Avainsana-arkisto: pyykki

Minkä taakseen jättää

Julkaistu , kirjoittanut
10

Viime viikon pyykkivuori on madaltunut, mutta ihan valmista ei vieläkään ole. Kerrataan voitot ensin: untuvapeitto tuli puhtaaksi ja kuivui kuohkeaksi. Valkoinen päiväpeitto puhdistui myös, ja lisäksi oli ihanaa kun sai kuivattaa sen ulkona auringonpaisteessa. Aurinko tuntuu kirkastavan valkoiset tekstiilit vielä valkoisemmiksi. Punainen supervärjäävä villahuivi paljastui lähemmällä tarkastelulla olevan muuten ok, lukuunottamatta isoa tahraa toisessa päässä. Se lähti kuitenkin täsmäiskulla, mikä helpotti urakkaa huomattavasti. Olen myös pessyt villapaidan, villasukat sekä lasten villaisia talvivaatteita.

Yhden silkkihuivin pesin käsin, mikä olikin viisasta sillä väriä lähti hirveästi. Sen sijaan viskoosihuivi, jossa oli painokuvia, meni koneeseen kirjopyykin seassa. Laitoin sen vain pesupussiin, ja tätä suosittelen muillekin. Pitkät huivit sotkeentuvat helposti umpisolmuun pyykkikoneessa, mutta pesupussi pelastaa tilanteen. Olin lykännyt tämänkin huivin pesemistä siinä määrin, että se alkoi muuttua jo todella tunkkaiseksi, mutta onneksi keksin ottaa pesupussin avuksi ja vältin käsinpesun.

Mutta sitten se epäonnistunut osasto. Olen nyt koettanyt Vanishilla irrottaa sitkeitä tahroja lastenvaatteista. Se yksi valkoinen body tuli niin puhtaaksi, että kehtaan laittaa sen kierrätykseen. Mutta sitten on pari vaatetta, joista ei vain tunnu tahrat irtoavan. Kaikista sitkeimmäksi on osoittautunut hiekka. Kyseessä on valkoiset legginssit, joiden lahkeet ovat menneet ulkoleikeissä harmaanruskeiksi. Liotin niitä jo kertaalleen tahranpoistoaineessa, ja pesu haalisti tahroja, mutta ei poistanut kokonaan. Seuraavaksi täytyy tehdä yön yli -käsittely. Kloritea ei juuri nyt ole, en haluaisi ostaa sitä yhden vaatekappaleen takia. (Pitäisiköhän yrittää lainata naappurilta?)

Tahran sitkeys on luku sinänsä, mutta olen tässä ihmetellyt, mitä oikein olen joskus ajatellut. Nuo housut olivat kirppiskassissa. Pengoin sen tyhjäksi nyt, kun vihdoin sain myyntiajan varattua. Otin sieltä kaikki yhtään vialliset ja olen niistä nyt poistanut tahroja ynnä muuta, jotta ne olisivat siinä kunnossa että kehtaan ne kierrättää. Nyt herääkin kysymys, MIKSI olen mahtanut tunkea kirppiskassiin tahraisia vaatteita? Ilmeisesti tahrojen poistaminen on tuntunut liian työläältä, ja olen ohittanut asian laittamalla vaatteen suoraan ”pois”. Mutta huomatkaa, ei kuitenkaan roskiin. Koska eihän ehjää vaatetta roskiin laiteta. Mutta ei myöskään säilytettävien laatikkoon, koska tahrat. Nyt sitten taistelen niiden ikivanhojen läiskien kanssa ja manailen omaa typeryyttäni.

Joten jos tällä kokemuksella jonkin neuvon antaisin itselleni tulevaisuutta ajatellen, sanoisin että ei näin. Ongelman välttely ei todellakaan saa sitä katoamaan. Hankalasti puhdistettavia vaatteita voi yritää tunkea laatikoihin sun muihin, mutta oikeasti se ei ole mikään ratkaisu. Joskus ne tulevat vastaan kuitenkin. Veikkaan myös, että tuoreena mikä tahansa tahra lähtee helpommin kuin pitkän ajan päästä. Eli likaisen säilyttäminen on ainoastaan hölmöä. Tajusin sitäpaitsi, että jos saan nuo yhdet pöksyt jälleen valkoisiksi, ei ole mitään syytä myydä niitä pois, vaan on paljon yksinkertaisempaa säästää ne kuopukselle. Jolloin alkuperäinen sijoituspaikka kirppiskassissa alkaa tuntua todella hitaalta logiikalta. Tämä kokemus onkin toiminut reippaana innoittajana viime viikon pyykkiurakassa. En halua lisää tällaisia kaapin perukoilta kaivettuja melkein-muttei-ihan-puhtaita pyykkiprojekteja.

