Jääkaappi järjestäytyy uudelleen

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kuten tiedätte, olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että jääkaapissa pitää olla järjestys. Erityisen tärkeää se on silloin, kun kaappi on täynnä. Mitä enemmän tavaraa, sitä huonompi näkyvyys. Jos siihen lisää sen, että eri ruoka-aineita voi olla millä hyllyllä tahansa, ainakin meillä riski ruoan pilaantumiseen kasvaa merkittävästi. Jos taas voin olla varma siitä, että kaikki jugurtit ovat vierekkäin, kaikki jämäruuat yhdellä hyllyllä ja niin edelleen, näen myös kerralla mitä meillä on ja mitä puuttuu.

Välillä järjestystä on ollut hieman hankala pitää. Etenkin juusto- ja leikkelepaketit ovat seilanneet hyllyllä miten sattuu. Onneksi tähänkin ongelmaan joku minua fiksumpi oli jo keksinyt ratkaisun. Olen taas käynyt hakemassa inspiraatiota Paikka kaikelle -blogista, jossa sattui sama aihe tulemaan esiin muutama viikko sitten. Ilanan tekstissä puhuttiin ensisijaisesti ruokahävikin minimoimisesta, mutta kiinnitin huomioni ihan muuhun. Sain järisyttävän ahaa-elämyksen, joskin samaan aikaan voin vain ihmetellä, miten kaavoihin kangistunut sitä voikaan olla. Jääkaapissakin voi olla koreja. Niin yksinkertaista se on. Kuten Ilanallekin sanoin, MIKSI en ole tajunnut tätä aiemmin?

Meidän jääkaappi ei tietenkään pääse ammattijärjestäjän kaapin tasolle, mutta otin heti tuon nerokkaan idean käyttöön.

IMG_3793

Tässä lopputulos. Minulla on tapana säästää noita hedelmien mukana joskus tulevia muovilaatikoita, koska ne ovat hyviä monenlaisten pikkutavaroiden säilyttämiseen. Niissä voi myös säilyttää juustoja jääkaapissa. Huomatkaa myös konmari-tekniikka, jossa kaikki on sijoitettu pystyyn. Kuka sanoo ettei jääkaappiaan voi kondoilla? Uskoisin, että tästä tekniikasta on hyötyä yhtä paljon pienten kuin isojenkin kaappien kohdalla. Pienessä tila tulee tehokkaammin käytetyksi, isossa taas pienet ruokapakkaukset eivät pääse hukkumaan muiden ruokien sekaan.

Tässäpä tekniikka, josta en enää luovu. Jossain vaiheessa kun sopiva rasia tulee vastaan, vaihdan tuon pyöreämuotoisen purkin kulmikkaaseen, koska se on tilankäytön suhteen järkevämpi valinta. Että voi pienet asiat tehdä ihmisen tyytyväiseksi! Jääkaapin juustokaaos on ikuisesti takanapäin. Kiitos Ilanalle tästä vinkistä! Jos jollakulla on kotona sama ongelma kuin minulla aiemmin, eli helposti sotkuun pyrkivä jääkaappi, kokeilkaa tätä. Ei taatusti ainakaan pahenna tilannetta.

Minkä taakseen jättää

Julkaistu , kirjoittanut
10

Viime viikon pyykkivuori on madaltunut, mutta ihan valmista ei vieläkään ole. Kerrataan voitot ensin: untuvapeitto tuli puhtaaksi ja kuivui kuohkeaksi. Valkoinen päiväpeitto puhdistui myös, ja lisäksi oli ihanaa kun sai kuivattaa sen ulkona auringonpaisteessa. Aurinko tuntuu kirkastavan valkoiset tekstiilit vielä valkoisemmiksi. Punainen supervärjäävä villahuivi paljastui lähemmällä tarkastelulla olevan muuten ok, lukuunottamatta isoa tahraa toisessa päässä. Se lähti kuitenkin täsmäiskulla, mikä helpotti urakkaa huomattavasti. Olen myös pessyt villapaidan, villasukat sekä lasten villaisia talvivaatteita.

Yhden silkkihuivin pesin käsin, mikä olikin viisasta sillä väriä lähti hirveästi. Sen sijaan viskoosihuivi, jossa oli painokuvia, meni koneeseen kirjopyykin seassa. Laitoin sen vain pesupussiin, ja tätä suosittelen muillekin. Pitkät huivit sotkeentuvat helposti umpisolmuun pyykkikoneessa, mutta pesupussi pelastaa tilanteen. Olin lykännyt tämänkin huivin pesemistä siinä määrin, että se alkoi muuttua jo todella tunkkaiseksi, mutta onneksi keksin ottaa pesupussin avuksi ja vältin käsinpesun.

Mutta sitten se epäonnistunut osasto. Olen nyt koettanyt Vanishilla irrottaa sitkeitä tahroja lastenvaatteista. Se yksi valkoinen body tuli niin puhtaaksi, että kehtaan laittaa sen kierrätykseen. Mutta sitten on pari vaatetta, joista ei vain tunnu tahrat irtoavan. Kaikista sitkeimmäksi on osoittautunut hiekka. Kyseessä on valkoiset legginssit, joiden lahkeet ovat menneet ulkoleikeissä harmaanruskeiksi. Liotin niitä jo kertaalleen tahranpoistoaineessa, ja pesu haalisti tahroja, mutta ei poistanut kokonaan. Seuraavaksi täytyy tehdä yön yli -käsittely. Kloritea ei juuri nyt ole, en haluaisi ostaa sitä yhden vaatekappaleen takia. (Pitäisiköhän yrittää lainata naappurilta?)

