Avainsana-arkisto: kosmetiikka

Tarve ja harkinta

Julkaistu , kirjoittanut
10

Luin vähän aikaa sitten Saara Sarvaksen jutun misellivedestä. Luotan Saaran suosituksiin meikkituotteissa vahvasti, joten jos hän sanoo, että misellivesi lähestyy meikinpoistossa täydellisyyttä, niin todennäköisesti asia sitten on niin. Niinpä tuon jutun luettuani minusta tuntui siltä, että ehdottomasti tarvitsen tuollaisen ihmeaineen. Lupaushan kuulostaa huikealta – ihoa ärsyttämätön aine joka poistaa kaiken meikin ja jota saa melkein mistä vaan marketista järkevällä hinnalla!

Mutta. Vaikka misellivesi olisi oikeasti miten hyvä tahansa, tosiasia on etten juuri nyt oikeasti tarvitse sitä.  Kylppärin kaapista löytyy meikinpoistoon tarkoitettuja tuotteita aivan riittävästi. Minulla on vahva periaate siitä, että käytössä on vain yksi tiettyyn tarkoitukseen tehty kosmetiikkatuote kerrallaan. Tämä menee sarjaa henkilökohtaiset päähänpinttymät, mutta minua ärsyttää, jos hyllyssä on avattuna vaikkapa kaksi kosteusvoidetta, ellei niiden käyttöfunktio ole todella erilainen.

Syy tähän on se, että mitä enemmän avattuja puteleita, sitä enemmän tavaraa hyllyillä ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä kaappiin jää pyörimään epämääräisiä vajaita purkkeja ja purnukoita. On selkeämpää käyttää yksi tuote kerrallaan loppuun, ja avata sitten vasta uusi. Jos tuote on täysin epäsopiva, on fiksumpaa esimerkiksi antaa se pois kuin säilytellä  niin kauan että tuote menee pilalle. Vuosi sitten tekemäni ison inventaarion jälkeen olen käyttänyt lähes kaikki jämätuotteet pois. (Weledan pahanhajuista käsivoidetta on edelleen jäljellä, samoin sitä outoa kampausnestettä.) Tämä yksi kerrallaan -menetelmä on varmistanut sen, ettei uusia ole päässyt syntymään.

Niinpä hetken harkittuani totesin, että ostan tuota Saaran suosittelemaa ihmeainetta sitten, kun silmämeikinpoistoaine loppuu. Arvioisin, että ostohetki tulee vastaan mahdollisesti ensi kesänä. Tosin varaan itselleni sellaisen poikkeuksen, että jos tuo suositeltu tuote tulee vastaan kevään alennuspäivillä aivan hullunhalvalla, niin ostan sen sitten odottamaan. Uutuudet kannattaa nimittäin mielestäni aina ostaa alennuksesta, koska silloin menetys ei ole niin suuri jos ei pidäkään tuotteesta.

Loppuun aihetta sivuava kysymys: oletko käyttänyt misellivettä? Onko se mistään kotoisin?

Kosmetiikan kulutuksesta

Julkaistu , kirjoittanut
14

Aloin vaateasioiden päälle miettiä kosmetiikkaa. Sen käyttöä en ole ajatellut ruveta seuraamaan, sillä turhaa ei todellakaan tule ostettua. Käyttöni on varsin vähäistä, ja tämä on konkretisoitunut suihkugeelin myötä. Ostin 2013 joulukuussa uuden suihkugeelin. Pullossa oli 250ml. Nyt, vuoden 2015 tammikuussa siinä on jäljellä yhteen käyttökertaan. Yksi pullo on siis riittänyt noin 13 kuukautta. Olen miettinyt, käytänkö tuotetta jotenkin erityisen säästeliäästi, kun se on kestänyt noin pitkään, vai onko Body Shopin suihkugeeli jotenkin poikkeuksellisen riittoisaa. Ihmettelen tätä, sillä monia kosmetiikkablogeja lukiessa tulee tunne, että monet joutuvat hankkimaan uusia tuotteita vähän väliä edellisten loppuessa. Minulla riittää monet tuotteet koko vuodeksi. Tosin syynä voi olla lähinnä se, että tälläydyn niin harvoin.

