Avainsana-arkisto: roskat

Viikon vinkit: puhelimen lataus, siivousguruja ja uusi laki

Julkaistu , kirjoittanut
4

Miten sinä lataat puhelimesi? Nuoremmat sukupolvet eivät ehkä edes muista aikaa, jolloin asiansa osaava ihminen antoi välillä puhelimensa akun kulua aivan loppuun. Nykyiset älypuhelimet toimivat toisin. YLEn jutussa asiantuntuja sanoo, ettei akun tarvitse olla täynnä, vaan vähempikin riittää. Mutta minulla on päähänpinttymä siitä, että akku pitää ladata aina täyteen jos mahdollista. Nimittäin eihän sitä tiedä, milloin seuraava lataus on mahdollinen, joten akun kesto pitää aina maksimoida. Vähän sama asia, kuin että tilillä pitää aina olla tietty summa rahaa, koska eihän sitä tiedä milloin seuraava katastrofi iskee.

Me Naiset listaa siivousgurujen parhaat vinkit, joilla koti saadaan pysymään järjestyksessä. Naistenlehtien raivausjutut ovat yleensä heppoisia, mutta tällä kertaa mukaan on onnistuttu valitsemaan olennaisia juttuja. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ahtaus ei välttämättä kerro tilanpuutteesta, vaan siitä että tavaraa on liikaa.

Ensi vuoden alusta lähtien laki muuttuu niin, että kaatopaikoille ei enää saa viedä vaatteita. Ainakin pääkaupunkiseudulla tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö vatteita voisi laittaa roskikseen, koska roskat menevät jätteenpolttolaitokseen eivätkä kaatopaikalle. Minua kiinnostaisi kuitenkin tietää, mitä tämä tarkoittaa käytännössä niillä paikkakunnilla, joilla vastaavaa systeemiä ei ole? Vaatteiden kierrätystä peräänkuulutetaan tässäkin jutussa, mutta kuten ennenkin on todettu, keinoja ja kanavia ei ole kovin paljon. Mitä kuluttajan siis pitäisi tehdä? (Tekniikka ja talous)

Roskiin heittämisen vaikeus ja ihanuus

Julkaistu , kirjoittanut
23

Tavarasta ei ole helppoa päästää irti. Minulle yksi iso kynnys roskiin heittämiselle on se, josko tätä kuitenkin joku jossain vielä tarvtsisi. Että voisihan tätä vielä käyttää, ehkä, jossain. Tämän logiikan seurauksena työhuoneeseen alkaa kertyä tavaraa. Sinne nimittäin päätyvät kaikki ne asiat, joille ei enää ole käyttöä eikä tarvetta, mutta joiden lopullista sijoituspaikkaa ei ole vielä päätetty. Kun näin käy tarpeeksi kauan, nurkkaan kasvaa sellainen keko roinaa, että ovesta hädin tuskin mahtuu sisälle.

Tänään päätin tarttua roinakasaan konkreettisesti, ja heitin läjän tavaraa roskiin. Noin vain, taloyhtiön sekajäteastiaan, ja virnuilin vielä tyytyväisenä matkalla. Sen jälkeen mietin, että miksi tuohonkin päätökseen meni niin kauan. Roskiin lensi vanha, möykkyinen ja tahrainen tyyny, käytetyt mutta lopultakin vääränkokoiset sukkahousut, lapsen kolme kesää käytössä olleet sortsit, jotka olivat jo hajalla, sekä kangaslaukku joka värjääntyi pesussa pilalle.

Kaikkien näiden kohdalla olin jahkaillut vaikka kuinka kauan, voisiko niitä sittenkin jotenkin hyötykierrättää. Ehkäpä olisi voinutkin. Joku kadonneiden koirien kennel olisi ehkä voinut ottaa tyynyn. Sortsit olisi ehkä voinut vielä säästää kuopukselle rymyhousuiksi. Olisin itse voinut kitkutella sukkahousujen kanssa niin kauan, kunnes ne kuluisivat puhki. Ja ehkä joku hupsu hipsteri olisi saattanut pitää käsilaukkuani käyttökelpoisena. Mutta sitten palataan realiteettien pariin, ja todetaan että oikeasti minulla ei riitä aika, energia eikä motivaatio siihen, että olisin alkanut etsiä noille jokaiselle tavaralle hyödyllistä loppusijoituspaikkaa. En tiedä ainuttakaan karanneiden koirien kenneliä, en olisi kuitenkaan koskaan pitänyt sukkahousuja jotka olivat kokoajan putoamaisillaan, kuopukselta ei puutu vaatteita, ja todennäköisyys sille, että joku haluaa värjääntyneen joskin ehjän käsilaukun on hyvin pieni.

