Mitä juttuja blogissa luettiin tänä vuonna eniten? Tässä alla lahjomaton totuus. Lista on vähän yllättäväkin, sillä mukana on sellaisia juttuja, joiden kirjoittamisen olin jo unohtanut, vaikka julkaisusta on aikaa alle vuosi. Mielestäni tämä on aika hyvä kattaus kai
Ylivoimainen ykkönen: Avautuuko viemäri etikalla ja soodalla? Kokeilin tätä klassikkokeinoa, ja totesin että ehkä hieman, mutta todellinen hyöty jäi pieneksi.
Kakkosena omasta mielestäni yksi vuoden tärkeimmistä jutuista: Näin lahjoitat vaatteet oikein. Haastattelin Outi Pyytä, ja opin itse runsaasti uusia asioita. Tiesitkö, että esimerkiksi kengät on aina sidottava nauhoistaan yhteen, sillä muuten parit hukkuvat ja lopputulos on roskiin heitettävä pariton kenkä? Tai että jos käsilaukkuja ei tunge täyteen sanomalehteä, se voi perille päästessään olla niin rutussa, ettei siitä ole enää kenellekään hyötyä? Ja ehkä tärkein: lahjoituslaatikot eivät pidä vettä. Lahjoitus on pakattava huolellisesti ja vedenpitävästi, muuten vaatteet ovat homeessa ennen kuin ne pääsevät edes lajittelukeskukseen, ja lahjoituksesta tulee automaattisesti roska!
Kolmantena on Arkijärjen podcast-sivu! Sieltä löytyykin kuunneltavaa. Teen podcasteja jälleen tammikuussa, kun arki alkaa.
Nelosena jossain määrin polemiikkia herättänyt kertomukseni siitä, kuinka pelasin kuukauden minimalismipeliä, minkä seurauksena heitin pois lähes 500 tavaraa, suurin osa roskaa. Sain kritiikkiä sääntöjen noudattamisesta, mutta pyytäisin huomioimaan, että tätä peliä saa jokainen pelata sellaisilla säännöillä kuin haluaa, ja toiseksi säännöillä ei ole niin väliäkään, kunhan turhat tavarat lähtevät.
MIllainen on Muji? Tämä postaus kiinnosti viidenneksi eniten. Ja on se kiva. Tosi kiva!
Pohdin syksyllä, miten minimalisti juhlii? Tiesin ennalta että joku provosoituu, ja jälkikäteen voin tunnustaa, että se oli vähän tarkoituskin.
Stockmann lanseerasi uuden kanta-asiakasohjelman, josta eniten julkisuutta saivat kangaskassit. Epäselväksi jäi, oliko kyse nerokkaasta markkinoinnista, jolla yritys sai ilmaista mainosta melkein pari viikkoa, vai todella epäonnistuneesta ideasta, joka tyrmättiin heti kättelyssä. En muuten ole vieläkään hakenut omaa kassiani, en muista enää minkä värinen olisi ollut tarjolla. Tosin laskeskelin, että koska pisteet ovat voimassa niin pitkään, mitään valtaisia ostoksia ei lopulta edes tarvita, etenkin jos keskittää ruokaostoksiaan Herkkuun.
Tämän vuoden alussa Netflixillä alkoi pyöriä Marie Kondon oma raivausohjelma, jonka tietysti katsoin. Ohjelma kiinnosti myös lukijoita, tuloksena kahdeksas sija.
Yhdeksäntenä perinteinen raivauspostaus, jossa selvitin keittiön pahimman laatikon kamalasta kaaoksesta kuntoon. Järjestys on pysynyt varsin hyvin, ja yllätyin kun tarkistin, että tosiaan tästä on vasta vuosi aikaa. Kuvittelin järjestäneeni tämän laatikon paljon aikaisemmin. Olisinpa pelannut minimalismipeliä jo tuolloin, tästä olisi saanut monta kappaletta poistettavia!
Kymmenenneksi luetuin juttu käsitteli ”pienen piirin ryhtiliikettä”, siis pikamuodin vastustamista ja muodin ilmastokuormaa. Olin kuvitellut blogin aktiivisen lukijakunnan edustavan valtavirtaa, mutta olemmekin näköjään vähemmistöä, ainakin jos tilastoja katsoo. Suuri osa suomalaisista ostaa vaatteensa halvalla marketista, eivätkä vaatteen laatu, kestävyys tai eettinen alkuperä olekaan ykköskriteereitä valintaa tehdessä. Ymmärrän, että kaikilla ei ole pääsyä erikoisliikkeisiin asuinpaikan takia, mutta näinä nettikaupan aikoina pidän tätä selitystä hieman ontuvana.
