30 kertaa : vastuullisen vaateostamisen puolesta

Sain Sulassa sovussa blogin Ainolta haasteen: uutta vaatetta ostaessa pitäisi miettiä, tulenko käyttämään sitä vähintään 30 kertaa. Aloin tietysti heti pohdiskella haastetta monelta kantilta.

Periaatteessa tuo voisi olla hyvä yleisohje. Perusvaatteille tulee helposti sen verran käyttöä puolessa vuodessa, tai lyhyemmässäkin ajassa. Esimerkiksi nyt minulla on päälläni farkut, joita varovaisenkin arvion mukaan olen pitänyt jalassa ainakin parisataa kertaa. Yläosana on tunika, jonka sain viime vuonna lahjaksi. Luulisin, että olen pitänyt sitä yli 20 kertaa, mutta tarkemmin en osaa sanoa. Käytän sitä kuitenkin joka kuukausi, joten 30 kertaa tulee tämän vuoden aikana varmuudella täyteen. Sukat ja alusvaatteet ovat puolestaan sellaisia, että ne tulee käytettyä kirjaimellisesti loppuun, joten kertyvistä käyttökerroista ei tule olemaan huolta.

Mutta sitten aloin miettiä kaikkia erikoistapauksia, kuten sukkahousuja. Juuri vastikään pistin jalkaan sukkikset suoraan paketista, ja jalasta suoraan roskikseen. Yksi käyttökerta. Ylipäätään ohuille sukkahousuille voi minusta realistisesti laskea 1-5 käyttökertaa. Jos menee sen yli, niin on jo käynyt hyvä tuuri. Entä sitten juhlavaatteet? Harvapa meistä elää sellaisessa  huvitusten pyörteessä, että hienommille vaatteille tulisi koskaan 30 käyttökertaa. Silti niitäkin täytyy joskus ostaa uusia. Tai entäs hellevaatteet? Villakerrastot? Kuten huomaatte, asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

Olen silti sitä mieltä, että tulevien käyttökertojen arvioiminen ostovaiheessa on erittäin hyvä idea. Siinä nimittäin joutuu miettimään, kuinka kauan vaate oikeasti olisi käytössä. On myönnettävä, että en muista koskaan pohtineeni asiaa tältä kannalta. Yleensä mietin kaupassa, sopiiko vaate tarpeisiini, pidänkö siitä, voiko sen pestä, onko hinta järkevä, minkä kanssa sitä pitäisin ja nykyisin jopa sitä, miten sen asustaisin. Sen sijaan en ole koskaan ajatellut, kuinka monta käyttökertaa vaatteelle tulisi. Osittain kyse on siitä, että jos vaate on kiva, sitä olettaa automaattisesti pitävänsä paljon. Mutta ei kaikkien vaatteiden kohdalla.

Mietitäänpä asiaa tänä vuonna ostamieni vaatteiden kannalta. Tammikuussa ostamani kotelomekko on ollut päällä kaksi kertaa, tänään puen sen jälleen. Se tarkoittaa sitä, että käyttökertoja pitäisi tulla vielä 27 lisää, että tavoite olisi saavutettu. Tällä kerran kuussa tahdilla siihen menisi vajaat kolme vuotta, mutta todellisuudessa luultavasti pidempään. Viime kuussa ostamani kesähame ei ole ollut päällä vielä kertaakaan. Olettaen, että lämpötila tänä vuonna vielä nousee sellaisiin lukemiin, että hameelle olisi käyttöä, voisin arvioida käyttäväni hametta kesän aikana esimerkiksi 10 kertaa. Se tekisi samat kolme vuotta. Kuten tuossa aiemmin jo totesin, ostamilleni kolmille sukkahousuille ei tule edes yhteensä 30 kertaa, mutta toisaalta niitä kaksia alushousuja tulen varmasti jo vuoden sisällä käyttämään tuon verran, ja vuosien varrella vielä enemmänkin.

Haluaisinkin avata keskustelun tästä aiheesta! Mitä mieltä olette, onko 30 kerran sääntö hyvä ohjenuora kaupoilla? Miten tiukasti sitä olisi syytä noudattaa? Toisaalta pohdin sitä, että pitäisikö 30 kertaa olla sääntönä myös niille vaatteille, jotka kaapista jo löytyvät. Esim. jokaista vaatetta on pidettävä 30 kertaa, ennen kuin sen saa myydä tai lahjoittaa pois? Ja entä sitten, jos jo kaupassa tuntuu siltä, että käyttökertoja ei tule tarpeeksi. Pitäisikö juhlamekko jättää ostamatta ja vain sinnitellä vanhoilla? Vai olisiko silloin vuokraaminen tai lainaaminen oikea vaihtoehto? Entä koskeeko tämä käytettyjä vaatteita?