Luin äsken Paikka kaikelle -blogista hyvän kirjoituksen siitä, miten ihmisten into lahjoittaa tavaroitaan pakolaisille, vaikuttaa välillä enemmän siltä, että pakolaiset nähdään loistavana tilaisuutena hankkiutua roinasta eroon. Ihmisten auttamishalu tuntuu kumpuavan välillä varsin itsekkäistä lähtökohdista, eikä niinkään siitä että aidosti haluttaisiin auttaa. Niinpä esimerkiksi vaatelahjoitusten joukossa tulee mukana runsaasti silkkaa lumppua.

Mutta arvatkaa mitä, ymmärrän täysin, mitä noita vajaita hotellisampoita ja karmeita kasarivaatteita ”lahjoittavien” ihmisten päässä liikkuu. Se logiikka on juuri sama, mikä meinaa estää minua heittämästä vanhaa tyynyä roskiin. Jos tavara on kerran teoriassa käyttökelpoinen, sen roskikseen laittaminen on haaskuuta. Viis siitä, ettei sitä käytännössä kukaan halua käyttää. Mutta jos joku pakenee sotaa henkensä kaupalla, sillähän ei ole mukana mitään, joten aivan varmasti sellainen ihminen ilahtuu ihan mistä tahansa, vaikka siitä kämäisestä hotellisampoopullosta, josta on puolet jo käytetty. Mutta eihän se niin ole. Ihmisillä on oikeus arvokkuuteen, etenkin kun sitä parempaakin lahjoitettavaa varmasti löytyisi.

No niin. En siis tietenkään dumppaa roiniani kenenkään niskaan, mutta yritin tuossa edellä havainnollistaa, miten pystyn kyllä helposti ymmärtämään, jos joku niin tekee. Mutta kuulkaa – välillä roskis on täsmälleen oikea paikka! Joskus tavara on vain käyttökelvoton, vaikka se periaatteessa olisikin vielä ehjä. Mutta on myös muita syitä, jotka tekevät tavarasta käyttökelvottoman. Aina ei ole mahdollista kierrättää. Pahinta on, jos ei pysty heittämään tavaroitaan pois, vaan jemmaa niitä kotona vuodesta toiseen ja samalla vielä kokee syyllisyyttä siitä, ettei ole saanut heitettyä niitä pois tai otettua uudelleen hyötykäyttöön. Tämä vain pitäisi muistaa aina itsekin.

Onko teistä vaikeaa heittää tavaraa roskiin?

Mihin roskikseen kirjat kuuluvat?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Vaihteeksi kierrätys- ja lajitteluasiaa. Törmäsin Itä-Uudenmaan jätehuollon tuottamaan infolehteen, jossa oli niin hyvin kiteytetty roskien lajitteluun liittyviä asioita, että referoin sisällön myös tänne.

Kirjojen lajittelu: pokkarit voi panna suoraan paperikeräykseen. Kovakantisista kirjoista irroitetaan kannet, ja sivut menevät paperikeräykseen. Kannet lajitellaan sen mukaan, mitä materiaalia ne ovat. Tavalliset kovat kannet pahvinkeräykseen, nahkakantiset ja muovitetut sekajätteeseen. Jos kansia ei saa irti, koko kirja menee sekajätteen joukkoon. En ole tainnut koskaan laittaa kirjoja roskiin lukuunottamatta vanhoja koulukirjoja. Luulen, että jossain vaiheessa sellainenkin on edessä, jos haluan päästä vanhoista tietosanakirjoista eroon.

