Parin päivän sisällä olen lukenut kaksi erittäin kiinnostavaa vaateuutista: YLE uutisoi, että ostamme vaatteita enemmän kuin vuosiin, mutta halvemmalla. Hesari taas kertoi maanantaina 18.2. että pikamuoti kasvattaa vaatealan ilmastokuormaa. (Hesarin juttua ei tätä kirjoittaessa ollut vielä netissä luettavana.) Molempien juttujen pääpointti on kuitenkin sama: ostamme paljon vaatteita, käytämme niitä vain vähän aikaa ja sitten ne heitetään pois. Tästä seuraa, että pikamuodin ilmastokuorma on jopa pahempi kuin lentämisen, eikä touhussa ole muutenkaa liiemmin järkeä.
Aloin miettiä, että taidan elellä ainakin täällä blogissa jossain tiivisseinäisessä kuplassa. Olen reivannut omaa toimintaani juuri päinvastaiseen suuntaan kuin noissa uutisissa kerrotaan, ja kun luen kommentteja, en voi olla ajattelematta, että moni muu tekee aivan samoin. Arkijärkiblogin lukijakunta vaikuttaa tiedostavalta joukolta, jota kiinnostaa vaatteen laatu ja käyttöikä. Mutta toisaalta minulla ei ole syytä epäillä YLEn uutisen tietoja ja tilastoja. Jutussa todetaankin näin:
Somekeskustelu ja kampanjat eivät näy myyntitilastoissa. Osta harvoin ja laatua -kampanjointi on jäänyt jäänyt pienten piirien ryhtiliikkeeksi.
Ilmeisesti tämä blogi lukijoineen edustaa juuri tätä pienen piirin ryhtiliikettä.
Laatu vai hinta?
Toinen vaihtoehto on, että moni sanoo esimerkiksi panostavansa laatuun, mutta käytännössä hinta ratkaisee. Suomalaiset ostavat eniten vaatteita Prismasta, Citymarketista ja Tokmannilta, sekä H&M:lta ja Zalandosta. Viimeisessä hinta- ja laatuhaitari on laaja, mutta nuo neljä ensimmäistä ovat nimenomaan edullisia kauppapaikkoja.
Oma kokemukseni on se, että Prisman ja Citymarketin laatu on huonoa. Halpaa toki, mutta huonoa. Itselleni en ole vaatteita sieltä ostanut, mutta lapsille kyllä. Ne ainoat legginssit, jotka Prismasta kerran ostin, olivat kenties surkeimmat pöksyt jotka olen ikinä hankkinut. Kangas oli niin ohutta, että housut repesivät polvesta heti ensimmäisellä käyttökerralla. Citymarketin luomupuuvillasukat muuttuivat ensimmäisessä pesussa reikäisiksi. Molemmat vaatteet olivat siis ko. kauppojen omia merkkejä, ja hinta sen mukainen. Cittarista ostetut Reiman kurahousut ovat kyllä kestäneet aivan yhtä hyvin kuin merkin omasta liikkeestä ostetut.
Jos nämä kokemukset pitäisi tiivistää, sanoisin että marketista saa halpaa ja huonoa. Usein kuulee, että monilla ei ole varaa ostaa laadukasta, mutta ensimmäisellä käyttökerralla hajoava vaate se vasta kalliiksi tuleekin. Tällainen laatu selittää suoraan sitä, miksi vaatteita heitetään pois niin valtavia määriä, tai miksi yksittäistä vaatetta käytetään nykyisin vain muutama kerta verrattuna aikaisempaa. Eihän niitä voi pitää, kun ne hajoavat päälle. Ja kyllä kyllä, saattaa sieltä joskus jonkun löydönkin tehdä. Mutta jos hinta on hirveän halpa, jostain on tingitty väistämättä. Minun kokemukseni mukaan se on usein kankaan laadusta.
Entäs sitten H&M?
Helsingin Sanomat kirjoittaa, että H&M:lla on kunnianhimoinen tavoite muuntaa tuotantoketjunsa ilmastopositiiviseksi vuoteen 2040 mennessä. Tämä tapahtuisi yrityksen mukaan uusiutuvaan energiaan siirtymällä ja mm. hiilinieluhankkeita rahoittamalla. Mutta:
Vaatteiden tuotannon vähentämistä, materiaalien uusiokäyttöä tai uudenlaisia kuituja H&M ei ilmastotavoitteissaan mainitse.