Sinänsä tykkään kosmetiikasta, en välttele sitä mitenkään periaatteesta. En vain ole siitä niin innostunut, että olisin kiinnostunut kokeilemaan kaikenlaista uutta mitä markkinoille tulee. Päinvastoin, olen yrittänyt päästä vajaista puteleista eroon (ja aika hyvin onnistunutkin) ja ostan uuden vasta, kun edellinen alkaa lähestyä loppuaan. Tässä tosin ennakoin, sillä inhoan tilannetta, että jokin olennainen tuote kuten sampoo, dödö tai hammastahna olisi päässyt kokonaan loppumaan eikä uutta olisi odottamassa. Niinpä ostin esimerkiksi joululomalla uuden dödön odottamaan sitä, että viimeinen neljännes kuluu edellisestä loppuun.

Varsinaisia meikkejä tekisi mieli välillä ihan shoppaillakin, mutta yleensä vastustan kiusausta sillä perusteella, että kotoa löytyy jo vastaava tuote. Tämä siksi, että että ne kuluvat käytössäni niin kovin hitaasti loppuun. Viime vuonna ostin ripsivärin, huulipunan ja mineraalipohjan. Ripsari oli aiheellista uusia, meikkipohja oli loppu ja huulipunan ostin juhliin, saman sävyistä ei ennestään löytynyt. Nyt voinkin ihmetellä, miten saan kokonaisen uuden huulipunan kulumaan, kun käyttöä löytyy ehkä kerran kuussa ja niitä edellisiäkin on muutama. Ostin myös pari kynsilakkaa, niitä Mavalan minikokoisia, sillä niiden voin kuvitella joskus jopa loppuvan.

On mukavaa huomata, että joku kulutuksen osa-alue on tullut kuntoon ihan itsestään, tosin varmasti blogin myötävaikutuksella.

Sekalaisia aatoksia tautituvalta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Mahatauti on jälleen meillä kylässä, joten päivitystahti ei ole kummoinen. Voin kuitenkin listata viime aikojen poistot:

  • Tyhjä sampoopullo kylppärin kaapista. On mysteeri miksi sitä on säilytetty.
  • Muutamia vaatteita lahjoitettu pois (menivät edelleen käyttöön).
  • Lapsen nokkamukin mukiosa, kaikki muut osat kadonneet.
  • Kenkäpussi, joka oli heitettävä roskiin. Pussin sisäpinta oli ruvennut murenemaan niin, että kaikki mitä pussiin laittoi, peittyi punaiseen silppuun. Kiusallinen ominaisuus, jota ei voi korjata. Pussi oli muuten Marimekon.
  • Pari loppuun kulutettua tiskiharjaa ja nilkkasukkaa.

Lisäksi on jonkin verran loppunutta kosmetiikkaa, jotka tosin on korvattu samantien uusilla vastaavilla tuotteilla. Koska aivoni eivät juuri nyt kykene kovin koherenttiin ulosantiin, niin voin tässä samaan syssyyn jutella kosmetiikasta vähän enemmänkin. Olen löytänyt luonnonkosmetiikkasarjan, josta pidän: Estelle & Thild. Olen kokeillut erilaisia tuotteita sarjasta, tähän asti kaikki ovat sekä sopineet iholleni, että miellyttäneet muutenkin. Pidän näistä jopa enemmän kuin EkoPharman tuotteista. Tuoksut ovat mietoja ja käyttökokemus hyvin samanlainen kuin normikosmetiikallakin. Hinta ei ole mielestäni ihan halpa, mutta INCEjä lukiessa tulee hyvä mieli.

Hiustenhoitotuotteista olen puolestaan testannut Korresin sampoota (Aloe&Dittany), ja tykkään siitä ihan älyttömästi! Seuraavaksi testaan myös saman sarjan hoitoainetta, kunhan saan loppuun Laveran ruusu-hoitoaineen, joka on muuten huono. Korres ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa mutta käsittääkseni aika lähellä kuitenkin.