Hei, kommentoin vain pientä osaa, vaatteiden ostamista marketista. Se voi tuntua etelähelsinkiläisestä näkökulmasta yllättävältä, mutta viimeistään kehä kolmosen jälkeen todellisuus muuttuu, huomaan sen mökkipaikkakuntani Prismassa ja Citymarketissa ja myös katukuvassa. Sama ilmiö oli näkyvissä Texasissa, jossa olin vaihto-oppilaana vuosikymmeniä sitten: vaatteet ostettiin ohimennen ruokaostosten lomassa. Tämä liittyy mielestäni myös siihen, että autoistumisen ja joukkoliikenteen muuttumisen myötä ei oikeastaan liikuta julkisessa kaupunkitilassa, joten pukeutumista ei ole tarpeen ottaa huomioon samalla tavalla kuin ratikkakaupungissa.
Tarkoitin edellä tietysti puuttuva joukkoliikenne.
Eivätkä ne merkkivaatteet sen kummempia ole. Saattavat tulla samoista hikipajoista kuin markettien vaatteet, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Minulla on käynyt niin, että huonoimmat (kestävyys, ompelujälki) 2 vaatekappaletta ovat olleet ompelijalta ja designer- vaatekappale uutena. Toisessa ompelu oli niin huonoa, että helma repsotti ja piti viedä uudelleen ommeltavaksi – no ei sekään onnistunut. Tämä designer- vaatekappale oli ommeltu Kiinasssa, ja materiaalin hankauksenkestävyys paljastui niin huonoksi, että katsekin sai kankaan nyppyyyntymään. Elämäni kalleimpia vaatteita.
On aina tylsää, kun sattuu tuolla tavalla, mutta en silti yleistäisi kaikkia vaatteita samaan nippuun. Laadukas vaate on väistämättä kalliimpi kuin halvalla tehty, koska laadukkaassa vaatteessa materiaalin lisäksi työ vie enemmän aikaa ja vaatii enemmän taitoa. Hinta ei ole automaattinen takuu sille, että vaate kestää, mutta siitä voi olla jokseenkin varma että halvalla ei saa hyvää. Paitsi tietysti kirppikseltä voi saadakin, jos ostaa käytetyn laatuvaatteen. Esimerkiksi ne minun vastikään ostamani kengät ovat kotimaiset, kymmeniä vuosia vanhat ja erittäin hyvässä kunnossa. Maksoivat 27€, ja sillä rahalla ei taatusti saa uusia kestäviä kenkiä.
Olet oikeassa, että monilla paikkakunnilla se Prisma tai Cittari on ainoa järkevä vaihtoehto. Mutta tarkoitin tuossa, että nykyisinä nettikaupan aikoina ei voi vedota siihen, että ei olisi MITÄÄN muuta vaihtoehtoa. Mietin myös, että koska nämä marketit johtavat niin ylivoimaisesti, täytyy myös monien muiden kuin vain maalla asuvien ostaa vaatteensa sieltä.
Hei, en varsinaisesti puolustele näitä paikkoja vaatteiden ostopaikkoina, vaan yritin tuoda esille, että pukeutumisen funktiot poikkeavat toisistaan. Lähes jokaisessa pikkukaupungissa on vielä laatuliikkeitä, joiden kamppailu markettien puristuksessa surettaa. Selvyyden vuoksi, olen itse laadun kannattaja ja näen kyllä hinnan ja laadun korreloivan voimakkaasti. Kyllä kai laatua on myös tyylikkyys, ei vain ompeleen jälki. Kelpaako marketista ostettu trikoo ns. toimistotyöhön vuoden parin päästä? Luulen, että ei.
Totta tämäkin! Laatuliikkeet ovat todella ahtaalla, ja taitavat olla isommissakin kaupungeissa nettikaupan takia.
Olen kerran ostanut lapselle halvat legginsit Prismasta. Laatu oli huonompi kuin H&M:ssa, kangas niin ohutta, että lähes läpi näkyi, ja pöksyt hajosivatkin samantien. Olen kyllä ostanut esim. Reimaa Cittarista, jos on sopivasti vastaan sattunut. Tietysti laatu vaihtelee myös näissä marketeissa. Esim. em. ketjun luomupuuvillaiset lastensukat ovat osoittautuneet erittäin hyviksi ja kestäviksi. Saman liikkeen ”normaalit” lastensukat olivat puolestaan hyvin halvat, mutta ongelma sama kuin kilpailijan legginseissä; hyvin heikko materiaali ja sen myötä huono kestävyys. Tässä tapauksessa hinnan ja laadun korrelaatio oli erittäin selvä.
Summa summarum, olemme ymmärtääkseni kanssasi samaa mieltä kaikesta 🙂