Pyykkikori on siis hitaasti mutta varmasti tyhjentymässä muusta kuin tavallisesta peruspyykistä – jota toki sitäkin on pesty normaaliin tahtiin. Mukaan voi laskea myös kaksi keikkaa pesulaan, joten viime viikko on todella ollut sellainen pyykkiviikko kuin ennakoinkin. En muuten ole ihan täysin vielä valmis vannomaan Vanishin nimeen. Välillä toimii ja välillä ei, mutta ehkä se johtuu siitä etten ole vielä löytänyt niitä parhaita tapoja käyttää kyseistä ainetta. Vähän hankalalta se kyllä tuntuu. Kauanko olette uskaltaneet liottaa värillistä puuvillaa siinä? Haalistaako se värit, vai uskaltaako laittaa myös värillistä pyykkiä teholiotukseen?

 

Suuri pyykkipäivä

Julkaistu , kirjoittanut
7

Tai pitäisikö sanoa viikko. Tässä on viime aikoina kertynyt erikoispyykkiä, jota ei vain voi viskata koneeseen ja sieltä narulle. On yksi untuvapeitto, jonka kyllä voi laittaa koneeseen mutta kuivausta varten pitää varata pesutuvasta aika. Peitosta tulee kuivausrummussa kuohkea, eikä se edes mahtuisi kotona minnekään. Sitten on muutama villapaita ja yksi tulipunainen villahuivi. Jälkimmäinen tulee päästämään väriä hurjia määriä. On myös lasten villavaatteita, jotka pitää pestä talvisäilytystä varten. Sitten on vielä pari muovikassillista lastenvaatteita, joita pitää yrittää valkaista ja irrottaa tahroja, jotta kehtaisin viedä ne hyvällä omalla tunnolla hyväntekeväisyyteen tai laittaa lastenkirppikselle.

Pyykkiä oli enemmänkin, mutta olen urakoinut pyykkikoria vajaammaksi jo viime viikolla. Pesin käsin pinon alusvaatteita ja yhden silkkihuivin. Vaikka huuhteluaineen käyttöä monet pitävät tarpeettomana, niin silkkivaatteiden kanssa siitä on hyötyä. Ilman huuhteluainetta silkkihuivit kuivuvat kauttaaltaan sähköisiksi, mutta huuhteluaine poistaa sähköisyyden. Sama koskee sukkahousuja, jos niitä pesee käsin. Sen sijaan rintaliiveille ei huuhteluainetta pidä käyttää, jottei elastaani mene pilalle.

Ostin alennuksesta Vanish-merkkistä tahranpoistoainetta (sitä pinkkiä), jota olen kuullut kehuttavan tehokkaaksi. Olen käyttänyt vasta kerran, jolloin esikäsittelin sillä valkoiset sukat, jotka olivat ulkoleikeissä muuttuneet hyvin hiekkaiksiksi. Tässä tapauksessa –  jmk, tuntui tehoavan ihan hyvin. Kloritea ei nyt juuri ole, joten yritän saada tuolla Vanishilla valkaistuksi myös ne vauvanbodyt, joihin on jotain ikitahroja tarttunut. Ajattelin laittaa aamusta vaatteet likoamaan ja heittää ne koneeseen muutaman tunnin päästä. Onko tämä oikea tapa, vai onko teillä ko. aineen käytöstä muita hyviä vinkkejä?

Pyykkiä on kertynyt sen verran paljon, että täytyy jakaa töitä useammalle päivälle. Ensinnäkin tuossa menisi koko päivä jos noita kerralla alkaisi tehdä, ja toiseksi kaikki eivät mahtuisi mihinkään kuivumaan. Yritän kuitenkin urakoida tällä viikolla kaikki kasat mahdollisimman pieniksi, jotten esimerkiksi syyskuussa löydä noita talvivaatteita edelleen likaisina korin pohjalta.

