Avainsana-arkisto: lastenvaatteet

Lastenhuoneen superraivaus

Julkaistu , kirjoittanut
2

Eilen tein aikamoisen urakan raivaamalla lastenhuoneesta ison kasan tavaraa pois. Aloitin vaatteista. Koska pienellä lapsella ei ole vielä valtaisaa määrää vaatteita, tein homman perinteiseen tyyliin ja tarkastin yhdellä istumalla jokaisen vaatekappaleen. Poistin kaapista kaikki liian pienet, lukuunottamatta yhtä uimapukua joka saattaa vielä mennä tänä kesänä. Lisäksi poistin kaikki sellaiset vaatteet, joita lapsi kieltäytyy käyttämästä väärän värin tai mallin takia. Loput järjestin siististi takaisin. Olen huomannut, että tällainen karsinta pitäisi tehdä vähintään pari kertaa vuodessa, jottei laatikon perälle ala kertyä käyttämättömiä vaatteita.

Raivasin myös kirjahyllyn. Meillä luetaan paljon, mutta kirjamaku kehittyy jatkuvasti. Hyllyssä olikin aika paljon ”liian pieniä”, toisin sanoen nuoremmille suunnattuja kuvakirjoja. Koska tilaa on rajallisesti, poistin hyllystä selvästi jo liian lapsellisiksi käyneet opukset, jotta hyllyä vapautuisi niille, joita aktiivisesti luetaan. Karsitut siirsin varastoon odottamaan, hyväkuntoisia lastenkirjoja ei mielestäni kannata heittää pois. Niille löytyy aina jostain uusia lukijoita.

Seuraavaksi kaadoin kaikki lelut keskelle lattiaa, ja aloitin ison lajitteluoperaation. Takaisin koppaan laitoin ehjät ja kiinnostavat lelut. Toisen kasan tein poistettavista tavaroista. Kun kaikki oli käyty läpi, kävin jälkimmäisen läjän uudelleen läpi ja jaoin tavarat kolmeen ryhmään: roskiin, säilytykseen meneviin  sekä ei-ole-lelu -kategoriaan. Roskikseen meni jälleen sitä käsittämätöntä silppua, jota lelukori vetää puoleensa. En tajua miten sellaista kertyy koko ajan. Tähän ryhmään kuului mm. 20 kindermunan keltaista sisustaa, epämääräinen hopeinen pussukka jossa ehkä joskus on ollut joku koru, jne. sekalaista. Täällä blogissa saamani vinkin mukaan keräsin pari kourallista turhia pikkuleluja omaan pussiin ja pistin ne komeroon odottamaan. Idea on, että pussukan lelut menevät kuin uusista joskus, kun junamatkalla tarvitaan viihdykettä tai muussa tilanteessa pientä ylläriä.

Siirsin myös säilytykseen muutaman hyväkuntoisen lelun, jotka eivät enää aikoihin olleet olleet aktiivisessa leikissä mukana. Sitten oli vielä pieni kasa tavaroita, jotka eivät kuuluneet lelujen joukkoon ollenkaan, ja joita palauttelin ympäri asuntoa takaisin omille paikoilleen. Roskien lisäksi lelukori näyttää vetävän puoleensa kaikenlaista ihmeellistä sälää, joka ei sinne kuulu.

Yritän pitää lelujen määrän maltillisena sekä pedagogisista että säilytykseen liittyvistä syistä. Toistaiseksi karsintaa on saanut tehdä rauhassa, kunhan sen vain tekee salaa. Niitä leluja, joilla lapsi ei enää leiki, ei myöskään kaivata takaisin – ellei satu nostamaan asiaa lapsen kuullen esiin. Silloin mistä tahansa hylätystä kapineesta tulee rakkain aarre välittömästi. Jos taas karsimisen suorittaa vähin äänin, saa karsia aivan rauhassa.

Kirjoituspöydällä oli vielä tehtävä sama operaatio. Poistin täyteen piirretyt ja väritetyt tehtäväkirjat, sekä heitin paperikeräykseen ison kasan paperisilppua ja sarjakuvalehtiä. Roskikseen meni myös kolmasosa muovailuvahoista – käytännössä se tarkoitti yhtä isoa mustaa könttiä. Oikeasti olisin halunnut heittää kaikki muovailuvahat pois (siis kaksi pänikkää epämääräistä likaisenväristä mehiläisvahaa ensimmäisen köntän lisäksi), mutta arvelin että se olisi jo turhaa riskinottoa. Voipi tosin olla, että lähiviikkoina loputkin häviävät huomaamatta.

