Avainsana-arkisto: tekstiilijäte

Viikon vinkit: tekstiilikierrätystä, paniikkisiivouksia ja muovinkeräystä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Teksiilijätteen keräys pitää Suomessa järjestää vuoteen 2025 mennessä. Tällä hetkellä tekstiilien jatkohyödyntäminen on vaikeaa, sillä Suomesta puuttuu laitos, joka jalostaisi tekstiilit johonkin jatkokäyttöön. Tässä jutussa kerrotaan pilottihankkeesta, jossa poistotekstiileistä tehdään akustiikkalevyjä. Minusta tämä oli kiinnostava kohde, mutta tässäkin on matkan varrella haasteita. Vaatteista pitää esimerkiksi poistaa kaikki vetoketjut, napit, niitit jne. jotta niitä voidaan hyödyntää. On kuitenkin aina kiinnostavaa lukea tällaisista hankkeista. (YLE)

Tässä linkissä sisustussuunnittelja antaa videolla vinkkejä siitä, miten tehdään pikasiivous, jos kotiin on tulossa yllätysvieraita. Aika monessa kohdassa neuvona on, että laita ylimääräiset tavarat piiloon! Vähän toista näkökulmaa tuo ammattijärjestäjä, joka kehottaa luopumaan paniikkisiivouksista, ja kutsumaan ystäviä sotkuista huolimatta. Tämä vieraita varten siivoaminen on muuten sellainen aihe, josta aion vielä kirjoittaa, kunhan ajatukset ojentuvat. Olen sekä puolesta että vastaan. (IL; Paikka kaikelle)

Säännöllisesti törmään keskusteluihin siitä, pitääkö muovipakkaukset pestä puhtaiksi ennen kuin ne lajittelee muovinkeräykseen. Tässä tulee asiantuntijan vastaus: ei tarvitse. Jos purkki on puolillaan, sitä ei saa keräykseen laittaa, koska ruuantähteet pilaantuvat säilytyksessä, alkavat haista ja homehtua. Mutta tyhjäksi kaavittu purkki on ihan jees. Jos tahtoo hifistellä, niin jämät voi huuhtaista reunoilta kylmällä vedellä tai pyyhkäistä paperilla. Mutta tiskaaminen on turhaa, samoin stressaaminen. Jos pakkaus on kovin likainen, sen voi laittaa sekajätteeseen, eikä sekään ole ongelma. (Kodin Kuvalehti)

Elokuun vaateraportti

Julkaistu , kirjoittanut
16

Elokuu loppuu parin päivän päästä, ja koska en usko, että näiden kahden päivän aikana tulen ostamaan mitään vaatteita, raportoin kuukaudesta näin hieman etukäteen. Tällä kertaa on ilosia uutisia: elokuusta tuli kuin tulikin nollakuukausi, eli en ostanyt yhtään vaatetta itselleni tämän kuun aikana! Vaatelisäyksiä tuli yksi, sillä sain yhden second hand -aluspaidan. Tai oikeastaan pelastin sen itselleni käyttöön sen sijaan, että paita olisi päätynyt hyväntekeväisyyslahjoituksena eteenpäin. Kyseessä on lyhythihainen, ihonvärinen ja liukas aluspaita, joka sopii loistavasti paksujen villapaitojen alle. Ennakoin jo talvea, toivottavasti niille villapaidoille tulee käyttöä.

Olen kuitenkin harjoittanut maltillisuutta ja itsehillintää. Kun heitin sen uimapuvun viime kuussa roskiin, tajusin samalla, että täytyy jossain vaiheessa ostaa uusi. Meinasin jo rynnätä viimeisiin alennusmyynteihin sitä hankkimaan, kunnes ymmärsin, että ei ehkä kuitenkaan kannata ostaa, jos tarjolla ei ole mitään sellaista mikä aidosti miellyttäisi. Meinasin haksahtaa siihen vanhaan sudenkuoppaan, että ostetaan nyt kun halvalla saa, ja valitaan se vähiten huono. Mutta onneksi tulin ajatelleeksi tätä ääneen, jolloin puoliso ehti kuvannollisesti napata hihasta kiinni, ennen kuin tein tyhmän ostoksen. Uimapuvun aion kyllä ostaa, mutta ei ole kiire eikä hätä. Ehdin etsiä rauhassa sopivan ja hyvän.

Olen kuitenkin iloinen, että tässä kuussa ei ostoksia tullut. Vaikka nämä vuoden aikana kertyneet vaatteet ovatkin suurimmaksi osaksi hyviä ja perusteltuja hankintoja, niin silti on tuntunut välillä siltä, että tästä on ostolakko kaukana. Niin kuin tietysti kirjaimellisesti katsottuna on ollutkin. Mutta toisaalta olen huomannut sen, että jos hyvin pitkään lykkää jonkin vaatteen hankkimista, vaikka sitä oikeastaan tarvitsisi, joutuu sitten kerralla hankkimaan useamman yhtä aikaa. Kuten nyt vaikka nuo urheiluvaatteet. Kun kitkuttelin vuosikausia ostamatta uusia, ne vanhat ehtivät muuttua käyttökelvottomiksi. Sitten oli pakko ostaa esimerkiksi monta paria sukkia yhdellä kertaa.