Tahran sitkeys on luku sinänsä, mutta olen tässä ihmetellyt, mitä oikein olen joskus ajatellut. Nuo housut olivat kirppiskassissa. Pengoin sen tyhjäksi nyt, kun vihdoin sain myyntiajan varattua. Otin sieltä kaikki yhtään vialliset ja olen niistä nyt poistanut tahroja ynnä muuta, jotta ne olisivat siinä kunnossa että kehtaan ne kierrättää. Nyt herääkin kysymys, MIKSI olen mahtanut tunkea kirppiskassiin tahraisia vaatteita? Ilmeisesti tahrojen poistaminen on tuntunut liian työläältä, ja olen ohittanut asian laittamalla vaatteen suoraan ”pois”. Mutta huomatkaa, ei kuitenkaan roskiin. Koska eihän ehjää vaatetta roskiin laiteta. Mutta ei myöskään säilytettävien laatikkoon, koska tahrat. Nyt sitten taistelen niiden ikivanhojen läiskien kanssa ja manailen omaa typeryyttäni.

Joten jos tällä kokemuksella jonkin neuvon antaisin itselleni tulevaisuutta ajatellen, sanoisin että ei näin. Ongelman välttely ei todellakaan saa sitä katoamaan. Hankalasti puhdistettavia vaatteita voi yritää tunkea laatikoihin sun muihin, mutta oikeasti se ei ole mikään ratkaisu. Joskus ne tulevat vastaan kuitenkin. Veikkaan myös, että tuoreena mikä tahansa tahra lähtee helpommin kuin pitkän ajan päästä. Eli likaisen säilyttäminen on ainoastaan hölmöä. Tajusin sitäpaitsi, että jos saan nuo yhdet pöksyt jälleen valkoisiksi, ei ole mitään syytä myydä niitä pois, vaan on paljon yksinkertaisempaa säästää ne kuopukselle. Jolloin alkuperäinen sijoituspaikka kirppiskassissa alkaa tuntua todella hitaalta logiikalta. Tämä kokemus onkin toiminut reippaana innoittajana viime viikon pyykkiurakassa. En halua lisää tällaisia kaapin perukoilta kaivettuja melkein-muttei-ihan-puhtaita pyykkiprojekteja.

Pyykkikori on siis hitaasti mutta varmasti tyhjentymässä muusta kuin tavallisesta peruspyykistä – jota toki sitäkin on pesty normaaliin tahtiin. Mukaan voi laskea myös kaksi keikkaa pesulaan, joten viime viikko on todella ollut sellainen pyykkiviikko kuin ennakoinkin. En muuten ole ihan täysin vielä valmis vannomaan Vanishin nimeen. Välillä toimii ja välillä ei, mutta ehkä se johtuu siitä etten ole vielä löytänyt niitä parhaita tapoja käyttää kyseistä ainetta. Vähän hankalalta se kyllä tuntuu. Kauanko olette uskaltaneet liottaa värillistä puuvillaa siinä? Haalistaako se värit, vai uskaltaako laittaa myös värillistä pyykkiä teholiotukseen?

 

Viikon vinkit: Konmaria kritiikillä ja ilman, sekä 15m2 yksiö

Julkaistu , kirjoittanut
4

Konmari herättää edelleen tunteita. Näköjään nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen, että kritiikitön ylistely on vaihtunut karvaampiin sävyihin. Tämän hyvin naistenlehtimäisen jutun kirjoittaja ei selvästikään ole hurahtanut metodiin, ja niinpä hän kirjoittaakin ”Komarin uhreista”. (MeNaiset)

Ilta-Sanomien kolumnissa kerrotaan mielenkiintoinen yksityiskohta: oikea käännös japanista olisikin ”saako tämä elämän kukoistamaan?” Siinä on selvästi sävyero ilahduttamiseen. Molemmat ovat positiivisia, mutta ilahduttaminen on mielestäni pinnallisempaa kuin kukoistaminen. Tosin kukoistamisen vaatimus on kyllä vielä kovempi kuin pelkkä ilahduttaminen.

En ole juurikaan perehtynyt minikoteihin, mutta YLEn esittelemä suomalainen mallikoti näyttää ainakin kuvissa viihtyisältä. Olen itse asunut alle 20 neliön yksiössä, eikä se tuntunut erityisen pieneltä yhdelle ihmiselle. Voisin siis kuvitella että 15,5 neliötä ei ole sen hullumpi, etenkin jos kaikki on suunniteltu toimivaksi. Itselleni tällaisessa olennaista olisi varmaan se, mitä ikkunasta näkyisi. Vastapäisen talon seinä tuntuisi ahdistavalta, mutta avarat näkymät tekisivät asunnostakin avaramman tuntuisen.