Ilmeisesti kaikessa lajittelussa ratkaisee, mitä materiaalia roskassa on eniten. Korkillisen maitotölkin voi panna kartonkikeräykseen, koska muovia on tölkistä vain pieni osa. Lääkepakkauksissa ja sipsipusseissa taas suurin osa on muovia, joten ne laitetaan sekajätteeseen tai energiajätteeseen, koska metallin osuus on pienempi kuin muovin. Mutta lasin kanssa pitää olla tarkkana, sillä kuten aiemmin jo kävi ilmi, lasinkeräys ottaa yleensä vastaan vain pulloja ja purkkeja, ei ikkunalasia tai kuumuuden kestävää lasia.

Tuo isoimman materiaalin sääntö on tavallisen ihmisen kannalta aika mukava, koska ei tarvitse stressata tavaroiden purkamisesta osiin ennen kuin ne voi laittaa jäteastiaan. Minulla on tapana poistaa korkit tölkeistä ennen lajittelua, mutta se ei olisi välttämätöntä. Toisaalta itse ei kannata ruveta varsinaiseen roskien polttamiseen, sillä kotioloissa lämpötilat ovat alhaisia ja esimerkiksi muovista voi irrota epäterveellisiä hiukkasia ja kaasuja. Keskitetty jätekeräys hoitaa asian tehokkaammin.

Viikon vinkit: roskapusseja, lasten rojuja ja ruohotahroja

Julkaistu , kirjoittanut
5

Jos lopettaa muovikassien käyttämisen, mihin sekajäte laitetaan? Tätä pohtii Hesarin juttu, ja siinä on ihan hyviä pointteja. Jäin miettimään erityisesti sitä, että jos roskapussin sijasta käyttää esim. muita pakkauksia, missä niitä säilytetään odottamassa käyttöä? Toisaalta roskapussien ostaminen tuntuu minusta täysin nurinkuriselta ajatukselta.

Tässä juttu, josta minäkin olen kirjoittanut: vanhemmat jemmaavat aikuisten lasten tavaroita omissa kodeissaan. Ja yleensä aivan turhaan. Periaate menee mielestäni niin, että viimeistään 25-vuotiaana vastuu omista tavaroista siirtyy itselle, eikä vanhemmilla enää ole mitään säilytysvelvollisuutta.

Sappisaippuasta oli juuri puhetta ja tässä jutussa väitetään, että se yhdessä glyserolin kanssa irrottaa ruohotahrat vaatteista. Ei aavistustakaan toimiiko vai ei. Tuo glyserolin käyttö on minulle vierasta. Mitä muuta sillä voi tehdä, paitsi irrottaa ruohotahroja?

Viikon vinkit: hätänumero, kuivasampoota ja kierrätysjätettä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Todennäköisesti hyödyllinen ohjelma puhelimeen: hätänumero 112, joka osaa paikallistaa puhelimen sijainnin. Tämä on hyvä siksi, että aina ei tosiaan osaa itse kertoa missä on, ja toiseksi sen vuoksi, että myöskään vastaanottajalla ei ole erehtymisen mahdollisuutta. Latasin omaan puhelimeeni välittömästi, löytyy mm. appstoresta haulla ”suomi 112” (YLE)

Iltasanomat antaa vinkkejä kuivasampoon käytölle. En omista kuivasampoota joten en voi testata toimivatko nämä, mutta ainakin kyseessä on luovaa kosmetiikan väärinkäyttöä. Mukana muutama siivous/puhdistusvinkki myös.

Hyvä ja kattava juttu Hesarissa siitä, miten ja minne kierrätysjäte kuljetetaan, ja mitä sille sitten tapahtuu. Jutussa käydään myös läpi sitä, mikä jäte kuuluu minnekin. Kuitenkin kannattaa muistaa, että eri paikkakunnilla voi olla erilaiset ohjeistukset. Tämä on mielestäni ongelma, ja haittaa kierrätyksen yleistymistä. Olisi kiva tietää, mikä estää valtakunnallisen systeemin syntymisen, ja kenelle sellaisen luominen voisi kuulua? Vai onko kenttä niin hajanainen, että siksi sellaisen luominen on vaikeaa?

Erilaisia arjen havaintoja

Julkaistu , kirjoittanut
13

Olin ystävien luona juhlissa, ja ihailin heidän kaunista kotiaan. ”Katso, täällä on levytkin aakkosjärjestyksessä!”, ihastelin puolisolleni. ”Niinhän meilläkin on”, hän vastasi. Minulla löi hetken tyhjää, kunnes muistin. Totta.

