Tämä podcast on äänitetty välittömästi sen jälkeen, kun sain puolitoista tuntia kestäneen papereidenlajitteluurakan loppuun. Yritin tehdä ensin blogikirjoituksen, mutta sanottavaa oli niin runsaasti, että huomasin nopeasti podcastin paremmaksi vaihtoehdoksi. Juttua riittikin tällä kertaa lähes puoleksi tunniksi. Eikä ihme, sillä paperit ovat mielestäni kenties tuskastuttavin tavararyhmä, mikä kodista löytyy. Setvin pieneksi jääneitä lastenvaatteitakin mieluummin, kuin mapitan ja arkistoin papereita ja yritän samalla selvittää, mitkä niistä pitäisi säästää ja miten. Marie Kondo voi heittää omat paperinsa roskiin, mutta minä en siihen rupea. Tässä podcastissa siis tunnelmia tuoreeltaan pinojen keskeltä!
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Kiitos taas vaikuttavasta Podcastista. Samaistun 100%sesti paperituskaasi, ja onnittelen todella lämpimästi suorituksestasi. Siis yhdestä pienestä paperista voi olla ihan yhtä iso päättämisen vaiva kuin yhdestä kiinteästä esineestä. Ja usein sen paperin sisältökin täytyy tutkia, onko tärkeä vai ei. Jos olet käynyt läpi vaikka 200 paperia, niin esineiden kohdalla 200 kappaletta kerralla olisi jo kokonainen vuori. Yhtä suuri päättämisen vaiva ja vaikeus! Kyllä se uuvuttaa, mutta sinä olet jo saavuttanut ison voiton siitä paperiläjästäsi! Onnittelen!
Minulla sekalaisten selvitettävien papereiden laatikko (15l muovilaatikko) täyttyy täyttymistään. Ne on niitä ”en osaa heti päättää” papereita. Terveydenhoitoon liittyvät menevät heti asiakohtaiseen muovitaskuun kansiossa ”Henkilökohtaista – Liisa 2018 -> ”. Muut mahdollisesti säilytettävät, kotiasiat ym, menevät lajittelun jälkeen vuosikansioon ”Ajankohtaista 2019” sitten kun olen päättänyt säilyttää paperin vielä toistaiseksi. (veroilmoitukset, näyttely ja kulttuuriesitteet missä käyty, matkat, seminaarit ym, tarjoukset, erikoishankinnat ym). Mutta monet asiat niistäkin vanhenevat ja vuosikansiot pitäisi aika ajoin radikaalisti karsia ja tiivistää. Minulla on lisäksi aika monta kiinnostavien asioiden ja harrastusten kansioita, joihin koottua tietoa, printattuja tekstejä ym ei oikein raaski hävittää. Ei ne kaikki asiat enää pysy päässä, ajoittain haluan kerrata ja kertaankin.
Yksi hyvä ja toimiva neuvo: ne paperit, joita ei voi heittää yleiseen paperinkeräykseen (yksityisyydensuoja), häviävät yllättävän helposti ja täydellisesti kevyen paperinsilppurin kitaan. Sellaisen hankkimista todellakaan en ole katunut vaan kiitellyt! Kannattaa ottaa sellainen, jonka silpunkeruulaatikkoon voi virittää tavallisen roskapussin, niin ei tarvitse taistella paperipölyn kanssa kun laatikko täyttyy. Lopullinen hävitys energiajätteenä. Tietysti joillain on takka kotona tai mökillä…
Äläkä hävitä lasten koulukuvia, vaan pane ne talteen heille itselleen. (Ainakin oman perheen koulukuvat ja luokkakuvat ovat olleet mieluista katseltavaa ja muisteltavaa myöhempinä vuosina).
Olet oikeassa, parisataa paperia on parisataa harkintaa, ja vaikka osasta näkee heti että roska, niin kaikista ei. Tämä paperituska on yksinomaan lykättyjä päätöksiä, tai sitten muuttuneita päätöksiä. Olin säästänyt esimerkiksi karttoja, joita olin saanut äidiltä, ja joissa oli hyviä vinkkejä ravintoloista ja kaupoista, jos joskus lähtisin matkalla. Mutta nyt oli pakko todeta, että ensinnäkin niiden tiedot olivat luultavasti jo osin vanhentuneita, ja toiseksi sitten kun oikeasti matkustan, löydän kyllä kaiken haluamani tiedon netistä. Joten päätin että en säästä enää noita papereita, vaan luovuin niistä. Kaikkea ei vain voin säilyttää, ja minun oli pakko tehdä karsintaa kovalla kädellä.
