Tällä kertaa linkkaan kahteen Helsingin Sanomien artikkeliin, ja tiedän että niiden lukeminen voi maksumuurin takia olla vaikeaa. Suosittelen molempia silti, niiden sisältö on mielenkiintoinen. Näitä on ahkerasti jaettu myös sosiaalisessa mediassa, mutta siitä huolimatta haluan jakaa ne myös täällä.
Ensimmäinen juttu kertoo Recci-nimisen yrityksen toiminnasta. Reccillä on kaksi kirpputoria Helsingissä, joissa myydään vanhoja vaatteita ja kenkiä. Olen käynyt niistä toisessa, ja vaatteet ovat mielestäni aika tyypillistä esikarsittua kirpparikamaa; joukossa on laadukkaampia vaatteita mutta paljon myös sellaisia kammotuksia, joita kirppiksiltä yleensäkin löytyy. Jos on kirppareihin erikoistunut penkoja, tekee varmasti löytöjä. Jos taas on mukavuudenhaluinen vaeltelija kuten minä, liike ei ole mitenkään poikkeuksellisen houkutteleva.
Reccin ideana on kuitenkin se, että ne vaatteet jotka eivät mene kaupaksi tai jotka ovat liian huonokuntoisia myyntiin, kierrätetään eteenpäin. Ideana on, että poltettavaksi menee vain pienen pieni osa. Sen sijaan tekstiilimateriaali kierrätetään teollisuuden käyttöön, jossa se murskataan tai revitään, käsitellään eri tavoin ja josta se lopulta päätyy mm. eristeeksi autoihin tai kodinkoneisiin. Ajattelen niin, että tämä on erinomainen tapa käyttää tekstiilijätettä, joka ei todellakaan enää ole käyttökelpoista. Siis rikkinäiset, kulahtaneet tai muuten pilalle menneet vaatteet voi mielestäni todella hyvällä omalla tunnolla toimittaa tähän tarkoitukseen, taikka ne kamalimmat ysäriaarteet, joita kukaan ei enää kehtaa päällensä laittaa. Sen sijaan minulla on jokin henkinen este sille, että ehjiä, uudehkoja vaatteita silputtaisiin. Minusta tuntuu siltä, että sen tyyppinen kierrättäminen ei mitenkään puutu alkuperäiseen ongelmaan, että hyvää vaatetta poistetaan kaapista ja sitten ostetaan tilalle uutta.
Vaihtoehto Reccin harjoittamalle kierrätykselle vain ei ole hirveän hyvä. Tässä toisessa Hesarin artikkelissa puhutaan nimittäin siitä, että vaatteiden rahtaaminen ”hyväntekeväisyyteen” ympäri maailmaa ei ole juurikaan parempi vaihtoehto. Ensinnäkin on kyseenalaista, tarvitseeko köyhä afrikkalainen juuri sitä vaatekappaletta, jonka juuri minä tai sinä olemme päättäneet hylätä. Lisäksi käytettyjen vaatteiden raahaaminen kehitysmaihin sisältää muitakin ongelmia. Se tukahduttaa paikallisen teollisuuden eikä esimerkiksi Afrikassa ole vastaavaa jätteidenpolttosysteemiä kuten esimerkiksi Suomessa. Mitä niille vaatteille siis sitten tapahtuu, kun joku ihminen hylkää ne uudestaan toisella puolella maapalloa?
Jos ei halua olla osa ongelmaa, ainoa toimiva ratkaisu on muuttaa omaa toimintaansa. Suomalaiset heittävät pois kilotolkulla käytettyä tekstiiliä vuodessa. Näkisin, että tämän määrän vähentäminen on avain. Noista poistettavista vaatteista nimittäin vain pieni osa on niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelvottomia. Luulisin, että meistä moni marittaessaan tai muuten vaan kaappeja raivatessaan poistaa vaatevarastostaan paljon sellaista, joka ei enää vain miellytä silmää – ja sitten ostaa uutta tilalle. Olen itsekin sitä mieltä, että kaapissa on turha hillota niitä kolme numeroa liian pieniä tai isoja vaatteita, mutta kyllä meillä on aika usein tapana poistaa vain sellaista, joka ei vaan enää sykähdytä erityisemmin. Ainakin minä olen siihen syyllistynyt. Mutta olisiko sitä mahdollista välttää?
Olen tämän vuoden ostolakon aikana tullut siihen tulokseen, että on. Kun kesällä en saanut muutamaa vaatetta kaupaksi, päätin että otan ne takaisin käyttöön. En kierrätä, vaan keksin tapoja, joilla saan ne toimimaan. (No okei, siihen toiseen pitää kyllä laihtua pari kiloa ensin, mutta toinen on aivan kuranttia kamaa, ja jo takaisin käyttöön palautettu.) Tämä on sitä tyytymisen filosofiaa, jota olen ennenkin pohdiskellut.