Tämä on yksi niistä asioista, joita olen tämän shoppailuseurannan myötä miettinyt paljon. Oletetaan, että tietty vaate, kestää tietyn määrän käyttökertoja. Eli esimerkiksi vaikka sukat kestävät ehjinä 80 käyttökertaa + pesua (tämä on kuvitteellinen esimerkki). Jos omistan yhdet sukat, ne kestävät siis ehjinä 80  päivää, olettaen että ne pestään jokaisen käyttökerran jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että joutuisin ostamaan uudet sukat noin kolmen kuukauden välein. Jos taas omistan neljät sukat, ne riittävät tasaisellä käytöllä koko vuodeksi, mutta sitten on ostettava kerralla yhtä monta uutta paria. Lopputulos on siis joka tapauksessa sama, mutta mitä useamman vaatteen omistaa, sitä kauemmin yksittäinen vaate kestää, sillä se tulee harvemmin käyttöön. Tämä taas heijastuu suoraan siihen, miten usein täytyy ostaa uusia vaatteita.

Tästä näkökulmasta aiemmin kritisoimani käytäntö, että esimerkiksi juuri sukkia tai jotain muuta vaateryhmää ei lasketa mukaan, on perusteltu. Toisaalta jos jonkin vaateryhmän jättää kirjanpidon ulkopuolelle, voi huomaamattaan pitää turhankin suurta varastoa, tai hankkia niitä lisää aina kun sopivasti sattuu kohdalle, riippumatta siitä onko tarvetta vai ei. Jatkan siis kirjanpitoa kaikkien vaateryhmien osalta, mutta lakkaan stressaamasta sukista ja alushousuista. Niitä on ostettava sitä mukaa kuin vanhat menevät rikki. Keskityn siis jatkossakin enemmän siihen, etten ostele sellaisia turhia vaatteita, joita ei käyttämällä saa pidettyä puhki.

Lopuksi totean, että tekstiilijätettä syntyi tässä kuussa vähän, vain 63 grammaa. Se koostui kokonaisuudessaan erilaisista parittomista sukista, joita käytin ensin kenkien lankkaamiseen. Kaiken kaikkiaan tämä kuukausi on ollut erittäin hiljainen tekstiilien liikehdinnän suhteen. Ensi kuusta ennakoin, että saatan ostaa sen uimapuvun. Muille vaatteille ei tietääkseni ole tarvetta, mutta katsotaan miten käy.

Miten teidän kuukausi on sujunut?

Heinäkuun (runsas) tekstiiliraportti

Julkaistu , kirjoittanut
13

Heinäkuu vaihtuu elokuuksi, ja on jälleen aika päivittää tekstiilijätteen ja uusien vaatteiden kirjanpito. Heitin heinäkuussa roskiin 319 gramman edestä vaatteita. Painavin oli uimapukuni (200g), joka kerta kaikkiaan kulahti sellaiseksi, ettei sitä enää kehdannut laittaa päälle. Sen lisäksi että väri oli haalistunut, alkoi kangas venähti todella pahasti. Tajusin sen kun katsoin valokuvaa, missä näytin siltä, että koko maha roikkuu. Olin kyllä kiinnittänyt uimapukua pukiessa huomiota siihen, että kangas tuntuu jotenkin löysemmältä kuin aiemmin. Ilmeisesti uimapukukankaan elastaani vain tuli tiensä päähän, eikä joustoa enää löytynyt. Lisäksi roskiin meni rikkinäiset sukat, lapsen alushousut, jotka joutuivat vauhdikkaan aineenvaihdunnan uhriksi puistossa, rätti, sekä yhdet rintaliivit.

Ostoja tuli runsaasti, tässä koko lista:

  • Huivi
  • UV-paita
  • 2 juoksucaprit
  • 2 urheilupaitaa
  • 4 paria urheilusukkia
  • 4 rintaliivit
  • 5 alushousut
  • Mekko (ilmainen, sain käytettynä kälyltäni, tulee syyskäyttöön)

Minulla oli epämääräinen ajatus pyrkiä nollakuukauteen myös heinäkuussa, mutta nyt kävikin aivan toisin. Tämä kuukausi on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että välillä ostoksia on tarkasteltava pitemmällä perspektiivillä, että koko totuus paljastuu. Selitän tätä kohta lisää.

Lomaostokset

Ostin paidan ja huivin hotellin kaupasta. Huivi on puoliksi jotain tekokuitua, joten se kuivui nopeasti, vaikka kastuikin uidessa monta kertaa päivässä.

Heti kuun alussa tein lomamatkalla kaksi ostosta, jotka olivat ennalta suunnittelemattomia, mutta käytännössä välttämättömiä. Kreikan aurinko osoittautui todella polttavaksi, enkä ollut tajunnut kotona, että myös uidessa tarvitsee jotain päänsuojaksi. Ostin siis heti loman alussa huivin, jonka kiedoin turbaaniksi aina kun lähdimme altaalle tai rannalle, siis noin kaksi kertaa päivässä. Huiville tulee varmasti käyttöä myös ympäri vuoden, sillä huivit ovat pukeutumiseni kulmakivi. Ostin myös uimapaidan, siis sellaisen uimapukukankaasta tehdyn t-paidan, joka suojaa UV-säteilyltä. Minulla on todella herkästi palava iho, ja kun tajusin että aikuisillekin on samanlaisia suojavaatteita kuin lapsille, päätin tehdä hankinnan. Tuolle paidalle ei tietysti tule hirveästi käyttöä kesäkausien ulkopuolella, mutta toisaalta on todella mukavaa, kun ei tarvitse jatkuvasti pelätä palavansa. (Ihoni kärventymisindeksiä havainnollistaa, että SPF 50 on ehdoton minimi. Mieluiten käytän SPF 70 tai enemmän, jos sellaista vain on saatavilla.)

