Avainsana-arkisto: Stockmann

Stockmannin nerokkaat kangaskassit

Julkaistu , kirjoittanut
12

Osattiikohan Stockalla etukäteen ennustaa, millainen poru voi nousta yhdestä kangaskassista? Tavaratalo uudisti kanta-asiakasohjelmansa kuusiportaiseksi. Mitä enemmän ostoja, sitä korkeammalle tasolle nousee, ja sitä enemmän saa etuja. Etuihin kuuluu kaikenlaista tyylipalveluista ilmaiseen parkkiaikaan, mutta eniten huomiota herätti neljä eriväristä kangaskassia. Kolmosesta eteenpäin asiakas saa nimittäin uuden kangaskassin, ja joka tasolla on oma värinsä. Niinpä kassin väristä voi päätellä, paljonko rahaa on Stockalle kantanut.

Kanta-asiakasohjelma ei varmaan muuten olisi saanut mitään huomiota, mutta värikoodatut kassit saivat ihmiset takajaloilleen. Kenties idea on ollut viaton, mutta nopeasti katsottuna huonosti harkittu. Stockmann on nähtävästi unohtanut, että suomalaiset vihaavat pröystäilyä yli kaiken. Täällä ei kerta kaikkiaan sulateta sitä, että varakkuus näkyisi ulospäin. Se, että ylimmän tason kassi kertoo ihmisen käyttäneen vuosien varrella tavaratalossa yli 25 000 euroa, meni ihmisten sietorajan yli. En ihmettele, sillä tämän maan mentaliteetti on sellainen, että rahoista on parempi pysytellä hipihiljaa, ellei halua tulla leimatuksi. Taannoin eräs jalkapalloilijan vaimo kertoi hankkineensa kalliin käsilaukun, ja se ylitti uutiskynnyksen iltapäivälehtissä, eikä suinkaan positiivisessa mielessä.

kauppakassi

Nykyinen kauppakassini. On hyvä ja kestävä, eikä edes yhtään pöllömmän näköinen!

Suomalaisiin perinteisiin kuuluu säästäväisyyden arvostus. Halpa on hyvä, mutta vielä parempi on laittaa rahat sukanvarteen. Törmään itsekin tähän, kun kirjoitan tavaroiden raivaamisesta. Se, että heittää asioita roskiin (vaikka ne olisivat roskia), saa aina jonkun takajaloilleen. Mille tahansa tavaralle löytyy nimittäin käyttöä vielä, olipa kyse millaisesta roinasta tahansa, sillä roskiin heittäminen on tuhlausta. Rahasta neutraalisti puhuminen on Suomessa hankalaa, sillä täällä keskustelu pitäisi aina käydä niin, että ihan joka ikinen voisi siihen osallistua. Jos joku uskaltaa julkisesti antaa sijoitusneuvoja ihmisille, joilla jää normaalista palkasta rahaa säästöön, joku hänet pian tuomitsee, sillä kaikille ei jää.

Tämä arvomaailma näkyy myös kassikeskustelussa. Ajatus siitä, että joku kehtaisi julkisesti kertoa violettia kassia kantamalla, että hänellä on enemmän rahaa kuin muilla, on kerrassaan ällistyttävä. Tai että jos rahaa olisikin, niin että se olisi tuhlattu tavaratalossa! Samalla ollaan närkästyneitä siitä, että Stockmann kehtaa laittaa asiakkaansa järjestykseen, jossa toiset ovat parempia kuin toiset. Ei ihme, että kiivasta palautetta on satanut.

Minua tämä kassikeskustelu tosin huvittaa myös muulla tasolla. Eikö ole hieman erikoista, että monen tuhannen euron ostoksista saa lahjaksi kangaskassin. Kassin arvo lienee Stockalle alle euron – ei tunnu kovin kummoiselta kiitokselta! Odottaisin kyllä itse vähän enemmän. Toisaalta, onhan kassi sentään luomupuuvillaa, ehkä se kompensoi sitä kaikkea shoppailua, jota kassin ansaitakseen on täytynyt harrastaa? (Kuuletteko ironian äänessäni.) Joku osoitti myös yhteyden violetin värin ja luterilaisen perinteen välillä. Violetti on katumuksen väri, olikohan tätä otettu huomioon värikoodeja suunniteltaessa? Että sitten kun on päässyt ylimmälle tasolle, voi huomaamattomasti antaa sen viestin, että kyllä se shoppailu vähän kaduttaakin…

Toisaalta ihmisten tuohtumus on turhan pikaista. Kanta-asiakasohjelmassa ei voi nimittäin pudota ylemmältä tasolta enää alemmalle, vaikka ostaisikin vähemmän. Näin ollen mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä enemmän niitä ylimmän tason kassejakin alkaa näkyä. Teoriassa voi laskea, että jos esim. perhe käyttää kuukaudessa 500€ ruokaostoksiin, ja keskittää kaiken Herkkuun, 25 00 euroa tulee täyteen reilussa neljässä vuodessa vaikka lähtisi nollasta liikkeelle. Jos ruokien lisäksi ostaa lapsille hulluilta päiviltä talvihaalarit kerran vuodessa, raja tulee vastaan vielä nopeammin. Maidolla, leivällä ja alennushaalareilla ei varsinaisesti pröystäillä, vaikka kassi muka niin antaisi ymmärtää.