Ennen juhlia tarkista asu

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tämä vinkki tulee suoraan omasta elämästä. Olin ostanut tutulta ihmiseltä ihanan juhlamekon. Se oli juuri sellainen uudenveroinen, kerran pidetty pikkumusta, josta ei mitenkään nähnyt, ettei se muka ollut suoraan kaupasta ostettu. Laitoin sen kotona kaappiin odottamaan juhlia ja kesäkuun alkupuolta. Olin tilanteeseen tyytyväinen, kunnes tällä viikolla otin mekon esiin näyttääkseni sitä jollekin. Luonnonvalossa havaitsin yllättäen, että priimana pitämässäni mekossa oli edessä selkeä tahra keskellä helmaa. Siis sellainen reilut 10cm kaatunutta kahvia tai jotain. En vain ollut mustasta kankaasta sitä aiemmin erottanut. Siinä tarkemmin tarkastellessa huomasin, että hihansuistakin törrötti pari lankaa, jotka kaipasivat huolittelua.

Hyvää tässä on se, että juhliin on vielä kuukausi aikaa. Vein mekon pesulaan ja sain sen jo poiskin sieltä. Nyt se on takuulla puhdas ja rypytön, eli enää puuttuu niiden lankojen huolittelu. Tämä tapaus opetti sen, että juhlavaatteet kannattaa tarkista AINA ennen juhlia, ja mahdollisimman hyvissä ajoin. Tarkista kaikki aina päivänvalossa, jos suinkin mahdollista. Tsekkaa myös kengät ja muut asusteet Ei kannata luottaa muistiinsa, että joku vaate on kunnossa. Ehkä se on, tai sitten ei. Ei myöskään kannata jättää sitä edelliseen iltaan saati aamuun, sillä lailla kutsuu vain katastrofia puoleensa. Jos kyseessä on vaate, jota on pidetty ennenkin, on todennäköistä että siitä löytyy tahroja tai pikkuvikoja. Syödessä ei aina huomaa, vaikka tulisi joku pikkuinen tahra. Helmoihin tarttuu pölyä ja kuraa. Kun nostaa lapsen syliinsä, altistuu kenkien lialle ja tahmaisille tassuille.

Minä tunnetusti vihaan kaikkea säätöä ja säntäilyä, joten kannatan ajoissa valmistautumista myös juhlapukeutumisen suhteen. Mitä hienommista juhlista on kyse, sitä enemmän lähtö vaatii yleensä aikaa muutenkin, joten minulle ei tule kuulookaan ruveta miettimään vaatevaihtoehtoja vasta samana päivänä. Mietin aina etukäteen mikä mekko tai vaate, mitkä kengät ja mikä käsilaukku. Pakkaan käsilaukun valmiiksi avaimia ja pankkikorttia lukuunottamatta. Silitän kaiken edellisenä iltana valmiiksi. Kynsien lakkaaminen juhlapäivänä on kertakaikkiaan tuhoontuomittu yritys, tämä on kokeiltu kantapään kautta. Enkä enää erehdy meikkaamaan juhlavaate päällä. Onnistun kuitenkin tökkäämään ripsivärillä puseroon tai sotkemaan meikkivoidetta kaulukseen, ikävä kyllä tästäkin on käytännön kokemusta. Itseni tuntien selviän siis huomattavasti vähemmällä stressillä, kun valmistelen kaiken ennakkoon.

Tämä muuten koskee sekä miehiä että naisia. Tahrainen kravatti tai pölyiset kengät eivät komista ketään. Edellisenä päivänä silitetty paita vapauttaa yhtä hyvin miesten aikaa juhlapäivän valmisteluista. Tein huvikseni tällaisen tarkistuslistan juhliin lähtijälle pukeutumisesta. Tässä on kaikenlaista, jota olen kokenut hyödylliseksi, ja tätä kannattaa vilkaista jo hyvissä ajoin ennen juhlaa.

  • Onko sopivia alusvaatteita? Tämä koskee kai lähinnä naisia, sillä tietynlainen asu vaatii tietynlaiset alusvaatteet, esim. olkaimettomat liivit. Tärkeintä on, että alusvaatteet eivät erotu puvun alta. Vaaleiden vaatteiden kanssa ihonvärinen alusvaate näkyy vähemmän kuin valkoinen. Tosin voisin kuvitella, että miehilläkin juhlapukeutuminen lähtee siisteistä alusvaatteista, vaikkei niiden väri tai malli olekaan yhtä kriittinen. Naisille sanoisin, että kokeile pukua oikeiden alusvaatteiden kanssa ennen juhlia, jotta voit varmistua siitä että yhdistelmä toimii. Minulle on tässä vaiheessa käynyt joskus niin, että kuvittelemani yhdistelmä ei olekaan ollut hyvä käytännössä. Siksi tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin.
  • Ehjät sukkahousut, ja harkinnan mukaan varapari mukaan. Itse puen sukkahousut viimeisenä, ja laitan heti kengät jalkaan. Muuten riskeeraan sen, että niissä on silmäpako ennen kuin pääsen edes ovesta ulos. Miesten on hyvä tarkistaa, että sukissa on tarpeeksi pitkä varsi, eikä paljasta koipea vilku sukan ja lahkeen välistä.
  • Onko vaate ehjä, puhdas ja rypytön? Tämä kannattaa tarkistaa ajoissa.
  • Kengät: lankkaus/puhdistus. Suosittelen tässäkin edellistä iltaa. Kenkälankki ei nimittäin lähde hevin irti, jossa sillä sotkee vaikka valkoisen paidan.
  • Käsilaukkuun olennaiset: laastareita, mahdollisesti minimimäärä kosmetiikkaa, särkylääkettä, tarvittaessa kuukautissuojia, nenäliina. Tietenkin kaikki tilanteen ja tarpeen mukaan. Itselläni on aina laastareita mukana, koska ne eivät vie lainkaan tilaa, ja ovat superkäteviä silloin kun tarvitaan.
  • Miehillä kravatti, taskuliina ja kalvosinnapit.
  • Naisilla korut ja hartiahuivit yms. asusteet.
  • Jos aiot vaihtaa kengät juhlapaikalla, varaa vaihtokengille siisti kassi. Kiirepaniikissa mukaan temmattu Alepan muovikassi ei varsinaisesti kruunaa eleganssia.
  • Jos menet kampaajalle, laita päälle sellainen pusero, jonka saa pois sotkematta kampausta.
  • BONUS: muista syödä ajoissa ja kunnolla ennen juhlia. Nälkäkiukulla höystetty lähtöhässäkkä pilaa minkä tahansa tunnelman!

