Tiskikoneeseen voi laittaa… leluja

Tiskikoneessa voi pestä muutakin kuin astioita. Esimerkiksi Plaston lastenastiat on tehty elintarvikemuovista, joten ne kestävät tiskikonetta hyvin. Pienet muoviukkelit yms. voi laittaa pesupussiin ja tiskikoneen ylätasolle. Samalla logiikalla luulisin, että legot kestävät käsittelyn. Pesupussi on kuitenkin tärkeä, jotteivät pienet palat sinkoile koneessa ympäriinsä. Sen sijaan tiskikoneeseen ei kannata laittaa nukkeja, my little poneja yms (hiukset menevät pilalle), mitään missä on metalliosia (ruostuu rikki) tai mitään missä on teddyä (menee pilalle). Tarkista myös, ettei lelu ole ontto – toisin sanoen ettei sen sisään mene vettä.

Älä laita tiskikoneeseen

  • Puisia astioita, leikkuulautoja, lastoja. Puu ei kestä konepesua, se halkeilee ja vääntyy.
  • Vakuumieristeisiä termoksia yms. sillä jos sisään menee vettä, eristys ei enää toimi.
  • Kristallia. Tummuu ja voi mennä rikki.
  • Messinkiä, koska pinta menee pilalle koneessa.
  • Valurautaisia patoja ja pannuja, koska rauta ruostuu ja rasvapinta häviää. Emaloitujen patojen pinta voi samoin mennä rikki.
  • Kupari on pehmeä materiaali, joka kolhiintuu helposti.
  • Hopea ja kulta eivät myöskään kestä tiskikonetta.
  • Ylipäätään mitään, mikä vaikuttaa niin herkältä, että saattaisi mennä koneessa rikki.

Jos laitat koneeseen jotain muuta kuin astioita, mieti kuitenkin ensin haluatko kyseisen esineen samaan koneeseen, jossa tiskataan astioita. Fiskarsin kukkalapio todennäköisesti kestää pesun, mutta itse en haluaisi tiskata astioita samassa koneessa, jossa on kiertänyt mahdollisesti kanankakkaa…

Ensimmäinen ruokavinkki

Olen luvannut, että tässä blogissa ei esitellä ruokaohjeita… no, ei varsinaisesti esitellä nytkään. Mutta ruoan säilytykseen otan kantaa, koska keksin omasta mielestäni niin mahtavan idean.

Kookosmaito on niin herkästi pilaantuvaa, että se kestää avattuna jääkaapissa korkeintaan vuorokauden. Mutta pakastamista se kestää hyvin. Jos kookosmaitoa jää runsaasti ruoanlaitosta jäljelle, kannattaa loput pakastaa jääpalapussissa. Seuraavan kerran kun maitoa tarvitaan, sitä voi naksutella jääpalapussista sopiva määrä suoraan pannulle. Loput voi laittaa takaisin pakastimeen. Tämä niksi on testattu ja se toimii!

Kellarin kimppuun

Olin eilen Katrin luona jatkamassa organisointiprojektia. Tällä kertaa kohteena oli kellarikomero – joskin komero oli tässä tapauksessa väärä ilmaisu, sillä neliöitä oli noin nelinkertaisesti meidän omaan kellarikomeroon verrattuna. Valmistauduin hommaan selvittämällä, miten kellarit ( tai vintit, varastot, autotallit) olisi järkevintä organisoida. Lopputulos kiteytyy kahteen kysymyksen:

MITÄ ja MITEN.

Miten tarkoittaa, millä tavalla tavarat kannattaa kellariinsa säilöä. Kellareissa ongelmana on usein kosteus ja mahdollisesti home. Vinttikomerot ja varastot ovat puolestaan alttiita isoille lämpötilanvaihteluille. Missä tahansa säilytyspaikassa on usein pölyistä. Kaikissa kolmessa voi pesiä hiiriä, koita ja muita ötököitä. Ensimmäisenä kannattaa siis huolehtia siitä, että tavarat eivät tuhoudu säilytyksessä ollessaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että vaatteet, paperit ym. herkästi piloille menevät on pakattu asianmukaisesti ja tiiviisti. Elintervikkeiden kanssa kannattaa myös olla tarkkana. Ystäväni unohti kerran vintilleen korillisen juomia lasipulloissa. Talven jälkeen jäljellä oli vain sirpaleita.