Kun tätä kaikkea nyt tässä pohdiskelee, alan epäillä, että kangaskassit ovatkin harkittu ja nerokas markkinointikikka. Joku arvasi, että lanseeraamalla tällaisen systeemin suomalaiset hermostuvat totaalisesti, ja sitten firma saa monta päivää ilmaista mainosta. Ja sitähän tuo yritys tunnetusti tarvitsee, sillä tiedossa on, ettei bisnes ole pyörinyt viime vuosina kovin mallikkaasti. Kun tuota kantisohjelmaa tarkastelee lähemmin, eri tasojen ”palkinnot” eivät hirveästi säväytä. Esimerkiksi kun ostaa tarpeeksi, pääsee mm. hulluille päiville aiemmin sisälle, jotta voi ostaa vielä enemmän. Ehkä se on jollekin palkinto? Lopuksi sanoisin, että olipa kangaskassisi minkä värinen tahansa, olennaisinta on käyttää sitä. Muuten on mennyt sekin vähä hukkaan.

Mitä mieltä te olette? Ihmisten aliarvioimista, mainio ja ekologinen palkinto vai nerokasta markkinointia?

Arkijärki-podcast 25: Shoppailevat naiset ja rationaaliset miehet?

Julkaistu , kirjoittanut
22

Miksi himoshoppaaja on aina nainen, mutta miehillä on eniten maksuhäiriömerkintöjä? Tässä on yksi tämän podcastin ydinteemoista. Pohdin, miksi naiset shoppailevat mutta miehet tekevät rationaalisia päätöksiä – vai onko asia niin? Mistä johtuu, että naisille on luontevaa palkita itseään ostamalla, mutta lähteekö mies koskaan rankan työpäivän jälkeen ostamaan jotain pientä piristääkseen itseään? Yritän saada selkoa siihen, mitkä asiat ovat pelkkiä mielikuvia, ja mitkä todellisuutta. Pohdin myös omaa suhdettani shoppailuun ja ostamiseen. Alan kallistua sille kannalle, että mainonnalla on suurempi vaikutus valintoihini kuin olen halunnut edes uskoa.

Tämä podcast ottaa aika vahvasti kantaa, ja kuulisin erittäin mielelläni myös teidän näkemyksiänne aiheeseen liittyen! Podcastin kesto 15 min 28 s.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Ostolakkolainen hulluilla päivillä

Julkaistu , kirjoittanut
12

No niin, täällä kulutuskriittinen shoppailija, päivää. Olen nyt käynyt Hulluilla päivillä kahdesti, ja yhden kerran vielä nettikaupassa. Selitys lienee paikallaan.

Eilen päätin tehdä kaikki lastenvaateostokset kootusti yhdellä kertaa. Se onnistui varsin hyvin. Kuten aiemmin uhkasin, ostin niin monet hansikkaat, että niistä pitäisi nyt riittää kevääseen saakka, vaikka jälkikasvu unohtelisi puolet pitkin maita ja mantuja. Tämä on yksi niistä asioista, joissa minimalismi ei kohdallani toimi ollenkaan. Olen havainnut, että lasten hanskat kestävät käyttöä yhden kauden. Sen jälkeen ne ovat siinä kunnossa, että ne voi heittää suoraan roskiin. Vuori on kulunut koppuraksi, saumat vuotavat ja todennäköisesti kokokin on jäänyt pieneksi. Vauvantumppuja lukuunottamatta hanskoista ei riitä kierrätettävää useammalle lapselle. Sen sijaan hintatietoinen voi kyllä säästää tuolla pitkän pennin, jos ostaa tarkkana sellaista, mikä normaalisti maksaa moninverroin. Ostin esimerkiksi esikoiselle toppahousut ja toppatakin samalla hinnalla, mitä takki maksaa normaalisti yksinään.