Nämä perustuvat kaikki omiin kokemuksiini. Tietenkin lähtö onnistuu ilman perinpohjaista valmisteluakin, mutta toisaalta inhoan sydämeni pohjasta sitä, että taksi odottaa ulkona ja sitten paniikissa yritän haalia kaikkea tarpeellista kasaan. Tai sitä, että siellä taksissa huomaan että kengät näyttävät nuhjuisilta.

Mitä teidän listalla lukisi? Puuttuuko jotain olennaista? Millaisia valmisteluja te teette ennen juhlia?

Äärimmäinen roskafilosofia

Julkaistu , kirjoittanut
32

Luin eilen jutun New Yorkissa asuvasta naisesta nimeltä Lauren Singer, jonka neljän vuoden roskat mahtuvat pieneen lasipurkkiin. Tällaisia juttuja lukiessa ei ole varma mitä pitäisi ajatella. Tulee vähän epätoivoinen olo, että tuossa on nyt ihminen joka todella pystyy elämään roskatonta elämää, että se on siis tehtävissä, miksi en siis minäkin. Sitten aloin tutustua aiheeseen tarkemmin, ja luin tämän ihmenaisen omia nettisivuja, miten hän oikein tekee sen.

Selvää on, että täydellisen roskaton elämä ei totisesti ole helppoa. Se vaatii jatkuvaa miettimistä, valmistautumista ja etukäteen tehtyjä valintoja. Muutamia esimerkkejä: hän käyttää vain kahta kosmetiikkatuotetta, eikä esimerkiksi ripsiväriä ollenkaan, koska ei ole vielä löytänyt sellaista, jonka pakkaus täyttäisi hänen kriteerinsä. Hän valmistaa itse oman hammastahnansa. Koska ruoka myydään normaalisti muovipakkauksissa, hän ostaa kaiken irtomyynnistä omiin astioihin. Hän käyttää lasisia ”hillopurkkeja” kaikenlaisten ruokien kuljettamiseen. Ja niin edelleen.

Kun lukee näitä juttuja, huomaa että tällaisessa elämäntyylissä on paljon asioita, joita voisi helposti ja ilman ylenpalttista vaivaa ottaa käyttöön omassakin elämässä. Osa onkin jo käytössä: minulle ei ole esimerkiksi koskaan tullut mieleen käyttää niitä pieniä lappusia joita laitetaan kuivausrumpuun (”dryer sheet” englanniksi, mitähän on suomeksi?). Amerikassa ne tuntuivat olevan ihmisille välttämättömiä, en koskaan tajunnut niiden funktiota. On aina järkevämpää ostaa puukauha kuin muovikauha. Muovikassit ovat tarpeettomia, jos vain muistaa tuoda oman kangaskassin kauppaan. Palasaippuasta ei jää jäljelle mitään, toisin kuin pumppupullosta.

Mutta sitten on niitä juttuja, joiden kohda on vain todettava, että roskien vähentäminen nollaan sopii sellaisille, joilla todella on aikaa ja energiaa keskittyä tähän yhteen asiaan täysillä. Jos ei halua, että noutoruoasta tulee jätettä, täytyy aina tuoda omat astiat mukana. Se taas tarkoittaa sitä, että noutoruoka täytyy aina suunnitella etukäteen, mikä taas vie tavallaan noutoruoalta sen pointin. Kotimatkalla mukaan napatun sushin ideahan on juuri se, että siihen voi turvautua kun yhtäkkiä huomaa olevansa aivan liian väsynyt ja kiireinen laittaakseen mitään oikeaa ruokaa.

Ajatelkaa myös, miten paljon aikaa menee siihen, että valmistaa kaiken itse. Olen sitä paitsi sitä mieltä, että itsetehty hammastahna on yhtä tyhjän kanssa, joten askartelu menee vieläpä hukkaan. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon menee aikaa siihen, että hankkii ruuan pelkästään torilta ja muusta irtomyynnistä. Se on mahdollista, mutta erittäin aikaa vievää. Kaikkeen täytyy ennalta varautua, ja monesta asiasta täytyy vain luopua. Jos haluaa, että vuoden roskat mahtuvat tulitikkuaskiin, asiaan on todella panostettava.