Toinen asia on tietysti se, että ostaa vähemmän uutta kuin ennen. Jos vaatekaapista ei poista vaatteita jatkuvasti, ei siellä ole tilaa uudelle. Yksi sisään yksi ulos on erinomainen periaate, kun on tarkoitus pitää kodin tavaramäärä aisoissa. Mutta minne se ulos lähtevä tavara toimitetaan? Onko järkeä tehdä ok-paidasta täytettä auton kattoon, vai olisiko järkevämpää sittenkin ajatella, että kyllä tämä menee, ja käyttää paita loppuun asti? Sitten kun siinä on pari reikää, ja sillä on vielä pyyhkäisty lattialle kaatuneet maidot pois, sen voi jo mielestäni laittaa roskiinkin ilman suuria tunnontuskia.
Mitä enemmän näitä asioita ja tätä vaateongelmaa mietin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ratkaisu on meidän omissa kulutustottumuksissamme, kirjaimellisesti. Toisaalta pitää kuluttaa vähemmän, siis ostaa vähemmän uutta, ja suosia kierrätettyä aina kuin mahdollista. Toisaalta taas kuluttaa yksittäisiä vaatekappaleita paljon enemmän, että ne voi asiaa sen kummemmin problematisoimatta nakata joko poltettavaksi tai sitten toimittaa edelleen kierrätettäväksi teollisuudessa.
En väitä että oma suoritus olisi vielä täydellinen. Mutta olen kyllä tämän vuoden aikana kehittynyt hurjasti. Ylipäätään olen jotenkin herännyt tämän asian olemassaoloon ihan eri tavalla kuin ennen. Millaisia ajatuksia nuo artikkelit teissä herättivät?
Olen niin täydellisen samalla linjalla kanssasi.
Minua ahdistaa tekstiileissä eniten juuri se loppusijoitus. Tahrainen, mutta ehjä vaate on eri tavalla käyttökelvoton kuin reikäinen, mutta tahraton.
Omalla kohdallani teen niin, että ostan vähemmän ja jalostan jatkokäyttöön enemmän ihan itse jo. Tahraisia ehjiä tuunaan kangasvärein jne ja rikkinäiset päätyvät käsitöihin raakamateriaaliksi.
Parhaillaan on työn alla trikoovaatteista leikkaamastani kuteesta virkattu räsymatto.
Näkisin, että yksi suurimmista pulmista on, että vaatteilla ei ole enää mitään rahallista arvoa. Entisaikaan vaatevarannot jokaisella kaapissaan olivat pienempiä, kun vaatteet maksoivat suhteessa enemmän (toki kestivät enemmän myös) ja niitä ei joka tuutista saanut. Jos jonkin hankkimiseen joutuu näkemään vähän vaivaa, säästämään tms tai vähän pohtimaan, onko tässä kuussa varaa hankkia, niin sitä automaattisesti pitää suuremmassa arvossa.
Nykyään kun pitkähihaisia saa vitosella kolme, niillä ei ole arvoa kenenkään mielissä ja ne voi aivan hyvin viskata roskiin, kun niihin viikon kuluttua kyllästyy.
Tuohan on kaikista parasta, jos pystyy käyttämään matonkuteina ym. Minulla ei siihen ole mahdollisuutta, mutta ajattelen niin, että jos vaate on käytetty sillä lailla loppuun, ettei se kelpaa enää itselleni eikä muille, se on täysin palvellut ja sen voi siksi hyvällä omallatunnolla poistaa asiamukaisesti käytöstä. Eniten minua on ruvennut arveluttamaan juuri nuo halvat ”löydöt”, jotka sitten hylätään kun kyllästyminen iskee. Minä ostin keväällä kirppikseltä Sandin hameen, joka oli ilmeisesti päätynyt sinne siksi, että se oli pesty pilalle. Epäilen vesipesua, vaikka pesulappu kielsi. Vein hameen pesulaan, ja siellä se saatiin oikealla pesulla ja ammattilaisten käsittelyllä jälleen priimaksi. Tunnen hyvää mieltä siitä, että vaate sai uuden elämän pienellä vaivannäöllä. Muuten kalliista vaatteesta olisi tullut yhden kerran pidetty roska.
