Muistutuksena: huomenna on jälleen Siivouspäivä. Tällä kertaa en itse pääse myymään (vaikka myytävää kyllä olisi), mutta edellisen kerran kokemuksia voi lukea täältä. Jos olet menossa myymään, varustaudu kunnollisilla vaatteilla. Vaikka viimeksi ei yhtään satanut, niin kylmä meinasi välillä tulla.
Tietoa Siivouspäivästä, myyntipaikoista yms. löytyy tapahtuman omilta nettisivuilta. Vaikuttaa siltä, että kirpparit keskittyvät pääkaupunkiseudulle, mutta paikkoja on kirjaimellisesti satoja.
Suuresti inhoamani operaatio on nyt takana ja liesituuletin on puhdas. Kuten näissä kommenteissa mainittiin, ei se nyt niin vaikeaa ole, mutta jostain syystä i n h o a n yltäpäältä rasvassa olevien suodatinten käsittelyä. Hyh.
Katsoin kiltisti käyttöohjeista, miten tuli toimia. Positiivista oli, että sekä metallisen rasvasuodattimen että aktiivihiilisuodattimen sai laittaa tiskikoneeseen. Luulisin, että minkä tahansa rasvasuodattimen voi pestä koneessa, mutta aktiivihiilien kanssa kannattanee olla tarkkana. Meidän Elektroluxissa se on sellainen musta, kangasmainen levy, jonka sisällä hiili ilmeisesti on. Ohjeiden mukaan suodattimet pitää pestä kahteen kertaan kuumalla ohjelmalla, ilman muita tiskejä. Pesin ne 60° pikaohjelmalla kaksi kertaa peräkkäin, ja puhdasta tuntui tulevan. Poistin varmuuden vuoksi koneen pohjalta kaikki ruoantähteet, jottei niistä tarttuisi mitään hajuja tms. Hiilisuodatin pitää pesun jälkeen aktivoida uudelleen ”paistamalla”. Annoin sen ensin kuivua, ja sitten kuumensin ohjeiden mukaan uunissa 100°C / 10 minuuttia.
Varsinaisen tuulettimen puhdistin talouspaperilla ja Fairylla. Harmaassa metallissa rasva ei juuri näy, mutta paperi peittyi välittömästi ällöttävään ruskeaan tahmaan. Inhottavimmat väristykset sain niistä rasvakikkareista, joita oli kertynyt ilmanottoaukkojen ritilään. No, tulipahan tämäkin homma lopulta hoidettua.
Ohjeiden mukaan suodattimet pitäisi puhdistaa noin kerran kuussa. En jaksa! Mutta voin yrittää suunnilleen joka toinen kuukausi. Ehkä siitä tosiaan olisi liesituulettimen tehon kannalta hyötyä. Ymmärrän myös turvallisuusnäkökohdat, teoriassa rasva voi kai syttyä kuumetessa palamaan – tosin en ole kuullut yhdestäkään tällaisesta tapauksesta. Huomasin myös kohdan, jonka mukaan hiilisuodatin pitäisi vaihtaa uuteen kolmen vuoden välein. Nykyinen on kaksi vuotta vanha, joten ensi kesänä pitäisi hankkia ohjeen mukaan uusi. Mistähän niitäkin saisi?
Hyvät lukijat, kaipaan kokemuksia ja vinkkejä! Haussa on uusi pyykinpesukone ja sitä tarvitaan varsin pian. Mitä merkkiä tai konetta suosittelette? Olen kuullut Mielen koneista paljon hyvää, entä te? Pesutorni ei kylppäriin mahdu, ja ovikin on vain 57cm leveä, joten se asettaa rajoituksia koolle. Tykkäättekö enemmän päältä vai edestä täytettävistä malleista? Kaikki kokemukset tervetulleita!
Tämä on niitä hommia, jotka vaativat henkistä valmistautumista. Edellisestä kerrasta on noin puoli vuotta aikaa. Pesuväli on taas tainnut venyä liian pitkäksi. Mutta en taida jaksaa ruveta siihen kuitenkaan vielä tänään. Huomenna on hyvä päivä. Kaivan ohjekirjan esiin valmiiksi.
Kuva ei tee oikeutta todellisuudelle. Mutta on se ällöttävä. Hyi.
Uusien EU-säännösten myötä hehkulamput katoavat pian kaupoista. Luulin itse, että kaikki hehkulamput on nyt kielletty, mutta YLEn jutun mukaan poikkeuksiakin on.