Tänään aloitan pyykkiurakan kiikuttamalla kaksi pientä silkkimekkoa pesulaan. Lauantaiset häät olivat hauskat, mutta nyt on mekoissa kermavaahtoa ja kuraa. Näitä en yritä itse saada kuntoon. Pesulassa niistä lähtee tahrat ja lisäksi silitysjälki on huomattavasti parempaa kuin minkä itse saavuttaisin.

Miten vatsataudista selvitään

Julkaistu , kirjoittanut
8

Okei, otsikko on hitusen harhaanjohtava, sillä en aio jaella mitään lääketieteellisiä kikkakolmosia pikaisen paranemisen takaamiseksi. Sen sijaan seuraavaksi kerron systeemistä, jolla lapsiperheissä pysyy oksupyykki aisoissa. Koska kaikki parhaat jutut on aina lainattu muilta, en tietenkään ole keksinyt tätä itse. Luin alkuperäiseen vinkin  muistaakseni Valeäiti-blogista, mutta olen nyt testannut sitä käytännössä ja jatkokehittänyt edelleen. (Yritin löytää alkuperäistä tekstiä, mutta koska ei ole mitään muistikuvaa milloin olisin tekstin lukenut, se oli aikamoista hakuammuntaa eikä tuottanut tulosta.)

Kuten useimmat pienten lasten vanhemmat lienevät havainneet, lapsilla on taipumus oksennella keskellä yötä. Jos joku osaa selittää, miksi leikki-ikäisten vatsataudin alku sijoittuu aina nukkumaanmenon jälkeiseen aikaan, niin tehköön sen kommenteissa! Tämä on mysteeri, jota olen ihmetellyt esikoisen ensimmäisestä oksutaudista lähtien. Tästä seuraa joka tapauksessa se, että sänky ja petivaatteet ovat pahimmassa sotkuvaarassa. Kun ensimmäinen purskaus on havaittu, lapsi puhdistettu ja tärveltyneet lakanat riivitty pois sängystä, saattaa tulla mieleen pedata uudet lakanat. Mutta ei! Älkää tehkö sitä. Tehkää näin:

  1. Peitä patja kylpypyyhkeellä. Jos kyse on pinnasängystä, yksi pyyhe riittää koko sängyn matkalle. Jos sänky on isompi, peitä pyyhkeillä pääpuoli.
  2. Lisää pyyhekerroksia, ainakin kolme kpl mutta enemmänkin voi latoa.
  3. Laita lapsi pyyhkeille nukkumaan ja odota seuraavaa oksennusta.
  4. Jos lapsi on pieni, älä nosta häntä oksennuksen tullessa pois pinnasängystä, koska silloin oksennusta vain lentelee ympäriinsä matkalla kylppäriin. Sen sijaan anna oksentaa pyyhkeen päälle omassa sängyssä. Jos lapsi on isompi niin siinä tapauksessa vati sängyn vieressä voi auttaa.
  5. Vie lapsi pesulle.
  6. Kuori likaantunut pyyhe sängystä pois. Laita puhdas lapsi takaisin puhtaan pyyhkeen päälle nukkumaan.
  7. Suihkuttele likaisesta pyyhkeestä käsisuihkulla kiinteät möhnät suoraan vessanpönttöön. Jos tilanne on kriittinen, tämän vaiheen yli voi hypätä ja siirtyä suoraan kohtaan 8.
  8. Heitä märkä pyyhe parvekkeelle/pihalle pois haisemasta. Sen voi hakea sieltä pyykkiin aamullakin.
  9. Jos kohta 8 ei ole mahdollista, pyyhkeitä voi tunkea myös suoraan pesukoneeseen, jonka voi laittaa päälle ensimmäisenä aamulla. Jos hajuhaitta on kaamea, ripottele soodaa sinne missä haisee.
  10. Toista kohdat 3-9 niin monta kertaa kuin on tarpeen. Lisää tarvittaessa uusia puhtaita pyyhekerroksia.

Tämän systeemin ehdoton etu on se, että se minimoi lakanoiden kanssa säätämisen keskellä yötä. Sen sijaan voi maksimoida sen vähäisen tarjolla olevan uniajan sekä itselleen että muille taikka keskittyä muihin pelastustoimenpiteisiin. Pyyhkeet eivät mene muutamassa tunnissa miksenkään, ja ne voi aina pestä vähintään 60 asteen pesussa. Lautasellinen soodaa pitää myös makuuhuoneen ilmaston yllättävän raikkaana, mikä tekee tilanteesta paljon siedettävämmän kaikille osapuolille.