Tämä vahvistaa sitä näkemystä, joka minulla on H&M:n vaatekeräyksistä ollut jo pidempään. Yritys ei tosissaan ole kiinnostunut kierrätyksestä, vaan vaatekeräykset ovat sille vain kätevä keino saada kuluttajat kauppaan tekemään lisää ostoksia alekupongin avittamina. Ei ole nähtävissä, että H&M vähentäisi tuotantoaan tai pyrkisi tekemään laadukkaampia vaatteita joita myytäisiin kalliimmalla ja vähemmän. Firman toimintalogiikka perustuu massamyyntiin ja siihen, että ostaisimme jatkuvasti uutta vanhojen tilalle.
Laatu maksaa – mutta kestää
Suomalainen on säästäväinen ja vaatteen halpuus lienee monille arvo sinänsä. Mutta haluaisin haastaa tätä ajattelua. Rinna Saramäki juuri sanoi, halvalla kannattaa ostaa vain yksinkertaisia vaatteita. Halpa ja monimutkainen johtaa auttamatta huonoon laatuun. Niinpä esimerkiksi kunnon talvitakista kannattaa mielestäni maksaa niin paljon, kuin vain oma budjetti antaa periksi.
Minulla on aktiivisessa käytössä vuonna 2008 ostettu villakangastakki, jonka hintaa en enää muista, paitsi että kallis se oli. Olen kerran käyttänyt takkia ompelijalla, jolloin taskujen saumoja vahvistettiin. Muuten takki on edelleen siisti, toimiva ja tyylikäs. Aion käyttää sitä vielä vuosia. Käyttöä on kertynyt varmasti liki 1000 kertaa, eikä loppua näy. Takin hinta oli uutena monta sataa euroa, mutta yhdelle käyttökerralle ei ole jäänyt kovin korkeaa hintaa.
Ei ole synti ostaa kallis vaate, jos sen käytöstä nauttii vuosikausia. Suurempi paha on ostaa halpa vaate, jota ei ole tarkoituskaan käyttää kuin muutaman kerran. Eikä sellaisen vaatteen ”kierrättäminen” eli lahjoittaminen johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen ole mikään lieventävä asianhaara. Nuo järjestöt hukkuvat jo nyt huonolaatuiseen pikamuotiin, jota kukaan ei halua.
Haluatko siis tehdä ilmastoteon? Rupea vaatteiden ostolakkoon, vertaistukea saa vaikka täältä blogista kerran kuussa! Minusta on kiva kuulua pienen piirin ryhtiliikkeeseen. Vielä hauskempaa olisi, jos tämä olisi ison piirin ryhtiliike, joten liity sinäkin edelläkävijöihin. Millaisia ajatuksia nämä vaatetilastot herättivät teissä?
Itse ostan kyllä paljon ja teen paljon ja käytän mahdollisimman vähän rahaa tai en ollenkaan. Hankin kirppareilta ja ilmaisosatoilta ja pyrin käyttämään kaiken itse, mutta minulla on raamit ja jos alkaa pursua yli, niin pakkaan hyvässä kunnossa olevat kasseihin ja toimitan Hope -yhdistykselle. Uutta en osta, jos ei ole äärimmäinen hätä, uusia ostan toki kirpparilta (käytettyjä, en noita Kiinahömppää). Kirppareiltakin pyrin etsimään sellaista, joka on käytössäni pitkään ja kelpaa huollettuna myös muille.
Olen alkuaikana kun aloin kirppareita käyttää hankkinut sellaistakin mikä nyt harmittaa kun sitä ei voi laittaa eteen päin mihinkään. Mutta onneksi rätteinä vielä kelpaa 🙂
Minäkin olen tehnyt virheostoja kirppiksiltä, etenkin halvan hinnan houkuttelemana. Sitten lakkasin ostamasta kirppikseltä, koska nuo hudit harmittivat. Nyt voisin taas kokeilla.