Lähdin kuitenkin huonosti varustautuneena liikenteeseen, enkä muistanut piirtää jalankuvia mukaan. Niinpä ostin vahingossa kuopukselle liian pienet kengät. Sen vuoksi päädyin kuitenkin kotona vielä nettikauppaan, josta onnistuin tilaamaan oikeaa kokoa, ja väärät palautin tänään. Ilokseni nettikaupassa sai jättää palautetta ostotapahtumasta. Kerroin painokkain sanakääntein, että hommatkaa sinne verkkokauppaan niitä tavaroita niin paljon, etteivät lopu kesken ensimmäisen päivän aikana. Se, että tuotteita riittää myyntiin noin kymmeneksi minuutiksi, on minusta täysin naurettavaa. No, tilasin sitten samalla itselleni paketin sukkahousuja.

Tänään palauttaessani väärän kokoisia kenkiä, vaeltelin kaupassa muuten. Ostin vaatteita, kyllä! Mutta tiedättekö mitä: nämä olivat kaikki sukkahousuja ja alusvaatteita. Siis niitä, joita monien mielestä ei ”lasketa” mukaan ollenkaan. Jos noudattaisin tuota linjaa, päivän hankinnat voisi ohittaa käytännössä olemattomina, mutta koska ostolakkoni (tai pitäisiköhän puhua pikemminkin paastosta) on täydellisen läpinäkyvä ja armoton, kirjasin kaikki ostokset mukaan tämän vuoden taulukkoon. Määristä ja summista tarkemmin kuun vaihteessa, mutta aika tyytyväinen olin hankintoihini: kaikki olivat ostoslistalla! Ostin siis vain sellaista, minkä ostamista olen harkinnut jo pidempään. Ja nämä kaikki alennuksella! Olen valtavan tyytyväinen suoritukseen. Tässä on nyt sellaista suunnitelmallisuutta, jota olen peräänkuuluttanut koko vuoden.

Kuljin kyllä vaateosaston läpi, mutta tuotteet eivät houkutelleet. Huomasin, että tänä vuonna kuvaston (sekä netti että paperiversio) sekä todellisuuden välinen ero tuntui huomattavalta. Värit eivät vastanneet toisiaan (luonnossa kaikki oli synkempää ja tummempaa kuin kuvissa) ja vaatekappaleiden laatu tuntui olevan kehnohkoa. En tiedä oliko tämä nyt vain mielikuva, joka johtui ympäristöstä, mutta minusta monet neuleet olivat rimpulan tuntuisia. Ohuita ja jotenkin valmiiksi hieman virahtaneen tuntuisia. Toki joukossa oli laadukastakin, mutta oli hyvin helppo olla ostamatta, kun lähes kaikki ajattelemani vaatteet tuntuivat ja näyttivät kaupassa ihan erilaisilta kuin kuvissa.

On siis tiedossa, että lokakuusta ei tule nollakuukausi, vaan ostoksia on tehty. Kävittekö te alepäivillä? Paniko kukaan muu merkille eroja kuvastojen ja todellisuuden välillä?

Alepäivien houkutukselle löytyi selitys!

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tajusin juuri äsken jotain olennaista. Olen välillä miettinyt, miksi Sokoksen ja etenkin Stokkan alepäivät ovat aina niin houkuttelevia. Miksi edelleen kiinnostaa niin paljon, mitä siellä on myynnissä, vaikka olen tietoisesti vähentänyt ostamista ja haluan kuluttaa hyvin harkiten? Olen tietoinen myös siitä, että nuo tarjotut alennukset eivät välttämättä ole mitään huikeita diilejä, tästä on omakohtaista kokemusta. Tästä kaikesta huolimatta kuvastot vetävät puoleensa. Esimerkiksi eilen katselin aamulla netistä, mitä kaikkea Sokoksen kosmetiikkaostastolla oli alessa, ja illalla latasin Stokkan sovelluksen kännykkääni, nähdäkseni mitä siellä on ensi viikolla tarjolla.

Mutta yhtäkkiä asia kirkastui! Kyse ei ole viime kädessä alennusprosenteista tai siitä, että käsillä olisi jotain aivan ihmeellisiä löytöjä. Ei – kyse on valikoimasta. Kun selaan kuvastoa, tiedän, että juuri näitä tavaroita ainakin on myynnissä. Voin lukea katalogeja sillä silmällä, löytyykö sieltä niitä tavaroita, joita tiedän lähiaikoina tarvitsevani. Sitten voin mennä kauppaan, ja käydä hakemassa juuri sen mitä haluan.