Tämän kaiken päälle vaihdoin vielä lakanat ja pesin kirjoituspöydän piirustusalustan. Jälkimmäisestä lähti melkein kaikki värikynän jäljet pois taikasienellä ja mikrokuituliinalla ilman puhdistusaineita. Taikasieni poistaa myös seinille eksyneet piirustukset hyvin, mikäli kynä vain on vesiliukoinen. Kannattaa kokeilla. Parketin kanssa sen sijaan on oltava varovainen, sillä siihen taikasieni tekee kokemukseni mukaan helposti jäljen, vaikka lika lähtisikin.

Monta tuntia tässä kaikessa meni, mutta nyt on sekä siistiä että väljempää, ja huomisen siivoojakäynnin jälkeen tulee vielä oikein puhdastakin. Vastaava urakka pitäisi tehdä oikeastaan jokaisessa huoneessa vuoron perään!

Viikon vinkit: muovipussien invaasio, hyvät ja huonot lastenvaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
14

Roskaviikolla yritin lopettaa muovikassien käytön, ja näköjään olen ollut ihan ajan hermolla. YLE uutisoi, että suomalaiset käyttävät satoja miljoonia muovikasseja vuosittain. Huh mikä luku! Uutisessa on myös hyvää pohdintaa siitä, miksi niitä hedelmäpusseja pitää tyrkyttää kassoilla. En koskaan halua niitä pakasteiden ympärille, enkä minkään muunkaan. Mutta monissa paikoissa ne laitetaan ihan rutiininomaisesti. Olen onnistunut paaston aikana siirtymään kestokassinkäyttäjäksi, mutta kestohedelmäpussi on jossain hukassa. Pitäisi siis tsempata vielä siinä.

Huomasitteko, että aktivismi kannattaa? Reima nimittäin tiedotti liittyvänsä Accord-sopimukseen, mutta tätä ei varmasti olisi tapahtunut ilman aktiivista kuluttajapalautetta. Niillä sähköposteilla on siis konkreettista merkitystä! Lähetin myös S-ryhmälle palautetta, ja tivasin samaa asiaa. Minulle vastattiin, että päätös tehdään kesäkuun aikana. Jos te kaikki nyt lähetätte samanlaisen meilin S-ryhmälle, veikkaan että sielläkin vaaka kallistuu Accordin puoleen.

Aiheeseen liittyen kuin Länsiväylästä kolumnin, jossa valitettiin lastenvaatteiden kestämättömyyttä. Aiemmat ”laatumerkitkään” eivät kestä niin kuin odottaa voisi. Toisaalta tuottajat valittavat, että kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan vahvemmista vaatteista korkeampaa hintaa. Kirjoittaja epäilee tätä teoriaa, ja niin minäkin. Olen ostanut välillä halpaa ja välillä kallista. Tietyissä kalliimmissa merkeissä kestävyys on ollut selvästi parempi, aina hinta ei korreloi laadun kanssa. Oma kokemukseni:

  • Marimekko: vauvan bodysta hajosivat nepparit, vaikka hinta on kallis.
  • Seppälän housut menivät pilalle ekassa pesussa, hinta oli halpa.
  • Po.P:in vaatteet ovat kalliita, mutta kestäneet systemaattisesti erinomaisesti. Voin suositella.
  • Luhdan haalari oli outletissa erittäin halpa, normaalihinta ehkä keskitasoa? Vedenpitävyys oli huono ja hävisi parissa pesussa kokonaan.
  • Reiman ulkovaatteet ovat melko kalliita, mutta tähän asti kestäneet käyttöä hyvin.
  • Didriksonin sadevaatteet kestäneet käyttöä hyvin, hintatasoa en osaa arvioida. Valitsin merkin myrkyttömyyden ja käyttötestin perusteella.
  • Rukka-merkkiset saderukkaset taas eivät pitäneet vettä, eikä merkki läpäissyt taannoista testiä myrkkyjen osalta.
  • Name It: laatu ja kestävyys täysin sattuman varassa. Jotkut vaatteet kestäneet monta vuotta, toiset hajoavat parin pesun jälkeen. Hinta on halpa, mutta etukäteen ei voi tietää mitä saa.
  • Lisätty jälkikäteen! Bogi: aika hyvä hinta-laatusuhde, mutta valmistusmateriaalit pitää tarkistaa ennen kuin ostaa. Laatu nimittäin vaihtelee jonkin verran, ei tosin yhtä paljon kuin esim. NameIt.