Tämä on kyllä tosi vaikea asia mulle. Mä oon sellanen H&M-vaatteita käyttävä, koska siellä on ollut itselleni sopivat vaatteet ja hintataso. Toisaalta olen sieltä ostanut vain trikoopaitoja ja ehkä sukkia joskus. Ja voin sanoa, että viimeisimmästä ostoksesta on vuosia aikaa…
MUTTA. Kaikesta epäekologisuudesta jne huolimatta mä käytän nekin vaatteet kyllä ihan loppuun. Mulla on monta samanlaista mustaa pitkähihaista trikoopaitaa (koska sama paita = helpoin valinta), jotka on monta vuotta vanhoja ja nyt ne on aivan loppu kaikki. Siis käytännössä kuljen paidoissa, joissa on reikiä kainaloissa, hihojen saumoissa ja joiden jokaisen hihansuut on aivan silppuna. (Nämä paidat on siis aluspaitoina, näkyvissä muille ihmisille on vain ehkä ne hihansuut ja toivon, ettei ne hirveästi kiinnitä kenenkään huomiota…) Nyt mulla on jo vuosia ollut ongelma, kun en todella tiedä, millä noin paidat korvaisin. Olen miettinyt, mistä voisin tietää, että joku paita on ekologisen seulan kestävä, mutta kuitenkin sellanen, ettei se maksaisi ihan hirveästi. Ja koska en vaan tiedä, jätän aina vaan sen uusien paitojen ostamisen tuonnemmaksi… koska toisaalta jos ostaisin taas H&M:stä, tuntisin itseni jotenkin tosi surkeaksi luuseriksi, joka ostaa sitä pa*kaa ja tukee epäeettisiä toimintoja…
Olisin kyllä oikeasti tosi iloinen, jos löytäisin vaatteita jostain. En käy kirppareilla enkä muutenkaan yhtään tykkää vaatekaupoilla olemisesta. Netistä ostaessa en pidä ajatuksesta, että joudun lähettelemään epäsopivan vaatteen takaisin. Haluaisin hankkia elastaanitonta, mutta toivoisin vaatteiden olevan kuitenkin joustavia. En pysty pitämään merinovillaa ihoa vasten ja sitten taas puuvillan kanssa on ne ekologiset ongelmat. Voi hyvä ihme sentään… ehkä helpompi vetää vain ne vanhat risat paidat päälle jatkossakin…
Heli, Esprit’n ekologisuudesta en tiedä, mutta sen voin sanoa että sekä pitkä- että lyhythihaiset teepparit on melkein ikuisia. Olen ostanut E:n paitoja niin paljon, että seuraavan kerran vaateostoksille herraties kuinka monen vuoden päästä 😀 Hyviä ovat.
Etsin itse vuosi sitten mustia pitkähihaisia trikoopaitoja (ehdottomasti ilman elastaania) aivan käyttökelvottomiksi kuluneiden tilalle. Miehille ja lapsille noita kyllä löytyi moneltakin valmistajalta, mutta mallit eivät olleet naiselle istuvia. Todella pitkän etsinnän päätteeksi löysin Marks & Spenceriltä Sokokselta täydellisen perusmallin, joka pienimmässä koossa oli myös istuva. Hinta oli 15 euron tietämillä.
Kangas ei sinänsä ehkä ole ”ekologista” (ei siis orgaanista puuvillaa, joskin 100% puuvilla käyttöikänsä jälkeen on jopa nykyteknologialla kierrätettävissä) mutta olennaisinta onkin se, että uskon paitojen kestävän vuosikausien ahkeraa käyttöä. Ainakaan vielä (kymmenien käyttöjen/pesujen jäljiltä) paidoissa ei ole ilmennyt mitään mikä erottaisi ne uudesta.
Tämä on näitä tieto lisää tuskaa -tilanteita. Ei auta kuin hyväksyä se, että täydellistä ei ole olemassa. Uskoakseni kirpputori, kierrätyskeskus tai kaverilta pelastettu vaate olisi paras, jos tavoitteena on ekologisuus. Silloin tosin täytyy ensinnäkin mennä ja etsiä, ja toiseksi kenties luopua jostain ominaisuudesta. Jos uutena ostaa, niin ostipa mitä tahansa, parasta on käyttää vaate niin loppuun ettei siitä riitä kierrätettävää muille. Huitaisee vielä rättinä loppuun, niin siinä on jo sellaisella tasolla, ettei tarvitse ekotuskaa potea. Toivottavasti nuo alla olevat vinkit ratkaisevat paitaongelman!