Tämä liittyy siihen, mitä kaupoilla käydessä inhoan eniten. Nimittäin sitä, että tarvitsee jotain, eikä sitä löydy. Se on sietämätöntä! Hermostun ihan täysin, jos menen kauppaan eikä siellä myydä sitä mitä tarvitsisin. (Hermostun myös siitä, jos myyjä ei osaa tai halua myydä kunnolla, mutta kaikista eniten siitä, etten saa sitä mitä menin ostamaan.) Tässä on se syy, miksi netti on niin houkutteleva ostopaikka. Siellä näkee, mitä on myynnissä, ja mistä vaihtoehdoista voi valita. Kun taas menee kauppaan tietyn tarpeen kanssa, on tuurista kiinni, löytyykö sitä mitä haluaa. Hukkareissu kauppaan on yksi turhauttavimmista arkipäivän vastoinkäymisistä, minkä tiedän.

Mutta kun selaa alekatalogia, tulee sellainen fiilis, että tuota tuolla on, ja saan sen jos haluan. Tässä on tietenkin se mutka matkassa, että suosituimmat tuotteet saattavat loppua hyvin varhain. Onneksi en yleensä ole sellaisten perässä, vaan haluan ihan tavallisia asioita. Esimerkiksi bongasin hulluilta päiviltä lasten sormikkaita kolmen parin pakkauksissa. Epäilen niitä riittävän ihan hyvin, samoin kuin niitä muitakin käyttötavaroita, joita ajattelin päiviltä hankkia.

Sitten jos käy niin, että kuvaston tuote onkin myyty loppuun, hermot menevät, kuinkas muuten. Kävin esimerkiksi Sokoksella eilen, ja arvatkaa harmiani, kun Hakaniemen Emotionissa ei ollutkaan niitä tuotteita, joita netin mukaan piti olla alessa. Kuvittelin saavani kaikkea tärkeää, ja sitten kaikkia tuotteita ei ollutkaan. Hampaiden kiristely! Tämä on myös se syy, miksi en edes yritä ostaa Stokkan verkkokaupasta hullujen päivien aikaan, koska epäilen että sinne mitoitetaan tavaroiden määrä tahallaan alakanttiin, jotta saataisiin luotua kuva niukkuudesta, ja ihmiset lähtisivät itse tavarataloon tekemään heräteostoksia. Strategia on kohdallani näköjään onnistunut hyvin, paitsi että en tee niitä heräteostoksia, koska olen ostolakossa.

Tämä on siis syynä alepäivien houkutukselle. Olen vastahakoinen lähtemään kaupoille, jos en ole varma siitä, että tosiaan löydän sen mitä olen etsimässä. Juuri nyt olisi niille sormikkaille ja rukkasille tarvetta, mutta ehdin jo miettiä, mistähän kaupasta niitä kannattaisi varmimmin lähteä etsimään. En saanut ajatusta vietyä tämän pidemmälle, sillä rasitti jo etukäteen hukkareissun mahdollisuus. Onneksi Stockmann kertoo, että ensi keskiviikkona heidän lastenosastollaan on runsaasti valikoimaa edullisella hinnalla, tervetuloa ostamaan. Olen tästä tiedosta erittäin kiitollinen. Nyt mietin ainoastaan ostaisinko yhden vai saman tien kaksi pakettia.

Tämä havainto selittää myös sen, miksi Stokkan kattavampi kuvasto on aina vedonnut enemmän kuin Sokoksen suuntaa-antava. En minä jaksa lähteä mihinkään ruuhkaan palloilemaan siltä varalta, että jotain kivaa tulee vastaan. Löytöjen tekemisen mahdollisuus ei houkuttele yhtään. Sen sijaan varma tieto siitä, että saa juuri sitä mitä tilaa, houkuttelee kovasti. Käytän molempien liikkeiden nettisivuja siihen, että tarkistan valikoiman ja hinnat etukäteen, en suinkaan siihen, että ostaisin netin kautta jotain. Sen sijaan haluan tietää, kannattaako minun edes lähteä liikkeelle.

Olipa mielenkiintoinen oivallus. Tunnistaako joku muu itsensä tästä myös? Vai onko tämä vain minun päässäni?

Ngäääh, Stockmann…!

Julkaistu , kirjoittanut
14

Okei, olen ollut viime aikoina aika hiljaa tästä entisen lempikauppani ongelmista. Mutta nyt oli kyllä niin käsittämätöntä tötöilyä taas että ei voi ymmärtää. Huomasitteko huhtkuun kantis-vihkon? Siinä mainostettiin isosti pääsiäisen aukioloaikoja ja kehuttiin reseptejä pääsiäispöytään. No hienoa, mutta pääsiäinen oli tänä vuonna jo maaliskuussa. Siinä vaiheessa kun vihko kolahti postiluukusta, kaikki oli jo takanapäin.