Ensimmäiset urheilusukat yli 10 vuoteen

Sitten loma jatkui, ja minulla oli aikaa hankkia itselleni urheiluvaatteita. Olen toukukuussa aloittanut vakavahenkisen liikuntaharrastuksen, ja samalla havainnut, että urheiluvaatteet olivat heikoissa kantimissa. Minulla ei esimerkiksi ollut enää yksiäkään ehjiä urheilusukkia. Edellisen kerran olen ostanut urheilusukkia 10 vuotta sitten. Omistin myös vain yhdet (vähän liian pienet) sortsit sekä sellaiset paksut pitkälahkeiset juoksuhousut, joita ei näillä helteillä voi pitää, muuten uhkaisi lämpöhalvaus. En myöskään halua masentaa itseäni haikailemalla, miksi yli 10 vuotta vanhat paidat eivät enää mahdu yhtä hyvin päälle kuin ennen, joten nekin tulivat tarpeeseen. Juu, tästä voi päätellä, että edellisen kerran olen aktiivisemmin harrastanut urheilua aika kauan sitten. Mutta nyt ei voi syyttää motivaation puutteesta ainakaan sitä, ettei olisi kamppeet kunnossa. Poistin liian naftit vaatteet kaapista ja korvasin ne näillä uusilla ja mukavilla.

Näissä kelpaa urheilla.

Alusvaatteista en tingi

Mutta ei tämä vielä tähän pääty. Alusvaatteet, etenkin liivit, ovat poikkeus tyytymisen filosofiassani. Olen tehnyt tietoisen päätöksen, että niiden suhteen en kitkuttele. Voin käyttää kulahtanutta t-paitaa villapaidan alla tyytyväisenä, mutta kulahtaneet alusvaatteet saavat koko olon jotenkin nuhjuiseksi. Lisäksi hyvin istuvat ja napakat rintaliivit ovat monille välttämättömyys, jota ilman olo on fyysisesti epämukava, eivätkä muutkaan vaatteet istu kunnolla, jos alusvaatteet ovat mitä sattuu. Kunnon urheiluliivien tärkeydestä puhumattakaan.

Olen heittänyt tekstiiliseurannan aikana jo viidet alkkarit roskiin, ja kaapissa on edelleen elinkaarensa loppupäässä olevia pöksyjä runsaasti. Kevään aikana olen tiedostanut, että tarvitsen tämän vuoden aikana myös uusia rintaliivejä. Kun siis sopiva tilaisuus tuli vastaan vapaan aamupäivän muodossa, suuntasin alusvaateliikkeisiin. Ostin neljät rintaliivit ja viidet alushousut. Sitten tulin kotiin, ja poistin kaapista suoraa päätä kolmet liivit. Nettovaikutus oli siis yhdet lisää.

Alusvaatteet jos mitkä ovat käyttötavaraa. Koska ne ovat suoraan ihoa vasten, niitä on pestävä tiheästi. Niissä on runsaasti joustavia osia ja materiaaleja, jotka ajan myötä venyvät ja kuluvat. Ostin viime vuonna neljät alushousut ja yhdet urheiluliivit (ja niitä ei tarvitsekaan ostaa tänä vuonna uusia). Tänä vuonna en ole alkuvuoden aikana ostanut kumpiakaan. Edelliset liiviostokset ovat siis vuodelta 2016. Kahden vuoden tiheän käytön jälkeen vähemmän huippulaatuiset liivit ovat entiset.

Tämä havainnollistaa sitä, miksi ostolakossa tai tietoisen ostamisen projektissa pitkäjänteinen lähestymistapa on paras. Voin todistetusti olla pari vuotta ostamatta uusia rintsikoita, mutta sen jälkeen monet vanhat ovat kuluneet loppuun, ja uusia on hankittava. Joten vaikka kerralla ostaisi monet, kaapin sisältö ei juuri muutu, kun sieltä poistuu sama määrä vastaavia vaatteita.

Tai ajatelkaa noita urheiluvaatteita. Tarkistin kirjanpitoni, enkä ole niitä yksiä urheiluliivejä lukuunottamatta ostanut lainkaan urheiluun soveltuvia vaatteita ainakaan kolmeen vuoteen. Sitä ennen ostin kaksi paitaa ja yhdet housut, kenties vuonna 2015. Ja sitä edellinen kerta oli vuonna 2008. Olen oikeasti ollut siis ensin seitsemän vuotta ja sitten kolme vuotta urheiluvaatteiden ”ostolakossa”, vaikka se ei olekaan ollut tietoinen päätös. Jos siis nyt ostan kerralla sukat mukaanlukien vajaat kymmenkunta vaatetta, ei voi puhua erityisen holtittomasta shoppailusta. Mutta jos tuijottaa vain tämän vuoden taulukkoa, niin heinäkuu näyttää vaatteiden lukumäärässä mitattuna aivan pöyristyttävältä. Se vain ei kerro koko totuutta asiasta.

Ostoksia tuli siis lukumääräisesti paljon, mutta en silti sanoisi shoppailleeni. Toki ilman uimapaitaa olisin pärjännyt, vaikka se helpottikin elämää kummasti. Kaikki muu tulee ympärivuotiseen aktiivikäyttöön. Miten teillä meni heinäkuu? Kutsuivatko alennusmyynnit?

Myöhästyneet tekstiiliraportit kesäkuulta

Julkaistu , kirjoittanut
17

Sortsit ja housut ovat olleet jo monesti pidossa, alustopit odottavat vielä kylmempiä säitä.