Sääntö numero kaksi: jätä lattialle tilaa. Yleensä säilytystilat ovat ahtaita, joten lattiatila on arvokasta. Ota komeron kaikki kuutiot käyttöön hommaamalla kunnon hyllyt, joille tavaraa voi pinota. Mieti mitä voisi ripustaa seinille tai kattoon; esim. pulkat ja polkupyörät voi nostaa ylös tukkimasta lattiaa. Jotain on lattiallakin usein säilytettävä, mutta huolehdi siitä, että varastossa kulkee selkeät polut joka nurkkaan. Tarkoitus on, että takaakin saa tavaraa ulos ilman, että sitä ennen pitää tyhjentää puolet varastosta.

Tee elämästä helpompaa panostamalla läpinäkyviin tiiviisti sulkeutuviin muovilaatikoihin. Jos käytössä ei ole läpinäkyviä laatikoita, merkitse näkyvästi mitä laatikossa on. Älä sorru kirjoittamaan ”sekalaista” – kahden vuoden päästä et todennäköisesti enää muista, mitä kaikkea sekalaista laatikko sisälsi. Koska kellareissa ja vinteissä ei yleensä pidetä tavaroita, joita tarvittaisiin jatkuvasti, yksittäisten tavaroiden sijainnilla ei ole niin väliä. Kaiken ei tarvitse olla ”käden ulottuvilla”. Sen sijaan on fiksua yrittää pitää kaikki vaatteet yhdessä, joulukoristeet yhdessä jne. Tämä helpottaa löytämistä ja toisaalta minimoi sen riskin, että jotain jää käyttämättä siksi, ettei se löytynyt ajoissa.

Mitä onkin sitten hankalampi kysymys. Mitä kellarissa säilytetään? Mitä siellä pitäisi säilyttää? Tässä liikutaan harmaalla alueella. Itse varaisin ykköspaikan tavaroille, joita tarvitaan joka vuosi, mutta kausittain. Tällaisia ovat esimerkiksi jo edellä mainitut joulukoristeet, talvirenkaat, matkalaukut, kausivaatteet ja jotkut urheiluvälineet. Mielestäni olisi loogista, että näille olisi aina varattuna tilaa. Sen jälkeen tulevat ns. aarteet; tavalla tai toisella tunnepitoiset esineet. Sitten on vielä harvoin tarvittavia tavaroita, jotka odottavat mahdollista tulevaisuuden käyttöä, kuten lastenvaatteita, huonekaluja, mattoja yms. Lopuksi varastoista löytyy yleensä tavaraa, joka on kutakuinkin tarpeetonta, mutta josta ei vain ole tullut luovuttua. Tai mitä sanotte seuraavista: edelliseltä asukkaalta jääneet tavarat, maalipurkit joissa on maalia noin sentti pohjalla, pakkausmateriaalia esineistä joita ei enää ole olemassa, rikkinäiset huonekalut…

Jos kellaria alkaa toden teolla raivaamaan, aloittaisin näistä viimeksi mainituista. Tilaa tulee melko helposti vain heittämällä roskat roskiin. Muiden tavaroiden kanssa täytyy käyttää omaa harkintaa, ja miettiä mitkä niistä ovat itselle tärkeimpiä.

Kirjojen kierrätys

Olen yrittänyt selvittää, miten kirjoista pääsisi kestävällä tavalla eroon. Tapoja on monia, mutta etukäteen kannattaa varautua siihen, että kirjojen käyttöarvo on yleensä suurempi kuin niiden jälleenmyyntiarvo. Hintaan vaikuttaa paitsi kunto, myös kysyntä.

1. Myy

Kirjoja voi viedä joko antikvariaatteihin myytäväksi, tai sitten niitä voi yrittää myydä itse. Useimmat divarit eivät kuitenkaan automaattisesti ota vastaan mitä tahansa kirjoja, saati sitten maksa niistä. Vanhojen tietosanakirjojen, kartastojen yms. markkinat ovat varsin pienet. Parempi menekki on uusilla kirjoilla ja bestsellereillä.

Itse kirjoja voi kaupata esim. kirpputoreilla. Muista kuitenkin realistinen hinnoittelu, jos todella haluat päästä teoksista eroon. Mieti, kuinka paljon olisit itse valmis maksamaan vanhasta kirjasta? Netistä löytyy myös kirjakirpputori. Tästä ei itselläni ole mitään kokemusta, joten en osaa sanoa miten hyvin palvelu toimii. Jos olet käyttänyt sivustoa, olisi kiva kuulla kokemuksia!

