Viikon vinkit: koulukirjojen päällystäminen, ostolakkoa ja pölynimuriasioita

Kun koulut alkavat, alkaa myös kirjojen päällystäminen. Vai alkaako? Tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa kuullut, kuinka tätä asiaa pohditaan ekologisuuden näkökulmasta. Muovitettu kirja kestää käyttöä paremmin, mutta kun siinä on se muovi. Tässä YLEn jutussa asiaa käsitellään perusteellisesti ja kiihkottomasti. Tässä voi käyttää omaa harkintaa, mutta helpotusta ehkä tuo, että muovittaminen ei ole hirveä ympäristösynti. Muovitetut kannet voi repäistä irti ja laittaa sekajätteeseen, ja jos kirjassa on pehmeät kannet, ne voi laittaa muoveineen päivineen paperinkeräykseen. (Minä olen tänä syksynä muovittanut yhden työkirjan, jossa on pehmeät kannet. Se tulee kovalle käytölle, ja pysyy siistimpänä kontaktimuovilla päällystettynä.)

Anna Perho kirjoittaa nasevasti kuluttamisesta ja kuluttamatta jättämisestä. Pidän siitä ajattelusta, että ostamattomuutta voi harrastaa päivä kerrallaan: tänään en osta. Tosin nämä ajatukset ovat nyt varsin pinnassa tämän kesän jälkeen, jolloin olen ostanut enemmän kuin aikoihin. (IS)

Lopuksi perusteelliset ohjeet pölynimurin optimaaliseen käyttöön. Vaihda pölypussi usein, vaihda suodattimet, älä imuroi vettä tai remonttipölyä. (IS)

Viikon vinkit: provosoiva siivousjuttu ja kaksi imurivinkkiä

Tässä on provosoivin artikkeli pitkään aikaan. Entinen siivooja kertoo sekä inhottavista asiakkaista, että omista näkemyksistään sen suhteen, kenellä olisi hänen mielestään oikeus käyttää siivoojaa. Olen aika järkyttynyt molemmista. Meillä on käynyt siivooja monta vuotta, eikä tulisi mieleenkään asettaa minkäänlaisia ansoja tarkistaakseni, siivoaako hän kunnolla. Tiedän ilmankin, että työnjälki on ensiluokkaista. Meillä annetaan siivoojalle joululahja, ja muistetaan syntymäpäivisin. Vaihdamme kuulumiset ja ylipäätään suhtaudumme toisiimme niin kuin ihmisten nyt voi odottaa suhtautuvan; ystävällisesti ja arvostavasti. Toisaalta näkemys siitä, että siivouspalvelut olisi rajattava vain ihmisille, jotka sitä ”tarvitsevat oikeasti”, on minusta melko uskomaton myös. Ikään kuin ”rikkailla” ihmisillä ei koskaan olisi mitään rasituksia arjessa, joita siivoustyö helpottaa. Entä jos ajatellaan vaikkapa vaativaa työtä tekevää ihmistä, jolle myös maksetaan työstä paljon, otetaan esimerkiksi vaikka huippulääkäri tai kansanedustaja. Olisiko heidän siis parempi käyttää vähäinen vapaa-aikansa siivoamiseen, vai kenties vaativasta työstä palautumiseen? Edistäisikö siivoojan käyttämättömyys yhteistä hyvää jotenkin enemmän? Ilmeisesti tälle haastatellulle siivoojalle on sattunut harvinaisen paljon moukkia asiakkaiksi. Itse en tuollaista käytöstä tunnista. (MeNaiset)

Onneksi edellistä artikkelia voi tasapainottaa lukemalla tästä toisesta siivoojasta, joka tuntuu suhtautuvat työhönsä positiivisemmalla asenteella. Hän myös kertoo, miten pölynimurin hajusta pääsee eroon. (MeNaiset)

Viimeiseksi toinenkin imurivinkki. Imurin säilytys on mielestäni yksi kohdin hankalimpia juttuja. Se vaatii nimittäin paljon tilaa, sitä on hankala piilottaa mihinkään mutta toisaalta se pitäisi saada nopeasti ja helposti esille. Tässä jutussa imuri oli sijoitettu eteisen kaappiin. Vinkki lienee hyvä kaikille, joilla on niin iso eteinen, että sinne mahtuu muutakin kuin vaatenaulakko.