Kuten näette, en tuttuun tyyliini niele pureskelematta hyviäkään ideoita! Otan kyllä haasteen vastaan, mutta en ihan sellaisenaan, koska minkä tahansa säännön sokea noudattaminen ei minusta ole järkevää. Kertokaa tekin oma näkemyksenne: toimisiko tämä teillä, noudattaako joku jo nyt tai ottaako joku kenties tästä haasteen vastaan! Ja Aino, osallistu sinäkin keskusteluun!

Kaksi kuukautta ostolakkoa takana

Nämä projektit pyörivät näköjään mielessä öisinkin. Näin viime yönä sellaista unta, että olin käytettyjen vaatteiden liikkeessä. Löysin sieltä kaksi hienoa punaista kauppakassia, jotka maksoivat yhteensä 43 euroa. Mietin kuumeisesti, että lasketaanko nämä kassit vaatteisiin, ja onko sillä merkitystä, jos ostan ne käytettyinä. Heräsin aamulla ja mietin, että aika kalliita kasseja, etenkin kirppikseltä ostettuna…

Mutta nyt on jälleen kuun ensimmäinen päivä ja sitä myöten ostoraportin aika. Se on tällä kertaa lyhyt ja ytimekäs: en ostanut mitään. En yhtä ainoaa vaatetta itselleni. Kulutus nolla euroa! Haluaisin pysähtyä hetkeksi tämän faktan äärelle. Nyt on siis takana ainakin yksi kuukausi ihan todellista ostolakkoa. En käynyt vaatekaupoissa, en nettikaupoissa enkä kirppiksillä. Luulenpa, että viime vuonna ei ollut yhtäkään kuukautta, etten olisi ostanut ainuttakaan vaatetta. Vähintäänkin tuli napattua sukkia jostakin alesta. Tällaista toivon kulutukseni olevan jatkossa. Ostoja silloin kun löytyy jotain todella hyvää ja tarpeellista, ja kun ei ole sen kummempia tarpeita, ei osteta mitään.

Vaatteiden määrä on kyllä vähentynyt. Myin yhden vanhan virheostoksen ja osallistuin helmikuussa Patrician rintaliivikeräykseen. Kuskasin sinne aikamoisen kassillisen väärän kokoisia alusvaatteita, joita oli kertynyt kaapin nurkkiin vuosien varrella. Totesin, että en ikinä saa niitä myydyksi, eikä lähipiirissä ollut ketään, kenelle niitä olisi kätevästi voinut kierrättää, joten hyväntekeväisyyskeräys olisi paras vaihtoehto.

On ihan hullua, että vaikka kyseessä oli nippu vaatteita, joista osaa en ollut pitänyt valehtelematta kymmeneen vuoteen, jouduin silti tekemään tietoisia päätöksiä päästää irti. Nämä olivat kaikki olleet sopivia joskus, jossakin elämänvaiheessa, mutta eivät enää. Alusvaatteet ovat ainakin naisten pukeutumisessa jokseenkin keskeisessä roolissa, eikä huonosti istuvilla tai väärän kokoisilla liiveillä tee mitään, etenkin kun kaapista löytyy sopiviakin. Siitä huolimatta tunsin pientä luopumisen tuskaa kun niitä pakkailin. Harmitti, että joukossa oli niin vähän pidettyjä, uuden veroisia vaatteita, ja toisaalta harmitti se, etteivät ne vanhat lempparit enää olleet sopivia. Mutta väänsin järjen äänen kovemmalle, ja nyt on toisaalta hyvä fiilis siitä, että kaikki mitä kaapista löytyy, sopii.