Viikon vinkit: mikromuovit ja kemikaalit, lääkkeitä ja lattianpesua

Julkaistu , kirjoittanut
2

Hesarin maksumuuri aiheuttaa sen, etten usein linkkaa lehden sivuille. Viime viikolla oli kuitenkin niin hyödyllinen artikkeli, että haluan jakaa sen. Jutussa kerrotaan kemikaaleista ja mikromuovista, joita käytetään lukuisissa päivittäistuotteissa, kuten kosmetiikassa ja lääkkeissä. Siinä myös kerrotaan, kuinka niitä voi välttää. Paljon tärkeää tietoa selkokielellä. Suosittelen. Samalla tulee taas muistutetuksi, miten luonnonkosmetiikan käyttö on järkevää myös siitä syystä, että se kuormittaa luontoa vähemmän kuin moni normituote.

YLE puolestaan kirjoittaa, kuinka suuria määriä käyttämättömiä lääkkeitä palautuu takaisin tuhottavaksi. Se onkin tärkeää, sillä lääkkeet ovat ongelmajätettä. Muistakaa siis palauttaa kaikkien lääkkeiden jämät takaisin apteekkiin. Eikä kukaan varmaan missään olosuhteissa tyhjennä lääkekaapin jämiä roskikseen tai viemäriin!

Siivousta: kuinka eri lattiamateriaalit pestään. Jutussa käydään läpi suurin osa kotien lattiamateriaaleista, sekä kerrotaan yksityiskohtaisesti, mikä on oikeaoppinen tapa pitää ne puhtaana, sekä mitkä välineet sopivat mihinkin. (ESS)

Kesäistä kulutusta

Julkaistu , kirjoittanut
8

Viime aikoina loppuun kuluneista tuotteista huomaa että on kesä. Mattojen pesussa sain vihdon käytettyä vuosikausia siivouskaapissa pyörineen mäntysuovan. En enää edes muista miksi meillä oli mäntysuopaa, sillä en ole tarvinnut sitä ainakaan neljään vuoteen. Kyseessä on niin harvoin tarvittava tuote, että en osta uutta tilalle ennen kuin sitten vasta kun akuutti tarve ilmenee.

Lisäksi olen kuluttanut loppuun yhden aurinkorasvan, mikä vähentää puheleiden määrää kylppärin kaapissa. Uutta ei tarvitse ostaa, sillä taannoisen jämäinventaarion tuloksena puolivajaita aurinkotuotteita löytyi useita. Lisäksi kului loppuun Acorellen sokerointivaha – tuote jota voin lämpimästi kehua.

Siivouspuolella olen kuluttanut loppuun useamman Methodin tuotteen, mutta niitä ei varmaan lasketa koska olen korvannut ne samanlaisilla uusilla. Olen ollut hyvin tyytyväinen Methodin tuotteisiin ja luulen että pysyttelen niissä jatkossakin. Aineet tuoksuvat hyvältä ja ovat yhtä tehokkaita kuin ”tavallisetkin” siivousaineet. Kokeilin Maison Belle (tai jotain sinne päin) tiskiainetta, mutta mielestäni se ei irrota rasvaa toivotulla tavalla. Methodillakin on tiskiaine, mutta toistaiseksi mennään LV:llä, jota puoliso turhautuneena osti Maisonin tilalle. Pitäisi vielä keksiä joku hyvä tapa käyttää se huono tiskiaine pois.

Ekoraportti ja lisää jämiä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ekoviikko meni lähes huomaamatta. Lopetin asunnon lämmittämisen, kierrätin kaiken minkä pystyin, sammuttelin valoja ja tsemppasin muovikassien kanssa (ja onnistuin!). Söimme lähinnä jämiä jääkaapista, ja itselleni tein kasvisruokia. Pyykinpesussa en lähtenyt 40 asteen linjalle, vaan pesin lakanat kuudessakympissä, kuluttipa sähköä tai ei. Lauantaina vietettyy Earth Hour -tapahtumaan tuli osallistuttua vahingossa, sillä emme olleet kotona silloin, kun valot piti sammuttaa. Meillä oli siis ikkunat pimeänä oikeaan aikaan. Ekoviikosta jäi päällimmäisenä käteen ennakoinnin merkitys. Isoin vaikutus on sillä, että suunnittelee toimintaansa etukäteen ekonäkökulmasta.