Tämä toimintamalli helpottaa huoltojoukkojen elämää silloin, kun potilas ei vielä itse osaa tai pääse omin avuin yöllä vessaan, ei osaa tähdätä oksujaan ämpäriin tai joka ei ylipäätään herää siihen, että mahatauti alkoi.

Oletteko kokeilleet? Onko muita hyviä vinkkejä mahataudista selviämiseen?

Tarttuuko lika?

Julkaistu , kirjoittanut
28

Olen kirjoittanut ainakin kerran aiemminkin aiheesta puolipitoiset vaatteet. Siis sellaiset vaatteet, joita on jo pidetty päällä, mutta jotka eivät ole vielä niin likaisia, että ne pitäisi panna pyykkiin. Tähän saakka olen keskittynyt lähinnä siihen, missä näitä vaatteita järkevimmin säilyttäisi. Viime viikolla törmäsin samaan aiheeseen kahdesti. Ensin kuuntelin Gretchen Rubinin Happier-podcastia, jossa keskusteltiin samasta asiasta. Sitten huomasin, että myös Paikka kaikelle -blogissa oli pohdittu asiaa monelta kantilta. Näiden innoittamana  minäkin kannan oman korteni kekoon.

Puolipitoisten ongelma syntyy siitä, että vaatteet nähdään kolmessa kategoriassa: puhtaat, likaiset ja jotain siltä väliltä. Tämä ei vielä itsessään ole ongelma, mutta jostain syystä meillä tuntuu olevan sisäinen tarve pitää nämä kategoriat erillään toisistaan. Siihen taas keksin kaksi syytä:

  1. Likaiset ja puhtaat on hyvä pitää erillään, jottei vahingossa pukisi päälleen likaisia vaatteita.
  2. Lika voi tarttua likasesta puhtaaseen vaatteeseen.

Jos syy olisi vain tuo ensimmäinen, kaksi kategoriaa riittäisi. Silloin likaiset säilyttettäisiin likapyykkikorissa ja puhtaat jossain muualla. Mutta miksi myös hieman likaiset pitää säilyttää erillään puhtaista? Voivatko puolipitoiset todella liata niitä pitämättömiä?

Aiemmin en halunnut laittaa käytettyä vaatetta puhtaiden joukkoon, vaikkei siinä näkyvää likaa olisikaan. Olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa tätä ajattelua, ja siirtyä yhä lähemmäksi likaiset – puhtaat -jaottelua, ilman sitä kolmatta kategoriaa. Epäilen, että likaisen ja puhtaan erottelussa on vallinnut pikemminkin vaistomainen kuin rationaalinen ajattelu. Sellaiset vaatteet, joita ei mielestäni enää voi laittaa päälle, laitan suoraan pyykkiin. Sellainen vaate, joka taas on vielä käyttökelpoinen, menee yhä useammin takaisin kaappiin. Esimerkiksi neuleet ja villapaidat ovat tällaisia. Jos vaate on tahraton ja raikas, miksi se pitäisi pitää erillään muista?

Olen myös ruvennut laittamaan kotona käyttämäni verkkarit takaisin laatikkoon muiden verkkarien joukkoon. Otan ne sieltä käyttöön niin monta kertaa, kunnes haluan pestä ne. Sitten otan uudet. Oikein miettimällä mietin, miten lika saattaisi siirtyä housuista toisiin. En pystynyt kuvittelemaan, että yön pimeydessä jokin pieni ruokatahra ujuttautuisi vaatteesta toiseen. Välillä lika siirtyy. Kukaan ei varmaan laittaisi ulkokenkiä puhtaan paidan kanssa samaan kassiin, koska terve järkikin sanoo, että kengän pohjista tarttuu helposti hiekkaa ja pölyä tai pahempaakin puhtaaseen vaatteeseen. Mutta sisävaatteet? Ei tunnu loogiselta.

Jos vaate on hikinen, se kuuluu pyykkiin. Jos siinä on tahroja tai muuta näkyvää likaa, se pitää (mielestäni) pestä. Jos siihen on tarttunut ruuankäryä tai muuta hajua, se on joko pestävä tai tuuletettava. Tällaisia vaatteita en laita puhtaiden joukkoon. Mutta esimerkiksi mekko, joka on ollut päivän yllä, voi hyvin mennä takaisin kaappiin odottamaan seuraavaa käyttöä. Sellaisen poikkeuksen keksin, että joskus vaatteet muotoutuvat käytössä niin, että ne eivät enää näytä uudenrapeilta, vaikka eivät vielä pyykkiä olisikaan. Esimerkiksi farkut venyvät käytössä, ja jos on lähdössä vaikka juhliin tms. saattaa haluta päälleen jotain ”täysin tuoretta”. Silloin voi olla kiva etteivät käytetyt ja käyttämättömät ole sekaisin.

