Juuri kun pääsin kehumasta, miten joulustressin voi ihan helposti väittää, alkaa jotenkin kummasti tuntua siltä että aatto lähenee hirveää vauhtia. Tämän viikon ruokasuunnittelu on edelleen räpiköintivaiheessa, mutta puristan sen tänään valmiiksi. Lupaan! Siis itselleni.

Jouluvalmisteluiden kriittisellä polulla ovat: joulukortit, kuusi, kinkun tilaaminen, ruokien suunnittelu ja valmistelut, piparit, joulusiivous. Näistä kuusi hoituu helposti, sillä tilaan sen etukäteen paikalliselta järjestöltä, ja käyn noutamassa (ei liian ison) 22.12. Ruokasuunnittelu eteni eilen aimo harppauksen, kun mies teki mahtavan excel-taulukon, joka sisältää menun, ostoslistan ja vastuutaulukon. Hyvin suunniteltu on tässä tapauksessa puoliksi tehty. Kinkkua ei ole vielä tilattu, mutta Stockmann saa hoitaa homman kuten ennenkin. Tilaus on tehtävä tällä viikolla. Siltä varalta että joku muu on samoissa aikeissa, aikataulut löytyvät täältä.

Heikoimmassa hapessa ovat joulukortit. Postin joulusivut kertovat, että viimeinen korttien lähetyspäivä on 13.12., jos joulumerkkiä haluaa käyttää. En edes kuvittele ehtiväni siiheksi, onneksi ykkösluokassa ehtii perille, vaikka lähettäisi vasta 18.12. Viisi päivää lisää aikaa. Kortteja ei ole niin paljoa, että joulumerkillä saatu säästö voittaisi tiukan aikataulun stressin.

Joulusiivouksen ajattelin myös aloittaa jo tällä viikolla. Otan huoneen päivässä käsittelyyn. Tarkoitus on tehdä vähän perusteellisempi siivous, esim. pestä seinistä pois muutamat taideteokset, joita lapsi on sinne salaa tuherrellut, poistaa sormenjäljet ikkunoista sekä pestä lattiat. Tällä huone päivässä -menetelmällä saanen asunnon aattoa edeltävään viikonloppuun mennessä siihen kuntoon, että normaali siivous sunnuntaina riittää. Kyllä tämä tästä. Ilman stressiä. Ehkä.