 

Imurin päätepiste: Sortti-asema

Eilen kävin Sortti-asemalla. Tarkoitus oli viedä tiensä päähän tullut pölynimuri sinne, mutta kun kurkistin kierrätyslaatikkoon, huomasin että vietävää on enemmänkin. Imurin lisäksi pakkasin autoon parikymmentä energiasäästölamppua ja loisteputkea, kourallisen paristoja, muutamia ongelmajätteeseen lukeutuvia kemikaaleja sekä ison kassillisen epämääräistä elektroniikkajätettä. Onko meidän perhe poikkeus, vai kertyykö sitä teillekin paljon? Asemalle lähti rikkinäisiä leluja, rikkinäinen palovaroitin, rikkinäinen työkalu, ikivanha puhelin, hajonneita kuulokkeita, tarpeettomia johtoja ja latureita…

Sorttiasemien ainoa huono puoli on se, että niihin pitää mennä autolla, mikä toisaalta on kyllä ihan ymmärrettävää. Ison lajittelukeskuksen sijoittaminen keskustaan olisi varmaan aika hankalaa. Mitään muuta valitettavaa ei olekaan. Kaikki nuo yllä luetellut roskat sai jättää sinne ilmaiseksi. On tosi mukavaa ajatella, että ne hävitetään vastuullisesti ja oikein. HSY:n kierrätysautot muuten lähtevät taas kierroksilleen. Tarkat aikataulut löytyvät täältä, mutta lyhyesti sanottuna Espoon Tapiola on ensimmäinen pysäkki 3.4., Helsingissä ja Vantaalla kierrokset alkavat 24.5. ja Kirkkonummi on vuorossa kesäkuussa.

Noita energiasäästölamppuja oli kertynyt. Niitä ostettiin ennen kuin ledit valtasivat markkinat. Sinänsä niiden kierrätyksessä ei ole eroa, sillä HSY:n ohjeiden mukaan myös ledit kuuluvat joko SER-keräyksiin tai vaaralliseen jätteeseen. Elektroniikkajätettä taas tuntuu kertyvän salavihkaa, kunnes yhtäkkiä huomaa sitä olevan kokonainen kassillinen. Kenelläpä ei olisi niitä epämääräisiä johtoja ja muita osia laitteisiin, joita ei enää ole vuosikausiin ollut olemassa.

Minulla on käytössä yksi iso laatikko kaikelle näille tällaisille erikoiskierrätystä vaativille jätelajeille. Suunnilleen vuoden verran menee siihen, että laatikko on täynnä. Niinpä keräysauto kerran vuodessa on ollut sopiva tahti. Olisin nytkin odottanut sinne asti, ellei pölynimuri olisi vienyt liikaa tilaa, ja halusin sen pois jaloista. Imurin letku menee sekajätteen joukkoon koska se on muovia. Putki taas menee metallinkeräykseen. Pölypussin ja suodattimen poistin myös ennen kierrättämistä, ja ne menevät myös sekajätteeseen. Onneksi sain myös jäljelle jääneet pölypussit lahjoitettua eteenpäin. Täytyy sanoa, että tämä pölynimuri eli pitkän ja hyödyllisen elämän, eikä siitä jäänyt juuri mitään jäljelle. On suoraan sanottuna hauskaa kokea vaihteeksi onnistumista jossain ympäristöasiassa!

Nehän ovat kuin kaksi marjaa

Meidän uskollisesti 15 vuotta palvellut pölynimuri hajosi. Tai tarkalleen ottaen imuri ei hajonnut, vaan letku halkesi. (Kuva hajonneesta letkusta täällä.) Koska meillä ei sattunut olemaan sitä harmaata roudarinteippiä, jolla tunnetusti korjataan kaikenlaiset kodinkoneet, oli pakko ratkaista tilanne toisin. Koska en mitenkään jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin lähtenyt ostamaan uutta imuria, päätin etsiä varaosan. Sitä paitsi koska imurin moottori toimii ihan moitteettomasti, varaosa tuntui muutenkin fiksummalta ratkaisulta.

Electroluxin kotisivuilla on hyvä valikoima varaosia. Ongelmaksi muodostui se, että meidän imuriin ei löytynyt sopivaa letkua. Löysin kyllä kuvan letkusta, joka muistutti mielestäni kaikin tavoin nykyistä osaa, mutta sivun oma tarkistusohjelma väitti, että letku ei sovi meidän imurimalliin. En lannistunut, vaan googlasin pölynimurin mallinumeron + varaosa ja päädyin jonkun yleisen varaosaliikkeen sivuille. Sieltä löytyi täsmälleen sama letku kuin Electroluxin omilta sivuilta, mutta tällä kertaa – yllätys yllätys – löytyi myös tieto, että letku on yhteensopiva imurimme kanssa. Kyseessä oli varmuudella sama tuote, sillä se kävi ilmi tuotteen sarjanumerosta.

Päätin ottaa riskin, menin takaisin Electroluxin sivuille ja tilasin tuon letkun. Hinta oli kuljetuksen kanssa yhteensä 31,50 – mielestäni ihan sopivan kokoinen riski. Sitä paitsi olisihan minulla palautusoikeus, jos letku ei sopisikaan. Tilaus eteni nopeasti, ja eilen noudin paketin R-kioskilta. Kotona avasin paketin ja hain imurin. Kävi ilmi, että uusi osa sopii vanhaan koneeseen täydellisesti. Katsokaa näitä kuvia!