Paikka kaikelle -blogissa pohdittiin sitä, että jos vaatteita ei tarvitse ulkonäön vuoksi vaihtaa joka päivä, myös puolipitoisia kertyy vähemmän. Mutta jos luottaa siihen, että lika ei liiku, on vaihtelukin helpompaa. Pesu ei suinkaan tee kaikille vaatteille edes hyvää, joten siinäkin on yksi syy vain tuulettaa, harjata ja laittaa takaisin kaappiin. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että pitääkin ottaa vaateharja ahkerampaan käyttöön. Sillä saa tomun ja muun irtoavan lian helposti pois, jolloin vaatteesta tuleekin jälleen aika puhdas.

Kuika monta kategoriaa teillä on käytössä? Voiko puolipitoiset laittaa takaisin kaappiin?

Viikon vinkit: kosteuden poisto, lakanapyykki ja sähkökatkos

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ostitko laukun, tai tuliko postissa lähetys, jonka mukana tuli niitä pieniä kosteutta imeviä pussukoita? Tässä jutussa listataan useita käyttötapoja niille. En ole itse koskaan uudelleen käyttänyt niitä, mutta mielestäni voisi olla hauska idea kokeilla noita pusseja vaikka lenkkareiden sisällä salikassissa. (IL)

Iltalehti listaa myös lakanapyykin tyypillisiä virheitä. Tässä kevyttä välilukemista, jos aihe kiinnostaa. Itselleni ei tulisi mieleen hankkia lakanoita, joita ei voisi pestä vähintään 60 asteessa (mitä ne sellaiset edes ovat?). Mutta on totta, että patjansuojus kaipaa ajoittain pesua, eikä kannata jättää märkiä pyykkejä koneeseen.

Vakavampaa aihetta tarjoilee YLE, joka on koonnut hyvän paketin tietoa siltä varalta, että tulee sähkökatko. Maalla omakotitalossa varaudutaan tietysti vähän eri tavalla kuin kaupungissa, mutta perusohjeet ovat kaikille samat. Jos myrsky uhkaa, lataa kännykän akku täyteen 🙂

Ja sitten universumi lähetti minulle pesupallon

Julkaistu , kirjoittanut
20

Minulla on ongelma. Tuhoan säännöllisin väliajoin käytössä olevan pesupallon. Niitä oli alunperin kolme kappaletta, mutta nyt ei enää ole ainuttakaan. Tai ei ollut. Joko hukkaan niitä jonnekin (en oikeasti ymmärrä minne), tai sitten pesen liian kuumassa. Tiedättekö mitä tapahtuu pesupallolle, joka kokeilee 90 asteen pesua? Ei ole pallo enää. Muovi rutistuu ihan muodottomaksi, ja koko pallo menee lyttyyn. Se muuttuu toisin sanoen käyttökelvottomaksi.

Sivumennen sanoen tässä on minusta selkeä epäkohta. Monet nestemäiset pesuaineet soveltuvat aivan hyvin myös kuumaan pesuun, joten on todella epäloogista, että pesupallot kestävät kunnolla vain 40 astetta. Muovi alkaa nimittäin pehmetä jo kuudessakympissä. Jos taas lorautan nestemäistä ainetta pesuainelokeroon, se jotenkin valuu siellä, enkä ole varma toimiiko kone niin kuin pitäisi. Tästä seuraa se, että kerta toisensa jälkeen unohdan, ja heitän pesupallon lakanoiden sekaan. Ja tuloksena on noita muovimyttyjä.