Entäpä maaliskuun ennuste? Sain Patricialta alennuskupongin kiitoksena tuoduista vaatteista. Se on voimassa maaliskuun ajan. En tiedä vielä käytänkö sitä. Jos Hullut päivät sattuvat tälle kuulle, on mahdollista, että ostan sieltä jotain. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä niin, että analysoin ensin todelliset puutteet, lähden ostoksille vasta sitten. Tämä on jossain määrin uudenlaista suunnitelmallisuutta, joka toivottavasti johtaa järkeviin ostoksiin, jos kauppaan päädyn. Ennustan siis, että maaliskuussa saattaa jokunen järkevä ostos tulla tehtyä.

Seuraavaksi kollektiivinen raportointiaika! Miten teillä on mennyt? Kertokaa kommenteissa!

Ensimmäinen kuukausi: mitä kuuluu ostolakolle?

Nyt on helmikuun ensimmäinen päivä, mikä tarkoittaa sitä, että on raportin aika! Takana on nyt reilut neljä viikkoa vuoden kestävästä uusien vaatteiden ostamisen rajoittamisesta. Vähän hankalasti sanottu, mutta kyseessä ei ole alunperinkään ollut täydellinen ostokielto, vaan tarkemmin sanottuna turhan ostamisen lopettaminen. Jos olet aivan uusi täällä, lakkoon johtaneet pohdinnat löytyvät täältä. (Viime vuoden vaatehankinnoista olen kirjoittanut myös, osa I ja osa II)

Sitten varsinainen raportti. Kuluneen kuukauden aikana ostin yhden vaatteen. Se uumoilemani täydellinen mekko tuli nimittäin vastaan. Ostin mekon Max Maran outletista, se maksoi 125€, se on noin 70% villaa ja 30% silkkiä sekä pari prosenttia elastaania joukossa. Väriltään harmaa, malliltaan lyhythihainen klassinen kotelomekko, helma ylettyy juuri polven alapuolelle, vyötäröllä laskoksista taiteiltu yksityiskohta ja kapea vyö samasta materiaalista. Yritin ladata kuvaa, mutta se ei nyt jostain syystä onnistu, lisään myöhemmin jos tietokone suostuu yhteistyöhön. Mekko istuu minulle täydellisesti. Se on myös täydellinen tarkoitukseen, johon sen hankin: siisti, klassinen mutta ei liian juhlava vaate erilaisiin esiintymistilanteisiin ja vähän hienommille illallisille. Ei liian huomiota herättävä, mutta todella laadukas vaate. Uskoisin pitäväni tätä lopun ikäni.

Itse asiassa ostin mekon Akateemisen kirjakaupan keskustelutilaisuutta varten, mutten kuitenkaan voinut käyttää sitä siellä. Kangas on nimittäin läheltä katsottuna musta-valkoista, ja olisi ”vilissyt” tv-ruudussa. Minulla oli esiintymisvaatteesta kuitenkin vähän huoli etukäteen, ja paria päivää ennen esiintymistä satuin outletin eteen. Oikeasti olin hirveässä kiireessä, mutta päätin kuitenkin äkkiä kurvata katsomaan, olisiko liikkeessä mitään sopivaa. Rekissä roikkui noita mekkoja kaksi, toinen niistä oli todella pieni, ja toinen tuo minulle sopiva. Sovitin sen farkkujen päälle, koska aikaa oli niin vähän. Totesin että nyt löytyi hyvä, ja koska hinta oli sen verran maltillinen ottaen huomioon materiaalin ja designin, tein ostopäätöksen samantien. Olin kaupasta ulkona viidessä minuutissa. Harkinta-aika oli lyhyt mutta intensiivinen.

Olen todella tyytyväinen ostokseen. Samalla kävi selväksi, että tällainen ”ostolakko” on juuri oikea tapa ainakin minulle. Olen nimittäin ohittanut monta shoppailumielitekoa kuukauden aikana. Alennusmyynnit vetivät kyllä puoleensa, ja nyt kun olin sopinut itseni kanssa etten niihin mene, yllättäen sellaisetkin ketjukaupat, joissa en normaalisti asioi koskaan, alkoivat jotenkin houkutella. Oli aika erikoista huomata se. En kuitenkaan mennyt minnekään kiertelemään, joten vältyin siinä mielessä vakavilta houkutuksilta. Toisaalta kun tämä mekko nyt sattui löytymään, olisi ollut pöhköä olla ostamatta. Täydellisiä vaatteita ei tule usein vastaan, etenkään tuollaisella täsmäiskulla.