Meidän levyt on aakkosjärjestyksessä, koska olen ne itse siten järjestänyt. Ne ovat olleet aakkosjärjestyksessä jo monta vuotta. Mutta omissa mielikuvissani olen näköjään edelleen se sama huoleton tyyppi, joka tunkee levyt sinne, mihin käsi sillä hetkellä ylettää. Olen huomannut, että vanhempana alkaa arvostaa erilaista helppoutta kuin nuorempana. On helppoa työntää levy vain jonnekin, mutta vaikeaa etsiä sitä myöhemmin kymmenien tai satojen muiden levyjen seasta. On työläämpää palauttaa levy täsmälleen oikeaan kohtaan kuuntelun jälkeen, mutta toisaalta on mahtavaa, kun löytää joka kerta haluamansa levyn omalta paikaltaan.

Tämä oli hauska havainto, sillä vilpittömästi ehdin ihaila, miten järjestelmällisiä jotkut jaksavatkaan olla. Kunnes tajusin että kuulun itse samaan joukkoon. Hämmästyin havaintoa aika paljon. Toinen havainto ei valitettavasti ollut yhtä positiivinen. Jostain syystä tällä tai viime viikolla oli jäänyt yksi jätekeräyskerta väliin. Kun siihen lisää pari yksityisyritteliästä henkilöä Itä-Euroopasta, lopputulos on ihan hirveä sotku. (Täsmennyksenä on todettava, että eniten sotkua kyllä aiheutti se, ettei roskia haettu ajallaan.) Kaikki laatikot pursuilevat niin, että kannet jäävät aivan auki.

Tämä sai minut ajattelemaan kahta asiaa: ensinnäkin sitä, että toimiva jätekeräyssysteemi on ihan kullanarvoinen juttu, jota alkaa välittömästi arvostaa enemmän, kun se ei toimi. Toisaalta kun systeemi toimii hyvin, se saa unohtamaan sen toisen asian: tuotamme ihan hulluna jätettä. Tämä johtopäätös perustuu siihen, että parin päivän viive tyhjennyksessä saa aikaan kaaoksen. Olen toitottanut täällä siitä, että jossain vaiheessa tavarat muuttuvat jätteeksi väistämättä, eikä tämä havainto muuta tätä näkemystä mihinkään suuntaan. Mutta aloin pitkästä aikaa pohtia, olisiko arkipäivän jätettä mahdollista vähentää ilman, että siitä tulisi kohtuutonta vaivaa itselle? Meillä syntyy eniten jätettä keittiössä erilaisista ruokapakkauksista. Jossain määrin niihin voi itse vaikuttaa, mutta paljon on sellaista mihin ei voi, kuten vaikkapa maitotuotteet.

Sitten on vielä se kysymys, että tarvitseeko? Jos jätteet poltetaan energiaksi, sehän on pois muulla tavalla tuotetusta energiasta. Tietysti kokonaisuuden kannalta olisi hyvä vähentää jätettä, koska sehän viime kädessä vähentää myös energian kulutusta (kun esimerkiksi niitä pakkauksia ei valmistettaisi ollenkaan), mutta onko tässä nyt sellainen asia, josta kannattaa ylipäätään sen suurempaa stressiä ottaa? Olisiko olennaisempaa esimerkiksi keskittyä siihen, että pakkaa roskansa niin tiiviisti, että laatikoihin mahtuu enemmän kamaa, eikä missään kuljeteltaisi ilmaa paikasta toiseen?

 

 

Ja sitten kritiikkiä Kondolle

Julkaistu , kirjoittanut
24

Marie Kondon kirja on ehdottomasti mielenkiintoisin raivausopas, jonka olen koskaan lukenut. Se poikkeaa totutusta niin paljon, että suosittelen siihen tutustumista jo ihan siksi, että on virkistävää lukea välillä omaperäisiä ajatuksia, vaikka olisikin eri mieltä. Minä olin hänen kanssaan aika monesta jutusta eri mieltä.