Hei
Luulen, että kierrätyksessä ajatellaan liikaa vain vaatteen ensimmäistä kiertokertaa. Voihan olla, että jokin vaate kelpaa Fridasta käyttöön jonkin kerran, kun sen saa eurolla. Tämän jälkeen se on jälleen ongelma. Tuntuu, että monet haluavat toiveikkaasti ylläpitää mielikuvaa siitä, että hylätty vaate olisi toisen aarre. Itse taas uskon, että ne syyt, jotka saavat itse poistamaan vaatteen kierrätyslaatikkoon, vaikuttavat vaatteen loppukierrossakin. Eli organisoitua materiaalien uudelleenkäyttöä mieluummin kuin valheellisin mielikuviin perustuvaa ”kierrätystä”.
Sehän se. Siksi sinne afrikkaankin on länsimaat niin paljon omaa suoraan sanottuna roskaansa halunneet dumpata, kun ”hyväntekeväisyys” ja ”lahjoitus” kuulostaa niin paljon paremmalta omallatunnolla kuin ”ongelman siirtäminen eteenpäin” tai ”itselle kelpaamattomien kamalien rättien alentuva ojentaminen köyhemmille, kun ei ne köyhät välitä millainen se vaate on, kun ei niillä ole vaatteita ollenkaan siellä”.
Oma (radikaali) haaveeni olisi, että tuotantoketjun alkupäähän asetettaisiin ympäristömandaatteja ja huomattavia sanktioita niiden rikkomisesta. Tehtaat ja kaivokset kun saastuttaa, niin ei ne yhtiöt niiden seurauksia kärsi tai maksumiehiksi joudu. Patteritkin pitää nykyään voida palauttaa kaikkiin niitä myyviin liikkeisiin, jotta saadaan ongelmajäte kerättyä mahdollisimman hyvin talteen.
Ehkä alkaisi olla aika myös uutta tavaraa tuottaville tehtaille suunnitella jatkojalostusketju niille tavaroillensa, kun ei muovit tai muut ikuisesti kestä.
Kyllä, olet aivan oikeassa. Tämä koskee juuri niitä ”rättejä”, joita laitetaan kierrätykseen hyvän omantunnon toivossa. Mutta sitten on sellaisia hyviä vaatteita, joita olen itse ruvennut lahjoittamaan, koska ne ovat esimerkiksi jääneet pieniksi. Merkkivaatteita, jotka eivät vain itselle enää sovi. Näiden osalta kuvittelen, että jatkokäyttöäkin löytyisi enemmän.
Vaatteiden valmistajat pitäisi velvoittaa samanlaiseen systeemiin kuin elektroniikkavalmistajilla jo on, että valmistettujen tuotteiden mukaan valmistajat maksavat kierrätysmaksua jo tuotteen tekovaiheessa. Vaatteiden kanssa voisi olla että jos vaatteen oletettu käyttöikä on esim. vuosi niin maksu olisi kalliimpi kuin vaatteella jonka oletetaan kestävän käyttöä kymmenen vuotta. Vaikka kuluttajat ovatkin ostaessaan ”syyllisiä” nykyiseen kertakäyttökulttuuriin, voisi tuottajillekin jotain vastuuta siirtää siitä että tämä pallo hukkuu vaatteisiin, jotka eivät kestä käyttöä.
Ja tuosta vaatteiden lahjoittamisesta ja kierrättämisestä esim. Afrikkaan, jossain oli juttua että joillain alueilla Afrikassa 70% paikallisista vaatevalmistajista on joutunut lopettamaan, koska ilmaista vaatetta tulvii joka paikasta ”hyväntekeväisyytenä”. Ei hyvä sekään.
Tällainen tuottajavastuu olisi loistojuttu!
Hei,
Meillä Tampereella on nextiili.fi. Mahtava juttu.
Olen kuullut kehuja ennenkin!
Luin jotain vanhoja kirjoituksiasi, ja sieltä pisti silmään, että mainitsit vieväsi vaatteet kirpputorille, kunhan ensin karsit siitä UFF:n laatikkoon ne, mitkä eivät menisi kaupaksi. (oletan, että tällä tarkoitettiin nurjaantuneita vaatteita). Tämä on mielestäni vaatteiden kierrätyksen suurin ongelma, eli ihmiset heittävät laatikkoon usein huonokuntoisia vaatteita, jotka eivät mene kaupaksi edes kirpputorilla. Tämä sotii myös hyväntekeväisyyden ajatusta vastaan. Olen sitä mieltä, että useimmiten ihmisten kannattaisi hankkiutua vaatteistan eroon muilla keinoin(kirppari, ilmaiseksi antaminen FB-ryhmissä) ja sen jälkeen heittaa vanhat vaatteensa roskiin, kuin laittaa niitä jonkin järjestön vaivoille. (tämä ei ole henkilökohtainen syytös, vaan yleinen kommentti vaatteiden kierrätykseen 🙂 )
Mietinkin, toimitko edelleen samalla tavalla, vai onko ajatusmaailmansi muuttunut kun olet saanut uutta tietoa?
