Tyhjän tiskipöydän mysteeri

Kysy keneltä tahansa ammattiraivaajalta tai kodin stailaajalta, siisti ja mahdollisimman tyhjä tiskipöytä on avain siihen, että kodissa näyttää avaralta ja siistiltä. Enkä mene kiistämään. Onhan se totta, että tyhjä tiskipöytä luo aina mielikuvan kodista, jossa tavarat ovat paikallaan ja on väljää ja mukavaa. En ole ihan perillä siitä, mistä tämä johtuu, mutta tunnistatte varmaan vaikutelman joka tapauksessa.

Minulle on tosin jäänyt epäselväksi, miten tätä tilaa ylläpidetään. Tietenkin siivotessa tiskipöytä aina tyhjennetään, mutta ei mene kauankaan, kun sillä taas on tavaraa. Meidän tiskipöydän vakiokalusteisiin kuuluu purkki jossa on tiskiharjoja, sekä usein myös kastelukannu. Kaikella muulla on periaatteessa paikka jossain toisaalla. Mutta useimmiten pöydällä on paljon muutakin.

Kun juuri nyt katson tiskipöytää, se ei todellakaan ole tyhjä. Se on täynnä epämääräistä tiskiä. Mitä muut ihmiset tekevät epämääräisille tiskeille? Ongelma näet ei ole se, että tiskipöydällä olisi lautasia tai laseja. Kaikki sellaiset voin nykyisin laittaa suoraan koneeseen, sillä viime vuoden puolella omaksumani tiskikonerutiini toimii edelleen kuin unelma. (Lyhyesti kyse on siis siitä, että kone laitetaan pyörimään joka ilta ja tyhjennetään heti aamulla, jolloin sinne voi mättää likaisia astioita koko päivän.)

Sen sijaa pöydällä on tiskejä, jotka vaativat käsinpesua. Vanha puristelasinen tarjoiluastia, jossa on ollut karkkeja, kaksi vesipulloa, kaksi lasista säilytyspurkkia, tyhjiä ziplock-pusseja. Nämä ovat pöydällä juuri nyt, mutta vastaavaa tavaraa hiipii sinne sitä mukaa kun entisiä pestään pois. Miten ne ihmiset, joiden tiskipöytä kiiltää aina tyhjyyttään, toimivat näiden kanssa? Eikö heillä ole lainkaan astioita, joita ei voisi laittaa koneeseen? Vai ovatko he vain niin reippaita, että tiskaavat kaikki tuollaiset heti kun niitä tulee? Toivoisin, että kyse ei ole jälkimmäisestä, sillä se saa oloni tuntumaan laiskalta.

Jos kysyisin neuvoa itseltäni, kehottaisin ottamaan käyttöön uuden rutiinin, jolla kerran päivässä tiskataan käsitiskit pois. Vaikka illalla, niin sitten olisi aamulla aina siistiä, taikka aamulla, jolloin olisi päiväksi siistiä. Vaan äh kun ei jaksaisi. En tykkää tiskaamisesta, ja käsitiskirutiinin omaksuminen tuntuu ankealta. Toki ymmärrän, että tässä on juuri se ongelman ydin. Jos tykkäisin tiskaamisesta, meidän tiskipöytä kiiltäisi varmasti aina.

Viikon vinkit: keittiösienet, käteistä rahaa ja nettilehtiä

Ilta-Sanomat listaa hauskoja erilaisia käyttötapoja keittiösienelle.

Sähkökatkot ovat kiusanneet ihmisiä ainakin Keski-Suomessa. Jos koko maahan iskisi sähkökatko pidemmäksi aikaa, käteinen raha osoittautuisi tarpeelliseksi. Yleensä minulla on hiukan (20€) rahaa käteisenä mukana, mutta tuli tämän artikkelin myötä mieleen, pitäisikö pitää kotona jossain jemmaa, jossa olisi vähän enemmän. Tämä on taas sellaista odottamattomaan varautumista, jonka oikeastaan toivoisi olevan turhaa. Mutta toisaalta muutaman setelin säilyttäminen kotona on häviävän pieni vaiva mahdolliseen hyötyyn nähden.