Ensimmäinen ja tärkein ongelma on, että Marie ei kerro mitään siitä, mitä poistetuille tavaroille tapahtuu. Tähän ovat muutkin kiinnittäneet huomiota, eikä syyttä. Läpi kirjan puhutaan vain siitä, miten valtavia määriä tavaraa ihmisten asunnoista on karsittu, muttei sanaakaan siitä, mihin ne tavarat tarkalleen ottaen joutuivat. Käytetty termi on roskapussi, mutta menivätkö kaikki tavarat todella roskiin? Vai onko Japanissa jokin toimiva kierrätyssysteemi, joka toimitti esineet jatkokäyttöön jonnekin? Voi olla, että kierrätys on niin ilmiselvää, ettei Marie tule sitä enemmän avanneeksi. Mutta mikäli ne tavarat todella menivät roskikseen, olen pöyristynyt.

Tämän takia kirjan ratkaisu – raivaa kaikki yhdellä kertaa ja sillä siisti – tuntuu petollisen helpolta. Jos omatuntosi sallii sinun todella heittää kaiken vain roskikseen, niin sitten se voi toimia. Mutta oikeasti raivaamisen vaikein osio on se, miten siitä karsitusta tavarasta hankkiudutaan vastuullisesti eroon. Lahjoittaminen, myyminen ja kierrätyskeskukseen ja sortti-asemille kuskaaminen on työlästä ja aikaavievää. Vaikka luopuisi kerralla puolesta vaatekaapin sisällöstä, menee vähimmilläänkin monta päivää, ennen kuin vaatteet on oikeasti toimitettu ulos asunnosta. Todennäköisempää on, että siihen menee monta kuukautta. Tästä on itselläni kokemusta. (Tässä olisi muuten konsultille käyttöä. Voisin maksaa siitä, että joku hoitaisi tämän vaiheen puolestani. Tätä bisnesideaa saa vapaasti käyttää.)

Kirjan lähtökohtana on ihmisen elämänlaadun parantaminen, ja siihen ei sovi stressi tai syyllisyys. Ehkä siksi tavarasta kehotetaan luopumaan kevein mielin. Ymmärrän hyvän tarkoituksen, mutta en sitä, että jos jotain poisheitettyä joskus kaipaa, kehotetaan vain ostamaan uusi. Tämä kirja ei ohjaa kohti kestävää kulutusta. Siinä ei oteta juurikaan kantaa siihen, mikä kaiken alkusyy on: olemme ostaneet liikaa. Tosin Marie väittää, että kun kotinsa on kerran saanut täydelliseen järjestykseen, sinne ei enää päädy ikäviä ja turhia esineitä. Se on mielestäni ns. katteeton lupaus. En usko tällaisiin yhdessä yössä tapahtuviin elämänmuutoksiin.

Tässäpä onkin toinen kritiikin kohde: yhdellä kerralla raivaaminen on minusta älytön idea. Se toimii, jos raivaajalla on keskeytyksetöntä aikaa, rautainen itsekuri ja vieressä ammattilainen, joka huolehtii siitä ettei homma jää kesken. Meille tavallisille ihmisille menetelmä povaa suurta epäonnistumista. Jos Kondon ohjeiden mukaisesti tyhjentäisin koko kirjahyllyni keskelle lattiaa ja alkaisin sitten yksi kerrallaan päättää mitä jokaiselle kirjalle tapahtuu, voin jo nyt kertoa, että kirjoja olisi lattialla vielä ensi viikollakin. Sitä paitsi tässä on ongelma. Ihminen tekee huonompia päätöksiä väsyneenä ja nälkäisenä, tämä on tieteellisesti todistettu. Joten voisinko luottaa siihen, että valitisisin oikein vielä kolmen tunnin päästä? En. Joten en suosittele. Lisäksi satojen päätösten tekeminen peräjälkeen on oikeasti uuvuttavaa. Hylly tai pari kerrallaan on mielestäni parempi systeemi, sanoipa Marie mitä tahansa.