Olisin siis pilannut jälleen kerran yhden pallon, eikä ylimääräisiä ollut. Sinnittelin melkein viikon ilman. Kysyin jo naapuriltakin, löytyisikö heiltä ylimääräistä, mutta ei löytynyt. Sitten eräänä päivänä olin kaupungilla liikkeellä. Oli jo hämärää, ja minulla oli tyypilliseen tapaan kiire. Paahdoin menemään lastenvaunuja työntäen, kun se tapahtui. Universumin pesupallovastaavat olivat huomanneet ahdinkoni, ja lähettivät minulle uuden. Siinä se nökötti keskellä autotietä suojatien kohdalla. Tunnistin esineen juuri kun olin jyrännyt vaunuilla sen yli, ja refleksinomaisesti poimin sen talteen. Päätin tarkastella löytöä kotona tarkemmin.

Kävi ilmi, että kyseessä tosiaan oli tavallinen, ehjä ja pyöreä pesupallo. Ulkopuolelta aivan siisti, sisäpuolella oli pieni jäämä pesuainetta. Pyörittelin ja haistelin palloa epäluuloisena, mutta kaikesta päätellen se todellakin oli tähänkin saakka toiminut pesupallona. Pesin pallon varmuuden vuoksi huolellisesti, ja sitten otin sen käyttöön. Nyt minulla on uusi pesupallo, täsmälähetyksenä suoraan universumilta.

Pyykkikoneen täyttämisestä

Julkaistu , kirjoittanut
32

Oikeasti, voiko mielenkiintoisempaa otsikkoa enää keksiä?! Mutta varaan itselleni oikeuden kirjoittaa tässä blogissa vain asioista, jotka mielestäni kuuluvat arkijärjen piiriin ja oletan lukijoiden jo tietävän mitä täällä voi odottaa lukevansa. Pahoitteluni, jos tämä postaus on mielestäsi tylsyyden huipentuma. Mutta olen ainakin varoittanut.

Asiaan siis. Aina välillä kuulee argumentteja isomman tai yhtenäisemmän vaatevaraston puolesta, koska silloin ei joudu pesemään vajaita koneellisia. Olen mietiskellyt että siinä on muuten hatara perustelu. Miten iso ympäristörikos on vajaan koneellisen peseminen? Mitä sillä vajaalla ylipäätään tarkoitetaan? Sitä paitsi käytetäänhän konetta tyhjänäkin silloin, kun se pitää puhdistaa. Em. logiikalla koneen käyttäminen tyhjänä ja vielä kuumalla ohjelmalla on kertakaikkisen vastuutonta.

Meillä homma toimii näin: liinavaatekoneelliset ovat lähes aina täynnä, koska lakanat ja pyyhkeet nyt ylipäätään vievät paljon tilaa. Vaatteet lajittelen tekstiilit neljään ryhmään värin perusteella: valkoiset, mustat, kirjavat ja punaiset. Useimmiten kone tulee täyteen tai lähes täyteen, mutta arvatkaa mitä – pesen myös vajaita. Vajaa tarkoittaa sitä, että rumpu on noin puolillaan. Välillä on tilanteita, jolloin jotkin tietyt vaatteet pitää saada puhtaiksi, vaikkei saman väristä pyykkiä olekaan vielä kertynyt isoa määrää. Joskus taas varaudun siihen, että matkalta tullessa pyykkikori täyttyy äkkiä ääriään myöten, jolloin ennen lähtöä pesen korin mahdollisimman tyhjäksi.

En jostain syystä tunne tästä toiminnasta minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Luonnollisesti pyrin aina täyttämään koneen optimaalisesti, kun se vain on mahdollista Enkä tietenkään laita konetta päälle pestäkseni vain yhden tai kaksi vaatetta. Paitsi tietenkin silloin, kun pesen tai huuhtelen ja linkoan esimerkiksi villavaatteita. Niitä on harvoin pesussa paria kolmea enempää. Usein käytän pienten koneellisten kanssa lyhennettyä ohjelmaa. Mutta en todellakaan jätä vaatteita pesemättä sen takia, ettei kone tule ääriään myöten täyteen.

Ilman minkäänlaista faktatietoa asiasta kuvittelen, että vajaa koneellinen silloin tällöin kuluttaa joka tapauksessa vähemmän energiaa ja vettä, kuin kokonaan uuden vaatteen valmistaminen. Siksi isomman vaatemäärän hankkiminen tähän pyykkiargumenttiin nojaten on höpsöä. Kokemukseni mukaan tuo yllämainittu värijaottelu on myös ihan riittävä. Ainoastaan punaiset värjäävät siinä määrin, että niiden pesu erillään tuntuu järkevältä. Vaaleanvihreät, -keltaiset ja -siniset voi hyvin pestä yhdessä. Jos epäilen värjäytymistä, heitän mukaan muutaman värinkerääjän tai pesen ensimmäiset kerrat erillään. Summa summarum – jos pääsääntöisesti pesee suunnilleen täysiä koneellisia, puolitäysi kierros silloin tällöin ei ole maata kaatavaa.

