Joulukortit jakavat mielipiteitä. Jotkut inhoavat koko rumbaa ja lähettävät korkeintaan tekstiviestin. Toiset aloittavat askartelun joskus marraskuun alussa. Aika monet taitavat olla sitä mieltä, että kortit aiheuttavat ison osan joulustressistä, enkä itsekään ole sille ihan immuuni. Mutta olen kehittänyt keinoja, joilla ainakin osan stressistä voi eliminoida.
Tein viime joulun jälkeen listan kaikista niistä ihmisistä, joilta saimme kortin. Tänä vuonna ei tarvitse muistella, ketkä kaikki muistivat meitä, sillä näen sen suoraan muistikirjastani. Jokin sisäinen kohteliaisuussääntökirjani sanoo, että ainakin kaikille heille on syytä lähettää kortti. Sen lisäksi ostan aina muutamia ylimääräisiä varakortteja varmuuden vuoksi. On jotenkin noloa saada yllättäen kortti vanhalta Aune-tädiltä Juupajoelta, ja tajuta ettei itse ollut muistanut lähettää hänelle korttia. Siksi muutama joulukortti varastossa ei ole pahitteeksi.
Lähetän kortteja maksimissaan parikymmentä, joten joulumerkillä säästöä tulisi vain neljä euroa. Siksi en ota stressiä siitä, ehtivätkö kortit ensimmäiseen määräpäivään mennessä postiin. Tänä vuonna se on muuten 13.12. Seuraavat takarajat ovat 17.12. (toisen luokan posti) ja 18.12. (ensimmäinen luokka). Lähimmille sukulaisille on viime vuosina teetetty kortit omasta valokuvasta. Apple on tehnyt omien korttien tekemisen ja tilaamisen äärimmäisen helpoksi, mutta ei kai se liene muidenkaan firmojen kautta kovin vaikeaa. Applen puolesta on tosin sanottava, että en rehellisesti sanottuna keksi, miten prosessia voisi enää parantaa, niin yksinkertaista ja sujuvaa se on.
Osoitteet löydän yleensä osoitekirjastani, mutta tajusin juuri, että nykyiset numerotiedustelupalvelut auttaisivat varmasti tässäkin pulmassa. Äitini, joka lähettää moninkertaisen määrän kortteja minuun verrattuna, on tehnyt tietokoneelle valmiit osoitetarrat, jotka hän tulostaa ja sitten liimaa paikalleen. Jos tiedostoa pitää ajantasalla, printatut osoitteet ovat varmasti pelastus silloin, kun kortteja on kymmenittäin.
Mutta sitten on se joulukorttien suurin ongelma. Mitä ihmettä niille pitäisi joulun jälkeen tehdä? Pitääkö ne heittää pois vai säästää? Pois heittäminen tuntuu jotenkin kylmältä. Mutta jos saa joka vuosi 20 joulutervehdystä, viiden vuoden päästä säilyttelee jo sataa korttia jossain vintin perukoilla. Onko siinäkään mitään järkeä? Tämä kysymys vaivaa mieltäni, enkä ole onnistunut ratkaisemaan sitä täydellisesti. Vinttiä raivatessa syksyllä vastaan tuli vanhoja kortteja. Taisin jättää ne rauhaan, vaikka kääntelin kyllä käsissäni ja ihmettelin. Ehkä paras ratkaisu meillä olisi jonkinlainen kompromissi. Voisin säästää ne kaikista rakkaimpien ihmisten kortit, ja sellaiset joihin on selvästi nähty kovasti vaivaa. Mutta niitä, joihin on vain huitaistu nimi valmiiksi painetun tekstin alle, ei ehkä ole velvollisuutta säästää ikuisesti. Tällä systeemillä kortteja säästyisi ehkä vain muutama vuodessa, ja ne taas voisi koota vaikka vanhaan kenkälaatikkoon.
Olisi kiva kuulla, millaisia ratkaisuja ja ideoita lukijoilla on tähän joulukorttiasiaan? Säästättekö kaikki, vai laitatteko roskiin? Onko mitään muita hyviä aikaa ja hermoja säästäviä vinkkejä? Olkaa hyvä ja jakakaa kommenttiosastolla, kaikki vinkit otetaan kiinnostuneena vastaan!
Mä pidän kaikki saamani joulukortit vuoden ajan tallessa. Joulun alla plärään ne läpi, katson keltä sain kortit edellisvuonna ja heille sitten lähetän itsekin kortin. Varakortteja on myös. Kortit väsään joskus itse, joskus ostan, useimmiten hyväntekeväisyyskortteja. Kortteja lähetän yhteensä parisenkymmentä joka joulu, ja saan suurin piirtein saman verran itse.
Vuotta vanhemmista korteista säästän vain kaikkein hienoimmat (usein itse tehdyt) tai rakkaimmilta ystäviltä saamani kortit. Niitä laitan usein uudestaankin jouluksi esille. Ainakaan vielä ei korteille varaamani laatikko eteisen kaapissa tursua ylitse, kun teen välillä pientä karsintaa.
Aika samanlaiselta sabluunalta kuulostaa kuin meilläkin. Tosin mulla ne vanhat kortit päätyvät vinttiin.