Tässä muutamia omia kokemuksia, entä teillä? Ilmiantakaa kommenteissa sekä hyvät että huonot merkit!

Mitä voit tehdä: kansalaisaktivismia parempien vaatteiden puolesta

Julkaistu , kirjoittanut
4

YLEn MOT-ohjelmassa kerrottiin suomalaisten yritysten valmistavan vaatteitaan mm. Bangladeshissa, jossa olot tehtailla ovat usein surkeat. Ohjelma vetoaa tunteisiin, mutta tärkeää faktaa löytyy MOT:n nettisivuilta: tällä sivulla kerrotaan kaikkien kyselyyn osallistuneiden suomalaisten yritysten nimet ja täällä puolestaan MOT:n toimittaja listaa, mitä tavallinen kuluttaja voi asian hyväksi tehdä.

Ensimmäisen linkin takaa löytyy hämmentävää tietoa: vahvasti suomalaiseksi profiloitunut Reima tuottaa kaikki vaatteensa ns riskimaissa. Kaikki! Siis ei lainkaan tuotantoa Euroopassa, saati sitten Suomessa. Mielestäni tämä on kyllä ristiriidassa yrityksen imagon kanssa. Toivottavasti asiaan tulee parannus. Myös S-ryhmä ja Kesko valmistavat myös omia vaatteitaan Bangladeshissa, mutta eivät ole allekirjoittaneet Accord-sopimusta, jonka tavoitteena on parantaa palo- ja työturvallisuutta tehtaissa. Sopimuksen osapuolina ovat myös paikalliset AY-liikkeet, joten mukana on taho joka pitää työntekijöiden puolia. On käsittämätöntä, että mainittujen ketjujen johto ei ole katsonut sopimusta tärkeäksi. Sen kustannukset vaatetta kohden eivät voi olla muutamaa senttiä suuremmat.

Ällistyttävin taho on silti kentien Texmoda, jonka oma vaatemerkki on nimeltään Moda. Texmodan toimitusjohtaja myöntää suoraan, ettei yritys valvo tuottajiaan mitenkään. Haastattelusta saa sellaisen kuvan, että firma on yllätetty ns. housut kintuissa, ja nyt on joku ”projekti” aloitettu kuluttajien toiveesta. Hoh hoh sanon minä.

Mitä kuluttaja voi tehdä? Tämän kaiken perusteella olen vakuuttunut siitä, että tehokkainta on painostaa yrityksiä kantamaan vastuunsa. Sen voi tehdä lähettämällä yritykseen sähköpostia, ja kysyä esim. miksi Accord-sopimusta ei ole allekirjoitettu, millä tavalla yritys valvoo työntekijöiden turvallisuutta, tai millaisia konkreettisia toimenpiteitä yritys on tehnyt/tekee työturvallisuuden ja työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi. Ohjelmassa AY-aktivisti totesi, että töitä tarvitaan Bangladeshissa, mutta työn tilaajilla on valta vaikuttaa siihen, millaisissa oloissa ja millä palkalla työt tehdään. Meillä kuluttajina on valta vaikuttaa työn tilaajiin, jotta he toimisivat eettisesti. Jos siis käytät vaatteita, jotka ovat jonkun em. yrityksen valmistamia, ota heihin yhteyttä. Osoita, että kuluttajaa kiinnostaa.

Itse aion seuraavaksi lähestyä Benettonia. MOT ei antanut hyvää kuvaa tuonkaan yrityksen toiminnasta, joten haluan katsoa, millaisen vastauksen heiltä saa. Jos ei vastausta kuulu, yrityksen tuotteet jäävät todennäköisesti jatkossa ostamatta. Täytyy sanoa, että vaikka valmistusmaahan liittyvää boikottia ei kukaan suosittelekaan, ostan mieluummin Euroopassa kuin kaukoidässä valmistetun vaatteen. Jos siis vaihtoehto on tarjolla. Paras neuvo lienee silti olla ostamatta turhaa. Suunnitelmallisesti ja tarpeeseen ostettu vaate on parempi kuin hinnalla houkutteleva heräteostos, joka jää käyttämättä.