Kokeilisin ehdottomasti etsiä kirpparilta, etenkin fidat/spr:t ovat täynnä on juurikin noita H&M:n trikoita ja värejä ja kokoja löytyy paljon ja hinnat muutamia euroja
Pohdin aina näitä käyttökertojen määrää vertailtaessa miten ihmeessä ne oikein lasketaan? Jos käyttää pipoa 3 minuuttia kävellessään roskakatokselle ja takaisin tuleeko siitä ”yksi käyttökerta”? Entä jos se sama pipo on päässä vaikka viikon putkeen vaelluksella, tuleeko siitäkin se sama ”yksi käyttökerta”?
Hyvä kysymys. Tarkka laskeminen onkin hankalaa, mutta lasken itse yleensä yksi kerta = yksi päivä. Eli vaikka kengät laittaisi jalkaan parikin kertaa päivässä, niin jälkeenpäin arvioin, kuinka monena päivänä ne ovat olleet jalassa, ja lasken sen mukaan käyttökerrat. Sinänsä ihan sama, onko käyttöä ollut yhtäjaksoisesti 3 minuuttia tai 3 tuntia. Mikään tieteellisen tarkka menetelmä tämä ei tietenkään ole, mutta se antaa kuitenkin hyvin suuntaa sille, paljonko vaatteelle on tullut käyttöä. Esimerkiksi se takki oli monta vuotta pääasiallinen talvitakkini, jolloin pidin sitä ainakin 100 päivää vuodessa. Nykyisin tuolle takille on myös vaihtoehtoja, joten käytän sitä arviolta noin kerran viikossa talvikauden ajan. Eli veikkaisin, että tällä talvikaudella pitoa tulee 20-50 kertaa.
Minäkin lasken per päivä käyttökerrat. Tosin systeem toimii vain niissä vaatteissa ja asusteissa, jotka olen hankkinut tämän 3 vuoden seurantajakson aikana ja jotka ovat siis näin ollen excelöitynä. Esimerkiksi mustille nilkkaremmiavokkaille, jotka olen ostanut marraskuussa 2017, on tullut 51 käyttökertaa.
Tyttäreni nauroi, kuinka järjetöntä ja aikaa vievää on laskea käyttökertoja. Minulle tämä on antanut osviittaa siitä, ettei kannata ostaa lisää kenkiä, ellei ehdi käyttää edellisiäkään. Mikäli ostaisin nyt uudet vastaavanlaiset mustat avokkaat, niin näiden edellisten käyttökerrat harvenisivat entisestään.
H&M:n laatu on vaihtelevaa. Naisten vaatteet on hyvin suurella todennäköisyydellä kauheeta kuraa ja keinokuituja/sekoituksia. Miesten puolelta voi tehdä tosi hyviä löytöjä (mm. miehelläni oli kerran H&M:n villatakki, paksu 100% villaa, joka oli aktiivikäytössä 15 vuotta…aktiivikäyttö tarkoittaa siis lähes joka päiväistä käyttöä, viimeisinä vuosina kotona, koska rakastettu villatakki alkoi kulua puhki, siis ihan käytön takia, mä sitten lopulta neuloin kyynerpäihin paikat ja uutta resoria ranteisiin…lopulta oli pakko luovuttaa, mutta se villatakki oli todellakin kestävä ja hyvä). Nykyään H&M toimittaa meillä noin 25% lapsen sisävaatteista. Ihan valikoiden ostellen sieltä löytää laadullisesti hyviä (esim. 100% puuvillaa, merinovillaa), vastaavasti jos ei materiaaleista tajua mitään niin kauheeta lumppua sieltä saa (nimimerkillä, kun anoppi käy ostamassa H&M:sta lastenvaatteita). Mutta siis kun lapsella on käytössä myös ns. parempien merkkien vaatteita, niin parhaimmillaan H&M:n laatu on jopa parempaa kuin niissä, hinta vaan on paljon pienempi (ja sitten halvan hinnan syy on toki jossain, ihmisten ja luonnon riistossa varmaankin). Mutta kun ei ne kalliitkaan merkit välttämättä ole yhtään parempia näissä aspekteissa. Anopin ostoksina meille tulee myös prisman ja tokmannin omia merkkejä ja ne on kyllä 99% olleet tosi huonoja.