Iltalehti on koonnut vinkkejä muuttajille. Iltalehden ohjeet ovat välillä vähän mitä sattuu, mutta tällä kertaa vinkit olivat varsin käyttökelpoisia. Lisäisin listaan yhden olennaisen asian: aloita pakkaaminen ajoissa.
Eikä viikon vinkkejä ilman katsausta elokuvavuokrauksen kiivaasti kehittyville markkinoille. Tällä kertaa Helsingin Sanomat (muiden muassa) uutisoi, että HBO aloittaa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa lokakuussa. Palvelu muistuttaa kovasti Netflixiä, mutta tarjonta koostuu HBO:n tuottamista tv-sarjoista. Vanhojen kanavien on syytä olla varuillaan, tilanne on tosiaankin muuttumassa.
Tulipas vetävä otsikko… no mutta ei muuta kuin asiaan. Kirjoitin elokuun alkupuolella tiskikoneen puhdistamisesta. Kirjoitus poiki vilkasta keskustelua kommenttiosastolla. Esiin nousi niin paljon uutta asiaa, että lupasin tehdä yhteenvedon aiheesta myöhemmin, ja tässä se nyt tulee.
Sitruunahappo todettiin turvalliseksi puhdistusaineeksi. Sopiva annostus on 20-50 grammaa, riippuen koneen likaisuudesta ja koosta. Omalla kohdalla olen todennut, että 50g on sopiva määrä. Sitruunahappo ei haurastuta tiivisteitä. Jos sitä pelkää, voi koneen pestä sitruunahapon jälkeen normaalilla tiskikoneaineella. Normaalit pesuaineet ovat niin emäksisiä, että mahdollinen happovaikutus neutraloituu välittömästi. Nestemäistä sitruunahappoa max 10% happopitoisuudella voi käyttää myös kirkasteena, mutta tämä ei liene kovin suositeltavaa, lähinnä siksi että sen teho kirkasteena ei ole erityisen hyvä.
Etikkaa voi käyttää koneessa kirkasteiden sijaan. Tällöin etikan happopitoisuus saa olla korkeintaan 5%, vahvemmat aineet voivat vahingoittaa konetta. Etikka vähentää vesijälkiä astioissa, eikä ilmeisesti haise lainkaan. Näin vakuuttivat ne, jotka etikkaa olivat käyttäneet. Itse en ole vielä kokeillut.
Veden pehmeys tai kovuus vaikuttaa siihen, pitääkö tiskikoneessa käyttää suolaa. On hyvä huomata, että kyseessä ei ole ruokasuola, vaan ihan muu aine, jota voinee hankkia esim. rautakaupoista. Joissakin konetiskitableteissa on valmiina mukana vedenpehmennin. Veden kovuus tarkoittaa sitä, että siinä on runsaasti magnesium- tai kalsiumsuoloja. Ne heikentävät pesutulosta, joten siksi vettä on syytä pehmentää ja mahdollisesti lisätä pesuaineen annostusta. Suomessa on yleensä pehmeä vesi, mutta jos vesi tulee omasta porakaivosta, se saattaa olla kovaa. Veden laadun voi tarkistaa alueensa vesilaitokselta. Tiskikoneen ohjeissa saatetaan mainta suola, koska Euroopassa vesijohtovesi on usein kovaa, ja siksi suolaa tarvitaan. Tässä vielä kaksi hyödyllistä linkkiä: Wikipedian artikkeli veden kovuudesta sekä Marttojen nettisivuilla katsaus vedenpehmentämiseen.
Jatketaan hyvästä aiheesta, kun kerran vauhtiin päästiin. Voin tässä julkisesti tunnustaa olevani roskispoliisi. Roskispoliisi palauttelee vääriin laatikoihin joutuneita jätteitä oikeisiin paikkoihin. Tämän lisäksi roskispoliisi päivittelee pihamaalla kollegoidensa kanssa ihmisten välinpitämättömyyttä/ymmärtämättömyyttä/urpoutta. Miten vaikeaa on lajitella oikein?
Meillä on taloyhtiön roskakatoksessa omat laatikot biojätteelle, energiajätteelle, sekajätteelle, pahville ja keräyspaperille. Sekajäte- ja energiajätelaatikot ovat vierekkäin. Siitä huolimatta sekajätteeseen näyttää usein päätyvän esim. styroksia, jota siis heittelen viereiseen laatikkoon aina kun satun huomaamaan. Samalla pohdin ikuisuuskysymystä: eivätkö ihmiset tiedä, että styroksin voi laittaa energiajätteeseen vai eivätkö he vain välitä?
