Ihotyyppi I auringossa: näin pärjään palamatta

Ihotyyppi kertoo, miten hyvin kestää aurinkoa palamatta. Ihotyyppi määritellään usein hiustenvärin ja muiden ominaisuuksien mukaan, mutta olen huomannut, että käytännössä luokittelu ei ole ihan vedenpitävä. Minulla on suomalaiseksi aika tumma tukka, vihreät silmät eikä lainkaan pisamia tai punaista pigmenttiä hiuksissa, mutta silti ihoni käyttäytyy kuin perinteinen I-tyypin iho. En kestä aurinkoa lainkaan, vaan saan ilman suojakertoimia heti kutisevaa aurinkoihottumaa myös Suomessa, ja jos oleskelen yhtään pidempään auringossa, palan varmasti. Jotain ehkä kertoo, että olen palanut mm. Islannissa, kun sinne sattui pari aurinkoista päivää ja oleskelin ulkona. Toisaalta tunnen monta kaveria, joiden hiusten väri vaihtelee aivan vaaleasta lähes mustaan, ja jotka silti ruskettuvat helposti ja kauniisti, eivätkä pala koskaan. Suosittelen siis unohtamaan nuo ulkonäkökriteerit, ja tarkastelemaan vain sitä, millä tavalla oma iho reagoi aurinkoon.

No niin, tämän alustuksen jälkeen itse asiaan. Vietin juuri viikon Kreetalla, jossa ohjelma koostui lähinnä uimisesta joko altaalla tai meressä. Lämpötila noin 28°C, pilvetön taivas. Onnistuin kuitenkin tavoitteessani: en palanut kertaakaan, iho ei edes punottanut mistään, enkä myöskään ruskettunut kuin marginaalisesti, mikä oli paitsi tavoite, myös looginen seuraus päivittäisestä suojautumisrituaalistani. Olen taistellut aurinkoa vastaan parikymppisestä lähtien, joten ajattelin jakaa seuraavaksi, miten tällainen auringolle allerginen kalkkilaivankapteeni selviää etelänlomasta kirjaimellisesti ehjin nahoin. Seuraavat tuote-esittelyt ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, olen ostanut kaikki tuotteet itse.

Aurinkosuojani koostui vaatteista ja päähineistä, perinteisistä aurinkosuojatuotteista sekä luonnonkosmetiikan fysikaalisista suojista. Olen huomannut, että pahiten palamiselle alttiina ovat alueet, joille aurinko pääsee porottamaan kohtisuoraan taivaalta: solisluiden alue, olkapäät, otsa, nenä, poskipäät ja päänahka. Näiden alueiden suojaus on siis ykkösenä. Päässä minulla on aina jotain: kuivalla maalla mahdollisimman leveälierinen hattu, ja uidessa huivista solmittu turbaani. Uimapuvun päälle puen uimapaidan, siis samanlaisen mihin lapsetkin nykyisin yleensä puetaan. En tiedä, onko omani UV-suojattu, mutta olennaista onkin, että se peittää olkapäät ja suuriman osan noista herkimmin palavista alueista. Uimapaidan ostin viime kesänä, enkä lähde ilman sitä enää yhdellekään aurinkolomalle. Suosittelen kaikille herkästi palaville!

Toimivaksi todettu ranta-asu!

Tällä matkalla käytin neljää aurinkosuojatuotetta: Nivean tavallista aurinkorasvaa, Alga Mariksen fysikaalista suojaa, Body Shopin kasvoille tarkoitettua aurinkosuojaa sekä ACO:n huulirasvaa. Kaikissa tuotteissa on sekä UVA- että UVB-filtterit. Vartalotuotteiden suojakerroin oli 50, huulirasvan 30. Kerrostin näitä niin, että aamulla ensimmäiseksi laitoin kasvoille ja kaulalle Body Shopin tuotteen, ja hieroin käsivarsiin, olkapäille ja niskaan Niveaa. Aamupalan jälkeen levitin kaikkialle Alga Marista, ja huulirasvaa lisäilin pitkin päivää. Minulla oli siis herkimmin palavilla alueilla useimmiten sekä kemiallinen että fysikaalinen aurinkosuoja (SPF50) sekä usein vielä vaate tai hattu. Iltapäivällä lisäsin uuden kerroksen vähintään jompaa kumpaa tuotetta vartalolle, ja kasvoille usein molempia. Tällä systeemillä pystyin hyvin oleskelemaan veden äärellä suorassa auringossa pari tuntia kerrallaan. Rusketuin lomalla niin vähän, että ulkopuolinen ei sitä huomaa.  (Monille rusketus on tietysti tavoite, mutta jos on samanlainen ihotyyppi kuin minulla, siitä on turha haaveilla.)