En voi tuomita ketään H&M:n vaatteita ostavia ja käyttäviä, ostanhan itsekin lastenvaatteita sieltä. Mutta samalla tavalla kuten sinäkin, eli katson materiaalit, eikä H&M ole se ykköspaikka muutenkaan. Ostan sieltä etupäässä sellaisia vaatteita, joihin en joko halua käyttää paljoa rahaa, tai jotka tiedän kokemuksesta hyväksi. Esimerkiksi syksyllä ostin noin 10 paria sormikkaita kahdelle lapselle, koska niitä hukkuu vuoden mittaan niin monet. Eipähän tarvitse tuskailla että taas on hanskat hukassa, ja eikä myöskään harmita jos ne häviää. Samoin esikoinen kuluttaa sukkansa puhki merkistä riippumatta, joten H&M tarjoaa lasta miellyttäviä kuoseja halvalla hinnalla. Sukat käytetään loppuun ja laitetaan sitten roskiin. Minä en ole kovin perehtynyt lastenvaatemerkkeihin, mutta on muutamia merkkejä, esim. Polarn o Pyret, jonka vaatteet ovat kyllä aina olleet todella laadukkaita. Ne ovat kestäneet erinomaisesti useamman lapsen päällä, värit pysyvät, eivät kulahda eivätkä virahda pesussa, enkä muutenkaan ole havainnut niissä mitään laatuvirheitä. Hinta on kyllä sitten H&M:iin verrattuna moninkertainen.
Mulla on taas huonoja kokemuksia juurikin nimenomaan Popin sisävaatteista (myös todella hyviä kokemuksia myös). Siis on Popilta ostettua tullut mekkoja/paitoja jotka kulahtaa ekassa pesussa (ja sieltä voi myös myymälästä bongata joitakin matskuja jotka on kulahtaneen näköisiä jo kaupassa). Mutta tosiaan on myös ollut Popilta käytössä superhyvinä pysyneitä vaatteita (enkä osaa itse ainakaan 100% tunnistaa onko matsku kestävä vaiko nukkaantuva). Tuollaisen kalliimman merkin kohdalla vaan ärsyttää ihan älyttömästi vaihteleva laatu (eikä ole kyse yhdestä maanantaikappaleesta, vaan useampi on osunut kohdalle). Meillä parhaat kokemukset on Noshilta, niiden laatu on ollut pääosin oikein hyvä (myös kankaat oli luottokankaita silloin kun vielä niitä kuluttajille möivät), mutta uusimmat Noshit on olleet mielestäni vaihtelevampaa laatua (Noshin hyvä puoli verrattuna esim. H&M:ään on että jälleenmyyntiarvoa on ja kierrätys on helppoa aktiivisen facebook-ryhmän kautta). Pienemmistä merkeistä on kokeiltu myös Vimma (näissä laatu hyvä), Mainio (100% puuvilla college/trikoo tosi hyvä laatuista, elastaanitrikoo surkeaa, nyppyyntyy ja haalistuu), Metsola (tämä oli välillä huono, mutta uusimmat ostokset on olleet priimaa), Blaa (laatu bueno, harmi että kivoimmat mallit vaan loppuu 122/128 kokoon). Mini Rodinin nimeen moni vannoo, mutta kirpparilla on tullut vastaan vain surkeaa laatua (yksi mekko on ostettu uutena ja laatu siedettävää, 60% alehintaan nähden).