Alkuperäinen epätoivonsekainen epäusko haihtuu asiaan perehtyessä. Tajuan että nämä erikoistapaukset ovat mahtavia esimerkkejä, jotka inspiroivat varmasti monia ihmisiä. Täydellisen roskattoman elämän viettäminen onnistuu ihmiseltä, joka pystyy panostamaan siihen kaiken energiansa. Minulta se ei onnistu, en vain yksinkertaisesti halua luopua hammastahnasta, ripsiväristä tai monesta muustakaan asiasta. Siitä huolimatta voin hyödyntää esimerkiksi Laurenin ideoita ja toimintatapoja vähentääkseni omaa roskamäärääni, vaikka en edes yrittäisi päästä nollaan. Laurenin elämäntapa on hyvä muistutus siitä, että minäkin voin tehdä lukuisia pieniä valintoja, kuten vaikkapa ostaa niitä palasaippuoita pumppupullon sijasta.

Millaisia ajatuksia roskaton elämä teissä herättää?

Hyvää asiakaspalvelua Reimalla

Julkaistu , kirjoittanut
8

Kuopuksen talvihaalari väsähti talven viime metreillä. Muuten virheettömään haalariin tuli ihmeelliset reijät lahkeiden sisäsaumoihin. Kyse ei ollut kulumasta vaan kankaaseen tuli jonkinlainen palkeenkieli heti sauman viereen. Itse asiassa vaikutti siltä, että sauman teippaus (tai liimaus, mikälie) oli jotenkin kovettanut kangaan ja siksi se meni rikki siitä vierestä. Molemmissa lahkeissa oli samanlaiset, noin sentin kokoiset reijät.

Nykymaailmassa palautteen lähettäminen on helppoa, joten otin viasta kuvan ja lähetin Reimalle. Kysyin onko kyse normaalista kulumisesta vai jostain muusta. Haalaria oli kuitenkin käytetty jo monta kuukautta, ja olin pessyt sen yksi tai kaksi kertaa, pesuohjetta toki noudattaen. Ilahduin siitä, että asiakaspalvelu vastasi nopeasti ja totesi reijät heti valmistusvirheeksi. Asiaa selvitettiin vielä hetki, jonka jälkeen Reima tarjosi minulle erittäin kohtuullista korvausta viallisesta haalarista.

Korvauksena oli lahjakortti Reiman verkkokauppaan, josta olin haalarin alunperin ostanutkin. Minulle tämä sopi oikein hyvin, sillä yleisesti ottaen kokemukseni tuon firman tuotteista ovat positiivisia. Tämä haalari oli ensimmäinen, jossa olin havainnut vikaa, eikä missään muussakaan vaatteessa ole ollut ongelmia. Palvelu oli alusta loppuun erittäin ystävällistä ja ripeää, eikä kokemustani kyseenalaistettu millään tavalla. Pidin myös siitä, että korvausta tarjottiin ilman, että sitä erikseen pyysin. Tästä kokemuksesta voi antaa Reimalle täydet pisteet.

Olen kuullut myös toisesta tapauksesta, jossa talvihaalarissa on ollut sama ongelma. Mutta tämä ei silti horjuta uskoani Reiman laatuun, koska yleiskokemukseni tästä merkistä on niin positiivinen. Olin myös todella tyytyväinen, kun sain lahjakortin käytettyä verkkokaupan alessa, josta tietenkin tarkanmarkan ihmisenä hankin uuden haalarin ensi talvelle 50% alennuksella. Lastenvaatteiden organisointi on rasittavaa, mutta jos saa välttämättömyyden hankittua hyvissä ajoin ja halvalla, niin voi taputtaa itseään olalle ja kehua hyvästä työstä.

Nyt minulla on enää yksi ongelma: mitä ihmettä teen sille vanhalle haalarille? Se on meille liian pieni. Siisti, puhdas ja muuten virheetön haalari, paitsi että molemmissa lahkeissa on ne pienet reijät. Ne eivät haittaa muuten, paitsi heti jos on märkää. Kehtaako tuollaisen laittaa kierrätyskeskukseen? Äh kun en jaksaisi taas tätä pähkäilyä! Ehdotus Reimalle: perustakaa sellainen systeemi, jossa otatte vanhat käytetyt vaatteenne takaisin, ja sitten hyödynnätte ne jotenkin fiksusti, esimerkiksi uusien vaatteiden materiaaleina. Uskollinen asiakas kiittää.

Suuri pyykkipäivä

Julkaistu , kirjoittanut
7

Tai pitäisikö sanoa viikko. Tässä on viime aikoina kertynyt erikoispyykkiä, jota ei vain voi viskata koneeseen ja sieltä narulle. On yksi untuvapeitto, jonka kyllä voi laittaa koneeseen mutta kuivausta varten pitää varata pesutuvasta aika. Peitosta tulee kuivausrummussa kuohkea, eikä se edes mahtuisi kotona minnekään. Sitten on muutama villapaita ja yksi tulipunainen villahuivi. Jälkimmäinen tulee päästämään väriä hurjia määriä. On myös lasten villavaatteita, jotka pitää pestä talvisäilytystä varten. Sitten on vielä pari muovikassillista lastenvaatteita, joita pitää yrittää valkaista ja irrottaa tahroja, jotta kehtaisin viedä ne hyvällä omalla tunnolla hyväntekeväisyyteen tai laittaa lastenkirppikselle.