Aineettomia asioita: jos olet kirjastonkäyttäjä pääkaupunkiseudulla, käytettävissäsi on nyt lisää kansainvälisiä lehtiä sähköisesti. Näköislehdet säästävät rahaa ja lisäksi ne eivät jää nurkkiin pyörimään.

Kaappi ennen ja jälkeen

Laitetaan vaihteeksi Viikon vinkkien tilalle perinteinen raivauspostaus – kuvien kera!

Kun tuli mainittua se kaappi, josta löytyi se onneton keittiövaaka (jossa vihdoin on patteri! Hurraa! Aaltoja!), niin päätin sitten oikeasti tehdä asialle jotain. Kaappi on kapea ja korkea, ja siinä on useampia hyllyjä. Raivasin ja järjestin uudestaan kaksi alimmaista.

Ennen siivoamista näytti tältä:

image

Hyllyllä on etupäässä kynttilöihin ja niiden polttamiseen liittyviä tavaroita ja tarvikkeita. (Joita muuten on melkoinen määrä ottaen huomioon, että minä en ole kynttiläihmisiä.) Sitten on puukko, maalarinteippiä, tusseja ja varmaan kolme kiloa painava mortteli. Löytyy myös se keittiövaaka, sekä vanha tuoksulyhty. Tämä kaappi on sillä lailla keittiön reunassa, että kynttilähommat voivat ihan hyvin olla täällä, koska niitä harvemmin tarvitaan. Toisaalta pakastin on vastapäätä, joten maalarinteippi ja tussi tuntuivat olevan oikeassa paikassa myös. Niillä nimittäin merkitään purkinkanteen mitä siinä on pakastettu.

Lopputulos näyttää kuitenkin tältä:

image

Hoksasin nopeasti, että tässä kannattaa soveltaa perinteistä ”samanlaiset yhteen” tekniikkaa. Niinpä tyhjensin molemmat hyllyt ja pyyhin puhtaaksi keittiötahmasta. Sitten järjestin tuikkukipot ylemmälle hyllylle ja jätin korkeat kynttilänjalat alemmalle. Alemmalla hyllyllä on nyt myös tulitikut, kakkukynttilät ja sammuttaja. Niiden lisäksi myös se vaaka ja mortteli. Jälkimmäiselle etsin paikkaa muualtakin, mutta se ei mahtunut järkevästi minnekään joten jätin sen paikalleen.

Kaapista poistui tavaraa: irtokynttilät siirsin komeroon, jossa niille on ihan oikea paikka olemassa. Tuoksulyhdyn vein kylppärin kaapin päälle, jossa säilytän myös eteerisiä öljyjä (samanlaiset yhteen tässäkin tapauksessa). Maalarinteippi ja tussit puolestaan muuttivat pienen matkan alemmas vetolaatikkoon, jossa pidän pussinsulkijoita, leivinpaperia ynnä muuta vastaavaa. Ne ovat edelleen lähellä pakastinta, mutta peräti samassa laatikossa kuin pakastepussit. Järjestin lopulta myös tuon laatikon, sillä epäjärjestys oli vallannut senkin.

Tällä kertaa en heittänyt roskikseen muuta kuin pari loppuun poltettua tuikkua. Kaikelle muulle löytyi oma paikka helposti, ja silti kaappiin tuli lisää tilaa. Kynttilänjalkojen määrää katsellessa tuli tosin mieleen, että osasta voisi helposti luopua. Nimittäin kahdesta sellaisesta, jotka olen saanut lahjaksi: toisen sain kerran tuliaisiksi ja toisen kiitokseksi yhdestä työkeikasta. Ehkä jostain löytyy kynttiläihminen, jolla olisi niille käyttöä. Tästä voi myös havaita, että koriste-esineet ovat hankalia lahjoja. Molemmat jalat ovat nimittäin ”merkkitavaroita”, mutta kun ne eivät ole oman tyylisiä niin niitä ei juuri koskaan tule käytettyä.