Ehkä tänne ”Arkijärjen pieneen piiriin” on hakeutunut jo valmiiksi jossain määrin valveutuneita ihmisiä ja meidän ostostapojen muuttuminen ei vielä keikuta venettä. Olettaisin, että täällä on myös enemmän perheellisiä, jolloin päivittäiset muotiostokset ei ole elämän sisältö. Uskoisin, että kun nuorison ostostottumukset saadaan muuttumaan, niin sitten alkaa tilastoissa näkymään ostostapojen muuttuminen. Eli heittäisin uskoni tuleviin shoppailijoihin ja pyrin kasvattamaan lapseni niin, että heillä ei olisi halua ostaa joka päivä jotain ”päivän muotia”, vaan arvot ohjaisivat ostamaan kestävämmin.
Minua mietityttää tekstiilin kierrätys. Kiltisti vien rikkinäiset ja kulahtaneet tekstiilit KappAhlin keräyslaatikkoon (en huoli alennuskuponkia, haluan vain kierrättää). Vai olisiko ekologisempaa polttaa lumput mökin nurkalla ? Täällä maalla kun ei tekstiilijätettä kerätä.
Minäkin ostan harvoin ja laatua. Joskus harmittaakin kun esim kengät kestävät vuosia..ei ole vaihtelua. Toisaalta onnittelen itseäni hyvistä valinnoista ja rahan säästöstä. Merkkivaatteet ovat olleet minulla ja teinillä hintansa arvoisia ( esim Tommy Hilfiger, Gant ja Calvin Klein, Marimekko..teini pitää minun 25 vuotta vanhaa Maripaitaa ja tätä menoa sen perii hänen lapsensa..Pusero on moitteettomassa kunnossa ☺)
Hieman offtopic, mutta jätteen polttaminen mökin nurkalla ei ole ekologista. Maalle ja kesämökeille on vihdoin saatu (pakollinen) jätehuolto. Tässä yhteydessä ei voi kiinnittää huomiota kuljetuksen ”päästöihin”. Biojätteet on järkevää kompostoida omalla tontilla, mutta muu omatoiminen jätehuolto (polttaminen, maahan hautaaminen) on paitsi kiellettyä myös ympäristön turmelemista ja saastuttavaa. Vaatteissa on energiasisältöä, joten ne ovat tässä mielessä osa kiertotaloutta.
Olen lukenut, että 100% villapaidan tai 100% puuvillan voisi laittaa marjapuskan juurelle suojaamaan rikkaruohoilta. Tosin sitten voi miettiä, että miten maaperä suhtautuu väriaineisiin… mutta teoriassa näin voisi kai tehdä, zero waste -hengessä.
Jos vaate on lumppu, sen voi laittaa sekajätteeseen hyvällä omalla tunnolla. Itse poltettuna energiaa ei saa talteen, mutta jätteenpolttolaitoksessa lumppukin muuttuu lämpöenergiaksi. Toistaiseksi kuitujen uudelleen käyttö on niin alkutekijöissä, että sen varaan ei vielä kannata laskea. Vain murto-osa näihin keräyksiin viedyistä vaatteista päätyy esim. eristeeksi tai teollisuusräteiksi.
Täällä varmasti onkin paljon ihmisiä, joita aihe kiinnostaa jo valmiiksi. Että sikäli moni varmaan vastaa otsikkoon kyllä 🙂 Mutta jäin miettimään, että tässä on varmaan myös eroa asuinpaikalla ym. muuttujilla. Juuri äskettäin luin uutisen siitä, miten eri tavoilla luomuruoan syömiseen suhtaudutaan eri puolilla Suomea, joten olettaisin että vaateostoksissakin on eroa.
Mulle on käynyt liian monta kertaa niin, että ostan kalliimpaa ja kuvittelen sen olevan laadukasta ja sitten ei olekaan. Esim. Marimekon raitapaidat ovat välillä todella kestäviä ja sitten ei taas olekaan, reikiä tulee hetkessä. Lapseni sai kasan vaatteita, joista osa oli Prisman paitoja. Ne olivat siis jo valmiiksi käytettyjä ja todella laadukkaita ja kymmenien pesujen jälkeen siistejä. Yksi h&m takki on ollut hurjassa käytössä ja kangas on aivan ehjä ja paljon siistimmässä kunnossa kuin vastaava meillä ollut 10 kertaa kalliimpi takki. Omilla valinnoilla voi olla valtavasti merkitystä, ja voisi välttää huonoa omaatuntoa, kun ei ostaisi ollenkaan halpamerkkejä, mutta sitten ei aina jaksa, kun ei voi luottaa laatuun. Toki nuo halpismerkitkin käytän loppuun ja lasten vaatteet voi siisteinä kierrättää. Niiiiin hankalaa, huoh!)