1. Joulukorttien säästäminen loppiaisen jälkeen on täysin tarpeetonta. No, ehkä säästäisin Elviksen joulukortin.
2. Joulukorttien kirjoittaminen on mukavinta muutaman viinilasin jälkeen. Riemulliseksi se muuttuu…
3. Kotivihkossa oleva ”kenelle laitetaan joulukortteja” -lista jeesaa joulukorttien ostossa.
4. Joulukortit kannattaa ostaa joulun jälkeisistä alennusmyynneistä. Tarjoukset ovat todella hyviä, ja esim. ruotsinkielisiä kortteja saa usein 90 prossan alennuksella.
(kotivihko on semmoinen vihko, johon kirjoitetaan esim. millä maalilla ja millä värikoodilla joku tietty seinä on maalattu)
Kuunnelkaas tätä. Järjen ääni puhuu.
Mä askartelen näteistä korteista pakettikortit seuraavaksi jouluksi. Loput käytän sytykkeinä.
Haa! Tässä kaksi aivan loistavaa ideaa!
Päivitysilmoitus: Kulutusjuhla » Mitä joulukorteille pitäisi tehdä joulun jälkeen?
Mä säästän kortit ja askartelen niistä lasten kanssa tulevina vuosina,mm. juurikin noita pakettikortteja. Ja koitan katsoa, että jos kortista askarrellaan uusi kortti, niin en lähetä sitä alkuperäisen kortin lähettäjälle.
Valokuvakortit on hankalampi juttu, niillä ei tee mitään mutta kaverien pienokaisten kuvia ei voi oikein roskiinkaan heittää. Ne sit säilötään sinne kenkälaatikkoon, vinttiin.
Nuo valokuvakortit on just se ongelma. Kun eihän sitä toisen lapsen kuvaa voi laittaa roskiin. Vai voisiko sittenkin? Minäkin lähetän lapsikortteja, mutta en kaikille vaan ainoastaan mummeille ja kummeille, joiden tiedän niistä varmasti ilostuvan. Mutta toisaalta en haluaisi, että joku säilyttäisi oman lapseni kuvaa vain velvollisuudentunnosta. Onhan se alkuperäinen tallessa, joten voihan sen kortin heittää poiskin…?
Mä säästän ihanimmat itsetehdyt ideoiksi tulevaisuutta varten, valokuvakortit menee usein albumiin, muut annan lasten askarteluihin. Säästin kaikki useamman vuoden, mutta sitten totesin, että en niillä tee mitään kuitenkaan.
Meillä on muuten kanssa tuollainen ”kotivihko”, siinä on kaikki tarpeellinen samassa muistikirjassa, just kaikki maalien värisävyt ym, ja listat, mitä on kenellekin minäkin vuonna annettu ja saatu joululahjaksi, lasten synttäreiden vieras- ja tarjoilulistoja yms. Oikeastaan kaikki… Nyt oli taas näppärä joulun alla tarkistaa, miten paljon on viime jouluna mennyt ruokia kaupaksi ja mitä on tullut laitettua liikaa (kirjaan siis ruokalistojen perään yleensä myös jotain huomioita menekistä, niin en toista samaa virhettä)
Mulla ei ole ollut kotivihkoa, mutta sellainen olisi kyllä ehdottomasti tarpeellinen. On tosin eräs organisoitumiseen liittyvä muistikirja, josta tulee oma postaus myöhemmin, varmaan ensi vuoden puolella. Huhuu, salaperäistä… 😀
Minä oikaisen korttien kanssa sillä tavalla, että teetän joka vuosi painossa sekä yritykselleni että privaatti-meille taitettavat joulukortit. Niiden tekeminen on kivaa, no graafikko kun olen… Ne tulevat nopsaan painosta. Pidän tallessa koneella edellisen vuoden kirjekuorien tiedoston, siihen lisäilen vuoden aikana tulleet asiakkaat ja uudet tutut, tulostan kirjekuoret kauniilla fontilla ja turautan kortit kuoriin. Ei voisi helpompaa olla. Varsinkin, kun meiltä lähtee noin 150 korttia joka vuosi… Kortit ovat silti mielestäni persoonalliset, vaikka ne onkin painettu. Tai ehkä juuri siksi, samanlaisia ei taatusti tule vastaan. Ennen kun käytin vielä ostokortteja, otin samaa mieluista aihetta kaikille enkä käyttänyt aikaa erilaisten valitsemiseen.
Vanhat kortit olen säästänyt ja miettinyt myös, mitä niille tekisi. En henno poiskaan laittaa, kun ne ovat ikään kuin ajankuvauksia joita on kiva myöhemmin selailla. Pienenä me mummon kanssa askarreltiin korteista vaikka mitä. Kivoimpia taisivat olla korteista ompelemalla tehdyt talot, joista tuli säilytysrasioita. Pykäpistot kortin reunoihin: 2 vaakaan sivuiksi, 2 pystyyn päädyiksi (niihin kolmiomainen yläosa), 1 pohjaksi ja 2 kattopelleiksi, joista toinen jätetään auki, jotta muodostuu rasia.
Kotivihko/kansio on hyvä olla, on monesti tarpeeseen. Tungen sinne myös kaikki takuukuitit jne. säilytettävät.