Kuvassa näkyy myös lasten aurinkosuoja, jonka totesin olevan käytännössä täsmälleen saman tuntuista kuin aikuisten versio fysikaalisesta suojasta. Taustalla aloe veraa, jota oli mukava levitellä auringon jälkeen, vaikkei kukaan palanutkaan.

Sitten tuotearviot. Nivean tuote oli erittäin miellyttävä käyttää. Se levittyy, imeytyy ja suojaa hyvin. Alga Mariksen tuotteista olin lukenut kehuja, mutta täytyy sanoa että fysikaaliset suojat eivät pärjää perinteisille käytön miellyttävyydessä. Ne eivät levity tai imeydy kunnolla, jäävät valkoiseksi kerrokseksi ja kuivattavat ihoa. Positiivista on, että koska ne eivät imeydy, ne eivät myöskään kasvata kemikaalikuormaa samoin kuin perinteiset suojat. Valkoisesta kerroksesta on helppo nähdä, minne tuotetta on levittänyt, ja ne ovat erittäin tehokkaita suojaamaan auringolta. Minua tuo kiiltävä valkoinen kerros naamalla ei häirinnyt, koska oli täysin yhdentekevää mitä muut ulkonäöstäni altaan reunalla ajattelivat, mutta ymmärrän kyllä, jos tämä ei kaikkia miellytä. Sen sijaan Body Shopin aurinkosuoja oli juuri niin miellyttävä, kuin miksi sitä oli kehuttu. Mitään luonnonkosmetiikkaa se ei ole, mutta siksi se olikin niin mukava käyttää. Myös ACO:n huulirasva oli uusi, positiivinen tuttavuus.

Tulipas pitkä postaus! Mitkä ovat teidän luottotuotteet aurinkosuojien osalta?

Arkijärki-podcast 67: Luonnonkosmetiikka-podcast

Tällä kertaa kerron oman tarinani siitä, miten minusta tuli ensin vannoutunut luonnonkosmetiikan kannattaja, ja kuinka sitten kuitenkin käänsin kelkkani. Tarkennuksena: kun puhun tässä podcastissa luonnonkosmetiikasta, tarkoitan sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, jossa ei ole käytetty synteettisiä aineita. Raaka-aineet ovat siis täysin luonnosta peräisin. Tässä podcastissa:

  • Kerron miksi halusin siirtyä kokonaan pois ”perinteisestä kosmetiikasta”
  • Millaista oli etsiä itselleni sopivia tuotteita
  • Mitä ongelmia luonnonkosmetiikassa on
  • Miksi nykyisin olen hyvin varovainen luonnonkosmetiikan suhteen
  • Mainitsen myös lukuisia sekä hyviksi että huonoiksi toteamiani luonnonkosmetiikan tuotteita ja tuotemerkkejä. Huomatkaa, että nämä perustuvat vain omiin käyttökokemuksiini, ja joku saattaa olla täysin päinvastaista mieltä. Jokaisen on kokeiltava itse, mitkä tuotteet sopivat ja mitkä eivät, sillä ihot ovat yksilöllisiä.

Podcastin kesto on 23 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

 

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Uusin jakso on aina ylimpänä.

Onko kaikki pakko käyttää loppuun?

Luonnonkosmetiikkaa

Tämän vuoden messuilta ostin nämä kaikki tuotteet. Nyt vain pitäisi saada vanhat ensin varastoista pois.

Minulla on kosmetiikkaongelma. Olen aina ollut sellainen tyyppi, joka tiristää jokaisesta tuubista viimeisetkin pisarat, ja sitten vielä leikkaa sen halki jotta voisin kaapia tuotteen niin loppuun kuin mahdollista. Ennen kuin deodorantti tai sampoo loppuu, olen ensin säilyttänyt  pulloa pari viikkoa ylösalaisin, jotta kaikki sisältö varmasti valuu ulos. Jos olen napannut tuotenäytteen lehden välistä, en voi heittää sitä roskiin, vaan käytän vaikka jalkarasvana. Olen toiminut näin kaikkien tuotteiden kohdalla asiaa sen kummemmin kyseenalaistamatta.  Olen tähän asti heittänyt pois ainoastaan sellaista kosmetiikkaa, joka on selvästi mennyt pilalle, tai niin vanhaa ettei sen hygieniasta enää ole takeita.

Nyt olen alkanut kapinoida. Kaikki lähti liikkeelle YA Naturae -merkin silmämeikinpuhdistusaineesta, jonka ostin vuosi sitten luonnonkosmetiikan messuilta. Ostin tuotteen ”sokkona”, eli minulla ei ollut siitä kokemusta enkä ollut lukenut yhtään arviota. Viime viikolla tajusin, että inhoan tuota ainetta. Se kirvelee ja jättää iholle öljyisen pinnan. En missään tapauksessa ostaisi sitä enää uudestaan, mutta aloin yhtäkkiä miettiä, pitääkö tämä epämiellyttävä tuote tosiaan käyttää loppuun? Pullossa on vielä neljäsosa jäljellä. Miksi yritän hampaat irvessä käyttää sitä loppuun, kun käyttö on todella epämiellyttävää?