Tuo on ärsyttävintä, että tuttu merkki muuttaa laatukriteereitään. Siinä menee luottamus. Vaatemerkkien pitäisi aina pysyä sellaisessa laadussa, missä ovat aloittaneet, tai muuttaa korkeintaan parempaan suuntaan!
Ajattelin juuri samaa pari viikkoa sitten, että elänkin kuplassa – olen jotenkin halunnut uskoa siihen, että näissä vaateasiossa määrän vähentäminen, käytetyn, harkitun ja pitkäikäisen ostaminen, korjaaminen, uusiokäyttö, ompelupalvelut, itse tehty, lainaus ja vaatteen hyvä säilytys, pesu ja huolto ja loppuun käyttäminen olisivat valtavirtaistumassa. Kun aiheeseen on itse vihkiytynyt ja seuraa kanavia, joissa asia on tapetilla, sitä alkaa kuvitella tavanomaisemmaksi, kuin se todellisuudessa on. Tällä hetkellä pyöritän omassa blogissa haastetta vaatteiden loppuun käyttämiselle – ratketessaan päätyvät omaan säilytyskorinpunontaprojektiin.
Omat kokemukseni markettivaatteista rajoittuvat Prismasta ostettuihin farkkuihin (iBuffalo ja House) ja pakko myöntää, että olen positiivisesti yllättynyt. Nämä ovat kestäneet aktiivista käyttöä jo varmaankin kolme kertaa pidempään, kuin esimerkiksi farkkukaupasta ostetut vastaavat farkut, jotka maksoivat viisinkertaisesti. Lisättäköön tähän vielä, että Prisman housuissa ei ole merkkiäkään esimerkiksi haarusten kulumisesta. Kalliit farkut kuluivat sisäreisistä puhki alle puolessa vuodessa. Halpafarkkuja on pidetty aktiivisesti reilusti pidempään, ilman kulumisen merkkejäkään. Ostan siis jatkossakin tyytyväisenä farkkuni Prismasta 😀
Mulla kulutusta ja ostamista on tehokkaimmin vähentänyt se, että pyrin käyttämään vaatteet mahdollisimman hyvin loppuun, ja sen jälkeen vielä hyödyntämään muussa käytössä tai kierrättämään niin vastuullisesti kuin kohtuudella on mahdollista. Tämä toimii hyvin omien vaatteideni kanssa, mutta lasten rikki menneitä, kahdella, joskus kolmella käytössä olleita vaatteita en jaksa paikata tai korjata käyttökelpoisiksi, jotta niitä voisi vielä kierrättää eteenpäin muualle kuin ehkä kesämökillä käytettäväksi, ja ihan loputtomasti ei voi rättimateriaaliakaan siivouskomeroon jemmata.
Eniten harmittaa sellaiset vaatehankinnat, jotka osoittautuvat huonolaatuisiksi, kuten kerran tai parin kerran jälkeen reippaasti nukkautuvat neuleet. Nykyisin tällaisia hankintoja osuu enää harvoin kohdalle (kiitos Rinnan ja muiden hyvien vinkkien).
Vaatekaappini vanhimpia edustavat muutamat maripaidat 80-90-luvun vaihteesta. Sellaista laatua ei enää taida uutena saada. Kenkien osalta on käynyt pari kertaa niin, että useita vuosia ahkerasti palvelleet lempikengät ovat kirjaimellisesti hajonneet jalkaan. Eräissä ihanassa saappaissa, jotka otin kesän jälkeen taas käyttöön, kumiset pohjat murenivat ja hajosivat lopullisesti kotiin päästessä. Kengillä oli silloin ikää yli viisitoista vuotta, ja muistan vielä, mistä ne hankin.