Oppikirjoilla voi olla hiukan parempi menekki. Mm. Suomalainen Kirjakauppa ostaa käytettyjä lukiokirjoja.

2. Lahjoita

Ylivoimaisesti helpointa on antaa kirjoja ilmaiseksi. Jokunen vuosi sitten perkasin oman hyllyni, tein ylimääräisistä listan ja lähetin sen kavereille. Jaoin kirjat pois siinä järjestyksessä, kuin joku ilmoitti tietyn kirjan haluavansa. Kirjoja voi viedä myös kierrätyskeskuksiin ja SPR:n Konttiin. Jotkut kirjastot ottavat pieniä määriä vastaan käytettyjä kirjoja. Helsingissä Itäkeskuksen kirjastossa on tällainen hylly. Voit myös kysellä, olisiko kirjoille käyttöä paikallisissa kouluissa tai muissa organisaatioissa –  mitään kaikenkattavaa systeemiä ei tietääkseni ole olemassa, mutta kysymällä saattaa löytää halukkaita ottajia.

3. Vastuullisesti roskiin

Kirjat voi laittaa paperikeräykseen, mutta kannet pitää repiä sitä ennen irti. Ne taas voi laittaa energiajätteeseen.

4. Luovia ratkaisuja

Jos kirjojen tuhoaminen ei hirvitä, vanhoja kirjoja voi käyttää askartelumateriaalina. Olen nähnyt mm. vanhoista kirjoista tehtyjä lampunjalkoja (ei niin karsea hökötys kuin voisi kuvitella). Antikvariaatti Sofia tekee vanhoista kirjojen kansista mm. muistikirjoja.

Periaatteessa tykkään myös Bookcrossing-ideasta. Tosin en ole varma, miten ekologista on dumpata puolet kirjahyllystään pitkin puistoja? Lisää hyviä ideoita voi jakaa kommenttilaatikossa!

Linkkivinkki & tulevia juttuja

Sotkuholisti on suomalainen blogi yhden ihmisen voitokkaasta taistelussa roinaa vastaan. Blogi on täynnä herkullisia ennen ja jälkeen -kuvia. Valitettavasti se ei taida nykyisellään enää päivittyä, mutta vanhoissakin postauksissa löytyy on inspiroivaa luettavaa. Tsekatkaa vaikka miten saatiin tolkkua pojan vaatekaappiin, tai mitä kaikkea löytyy autosta, kun sitä rupeaa siivoamaan.

Huomenna meillä vietetään vappubrunssia, joten blogi ei päivity. Mutta loppuviikosta on taas uutta tulossa. Olen menossa jatkamaan erästä tiettyä organisointiprojektia, josta täälläkin on ollut puhetta – siitä lisää myöhemmin. Tulossa on myös postaus kirjojen kierrätyksestä. Ja edessä häämöttää myös Suuri Paperiprojekti, toisin sanoen oma akilleen kantapääni, johon aion toukokuun aikana tarttua. Pysykäähän kanavalla 🙂

Hauskaa Vappua!

Ongelmalakanat ja ratkaisu

Tämä on toivepostaus. Hyvä ystävä pyysi neuvomaan, miten muotoonommeltu lakana taitellaan siististi. Tarkoitan siis sellaista lakanamallia, jonka kulmat on ommeltu pussiksi. Käytössä lakana on erittäin kätevä, sillä se pysyy napakasti ja sileästi paikallaan. Haasteita tulee vastaan, kun systeemi pitäisi viikata kaappiin edes jotenkin järkevästi. Onneksi youtube osaa kertoa vastauksen myös tähän ongelmaan. Olen valinnut tähän kaksi esimerkkiä. Molemmat ovat englanniksi, koska suomekielistä materiaalia ei löytynyt.

Molempien perusperiaate on täsmälleen sama, olennaista on saada ensin kaikki kulmat sisäkkäin. Sen jälkeen lopun lakanan taittelu on helppoa. On lähinnä makuasia kumpaa näistä tekniikoista käyttää. Testasin molemmat itse, ja ne toimivat yhtä hyvin.

Ensimmäinen video. Alku on hieman kökkö, mutta ohjeistus on hyvä.

Toinen video. Tässä herttainen täti-ihminen antaa havainnollistaa lakanan taittelua. (Huomatkaan myös taustalla tönöttävä puutarhatonttu.)

