Tällä viikolla ajatuksia herättäviä tarinoita. Ensimmäinen kertoo siitä, millaista on asua kodissa, jossa ei konmari kukoista. Tämä oli hyvä artikkeli, ja herätti niin paljon ajatuksia, että jatkan aiheesta heti alkuviikosta! Mutta sanon nyt jo tässä mitä ajattelin, kun juttua luin: jos olisin kyläilemässä, ja käsi osuisi sohvatyynyjen välissä yllättäen hammasharjaan, en tiedä mitä ajattelisin. En välttämättä mitään kovin positiivista… (MeNaiset)
Toinen pysäyttävä tarina löytyy Paikka kaikelle -blogista. Siellä kerrotaan erään suvun käytännöstä säästää vanhat vauvanvaatteet aina seuraavalle. Lopputuloksena oli liki pakettiautollinen tavaraa, enemmän ja vähemmäm käyttökelposina, höystettynä tiukoilla säännöillä, miten niiden kanssa saa ja pitää toimia. Uskomaton tarina, ja hurja kertomus siitä, miten käy, jos tavaroita ei koskaan karsita.
Blogissa on tällä viikolla ollut juttua siitä, miten välillä vaan tekee mieli uusia tavaroita, vaikka niitä ei yhtään tarvitsisi. Minä olen tämän takia päättänyt ottaa kesällä vähän lomaa ostolakosta.
Listasin myös tehtyjä ja tekemättömiä töitä tällä viikolla ja niiden jatkoksi pohdin podcastissa, miksi onkin niin vaikeaa tehdä asioita heti. Sen voi kuunnella tästä alta:
Vauvanvaatteita koskeva tarina oli pysäyttävä ja toi mieleen omia kokemuksia 30 vuoden takaa. Toki aika oli toinen, mutta muistan ärtymyksen tunteen, kun miehen suvusta jouduin ottamaan vastaan kuluneita, epäsopivia vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, joita sitten kohteliaisuudesta yritin käyttää. Ja näidenkin vaatteiden ehtona oli usein, että ne piti vielä palauttaa. Nyt ajattelen, että moisella rasittaminen tuoretta äitiä on aivan sopimatonta eikä pelkästään hyväntahtoista. Tämä ”jätesäkkitarina” oli kyllä aivan omaa luokkaansa.
Minullakin on vähän samansuuntaisia kokemuksia, mutta ei missään valtavassa mittakaavassa. Täytyy sanoa, että oma pinna ei varmaan olisi venynyt noin paljon, kuin tuossa esimerkissä oli. Olisin varmaan antanut jonkinlaisen ultimaatumin, että ne jotka eivät anna vaatteita heittää pois, saavat tulla itse noutamaan omaan kotiinsa kaiken haluamansa, ja säilyttää niitä itse.