Minulla on vain yksi kysymys: MIKSI? En pysty ymmärtämään tällaista. Siis onko siellä joku toistaitoinen kopioinut viime vuoden tekstit suoraan tämän vuoden vihkoon? Ei ei ei. En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään, miten tuollainen on edes mahdollista. Pienen pieni mahdollisuus on, että posti olisi tuonut vihkon liian myöhään. Mutta voiko postikaan myöhästyä yli viikkoa? Olin paikalla kun se vihko saapui. Silloin oli jo huhtikuu. Jotta tästä markkinoinnista olisi ollut mitään iloa, vihkon olisi pitänyt saapua hyvissä ajoin ennen pääsiäistä, siis tänä vuonna joskus maaliskuun puolessa välissä.

Tänä aamuna yritin klikata Hullujen päivien tuotteen ostoskoriin tasan kello 7.00, jolloin se tuli myyntiin. Tuote oli kuulemma jo loppuunmyyty. Olen kuullut että muillakin on ollut ongelmia nettikaupan kanssa. Koska Stockan nettikauppa on kuuluisa lähinnä siitä, että se ei oikein toimi, tämä ei sinänsä yllättänyt, vaikka hiukan harmittikin etten saanut haluamaani tuotetta ostettua. Mutta tuo päivämääräsekoilu kantis-vihkossa menee yli ymmärryksen.

Firman toimitusjohtaja lähti uutisten mukaan äskettäin muualle, ja uutta etsitään. Nyt kun isot saneeraukset on tehty, voisiko seuraava tj käynnistää yrityksessä jonkinlaisen ”prosessit kuntoon” -kampanjan, jotta tällaiset yksinkertaiset asiat kuten kalenterin tarkistus saataisiin hoidettua, ennen kuin mainos menee painoon? Rakenteelliset muutokset ovat tietenkin tärkeitä, mutta kun kyse on tavaratalosta, asiakaskokemus on kuitenkin siinä ytimessä, tuleeko kauppaan asiakkaita vai ei.

Yli 20 vaatetta vähemmän

Julkaistu , kirjoittanut
21

Tämän viikon raivausurakka on suoritettu, ja vaatekaapissa on runsaasti uutta tyhjää tilaa. Jotenkin ajattelin (niin kuin sitä aina ajattelee), että ei tuolla nyt kuitenkaan niin hirveästi ole karsittavaa. Mutta kun ottaa kondoilun käyttöön, pois heitettävää alkaa yllättäen kertyä. Sanoisin että se on tuon menetelmän hyvä sekä huono puoli.

Etenkin sukkalaatikosta ajattelin että siellä ei ole ylimääräistä, sillä olin käynyt sen läpi joskus keväällä, ja kaikki oli aika hyvässä järjestyksessä. Marien ohjetta noudattaen kippasin kuitenkin kaiken lattialle ja aloin käsitellä vaatteita yksi kerrallan. Ensimmäiset sukkahousut, jotka otin käteeni, aiheutti spontaaneja inhonväristyksiä. Tässä kiteytyy ero normaalin raivaamisen ja kondoilun välillä. Kyseiset sukkahousut olivat ehjät ja kohtuullisen siistit, siis aivan käyttökelpoiset. Mutta niiden tuntu sai niskakarvani pystyyn. En tiedä tunnistatteko ilmiötä, mutta jotkut keinokuidut tuntuvat mielestäni niin epämiellyttäviltä, että ne saavat ihon lähes kananlihalle. Esimerkiksi neopreeni (soft shell) on sellainen ja siis jotkut sukkahousut myös. Tällä kertaa en näiden sukkisten kohdalla kiinnittänyt käyttömahdollisuuksiin mitään huomiota, vaan nakkasin ne roskiskasaan suorinta reittiä. Jos en kärsi ottaa niitä käsiini, en todellakaan laita niitä jalkaanikaan.

Tuntumaan ja visuaaliseen kulahtaneisuuteen perustuen heitin roskiin neljät tai viidet sukkahousut. Niitä yhdisti kuitenkin se, että ne olivat kaikki ehjiä. Ehjien sukkisten heittäminen on minulle ennenkuulumatonta. Jostain syystä päähäni on pinttynyt, että jos sukassa ei ole reikää, sitä voi pitää. Tällä logiikalla nuokin oli säästetty monessa karsintakierroksessa, sillä en ollut koskaan miettinyt ilahduttivatko ne minua. Olin miettinyt ainoastaan, voiko näitä vielä pitää. Mutta tässä jälkimmäisessä on ajatusvirhe, sillä lause on passiivissa. Olisi pitänyt kysyä, pidänkö minä näitä? Siinä nimittäin vastataan ihan eri kysymykseen.