Olen jälleen raivannut kotia samaan tasaiseen vaikkakin rauhalliseen tahtiin. Huomasin, että jämäpurkkejahan on muuallakin kuin vain kylppärin kaapissa. Tajusin nimittäin, että omistan KOLME purkkia kasvilannoitetta, joista kaksi avattua, sekä lisäksi ravinnepuikkoja (myös avattu paketti). Viime viikolla kevätauringon paistaessa olen päättäväisesti lannoittanut huonekasvejamme sillä ravinteella, jota oli vähiten jäljellä, ja pääsin lopulta yhdestä pöntöstä eroon. Noilla ravinnemäärillä hoitaisi siis viikon pientä kasvihuonetta, joten mitään puutetta ei pääse lähiaikoinakaan syntymään.

Tämä episodi sai miettimään, missähän muualla meillä voisi olla turhia vajaita purnukoita tilaa viemässä. Ensimmäisenä tuli mieleen siivoustarvikkeet. En ole vielä käynyt niitä läpi, mutta aivan varmasti siellä on avattuja tuplakappaleita. Sitten keksin kenkienhoitokorin. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja samalla kun lankkasin talvikengät säilytykseen, kävin läpi kenkävoidetilanteen. Löytyi yksi kuivunut (roskikseen) ja yksi väritön jämäpurkki, joka kulutetaan jatkossa ensimmäisenä pois. Löytyi myös neljä avattua tuubia mustaa lankkia ja voidetta – mustaa lankkia ei siis ole tarpeen ostaa seuraavaan kymmeneen vuoteen. Laitoin vielä pohjalliset omaan pussiin ja kengännauhat toiseen, joten kori on nyt ensimmäistä kertaa vuosiin erinomaisessa järjestyksessä.

Kosmetiikan osalta jämäpurkit ovat vähentyneet ansiokkaasti. Olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka vähennys onkin pieni. Mutta on mukavaa, ettei kylpyhuoneessa pyöri enää ylimääräisiä tuotteita. Heitin yhden deodorantin roskiin, koska se oli vanhentunut piloille. Sen yhden itselleni sopimattoman sampoon taidan viedä taloyhtiön saunaan ja laittaa mukaan viestin että saa käyttää. Kyse on kuitenkin ihan hyvästä tuotteesta, jota on lähes pullollinen jäljellä. Sitten pitää vain etsiä itselle toimivampi vahtoehto. Kaikki ylimääräiset vartalovoiteet on kulutettu pois, ja hiustuotteista suurin osa. Ideaalitilanne alkaa vähitellen lähestyä.

Ja vielä muistutus helsinkiläisille ja espoolaisille: HSY:n keräysautot lähtevät liikkeelle tänään! Tarkista oman alueesi aikataulut HSY:n sivuilta.

Pieniä parannuksia ja poistoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Siivottuani kuivakaapin havahduin siihen, että astiakaappejakin voisi joskus pyyhkäistä. Tuntuu, että keittiössä kertyy murusia ihan joka paikkaan! Etenkin vetolaatikoihin. Niinpä reippauden puuskassa tyhjensin pari laatikkoa, imuroin ja pyyhin tahrat pois. Likaisin oli laatikko, jossa pidetään haarukoita ja veitsiä. Samalla totesin, että osa harvemmin käytettävistä kapineista oli selvästi tiskausta vailla. Perusteelliseen putsaamiseen ei mennyt kovin kauan, ja sen jälkeen tavaroiden lajittelu ja organisointi fiksummin tuntui ainoalta järkevältä lähestymistavalta, kun kaikki oli jo muutenkin pois laatikosta.

Niinpä tulin samalla kertaa siivonneeksi ja järjestäneeksi hyvän osan keittiötä. Yhdestä laatikosta löysin pari koristelautasta, jotka annoin lapselle kotileikkiin. Niitä ei kai voi laskea varsinaisiksi poistoiksi, koska samassa huushollissa ovat edelleen, mutta ne ovat pois keittiöstä tilaa viemästä.