Pienestäkin raivaamisesta tulee aina tosi hyvä fiilis. Optimaalinen järjestys tuo jotain kummallista tyydytystä tällaiselle organisointifriikille. Ensi viikolla voisi ottaa työn alle samasta kaapista loput kaksi hyllyä.

Viikon vinkit: sekalaista kodinhoitoja ja purkujätettä

Pitkästä aikaa linkkejä sunnuntain iloksi. Tällä kertaa jaossa on sekalaisia kodinhoitoon liittyviä vinkkejä.

Iltalehdessä kerrotaan, miten jääkaappi täytetään oikeaoppisesti. Jutun lähteet ovat tällä kertaa suomalaiset, joten sisältöön voinee luottaa kohtuudella. Tosin jos muistaa että ovi on lämpimin paikka ja alhaalla on kylmintä, niin pääsee jo maalaisjärjelläkin pitkälle.

Iltasanomat puolestaan vinkkaa tiskikoneen oikeanlaisesta käytöstä. Astioiden huuhtelu etukäteen on yleensä turhaa.

Saman median toisessa jutussa luetellaan, mihin kaikkeen tavallista tiskiainetta voi käyttää. Tiskiaine on tehokas rasvanpoistaja mutta silti melko mieto tuote, joten se on kelpo puhdistustuote silloin, kun kyseessä on arka materiaali. Jutussa puhutaan tiskiaineen sekoittamisesta soodaan koruja puhdistettaessa. En tiedä tuosta soodasta, mutta kultaseppä suositteli minulle vastikään tiskiainetta ja kuumaa vettä esimerkiksi sormusten puhdistamiseen. Samoin tiskiaine on mielestäni ainoa oikea pesuaine jääkaapin ja pakastimen puhdistukseen.

Vähän isomman mittakaavan kierrättämistä: EU määrittelee, että purkujätteestä pitää parin vuoden päästä kierrättää 70%.  (YLE)

Omalle paikalle

Katselin vähän väsyneenä keittiön työtasoa, joka oli jälleen kerran päällystetty ties millä. Hirveä määrä roinaa pöydällä, eikä mitään tilaa mahtua tekemään mitään. Visuaalinen efekti oli lähinnä masentava. Lykkäsin raivaamista eteenpäin ja eteenpäin kunnes lopulta oli kertakaikkiaan pakko ruveta töihin. Yksi kerrallaan aloin siirrellä tavaroita tasolta pois.

Silloin sain ahaa-elämyksen. Tajusin etten oikeastaan siivonnut, vaan palauttelin vain yksittäisiä tavaroita omille paikoilleen. Huomasin yhtäkkiä, että oikeastaan jokaisella esineellä oli oma paikka jossain, ja vieläpä varsin lähellä. Leivät leipäkoriin. Tiskit tiskikoneeseen. Karkkipaperit roskikseen. Keittiöpyyhe uunin kahvaan roikkumaan. Työ, jota olin vältellyt vaikka kuinka kauan siksi, että se vaikutti niin ikävältä ja hankalalta hommalta, osoittautuikin alle viiden minuutin pyrähdykseksi. Laitoin vain kaikki omille paikoilleen.

Aloin miettiä, että taidan lykätä usein siivoamista siksi, että kuvittelen sen olevan sekä työläämpään että vievän enemmän aikaa kuin todellisuudessa on. Jos kodissa on perusjärjestys, tuollainen järjestely on oikeasti helppoa, koska tavarat voi tosiaan vain palauttaa sinne minne ne kuuluvat. Aloin myös filosofoida asiaa pidemmälle: sanotaan, että lika on vain materiaa väärässä paikassa. No, samalla logiikalla epäjärjestys on vain esineitä väärillä paikoilla. Jostain syystä tässä kävi vähän samanlainen keventymisilmiö, kuin sen projektiajattelun suhteen. Yhtäkkiä en enää kokenut siivoavani, vaan tein vain tarmokkaan pikajärjestelyn. Mutta lopputulos oli siisti työtaso.