Kun tämä radikaali ajatus oli pulpahtanut päähäni, aloin kyseenalaistaa muitakin tuotteita, jotka eivät vain tunnu kuluvan loppuun. Miksi säästelen ihoöljyä ties miltä vuodelta, kun en pidä senkään käytöstä? Onko järkevää säilyttää edelleen poskipunaa, joka on ostettu joskus 90-luvulla? Tarvitsenko todella niitä kaikkia tuotenäytteitä, joita jemmailen kätköissäni?

Olen ostanut vuoden aikana paljon kosmetiikkaa, sekä huvikseen että tarpeeseen. Mutta moni tuote on edelleen avaamatta, koska en voi ottaa niitä käyttöön ennen kuin vanhat on käytetty pois. Minulla on tällä hetkellä kolme avattua sampoota, ja niitä on mielestäni yksi liikaa. Yksi syväpuhdistava, yksi luonnonkosmetiikan sampoo ja yksi tavallinen. Viimeisen sain äidiltäni, jolle tuote ei sopinut, ja lupasin sen käyttää pois. Se on ihan ok, mutta tavallaan tarpeeton. Tämä havainnollistaa tätä kohtuullisuuden eetosta, mikä ajatuksissani vallitsee. Monta samanlaista tuotetta tuntuu minusta jotenkin tuhlaukselta, myös säilytystilan tuhlaukselta.

Mutta nyt olen siis alkanut ajatella, että mitä jos vain heittäisin kylmän rauhallisesti roskiin sellaiset tuotteet, joista en pidä ja joita en käytä. Oikeastaan kysymys kuuluu, pitääkö ihmisen kärsiä virheostoksensa loppuun asti? Esimerkiksi tuo silmämeikinpoistoaine on niin huono, että en sitä halua edes tarjota kenellekään toiselle. Eikä kukaan järkevä ihminen ota vastaan 25 vuotta vanhaa poskipunaa. Käyttämisen ainoa vaihtoehto on siis roskis. Voinko vapauttaa itseni näistä riippakivistä, ja ruveta nauttimaan kaikista uusista ihanista tuotteista,  joita olen viime aikoina hankkinut.

Mitä sanoo blogiraati?

Kahden dödön tekniikka

Olen viime vuosina ruvennut välttelemään turhia kemikaaleja. En ole kovin hysteerinen, mutta olen vähitellen vaihtanut luonnollisempiin tuotteisiin aina, kun siihen on ilmaantunut hyvä tilaisuus. Käytän siis iloisesti sekä luonnonkosmetiikkaa että tavallista, koska järkeilen niin, että esimerkiksi 50% vähemmän altistusta jollekin on merkittävä parannus, vaikkei sataan prosenttiin pääsisikään.

Hyvä esimerkki tästä on deodorantti ja antiperspirantti. Minulla on niitä arkikäytössä kaksi: toinen on Madaran dödö, joka on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, eikä siinä siis ole alumiinia, parabeeneja tai muita sellaisia aineita, joiden haitallisuudesta keskustellaan. Mutta sen rinnalla käytän myös tavallista, marketista saatavaa hajusteetonta antiperspiranttia. Tällä hetkellä merkki on suomalainen Erisan, mutta LV ja Mini Risk käyvät myös, jos Erisania ei löydy (valitsen suomalaisen jos vain mahdollista).

Näillä mennään.

Tavallisena päivänä, jolloin ei ole hikoilua tiedossa, valitsen luomuversion. Mutta jos olen menossa juhliin tai muuten ihmisten ilmoille, varmistan salonkikelpoisuuteni perinteisellä antiperspirantilla. Luonnonkosmetiikan dödöt toimivat kohtuullisesti, mutta täydellisen varmoja ne eivät ole. Tämä tuoteryhmä on minusta hyvä esimerkki sellaisesta, missä ainakaan toistaiseksi luonnollisempi vaihtoehto ei pärjää perinteisille kemikaaleille. Minusta tämä sama asia koskee esimerkiksi siivousaineita. Pelkkä kunnollinen mikrokuituliina ja vesi riittävät monien tavallisten tahrojen irroittamiseen, mutta mikään ei korvaa Kloritea, kun pitää kunnolla valkaista jotain.