 

Helppoahan se on kun homman osaa 🙂

Hometta vai roinaa

Savon Sanomat julkaisi viime viikolla uutisen, jossa todettiin, että sisäilmaongelmat eivät välttämättä johdu aina homeesta. Usein kyse voi olla myös siitä, että huoneisto on niin täynnä roinaa, ettei ilma kierrä kunnolla, eikä siellä mahdu siivoamaan perusteellisesti. Ylimääräinen tavara kerää pölyä ja pienhiukkaset aiheuttavat samantyyppisiä oireita kuin home.

Mielestäni artikkeli antoi toivoa – jos epäilee hometta, peli ei ole vielä menetetty. Homevaurioiden korjaaminen voi olla todella pitkä ja hankala prosessi. Mutta jos tätä tutkimusta on uskominen, ongelmaan saattaa olla paljon helpompi ratkaisu. Kannattaa aloittaa siitä, että raivaa pinot ja kasat nurkista pois, ja tarkistaa ilmanvaihdon toimivuuden.

Ylimääräiset, turhat tavarat ovat henkistä painolastia, vievät arvokasta säilytystilaa ja ovat jopa terveysriski, kuten tässä uutisessa todettiin. Raivaamiselle on siis olemassa vain hyviä syitä.

Ostajan anatomiaa

Yliostajat tykkäävät kierrellä kaupoissa ja shoppailla. He innostuvat ota 3 maksa 2 -tarjouksista, ja heistä on hauskaa tehdä löytöjä. Yliostaja ostaa usein pahan päivän varalle. Jos yliostaja näkee kivan tavaran, hän ostaa sen vaikka sillä hetkellä sille ei olisikaan mitään käyttöä. Tämän seurauksena yliostajalla on aina ylimääräisiä varastoja kotonaan. Kääntöpuolena tavaroita voi olla liikaakin, ruokaa ehtii pilaantua ennen kuin se käytetään ja välillä yliostaja ostaa hankkii vahingossa uudelleen tavaroita jotka jo omistaa.

Aliostajat eivät pidä shoppailusta. He eivät halua ostaa liikaa, joten valitsevat aina kahdesta pakkausesta pienemmän. Aliostajilla ei ole ylimääräisiä varastoja kotonaan, mutta toisaalta välillä käy niin, että kesken kokkailun huomaa, ettei kaapissa olekaan kaikkea tarvittavaa, tai että WC-paperi on lopussa. Itseasiassa aliostajat joutuvat käymään jopa useammin kaupassa kuin haluaisivat juuri siksi, ettei varastoja ole.

Itse olen aliostaja, joka yrittää päästä taipumuksestaan yli. On nimittäin erittäin järkevää pitää varastossa tiettyjä päivittäistavaroita (sanoiko joku vessapaperi?) ja niiden kohdalla hyödyntää tarjouksia. Olen se tyyppi, joka ostaa aina pienemmän paketin ja harmittelee sitten, kun se loppui niin pian. Kuitenkin monien joka päivä tarvittavien tuotteiden kohdalla on järkevää pitää yllä sen kokoista varastoa, mihin tila antaa periksi. Siinä missä yliostaja shoppailee liikaa ja täyttää kaappejaan tarpeettomallakin, aliostaja voisi helpottaa elämäänsä ostamalla kerralla vähän enemmän.

Ei siis voi suoralta kädeltä sanoa, että toinen tapa olisi parempi tai huonompi kuin toinen. Kyse on myös henkilökohtaisista mieltymyksistä. Joku tuntee olonsa mukavan turvalliseksi, kun jääkaappi on aina täynnä, eikä saippua tai shampoo pääse koskaan loppumaan kesken. Joku toinen taas ahdistuu ylimääräisestä tavarasta hyllyillään. Se, missä kultainen keskitie sitten kulkee, riippuu itse kunkin mielenlaadusta, mutta etenkin säilytystiloista.

Inspiraation tähän postaukseen sain Gretchen Rubinin The Happiness Project -kirjasta, jossa hän pohtii muun muassa sitä, miten ostaminen vaikuttaa onnellisuuteen. Gretchen on muuten vakuuttunut siitä, että rojujen raivaaminen tekee ihmisen onnellisemmaksi. Joskus se varmasti tekee onnellisemmaksikin, mutta varmuudella se ainakin helpottaa elämää ja lisää asumismukavuutta.