Huomasin, että olen unohtanut päivittää tänne, mitä kuuluu ostetuille ja poistetuille tekstiileille. Ensin ostetut vaatteet: kesäkuusta tuli odotusten mukaisesti nollakuukausi. Se olikin varsin paikallaan, sillä toukokuussahan intouduin ostamaan niitä senkin edestä. Kävin kesäkuun aikana kylläkin yhdessä kenkäkaupassa, mutta en löytänyt sieltä mitään, mitä olisin halunnut ostaa. Alennusmyynnit eivät houkutelleet, sillä mitään tarpeitakaan ei ollut.

Sen sijaan olen nauttinut täysin siemauksin ihanasta kesävaatevarastostani, jota hehkutin jo viime kuussa. Nyt niille kaikille vaatteille on tullut käyttöä, ja olen todella nauttinut siitä, ettei ole ollut sellaista päivää, etten olisi keksinyt mitään päällepantavaa. Päinvastoin, olen aamuisin ollut aivan riemuissani, kun valinnanvaraa on ollut vaikka kuinka. Koen että kesävaatevarastoni ei ole määrällisesti mitenkään massiivinen, mutta kun kerrankin on tilanne, jossa kaikki vaatteet ovat yhteensopivia ja oman tyylisiä, niin mikäpäs siinä on valitessa. Hellepuvuston rungon muodostavat kahdet sortsit (nyt minulla vihdoin sellaiset on), kolme mekkoa, yhdet pellavahousut sekä muutama hame. Näihin lisäilen yläosia fiiliksen ja sään mukaan. Kun tässä alan ynnäillä vaatekappaleita yhteen, tajuan että minullahan on kapselipuvusto! Tähän täytyykin perehtyä tarkemmin. Luulenpa, että kengät mukaan luettuna vaatemäärä jää siihen 33 tai alle. Palaan asiaan!

Poistoja olen kesäkuussa tehnyt. Kirjanpitoni ei ole ollut ihan täsmällinen, sillä vaikka olen punninnut kaiken, minulla on sellainen tunne etten ole ihan jokaista sukkaa ja rättiä muistanut kirjata ylös. Näin ollen tämän kuukauden kokonaismäärä ei ole ihan grammantarkka, mutta lähellä totuutta liikutaan joka tapauksessa.  Painavin roskiin mennyt tekstiili oli vanha kyplyhuoneen matto, 350 grammaa. Sen lisäksi olen heittänyt rättejä, sukkia ja ikitahraisia lastenvaatteita, jotka eivät enää mahdu kenellekään. Kirjanpito näyttää joka tapauksessa 621 grammaa tekstiilijätettä kesäkuun aikana. Sanoisin, että mahdollinen heitto on 20-30 grammaa suuntaan tai toiseen. Matto, vaikka olikin pienikokoinen, nostaa silti tuota määrää normaalia painavammaksi.

Vaikuttaa siltä, että nuo poistot rullaavan omaa tahtiaan kuukaudesta riippumatta. Joka kuukausi menee jotain roskiin, yleensä sukkia tai rättejä, ja melko usein myös loppuun pidettyjä lastenvaatteita. Sen sijaan ostamista on ollut tänä vuonna paljon enemmän kuin olisin etukäteen arvannut. Minusta tuntuu, että siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalta olen miettinyt, että mitä pitäisi tehdä, jos kuitenkin selkeä tarve on olemassa? Jossain vaiheessa on välttämätöntä ostaa mm. uusia alusvaatteita, sillä ne todella tulevat pidetyiksi niin loppuun, etteivät ne enää palvele tarkoitustaan. Hmmm. Taitaa olla niin, että tässä on pientä krapulaa noista kesäkuun shoppailuista ilmassa. Mitään en kadu, mutta kokonaismäärä tuntuu silti isolta, ja siksi alan nyt nihkeillä noista välttämättömistä ostoksista. Vaatii näköjään vielä harjoittelua.

Heinäkuu on jo puolessa välissä, mutta voin jo ennakkona todeta, että on edelleen tullut sekä poistoja että ostoja. Ostot ovat olleet varsin välttämättömiä ja liittyvät tehtyihin poistoihin. Tarkempi raportti siis seuraavan kerran kahden viikon päästä.

Mitä teille kuuluu? Onko kukaan jaksanut pitää kesällä kirjaa ostoistaan?

Tulleet ja menneet vaatteet huhtikuussa 2018

Julkaistu , kirjoittanut
17

Huhtikuu oli kuukausi, jossa vaatekaappiin tuli yksi uusi vaate, mutta tekstiilijätteen määrä oli isompi kuin kertaakaan tämän seurannan aikana. Ensin ostos: löysin vaaleankeltaisen neuleen, jollaista olin etsiskellyt jo pidemmän aikaa. Ei siis tullut täydellistä ostolakkoa tässä kuussa, mutta olen hankintaan hyvin tyytyväinen.

Sen sijaan poistuneiden tekstiilien määrä on yllättänyt. Kaapista on lähtenyt rikkinäisiä sukkia monta paria. Olen myös heittänyt rättejä roskikseen. Mielestäni rättien peseminen on ihan fiksua, mutta näin keväisin syntyy sellaista sotkua, jota ei kannata ruveta enää pesemään. Sitä syntyy, kun putsaa parvekelaatikoita, vaihtaa kukkamultia ja pesee autoa. Olen kuitenkin antanut rättien kuivua ennen kuin olen pannut ne pois, joten mukana on vain tekstiilin paino.