Tujummillekin kemikaaleille on oma paikkansa, mutta niitä on turha käyttää silloin, kun vähemmälläkin selviää, tai pelkästään ”varmuuden vuoksi”. Välillä minusta tuntuu, että ihmisillä on liian mustavalkoinen ajattelu monien tällaisten ekoasioiden suhteen. Se, että kokeilee ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa jossain vaativassa paikassa, ja toteaa tuotteen riittämättömäksi, ei vielä tarkoita sitä, etteikö se toimisi erinomaisesti vähän vähemmän vaativissa olosuhteissa. En lähtisi tupaten täynnä olevalle jumppatunnille luomudödössä, mutta en toisaalta tarvitse mitään supertehokasta hikoilunestäjää tavallisessa arjessani.

Löytyykö muita, joilla on tehokkaampia ja miedompia tuotteita yhtä aikaa käytössä?

Kosmetiikkamessut aiheuttivat raivaustarpeen

Kävin viikonloppuna luonnonkosmetiikkaan keskittyvillä Luonnonkaunis 2018 -messuilla. Minulla oli aikaa tasan tunti, mikä oli hyvä asia, sillä jo pelkästään siinä ajassa onnistuin shoppailemaan hämmästyttävän määrän tavaraa. Jos olisin viipynyt pidempään, epäilen että saldo olisi kasvanut entisestään. Olin messuilla ensi kertaa, mutta menen kyllä ensi vuonna uudestaan. Messut olivat sopivan kokoiset (eli eivät niin laajat että ahdistuisi pelkästä ajatuksesta) ja messutarjoukset todella hyviä.

Menin messuille ensisijaisesti EkoPharman tuotteiden takia, mutta tulin ostaneeksi paljon muutakin. Ilahduin löytäessäni hyvin edullisen suihkugeelin, samoin silmämeikinpoistoaineen. Näitä en ole sertifioituna luonnonkosmetiikkana aiemmin nähnytkään. Nappasin heräteostoksena huultenrajauskynän, mutta sen laatu ei vakuuttanut. Acorellea puolestaan myytiin ennen Stokkalla, mutta en ole nähnyt sitä siellä aikoihin. Kuvassa näkyy mitä kaikkea hankin. Nuo näytepakkaukset tulivat kaikki pyytämättä mukaan.

Kaikki ostokset ja kylkiäiset

Ostin 11 erillistä tuotetta, ja lisäksi noita näytteitä tuli melkein yhtä monta. Tästä seurasi välitön järjestelyoperaation tarve kotona. Kylpyhuoneessa on ”meikkipussi”, jossa säilytän kaikenlaisia päivittäin tarvittavia juttuja, kuten hiuslakkaa, deodoranttia. Tämän pussukan huono puoli on se, että se toimii myös täydellisenä dumppausalustana kaikelle vähänkään kosmetiikkaan liittyvälle tavaralle. Eilen se näytti tältä:

Lisäksi yhdessä vetolaatikossa oli paljon kosmetiikkanäytteitä jo ennestään:

Päätin järjestää kerralla kaiken kuntoon. Ihan mielenkiintoinen projekti. Kun tyhjensin tuon ylimmässä kuvassa olevan pussukan lattialle, löysin aika erikoista sisältöä, ottaen huomioon että kyseessä piti olla kosmetiikan säilytyspaikka: lavuaarin tulpan, kolme roskikseen menevää hammasharjaa, kuumemittarin, korvatulppia, kourallisen hiuslenkkejä ja pinnejä ja tietenkin lisää kosmetiikkanäytteitä, joiden paikka tarkalleen ottaen olisi ollut tuossa yllä näytetyssä laatikossa.

Piti ottaa oikein klassinen raivaussessio, ja lajitella kaikki samaan kuuluvat yhteen, erotella joukosta roskat, ja viedä kaikki muualle kuuluvat omille paikoilleen. Jäljelle jääneet järjestin fiksummin takaisin. Hämmästyin vähän, kun tajusin ostelleeni turhaa täydennystä joidenkin tuotteiden osalta, ja toisaalta havaitsin muutamia puutteitakin. Huomasin myös, että kaiken tavaran seassa oli jälleen niitä tuotteita, jotka on korkea aika käyttää loppuun, jotta tilaa vapautuu jollekin tärkeämmälle.

Olen tainnut ennenkin puhua siitä, että minua vaivaa paha tuhlaamisen pelko. En kykene heittämään edes lehden välissä tullutta voidenäytettä roskiin, vaikka tiedän jo valmiiksi, etten ikinä käyttäisi kyseistä tuotetta kasvoilleni. Valikoin näytteiden joukosta kaikki tällaiset ”normikosmetiikan” hoitotuotteet, ja rasvasin niillä sääret illalla. Tuoteselosteista kävi ilmi, että kalliissa tuotteissa käytetään paljon esimerkiksi silikoneja, joita en yksinkertaisesti halua naamaani sivellä. Voiteen tuntuma voi olla mitä miellyttävin, mutta todellisten vaikutusten kanssa on vähän niin ja näin. (Tästä aiheesta pitäisi varmaan tehdä oma podcast joskus myöhemmin.) Lopputulos oli kuitenkin se, että sain karsittua turhia tuotteita pois ja jopa käytettyä ne, jippii. Samalla tein mielessäni suunnitelman, miten niistä muista jämäpurkeista hankkiudutaan eroon.