Hauskaa on, että en ole talon ainoa roskien siirtelijä. Naapuri kertoi aina onkivansa ruskeat paperipussit pois paperikeräyksestä, ja heittävänsä ne pahvikeräykseen. Tiedän pari muutakin asukasta, jotka kärsivällisesti lajittelevat naapureidensa puolesta. Biojätteitä ei meistä kai kukaan ole sentään ruvennut tonkimaan, vaikka välillä sielläkin näkyy muovipusseja. Jälleen yksi kysymys, jota on vaikea ymmärtää: miten kenenkään mieleen tulee laittaa biojätteeseen muovia? (Ja kyse ei nyt ole niistä hajoavista pusseista, vaan ihan tavallisista hedelmäpusseista.)
Osaisiko joku valaista asiaa minullle, miksi jätteiden lajittelu on niin vaikeaa? Tiedän, että kaikissa taloissa lajittelu ei ole mahdollista, eikä tarkoitus ole syyllistää siitä ketään. Mutta jos näkee sen vaivan, että lajittelee biojätteet, kuinka ihmeessä sinne heittää sitten muovia mukaan? Tai jos vie keräyspaperit laatikkoon, niin miksi laittaa mukaan voimapaperia, joka ei sinne kuulu? Jos kädessä on pahvilaatikko, miksi sekin pitää tunkea sekajätteen joukkoon, kun viereinen laatikko on tarkoitettu nimenomaan pahville? Tarvitaanko lisää valistusta? Vai asennekasvatusta? Kertokaa, olen ulalla.
Ämpäriongelmasta seurasi kommenteissa keskustelua siitä, miten muovipurkkeja voisi kierrättää. Kuin tilauksesta Hesarissa oli tänään pitkä juttu samasta aiheesta (löytyy sivulta A6). Jutun mukaan muovin kierrätyksen on määrä alkaa koko maassa 2014. Erilaisia keräyskokeiluja on tehty Kuopiossa ja Tampereella, mutta lopulliset päätökset ovat vielä auki.
Tämähän on hyvä asia. Kannatan kaikkea jätteen kierrätystä, ja parhaani mukaan lajittelen jätteet itsekin. Nykyiseen asuntoon muutettuamme olin aivan innoissani, koska taloyhtiössä kerätään energiajätettä. Se on suunnattoman kätevää, ja sen seurauksena sekajätteen määrä on tipahtanut lähes olemattomiin. HSY:n nettisivuilla on tarkemmat ohjeet, mitä energiajätteeseen saa laittaa, mutta käytännössä sinne menee kaikki elintarvikemuovi. Muuta roskiin heitettävää muovia tulee kotitaloudessa vastaan harvoin.
Nyt kaavailtavassa muovinkeräyksessä asia ei enää olisi yhtä yksioikoinen. Todennäköisesti aletaan kerätä vain kovaa muovia (koodit 01,02, 04, 05), eivätkä esimerkiksi muovikassit kelpaisi kierrätykseen. Selitys on siinä, että kova muovi on rahallisesti arvokkaampaa kuin pehmeä. Mutta käytännössä muovikassi, jossa kierrätykseen tuotaisiin muovipulloja ja paketteja, pitäisi laittaa eri astiaan kuin sen sisältö.
Tässä päästään ongelman ytimeen. Kierrätyksen pitää olla helppoa! Jos valtiovalta haluaa saada kansalaiset kierrättämään, homma pitää tehdä niin helpoksi kuin mahdollista. Jos energiajäteastia olisi yhtään takapihaa pidemmällä, en luultavasti viitsisi lajitella VAIKKA kannatan kierrätystä ja suhtaudun siihen äärimmäisen positiivisesti. Jos omakin motivaationi on näin hatara, voin vain kuvitella kuinka moni jättää kierrättämättä siksi, että se on liian hankalaa.
Sininen kierrätykseen, musta muulle roskalle. Nämä + yksi muu säiliö palvelivat kuutta asuntoa. Tyhjennys tapahtui useamman kerran viikossa.
Jenkeissä asuessa opin, mitä on helppo jätteiden kierrättäminen. Käytössä oli maksimissaan kolme roskasäilöä: biojäte-, kierrätys- ja sekajäteastiat. Kierrätysastiaan laitettiin kaikki kierrätettävä – metalli, lasi, paperi ja muovi. Joku muu hoiti lajittelun jossain myöhemmässä vaiheessa. Lajittelu tuli ehkä kalliimmaksi, mutta tämän matalammaksi ei kierrätyskynnystä paljon saa.