Kuvista on aika helppo päätellä, kumpi on uusi ja kumpi on vanha, kulumisen ja lian perusteella, mutta näettekö te noissa mitään muuta eroa? Keskimmäisessä kuvassa tuo vaaleampi putki on uusi. Siinä on myös suurin ero vanhaan, nimittäin putken kärki on 2mm pidempi kuin vanhassa. Se sopii kuitenkin moitteettomasti imurin varteen.

Nyt haluaisin kuulla Elecroluxilta selityksen: miksi väitätte, että varaosa ei sovi sellaiseen malliin, johon se kuitenkin täydellisesti sopii? Ymmärtäisin tämän, jos letkuissa olisi niin paljon eroa, että sen kiinnittämiseen pitäisi käyttää erityistä voimaa, tai että se ei pysyisi kunnolla paikallaan. Kuten kuvista näkee, nämä osat ovat kuitenkin lähes identtiset. Miksi kuluttajaa johdetaan harhaan? Väistämättä tulee mieleen, että kestävä kehitys on toissijaista, ja tärkeintä on vain saada kuluttaja ostamaan uusi kone. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi tämän blogin lukijoissa on runsaasti ihmisiä, jotka mieluummin korjaavat vanhan kuin ostavat uuden. Jos olet tällainen kestävän kehityksen kannattaja, ilmoittaudu kommenttiosastolla!

Minä voin hyvällä omallatunnolla suositella meidän pölynimuria kestävänä ja laadukkaana. Minusta nuo ovat äärimmäisen positiivisia ominaisuuksia, joita etsin itse silloin, kun olen ostamassa uutta tavaraa. Jos yritys voi kehua näin hyvin kestävällä tuotteella, luulisi että siihen myös myytäisiin varaosia ja siten pidennettäisiin vielä koneen ikää. Electroluxin varaosatilaus ja nettisivut toimivat myös moitteettomasti. Voisin kehua niitäkin estoitta, paitsi että en kehu, koska minusta tuntuu että minua on juuri yritetty johtaa harhaan.

Tähän koneeseen on nyt vaihdettu imuletku sekä reilut vuosi sitten se pitkä, metallinen putki eli imurin varsi. Kustannukset näistä ovat edelleen alle sadassa eurossa. Itse konetta aion käyttää edelleen niin kauan, kunnes moottori hajoaa. Kun niitä varaosiakin näköjään kaikesta huolimatta saa.

Miten sille imurille kävi

Ensinnäkin iso kiitos kaikille, jotka jättivät kommentteja ja kertoivat kokemuksistaan eri pölynimureiden suhteen. Vaikuttaa siltä, että ainakin tämän blogin lukijat jakautuvat suunnilleen kolmeen ryhmään: On niitä, jotka tykkäävät eniten Mielestä, niitä jotka vannovat Elekroluxin nimeen ja niitä, joiden mielestä pölypussiton Dyson on ehdottomasti paras. Aika usein Mielen omistajat ovat aiemmin pettyneet Elektroluxiin ja päinvastoin. Kokemuksista oli erittäin mielenkiintoista lukea.

Yksiselitteistä johtopäätöstä niiden pohjalta oli kuitenkin mahdoton tehdä. Paras vinkki olikin mennä Giganttiin ja testata imureita käytännössä. Minulla oli se Kuluttaja-lehden tuore vertailu myös taustatietona, ja sen pohjalta samankin merkin eri malleissa saattoi olla selvästi eroa. Tämän tiedon pohjalta epäilen, että ne jotka kehuvat ja ne jotka moittivat tiettyä merkkiä, saattoivat tietämättään vertailla eri hintaluokan koneita keskenään. Varmasti myös henkilökohtaisilla mieltymyksillä on merkitystä, eri ominaisuudet voivat olla joko hyviä tai huonoja käyttäjästä riippuen.

Mihin lopputulokseen itse sitten tulin? Itse asiassa nyt tuli käytettyä jokerikortti. En ostanut uutta imuria ollenkaan, vaan ostin vanhaan uuden osan. Siinä vaiheessa kun kirjoitin blogiin, en tajunnut, että korjaaminenkin voisi olla mahdollista. En ollut koskaan kuullut kenenkään hankkivan varaosia pölynimuriin. Kuvittenkin, että 15 vuotta vanha kone on jo niin vanha, ettei sitä kannata ruveta korjaamaan. Onneksi joku mainitsi tästäkin siellä kommenteissa, ja puoliso ehdotti myös sen vaihtoehdon selvittämistä. Kävi ilmi, että Elekroluxin laitteisiin voi tilata varaosia netistä. Se toimitettiin lähimmälle R-kioskille neljässä päivässä.