En edes tajua, miten tuo ylemmän kuvan läjä on tänne aiemmin mahtunut.

Nyt sekä pussukka että vetolaatikot ovat hyvässä järjestyksessä. Kaikki tavarat on niputettu yhteen samanlaisten tuotteiden kanssa. Ne tuotteet, joista haluan päästä eroon, on laitettu helposti käden ulottuville. Varastoon (tarkoituksella) ostetut jutut taas on saatu pois päivittäisten tavaroiden tieltä. Kaikkialla vallitsee järjestys ja tiedän mitä missäkin on. Ja mikä tärkeintä, tiedän myös mitä minulla on.

Jälkikirjoitus. Nyt kun en enää shoppaile vaatteita, huomaan että nautin kosmetiikkashoppailusta enemmän kuin koskaan ennen. Olen aina tykännyt kosmetiikasta, mutta nyt tämä on noussut ihan uudelle tasolle. Hyvät tarjoukset yhdistettynä siihen, että kyseessä oli tuotteita, joiden tiedän tulevan käyttöön, johtivat juuri samanlaiseen ostoshuumaan, josta olen aiemmin nauttinut vaatealennusmyynneissä. Halpa hinta oli iso houkutin, mutta olen viime aikoina innostunut luonnonkosmetiikasta siinä määrin, että tuotteet itsessäänkin tuntuivat hyvin kiinnostavilta. Niiden ongelmana on välillä se, että saatavuus on rajoitettua. Niitä pitää ostaa kosmetologilta tai tilata verkkokaupasta. Niinpä messut, jossa on tarjolla kaikkea kiinnostavaa kätevästi vierekkäin ja vielä alennuksella, olikin vastustamaton yhdistelmä. Menen ensi vuonna taatusti uudestaan, mutta varaan enemmän aikaa, ja shoppailen niin paljon kuin sielu ja lompakko sietää. Mikä olosuhteet huomioiden tulee luultavasti olemaan paljon.

Maanantain sekalaiset (viikon vinkit)

Olin eilen maalla ja päivä vierähti pitkälti mäenlaskussa ja pullansyömisessä. Viikon viralliset linkit jäivät siksi pois, mutta korjataan tilanne tänään. Viimeisimmässä podcastissa puhun luonnonkosmetiikasta. Kuin tilauksesta Karkkipäivä-blogissa ilmestyi todella hyvä ja kattava selvitys luonnonkosmetiikasta. Sannin pitkässä ja perusteellisessa artikkelissa annetaan hyvät ohjeet, kuinka löytää juuri itselleen sopivaa luonnonkosmetiikkaa, merkkivinkkejä myöten. Käsitellyksi tulevat niin hinta, koostumukset kuin muutkin eri merkkejä erottelevat asiat. Mikäli olet kiinnostunut luonnonkosmetiikasta, mutta et tiedä mistä aloittaa, aloita tästä artikkelista. Lisäksi löysin Iltasanomien nettisivuilta listauksen edullisesta luonnonkosmetiikasta, jota saa marketeista. Eiköhän näillä vinkeillä pääse ainakin alkuun.

Podcastista puheenollen olen todella turhautunut, sillä viimeisimmät 5 jaksoa eivät tällä hetkellä toistu puhelimen sovelluksissa. Tietokoneella kuunnellessa kaikki kuuluu kuitenkin aivan normaalisti. Olen yrittänyt löytää ongelmaan ratkaisua, mutta en käsitä mistä tämä johtuu. Etenkin, kun nämä jaksot ovat aiemmin kuuluneet normaalisti, mutta nyt ne ovat jotenkin kadonneet puhelimesta. Mitään muutoksia en kuitenkaan ole niihin blogin puolella tehnyt, joten asia on täysi mysteeri. Pahoin pelkään, että tämä ongelma koskee myös muita puhelimia kuin omaani. Olen törmännyt ongelmaan myös muiden podcastien kohdalla aina ajoittain, mutta en aiemmin omalla kohdalla. Jos tiedätte miten tämä ratkaistaan, niin kertokaa. Netistä löytyvä tieto on hyvin ristiriitaista. Osan mielestä syy on sovelluksessa, osan mielestä podcastin tarjoassa ja osan mielestä nettiyhteyksissä. Joka tapauksessa tein blogiin podcasteille oman sivun, jossa ne kaikki ovat kootusti kuunneltavissa. Latasin äsken uusimman ja huonoimmin toimivan jakson blogin kautta uudelleen, ja se rupesi näköjään toimimaan myös puhelimessa niin, että jakson lataa (eli klikkaa sitä pientä pilven kuvaa) ensin ja kuuntelee sitten. Jos ehdin, yritän samaa konstia myös noille jaksoille 11-14, josko nekin siitä tokenisivat. Blogin kautta kaikki jaksot ovat kuitenkin taatusti aina kuunneltavissa.