Isoin osa tekstiilijätteen painosta tulee lasten talvivaatteista, etenkin yksistä toppahousuista. Ne kulutettiin yhdessä talvessa niin loppuun, ettei ole mitään järkeä säästää niitä enää pienemmälle sisarukselle. Yksi polvi paikattiin jo kertaalleen, ja mutta lisäksi reikää löytyy takamuksesta, toisesta polvesta ja lahkeista. Ei sellaisia ole mitään järkeä kierrättää enää minkäänlaiseen käyttöön, ei edes ”mökkivaatteeksi”, sillä lapsi kastuu ne yllään. Tuollaiset housut painavat lähes puoli kiloa. Heitin myös yhdet (haisevat) lastenkengät roskiin, ja niissä oli mukana tekstiiliä. Päätin kuitenkin jo projektin alussa, että en laske kenkiä mukaan, sillä todellisen tekstiilin määrää on niissä mahdoton arvioida. Toisaalta kenkien sisällyttäminen vääristäisi tulosta, koska pohjat ovat painavat, enkä jaksa ruveta preparoimaan jokaista kenkäparia, jonka heitän pois.

Ensi talvena ostan kulutuskestävimmät toppahousut, jotka löydän.

Edellä mainitut kengät poisluettuna huhtikuussa 2018 tekstiilijättä kertyi meillä siis 958 grammaa, siis lähes kilon verran. Vertailun vuoksi viime joulukuussa heitin roskiin vain yhden pesupussin, joka painoi 16 grammaa. Tässä näkee, miten vasta pidemmällä jaksolla alkaa koko totuus paljastua. Muutaman kuukauden perusteella olisin arvioinut tekstiilijätteen määrän paljon pienemmäksi, mutta sitten tulee väliin tällaisia reilumpia jaksoja. Olen seurannut tekstiilijätettämme nyt tasan puoli vuotta, ja yhteensä sitä on kertynyt n. 1,8 kiloa. Laskennassa on mukana yksi aikuinen ja kaksi lasta.

Olen miettinyt, pitäisikö tuottamani tekstiilijäte kierrättää esimerkiksi Reccin kautta. Nythän nuo rikkinäiset sukat sun muut poltetaan energiaksi. Mutta olen päätynyt siihen tulokseen, että polttaminen on ihan ok. Ensinnäkin jätteen määrä on edelleen mielestäni varsin vähäinen. Kaikki poistetut tekstiilit ovat siinä kunnossa, ettei niistä ole uudelleen käytettäviksi. Siksi esimerkiksi Recci kierrättäisi ne jonnekin, jossa tekstiileistä tehdään erilaisia eristeitä, imeytysmattoja ynnä muuta teollisuuden tarpeisiin. Tämä tapahtuu toimitusjohtajan mukaan Saksassa.

Jonkun asiantuntijan pitäisi nyt tulla tänne kertomaan, onko logiikkani virheellinen, mutta mielestäni tuntuu turhalta, että reikäiset sukkani matkustaisivat vielä saksaan, ennen kuin ne käytetään uudelleen. Epäilen, että on energiatehokkaampaa vain pistää ne roskikseen poltettavaksi. Mutta tämä on siis arvelua, en tiedä miten asian voisi selvittää. Fakta on kuitenkin se, että kodissamme on sekäjätteen lisäksi lasin, paperin, kartongin, biojätteen, pullojen, elektroniikkaromun sekä ongelmajätteiden lajittelu käynnissä, ja lisäksi on vielä uudelleen käyttöön menevien kirpparivaatteiden keräys. En tiedä, mihin perustaisin vielä yhden kierrätysjakeen lajittelupaikan kodissamme.

Arkijärki-podcast 24: Kevätraivaus

Julkaistu , kirjoittanut
5

Tässä podcastissa juttelen siitä, miten kevätsiivouksen sijasta voikin tehdä kevätraivauksen. Turhan tavaran vähentäminen tekee myös kodista siistimmän näköisen ja arkea helpottaa aina, kun saa kotiin lisää väljyyttä. Podcastissa käyn läpi erilaisia raivauskohteita ja kerron siitä, mitä ja miten olen omassa kodissa raivannut. Hyviä kohteita on ainakin kaikki kausivaatteet ja -varusteet, mutta itse olen myös esimerkiksi vienyt talven aikana kertynyttä elektroniikkaromua, tyhjiä pattereita ym. ongelmajätettä kierrätykseen. Jos asut Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa tai Kirkkonummella, tarkista tästä linkistä, milloin HSY:n keräysautot pysähtyvät lähelläsi.

Podcastin kesto on 13 minuuttia. Harrastatteko te kevätsiivousta vai kevätraivausta?

Podcastin voi kuunnella tästä alta, taikka iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Tylsää shoppailua eli ostolakkopäivitys

Julkaistu , kirjoittanut
29

Hurjaa miten aika kuluu. Tätä ostolakkoakin on jo yli vuosi takana päin. Luin äsken, mitä kirjoitin aiheesta vuosi sitten, ja kun tuolloin ostolakkoa oli vasta kolme kuukautta takana, olin selvästi vielä uutuuden viehätyksen vallassa. Selitin oppineeni uuden ostamattomuuden rutiinin, takana oli jälleen nollakuukausi, mutta kerroin kuitenkin ostaneeni kaksi uutta korua, toinen käytettynä. Näin taaksepäin katsoen voin jälkiviisaana todeta, että oikeasti mistään rutiinista ei vielä ollut kyse, sillä ei mennyt kuin kuukausi tai pari, kun todella paha tylsistyminen iski, ja sitten shoppailinkin enemmän kuin koko alkuvuotena yhteensä. Nyt tiedän, että vasta kesän jälkeen ostamattomuuteen oli oikeasti tottunut.