Jos tätä oivallusta jalostaisi jonkinlaiseksi ohjeeksi itselleni ja muille, sanoisin että jatkossa aloita helpoista. Eli jos kyse on jostain arkipäivän epäjärjestyksestä, vie ensin paikalleen kaikki jutut, joiden paikan tiedät sen enempää asiaa pohtimatta. Todennäköisesti sotku selvittyy aika pitkälti jo sillä. Tämä ei tietenkään toimi silloin, kun pitää ruveta selvittämään jotain isompaa juttua kuten varastoa tai autotallia (joskin alkuun voi päästä niissäkin). Mutta normaalien huoneiden järjestelyssä tämä auttaa. Tavarat omille paikoilleen. Tässä muuten näette, että pyörän voi keksiä näköjään monella tavalla uudestaan 🙂

Maustehyllyhaaste!

Pitkästä aikaa uusi haaste: Maustehyllyn siivous.

Tämä on yksi niitä projekteja, joiden tekeminen on ollut mielessä jo vaikka kuinka kauan. Aloitin perjantaina ja sain valmiiksi lauantaina. Lähtötilanne näytti tältä:

kuva-1

Ei nyt mikään täydellinen kaaos mutta aika sotkuista kuitenkin. Otin hylly kerrallaan ensin kaikki purkit ynnä muut pois, ja pyyhin hyllyt mikrokuituliinalla ja astianpesuaineella. Mikäli hyllysi on lieden yläpuolella kuten minulla, varaudu rasvakerroksiin sekä purkeissa että hyllyillä. Astianpesuaine tehoaa rasvaan kuitenkin hyvin. Kuva ei tee oikeutta lialle, joka tarttui pyyhkiessä rättiin.

Seuraava vaihe oli käydä läpi kaapin sisältö. Se olikin tarpeen, sillä monia mausteita löytyi tuplana, inkivääriä jopa triplana, ja kaikki tietenkin avattuina. Minulle on mysteeri, miksi meillä on esimerkiksi unikonsiemeniä kaksi täyttä purkillista… Näköjään on vain ostettu uutta varmuuden vuoksi, eikä kukaan ole kotonakaan tarkistanut mikä on tilanne. En tällä kertaa heittänyt pois mitään, lukuunottamatta yhtä purkinpohjallista. Se sisälsi puoli teekusikallista tunnistamatonta kuivattua yrttiä, joka ei enää maistunut miltään. Yleisesti ottaen mausteet eivät mielestäni vanhene kovinkaan nopeasti, eivätkä vanhentuneet mausteet käsittääkseni aiheuta mitään vaaraa ihmiselle. Korjatkaa jos olen väärässä. Maku saattaa tietysti laimentua, mutta se ei sinänsä estä mausteen käyttöä.

Inventaarion jälkeen yhdistelin tuplat parhaani mukaan, täydensin lasipurkit täyttöpusseista ja haalin uusia purkkeja, jotta pääsisin kaikista pussukoista eroon. Seesaminsiemenet siirsin maustepurkista pieneen muovipussiin jauhokaappiin, jotta muistan heittää ne sämpylätaikinaan ensi viikolla. Tyhjentyneen purkin täytin muistaakseni oreganolla. Tällä tavalla sain karsittua ja siistittyä kaapin sisällön varsin kelvolliseen kuntoon. Samalla pyyhin myös lasipurkit rasvasta ja pölystä. Lisäsin myös tarvittaessa nimilaput puuttuviin purkkeihin. Koska en ole turhan tarkka sisustusdetaljien suhteen, käytössä oli maalarinteippi ja tussi. Arvostan, jos joku jaksaa esimerkiksi nakutella dymolla siistejä lappuja, mutta minulle riittää että näen mitä purkissa on. Sekin on selkeä parannus lähtötilanteeseen nähden.