Pyykkiä oli enemmänkin, mutta olen urakoinut pyykkikoria vajaammaksi jo viime viikolla. Pesin käsin pinon alusvaatteita ja yhden silkkihuivin. Vaikka huuhteluaineen käyttöä monet pitävät tarpeettomana, niin silkkivaatteiden kanssa siitä on hyötyä. Ilman huuhteluainetta silkkihuivit kuivuvat kauttaaltaan sähköisiksi, mutta huuhteluaine poistaa sähköisyyden. Sama koskee sukkahousuja, jos niitä pesee käsin. Sen sijaan rintaliiveille ei huuhteluainetta pidä käyttää, jottei elastaani mene pilalle.

Ostin alennuksesta Vanish-merkkistä tahranpoistoainetta (sitä pinkkiä), jota olen kuullut kehuttavan tehokkaaksi. Olen käyttänyt vasta kerran, jolloin esikäsittelin sillä valkoiset sukat, jotka olivat ulkoleikeissä muuttuneet hyvin hiekkaiksiksi. Tässä tapauksessa –  jmk, tuntui tehoavan ihan hyvin. Kloritea ei nyt juuri ole, joten yritän saada tuolla Vanishilla valkaistuksi myös ne vauvanbodyt, joihin on jotain ikitahroja tarttunut. Ajattelin laittaa aamusta vaatteet likoamaan ja heittää ne koneeseen muutaman tunnin päästä. Onko tämä oikea tapa, vai onko teillä ko. aineen käytöstä muita hyviä vinkkejä?

Pyykkiä on kertynyt sen verran paljon, että täytyy jakaa töitä useammalle päivälle. Ensinnäkin tuossa menisi koko päivä jos noita kerralla alkaisi tehdä, ja toiseksi kaikki eivät mahtuisi mihinkään kuivumaan. Yritän kuitenkin urakoida tällä viikolla kaikki kasat mahdollisimman pieniksi, jotten esimerkiksi syyskuussa löydä noita talvivaatteita edelleen likaisina korin pohjalta.

Tänään aloitan pyykkiurakan kiikuttamalla kaksi pientä silkkimekkoa pesulaan. Lauantaiset häät olivat hauskat, mutta nyt on mekoissa kermavaahtoa ja kuraa. Näitä en yritä itse saada kuntoon. Pesulassa niistä lähtee tahrat ja lisäksi silitysjälki on huomattavasti parempaa kuin minkä itse saavuttaisin.

Vähemmän lihaa

Julkaistu , kirjoittanut
30

Lueskelin äskettäin kiinnostavaa kirjaa. Hanna Mattilan toimittama Vähemmän lihaa – kohti kestävää ruokakulttuuria pohtii lihan merkitystä lautasella monelta taholta. Kirja koostuu artikkeleista, jotka käsittelevät aihetta mm. terveyden, ympäristön ja maatalouden kannalta. En lukenut kaikkia artikkeleista, vaan lähinnä niitä, jotka keskittyivät minua eniten kiinnostaviin aiheisiin, eli ympäristövaikutuksiin sekä terveyteen.

Jouduin jo palauttamaan kirjan joten kirjoitan tätä muistini varassa. Pahoittelen siis pieniä epätarkkuuksia. Kirjan pääviesti tulee kuitenkin tuossa otsikossa ja kirjan nimessä: kaikenlaista hyvää seuraisi siitä, jos söisimme vähemmän lihaa. Missään ei vaadita lihansyönnin täydellistä lopettamista. Minusta yksi kiinnostavimmista tiedoista oli, että terveellinen ruokavalio voi aivan hyvin sisältää lihaa ja maitotuotteita. On tiedossa, että jos lihaa ja lihavalmisteita syö paljon, riskit saada esim. tietty syöpä kasvavat. Mutta kirjassa huomautetaan, että lihan epäterveellisyyteen vaikuttaa myös ne tavat, joilla lihaa valmistetaan. Vähän tai kohtuullisesti lihaa sisältävä ruokavalio ei siis vaaranna terveyttä, etenkin jos lihaa valmistetaan muutenkin kuin grillaamalla. Tämä oli hyvin ilahduttava tieto, sillä suoraan sanottuna minusta ei olisi kasvissyöjäksi, paitsi tietysti pakon edessä.

Ympäristötieto oli vielä kiinnostavampaa. Lihantuotanto kuormittaa ympäristöä tosi paljon, mutta ei kaiken lihan. Kanan- ja sianlihan tuotanto on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin naudanlihan. Pelkästään siirtymällä naudanlihasta noihin kahteen, pienentää hiilijalanjälkeään merkittävästi. Toisaalta lihantuotanto pilaa ympäristöä myös monilla muilla tavoilla, joten ilmaston lämpeneminen ei ole yksittäinen lihantuotannon haittavaikutus.

Asia ei kuitenkaa ole aivan mustavalkoinen. Esimerkiksi Suomessa naudanliha on usein maitokarjasta peräisin. Tämä taas on ekologista, sillä jos lehmä on kerran kasvatettu, se kannattaa lopuksi syödä, sillä muuten liha menee hukkaan. ”Pahin” vaihtoehto on pelkästään lihan takia kasvatettu karja, joka on ruokittu ihmisravinnoksi kelpaavalla rehulla, kuten soijalla tai maissilla. Sen sijaan ”tavallinen” lehmä syö lähinnä ruohoa, mikä taas on järkevää, siinä mielessä, että ruohoa ja heinää voidaan kasvattaa mailla, jotka eivät sovellu ihmisruuan kasvatukseen.