Eilen puolestaan sain aikaiseksi (vihdoinkin) pestä meikkisudit ja -siveltimet, ja järjestin vielä niiden laatikonkin. Tarpeellinen toimenpide, jota olin lykännyt jo joulusta saakka. Hygieniasyistä sudit kannattaa kuitenkin pestä säännöllisesti. Käytin siihen Marseille-saippuaa, jota käsittääkseni myös ammattilaiset käyttävät. Heitin roskiin vanhan ripsivärin ja katselin samalla meikkivarastoa kriittisellä silmällä. Sieltä löytyisi karsittavaa enemmänkin, jos asiaan hiukan paneutuisi. Toisaalta meikit mahtuvat hyvin niille varattuun tilaan, joten eipä parista ylimääräisestä kynästä tai huulikiillosta juuri haittaakaan ole.

Tässä lienee ero minun ja minimalistin välillä: oletan, että minimalisti olisi jo aikaa sitten luopunut noista tarpeettomista tuotteista, niiden ollessa juuri sitä – tarpeettomia. Mutta koska kyse on täysin käyttökelpoisista tavaroista, joille on järkevä säilytyspaikka ja jotka eivät vie tilaa miltään muulta, en ole katsonut tarpeelliseksi heittää niitä pois. Jossain vaiheessa ehkä niin teen, mutta toistaiseksi niiden olemassaolo ei haittaa minua ollenkaan.

Tällaista pientä perusparannusta kodissa on harrastettu, ja siinä sivussa pientä karsintaakin. Lastenhuoneesta olen myös bongannut erinäisiä juttuja, jotka voisi heittää pois, ja keittiössä on vielä monta laatikkoa käymättä läpi. Näiden viikkojen aikana tulee siis tavaramäärää vähennettyä, pikkuhiljaa kuten tapanani on mutta kuitenkin.

Luonnonkosmetiikkaa, josta pidän

Julkaistu , kirjoittanut
12

Olen viimein törmännyt luonnonkosmetiikkaan, josta voin sanoa pitäväni varauksetta. Kyseessä on EkoPharma, jonka tuotteisiin tutustuin kosmetologini kautta. Sarja on suomalainen, ja nettisivujen mukaan tuotteet jopa valmistetaan Suomessa, mikä on kivaa plussaa. Sarja on kuitenkin tarkoitettu ammattilaiskäyttöön, joten sitä saa ostaa ainoastaan kosmetologeilta.

Nettisivuilla höpistään kaikenlaista tyypillistä vaikuttavista aineista ja valmistuksessa käytetystä teknolgiasta, joihin en ota sen enempää kantaa. Sen sijaan voin kertoa, miksi tykkään näistä: kahta tuotetta (seerumi ja kosteusvoide) nyt pari kuukautta käyttäneenä voin todeta vihdoinkin löytäneeni luonnonkosmetiikkasarjan, joka ei tuoksu oikeastaan millekään. Sen lisäksi tuotteet tuntuvat toimivan erittäin hyvin. Pakkaukset ovat lasisia pumppupulloja, joissa aineet pysyvät hygienisinä, mutta kuluttaja näkee jatkuvasti, paljonko tuotetta on jäljellä. Tällä suppealla otoksella voin siis sanoa pitäväni tuotteista kovasti, ja kunhan edelliset loppuvat, aion kokeilla myös sarjan puhdistustuotteita.

Lisäksi on toinenkin tuotemerkki, joka ei toistaiseksi ole aiheuttanut pettymyksiä, nimittäin Dr. Hauschka. Tämä on vähän yllättävää, sillä silloin kun ensimmäisen kerran kun kuulin tästä merkistä, pidin sitä hörhöilynä. Nyt olen kuitenkin kokeillut eri tuotteita (ts. mitä on kulloinkin sattunut alessa olemaan) ja huomannut, että biodynaamisesti viljellyt raaka- aineet tai ei, tuotteet tuntuvat toimivan. Näissä on EkoPharmaa voimakkaammat tuoksut, mutta tähän mennessä en ole törmännyt epämiellyttäviin. Tuotteet myös tuntuvat tekevän sen, mitä lupaavat. Hintataso ei ole halvimmasta päästä, mutta yleensä ostan kaikki tuotteet alesta joka tapauksessa. EkoPharma taitaa olla Dr. Hauschkan kanssa aika saman hintainen.