Onko teitä pyykkikapinallisia muitakin?

Kesäistä tahranpoistoa

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olen viime aikoina enemmän ja vähemmän menestyksellä putsaillut erinäisiä tahroja erinäisistä tekstiileistä. Ensin villakankaalla päällystettyyn nojatuoliin kaatui tölkillinen alkoholitonta olutta. Verhoiluun tuli isoja tahroja. Tilanne pelastettiin pyyhkimällä äkkiä isoon kylpypyyhkeeseen kaikki se mikä ei ollut vielä imeytynyt kankaaseen. Sen jälkeen otin käyttöön mikrokuituliinan, suihkepullon ja nestemäisen pesuaineen. Suihkuttelin tekstiilin tahrojen ympäriltä tasaisen kosteaksi, jotta kankaaseen ei jäisi selkeitä rajoja. Sitten pyykinpesuainetta suoraan mikrokuituliinaan, ja sillä painellen puhdistin tuolia tahrojen kohdalta. Tämä tekniikka toimi, ja tuoli pelastui täysin.

Tänään puolestaan kaatui kupillinen kahvia eteisen matolle. Kävin sen kimppuun samalla hyväksi havaitulla tekniikalla. Kahvitahra erottui vaaleasta matosta selvästi, mutta tällä kertaa kyseessä oli onneksi tekokuitu. Niinpä uskalsin hangata tahroja irti mikrokuituliinalla ja pesuaineella aika rivakasti, eikä tarvinnut pelätä että pinta nyppyyntyy. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tahra vaatii vielä uusintakäsittelyn, mutta en epäile etteikö se puhdistuisi kokonaan. Maton materiaali osoittautui siis oikein toimivaksi. Olen poistanut siitä samalla tekniikalla kengistä tullutta likaa, ja toistaiseksi kaikki on lähtenyt. Olen siis edelleenkin erittäin tyytyväinen tuohon hankintaan. Eteisen matto, jota ei tarvitse yhtään varoa, on mahtava juttu.

Eilen sain aurinkorasvaa valkoiseen hameeseen. Edellisestä kerrasta opin, että klorite ei ole oikea ratkaisu. Testaan siis tällä kertaa netistä löytämääni ohjetta, ja käytän tiskiainetta ja kuumaa vettä. Katsotaan miten käy.

Lopuksi kenkäraportti. Taannoin ihmettelin, miten sandaaleista, joiden pohjaan on tarttunut hienhajua, saadaan taas raikkaat. Kokeilin viime kesänä kaikkea: soodaa, tuulettamista, pakastamista, jopa kahvinpuruja. Haju ei lähtenyt. Nyt päätin että ei ole mitään hävittävää, ja pistin kengät vesipesuun. Nahan kasteleminen ei tunnu hyvältä idealta, mutta ajattelin ettei tässä suurta häviötä tapahdu, jos nahka menee pilalle. Laitoin kengät vatiin ja pesin ne Marseille-saippualla. Sitten vain parvekkeelle kuivumaan. Kävi ilmi, että nahka ei ollut käsittelystä moksiskaan. Mutta haju ei lähtenyt mihinkään. Harkitsen vielä, veisinkö sandaalit mökille, josta puuttuu kesäiset ulkokengät, jotka voisi vain potkaista jalkaan ulko-ovella. Mökille dumppaaminen on vastoin omia sääntöjäni, mutta toisaalta kengille olisi siellä tarvetta… Luulen vähän, että tingin säännöistä 🙂

Mutkat ja verhot suoriksi

Julkaistu , kirjoittanut
5

Pesin olohuoneen verhot ja hyödynsin siinä teiltä saamiani vinkkejä, kiitos niistä! Kyseessä on pitkät valkoiset pellavaverhot, joita viisi kappaletta. Verhot ovat roikkuneet ikkunassa jo viisi vuotta, joten ne olivat jo aika pölyiset, ryppyiset ja muutamia tahrojakin oli helmaan ilmestynyt.

