Virheostos. Mikä voisi olla vielä pahempaa? Kallis virheostos.
Virheostoksista on vaikea luopua, etenkin jos niistä on tullut maksaneeksi paljon. Ajatuskulku menee jotenkin niin, että koska maksoin tuosta niin paljon, en voi heittää sitä pois. Miksi? Koska silloin rahani menevät kankkulan kaivoon. Olen tullut tuhlanneeksi johonkin, mitä en oikeastaan tarvitse tai halua, ja siitä on hieman huono omatunto. Mutta jos luovun tavarasta, luovun samalla rahoistani. Pitämällä kiinni ostoksesta minulla on sentään jotain, vaikka en pidäkään siitä.
Uskoisin, että moni tunnistaa em. logiikan. Tavallaan ajatus on järkevä, mutta samalla se tuottaa harmia. Virheostos muistuttaa ikävistä asioista: en osannut valita oikein. Annoin kenties jonkun muun vaikuttaa ostopäätökseeni ja tulin ostaneeksi jotain, mitä en oikeastaan olisi halunnut. Ostin jotain, minkä toivoin tekevän minut onnelliseksi/hoikaksi/suosituksi/paremmaksi ihmiseksi/joksikin, mitä en oikeastaan ole. Ostin tyydyttääkseni jotain muuta tarvetta. Ostin harkitsemattomasti. Ostin vain ostaakseni jotain. Ja niin edelleen, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Ydin on joka tapauksessa siinä, että niin kauan kun virheostos löytyy kaapista, se tuo aina mieleen jotain negatiivista ja tekee jopa syyllisen olon.
Minusta meidän pitäisi keskittyä sellaisiin asioihin, jotka parantavat oloa, eivät huononna sitä. Siksi virheostoksista luopumista kannattaa vakavasti harkita. Etenkin niistä kalliista luopumista. Kun tavaraa ei enää ole, se ei enää muistuta epäonnistuneesta rahankäytöstä. On tietysti totta, että sinne ne rahat sitten menivät, mutta toisaalta niinhän ne olivat menneet jo silloin, kun virheostos vielä kummitteli käyttämättömänä kaapissa. Mikään ei siis ole muuttunut paitsi se, että itsellä on todennäköisesti jälkeenpäin paljon kevyempi mieli. Jos ostos on ollut hyvin kallis ja lähes käyttämätön, sen voi todennäköisesti myydä eteenpäin. Epäilemättä jossain on ihminen, joka haluaisi omistaa juuri sellaisen esineen tai tavaran. Toisen virheostos on toisen löytö.
Spot on, sister!
Reblogged this on Onneksi and commented:
Arkijärki on kovasti samalla asialla Onneksi-blogin kanssa. 🙂
Tähän liittyen tarina omasta harhaostoksestani: mustista, ärvittömän hyvän näköisistä nahkasaappaista. Muuten täydelliset, mutta lipsahti liian pienet… Kirppis oli laittanu niille hinnaksi 10 euroa. Meinasin pyörtyä! Tavaran arvo on usein omistajalleen aivan toinen kuin markkinoille
Noinhan se usein menee, mutta toisaalta vähän on parempi kuin ei mitään… ja jos tavaraa säästelee, se vie tilaa ja lähinnä harmittaa, että tuli tehtyä virheostos.
Toinen hyvä kysymys onkin oikean kokoisten kenkien ostaminen. Itse olen hairahtunut sekä liian pieniin että liian isoihin 🙂 Vaikeaa…
Kummallista on myös se, että vaikka tiedän jonkun ylijääneen ruuan jäävän syömättä (useimmiten siksi, että sitä jäi liian vähän koko perheen tarpeisiin), on ikään kuin jotenkin moraalisesti oikeampaa heittää se pois vasta kun se on homeessa. Sama pätee myös tavaroihin – sitten kun ne ovat maanneet kaapissa kolme vuotta, on ikään kuin enemmän oikein laittaa ne pois kuin heti hutiostoksen tunnustettuaan. Miksiköhän sitä toimii näin? Olen opetellut nyt toisenlaista ja on todella vapauttavaa päästä heti eroon omasta ylimääräisestä ja tuottaa sillä iloa toisille. Ja useinjan hutiostoksen voi palauttaa ja saada rahat takaisin tai ainakin vaihtaa sen johonkin sopivampaan.
Tämä oli hauska kirjoitus. Nauroin ääneen, kun niin tunnistin itseni tuosta kuvauksestasi. Tosin nyt tässä ostolakkoilussa/tarkkailussa hutiostosten määrä on oleellisesti vähentynyt. Toisaalta en niinkään ole ostanut vääränlaista tavaraa, koska kuvittelen omaavani aika varman maun, mutta olen ostanut aikaisemmin aivan liikaa kaikkea. Eihän sitä millään ehdi käyttää määräänsä enempää esim.sukkahousuja, vaikka ne kokevatkin luonnollista poistumaa. Minulla on edelleen liikaa sukkia, sukkahousuja, alusvaatteita, meikkejä, muuta kosmetiikkaa, astioita, kenkiä, käsilaukkuja, takkeja. Tavallaan liikaa ostaminenkin on todellinen hutiostos, jos tavaroita ei kertakaikkiaan ehdi käyttää. Toisaalta niitä on tyhmää heittää kierrätykseenkään, koska ne ovat kulutustavaraa, jota pitäisi sitten taas ostaa lisää hetken kuluttua. Tärkeintä olisi oppia ostamaan sopivasti omaan kulutukseensa mukauttaen. On älytöntä hillota varakappaleita ja varastoa muutenkin ahtaissa säilytystiloissa.
Kaksi viimeistä lausetta tässä kommentissa mielestäni kiteyttää olennaisen täydellisesti!