Kriteerini luonnonkosmetiikalle eivät siis ole kovin moninaiset. Haluan vain, että tuote täyttää luonnonkosmetiikan vaatimukset sisällöltään, ei tuoksu liikaa tai pahalle, ja toimii tarkoitetussa käytössä. Satunnaisotannalla olen kokeillut lukuisia merkkejä, mutta nyt näyttää siltä, että olen löytänyt itseäni miellyttävät sarjat. Näiden lisäksi kiinnostaisi vielä kokeilla Estelle & Thild -tuotteita, mutta koska tällä hetkellä ei ole mitään erityisiä puutteita kylppärin kaapissa, kokeilu jää jonnekin tulevaisuuteen.

Olen iloinen, että olen löytänyt näiltä merkeiltä hyviä tuotteita. Sellainen jatkuva hakuammunta on nimittäin rasittavaa, ja jos sattuu menemään pieleen, saa epämiellyttävän tuotteen kanssa kärvistellä vaikka kuinka pitkään. En nimittäin pysty heittämään pois sinänsä hyvää tuotetta, joka ei vain vastaa toiveitani. Onneksi jämäprojektin myötä olenkin jo päässyt melkein kaikista hutiostoksista eroon, ja jatkossa pysyttelen näissä hyviksi todetuissa.

Mikä on teidän suosikkimerkkinne?

Tavarat vähenevät

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen tällä viikolla heittänyt roskiin tavallista enemmän roinaa tavarapaaston merkeissä. Viime viikolla hajosi talvikengät, jotka olivatkin jo kymmenen vuotta vanhat. Päätin että niitä ei enää korjata, vaan laitoin ne roskikseen. Ensinnäkin talvikenkiä riittää ihan tarpeeksi muutenkin, ja toiseksi kyse oli ns. jokasään-saappaista, jotka vuotivat saumoista. Sitten kun pohjakin irtosi toisesta kengästä, päätin että ne olivat palvelleet tarpeeksi. Alunperin alesta ostetuille suomalaisille kengille tuli minusta ihan järkevä käyttöikä ja elinkaari.

Sitten roskikseen lähti sellainen pyörillä kulkeva metallinen säilytyskori. Sen ostohetkeä en edes tiedä, mutta epäilen sen olleen joskus 80- ja 90-lukujen taitteissa, koska muistelen kapineen olleen käytössä jo lapsuudenkodissani. Ruostunut ja rähjäinen laitos, jolle ei enää ollut paikkaa eikä käyttöä. Tämänkin kohdalla oli mielestäni järkevää todeta, että  jossain vaiheessa hyväkin tavara saavuttaa päätepisteen, jonka jälkeen roskis on ihan hyväksyttävä vaihtoehto.

Roskikseen lensi myös rikkinäisiä muoviastioita. Teoriassa ne olisi voinut antaa lapselle leikkiin, mutta en halua lapsen leikkilaatikosta mitään dumppauspaikkaa, jonne kipataan aikuisille tarpeettomat tavarat. Energiajakeessa nämä tulivat ainakin jollain tasolla kierrätetyiksi.

Olen myös jämäprojektin myötä saanut ilahduttavan määrän kosmetiikkaa kulutettua loppuun. Luulenpa, että tämän paaston aikana saan viimeisetkin vajaat pakkaukset loppuun ja pois nurkista pyörimästä. Näytepakkauksia ei ole enää kuin pari jäljellä, eikä niitä kyllä tule ikävä. Epähuomiossa aloin tosin yhtenä päivänä rasvata sääriäni värillisellä meikkivoiteella… Yllättävän monessa kiinteyttävässä tai heleyttävässä tuotteessa näyttää olevan helmiäistä mukana. En tiedä huomaisiko sitä, jos tuotetta laittaisi vain hiukkasen kerrallaan kasvoille, mutta kun tyhjentää koko paketin kerralla, asian huomaa selvästi. ”Heleyttävä” tarkoittaa siis näköjään sitä, että voidellaan kasvot helmiäisellä, niin se näyttää heti freesimmältä. Muu vaikutus taitaa olla silmänlumetta.