Huomasitteko, että vaikka eilen ei postausta tullut, kirjoitin lauantaina siitä, mikä on shoppailun ja ostamisen ero. Olen tätä miettinyt aika paljon viime aikoina, sillä olen tajunnut että shoppailu houkuttelee, vaikka olenkin kuvitellut että en tykkää siitä yhtään. Kirjoitan aiheesta piakkoin lisää, sen verran kiinnostava se on.

Linkkaan vielä tähän Caps Lookin ensimmäisen workshop-videoon, jolla Iina kertoo, miten hän löysi kapselipukeutumisen ja millaisia vaikutuksia sillä oli hänelle tuttuakin tutumpiin vaatekriiseihin. Iina kyllä puhuu asiaa (en minä muuten tätä yhteistyötä hänen kanssaan tekisikään). Tältä hän muuten näyttää:

Tällaisia sekalaisia kuulumisia tähän viikon alkuun. Selkeämpää menoa luvassa huomenna, paneudun silloin tuohon shoppailuasiaan tarkemmin.

Arkijärki-podcast 15: Mikromuovit

Mikromuoveihin liittyvältä uutisoinnilta ei ole viime aikoina juuri voinut välttyä. Tässä podcastissa juttelen siitä, mitä mikromuovit merkitsevät yksittäisen kuluttajan kannalta ja annan käytännöllisiä vinkkejä siitä, miten esimerkiksi kosmetiikassa niitä voi vältellä. Siteeraan myös Suomen ympäristökeskuksen artikkelia, josta käy ilmi varsin pysäyttäviä lukuja liikenteen mikromuovien suhteen. Podcastissa viitataan myös Helsingin Sanomissa 1.2. julkaistuun uutiseen sekä samassa lehdessä 6.2. julkaistuun artikkeliin mikromuoveista. Näistä jälkimmäinen näyttäisi olevan netissä luettavissa vain tilaajille. Olen käyttänyt lähteinä myös YLEn juttua fleecestä. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen myös tätä erittäin informatiivista YLEn nettisivuilta löytyvää artikkelia.

Podcastin pituus on 17min 45 s.

Podcastin voi kuunnella tästä alapuolelta, tai sen voi tilata esimerkiksi iTunesin kautta. Kaikki aiemmat jaksot löytyvät järjestyksessä tuosta yläreunasta löytyvästä podcastien omalta sivulta http://arkijarki.net/arkijarki-podcastit/

Ilmainen, ärsyttävä mutta välillä tosi hyödyllinen

Minulla on sellainen ongelma että jos saan kosmetiikkaostoksen kylkiäisenä jonkun näytepussin, en voi heittää sitä roskiin. Sehän on nimittäin käypä tuote. Samasta syystä en myöskään voi sanoa näytteille ei. Ilmaisen houkutus, tiedättehän? Lopputulos on se, että näytteitä kertyy. Ajatus on, että niitä käytetään matkoilla, mutta käytännössä en sitten kuitenkaan niitä joko muista tai halua ottaa mukaan. Sitten niille varattu tila alkaa täyttyä ja lopulta pitää ottaa kosmetiikkaprojekti, jotta pääsen niistä eroon. (Koska en pysty laittamaan roskiin mitään, mitä voi käyttää.)

Mutta vastikään tein juuri päinvastoin, ja erityisesti tilasin nettikaupasta kosmetiikkanäytteitä itselleni. Olin onnistunut kuluttamaan kaikki varsinaiset tuotteet loppuun, enkä saanut päätetyksi, mitä tuotteita haluaisin seuraavaksi käyttää. Sitten huomasin, että EkoPharman sarjoista oli mahdollista tilata ”matkapakkauksia”, joihin kuului kuusi eri tuotetta. Tilasin heti kaksi settiä erilaisia kasvotuotteita, ja olen nyt pari viikkoa käyttänyt niitä aivan innoissani. Näytteet ovat 5ml jokainen, joten niistä riittää muutamaan käyttökertaan niin, että tuotteeseen ehtii hyvin saada tuntumaa.