Lopuksi järjestin kaikki takaisin hyllyille. Alimmalla on pippurit ja suolat, seuraavalla yrtit ja muut mausteet, kolmannella leivontaan tarvittavat mausteet sekä liivatelehdet, hiiva, sooda ja leivinjauhe ja ylimmällä pari täyttöpussia ja muuta sekalaista, joka ei mahtunut muualle. Tuo narukerä on tarkoitettu lihan sitomiseen paistamista varten, eli se on aivan loogisessa paikassa jos joku ihmettelee. Kuivahiivaa on kaksi pakettia, koska sitä kuluu nykyisin leipoessa niin paljon. Nyt kaapissa näyttää tältä:

kuva

 

Joten nyt jos tekemisen puute yllättää, haastan teidätkin järjestämään maustehyllyt. Oikeasti tähän menee yhtä kyytiä ehkä puoli tuntia, mutta minulla meni pari päivää koska tein tätä aina vähän kerrallaan muiden hommien ohessa. Lähteekö kukaan mukaan?

Toisen turhake on toiselle tarpeellinen

Sain lukijalta hyvän juttuvinkin: mainitse tavara, jota olet alunperin pitänyt aivan turhana, mutta myöhemmin käytössä todennut tosi käteväksi. Keksin heti yhden: salaattilinko. Oikeasti, en aiemmin voinut ymmärtää, miksi kukaan tarvitsisi salaattilinkoa. Mitä sillä ylipäätään tehdään? Sitten muutin sinne Kaliforniaan vuodeksi, ja siellä asunnon perusvarustukseen kuului salaattilinko. Kokeilin kerran ja älysin heti, miksi se on olemassa. Pestyt salaatit saa linkoamalla ihaniksi. Ne jäävät raikkaan kosteiksi mutta aivan rapeiksi. Kotiin palattuamme bongasin taloyhtiön kierrätyshyllystä salaattilingon, ja otin sen heti käyttöön. Tavaran ainoa huono puoli on sen koko. Pyöreää ja aika kookasta muoviesinettä on aika hankala säilyttää fiksusti missään.

On muitakin vähän samanlaisia. Ennen kuin perehdyin mankelointiin, en välttämättä ymmärtänyt mankelien tarpeellisuutta maailmassa. Moniteräiset yrttisakset ovat monien mielestä höpsöt, mutta minä kyllä käytän niitä aika usein. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät vaikkapa leipäkonetta silkkana turhuutena, mutta anoppini valmistaa sillä ihanaa kotitekoista leipää joka viikko.

Pistänkin pienimuotoisen haasteen pystyyn täällä kommenttiboksissa: kerro oma tarinasi turhakkeesta, joka onkin muuttunut tarpeelliseksi! Minua kiinnostaa kuulla, millaisista tavaroista on kyse.

Arki alkoi tänään

Eilen palasin maalta, viimeiseltä lomaviikolta. Mukana tuli iso kassillinen likapyykkiä ja neljä puhdasta mattoa. Pesin matot käsin kuivalla maalla. Se käy näin: levitetään nurmikolle iso pressu. Matto pannaan pressun päälle ja kastellaan puutarhaletkulla. Sitten roiskitaan mäntysuopaa ja kuurataan. Huuhdellaan ja harjataan liat pois. Nostetaan matto telineelle kuivumaan, ja huuhdellaan siinä vielä viimeisen kerran. Annetaan auringon kuivattaa. Näillä helteillä matot kuivuivat nopeasti, joten parissa päivässä kaikki oli pesty. Mäntysuopa ei maata myrkytä, ja nurmikko vihertää kun tulee kastelu hoidettua saman tien.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja hoidin koko kesän roikkuneen rästiprojektin, nimittäin sulatin ja pesin jääkaapin ja pakastimen. Jo oli aikakin. Tai siis olisi ollut jo pari kuukautta sitten, mutta kun tuli priorisoitua muuta toimintaa, tämä oli jäänyt. Olin ilonen, kun tänä vuonna roskikseen meni paljon vähemmän ruokaa kuin ennen. Aiemmin jääkaapista on yleensä saanut heittää pois yhtä sun toista, mutta toissavuotisen ruokajärki-projektin jälkeen on tolkku pysynyt ruoka-asioissa paljon paremmin.

