Vinttiprojekti lähti liikkeelle

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Käytin maanantaina reilut kaksi tuntia vintin raivaamiseen. Koska sinne hädin tuskin mahtui sisälle, piti homma aloittaa kantamalla muutama laatikko ensin kokonaan ulos. Vasta sitten pääsi tutustumaan niiden sisältöön tarkemmin. Vinttiä ei ole koskaan sen kummemmin organisoitu. Sinne on muuttaessa kannettu osa laatikoista sellaisenaan edellisen asunnon vintiltä. Sen lisäksi sinne on kuluneiden vuosien aikana kertynyt yhtä jos toistakin. Tavaravalikoima edustanee tyypillistä vinttikomeroa melko hyvin: vaatteita, mappeja, kirjoja, huonekaluja, matkalaukkuja, joulukoristeita ja tyhjiä pahvilaatikoita yms. Sekä niitä perhanan ovia, viisi kappaletta.

Yritin ottaa kuvia lähtötilanteesta, mutta olosuhteet olivat liian haasteelliset, jotta kunnollisia olisi saanut. Tila on niin kapea, että niitä voi ottaa ainoastaan ovelta takaseinää kohti, ja tässä näkyy noin 2/3 tilasta. Kuvassa näyttää yllättävän siistiltä, mutta todellisuudessa tavaraa on vyötäröön asti, ja keskellä menee kapea polku. Takaseinää ei ulota koskettaa, koska edessä on niin paljon tavaraa.

Kuvassa näkyvä kaappi oli täynnä mappeja, jotka kaiken lisäksi olivat vielä paperikasseissa, joissa ne oli kannettu muuttoautoon. Toin ne sisälle, ja tarkoituksena on viikonlopun aikana käydä niiden sisällöt läpi. Etukäteen veikkaan, että paperikeräykseen päätyy vähintään 80% sisällöistä. Tyhjät mapit aion säästää. Tämän lisäksi setvin lukuisia pahvilaatikoita, joiden sisältö kuului lähinnä ryhmään sekalaiset. Sormet syyhysivät monen asian kohdalla, mutta maltoin mieleni. Ensisijaisesti siksi, että kyse ei ollut henkilökohtaisesta omaisuudestani, vaan mieheni. Laatikoiden joukossa oli paljon vajaita, ja yhdistelemällä samankaltaisten sisältöjä onnistuin vähentämään niiden lukumäärää selvästi. Jäljelle jääneet laatikot sain mahdutettua mapeista tyhjentyneeseen kaappiin. Sen seurauksena latialle syntyi lisää tilaa, ja sain isompia tavaroita järjestettyä fiksummin.

Tämän melko pienen ponnistuksen tuloksena vinttikomerossa mahtuu nyt liikkumaan paljon paremmin kuin ennen. Pääsin myös parista tarpeettomasta tavarasta eroon roskalavan ansioista, sekä lyttäsin pahvinkeräykseen monta turhaa laatikkoa. Suurin hyöyty oli kenties se, että nyt minulla on huomattavasti parempi kokonaiskuva tilanteesta. Aion jatkaa projektia tekemällä lisää järjestystä kaappeihin, jotta saan niihin mahdutettua enemmän tavaraa. Löysin muutamia kierrätykseen meneviä juttuja (jostain syystä olen joskus hamstrannut mm. valokuva-albumeita…) ja silkkaa roinaa heitin roskikseen.

Paljon hyviä havaintoja raivaamisesta tuli tehtyä, joten niistä oma postaus piakkoin. Niin, ja olen alistunut siihen, että niistä ovista ei nyt pääse eroon ainakaan tässä vaiheessa. Jos jaksaisin yksin kantaa ne, riski joutua roskalavalle olisi edelleen suuri. Mutta olosuhteet ovat nyt ovien suojelijoiden puolella, ja niinpä ne saavat vielä hetken armonaikaa.

Olen propagandan uhri

Julkaistu , kirjoittanut
6

Sääntö numero yksi: jos aiot heittää tavaraa pois, älä erehdy kertomaan kenellekään. Muuten saat katua. Olen siitä malliesimerkki.

Vinttiprojekti alkoi suunnitellusti. (Tosin se ei ollut suunniteltua, että huoltoyhtiö oli unohtanut tilata lavan. Aina pitää kaikki itse hoitaa…) Ullakolla inventoidessani tajusin, että sinne on vuosien varrella talletettu kaikki ovet, jotka asunnosta on poistettu. Ne ovat valkoisia, umpipuisia ja 50-luvulla valmistettuja. Niitä on yhteensä viisi, ja ne vievät runsaasti tilaa. Asunnostamme on vuosien varrella purettu useampia väliseiniä, ja suurin osa ovista on peräisin näiltä kadonneilta seiniltä. Niille ei siis enää ole edes teoriassa mitään paikkaa.