Sitä paitsi teoriani siitä, että vaatevarastoni on jo valmiiksi varsin hyvä, piti myös paikkaansa. Esiintymiseen löytyi sopiva vaate omasta takaa. Olen ostanut sen vuonna 2009 ja pitänyt jatkuvasti. Se on silti edelleen uudenveroinen, ja yksi lempivaatteistani. Tässä näkee, että jos vaate on oikeasti todella hyvä, sitä todella pitää vuodesta toiseen aina yhtä tyytyväisenä. Jos teitä kiinnostaa nähdä, mitä minulla lopulta oli päällä, keskustelu on edelleen nähtäväissä täällä. Jalassani olevat sukkahousut muuten parsin samana aamuna. Nuo olivat ainoat harmaat, ja havaitsin reiän onneksi ennen kuin lähdin kotoa. Harmaat sukkahousut tulevat siis luultavasti tämän vuoden aikana ostoslistalle.

Yhteenvetona kuukausi meni oikein hyvin. En ostanut mitään sellaista, mille ei olisi pitkäaikaista käyttöä. Toisaalta en ostellut mitään tarpeetonta, en tehnyt kompromisseja ja muutenkin pysyin mielestäni projektin tavoitteissa hyvin. Mutta entäpä te, hyvät lukijat! Vuoden alussa mukaan ilmoittautui iso joukko lakkoilijoita. Palan halusta kuulla, millainen kuukausi teillä on ollut. Millaisia haasteita on tullut vastaan? Onko joku pärjännyt koko kuukauden ostamatta? Ja entäpä te, jotka aloititte vaatekirjanpidon vuoden alusta? Kertokaa miten menee!

Käsilaukkuhaaste

Uraäiti haastoi minut taannoin paljastamaan käsilaukkuni sisällön. Otin haasteen vastaan ja kuvasin sisällön välittömästi, etten rupeaisi puolivahingossa lavastamaan mitään todellisuutta kauniimpaa. Mutta yllättäen tilanne ei ollutkaan ollenkaan paha.

IMG_1477

Tämä on arkikäsilaukku, jota yleensä kuljetan mukanani. Kuten näkyy, se ei ole kovin suuri, mutta tarpeen vaatiessa siellä on kyllä kuljetettu varavaippoja ja vaihtokenkiä ynnä muuta. Toisaalta viime aikoina olen kulkenut paljon ihan ilman käsilaukkua, kiitos takin isojen taskujen. Otan mukaan vain avaimet ja kännykän, ja ehkä pankkikortin. Niillä pärjää pitkälle, ellei ole erityisempää menoa.

IMG_1478

Laukusta löytyi kaksi kynää, huulikiilto, Stockan kahvikuponki, jonka sain hyvittelynä rikkinäisestä tyynynliinasta sekä lapsen ponksupampula (miksi noita rinkuloita oikein sanotaan??) Jos lähden kotoa, kuvassa näkyvien tavaroiden lisäksi siellä on tietysti myös avaimet, kännykkä, kuulokkeet ja lompakko, jotka tosin kuvaushetkellä olivat kaikki jossain muualla.

Olisi kiva jättää teidät siihen uskoon, että tämä on se standardi, mutta tosiasiassa laukkujen pohjilta löytyy usein myös kuitteja, nenäliinoja ja muuta pientä sälää. Kuten kaikki pienten lasten äidit tietävät, käsilaukusta voi löytyä oikeastaan mitä vaan, pikkukivistä rusinoihin ja puruleluihin. Esikoisen ollessa vauva, en koskaan lähtenyt liikkeelle ilman massiivista tavara-arsenaalia. Sittemmin ymmärsin, että vaikka lähikauppareissulla tulisi tarve vaihtaa vaipat, en sitä kuitenkaan rupea keskellä katua tekemään, vaan ehdin kyllä kotiin asti. Niinpä rentouduin ja lakkasin varautumasta kaikkeen mahdolliseen kulkiessani vain parin kilometrin päässä kotoa. Pitemmille matkoille täytyy tietysti ottaa edelleen runsaammin tavaraa.

En haasta ketään yksittäistä ihmistä mukaan, mutta kuulen kyllä mielelläni kommenttiboksissa, mitä te muut kuskaatte mukananne!

Harvinaisempi haaste

Tällä kertaa haastan teidän vähän harvinaisempaan siivoushommaan:

Ilmanvaihtoventtiilien puhdistus.