Farkuissa kankaan laatu ja paksuus on se, mikä merkitsee. Käytin pari vuotta erään ketjun malliltaan hyvin istuvia strech-farkkuja, jotka noin joka toispäiväisessä käytössä hiutuivat puhki puolessa vuodessa. Lisäksi kangas oli niin pehmeää ja venyi käytössä, että housut piti pestä muutaman päivän käytön jälkeen, mikä tietysti kulutti housuja nopeammin. Olin vähän kuin hyväksynyt sen, että nykypäivän sttechfarkut nyt vaan ovat tällaisia. Tammikuun alkupuolella lähdin sovittamaan uusia farkkuja, ja sovitusurakan jälkeen löysin kahdet itselleni uuden merkkiset farkut huomattavasti paksummasta ja laadukkaammasta kankaasta (myös jonkin verran joustoa mukana). Olen siitä asti käyttänyt näitä kaksia farkkuja lähes joka päivä, ja niitä ei ole edes tarvinnut pestä, vaan ne pysyvät mallissaan. Entä hinta? Toiset farkuista olivat normaalihintaiset ja toiset alessa puoleen hintaan. Molemmat maksoivat 10-15 euroa enemmän kuin aiemmin ostamani, puolessa vuodessa loppuun kuluvat farkut.
Minkä merkkisiä olivat ne uudet kestävämmät farkut? Olisi kiva kuulla kokemuksia.
Liu jot ja Guessit. Liu jot ovat mustat, paksua ja napakkaa, mutta sopivasti joustavaa kangasta. Guessit ovat siniset ja hiukan ohuempaa kangasta, silti paljon paksummat kuin ne aiemmat mustat Bikbokit, jotka hiutuivat kuukausissa. Tosin mun kaapista löytyvät vielä myös yhdet Bikbokin siniset farkut, jossa onkin selvästi paksumpi ja napakampi kangas kuin lutruissa mustissa, mutta ne eivät ole päällä yhtä mukavat kuin nuo mulle uudet farkkumerkit.
Varmaan tuo liittyy siihen, paljonko puuvillassa on myös elastaania mukana. Oletan että mitä enemmän joustaa sitä ohuempaa kangasta.
Liu jot ja Guessit. Aiemmat oli Bikbokit. Edellinen vastaus taisi hävitä savuna ilmaan, tässä lyhyesti.
Mä teen ison osan lastenvaatteista itse, mutta ne mitä ostetaan, ostetaan lähes aina Prismasta, Citymarketista, Tokmannilla tai h&m:ltä. Ihan siitä syystä, että siinä on lähimmän kaupungin vaihtoehdot. Jotain esim. Me&i:n yms kotikutsuvaatteita oon tilannut uutena ja sit me myös saadaan käytettynä kaikenlaista sukulaisten vanhaa. Mun kokemus (4 lapsen vaatettamisessa) on, et Prisman ja Citymarketin laatu on ok. Tokmanni ja h&m jää jälkeen, mutta niistäkin on ihan kelpo vaatteita hankittu, jotka ovat kestäneet useamman lapsen kovaa käyttöä. Mutta tarkkana pitää ostaessa olla, koska tasaisen varmaa hyvää laatua noissa ei myydä.
Saatavuus on varmasti ongelma monella paikkakunnalla. Helsingissä on helppoa, kun täältä löytyy kirppiksiä ja putiikkeja joka lähtöön. On varmaan vähän yleistävää sanoa että jostain ostetut on laadukkaita/huonoja, sillä kuten sanottu myydäänhän cittarillakkin Reimaa ja muita merkkejä, ja samoja vaatteita ne ovat kuin muissakin myymälöissä. Tarkoitin eniten noita kauppojen omia merkkejä. Aikanaa S-ryhmällä oli jokin H (?) merkki, jolta ostin ihan kelvollisia vaatteita, mutta ne Prisman halvimmat legginssit olivat kyllä todella huonot. Jokaisen vaatekappaleen syynääminen erikseen lienee siis tarpeellista, jotta laadusta voi varmistua. Sama koskee H&M:iakin, sieltä myös olen hankkinut sekä kaunista ja kelvollista, mutta viereisessä rekissä voi olla ihan kuraa.
Muistakaa viedä heti hajoavat tuotteet takaisin kauppaan !
Tuotteen on kestettävä kohtuullisen ajan hinnasta riippumatta. Tällöin yritykset saa tärkeän palautteen ettei asiakkaat hyväksy kuran tuottamista.