Kolmas kritiikki kohdistuu siihen, että Marie Kondo olettaa oman filosofiansa toimivan kaikkien ihmisten kanssa kaikissa tilanteissa samalla tavalla. Lisäksi hän olettaa tämän kaltaisen siivoamisen olevan ratkaisu aivan kaikkiin elämän ongelmiin. Ylimääräisestä roinasta luopuminen on mahtava idea, mutta väitän, ettei se sentään automaattisesti johda painonpudotukseen, uramenestykseen ja yleisesti zeniläiseen olotilaan, kuten Marie väittää. Hän on kaikesta päätellen itse niin erikoinen persoona, että juuri tavarat ja siivoaminen on se juttu, joka hänellä vaikuttaa kaikkeen. Muten kuten kaikki yhden asian ihmiset, Marie tuppaa olemaan aika sokea elämäntilanteiden kirjolle. Toisaalta tämä kapeakatseisuus on yksi niistä asioista, jotka tekevät kirjasta niin kiehtovan. Marie Kondo uskoo vakaasti, että tekemällä juuri niin kuin hän käskee, kaikkien ihmisten elämä paranee kertaheitolla, ja loppuiäksi. Tuollainen vankkumattomuus on tavallaan ihailtavaa, joskin samalla myös hiukan pöljää.

Lupaan, että jossain vaiheessa alan taas kirjoittaa muustakin. Mutta varoitan, että aion vielä kirjoittaa niistä asioista, joista kirjassa pidin. Jos Kondo kyllästyttää, palatkaa blogin pariin taas ensi viikolla. Ymmärrän teitä oikein hyvin.

Viikon vinkit: Karsimista, kierrätysautoja ja ympäristötekoja

Julkaistu , kirjoittanut
2

Iltalehti listaa ideoita tavaroista, joista voi helposti luopua samantien. Ajatuksena kai on, että näistä voi lähteä liikkeelle jos tavaroita on liikaa eikä tiedä mistä aloittaa. Listalla on paljon kierrätykseen kelpaavia tavaroita, kuten pienelektroniikkaromua, joka pitää toimittaa oikeaan osoitteeseen, eikä heittää suoraan roskikseen.

Tähän liittyen HSY:n kierrätysautot lähtevät liikkeelle tasan kuukauden päästä. Etsi oma pysäkkisi täältä. Nyt on siis kuukausi aikaa kaivella vanhat johdot, pannut ja maalinjämät kaappien ja komeroiden periltä.

Tämä YLEn uutinen komppaa WWF:llä saatua yleislinjausta: asuminen, syöminen ja liikkuminen ovat ne asiat, joilla saa eniten luonnonsuojelua aikaan. Tämä kannattaa lukea, siinä kiteytyy moni sellainen asia, jota minäkin olen mielessäni miettinyt, mutten ole osannut sanoiksi pukea. Ylimääräisen shoppailun rajoittaminen on monesta syystä järkevää, mutta todellisten isojen vaikuttavien muutosten pitää tapahtua rakenteiden tasolla. Se ei tietenkään poista yksilönvastuuta, mutta tästä jutusta käy ilmi eri asioiden mittasuhteet. Muistuttaisin myös, että vaalit lähestyvät, eivätkä nämä asiat ole yhdentekeviä.

Näin raivataan

Julkaistu , kirjoittanut
9

Nämä ohjeet on tarkoitettu etenkin siihen tilanteeseen, kun ei tiedä mistä päästä aloittaisi. Raivaamisella tarkoitan tässä sellaista kaaoksen setvimistä ja siivoamista. Kyseessä voi olla mitä vaan kirjoituspöydän laatikosta kokonaiseen taloon, sama systeemi toimii aina.

1. Paloittele urakka. Mitä isompi alue on raivattavana, sitä vaikeampaa on työhön tarttua. Koko juttu tuntuu niin ylitsepääsemättömältä, ettei tiedä mihin tarttuisi. Silloin kannattaa muistaa, että norsukin syödään pienissä paloissa. Otetaan raivattavaksi pieni, rajattu alue. Se voi olla vaikkapa yksi kasa, jokin pöytätaso tai kaapissa yksi hylly. Tärkeintä on, että raivattava pala on sen kokoinen, että jo aloittaessa tuntuu siltä, että tähän riittää sekä voimat että aika.

2. Roskat roskiin. Ensimmäinen askel raivaamisessa on helppo: laitetaan roskat roskikseen. Tässä vaiheessa ei laitetan mitään paikalleen, vaan keskitytään vain poistamaan roskat oikean tavaran seasta. Useimmiten tavallisessa siivouksessakin tulee vastaan runsain määrin roskia: vanhoja lehtiä, kuitteja ja muita epämääräisiä lappusia, tyhjiä pakkauksia, rikki menneitä tavaroita ja tarpeetonta rihkamaa. Voi olla hyvä idea ottaa viereen erillinen roskapussi, jotta ei tarvitse keskeyttää raivaamista vähän väliä. Kokemukseni mukaan mikä tahansa tila paranee heti pelkästään tällä toimenpiteellä.