Olen harkinnut silppurin ostamista, mutta toistaiseksi päättänyt, että en kuitenkaan osta. Sitten pitäisi selvittää sille jokin paikka, ja työhuoneessa on kovin ahdasta jo nyt. Mökillä näillä papereilla sytytellä uuneja. Isompia pinoja kuskaan tietosuojalaatikkoon. Mutta uskon että silppuri on hyödyllinen, se on tosiaan ollut mielessä useamman kerran. Olen toisaalta ajatellut, että jos JOS jaksaisin käydä laatikkoni kerran viikossa läpi ja JOS toimisin silloin oikein paperi kerrallaan, niin ei yksittäisten papereiden tuhoaminen käsin ole mikään iso työ. Sitten vasta kun niitä kertyy vuosien ajalta, niin tulee ongelmia. Teoriassa näin, käytäntö on vaikeampaa…
Koulukuville mulla on kummallekin lapselle oma albumi johon liimaan luokkakuvat ja tarrakuvan hetikun ne tulevat. Samassa kaapissa on myös niitä valokuvatarralappuja että voi heti kiinnittää kuvat. Loput jäljelle jääneet kuvat olen joko hävittänyt tai ovat vielä albumin välissä ja annan tarrakuvia lapsille itselleen.
Ai tällainen systeemi olisi kyllä hyvä! En ole älynnyt aloittaa, mutta ehkä vielä ei ole liian myöhäistä.
Mä olen paperittomuuden kannalla. Mulla on kaikki pankki- ja vakuutusasiat paperittomina, eli sieltä ei tule muuta kuin sähköistä postia. Kaikki mahdolliset laskut on e-laskuja ja ne muutamat paperilaskut klikkailen heti mobiilipankin kautta maksupäivää odottamaan ja paperilasku roskiin. Suurin osa takuukuiteistakin tulee nykyisin sähköisenä. Koulun tiedotus on meillä nykyisin täysin paperitonta.
Kaikelle pakolliselle säästettävälle paperille mulla on omat paikat. Kodinkansio on hyvä, koska sinne on helppo arkistoida tärkeitä papereita, eikä niitä pääse kertymään liikaa. Kansio helppoon paikkaan, niin voi vaikka niiden terveydenhoitoon liittyvien papereiden kanssa jättää sundayboxin väliin ja laittaa suoraan lopulliseen arkistointipaikkaan. Lasten koulukuville ja todistuksille mulla on omat isot kirjekuoret, jonne ne voi laittaa heti.
Lisäksi harrastan lappujen kuvaamista, jos en ole varma tarvitsenko tietoa. Suosittelisin tätä myös niille sinun käyntikorteille? Tai sitten kirjoitat tiedot ylös johonkin vihkoon talteen.
Mun mielestä toimivin neuvo on: älä lykkää päätöksiä. Heti kun lippulappunen on kädessä, päätä tarviiko sitä. Arkistoi tai heitä pois. Kokoa lähiaikoina muistettavat asiat yhteen paikkaan, esim kalenteriin tai vihkoon. Minun mielipide on, että tuo sundaybox vaan lisää työtä, koska ne päätökset on kuitenkin edessä.
Aivan loistava neuvo, jos vain pystyisin sitä noudattamaan 🙂 Mulla on sellainen ongelma että en aina heti osaa päättää, mitä pitäisi jollekin paperille tehdä. Siksi on helpompaa (minulle) jättää näitä sinne boksiin hautumaan, koska usein vähitellen käy ilmi, että onko säästäminen tarpeellista vai ei. Sitten on näitä papereita, joita on ollut järkevää säästää, mutta jotka ovat tulleet vähitellen tarpeettomiksi. Löysin esim. listan lapsen tarhakavereiden vanhempien yhteystiedoista – erittäin kätevää kaikenlaisten synttäreiden ym. kannalta. Mutta myöhemmin lista on vanhentunut, joten nyt sitä ei enää tarvittu. Tällaisia pitää aika ajoin poistaa. Boksi tietyllä tavalla lykkää päätöksentekoa, mutta toisaalta vähentää tarpeettomien papereiden säilyttämistä. Jos nimittäin ei olisi boksia, arkistoisin varmuuden vuoksi kaiken, ja sitten luultavasti unohtaisin sinne…
Hyvää pohdintaa! Tuli mieleen että bullet journal olis ehkä semmonen paikka minne ite säilöisin just jotain käyntikortteja tms pientä tärkeää 🙂
Totta! Hyvä idea.