Ne ovat siis niitä pyöreitä venttiileitä yleensä lähellä kattoa, jotka kuuluisi puhdistaa säännöllisesti, mutta jota harva tekee. Meillä näitä on yhteensä kuusi kappaletta: kolme keittiössä ja kolme wc- ja kylpyhuonetiloissa. Aion itse noudattaa Marttojen antamia ohjeita. Ensin imuroidaan pahimmat pölyt, sitten pyyhitään mikrokuituliinalla, tai jos se ei riitä niin mietoon saippuaveteen kastetulla rätillä rasvat ja pölyt pois. Arvelisin, että noihin kuuteen venttiiliin menee aika noin puoli tuntia, eli viitisen minuuttia per venttiili.

Lähteekö kukaan mukaan?

Patterit purkkiin

Viime sunnuntain haasteeseen ei kukaan tainnut lähteä mukaan. Mutta se on sivuseikka, sillä minä sain kuitenkin taas yhden pikkujutun hoidettua kuntoon. Todistusaineistoa:

kuva-2

Siinä ovat kaikki käytetyt patterit, päät teipattuina siististi lasipurkissa. Näitä tulee aika vähän vuoden aikana, joten vien tuon purkillisen keväällä kierrätysautolle, kun ne lähtevät liikkeelle. En tiennyt aiemmin, että vanhat patterit saattavat sopivasti toisiinsa osuessaan lyödä kipinää. Siksi tuo maalarinteippi on paikallaan, samoin lasipurkki joka ei ainakaan kuumene tai syty vahingossa. Lisäksi täytyy myöntää, että onhan tuo lasipurkki paremman turvallisuuden lisäksi paljon siistimpi systeemi, kuin se epämääräinen muovipussi joka oli käytössä aiemmin.

Tähän asiaan meni yhteensä noin kolme minuuttia. Lasipurkki löytyi kaapista valmiina. Tässä muuten näkee, että jos täydellisen minimalismin hengessä heittää aina kaiken pois, tällaisten juttujen järkkäämiseen menee enemmän aikaa. Kyllä huusholliin aina pari tyhjää lasipurkkia mahtuu.

Viikon vinkit (sähköä, kurahousuja) ja haaste!

Iltalehti ei mielestäni kuulu huippujournalismin etujoukkoihin, mutta tämä on hyvä ja tietopitoinen artikkeli kodin sähkölaitteista. Jutussa käydään läpi perusasioita sähköturvallisuuteen liittyen sekä kerrotaan millaiset sähkölaitteet ovat paloalttiita. Mikä pysäytti minut, oli kuitenkin tieto siitä, miten käytety paristot pitäisi säilyttää. Minulla ne ovat juurikin sikin sokin yhdessä pussissa. Oikea tapa on teipata päät, ja laittaa ne lasipurkkiin. Tästä seuraakin pitkästä aikaa haaste:

Kierrätystä odottavien patterien turvallinen säilytys.

Etsi patterit, teippaa päät maalarinteipillä ja tyrkkää purkkiin. Jos ei sopivaa lasipurkkia ole saatavilla, pistä asia muistilistalle ja seuraavan kerran kun hillopurkki tai oliivipurkki tyhjenee,  pese se ja ota sen jälkeen käyttöön. Patterit kuuluvat ongelmajätteisiin, joten niitä ei sovi heittää muun jätteen sekaan. Minä teen tämän jutun tänään, kuka lähtee mukaan?

Samassa aihepiirissä pysytään: Ledit valtaavat alaa muilta lampuilta. Ne ovat energiatehokkaita, kestäviä eivätkä kuumene. Tämän olen itsekin huomannut. Vaihdoin yhden valaisimen halogeenin tilalle ledin, ja olen tyytyväinen etenkin siihen ettei lamppu enää kuumene. Jos se vielä kestää kymmenen vuotta käyttöä, voin olla tyytyväinen.