Se, ostaako lihansa läheltä ja luomuna, ei hirveästi vaikuta siihen, miten ympäristöystävällistä liha on. Sen sijaan eläinten hyvinvointiin sillä on merkitystä. Tässä tosin tekisi mieli lisätä, että ostamalla kotimaista lihaa, tietää suunnilleen mitä saa. Halpaa tuontilihaa koskee samat ongelmat kuin esimerkiksi muualta tuotuja halpoja vaatteita. Tuotanto-olosuhteet ovat lähes varmasti paljon huonommat kuin Suomessa, samoin lihan laadusta ei ole takeita. Suomen lainsäädäntö ja valvonta ovat moniin muihin maihin verrattuna aivan eri tasolla.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että riistan syöminen ei automaattisesti tee onnelliseksi. Riistan ympäristövaikutuksia ei ole tutkittu, koska sen osuus ihmisten ruokavaliosta on niin pieni. Kirjassa kuitenkin todetaan, että koska esim. poro on märehtijä, se tuottaa metaania siinä missä lehmäkin. Syömällä pelkkää riistaa ei siis voi vapauttaa itseään ympäristövastuusta.

Yhteenvetona sanoisin, että jos nämä asiat ovat joskus käyneet mielessä, voin suositella kirjaa ja etenkin näitä aiheita käsitteleviä artikkeleita lämpimästi. Itse tulin siihen johtopäätökseen, että hyvä ihminen voi olla vaikka söisikin lihaa. Voisin hyvin vähentää lihan syömistä, siitä ei olisi mitään haittaa ja sen otan uudeksi tavoitteeksi. Naudanlihan syömistä voin hyvin vähentää reippaasti, ja korvata nauta broilerilla ja possulla. Ne ovat muuten halvempiakin. Mutta minun ei tarvitse ruveta täysipäiväiseksi kasvissyöjäksi. Suosin kotimaista ruokaa muutenkin, mutta tämän kirjan luettuani entistä määrätietoisemmin. Luomua suosin monestakin syystä, ja tämän kirjan perusteella se on ollut fiksu valinta.

Mitä mieltä olette? Oletteko tietoisesti yrittäneet muuttaa ruokatottumuksia terveys- tai ympäristösyistä?

Lasketaanko sukat mukaan?

Julkaistu , kirjoittanut
21

Voi olla että ei ole viisasta kirjoittaa tästä aiheesta. Kun viimeksi kerroin mitä olen vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana ostanut, siellä jo joku pyöritteli silmiä kommenttiosastolla, ja päivitteli hirvittävää shoppailutahtiani. Noooh, otan riskin ja kirjoitan kuitenkin.

Menin aamulla Stockalle ostamaan uusia sukkahousuja viikonlopun juhlia varten. Minusta tuntuu, että sellaiset ohuet juhlasukkikset ovat käytännössä kertakäyttöisiä. Melkein aina onnistun nirhaisemaan itseni johonkin ovenpieleen niin, että illan päätteeksi sukissa on silmäpako tai sellaisia lankaviiruja. Päättelin siis, että kannattaa suosiolla ostaa uudet hyvissä ajoin, sillä jos paneudun asiaan juhlapäivän aamuna, ei ole sanottu että korista löytyy kunnon sukkiksia, eikä siinä vaiheessa enää ole aikaa hankkia uusia. Jos ihminen käyttää sukkahousuja ja hameita, niin yhdet taatusti priimat juhlasukkikset kaapissa pelastaa päänsäryltä silloin, kun niitä tarvitaan.

Löysin sopivat yllättäen jopa kantistarjouksesta, mutta sitten paikalle pelmahtanut myyjä vinkkasi, että tuolla olisi alekori myös. Jos on mahdollista saada käyttötavaraa alesta, niin minähän olen aina sellaisesta kiinnostunut. Ja löytyihän sitä, yhdet bambukuituiset sukat omassa koossani (en käytä muuta kuin bambuisia nilkkasukkia), yhdet merinovilla-puuvillaiset legginssit hameen kanssa talvikäyttöön sekä vielä yhdet siistit paksut sukkahousut myös syksyä ajatellen. Kaikkineen päivineen onnistuin saamaan näistä viidenkympin laskun.

En kadu näistä ostoksista ainoatakaan. Juuri nyt ei ole villalegginssien käyttöaika, mutta kelataanpa puoli vuotta eteenpäin ja aivan taatusti niille on käyttöä. Pidän siitä, että kaapista löytyy sopivat vaatteet silloin kun niitä tarvitaan, joten ei haittaa että ne ovat muutaman kuukauden kaapissa ilman käyttöä. Näissä ostoksissa ei siis ole mitään ongelmaa sinänsä, mutta kun avasin excelin johon vaatteeni merkitsen, aloin tarkastella kokonaisuutta. Näistä tuli kerralla neljä vaatekappaletta lisää. Olen huomannut, että kun ihmiset keskustelevat vaatteista ja niiden ostamisesta, näkyy usein termi ”sukat ja alusvaatteet poislukien” – ihan kuin ne eivät olisi oikeita vaatteita ollenkaan. Mutta itse en ajattele noin, koska alusvaatteita käytä joka ikinen päivä, ja niin myös sukkia ainakin 9 kk vuodessa. Minusta ne pitää mitä suurimmassa määrin laskea kokonaisuuteen mukaan.