Kansalaisaktivismia!

Julkaistu , kirjoittanut
8

Eilen vinkkasin tämän illan MOT-ohjelmaan, jossa kerrotaan suomalaisten vaatteiden valmistuksesta kehitysmaissa. Tänään YLE jatkoi juttua uutisoimalla, että Reiman vauvanvaatteita valmistetaan kurjissa oloissa. Uutinen sai minut hermostumaan, koska olen ilmeisen sinisilmäisesti pitänyt Reimaa vastuullisena ja luotettavana kotimaisena tuottajana. Tästä oli kuitenkin konkreettinen seuraus: lähetin ensimmäistä kertaa elämässäni sähköpostilla palautetta vaatevalmistajalle ja kerroin mitä mieltä tällaisesta toiminnasta olen. Ha! Nyt kun pää on aukaistu, ennakoin ettei tämä jää viimeiseksi yhteydenotoksi vaatevalmistajia kohtaan. (Rinna, voit taputtaa itseäsi olalle! Ilman kirjaasi en varmaan olisi tätä tehnyt.)

Reima vastasi todella nopeasti. Vastaus oli erittäin asiallinen. En omassa palautteessani oikeastaan kysynyt mitään, kerroin vain mielipiteeni ja totesin, etten voi hyvällä omalla tunnolla ostaa huonoissa oloissa tuotettuja vaatteita, ja että olen pettynyt yrityksen toimintaan. Vastauksessa otettiin kantaa näkemyksiini, kerrottiin että Reima työskentelee kansainvälisen valvontajärjestön kanssa, ja lisäksi oikaistiin, että Bangladeshissa tehdän Tuttan, ei Reiman vaatteita. Viimeinen kommentti voi ehkä olla yrityksen brändinhallinnan kannalta olennaista, mutta kuluttajalle on yhdentekevää, mitä siinä pesulapussa lukee, jos kyse on kuitenkin samasta firmasta. Tämä oli ainoa ”riman alitus” koko viestissä, muuten viestissä ei ollut valittamista.

Hyvin hoidettu asiakaspalaute ei kuitenkaan poista uutisessa kerrottuja ikäviä faktoja. Vaikka Reima kuuluisi mihin järjestöön, ei siitä näytä olevan mitään hyötyä, jos MOT-ohjelman tiedot pitävät paikkansa. Siksi tuo tieto ei minua hirveästi lämmitä. Toivon paljon konkreettisempaa toimintaa, ja YLEn paljastusten jälkeen odottaisin, että Reima ottaa aktiivisen linjan vastuullisuuden kehittämisessä, sekä kertoo toimistaan avoimesti ja proaktiivisesti myös kuluttajille. Se on oikeastaan ainoa tapa, jolla esimerkiksi minun  epäluuloni saisi hälvennettyä, ja lopettaisin juuri tänään alkaneen boikotin.

Toivonkin, että oma palautteeni, sekä toivottavasti myös monien muiden palaute saa Reiman tarkistamaan toimintatapojaan ja ottamaan tämän asian vakavasti. Sain itselleni todella hyvän mielen siitä, että lähetin palautetta. Lähettäkää tekin, etenkin jos puette lapsillenne Reiman vaatteita. Kun tarpeeksi monta kuluttajaa alkaa urputtaa, sillä on pakko olla vaikutusta! Tai jos Reima ei kiinnosta, lähettäkää jonnekin muualle. Maailmasta löytyy paljon esimerkkejä, joissa yritys on muuttanut toimintatapojaan asiakaspalautteen perusteella.

PS. Kävi niin, että taisin vahingossa auttaa yritystä maineenhallinnassa. Huomautin nimittäin, että nettisivuilla vastuullisuusasioista ei puhuta siellä, mistä kuluttaja niitä etsisi. Nettisivut muokattiin uusiksi heti kirjeenvaihtomme jälkeen. Tosin ei mitenkään salassa, sillä osana kirjeenvaihtoamme todettiin, että sivuja muokattiin ehdotukseni perusteella.