Kondoilu ei ole minulle helppoa. Tuo teoreettinen käyttöarvo on niin syvälle juurtunut systeemiini, että päätösten tekeminen on välillä todella vaikeaa. Yksiä sukkiksia siirtelin pinosta toiseen useamman kerran. Ne eivät oikeastaan ilahduta minua, minkä puolesta puhuu myös se, etten ole pitänyt niitä vuosikausiin. Mutta ne ovat ehjät! Ja Wolfordit! (Miehille tiedoksi, että Wolfordin sukkahousut ovat järjettömän kalliita, sekä todella laadukkaita.) Enkä osannut päättää. Lopulta päädyin täydelliseen itsepetokseen ja laitoin ne kirppiskasaan. Ei kukaan osta käytettyjä sukkahousuja, mutta minun tuntuu olevan mahdotonta laittaa niitä roskiin. Toivottavasti tulen pian järkiini.

Yöpukuosasto koki ehkä suurimman karsinnan. Kulahtaneita, värjääntyneitä riepuja poistui iso pino. Säästin ne siivoustarkoitukseen, koska ”käytetään loppuun” -ajattelu on myös todella tiukassa. Yöpukuina on helppo pitää ties mitä vihonviimeisiä trikooriekaleita. Päätin kuitenkin, että kohteliaisuudesta puolisoa ja itseäni kohtaan uudistan yöpukuvarastoni miellyttäväksi. Eipä sinne paljoa jäänyt, mutta onneksi Hullut päivät on tulossa.

Alusvaatteista roskiin lensi muutamat aikansa eläneet alushousut ja rintaliivit. Poistin myös muutamat epäsopivat rintsikat, joiden kierrättämisestä haaveilen edelleen, niissä kun ei ole muuta vikaa kuin itselleni väärä koko. Kenties UFFin laatikko? Sitten harhauduin fuskaamaan, sillä en saanut poistetuksia paria sellaisia liivejä, jotka eivät enää näytä kivoilta. Toisaalta tässäkin asiassa Stockmann tulee ystävällisesti avuksi, sillä tarjousvihosta päätellen voin täydentää alusvaatevaraston ajan tasalle tarjouksia hyödyntäen. Siinä vaiheessa kun olen saanut uudet ostetuksi, pystyn kai lopulta luopumaan niistäkin, mitä en vielä saanut laitetuksi pois.

Kaikkiaan poistin kaapista yli 20 vaatekappaletta. Kaikki niistä olivat sellaisia, jotka eivät enää ilahduttaneet minua. Kondo-menetelmä on hyvä ja tehokas, mutta tavallaan vaikea. Raivasin vain kolme hyllyä kaapista, mutta jouduin tekemään hirveän määrän päätöksiä, enkä edes kyennyt päättämään lopullisesti jokaisen vaatteen kohdalla. En voi kuvitella, että samaa syssyyn olisin jatkanut koko kaapin loppuun. Vähemmästäkin ihminen uuvahtaa.

Mutta miten teillä? Tunnustaako kukaan muu harrastaneensa itsepetosta ja fuskua kondoillessaan?

Ostohimo

Julkaistu , kirjoittanut
18

Viime viikolla teki pitkästä aikaa mieli ihan vaan shoppailla, ja vieläpä Hulluilla päivillä. Historiallinen tunnetila, joka ei ole päässyt kovin usein vaivaamaan.

Oli torstai. Keskiviikkona olin tietenkin jo klikkaillut nettikaupassa ostoskoriin kaiken tarpeellisen. En sortunut mihinkään tarpeettomaan, vaan valitsin kaikkea järkevää, mitä olisi muutenkin pitänyt hankkia. Sitten seuraavana aamuna lähdin aikataulu- ja lastenvahtioptimoidusti liikkeelle tarkoituksena ostaa kangasta, jonka halusin nähdä omin silmin ennen ostopäätöksen tekemistä.

Perille päästyäni toimin tehokkaasti ja nopeasti (en ostanut sitä mitä olin meinannut, vaan kaksi parempaa tuotetta joita ei ollut siihen vihkoon merkitty, eli olin lopputulokseen todella tyytyväinen). Määrätietoisesti kiidin osastolta toiselle lyhintä mahdollista reittiä, enkä vilkuillut sivuilleni lainkaan. Kunnes päädyin sinne Akateemisen alakertaan. Siellä oli laaritolkulla askartelutarvikkeita ja kaikkea sellaista pientä härpäkettä, josta leikki-ikäisen vanhemmilla on jatkuva puute. Siellä se sitten, iski – ostohimo. Olisin halunnut jäädä sinne haahuilemaan ja hipelöimään kaikkea sitä krääsää, ja ehkä vaellella vähän arkikosmetiikan ja kirjojen puolelle myös. Olisin voinut tehdä todellisia löytöjä!