3. Palautetaan tavarat, joilla on paikka jossain muualla. Roskien jälkeen jatketaan poistamista. Tässä vaiheessa noukitaan joukosta kaikki sellaiset esineet, jotka kuuluvat oikeasti jonnekin muualle. Tavaroilla on hämmästyttävä taipumus päätyä vääriin paikkoihin, joten tässä vaiheessa viedään kaikki takaisin omille paikoilleen.  Nämä ovat siis niitä esineitä, joiden paikkaa ei tarvitse miettiä. Esimerkiksi meidän keittiönpöydällä voi tyypillisesti olla lehtiä (lehtikoriin tai roskiin), astioita (tiskikoneeseen) ja ruokalappuja/harsoja (pyykkikoriin). Kun nämä on poistettu, pöytä on useimmiten tyhjä.

4. Loppujen tavaroiden setviminen ja järjestely. Hyvä uutinen on, että todennäköisesti tässä vaiheessa järjesteltävää on vähemmän kuin aloittaessa. Jos kyse on tavanomaisesta siivoamisesta ja kaaoksen kesyttämisestä, tässä vaiheessa jäljellä pitäisi olla enimmäkseen tavaroita, joiden paikka on siellä missä ne ovat. Ne tarvitsee vain asetella hyvään järjestykseen. Jos taas kyse on vaikkapa varaston raivaamisesta, jäljellä on tavaroita joista ei välttämättä oikein tiedä haluaako ne säilyttää vai ei. Silloin edessä on enemmän päätöksentekoa, mutta se onkin jo sitten karsimisen filosofiaa.

Tällä systeemillä olen menestyksekkäästi selvittänyt monen kokoisia kaaoksia. Tämä auttaa keskittymään olennaiseen ja pysymään järjestelmällisenä.

Hyötyä ketjun molemmissa päissä

Julkaistu , kirjoittanut
14

Olen pitkään heittänyt muoviset leipäpussit roskiin. Muistelen, että joskus lapsuudessa leipäpussit säästettiin ja käytettiin uudelleen. Itse en ole keksinyt niille järkevää käyttöä, ja säilyttely on tuntunut hankalalta. Viime aikoina muovipussien kertyminen on vähentynyt merkittävästi, kun kuljetan useimmiten mukana omaa kangaskassia. Hedelmäpussejakin kertyy vähemmän, sillä valitsen aina biopussin jos mahdollista, ja olen ruvennut laittamaan eri hedelmiä samaan pussiin.

Vauvan vaipat, etenkin kakkavaipat on kuitenkin laitettava muovipussiin kun ne viedään roskikseen, ja muovipussien tarve onkin yhtäkkiä lisääntynyt. Kysyntä ja tarjonta ovat siis menneet ristiin. Kunnes tänä aamuna tajusin, että heitän käyttökelpoisia muovipusseja roskiin, vaikka voisin käyttää niitäkin roskapusseina. Tuli taas hetkeksi todella tyhmä olo, kun en ole tätäkään tajunnut aikaisemmin. Yhteen leipäpussiin mahtuu muutama vaippa oikein kätevästi, ja tulee hyötykäytettyä tyhjä pussi vielä kertaalleen, sen sijaan että se menisi tarpeettomana roskiin.

Tiedostan, että kyseessä ei ole mikään luonnonsuojelun kuningasidea. Mutta minun järkeeni tyhjän pussin käyttäminen vielä kertaalleen jonkun asian kuljettamiseen on järkevämpää kuin sen heittäminen käyttämättömänä roskiin. Lisäksi Vaasan ruispaloja ei valitettavasti myydä ilman pussia, joten pusseja tulee lisää säännöllisesti. Ostaisin muuten kyseistä leipää irtomyynnistä, jos sitä olisi tarjolla. Leipomon leivät tulevat paperipussista, ja ne puolestaan käytetään systemaattisesti biojätepusseina.