Heitin pakastimesta pois yhden epämääräisen itse keitetyn lihaliemen (oletan että se oli sitä), puoli pussia vanhaksi menneitä herneitä ja yhden vanhentuneen jäätelön jämän. Jääkaapista löytyi yksi pilaantuntu hillo, pari vanhentunutta maustekastiketta sekä homeinen cheddar-juuston palanen, jonka alkuperä on minulle mysteeri. Koska aion lähiaikoina palata ruokasuunnittelun pariin, jääkaapin ja pakastimen inventointi ja puhdistus tulivat nyt tarpeeseen. Sitä paitsi on tosi ihanaa avata puhtautta hohtava kaappi! Käytin pesemiseen sitä tiskiainetta, joka ei ollut riittävän tehokasta rasvaisten patojen putsaamiseen, mutta tässä tarkoituksessa toimi erinomaisesti.

Näiden siivousurakoiden jälkeen edessä onkin pitkästä aikaa raivaamista. Lastenvaatteiden karsimista, lelujen karsimista ynnä muuta. Mielessä (ja puhelimen muistiinpanoissa) on runsaasti aiheita, joista tekee mieli kirjoittaa. Aion myös käytännön syistä palata ruokasuunnitteluun, joten päivitän uudet ruokalistat kun saan ne valmiiksi. Lisäksi olisi liuta pankki- ym. asioita, joita pitää ruveta kipin kapin hoitamaan.

Onko siellä kukaan muu yhtä innoissaan arjen rutiineista, vai hehkuttelenko täällä yksinäni?

Viikon vinkit: pakastimen sulatus, turvallista ruokaa ja juhlavinkkejä

Ajattelin lähiviikkoina sulattaa ja pestä pakastimen. Myös MTV ehdottaa pakastimelle keväthuoltoa. Toisaalta olisi järkevää sulattaa pakastin silloin kun ulkonakin on pakkasta, jotta ruoat saa vaikka parvekkeelle siksi aikaa. Mutta toisaalta alkukesästä pakastin on varmasti tyhjimmillään, joten tietty logiikka tässäkin. Olen aktiivisesti tyhjentänyt eli syönyt pois kaikkia jämiä, jotta säilyteltävää olisi mahdollisimman vähän kun alan sulattaa.

HS listaa yleisimmät syyt kotona sattuville ruokamyrkytyksille. Ne ovat kaikki varsin maalaisjärkisiä: liian lämmin säilytystila, huono hygienia, väärin käsitelty raaka liha ja kala, liian pitkä jäähdytysaika sekä liika luottamus omiin aisteihin. Näitä on aika helppo noudattaa: säädä jääkaappi tarpeeksi kylmäksi (alle +6°C), pese kädet huolellisesti, älä päästä raakoja lihoja kosketuksiin muiden ruokien kanssa, jäähdytä tähteet nopeasti äläkä jätä hellalle itsekseen tuntikauksiksi, ja jos tuote epäilyttää, älä syö.

YLE puolestaan on haastatellut Marttojen asiantuntijaa, joka kertoo hyviä vinkkejä juhlien järjestämiseen.

Perfektionismi pilaa järjestyksen

Kun tavaroita organisoi ja järjestää, on olennaista samalla miettiä, miten helppo uutta systeemiä on noudattaa. Olen huomannut, että usein ongelmaksi nousee tavaroiden liian tarkka lajittelu.

Yksi raivaus- ja järjestysoppaiden perusneuvoista on, että samanlaiset laitetaan yhteen. Tämä on hyvä ja looginen ohje, sillä se helpottaa tavaroiden löytämistä ja säilyttämistä. Harvoin kuitenkaan annetaan vinkkejä siitä, miten yksityiskohtaisella tasolla esineitä kannattaisi lajitella. Kun olen auttanut ihmisiä kodinraivausprojekteissa, huomaan että monet lajittelisivat tavaroitaan mielellään vähän liiankin tarkasti. Tyypillinen esimerkki on lelut, mutta sama koskee vaikkapa keittiövälineitä, askartelutarvikkeita ja kaikenlaista pienempää tavaraa ja sälää.

