Olen raivannut lastenhuonetta, ja onnistunut poistamaan sieltä runsaasti muovikrääsää. Siis käytännössä sitä roinaa, mitä esimerkiksi hampurilaispaikoissa tyrkytetään lapsille. Ne ovat suuria aarteita noin tunnin, ja sen jälkeen unohtuvat. Kiero äiti voi sitten käydä heittelemässä roskiin unohdettua krääsää. Samoin olen karsinut jälleen niitä värityskirjoja ja askarteluvihkoja, jotka tuntuvat lisääntyvät yön aikana itsestään. Jonkin verran on siis poistettu suoranaista roskaa. Nyt pitäisi vielä käydä ”liian pienet” lelut läpi, esimerkiksi liian helppoja palapelejä on useita, ja ennustan joulupukin tuovan niitä lisää ensi viikolla.
Tämän lastenhuoneen tyhjennyksen myötä tämä projekti tulee päätökseen. Olen tyytyväinen että tulin tähän ruvenneeksi, koska syksyn aikana tuli kuntoon monta juttua, jotka ovat roikkuneet kuukausitolkulla. Kirjahylly on nyt paljon parempi kuin aiemmin. Työhuone on suorastaan hieno, laatikkopinot lattialta ovat kadonneet ja muutenkin huone on viihtyisämpi. Olen saanut paljon tarpeetonta tavaraa kodista ulos, ja monet sellaiset pienet sotkut on tullut siivottua projektin aikana.
Kiitos teille kaikille, jotka raivasitte myös tai olitte vain hengessä mukana! Oli kiva lukea teidän kaikkien kommentteja, sain niistä hyvää vertaistukea ja ideoitakin. Se, että projekti on nyt saatu päätökseen, ei missään nimessä tarkoita sitä että raivaus olisi nyt tullut valmiiksi. Tavaroiden vähentäminen on jatkuva prosessi, joka välillä on tehokkaampaa, välillä rauhallisempaa. Se tarkoittaa sitä, että vaikka tällainen aktiivinen raivaaminen nyt ainakin hetkeksi jää, aivan varmasti tulee jatkuvasti vastaan sellaista, mistä täytyy luopua.
Miksi pitää heittää roskiin? Kyllähän kirpparilla menee tuommoisetkin lelut kaupaksi, jos hinta on vaikka 0,10€/ kpl. Mä olen myynyt esim. pääsiäismunien sisältöjä pienissä pusseissa. Samalla vaivalla ne hinnoittelee kuin muutkin kirpparille menevät tavarat…
Siksi roskiin, että lelujen säilyttely, kirppikselle roudaaminen, hinnoittelu ja myyminen ei mielestäni ole sen 0,10€ arvoista.
Pahalta vaan tuntuu, jos käyttökelpoista tavaraa heitetään roskiin… Fiksuinta olisi kyllä jättää ostamatta kokonaan, kuten Johanna kommentissaan mainitsikin.
Me ansaittiin yläkoulun myyjäisissä sata euroa onginnasta, kun oppilaat toivat kotoaan kaikki löytyvät pääsiäismuna- ja mäkkäriyllätyksensä. Sitten vaan tikkari mukaan ja luokkaretkirahasto karttui. Kolmantena vuotena ei enää voinut järjestää, kun kaikkien pikkuleluvarastot olivat loppuneet.
Tässä on hyvä idea. Loistava, itse asiassa.
Kestävin ratkaisu on, että mäkkärissä käydään syömässä, ei ostamassa leluja. Yhden ainoata HappyMealia ei ole meidän lapsille ostettu, vaan ovat aina syöneet oikeita hamppareita, jos milloin ollaan mäkkärissä käyty. Ainoat sivutuotteet, mitä sieltä on mukaan tullut, on lasit. Jos sapuskat ei kelpaa ilman lelua, ei mäkkäriin tarvitse mennä ollenkaan =)
Eri perheet, eri tavat!
Kiitos kovasti tästä koti kuntoon kampanjasta. On ollut mukava olla mukana. Koti on aika hyvä nyt!
Kiitos itsellesi!
Kiitos, Jenni! Tätä sun projektia on ollut mielenkiintoista seurata koko syksyn ajan. Ihailen sun energiaa, jolla oot vienyt projektin systemaattisesti ja onnistuneesti läpi. Kunnioitettava, upea suoritus! 🙂
Tässä projektissa oli se hyvä puoli, että kun tekee koko ajan, hommat pysyvät käynnissä. Pysyy tavallaan rutiini. Ja tietysti tämä julkinen raportointi on aika hyvä motivaattori myös 🙂