Tämän blogin kirjoittaminen on muuttanut ajatusmaailmaani monessa asiassa todella paljon! Jos tätä lukee alusta loppuun saakka, näkee miten olen voinut vielä pari vuotta sitten kirjoittaa sellaista, mitä en enää tänään kirjoittaisi. Elin pitkään sen harhan vallassa, että vaatteita kannattaisi jotenkin lajitella näihin kaikenmaailman kategorioihin, ja tein siinä paljon turhaa työtä. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten periaatteet muuttuvat kun tieto lisääntyy ja ymmärrys kasvaa! Tajusin toiminnan älyttömyyden jossain vaiheessa, ja kirjoitin siitä mm. tämän tekstin: http://arkijarki.net/2017/03/mullistava-oivallus/
Kun luette vanhoja tekstejäni, pitäkää mielessä, että olen näinä vuosina oppinut esimerkiksi tekstiilien kierrätyksestä ihan hirveästi. Voisin tietysti poistaa vanhoja tekstejäni, mutta en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi. Tämä blogi tarjoaa oivallista gradumateriaalia jollekin sosiologille siitä, miten ihmisen tietoisuuden muuttuminen vaikuttaa asenteisiin ja käytökseen 🙂 Joten kyllä, olen kanssasi samaa mieltä, ja ei, en toimi enää siten kuin vielä muutama vuosi sitten toimin!
Itse olen päätynyt siihen ratkaisuun, että käytän vaatteeni itse loppuun. Viimeinen etappi vaatteilleni on siivousrättinä toimiminen. Eihän ne kangaslaput yhtä hyviä ole kuin mikrokuituliinat, mutta kyllä niillä pölyt pyyhkii. Joskus on vähän haikeaa saksia ”lempivillapaita” kappaleiksi, mutta yleensä siinä vaiheessa olen jo ostanut korvaavan villapaidan, eikä se ”lemppari” ole saanut käyttöä, koska on liian nuhruinen, reikäinen yms. ettei sitä oikeasti kehtaa eikä edes halua käyttää.
Ostaminen myös vähenee huomattavasi, kun miettii jo kaupassa että tämäkin rääsy pitää sitten käyttää loppuun saakka. Siinä menee vuosia! Jaksanko oikeasti katsella tätä niin kauan… Suurin osa vaatteista jää kauppaan, koska tajuan että onhan minulla vaatteita, ja nekään eivät loppuansa tule näkemään vielä vuosiin.
Minä käytän loppuun sukat sekä sellaiset materiaalit, joilla oikeasti voi siivota jotain. Vanhoja tyynynliinoja olen antanut lapsille leikkeihin silputtavaksi jne. Ihan keinokuituiset ovat hankalia, ne eivät oikein siivoamiseen sovellu, esim. polyesteri. Tosin eivät ne paljon käytössäkään kulu, joten taitavat olla ikuisia…
Minä olen päätynyt myymään vaatteet aikoinaan sinunkin mainitsemassa Vähänkäytetty.fi:ssä.Siellä hyvin näkee mikä on käynyt kaupaksi.Ja yllättävän hyvin kauppa on käynyt.Loput he lahjoittavat hyväntekeväisyyteen, jos ei vaatteita takaisinlunasta.Rikkinäisille vaatteille tai muulle tekstiilille minulla ei ole käyttöä.Rätteinä on lukuisia vuosikausia kierrätettyjä mikrokuituliinoja joita en lakananpalaan vaihtaisi. Tällaiset vialliset, korjauskelvottomat tekstiilit kuten haaroista revenneet farkut tai keskeltä puhkikulunut lakana eivät silti minusta kuulu roskiin vaan HM ottaa vastaan nämä tekstiilit ja tietääkseni ne uusiokäytetään.Palkkioksi saa 15%alennuskupongin.Sen käyttää jos käyttää. Itse en pidä siitä että moni puhuu Hm vaatteista ”rätteinä”Itse olen sieltä hyviä perusvaatteita löytänyt niin itselle kuin lapselle.Tekokuitu taas on tekokuitu ja tuskin srn laadukkaampi kalliimmallakaan merkillä joten niistä pysyn erossa.