Tänä vuonna ei tullut nollakuuta, sillä ostin sukkia. Käytän nilkkasukkia joka päivä, joten niitä on oltava useampi pari, jotta puhtaita riittää. Ennen ostamista sukkia taisi olla viisi neljä paria valkoisia/värillisiä ja suunnilleen saman verran mustia. Valkoisia ja värillisiä en käytä säännöllisesti (en halua että sukat liiemmin erottuvat kengän ja lahkeen välistä), joten tuo reilusti alle 10 paria käyttösukkia alkoi käydä turhan niukaksi. Ostin alepäiviltä kuusi paria Voguen bambusukkia, jotka ovat suosikkejani. Lisäksi ostin yhdet ohuet sukkahousut, sillä niitä pitää aina olla yhdet priimat varastossa. Olen tunnetusti tuhoisaa seuraa hienoille sukkahousuille. Rahaa meni näihin kaikkiaan noin 34 euroa. Hyvä diili minusta. Pärjään näillä vähintään seuraavat puoli vuotta, hyvällä tuurilla ensi vuoteen saakka, ennen kuin sukkia on ostettava lisää.

 

Poistotekstiilejä kertyi yhteensä 206 grammaa. Heitin roskiin käyttötekstiileitä, jotka olivat kuluneet loppuun: sukkia, alushousuja, tiskirätin, lastenvaatteita. Mielestäni tekstiileillä on oma käyttöikänsä. Kun bambusukkaan tulee reikä, en ala enää paikkaamaan sitä, vaan laitan roskikseen. Pestävät tiskirätit muuttuvat jossain vaiheessa niin hirveän näköisiksi, että niillä ei kehtaa pyyhkiä enää muuta kuin lattiaa, jonka jälkeen ne voi heittää roskikseen. Viiden kuukauden jälkeen tekstiilijätteen määrä lähestyy täyttä kiloa. Jo nyt on nähtävissä, että tekstiilijäte koostuu meillä lähes pelkästään puhkikuluneista vaatteista, joita ei ole syytä eikä aina edes mahdollisuutta ruveta korjaamaan. Esimerkiksi kevään koittaessa lapsen toppahousut nakataan roskikseen, sillä ne on jo kertaalleen paikatut, eivätkä enää pidä vettä. Ei sellaisia housuja voi kierrättää mihinkään, eikä niistä ole itsellekään enää mitään iloa.

Tämä kuukausi oli vaateostojen kannalta joka tapauksessa erittäin hyvä kuukausi. Ostin parasta laatua, suunnitelmallisesti, tarpeeseen ja vieläpä alennuksesta. Pidän suoritusta kutakuinkin täydellisenä. Minusta tuntuu, että ostolakko alkaa todella asettua uomiinsa. Tosin vuoden päästä voin tietysti olla asiasta eri mieltä, kuten huomasin viime vuoden tekstiä lukiessa.

Miten teillä sujuu? Onko tässä projektissa enää mukana ketään?

On heitetty roskiin vaatteita. On shoppailtu uusia.

Julkaistu , kirjoittanut
21

Pitkästä aikaa onkin jotain kunnollista raportoitavaa tekstiilien saralla! Tietysti kun kyse on jätteen sekä shoppailun vähentämisestä, sellaiset kuukaudet kun mitään merkittävää ei tapahdu, ovat juuri sitä mitä pitääkin. Mutta onhan se vähän tylsää sekä lukea että kirjoittaa sellaisia raportteja, joissa ei sen enempää osteta kuin heitetä poiskaan mitään. No, tätä ongelmaa ei viime kuussa ollut.

Ensin poistot: heitin roskiin 465g tekstiilejä. Siis lähes puoli kiloa! Tuli oma ennätys. Tuo määrä sisältää yhden nilkkatuen, joka oli iän myötä pilaantunut. Ritisi vain, ei toiminut enää. Loput tekstiilit sisälsivät kolmea kategoriaa: alushousuja, sukkia ja tiskirättejä. Käytän pestäviä tiskirättejä, mutta jossain vaiheessa ne muuttuvat niin rähjäisiksi, että ne pitää heittää pois. Sukkia ja sukkahousuja kului puhki sekä minulta että lapsilta. Päätin myös, että  kolme paria pikkareita oli nyt tullut siihen pisteeseen, että niitä saattoi sanoa loppuunpidetyiksi. Tuohon vajaaseen puoleen kiloon sisältyi siis yhdeksän erillistä tekstiiliä (lasken sukkaparin yhdeksi).

Entäs ne ostokset sitten! Kaikki alkoi tietenkin niistä talvinilkkureista, jotka nimenomaisesti ostin, en shoppaillut. Sitten lähdin lomalle. New Yorkiin. Voitte ehkä arvata mitä siellä tapahtui?

Shoppailulakon yksi hyvistä puolista on tämä: kun tietää, ettei tavallisesti osta kovinkaan paljon, voi tällaisina erikoisviikkoina shoppailla ilman huonoa omaatuntoa. Tässä kohdassa paino on nimenomaan sanalla tietää. Kun olen monta vuotta pitänyt tarkasti kirjaa ostoksistani, tiedän paljonko kuukaudessa tai vuodessa ostan. Vielä muutama vuosi sitten olisin ajatellut samalla tavalla, paitsi että oikeasti olisin vain kuvitellut niin, ja sitten shoppaillut kotona ihan kuin ennenkin. Mutta nyt tiedän oikeasti, että yksi erikoisviikko ei silti nosta vaateostosten määrää vuositasolla, kun esimerkiksi tästä maaliskuusta tulee luultavasti taas nollakuukausi. Ostin matkalta

  • Mintunvihreät tennarit (oli ostoslistalla)
  • Kietaisumekon (lyhythihainen ja pitkähelmainen, kesäkäyttöön)
  • Puuvillaneuleen (lyhythihainen musta perusneule Uniqlosta)
  • Ylisuuren neuleen, jota voi pitää vyön kanssa mekkona
  • ”Boyfriend” -malliset farkut (oli ostoslistalla)
  • Siistit farkut
  • Ostin myös hieman kosmetiikkaa; yhden luomivärin sekä muutamia kasvonaamioita, jotka tosin käytin jo matkalla ollessani.