Viikon vinkit: lastenvaatteita, tiskirättejä ja pakkausmerkintöjä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Helsingin Uutiset kirjoitti jo marraskuussa lastenvaatteita hamstraavista äideistä. Ilmeisesti on ihmisiä, joille tietty merkki on niin tärkeä, että käytetystäkin ollaan valmiita maksamaan aika isoja summia. Ottamatta kantaa asiaan sen kummemmin, tämä on ihan mielenkiintoinen näkökulma taannoiseen lastenvaatekeskusteluun. Kiinnostava havainto tulee Terhi Wilskalta jutun faktalaatikossa, jossa todetaan lapsen olevan sijaiskuluttaja. Kaikki äidit eivät koe oikeaksi hyväksytyksi ostaa itselleen, joten sitten ostetaan lapselle, koska kukaan ei voi kritisoida äitiä joka haluaa pukea lapsensa hyvin.

Kestorätit ovat periaatteessa hyvä idea tiskirätteinä, mutta vain jos niitä pesee tarpeeksi usein ja silloinkin kuumassa vedessä. Kestorätti – samoin kuin kertakäyttöinenkin – muuttuu nopeasti bakteeripesäksi. Itselläni on käytössä vajaat kymmenkunta kestorättiä (ei mitään itse virkattuja vaan normaaleja kaupasta ostettuja), joista yksi on käytössä viikon tai enintään kaksi kerrallaan. Pesuun heitän ne lakanapyykin mukana, eli 60-90°C. (YLE)

Melko kattava lista erilaisista elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja niiden selityksistä. (Makuja.fi)

 

Lastenvaateprobleema

Julkaistu , kirjoittanut
12

Onko lastenvaatteista järkevää maksaa paljon vai vähän? Tämä kysymys herättää tällä hetkellä keskustelua muutamissa äiti/lapsi/perhe-blogeissa, ja minusta kysymyksenasettelu on mitä mielenkiintoisin. Molemmilla koulukunnilla on kannattajansa:

  • Halpojen vaatteiden ostajat perustelevat kantaansa sillä, että lastenvaatteet ovat käyttötavaraa, joka kuitenkin likaantuu ja nuhjaantuu käytössä, joten niihin on turha satsata.
  • Kalliita vaatteita ostavat taas haluavat satsata laatuun, ulkonäköön ja siihen, että vaatteiden jälleenmyyntiarvo säilyy paremmin.

Näiden peruslähtökohtien lisäksi keskustelussa on tullut esiin myös seuraavia argumentteja:

  • Kalliistakaan vaatteesta ei voi olla varma, että se on tehty eettisesti. Ja vaikka olisi tehtykin, kuka vastaa siitä, miten kankaat on valmistettu? Eli kun ei kallistakaan voi olla varma, voi samantien ostaa halpaa. Ainakin näin olen muutamia puheenvuoroja tulkinnut.
  • Jos ostaa käytettynä kirpputorilta, saa ainakin halpaa, ja lisäksi toimii ekologisesti.

Lyhyesti sanottuna: aivan mahtavaa problematiikkaa! Tässä joutuu kuluttaja miettimään asioita monelta kantilta (jos ylipäänsä aikoo aihetta ajatella) ja sitten valitsemaan omalta kannaltaan pienintä pahaa.  Jotain on pakko ostaa joka tapauksessa, vähintään kankaita vaikka ompelisi kaiken itse.

Huomaan soveltavani lapsen vaatetuksessa jokseenkin samaa logiikka kuin omassanikin. Pyrin ostamaan vain tarpeellista, ettei vaatekaapissa ole ylimääräistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tällä hetkellä muksulla on tasan kolmet kengät: kumisaappaat, välikauden gore-texit ja Kuomat odottamassa pakkaskelejä. Muita ulkokenkiä ei ole, keväämmällä hankin sitten kävelykengät ja kesäksi sandaalit. Ostan aina reilua kokoa, jotta vaate pysyisi käytössä mahdollisimman pitkään. Ennen kaikkea pyrin ostamaan vaatteita, joiden laatu kestää kovaa käyttöä ja pesua. Tämä johtaa siihen, että ensinnäkin ostan vaatteita aika harvoin. Useimmiten ostan alesta, mutta ensisijaisesti ostan vain tarpeeseen.