Filosofiani on nykyisin se, että pyrin siihen että vaate on loppuun kulunut. Silloin sen voi mielestäni hyvällä omallatunnolla polttaa roskana. Nois H&M:n keräyksistä se saattaa päätyä samalla tavalla poltettavaksi, joten jos kyse on parista vaatteesta vuodessa, loppusijoituspaikalla ei ole niin paljon väliä.
Alamme olla kovasti samoilla linjoilla vaatekulutuksen ihanteista! Kierrätyksen ja uudelleenkäytön ongelmia ei edes muodostu, jos saa kulutettua omat vaatteensa rättikuntoon. Kohtuutta noudattamalla kiertoon menee lastenvaatteita ja hiukan sellaista, joka on jäänyt vääränkokoiseksi tai kertakaikkiaan ei sovi enää elämäntapaan, mutta vaatimattomia ja ongelmattomia määriä.
Reccin mainostama materiaalikierrätys on periaatteessa OK, mutta maailmassa ei ole käyttökohteita kaikelle syntyvälle lumpulle, vaikka sitä mihin tungettaisiin. Lisäksi ihmettelen, kuten Hesarin kolumnistikin, miksi Recci ei voi paljastaa ulkomaista yhteistyötahoaan. Ehkä se on jopa sama I:CO jota H&M ja vastaavat käyttävät (ei siinä ole mitään niin noloa ettei sitä voisi ääneen sanoa!).
Afrikkaan vietävä käytetty vaate ei kaikki todellakaan ole hyväntekeväisyyttä siinä mielessä, että niitä ilmaiseksi jaeltaisiin. Mikä on OK, koska katasrofialueet poislukien ei ilmaisvaatteista paljoa hyvää seuraisikaan. Paikallisen tekstiiliteollisuuden tuhon syiksi taas uumoilen samoja globaalin talouden kommervenkkejä jotka ovat esim suomalaisenkin tekstiiliteollisuuden siirtäneet kaukoitään. En usko että parin euron käytetyt vaatteet ja kymmenkertaisesti maksavat uudet vaatteet kilpailevat samoist kuluttajista (hintoja tässä kenialaisen lehden artikkelissa mombasalaisen vaatekaupan sulkemisen syistä: http://www.nation.co.ke/business/Cheap-imports-drive-Mombasa-oldest-retailer-business/996-3919594-b5ij98/index.html).
Mulla on ollut vähän hidas oppimisprosessi, mutta kuten huomaat olen kehityskelpoinen yksilö 🙂 Tuota Reccin toimintaa varjostaa se, ettei toiminta ole läpinäkyvää. Jos yritys mainostaa kovasti tekevänsä hyvää, soisi sen sitten toimivan niin, että kehtaa julkistaa koko prosessin. Tämä on niin ärsyttävää, ettei kuluttaja pysty selvittämään, mitä vaatteelle lopulta tapahtuu.
Pidän tuosta ilmaisusta ”vaatimattomia ja ongelmattomia määriä”. Lastenvaatteet kiertävät tehokkaasti joka tapauksessa, ja jos kahden lapsen käyttämä kestotahrainen body menee roskikseen, en minäkään näe siinä mitään ongelmaa.
Niin ja kunpa käytettyjen vaateiden myymälöitä tulisi enemmän eri kuluttajasegmenteille! Haluaisin sellaisen, johon vaatteet olisi karsittu tiukemmalla seulalla ja joka olisi tyylisuunnaltaan klassinen eikä liian nuorekas (=ei printtitoppeja jne nuorisomyymälöiden roipetta). WST on mukavan putiikkimainen, mutta aivan liian kaukana Espoossa!
WST on ihana kauppa, asun melkein vieressä. Olen tehnyt sieltä muutaman mainion arkivaatelöydön.
Välillä mietin, miten hyvin kierrätetyt vaatteet tavoittavat tyylillisen kohderyhmänsä. Esimerkiksi Espoon Kontti on pullollaan todella siistiä Gerry Weberin toimistovaatetta, mutta oman kokemukseni mukaan suuri osa tämän tyylin edustajista katsoo valitettasti second hand -vaatteita vielä pitkin nenänvarttaan. WSTssä näkee ilahduttavan paljon ostoksilla myös myöhäiskeski-ikäisiä toimistotyöntekijöitä.
Tätä minäkin toivon. Ostan käytettyä ihan mielelläni, jos saan uudenveroisen halvalla hinnalla. Siis juuri se jonkun väärän kokoiseksi muuttunut tai tyylimuutoksen myötä käyttämättä jäänyt vaate olisi mulle aarre, mutta mä en jaksa penkoa kirppiksiä. Haluan että käytetyt vaatteet olisivat samalla tavalla esillä kuin normaaleissakin kaupoissa. Näistä saa kyllä vinkata, jos tiedossa on.