En erityisemmin etsinyt alennuksia, mutta farkkuja lukuunottamatta kaikki sattuivat joko olemaan alessa tai muuten vain edullisia (Uniqlo). Farkkujen kohdalla en katsonut hintaa. Löysin juuri sellaiset rennot farkut, joita olen halunnut, ja samalta merkiltä vielä toiset, siistit bootcut -malliset farkut siihen päälle. Hyvin istuvat farkut toivotussa mallissa ovat sellainen ihme, ettei niiden kanssa pidä jäädä epäröimään, vaan marssia suoraan kassalle.

Saalista

Kokonaisuudessaan käytin vaateostoksiin rahaa noin 450€. Tosin tämä on arvio, sillä ostokset olivat tietysti dollareissa ja vaihtokurssi vaikuttaa lopputulokseen. En jaksanut kaivaa sentintarkkoja summia verkkopankista, vaan käänsin hinnat kuittien perusteella.  Tuosta summasta farkut muodostavat suurimman osan. Ostin muuten nuo farkut matkan viimeisenä päivänä 1.3., joten kirjaimellisesti ottaen ne kuuluisivat maaliskuun raporttiin. Listaan ne kuitenkin tähän, koska tuntuisi hupsulta jakaa matkan ostokset kahdelle kuukaudelle yhden päivän takia.

Minulla oli mielessä muutamia muitakin juttuja, joita en etsimisestä huolimatta löytänyt. Olisin halunnut esimerkiksi kirkkaanvärisiä neuleita (mutta koko kaupungissa ei tuntunut olevan enää lainkaan neuleita myynnissä), siistejä yöasuja (ei tullut vastaan itsestään enkä ehtinyt niitä metsästää) ja leveälahkeisia housuja (sovitin kahdet, ei toiminut). Matkan päätarkoitus ei kuitenkaan ollut shoppailu, joten en käyttänyt etsimiseen aikaa.

Uudet vaatteet toimivat vanhojen vaatteiden kanssa ja niitä voi stailata monella eri tavalla. Ne sopivat kapseleihini, joiden parissa työskentelen parhaillaan siellä kurssilla. Sitä paitsi niin tarpeellinen kuin shoppailulakko onkin, on silti ihanaa saada välillä uusia vaatteita. Tässä muuten vielä yksi hyvä syy ruveta ostolakkoon. Kun ostaa tosi harvakseltaan, uudet vaatteet tuntuvat vieläkin erityisemmiltä, silloin kun kaupoille lähtee.

Tällainen erikoiskuukausi täällä! Miten teillä menee?

Tammikuun tekstiiliraportit

Julkaistu , kirjoittanut
25

Vuoden ensimmäinen kuukausi on takana! On siis raportoinnin aika. Tosi moni pyysi, että jatkaisin vaateostosten seuraamista ja niistä kertomista, vaikka varsinainen projekti loppuikin vuodenvaihteessa. Jos viime vuoden projekti kiinnostaa, kirjoitin sen onnistumisesta täällä.

Tänä vuonna jatkan viime vuoden linjalla. En enää halua shoppailla, sillä olen nähnyt mihin se johtaa: harkitsemattomiin ostoksiin, turhaan rahanmenoon ja vaatekaappiin, joka ei koskaan tunnu tulevan valmiiksi. Vaikka en shoppaile, aion silti ostaa vaatteita. Sukkia ja alusvaatteita on uusittava väistämättä, koko viime vuoden listalla olleet talvikengät puuttuvat vieläkin, ja niin edelleen. Tavoitteena ei siis ole päästä nollatulokseen. Sen sijaan tavoitteena on kohtuullisuus ja tietoisuus siitä mitä tekee. Tiedostan nykyisin kipeästi sen, miten ikuisia vaatteet ovat. En voi ajatella, että ostan jotain ja jos se ei sovikaan, laitetaan kiertoon. Haluan sitoutua ostamiini vaatteisiin pitkäksi aikaa, mieluiten esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi.

Budjettia minulla ei ole. Kahden vuoden seurannan jälkeen tiedän, että rahankäyttö ei ole ongelma. Välillä viime vuonna tuli sellainen tunne, että mitä vähemmän rahaa menee, sen parempi tilanne. Mutta sovella vaatteisiini sitä, paljonko niiden yksittäinen käyttökerta maksaa. Tuhannen euron ostos on ok, jos sitä pitää tuhat kertaa. Se tekee euron per kerta, mikä on minusta kohtuullinen summa. Harkitsen vielä, raportoinko jossain vaiheessa myös käyttämiäni rahoja. Tiedän, että se on monista hyvin kiinnostavaa, mutta tehkääpä itse perässä 🙂 Rahasta puhumiseen on aina pieni kynnys, asia tuntuu niin henkilökohtaiselta.

Tämän pitkän alustuksen jälkeen päästään itse asiaan: tammikuun ostoksia 0, saatuja vaatteita 0, käytettyä rahaa 0. En käynyt alennusmyynneissä, enkä tarvinnut mitään, joten sanoisin että edellä mainitut suuntaviivat toteutuivat hienosti.