Toiseksi en yleensä juurikaan katso hintaa. Ostan käyttötarkoitukseen sopivimman vaatteen, maksoi se mitä tahansa. Käytännössä oma kokemukseni kuitenkin kertoo, että monissa tapauksissa (ei 100% mutta hyvin usein) lisähinta korreloi laadun kanssa. Sillä saa parempaa kangasta, suorina pysyviä saumoja ja kauniimpia vaatteita. Etenkin ulkovaatteissa hinta tuntuu lisäävän vedenpitoa ja fiksuja yksityiskohtia suunnittelussa. Kun joskus olen kokeillut halpaketjujen vaatteita, huomaan että ne muuttavat muotoaan pesussa, kankaat nyppyyntyvät ja lisäksi löydän harvoin mitään, missä ei olisi muoviprinttiä keskellä – ja periaatteesta vältän kaikkia muovipainatuksia luettuani Kuluttaja-lehden tutkimuksen, jonka mukaan printeistä löytyy usein ikäviä kemikaaleja ftalaateista lähtien. Mutta kuten sanottu, en osta vaatetta hinnan perusteella, vaan käytännöllisyyden. Moni kaunis ja kallis vaate on jäänyt kauppaan siksi, että ne olisivat mielestäni käytössä älyttömiä. Lapsi ei tarvitse vaatteita, joissa ei voi leikkiä. Yletän tämän fiksaationi koskemaan jopa juhlavaatteita…

Tämä johtaa siihen, että lapsen vaatevarastossa on sekä itsetehtyjä, kirpputorilta parilla eurolla ostettuja vaatteita, hyvin kallis talvihaalari, ja kaikkea näiden väliltä. Huomaan myös, että vaatteiden ulkonäkö on minulle hyvin tärkeä ominaisuus. Vaatteiden on miellytettävä silmää, en suostu pukemaan lapsen päälle vaatteita, jotka mielestäni eivät ole nättejä.

Huomaan siis, että en kuulu oikeastaan mihinkään leiriin, koska ostan sekä kallista että halpaa, uutta ja kierrätettyä. Noudatan tiettyjä periaatteita siinä mielessä, että vältän halpaketjujen vaatteita, sillä en yksinkertaisesti usko, että sillä hinnalla olisi mahdollista ottaa eettisiä näkökulmia huomioon, ja haluan kuitenkin kuluttaa vastuullisesti. Toisaalta en osta itsellenikään niistä juuri mitään, joten miksi ostaisin lapselleni? Taidan siis edustaa tässäkin asiassa sellaista harkittua järkiperäistä keskitietä.

Kaupan merkit, laatua vai ei?

Julkaistu , kirjoittanut
5

Välillä ostopäätöstä tehdessä on todella vaikea arvioida, millainen jonkin vaatteen laatu tulee olemaan. Tämä tuli mieleen kun vertailin kaksia sisähousuja, jotka olin ostanut lapselle joskus viime keväänä. Molemmat olivat puuvillaista ”college”kangasta. Toiset ostin Seppälästä, toiset Sokoksesta. Sokoksen housut ovat kaupan omaa House-mallistoa. En enää yhtään muista mitä nuo maksoivat, mutta eivät kovin paljon. Molempia on pidetty ja pesty yhtä paljon ja samoissa olosuhteissa.

On hämmästyttävää, miten suuri ero vaatteiden kunnossa on nyt. Seppälän housut ovat kuluneet aivan nyppyisiksi, ja ne ovat muutenkin varsin nuhjuisen näköiset. Sokoksen housuista on pudonnut yksi koristetimantti, muuten ne ovat edelleen aivan priimat. Sokoksen housut menevät sujuvasti siihen saakka, kunnes lapsi kasvaa niistä ulos. Seppälän housut on jo hyvän aikaa sitten siirretty ns. rönttövaatteeksi.

Minua yllättää tässä se, että olisin etukäteen arvioinut, ettei kaupan oma merkki ole kovin laadukas, etenkin kun housut taisivat vielä olla jostain alekorista. Seppälästä en ole varmaan lähes 20 vuoteen ostanut itselleni mitään, mutta mielikuva oli edullisista mutta kohtuullisen laadukkaista vaatteista. Molemmat käsitykset osoittautuivat vääriksi.

Kaupan omat merkit ovat vaikeita arvioida, koska kokemukseni mukaan niiden laatu heittelee kovasti. Esimerkiksi Stockalla on paljon omia merkkejä, joita liike myös markkinoi ahkerasti. Olen joskus saanut laadukasta, joskus keskilaatuista ja ainakin kerran eräs vaate jäi ostamatta, koska todellisuus oli niin kaukana mainoskuvasta. Mitä vaan voi siis saada, ainakaan minulla ei ole oikein käsitystä siitä, mitkä merkit ovat yleisesti ottaen hyviä ja mitä kannattaa kiertää kaukaa.