Lopuksi vielä juttu eri aihepiiristä, joka kuitenkin sopii ajankohtaan erinomaisesti. YLE nimittäin kysyy, pesetkö lapsen kuravaatteita turhaan? Jos niitä ei pese, ne alkavat haista ja  pahimmillaan homehtua. Jos pesee liikaa, kangas menee pilalle. Niin että yrittäkää nyt sitten näillä keleillä taiteilla sen mukaan, mikä on sopiva tahti…

Toisen turhake on toiselle tarpeellinen

Sain lukijalta hyvän juttuvinkin: mainitse tavara, jota olet alunperin pitänyt aivan turhana, mutta myöhemmin käytössä todennut tosi käteväksi. Keksin heti yhden: salaattilinko. Oikeasti, en aiemmin voinut ymmärtää, miksi kukaan tarvitsisi salaattilinkoa. Mitä sillä ylipäätään tehdään? Sitten muutin sinne Kaliforniaan vuodeksi, ja siellä asunnon perusvarustukseen kuului salaattilinko. Kokeilin kerran ja älysin heti, miksi se on olemassa. Pestyt salaatit saa linkoamalla ihaniksi. Ne jäävät raikkaan kosteiksi mutta aivan rapeiksi. Kotiin palattuamme bongasin taloyhtiön kierrätyshyllystä salaattilingon, ja otin sen heti käyttöön. Tavaran ainoa huono puoli on sen koko. Pyöreää ja aika kookasta muoviesinettä on aika hankala säilyttää fiksusti missään.

On muitakin vähän samanlaisia. Ennen kuin perehdyin mankelointiin, en välttämättä ymmärtänyt mankelien tarpeellisuutta maailmassa. Moniteräiset yrttisakset ovat monien mielestä höpsöt, mutta minä kyllä käytän niitä aika usein. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät vaikkapa leipäkonetta silkkana turhuutena, mutta anoppini valmistaa sillä ihanaa kotitekoista leipää joka viikko.

Pistänkin pienimuotoisen haasteen pystyyn täällä kommenttiboksissa: kerro oma tarinasi turhakkeesta, joka onkin muuttunut tarpeelliseksi! Minua kiinnostaa kuulla, millaisista tavaroista on kyse.

Viimeinen kodinkonehaaste

Tämän jälkeen siirrytään kokonaan muihin aiheisiin, mutta teen vielä yhden haasteen viime viikon hengessä:

Tiskikoneen puhdistus.

Syy tähän on se, että meidän oma tiskikone on ruvennut haisemaan, ja asialle on tehtävä jotain. Joten tulkaa mukaan, mikäli aihe kiinnostaa!

Tiskikoneen tiskauksesta on blogissa kirjoitettu ja keskusteltu kiivaastikin aiemminkin. Tuolloin selvittelin asiaa, ja todistetuksi tuli, että sitruunahappo ei vahingoita konetta mitenkään. Konetiskiaineet ovat nimittäin niin emäksisiä, että viimeistään seuraava normaali pesu neutraloi mahdolliset happojäämät erittäin tehokkaasti.

Sitten asiaan. Marttojen mukaan sitruunahappoa annostellaan 20-30g, tai jos se ei riitä niin sitten 50g pesuainelokeroon. Taidan itse pistää suosiolla isomman annoksen, jotta tulisi kerralla puhdasta. Koneen koko lienee syytä ottaa huomioon, pieneen riittänee vähäisempi annostus. Pese tyhjä kone vähintään 60 asteen ohjelmalla, mutta lopeta ohjelma ennen kuin kuivaus alkaa. Muuten sakka palaa lämmön vaikutuksesta takaisin koneeseen kiinni. Tämän jälkeen voi käyttää vielä pelkän huuhteluohjelman, jos koneesta sellainen löytyy. Seuraava täysi koneellinen pestään normaalisti normaalilla konetiskiaineella. Yleensä puolitan pesuainetabletit, mutta puhdistuskäsittelyn jälkeen käytän kokonaisen, jotta kaikki lika varmasti poistuisi.

Tämän lisäksi kannattaa puhdistaa koneen pohjalta löytyvät suodattimet. Yleensä siellä on jonkinlainen kahva, jota kääntämällä suodatin lähtee helposti irti. Kyseessä on siis mekanismi, joka estää isojen ruoanjätteiden joutumisen putkistoon, vrt. nukkasihti pyykkikoneissa. Suodatin kerää itseensä kaikenlaista töhkää, rasvaa ja ruoanpalasia, joten se on aiheellista puhdistaa säännöllisesti. Irrota suodatin ja tiskaa se normaalisti käsin. Meidän koneessa suodatin on ”monikerroksinen”, eli koostuu monesta osasta, jotka saa irti toisistaan. Irrotan tiskatessa ne kaikki, jotta tulisi kunnolla puhdasta. Lisäksi suodattimen ympärillä koneen pohjalla on toinen irrallinen osa, myös eräänlainen sihti, jonka voi nostaa irti ilman sen kummempia kommervenkkejä. Sihdin alapuoli on yleensä aika karmea. Tarkista onko koneessasi tällainen, ja tiskaa sekin. Muista laittaa nämä paikalleen ennen kuin käynnistät koneen! Olen miettinyt, kannattaisiko suodattimet puhdistaa ennen vai jälkeen happokäsittelyn. Ehkä sekä että? Jos putsaa ne ensin ja sitten pesee koneen, voisi jälkeenpäin tarkistaa minkä verran suodattimiin tuli uutta likaa sitruunahapon yhteydessä.