Onneksi se ei ollut mahdollista aikataulusyistä, joten pyyhälsin lopulta tuonkin osaston läpi tehden vain kaksi suunnittelematonta ostosta, ja sitten takaisin ulos. Mutta koko loppuviikon takaraivoon jäi pyörimään ajatus, että olisipa ihanaa lähteä Hulluille päiville shoppailemaan. En päässyt tätä toivetta toteuttamaan, mutta olisin kyllä mennyt jos olisin vain ehtinyt. Samalla ihmettelin, mikä minuun oikein on mennyt.

Analysoin, että houkuttimia oli monia. Noilla osastoilla kaikki tavarat olivat selkeästi esillä, valikoimaa oli hirveästi mutta ihmisiä vähän. Olisin voinut ostella kaikessa rauhassa  varastoon kaikkea hyödyllistä, koska tykkään siitä että tietynlaisia varastoja on olemassa. On ärsyttävää lähteä etsimään synttärilahjaa tarhakaverille edellisenä päivänä – sen sijaan on hyvin kätevää vain katsoa, mitä kotoa löytyy. Tietoisuus siitä, että kaikki oli nyt aika halpaa oli vain plussaa. Mutta eniten minua veti puoleensa juuri se valikoima, että kaiken saisi kerralla samasta paikasta.

Ihanuudet jäivät nyt ostamatta, mutta tunnistin hieman omia shoppailumotivaatioitani. Halpuus on kivaa, mutta kätevyys on se juttu mikä minuun vetoaa. Haluan päästä kaupoilla mahdollisimman helpolla. Vaatteiden penkominen alerekeistä ei kiinnosta, koska siinä pitää nähdä vaivaa niin paljon. Mutta kun esillä on kymmenen erilaista värikynäsettiä joista vaan valitsee parhaan, olen ihan eri tavalla kiinnostunut.

Hyödynsittekö te viime aikojen alepäiviä?

Tilaisuus, joka toistuu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Näissä kaikenkarvaisissa hulluissa alepäivissä on se hyvä puoli, että ne tarjoavat kiitollista bloggausmateriaalia kaksi kertaa vuodessa. Sanotaan nyt ensin tähän alkuun, että on kiva kun joku on Stockalta käynyt lukemassa tätä blogia, sillä nettikauppaa on selvästi kehitetty näiden päivien osalta paremmaksi. Uskaltauduin jopa tilaamaan sieltä tällä kertaa, toivon kovasti sekä itseni että Stockan puolesta että homma menee ns. putkeen.

Mutta asiaan. Sähköistä kuvastoa selatessani huomasin erilaisia käyttötavaroita, joita ajattelin tarvitsevani. Esimerkiksi siellä oli Methodin tiskiaineita, joita olen pidempään halunnut kokeilla. Olin jo klikkaamassa tuotetta ostoskoriin, kun tulin ajatelleeksi, että meidän tiskiainetilanne on itseasiassa loistava. Ei ole puutetta ollenkaan. Siitä seurasi se, että kyseenalaistin alkuperäisen ajatuksen ostaa nyt halvalla kun kerrankin saa. Sitten tajusin että ajatuksessa oli toinenkin virhe. Nimittäin tuo ”kerrankin”.

Näitä alepäiviä tulee säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa. Useimmiten tuotevalikoima on aika samantyyppinen. Siellä on samat kosmetiikat, talvihaalarit, orkideat ja sukkahousut vuodesta toiseen. On psykologinen harha, että tavaraa olisi pakko ostaa nyt, koska myöhemmin sitä ei ehkä saa. Voi tietysti olla, että juuri noita tiskiaineita ei kevään kuvastoista löydy, mutta rahallinen menetys on silloinkin neljän euron luokkaa. Sen sijaan sen ylimääräisen pänikän säilyttely kuukausitolkulla jossakin on hankalaa. Sitä paitsi todennäköisesti niitä aineita saa ensi keväänä kuitenkin. Joten mikäli meinaat joutua vastaavan osteluhysterian valtaan, pidä mielessä että tilaisuus todellakin toistuu.

Stockmann. En tajua.

Julkaistu , kirjoittanut
2

Arvatkaa mitä. Aion jälleen urputtaa Stockan toiminnasta. Yllättävää, eikö totta? Tämän postauksen inspiraatio on kommentissa, jonka sain aikaisempaan kirjoitukseen, jossa valitin että kantistuotteet olivat loppu ennen aikojaan. Tuossa tapauksessa siis ennen kuun puoliväliä, mikä oli mielestäni liian aikaisin.