Ohjeistus kierrätysjätteille roskiskatoksen seinässä. Hiukan nuhjuinen, mutta luettavissa.
Jotenkin näin se pitäisi minusta täälläkin hoitaa. Mitä pienempi asunto, sitä hankalampaa kierrätyksen järjestäminen on, sillä säilytystilaa on niin vähän. Jos meilläkin olisi kolmen roskiksen systeemi, ei enää voisi vedota ainakaan siihen, että kierrätys on liian monimutkaista.
Järjestin lauantaina rapujuhlat. Se on tosi hauskaa. Ravut ovat hyviä, niiden kanssa askartelu on viihdyttävää ja seurallista, ja ruoanlaitto on varsin yksinkertaista. Menin kutakuinkin niin matalalta kuin riman vain voi asettaa: valmiiksi keitetyt ravut suoraan kaupasta, tomaattikeittoa pääruoaksi ja jälkkäriksi suklaakakku Chjokosta. (On muuten parhaat kakut Helsingissä, suosittelen.) Keitto hautui itsekseen kypsäksi sillä aikaa kun ahersimme rapujen kimpussa, ja varsinainen ruoanlaitto jäi kyllä aivan minimiin. Tästä huolimatta – tai kenties juuri siitä syystä – ruoka oli erinomaista ja juhlat hauskat.
Mutta nyt minulla on erikoinen ämpäriongelma. Ravut oli pakattu kymmen litran kannellisiin muoviämpäreihin, koska ne tulivat liemen kera. Tällä kertaa ämpäreitä tuli kaksi. Järjestin pari vuotta sitten edelliset rapukekkerit, ja niiden jäljiltä meillä oli jo ennestään kaksi samanlaista ämpäriä. Sen lisäksi asuntomme siivousvarustukseen on kautta aikain kuulunut kaksi kannetonta mutta muuten saman kokoista sankoa. Nyt minulla on kuusi sankoa, enkä tiedä mitä niillä tekisin.
En keksi mitään tilannetta, jossa tarvitsisin yhtä aikaa kuutta ämpäriä. Toisaalta ne ovat todella siistejä, enkä missään nimessä laita niitä roskiin. Ehkä käännyn ystävieni puoleen, ja kyselen sattuuko kukaan tarvitsemaan sankoja johonkin? En marjasta tai kalasta, joten siihenkään niitä ei tarvitse. Ämpärit voi onneksi pinota sisäkkäin, mutta en näe mitään järkeä säilytellä ylimääräisiä viemässä tilaa komerossa tai kellarissa. Ylimääräisistä on muutenkin päästävä eroon, sillä jos järjestän kerran vuodessa rapujuhlat, meillä on muutaman vuoden päästä yli kymmenen tarpeetonta sankoa… Näin sitä tavaraa kertyy lähes huomaamatta.
Tällä viikolla on muuten tulossa lisää keittiöaiheisia postauksia. Kurkkasin eilen liesituulettimeen ja… ….noh, jätetään yksityiskohdat toiseen kertaan. Mutta aiheesta varmasti lisää myöhemmin.
Ilta-Sanomissa oli viime viikolla hauska pieni juttu siitä, kuinka suomalaiset uusiokäyttävät niitä sinisiä Ikean kasseja. Meillä niitä käytetään kierrätyskasseina pulloille.
Satakunnan Kansa jakaa vinkkejä pakastimen sulattamiseen, lisää artikkelin kommenttiosiossa. Oma vinkki nro 1: talvipakkasella jäiset ruoat pysyvät kylminä ulkona, sekä vinkki nro 2: älä tosiaan käytä mitään työkalua jäiden irrottamiseen.
Isyyspakkaus-blogissa esitellään tehokkaan oloinen siivouskaappi.
Tämän viikon pysähdyttävimmän linkin Arkijärkeen tarjosi Helsingin Sanomat, joka uutisoi että amerikkalaiset heittävät noin puolet ruoastaan roskiin. Jos perheet järkeistäisivät ruoankäyttöään, säästyisi tuhansia dollareita rahaa puhumattakaan siitä, millaiset ympäristövaikutukset sillä olisi. Suomalaisetkin heittävät ruokaa roskiin, mutta huomattavasti vähemmän. Olen itsekin tuskaillut aiheen parissa, ja edelleen tsemppaan päivittäin, jotta ruokahävikkini vähenisi entisestään.