Mutku se on mun

Tämän aamun Hesarissa oli hauska pieni juttu siitä, miten omistaminen lisää tavaran arvoa silmissämme (HS  D-osa s.2 /24.4.12). Siinä kerrottiin psykologi Dan Arielyn tekemästä kokeesta, jossa opiskelijoiden keskuudessa arvottiin lippuja koripallo-otteluun. Sitten hän kysyi niiltä, jotka olivat jääneet ilman, paljonko he olisivat valmiita maksamaan lipusta. Sopiva hinta asettui n. 170 dollarin tienoille. Sitten hän kysyi liput voittaneilta, paljostako he olisivat valmiita myymään lippunsa. Vastaus oli keskimäärin 2400 dollaria. Lipun omistajat arvioivat omaisuutensa siis noin 14-kertaiseksi sen todelliseen markkinahintaan nähden.

Samassa jutussa mainitaan, että erityisesti asunnon myynti aiheuttaa saman ilmiön. Ei mikään ihme, sillä myynnissähän on koti, eikä pelkkä asunto. Siksi käypä markkinahinta tuntuu myyjästä suorastaan epäoikeudenmukaiselta. Mutta omistusvaikutus aktivoituu minkä tahansa tavaran kohdalla. Ilmiötä voi välttää siten, että ennen kuin lähtee kirpparille tms. myymään tavaroitaan, tekee hieman taustatyötä, mitä vastaavasta tavarasta yleensä pyydetään. Tai pyytää rehelliseksi tunnetun ystävän auttamaan hinnoittelussa. Ja sitten vaan karaisee mielensä kestämään sen tosiasian, että vanha rakas lempipyjama näyttää vieraan silmissä vain kulahtaneelta pyjamalta.

Reikäsukkien loppu

Meinasin kirjoittaa jotain mukavaa erilaisista tavoista käyttäytyä ostoksilla, mutta sitten iski tarve vaahdota hieman. Joten saatte sen shoppailupostauksen joskus myöhemmin. Nyt hiukan avautumista.

Miksi ihmiset säästävät reikäisiä sukkia? Rikkinäiset sukat jalassa ovat aika epäsiistejä, etenkin rikkinäiset sukkahousut, jotka pilaavat minkä tahansa eleganssin välittömästi. Mutta rikkinäiset tennissukat eivät ole yhtään sen parempia. Jostain syystä ihmisillä on taipumus hamstrata sukkalaatikkoonsa myös niitä risoja sukkia. Itse asiassa osaan vastata kysymykseen ainakin sukkahousujen osalta. Koottuihin selityksiin kuuluu mm. se, että talvella reikäisiä sukkiksia voi ihan hyvin pitää saappaiden alla; toisaalta myös se, että tuntuu ankealta heittää pois kalliita sukkiksia yhden pienen reiän takia. No joo, voihan sen niinkin ajatella. Mutta tuleeko siitä onnellisemmaksi, että säästää ne kalliit mutta risat sukkikset?

Omista kokemuksista voisin kuitenkin todeta, että harvoin niitä reikäisiä sukkia tulee kuitenkaan käytetyksi. Se on loogista, koska jos voi valita ehjien tai rikkinäisten välillä, ottaa tietysti ne ehjät. Sitten ne reikäiset lojuvat laatikon pohjalla kuukaudesta toiseen. Mutta ei niitä voi heittää poiskaan. Sama koskee muuten parittomia sukkia – niiden parihan saattaa ilmestyä vielä jostakin (vaikka sitä onkin odoteltu jo puoli vuotta….). Ilmeisesti sukkien kohdalla aktivoituu aina ei saa heittää hukkaan -ideologia. Lopputuloksena hamstraa käyttökelvotonta tavaraa. Nykyään itselläni ei ole enää reikäisiä sukkia. En nimittäin laita niitä enää takaisin laatikkoon ehjien joukkoon.

Sukat voi laittaa energiajätteeseen. Jos reikäisistä sukista on vaikea erota, niille on onneksi helppo keksiä uusiokäyttöä. Sukkahousuniksejä löytyy jokaiseen lähtöön Pirkan nettisivuilta. Puhtaita, rikkinäisiä sukkia voi hyödyntää ainakin seuraavilla tavoilla, jonka jälkeen ne voi heittää täysinpalvelleina roskiin:

  • kengänkiillotus
  • auton vanteiden yms. erittäin likaisten pintojen pesu
  • solmi useampi rikkinäinen mytyksi ja anna koiralle leluksi
  • kukkaruukkujen pohjalle estämään mullan valumista
  • särkyvien esineiden pehmustaminen muutossa

Lisää muita hyviä vinkkejä? Kerro kommenteissa.