Tämän verran on siis jo ehtinyt tapahtua, mutta viikkoa on vielä jäljellä ja jatkan raivaamista edelleen. Jälleen on kierrätyskasseja odottamassa sitä, että joku veisi ne pois nurkista kuleksimasta. Epäilen myös vaatekaapin kaipaavan jälleen pientä kriittistä silmäilyä. Raportoin viikonloppuna vielä uudelleen, miten tavarapaasto eteni.

Kosmetiikan alikäyttäjä

Julkaistu , kirjoittanut
12

Jämäprojektin ohessa olen vähän analysoinut sitä, millainen kosmetiikankäyttäjä olen. Yksi syy jämäpurkkeihin on se, että käytän kosmetiikkaa niin laiskasti. En viitsi enkä ehdi rasvata ja puunata kovin monenlaisilla aineilla. En ensinnäkään usko puoliakaan siitä, mitä kosmetiikkateollisuus väittää tuotteiden tehosta, saati sitten tarpeellisuudesta.

Naisillehan myydään oma rasvapurkki jokaiselle ruumiinosalle erikseen. Silmänympärysvoide on hyvä esimerkki tällaistesta mielestäni turhasta tuotteesta. Minusta on aivan turhaa tupsutella silmien ympärille eri voidetta, kuin kaksi milliä alemmas poskipäille. En ole tässäkään minimalisti, vaan tietysti minulla on eri rasva jalkapohjille, kasvoille ja vartalolle. Mutta en halua omistaa useaa samaa tekevää tuotetta. Esimerkiksi yksi punainen kynsilakka riittää, en todellakaan tarvitse viittä eri sävyä jotka eroavat vain asteen tai pari toisistaan.

En kuitenkaan pärjää ilman kosmetiikkaa, sillä minulla on erittäin kuiva ja sään vaihteluille altis iho. Kosmetiikan käyttö on siksi välttämättömyys, sillä hirveän kuiva iho on suorastaan epämukava, eivätkä hilseilevän kuivat läiskät kasvoissa varsinaisesti kaunista. Jos mitään ei käytä, huulet rohtuvat, kasvojen iho ahavoituu, ohuet sukat menevät rikki ennen kuin ne saa kunnolla jalkaan ja koko kroppa kutiaa ja kiristää kuivuuttaan. En myöskään rusketu ollenkaan vaan palan todella herkästi ja aurinkoihottumaa, joten aurinkosuoja on kesäisin välttämättömyys. Sekä kylmä että kuuma saa ihon reagoimaan.

Käytän siis kosmetiikkaa päivittäin, mutta käyttöä säätelee ensisijaisesti se, että haluan päästä mahdollisimman vähällä. Tuotteiden pitää tehdä sitä mitä ne lupaavat, ja vaikutusten on oltava silminnähtäviä. En kuulu siihen joukkoon, joka hirveästi hemmottelisi itseään kosmetiikalla. Haluan laatua, mutta en jaksa läträtä monien eri tuotteiden kanssa. Niinpä useimmiten teen vain välttämättömimmän, mistä seuraa se, että esim. vartalovoiteet eivät kulu kummoista tahtia. Voin tunnustaa, että usein havahdun aktiivisesti käyttämään kosmetiikkaa vasta siinä vaiheessa, kun tilanne alkaa muuttua sietämättömäksi.

Jämäprojektilla on ollut seurauksena se, että olen aktivoitunut kosmetiikan käytössä. Weledan kropparasva loppui jo. Käsirasvoja olen sirotellut eri puolille asuntoa, sillä niille on todellakin tarvetta, mutta laiskuuttani en läheskään aina jaksa lähteä rasvaa kylppäristä hakemaan. Seuraavaksi loppuun kuluu toinen hoitoaineista (sitäkin voisi kerralla hölvätä kenties hieman normaalia enemmän…) ja Erisanin rasva on otettu aktiivikäyttöön.

Tavoite tässä projektissa on yksinkertainen. Haluan, että minulla on yksi toimiva tuote kutakin, ja mahdollisesti avaamaton varakappale odottamassa ensimmäisen loppumista.