Mitä mieltä olette kaupan omista merkeistä? Onko tiedossa jotain merkkejä, joissa olisi säännönmukaisesti hyvä hinta-laatu -suhde? Kaikki kokemukset kiinnostavat, tervetuloa kommentoimaan.

Kevät. Alkoi. Nyt.

Julkaistu , kirjoittanut
6

Täysin kyllästyneenä ikuiselta tuntuvaan talveen, päätin tänä aamuna aloittaa kevään oli ilmasto mikä hyvänsä. Jossakin muistelen nähneeni uutisen, että terminen kevät olisi todella alkanut, joten siihen vedoten päätin aloittaa kesävalmistelut välittömästi.

Ensi töikseni puhdistin ja lankkasin talvikenkäni. Olen koko talven pitänyt käytännössä yksiä ja samoja kenkiä, joten ne kaipasivat hieman huoltoa ennen kuin laitan ne kesäksi säilöön. Suosittelen kaikkien, mutta etenkin nahkakenkien huoltamista säännöllisin väliajoin. Käyttöikä pitenee ja ulkonäkö paranee. Lankkaamisessa parhaat apuvälineet ovat vanhat hammasharjat sekä vanhat rikkinäiset sukat. Pesen kaikki reikäiset sukat, ja siirrän ne pussiin odottamaan kenkähuoltoa. Niillä on kätevää levittää lankki, sekä lopuksi kiillottaa kengät. Sen jälkeen heitän viimeiseen asti palvelleet sukat energiajätteeseen. Hammasharjoilla on kätevä rapsuttaa pois kuivunutta rapaa, ja ne kelpaavaat myös lankin levitykseen.

Kun kengät on lankattu, tungen ne täyteen sanomalehtipaperia, joka pitää lestin muodossaan ja imee kosteuden itseensä. (On toki olemassa hienoja puisia lestejä myös, mutta sanomalehti kyllä ajaa saman asian.) Sitten pakkaan talvikengät pahvilaatikkoon odottamaan seuraavaa kautta. Kannattaa kuitenkin tarkistaa pohjat, ennen pakkaamista, jottei säilö kaapissaa vahingossa koirankakkaa tai jotain muuta epämiellyttävää. Saappaat olen pakannut pitkittäin, jolloin varsia ei tarvitse erikseen pitää ojossa. Jos säilytät saappaita pystyssä, varret pysyvät muodossaan, kun sisään kääräisee aikakauslehden. Niiden paksumpi paperi toimii tässä tarkoituksessa sanomalehtiä paremmin.

Pesin myös lapsen talvipuvun koneessa, ja päätin että tästä eteenpäin mennään välikausihaalarilla, oli keli mikä tahansa. Tarpeen vaatiessa topataan sitten alle enemmän kerroksia. Viikonlopun aikana käyn läpi talvitakkini, ja siirrän untuvatakit vinttiin ja tuon kevyemmät takin sieltä alas. Untsikka saattaa kaivata pesua, mutta luulisin sen onnistuvan myös kotona oikeanlaista ainetta käyttämällä. Samalla täytyy katsastaa takkivarastot läpi sillä silmällä, mitkä joutavat kiertoon. Ainakin yksi takki on menossa kirpparille. Sitten on vielä huivit, pipot ja hanskat, joista osa tarvitsee pesua ja osa on tullut tiensä päähän muuten vain.

Kausisäilytys on mielestäni vaihtuvan ilmaston maassa järkevä ratkaisu, sillä kaikki vaatteet eivät kuitenkaan ole koko vuotta käytössä. Kauden vaihtuessa on luonteva hetki käydä läpi ja tarvittaessa poistaa turhat vaatteet ja kengät käytöstä. Kausisäilytykseen kannattaa laittaa vain puhtaita ja ehjiä vaatekappaleita. Ensinnäkin tuore tahra lähtee taatusti helpommin kuin puoli vuotta pinttynyt. Toiseksi on paljon mukavampi kaivaa syksyn tullen esiin siistejä kenkiä ja puhtaita neuleita. Siinä vaiheessa kun vaatteita taas oikeasti tarvitsee, ei yleensä ole aikaa ruveta pesemään tai kunnostamaan niitä.

Onko lukijoilla hyviä vinkkejä kenkien tai talvivaatteiden säilytykseen?