Tekstiilijätettä sen sijaan tuli yhteensä 118 grammaa. Heitin roskiin urheilusukan ja lasten kesähousut, joita ei kahden lapsen jäljiltä enää maksanut vaivaa korjata, kun kangas repesi rikki. Tuosta sukasta on sanottava, että olen aikanaan hankkinut monta paria samanlaisia sukkia, ne alkavat kaikki olla aika hajalla, mutta heitän roskiin aina vain sen sukan, joka menee puhki. Koska ne ovat kaikki samanlaisia, epälukuinen määrä ei haittaa. Ennakoin tosin, että loputkin hajoavat vielä tämän vuoden aikana.

Aloitin tekstiilijäteseurannan 1.11.2017, eli sitä on takana nyt kolme täyttä kuukautta. Tässä ajassa olen heittänyt roskiin yhteensä 216 grammaa tekstiiliä. Tasaisen vauhdin taulukolla jään kauas suomalaisesta keskiarvosta. Se on lohdullista, sillä ruokahävikin suhteen en valitettavasti ole onnistunut samalla tavalla (aiheesta lisää torstain tulevassa podcastissa). Mutta ainakaan tekstiilien osalta en kuormita maailmaa liikoja. Toisaalta on tässä yritystäkin: otin roskiin menneen vaahtomuovipatjan päältä pois sen kankaisen suojuksen. 100% puuvilla, ja ihan ehjä. Heitin pyykkiin ja nyt siitä joko tulee rättejä, tai sitten jotain muuta.

Varsin niukoissa lukemissa siis tämä kuukausi! Miltä teidän kirjanpito näyttää ostosten suhteen?

 

Marraskuun ostolakko & tekstiilijäte

Julkaistu , kirjoittanut
32

Tämän kuun raportit tulevat pari päivää etuajassa, koska huomenna on podcastin vuoro. Marraskuu oli toiseksi viimeinen ostolakkokuukausi tänä vuonna, ja ensimmäinen tekstiilijätteen seurantakuukausi. Ostojen suhteen pääsin nollaan. En käynyt kaupoissa, enkä ostanut mitään. Sain tosin tuliaisiksi neuleen, josta tulikin välittömästi uusi lempivaate. Yksi vaatekappale siis tuli kaappiin lisää, mutta kuten monesti on aiemminkin todettu, lakko keskittyy nimenomaan ostamiseen eikä lahjoja lasketa mukaan ostolakkoon.

Tekstiilijätteen suhteen kuukausi oli kiinnostava, koska kyse oli ensimmäisestä seurantakuukaudesta. Tekstiilijätettä syntyi marraskuussa seuraavanlaisesti:

  • Kurarukkaset 48g
  • Lasten sormikkaat 34g
  • Tiskirätti 10g

Jätteen määrä tähän mennessä  92 grammaa. Jos tämä edustaa normaalikuukautta, niin silloin vuodessa jätettä kertyisi reilun kilon verran.

Sormikkaat sotkeutuivat matkalla ollessa oksennukseen niin pahasti, että ne poistettiin suoraan käsistä roskikseen. Kurarukkaset eivät enää pitäneet vettä, joten ne olivat muuttuneet käyttökelvottomiksi. Kurarukkasia ei voi korjata, eikä niitä voi käyttää minkäänlaisena materiaalina eikä uudessa tehtävässä. Niillä ei voi pehmustaa, pestä tai suojata mitään. Sormikkaiden kohdalla tilanne taas oli sellainen, ettei mitään muuta vaihtoehtoa ollut. Tässä onkin hyvä esimerkki siitä, että jäte on jätettä, eikä tavaroiden käyttöikää voi rajattomasti pidentää.

Roskiin.

Huomattavaa on myös se, että kyse on etupäässä lastenvaatteista. Puoliso taisi heittää rikkinäiset sukkansa roskiin, mutta seuraan vain sellaista jätettä, jonka suhteen minä teen päätökset. Olisin odottanut, että roskiin olisi mennyt enemmän siivousrättejä tai vastaavia, mutta tässä kuussa heitin vain yhden tiskirätin. Käytin sen loppuun vessanpesussa, ja panin sitten roskikseen. Tiskirättiosasto kaipaa uusintamista, joten näitä on tulossa lisää.

Toinen havainto on tuttu jo ostolakosta: asioita on todella helppoa unohtaa. Esimerkiksi tässä kuussa muistin heti nuo rukkaset, mutta minun piti palata muokkaamaan tekstiä, kun yhtäkkiä muistin myös sormikkaat. Onneksi kotona oli vastaavat käyttämättömät, joten paino selvisi siitä. Voisi ajatella, ettei näin pienistä määristä ole väliä, mutta jos jatkuvasti unohtelee jotain, niin montako kiloa jää vuodessa unohduksiin?

Muuten törmäsin heti ensimmäisessä kuussa ongelmaan: miten lasketaan kadonneet vaatteet? Hukkasin myssyni. Se oli harmillista, koska se oli käytössä päivittäin. Tarvitsen talvea varten uuden, mutta arvatkaa olenko vielä jaksanut lähteä sopivaa etsimään. Tällainen ostos on siis tiedossa joulu-tammikuun aikana. Pitäisiköhän tuo kadonnut myssy laskea jätteeksi? Koska olen jokseenkin varma, että roskiin se on lopulta päätynyt.

Miten siellä ostolakot sujuvat? Entä onko tullut heitettyä mitään roskiin? Kommenttiosasto on auki 🙂