Olen oikeastaan todella tyytyväinen ratkaisuun. Ensinnäkään vanhaa, sinänsä toimivaa konetta ei tarvinnut heittää pois. Yksi iso ongelma uuden ostamisessa olisi ollut, mihin se vanha sitten laitetaan. Nyt tätä ongelmaa ei tarvitse ratkaista. Toiseksi tämä oli hyvin edullinen vaihtoehto. Putki rahteineen maksoi noin 40€. Sillä hinnalla ei olisi saanut halvintakaan pölynimuria, ja taustaselvitykseni kertoo, että halvalla ei pölkkäreiden kohdalla saa kovin hyvää. Kolmanneksi säästin hirveästi vaivaa – sekä fyysistä vaivaa että säästyin päätöksenteolta. Aliostaja riemuitsee, kun ei tarvinnutkaan yrittää valita kymmenien hyvien joukosta sitä optimaalisinta. Neljänneksi tykkään siitä, että jotain voi todella korjata, eikä sittenkään tarvitse ostaa heti uutta. Se tuntuu mukavalta, on jotenkin sellainen olo että olen toiminut oikein.

Samaan aikaan minulla on vähän huono omatunto, kun ensin vaivasin teitä ja sitten en kuitenkaan hyödyntänyt saamiani vinkkejä odotetulla tavalla. Anteeksi! Toisaalta nuo saamani kommentit auttavat varmasti muita ostajia myös. Myös minua ne auttavat myöhemmin, sillä vaikka uusi osa teki pölynimuristamme nyt käyttökelpoisen, se toi kuitenkin vain jatkoaikaa ennen väistämätöntä lopullista hajoamista. Ainakin se vahvisti käsitystäni siitä, että parhaat koneet löytyvät joka tapauksessa Mielen ja Elektroluxin valikoimista. Pölypussiton vaihtoehto ei vaikuta omalta jutultani.

Pölynimurin valinta edessä

Tänä viikonloppuna meillä on edessä uuden pölynimurin hankinta. Aliostaja ja kitkuttelija minussa tosin yrittää pyristellä vastaan, sillä vanhahan toimii edelleen. Siinä on vain sellainen ongelma, että metalliputki ei pysy letkussa kiinni, mikä tekee imuroimisesta aika hankalaa. Lupasin viime viikolla siivoojalle, että hankin uuden. Ymmärrän, että töiden tekeminen rikkinäisillä välineillä on aika rasittavaa.

Nykyinen Electrolux on palvellut jo yli 10 vuotta. Letkun ja varren ongelmat eivät ole ainota. Mattosuulakkeen apupyörä ei enää pyöri kunnolla, koska ympärillä on niin tiukka kerros hiuksia ja pölyä. Niitä voi sieltä irrotella, mutta kaikki eivät lähde pois koskaan. Suodatinkaan ei ole HEPA-tasoa, enkä tiedä vastaako imuteho nykymalleja. Kyseessä ei ollut mikään kovin kallis laite alunperinkään, ostettiinhan ensimmäiseen yhteiseen kotiin opiskelijabudjetilla. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin ollut kaikki nämä vuodet.

Nyt täytyisi päättää, millainen se uusi on. Siivooja suositteli Mieleä, monien pölynimurien kokemuksella. Kuulemma niin hyvä, että oli ostanut omaankin kotiinsa Mielen. Tämä sopisi sikäli minulle, että olen aika vakuuttunut Mielen laadusta muissakin laitteissa, joten miksei sitten pölynimureissa. Miele pärjäsi Kuluttaja-lehden testissäkin oikein mukavasti, taisi tulla kolmanneksi. Toisaalta testin voitti Electroluxin malli, ja kyseinen merkki on juuri omassa käytössä osoittautunut hyväksi.

Todellisuudessa merkillä ei ole hirveästi väliä, muilla ominaisuuksilla kylläkin. Imuteho on tärkeä, mutta siinä ei ole hirveästi eroja. Sen sijaan sellaiset ominaisuudet kuten johdon pituus, äänenvoimakkuus ja käsiteltävyys ovat minulle tärkeitä. Olen kuullut, että HEPA-suodatin olisi tosi hyvä (osaako joku kertoa miksi?). Hintajoustoa löytyy, mutta kieltämättä yli 400€ pölynimurista tuntuu kalliilta, se oli testivoittajan hinta. Luultavasti tässä käy niin, että menen johonkin isoon kodinkoneliikkeeseen ja katson mitä siellä on. Sitten ostan sen, joka vastaa kriteereiltään parhaiten toiveitani.

Nyt on erittäin hyvä tilaisuus kehua omia pölkkäreitänne, mikäli teillä sattuu olemaan loistoyksilö siivouskaapissa. Kaikki kommentit ja kokemukset aiheesta kiinnostavat.