Tällä kertaa näytteet olivat siis juuri sitä mitä tarvitsin ja halusin. Nyt minulla on ollut mahdollisuus tutustua moniin eri tuotteisiin, valita niistä itselleni parhaat, ja pian tilaan sopivimmat täydessä koossa. Tässä yhteydessä tulin käyttäneeksi myös vanhoja näytteitä pois siinä vaiheessa, kun normaalit tuotteet olivat jo loppuneet mutta en ollut vielä saanut näitä uusia. Kieltämättä sekin oli hyödyllistä, tosin sillä erolla, että tulin testanneeksi tuotteita, joista en ollut alunperin erityisen kiinnostunut. Kokeilu oli sikäli hyödyllinen, että havaitsin ettei noita tuotteita ole tarpeen hankkia myöhemminkään.

En ollenkaan tykkää ostaa ”sikaa säkissä”, joten tällainen testailu sopii minulle hyvin. Luulisin, etten ole ainoa tässä lajissa, vaan ihmiset yleisesti ottaen haluavat ensin testata ja sitten vasta maksaa. Minusta kosmetiikkafirmojen kannataisi tarjota tällaisia kokeilupakkauksia yleisemminkin. Kylkiäisinä jaettavat näytteet yrittävät tietysti ajaa samaa asiaa, ja tutustuttaa kuluttaja uusiin tuotteisiin. Mutta ainakin minulla ongelmana on se, että ilmaisnäyte on harvoin juuri sellainen, mitä sillä hetkellä etsin tai mille on tarvetta. Siksi sen käyttäminenkin jää sattuman varaan. Sen sijaan näistä itse valituista näytteistä maksaminen tuntui järkevältä investoinnilta, koska pääsen tutustumaan ja valitsemaan rauhassa. Mahdollisuus testailla tuotteita rauhassa johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että esimerkiksi EkoPharma, jonka tuotteista olin jo valmiiksi kiinnostunut, tulee jatkossa luultavasti täyttämään kylppärinkaappiani varsin kattavasti.

Pyöriikö teillä näytteitä, joita ei ikinä tule käytetyksi, vai pystyttekö sanomaan jo kassalla ei?

Luonnonkosmetiikka vastaan tavallinen kosmetiikka

Meinasin linkittää tämän Hesarin artikkelin jo sunnuntaina, mutta aiheesta alkoi tulla niin paljon asiaa ruudulle, että päätin tehdä siitä kokonaan oman postauksen. Kyseessä on tämä ikuisuusaihe siitä, onko luonnonkosmetiikka ”parempaa” kuin tavallinen. Ensinnäkin täytyy määritellä mistä puhutaan: kun puhun luonnonkosmetiikasta, puhun sellaisista tuotteista, joiden ainesosat ovat peräisin luonnosta, sen sijaan että ne olisi valmistetty synteettisesti. Esimerkiksi Teknokemian yhdistyksen sivuilla on hyvä, selkokielinen selostus siitä, mitä luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan. Käytännössä kun puhun luonnonkosmetiikasta, tarkoitan tuotteita, joilla on alan sertifikaatti. Silloin voi olla varma, ettei tuotteessa ole esim. silikoneja, muovia tai vaikkapa parabeneja.

En tiedä, edustaako tuo Hesarin artikkeli ihmisiä askarruttavia asioita yleisemminkin, mutta minua juttu ärsytti suunnattomasti. Siitä sai sen kuvan, että toimittaja olisi etukäteen päättänyt, että luonnonkosmetiikka ei ole sen parempaa kuin tavallinenkaan, ja sitten hakenut asiantuntijoilta näkemystään tukevat lausunnot. Samalla jutussa ohitetaan itselleni tärkeitä asioita, ja keskitytään epäolennaisuuksiin.

Otetaan esimerkiksi turvallisuus. Kaikkea EU:ssa myytävää kosmetiikkaa koskee samat lait. Tuotteet eivät saa sisältää haitallisiksi todettuja raaka-aineita, eikä eläinkokeitakaan enää sallita. Kaikki kosmetiikka, jota Suomessa voi kaupasta ostaa, on siinä mielessä ihan yhtä turvallista. Tiettyjen aineiden suhteen noudatan silti itse varovaisuusperiaatetta. Yritän minimoida esimerkiksi parabeenien käytön, vaikka en niitä paniikinomaisesti välttelekään. Silti: jos on mahdollista valita tuote, jossa niitä ei ole, miksei tekisi niin? Jos ajatellaan kemikaalikuormaa, sivelen mieluummin ihollenipuhtaita kasviöljyjä, kuin niitä parabeeneja.