Mutta uusimmassa kommentissa todettiin, että tämän kuun tuote oli loppu parissa päivässä, koska se oli myynyt niin hyvin jo ennen kuun alkua. Tämä kuulostaa tutulta. Äidilleni kävi heinäkuussa samalla tavalla. Hän huomasi edellisen kuun viimeisenä päivänä vaatteen, joka oli seuraavan kuun kanta-asiakastuote. Vaate oli myynyt niin hyvin, että siitä oli koot loppu. Eli heinäkuun tuote oli myyty loppuun jo kesäkuun puolella! Loppujen lopuksi oikea koko onnistuttiin saamaan niin, että myyjä teki varauksen seuraavasta kuormasta, joka oli tulossa parin päivän päästä. Samainen myyjä vaan totesi, että hyvin nämä ovat myyneet, juuri äsken pantiin esille. Toisin sanoen näissä tapauksissa asiakas on onnistunut saamaan kantistuotteen, mikäli on sattunut paikalle oikeaan aikaan ennen virallisen myynnin alkamista. Ne, jotka naivisti kuvittelivat saavansa tuotteen sitten kun kuu vaihtuu, ovat jääneet ilman.

En ymmärrä mitä Stockmannilla oikein ajatellaan. Siis laitetaan kantistuotteet myyntiin ennen aikojaan, ja sitten myydään ihmisille eioota. Sitten vielä ihmetellään, kun asiakkaiden mielestä palvelu on huonontunut ja myynti ei vedä. Ällistykseni on sillä tasolla, että sitä alkaa olla vaikea pukea sanoiksi. Mitä epäselvää tässä voi olla kenellekään? Jos firma sabotoi itse omia konseptejaan noin tehokkaasti, niin ei voi yllättää ketään, jos palaute on huonoa. Joten Stockmannin johtohenkilöt. Tsekatkaa nyt pikavauhtia ne omat prosessinne. Niissä on jotain kovasti pielessä.

Tämän kertainen urputus päättyy tähän.

Kaikenlaisia kehuja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Huomasitteko, että myös Uusioaines osallistui lasinkierrätyskeskusteluun? Jos ette, käykää lukemassa heidänkin kommenttinsa. Lainaan sitä tähän osittain, käykää lukemassa koko kommentti keskustelun lopusta:

”Kuumuutta kestävä lasi tunnetaan myös nimillä: boorisilikaattilasi, Heat resistant glass, visionware, keraaminen lasi, lasikeramiikka sekä tuotemerkeillä Pyrex, Jena, Duralex. Jos lasi sietää nopeita lämpötilan vaihdoksia rikkoutumatta, se on booripitoista kierrätyskelvotonta lasia kuten esim. glögilasit ja kahvilasit. Mutta tosiaan juomalaseja on lukuisia kuten valmistajiakin, on selkeiden ohjeiden antaminen mahdotonta, jolloin on päädytty rajaamaan ne pois kierrätyksen parista. Sulamisongelmat tuntuvat lasinsulattajan uunissa ja kierrätys menettää merkitystään.”

Kehuja siis HSY:lle ja Uusioainekselle aktiivisesta osallistumisesta ja asioiden selventämisestä. Tällaista dialogin pitäisi ollakin julkisen tahon ja asiakkaiden välillä.

Haluaisin kehua myös suomalaista kaappivalmistajaa nimeltä Lakeus. Päädyin tähän valmistajaan Helsingin Liukuovi Centerin suosituksesta, ja olen ollut todella tyytyväinen. Lakeuden kaapistot valmistetaan Suomessa Kauhajoella, tähän asti en ole huomannut mitään laatuongelmia, ja heidän asiakaspalvelunsa oli todellakin erittäin hyvää. Lisäksi hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen ja toimitusaika lyhyempi kuin kilpailijoilla. Tietyissä asioissa vaihtoehtoja oli vähemmän kuin kilpailijoilla, mutta löysin itseäni miellyttävät vaihtoehdot helposti. Voin suositella. Myöskään Liukuovi Centerin toiminnasta ei ole mitään huomautettavaa.

Reiluuden nimissä on myös mainittava, että aiemmin haukkumani Stockan nettikauppa toimi Hullujen päivien yhteydessä ensimmäistä kertaa niin kuin pitää. Tämä oli kolmas kerta, kun kauppaa käytin, ja vihdoinkin kaikki meni ns. kerralla oikein. Postissa tuli kaikki mitä oli tilattu ja oikealla hinnalla. Testasin tänä keväänä myös Sokoksen verkkokauppaa 3+1 -päivien yhteydessä. Täytyy sanoa, että Sokoksen verkkosovellus on edelleen merkittävästi parempi kuin Stockan, mutta molemmat onnistuivat lähettämään tilatut tuotteet oikein. Tämä kai lienee minimivaatimus ylipäätään, mutta Stockan kanssa asioidessa olin tottunut siihen, että tilaukset täytyy tarkistaa itse huolellisesti.