Etenkin lelujen suhteen kannattaa mielestäni olla suurpiirteinen. Leikeissä kaikki menee joka tapauksessa sekaisin, eivätkä pienet lapset osaa itse laittaa leluja tarkasti lajitellen paikoilleen – saati sitten ole kiinnostuneita siitä. Mielestäni kannattaa ennemminkin keskittyä olennaiseen, eli siihen että lelut ovat ylipäätään lattioilta pois. Mitä vähemmän kategorioita, sitä helpompaa on ylläpitää järjestystä. Esimerkiksi se, ovatko puukynät ja värikynät samassa vai eri purkissa, on omasta mielestäni aivan yhdentekevää. Molemmilla piirretään, joten yksi purkki riittää. Samoja asioita kannattaa miettiä kun organisoi omia tavaroitaan. Miten montaa purnukkaa tai laatikkoa on valmis ylläpitämään? Mikä palvelee tarkoitustaan parhaiten? Onko esimerkiksi hyötyä pitää erillään klemmareita ja kumilenksuja, vai riittäisikö yksi purkki? Mikä olisi kaikkein helpointa ja toimivinta? Miten monimutkaista systeemiä jaksaa aktiivisesti ylläpitää?

Itse yritän tehdä säilytyksestä mahdollisimman simppeliä. Pari käytännön esimerkkiä: säilytän siivoustarvikkeita kolmessa avolaatikossa (tai ehkä kaukalo olisi kuvaavampi sana). Yhdessä on kaikki aineet, toisessa muut tarvikkeet (kuten hanskat, sienet, pölynimurin suuttimet jne.) ja kolmannessa rätit. Keittössä puolestaan on laatikko, jossa on aterinten lisäksi sekalaisia keittiötarvikkeita, kuten kuorimaveitsiä, juustohöylä, nuolija, pullasuti jne. Nämä muut on jaoteltu kahteen joukkoon: niihin joissa on terä, ja niihin joissa ei ole. Keksin tämän systeemin aika äskettäin, ja olen edelleen naurettavan tyytyväinen tuohon logiikkaan. Vain yksi sääntö, ja kaikki löytyy helposti. Perheen avaimia puolestaan ei lajitella mitenkään. Ne ovat kaikki yhdessä korissa (ja kieltämättä aika sekaisin), mutta se ei haittaa koska jokaisessa avaimessa on nimilappu. Kaikki avaimet ovat samassa paikassa, eikä sen tarkempaa lajittelua tarvita, oikea avain löytyy hiukan penkomalla.

Ymmärrän kyllä sen houkutuksen, joka tarkassa lajittelussa piilee. Se vetoaa täydellisyyden tavoitteluun ja järjestyksenkaipuuseen. Mitä täsmällisemmin kaikki on omissa lokeroissaan, sitä parempi kontrolli tavaroista tuntuu olevan. Toisiin taas vetoavat sotilaallisen suorat, identtiset purkkirivistöt, joiden kyljessä on säntillinen lappu, jossa lukee mitä sisällä on. Näitähän sisustuslehdissä näkee säännöllisin väliajoin, koulukunnasta vain riippuu, onko nimilappu naputeltu dymolla vai kirjoitettu kauniisti käsin. Vähemmästäkin tulee tunne, että elämä ja tavarat ovat täydellisesti hallinnassa!

Mutta ellei ole luonnostaan säntillinen tyyppi, monimutkaisten säilytysjärjestelmien ylläpito on työlästä ja vaatii paljon itsekuria. Ymmärrykseni mukaan hyvän järjestyksen pitäminen perustuu toimiviin rutiineihin, ja jos omista rutiineistaan on kehitellyt liian hankalat, järjestys alkaa vähitellen lipsua. Jossain vaiheessa seuraa turhautuminen, kun omia standardeja on vaikea saavuttaa. Ratkaisu tähän on tehdä vähemmän ja keskittyä olennaiseen.

Oletteko te purkkirivistöjen ystäviä, vai suurpiirteisempiä järjestäjiä?