Jatkan näköjään eilen aloitetulla henkilökohtaisten paljastusten linjalla. Pidän itseäni täysjärkisenä tyyppinä. Väittäisin olevani aika rationaalinen. En hermostu herkästi, en paisko tavaroita suutuspäissäni enkä stressaa ihan pienistä. Paitsi silloin kun jotain on hukassa. En kestä sitä, etten tiedä missä joku tavara on.
Yleensä löydän etsimäni melko pienellä vaivalla. Esimerkiksi talvellakin tiedän, missä säilytän kesävaatteita ja päinvastoin. Keittiössä löydän kaikki astiat kutakuinkin heti. Tiedän missä on lapsen piirustukset, missä pieneksi käyneet vaatteet ja missä ne, jotka ovat vielä liian isoja. Vaikka arkistointi onkin heikko kohtani, tiedän suunnilleen mistä kansiosta hakea mitäkin paperia (ja nyt tuli muuten mieleen, että tämä asia on taas kerran laitettava kuntoon!). Sanalla sanoen en kovin usein hukkaa mitään.
Hankaluuksia ilmenee, kun jotain ei löydykään heti. Tai oikeastaan ongelmia syntyy silloin, kun tavara ei olekaan oletetusta paikassa. Etsin ja etsin ja jos se ei löydy, hermostun ja ahdistun, ja etsin entistä kuumeisemmin. Hyvin pian alan epäillä, että joku muu on piilottanut tavaran jonnekin, eikä ole maininnut asiasta minulle, ja alan tivata kuka on nähnyt tavaraa viimeksi. Jos joudun lopettamaan etsimisen kesken kaiken, en saa rauhaa ennen kuin voin palata asian pariin uudelleen. Muutun pakkomielteiseksi ja hoen ääneen missä se voi olla, missä se voi olla, kunnes kanssaihmiset hermostuvat myöskin.
Sitten kun esine on lopulta löytynyt (niin kuin lähes aina lopulta käy), pystyn jo nauramaan kaikelle hysterialle. Mutta niin kauan kuin tavara on hukassa, on turha yrittää rauhoitella. En kuitenkaan rauhoitu, ennen kuin löydän. On muuten hassua, että tämä koskee nimenomaan kotiani. Ehkä en hukkaile tavaroita reissussa, mutta näitä paniikkeja syntyy yleensä vain kotona. Sekin on nurinkurista, että periaatteessa tiedän, että kaivattu esine on yli 90% varmuudella jossain omien seinien sisäpuolella, en vain ole varma siitä, mihin se on laitettu. Mitään hätää ei siis oikeastaan olisi, mutta jostain syystä minusta vain on sietämätöntä, jos en tiedä missä kaikki on.
Olenkin mennyt aika pitkälle välttääkseni tavaroiden hukkaamista. Ensinnäkin kaikella on paikkansa, tai oikeastaan alueensa – se on sama millä hyllyllä tavara on, kunhan tiedän mihin kaappiin se on laitettu. Mutta harvoin tarvittavia tavaroita varten minulla on oma muistikirja. Se on oikeasti aakkosellinen osoitekirja, jonka olen ottanut uuteen käyttöön. Aina kun vien jotain vinttiin tai laitan muuten ”hankalaan” paikkaan talteen, kirjoitan oikean kirjaimen kohdalle, minne olen ko. esineen säilönyt. Sitten kun en muista, voin aina tarkistaa muistikirjasta. Esimerkiksi Ä:n kohdalla lukee ”ämpärit: komerossa nurkassa vasemmalla”. Tämä kertoo minulle riittävällä tarkkuudella, mistä lähteä etsimään ämpäreitä.
Käyttääkö kukaan muu samaa keinoa? Tai saako kukaan lukijoista sätkyä, jos tavarat ovat hukassa?