Toisaalta täytyy ottaa huomioon, että luonnonkosmetiikka ei ole ongelmatonta. Jos puhutaan todella herkästä tai allergisesta ihosta, on mielestäni aivan selvää, että luonnonkosmetiikan kanssa kannattaa olla varovainen. Jos on paha ruoka-aineallergia, on mielestäni loogista vältellä samoja ainesosia myös kosmetiikassa. Ainoa tuote, josta itse olen koskaan saanut allergista reaktiota, oli Estelle & Thildin (sertifioitu luonnonkosmetiikkamerkki) kasvovesi, josta yhtäkkiä naama tuli aivan punaiseksi. Sitä en tietenkään ostanut lisää, vaan vaihdoin eri tuotteeseen. Käytän E & T:n tuotteita muuten edelleen, sillä ne sopivat hyvin. Minä en hirveästi pidä tuoksuista, joten jotkut luonnonkosmetiikan tuotteet ovat jääneet ostamatta pelkästään liian voimakkaan tuoksun takia. Mutta samaan hengenvetoon totean, että vielä vähemmän pidän kemiallisesti tuotetuista tuoksuista, enkä osta tavallistakaan kosmetiikkaa, jos siinä on liian vahva haju.

Sen sijaan minusta ei ole yhdentekevää, mitä huuhdomme viemäristä alas. Järkeilen niin, että luonnosta peräisin olevat raaka-aineet eivät ainakaan ole luonnolle vieraita. Eikä minua haittaa yhtään, että pakkauksissa on käytetty kierrätysraaka-ainetta ja vältetty moninkertaista pakkaamista. Jos ostan kotimaisia tai pohjoismaisia tuotteita, logistiikkakaan ei saastuta yhtä paljon kuin jostain maapallon toiselta puolelta kuljetetut tuotteet. Tässä suhteessa luonnonkosmetiikka on mielestäni parempi valinta kuin tavallinen. Jos ajatellaan esimerkiksi kalliita, selektiivisiä kosmetiikkamerkkejä, iso osa tuotteiden imagosta tulee pakkauksesta. Jälleen kerran pakkauksen design on minulle yhdentekevä, paitsi että on ärsyttävää kuoria tuoteen yltä ensin muovi, sitten pahvi ja sitten vielä paksu käyttöohjelipare, ennen kuin pääsee itse purnukkaan käsiksi. Frantsilan etiketit voivat näyttää kotikutoisilta, mutta mitä väliä, jos itse tuote on täyttä tavaraa? En hae kosmetiikasta elämyksiä vaan tehoa.

Se, mikä kuitenkin näissä artikkeleissa aina jää käsittelemättä, on tuotteiden tehokkuus tai toimivuus. Se oli syy, joka sai minut alunperin kiinnostumaan luonnonkosmetiikasta todenteolla. Tajusin, että ”normikosmetiikassa” käytetään runsaasti ainesosia, joiden ainoa tehtävä on saada tuote näyttämään, tuoksumaan tai tuntumaan ihanalta. Sen sijaan näillä aineilla ei ole mitään todellista hoitavaa vaikutusta. En kerta kaikkiaan halua maksaa yhtään ekstraa siitä, että tuote on tietyn väristä, tai että siinä on (silikonien luoma) ylellinen tuntu, kun sitä levittää iholle. En halua, että käyttämissäni tuotteissa on muovia, sillä jokainen ymmärtää, ettei muovi paranna ihon kuntoa millään tavalla. Haluan, että jokainen tuotteeseen lisätty ainesosa palvelee jotain todellista tarkoitusta. Ihmettelen, miksei tätä näkökulmaa koskaan tuoda esiin, kun verrataan luonnonkosmetiikkaa ja tavallista? Etenkin kun kyse on hoitavasta tai puhdistavasta kosmetiikasta, valitsen tämän takia mieluummin luonnonkosmetiikan. Tosin nykyisin myös värikosmetiikan puolella taitaa olla niin paljon valikoimaa, että pienellä vaivannäöllä siltäkin puolelta löytyisi varmasti toimivat tuotteet.

Tähän viimeiseen liittyy toisaalta se, että en ole luonnonkosmetiikan suhteen ehdoton. Ymmärrän, että tiettyjä efektejä on lähes mahdoton tuottaa ilman synteettisia aineita, ja jos sellaista haluan niin sitten valitsen sopivan tuotteen. Minusta luonnonkosmetiikan käyttö ei sulje normikosmetiikkaa pois. Minulla on esimerkiksi jo pidempään ollut kaksi deodoranttia käytössä: toinen on sellainen luonnonkosmetiikan tuote, jossa ei ole alumiinia tai muuta kyseenalaista. Toinen taas on ihan perinteinen tuoksuton antiperspirantti, jota käytän niissä tilanteissa, kun en missään nimessä halua, että hiki haisee vahingossakaan. Tavallisena arkena taas nuo vähän tehottomammat luonnonkosmetiika dödöt riittävät ihan hyvin. Järkeilen niin, että jos joka toinen päivä käytän luonnonkosmetiikkaa, se puolittaa alumiiniannokseni vuodessa. Ei siitä ainakaan haittaa ole.

Mitä mieltä te olette? Luonnonkosmetiikkaa, tavallista vai molempia?