Nyt ollaan siis tilanteessa, että tänä vuonna ostettujen vaatteiden kokonaislukumäärä hipoo jo kolmeakymmentä, sukat ja alusvaatteet mukaanluettuina. Mutta – tarkalleen ottaen yli kolmasosa kappalemääräisistä vaateostoksista on juuri sukkia, alusvaatteita tai sukkahousuja. Hmm… ehkä tässä on se syy, miksi noita vaatteita ei yleensä lasketa mukaan? Kokonaismäärä nousee äkkiä ihan uusiin lukemiin, kun tosiaan laskee kaikki vaatteet mukaan. Sukat ovat käyttövaatetteita, jotka kuluvat ajan mittaan puhki. En pysty tuntemaan minkäänlaista huonoa omaatuntoa niiden ostamisesta. Niin kauan kuin varasto mahtuu sille varattuun vetolaatikkoon vaatekaapissani, sukkien määrä on ihan hyvä.

PS. Tunnustan että kun kirjasin sukkia sinne taulukkoon, muistin äkkiä yhdet kengät, jotka puuttuivat sieltä. Pitää olla tarkkana, edes taulukko ei auta jos ei muista listata sinne kaikkea.

Juhlat on juhlittu, on siivouksen aika

Julkaistu , kirjoittanut
19

Eikö olekin maanantaihenkinen otsikko? En voinut olla tarttumatta aiheeseen, kun luin tämän YLEn artikkelin siitä, miten erilaiset vappukoristeet kuuluu lajitella. Käytännössä kaikki kuuluu sekajätteeseen. Foliopallossa on liian vähän foliota mennäkseen metallikeräykseen. Serpentiini menee sekajätteeseen myös, vaikka onkin paperia.

Onko teistä vähän erikoista, että nykyisin kaikista juhlista tulee hirveästi roskaa? En nyt tarkoita vain sitä, että pöljät piknikinpitäjät jättävät koko Ullanlinnan aivan karmaisevaan kuntoon, vaan noita koristeita. Kaikkiin juhliin tuntuu nykyisin liittyvän sellaista kertakäyttöistä koristetta, jolle ei ole juhlien jälkeen enää mitään käyttöä. En toki oli syytön tähän itsekään – meillä on serpentiiniä ja lapsilla ilmapallot.

En usko, että rulla serpentiiniä tai pari ilmapalloa on kokonaisuuden kannalta iso juttu. Mutta jos kaikista juhlista tulee hirveästi roskiin menevää krääsää, se tuntuu vähän erikoiselta. Haluaisin kannattaa koristeita, jotka käytetään monta kertaa. Joulu on kyllä hyvä juhla tässä suhteessa, joulukoristeisiin jotenkin oikein liittyy se perinteisyys. Tulee jouluinen fiilis kun laatikosta kaivetaan esiin juuri ne samat koristeet kuin joka vuosi. Pyrin kyllä samaan muidenkin juhlien kohdalla. Vappuhuiskamme on kai neljä vuotta vanha, ja tänään se laitetaan säilöön odottamaan jälleen ensi vuotta. Sellaisista pienistä foliopalloista ei ilma lähde millään, ne varmaan säilyvät vuoden päähän ihan hyvinä. Ylioppilaslakki saa vain lisää patinaa vuosien myötä.

Mietin tässä, miten voisin yhdistää roskattomammat juhlat olematta kuitenkaan hirveä tiukkapipo. Samalla mietin keinoja, miten koristella juhlia kestävällä tavalla. Keksin heti pari keinoa. Tykkään hirveästi leikkokukista, niillä saa kyllä luotua tunnelmaa sesongin mukaan. Molemmat lapset ovat saaneet mummilta lahjaksi posliiniset pääsiäiskoristeet. Luulen että niistä tulee samanlaiset perinnekoristeet kuin joulukoristeistakin. Halloweenia vastustan periaatteesta, joten silloin ei tarvitse koristella. Samaa logiikkaa olen noudattanut synttäreiden suhteen. Jos jotain koristeita synttäreille joskus hankitaan, täytyy valita sellaisia, joita voi käyttää monta kertaa. Toistaiseksi ei ole onneksi kukaan vaatinyt mitään lippunauhoja tai julisteita ulko-oveen. Ylipäätään juhlan tuntu luodaan meillä tekstiileillä, kattauksella ja perusteellisella siivoamisella.

Mitä enemmän tätä asiaa pohdin, sitä vähemmän koristelu houkuttelee. En halua käyttää siihen rahaa, en halua tuottaa roskaa, enkä halua säilytellä niitä kestokoristeitakaan kovin suurta määrää. Toivottavasti en aiheuta perheelleni traumoja tällä tylsällä asenteella. Olenko ainoa puritaani, vai onko teitä muitakin? Tai jos olet koristelun ystävä, millaisia ratkaisuja olet kehitellyt esim. säilytykselle?