Koneen sisäosat eivät yleensä likaannu sen kummemmin, paitsi luukun ympäriltä tiivisteiden läheltä. Normaali pesuaine ja sieni tai rätti kelpaa pudistukseen. Lopuksi voi vielä täydentää kirkastetta, itse käytän tähän tarkoitukseen tavallista etikkaa. Reipas pyyhkii vielä kannesta sormenjäljet pois.

Blogiin tullaan usen tiskikoneeseen liittyvillä hakusanoilla, ja moni ilmeisesti hakee tietoa soodan tai etikan käytöstä puhdistuksessa. Koska en ole kumpaakaan käyttänyt tähän tarkoitukseen, en osaa sanoa toimivatko ne. Sen sijaan sitruunahappo on yhtä myrkytön, edullinen ja taatusti tehokas aine, joten suosittelen sitä. Tuskin noilla muillakaan mitään vahinkoa saa aikaiseksi, mutta tehosta en menisi takuuseen. Kalkki lähtee vain tarpeeksi happamalla, ja ainakaan sooda ei siihen tarkoitukseen sovi. Homman voi hoitaa tietysti myös erityisesti tähän tarkoitukseen tehdyillä tableteilla tai aineilla, mutta en laittaisi rahojani niihin. Puhdistus nimittäin hoituu paljon halvemmalla ja paljon ekologisemmin näillä kotikonsteillakin.

Ottaako kukaan haastetta vastaan? Ensi viikolla on taatusti tiedossa jotain muuta, mielessä on jo parikin ideaa!

Mikrohaaste

Uusi haaste viikonlopuksi! Tämä jatkaa tuttua linjaa ja on vartissa valmis. Tällä kertaa tehtävänä on

mikroaaltouunin puhdistus.

Minä teen sen näin: tarvitaan mikron kestävä kulho (puurokulho tms.), ruokasoodaa, vettä ja puhdas tiskirätti.

  1. Laita kulhoon reilusti vettä, siis pari-kolme desiä. Sekoita joukkoon noin ruokalusikallinen soodaa. En muuten tiedä, mikä olisi täysin oikeaoppinen suhde, mutta näppituntumalla tämä on tuntunut hyvältä.
  2. Laita kulho mikroon ja lämmitä täydellä teholla hyvän aikaa, vaikka viisi minuuttia. Olennaista on, että veden pitää kunnolla höyrystyä ympäri mikroa. Tähän menee kokemukseni mukaan useampi minuutti. Samasta syystä vettä on parempi laittaa vähän reilummin, kuin ihan pientä kipposta.
  3. Ota puhdas tiskirätti, ja pyyhi höyryn irroittamat liat pois seiniltä. Muista myös oven sisäpuoli. Aluslautasen voi tiskata normaalisti käsin, jos se lähtee irti, ja samalla kannattaa tiskata myös kupu.
  4. Pyyhi lopuksi sormenjäljet ja muut töhkät ulkopuolelta.

Tämä edullinen ja ekologinen systeemi on tähän saakka toiminut hyvin, olipa mikro miten likainen tahansa. Kun höyryn antaa kunnolla vaikuttaa, lika lähtee helposti irti. Sooda vie myös kaikki hajut mennessään. Itse käytän aina suoraan pesusta tullutta rättiä, jotten vahingossa siirtäisi mikroon mitään uusia pöpöjä. Ruokasooda on taatusti myrkytöntä, joten ei tarvitse huolehtia, huuhtoutuiko kaikki aivan varmasti pois.

Oma mikro on tällä hetkellä kipeästi tämän käsittelyn tarpeessa, joten lähden toteuttamaan haastetta itse n – y – t NYT! Kuka lähtee mukaan?