Olen harkinnut vastaavan listan laatimista. Kerran aloitinkin listaamaan käsityötarvikkeita excel-taulukkoon. Exceliin siksi, että ajattelin voivani tarkastella listauksia eri tavoin: esimerkiksi niin päin, että näen listasta, mitä tietyssä laatikossa on. En kuitenkaan lopulta osannut käyttää exceliä tarpeeksi hyvin.
Minulla ongelmaksi tulee se, että hukkaan tuollaisen muistikirjan. Tai en muista katsoa sitä. Samoin kuin tehtävälistojen kanssa.
Säilytän muistikirjaa kirjahyllyssä, tietyssä paikassa noin suunnilleen. Siellä se on pysynyt ihan hyvin tallessa. Exceleitäkin harrastan erinäisten listausten tekemiseen, mutta olen kokenut että tällainen perinteinen muistikirja toimii tavaroiden luetteloinnissa parhaiten. Aakkostus on tosin ihan välttämätön.
Minulla on laadinnan alla tehdä ”kartta” meidän tavaroista. Eli vähän samantapainen systeemi kuin muistivihkosi. Oikein hyvä tuo sinun ideasi! Keittiömme tavarat ja meidän vaatteet muistan ulkoa ja myös niiden paikat, mutta ne tavarat joita harvemmin käyttämme, niin niiden paikkoja pitää enempi muistella.
Kiva postaus 🙂
Tämä postaus voisi olla minun kirjoittama! Niin tutulta kuulostaa 😉
Erittäin hauskaa kuulla, että meitä on muitakin 🙂
Tutulta kuulostaa. 5 hengen perheessä aina jonkun tavarat on hukassa. Erityisesti lasten tavarat on aina milloin missäkin ja eihän lapset tiedä missä ovat viimeksi käyttäneet niitä. Koulutus totsslisesti kesken heidän osaltaan… =)
Ja juuri noin, että jossain se täällä huushollissa on, mutta missä ?
Niin ja vielä lisävaikeuskertoimena… vaikka itse tietäisit, mihin olet tavaran viimeksi laittanut, niin joku muu on sitä käyttänyt ja ei ole tavaraa paikalleen palauttanut.
Pahin tilanne mulla oli vuosia sitten jonkin aikaa viimeisn muuton jälkeen. Olin lähdössä ulkomaille ja passia ei löytynyt mistään. Loopujen lopuksi löysin sen paperikasan välistä kodinhoitohuoneesta. Olin laittanut sen ”tärkeiden papereiden” kasaan ja sitten ladannut päälle muuta tärkeää. Homma ei ole toistunut sen jälkeen, koko perheen passit on nykyisin samassa paikassa yhden lipaston laatikossa.
Hyvä idea muuten tuo osoitekirja täytyypä harkita käyttöönottoa juuri noiden harvoin käytettävien tavaroiden osalta.
Mulla oli just toi ongelma, että laitoin tavaroita ”hyvään talteen” enkä enää jälkeenpäin muistanut minne. Siksi tuo muistikirja on tosi hyvä, koska sinne laitan kaiken sellaisen, jota ei tarvita kuin kerran vuodessa tai harvemmin. Päätin muuten lisätä sinne myös levyt ja kirjat jotka ovat lainassa, koska muuten vielä joku päivä etsin niitäkin ihan paniikissa.
”Päätin muuten lisätä sinne myös levyt ja kirjat jotka ovat lainassa…”
Jossain päin netin ihmemaailmaa törmäsin hemmoon, joka otti aina valokuvan kaveristaan ja lainaamastaan levystä. Siis kaveri, joka lainasi levyn, piteli sitä kädessään. Ja poseerasi. Ei ainakaan voinut väittää ettei lainannut sitä levyä/kirjaa…
… sitä en muista, mihin tallensi noi valokuvat. Ja mikä systeemi sillä oli palautusten kanssa.
jos käytössä olisi edelleen polaroidit, niin tuohan voisi hyvin toimiakin.