Laitoin ne koneeseen hienopesuohjelmalle, mutta säädin linkousnopeuden vain 400 kierrokseen. Kehotitte olemaan kokonaan linkoamatta, mutta ajattelin että aivan vettävaluvia on hankala siirrellä. Kuivatin verhot kuivaushuoneessa, jossa ripustin ne roikkumaan molemmista sivuista pyykkipojilla. Eli verhosta muodostui tavallaan pussi, jolloin mihinkään ei tullut taitteita. Otin ne alas kosteina ja silitin (äitini suosiollisella avustuksella) normaalisti. Silityksen jälkeen ripustin ne suoraan ikkunoihin vielä hiukan kosteina, ja lopputulos oli kuin olikin oikein sileä.

Ripustamista helpotti hirveästi se, että en irrottanut ripustuskoukkuja pesun ajaksi. Näissä verhoissa on siis yläreunassa nauha, johon on pujotettu kiemuranmalliset koukut. Nämä koukut sujautetaan verhokiskossa oleviin lenkkeihin. Koukut ovat muovia, joten ne eivät menneet pesussa miksenkään. Tarkastelin rakennetta ja totesin, että koukkujen irrottaminen olisi niin työlästä, että tuskin ne itsestään irtoavat, etenkään hienopesussa. Tämä idea nopeutti verhojen pesua vähintään tunnilla, ehkä enemmänkin.

Samalla vaivalla pesin vielä keittiön puuvillaverhonkin, joka olikin ihan oikeasti likainen. Kangas kesti 60 asteen pesun, joten heitin sen koneeseen, säädin tälläkin kertaa linkouksen alhaiselle ja annoin kuivua kotona sopivan kosteaksi. Tämä verho oli tavallisilla nipsuilla kiinni verhotangossa, joten tällä kertaa ripustaminen oli mutkatonta.

Eilisen urakan jälkeen meillä on nyt puhtaissa ikkunoissa puhtaat verhot. Olohuone tuntuu raikastuneen ja onhan noita sileitä verhoja mukava katsella. Tämä on varmaan nyt sitä kevätsiivousta 🙂

Sileää tulee

Julkaistu , kirjoittanut
7

Kotitöistä parasta on silittäminen. Tykkään siitä aidosti, jos vain on aikaa keskittyä rauhassa. Silitän etupäässä liinavaatteita: tyynynliinoja, keittiöpyyhkeitä, vauvan lakanoita ja kankaisia servettejä. Joskus innostun silittämään jonkun pöytäliinankin, jos en jaksa lähteä mankeloimaan. Ajoittain silitän myös vaatteita, mutta niitä selvästi harvemmin. Arjessa käytän vain vähän sellaisia vaatteita, jotka olisi silitettävä.

Tästä huolimatta puhtaat pyykit tuppaavat kasaantumaan. Se johtuu siitä, että silittäminen ei ole välttämätöntä, ja esimerkiksi tyynynliinoja riittää vaikken pariin kuukauteen silittäisikään (tässäpä muuten erinomainen syy pitää joidenkin tavaroiden suhteen vähän isompaa varastoa!) Sitten kun silitettävien kori alkaa täysin pursuilla yli laitojen, rykäisen kaikki kuntoon kerralla.

Silittämisessä on parasta se, että se on mekaanista työtä, mikä ei vaadi suurta keskittymistä. Toisin sanoen samaan aikaan voi katsella vaikka jotain ohjelmaa iPadilta. Minusta on jostain syystä vaikeaa vain istua alas katsomaan jotain (meillä ei esimerkiksi ole telkkaria), vaan tuntuu että samaan aikaan voisi ja ehkä pitäisi tehdä jotain muutakin. Silittäminen ja BBC:n dokumentit täydentävät siis toisiaan erinomaisesti! Tässä täytyy tosin todeta, että ilman jotain ulkopuolista viihdykettä silittäminen olisi varmaan aika tylsää. Mutta kun sen yhdistää johonkin kiinnostavaan, homma muuttuu täysin.

Eilen käytin vajaat pari tuntia siihen, että silitin yhtä kyytiä kaiken mahdollisen. Siinä pääsee sellaiseen miellyttävään flow-tilaan, jossa työ etenee reippaasti, koko ajan tulee valmista, ja aivot jotenkin lepäävät samalla. Nyt pitäisi vielä käydä mankeloimassa muutamat lakanat, ja sen jälkeen tämän perheen silitysurakka onkin hoidettu vähintään kuukaudeksi.

Onko muita, jotka tykkäävät silittämisestä?