Viikon vinkit 37/2012: kovalevy, kotivakuutukset & ostopäätökseen vaikuttanut uutinen

Julkaistu , kirjoittanut
4

YLE neuvoo, miten tietokoneen vanha kovalevy tuhotaan niin, ettei sieltä varmasti saa tietoja ulos.

Taloussanomista löytyy kattava katsaus kotivakuutusten kilpailuttamiseen. Jutun mukaan säästö voi olla jopa satoja euroja. Käytännössä kuluttajan täytyy kuitenkin olla omatoiminen, sillä vertailua ei ole tehty helpoksi.

Vantaan Sanomissa pohditaan, saako blogia kirjoittamalla parempaa palvelua. Juttu käsittelee rakennusalaa, mutta lienee yleistettävissä muutenkin. Itseäni kiinnostaa lähinnä palvelujen laatu. Odotan saavani hyvää ja asiallista palvelua, jos en saa, niin varmasti älähdän. Mutta jos homma toimii, niin hehkutan varmasti yhtä antaumuksella. Tuossa samassa jutussa on muuten hyvä muistilista niille, jotka suunnittelevat talon rakentamista.

Ja tästä päästäänkin sopivasti siihen, että lasten sadevaatteet eivät välttämättä pidä vettä. Tämä uutinen mutuen vaikutti suoraan ostopäätökseeni viime viikolla. Olin etukäteen ajatellut ostavani Rukan sadetakin, mutta tulin toisiin aatoksiin, kun luin että niissä saattaa olla ftalaatteja. Rukka jäi kauppaan, mukaan lähti testivoittaja Didrikson.

Pikku Kööpenhamina

Julkaistu , kirjoittanut
2

Museokadulla Helsingissä sijaitsee hauska pieni lastenvaateliike, Little Copenhagen, jossa vierailin viime viikolla. Tarina kertoo, että idea kaupan perustamiseen syntyi pari vuotta sitten Kööpenhaminassa, ja siitä nimi. Jos etsii markettien ja tavaratalojen valikoimasta poikkeavia kauniita lastenvaatteita, tämä kauppa on hyvä kohde. Mutta Little Copenhagen erottuu muista myös siinä, että uusien vaatteiden lisäksi liikkeessä toteutetaan sekä kierrätystä että käsityötä todella hienosti.

Kaupan omistajat Kaisa ja Jenni (kaimani, en siis minä itse) suunnittelevat omaa lastenvaatemallistoaan, jota liikkeessä myydään. Ensimmäiset vuodet he myös ompelivat itse, mutta kysynnän kasvaessa ompelun hoitaa nykyisin sitä varten palkattu ammattilainen. Vaatteet valmistetaan edelleen Suomessa – tarkemmin sanottuna myymälän omassa ompelunurkkauksessa. Asiakkaat voivat katsella, kuinka uudet vaatteet valmistuvat.

Itse ihastuin ideaan kierrätysvaatteista. Puhkikuluneet farkut voidaan lyhentää shortseiksi tai muuntaa rimpsumekoksi. Asiakas voi tuoda mukanaan lapsen lempivaatteen, ja liikkeessä mietitään mitä uutta siitä voisi vielä tehdä. Lastenvaatteita on tehty myös mm. vanhoista lakanoista ja miesten paidoista.

Kierrätys konkretisoituu myös second hand -osastolla. Liikkeeseen voi tuoda lasten pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin. Jos käytetty vaate ei mene kaupaksi, voi omistaja halutessaan luovuttaa sen hyväntekeväisyyteen. Little Copenhagen toimittaa käytetyt vaatteet eteenpäin Venäjän ja Balttian lastenkoteihin. Systeemi on mielestäni loistava! Vaatteista pääsee halutessaan kokonaan eroon, ja silti tietää niiden menevän tarpeeseen.

Vaikka kirjoitankin välillä kriittiseen sävyyn erilaisista tuoteista ja kuluttajakokemuksista, pitää kiitostakin antaa aina kun siihen on aihetta. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka tarttuvat tuumasta toimeen ja toteuttavat omia unelmiaan, kaiken päälle vielä kestävää kehitystä ajatellen. Siksi mainostan hyvillä mielin: tänään Taiteiden yönä liike on auki aamu kymmenestä klo 21.00 asti. Liikkeen nettisivut ja verkkokauppa löytyy täältä.