Haluaisin viedä ovet roskalavalle. Tein kuitenkin sen virheen, että mainitsin asiasta muutamille läheisilleni. Virhe! Suunnitelma teilattiin kaikilta tahoilta, tosin varsin erilaisilla argumenteilla. Yksi sanoi tarvitsevansa mahdollisesti ovea uuteen asuntoonsa – ehkä joskus ensi vuonna. Toinen väitti, ettei asuntoon kuuluvia ovia saa heittää pois. Kaikki vetosivat siihen, että ne ovat arvokkaita ja joku jossain varmasti haluaa ostaa ne. Ainakaan ei roskalavalle, vaan kierrätyskeskukseen!

Nyt olen turhautunut. Ovet kuuluvat asuntoon, asunto on meidän. Tällä logiikalla saan tehdä niille mitä lystään. Annan ovia mieluusti muille, mutta en halua säilyttää niitä omassa vintissäni heidän puolestaan. Mitä tulee kierrätyskeskukseen, niin ei minulla mitään sitä vastaankaan ole, mutta jotta ne saataisiin perille pitäisi olla pakettiauto. Tässä on käynyt niin, että tavara jota pidin täysin arvottomana, on muuttunut silmissäni potentiaalisesti arvokkaaksi, mutta en ole asiasta aivan varma. Epävarmuus aiheuttaa epätietoisuutta.

Näitä tilanteita tulee takuulla vastaan kaikille, jotka tosissaan alkavat raivata. Joku muu hermostuu siitä, että sinä heität ikiomia tavaroitasi pois. Ja katsoo asiakseen yrittää puuttua asioiden kulkuun. Olin jo aivan innoissani, että nytpä pääsen näistä eroon, kun vain saan jonkun avuksi kantamaan ne alas, mutta em. keskustelujen jälkeen olo ei olekaan enää niin varma. Tämä ärsyttää, koska tiedän ettei asia kuulu muille mitenkään. On vaikeaa pitää oma päänsä, kun kaikki ympärillä ovat sitä mieltä, että on tekemässä tyhmyyden. Mutta helppohan se on sanoa, kun ne ovet eivät ole heidän säilyteltävissään. Voisin tietysti tarjota niitä näille neuvojille. Jos he todella eivät halua, että ovet menevät roskiin, niin saa tulla hakemaan.

Joten jos kaipaat elämääsi muutamaa sisäovea (50-luvulta, umpipuuta, valkoisia ja sileitä; vaativat ainakin puhdistuksen, leveys vaihtelee n. 75-90 cm, tarkemmat mitat pyydettäessä), meiltä niitä saa. Jätä viesti kommenttilaatikkoon, sähköpostiosoitteesi ei näy muille kuin minulle. Näköjään huutiksessa ovista pyydetään hyvin vaihtelevia summia, mutta jos itse kannat ne alas ja viet pois, olen valmis tekemään erittäin edullisen diilin.

Jälkipyykki

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Korjaaja tuli, teki jotain, ja kone toimii. Puuh. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin vikavirtakytkimestä, jota en vain osannut ränkätä tarpeeksi. Todellakin toivon, että vaikeudet ovat nyt takanapäin. Matkan varrella on kyllä usko karissut Mielen ylivoimaisuuteen. Episodilla oli pari konkreettista seurausta.

Pyykkivuori

Arkijärki ei kyllä kuvien laadulla juhli… No, tuskinpa tätä kukaan kuvien takia lukeekaan. Näillä kuvilla on lähinnä informaatioarvo. Tässä on seuraus siitä, kun meidän huushollissa ei pääse pesemään pyykkiä vajaaseen viikkoon. Pyykkikori räjähtää.

”Pesutorni”

Tämä taas on seurausta siitä, kun soittaa tarpeeksi kiukkuisena Mielen asiakaspalveluun. Miele päätti lepytellä minua lähettämällä pyykinpesuaineita seuraavan parin vuoden tarpeisiin… Nyt meillä on 2l kirjopyykkiainetta, 2,7kg valkopyykkijauhetta sekä pullollinen urheiluvaatteille tarkoitettua pesunestettä. Täytyy varovasti testata, miten kammottava haju noissa on. Pesen pyykkini aina hajusteettomilla aineilla, joten jos näissä on voimakas tuoksu, täytyy kierrättää ne eteenpäin. Mahdollisesti vien ne taloyhtiön pesutupaan yhteisesti käytettäviksi.

Tämän viikon tärpit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jännittävä päivä. Pesukoneenkorjaajan pitäisi saapua klo 11 mennessä. Jos kone ei tule kuntoon, pesutupa kutsuu. Jos kone ei tule kuntoon, Mielen asiakaspalvelu saa myös varsin tiukkasävyisen puhelun. En katso tällaista pelleilyä enää yhtään pidemmälle.

Roskalavan pitäisi saapua takapihalle tänään, ellei se peräti jo ole siellä. Lapsenvahti on myös tulossa, sillä en kaipaa raivausprojektiin ylimääräisiä pikkuapulaisia. Otan kameran mukaan, yritän saada ennen- ja jälkeen-kuvia nähtäväksi. Olen aloittanut projektin etukäteen lainaamalla muuttolaatikot pois tieltä. Vintistä lisää myöhemmin tällä viikolla. Ongelmana ei ole niinkään tilanpuute, kuin sen hankala muoto. Komero pitäisi onnistua järjestämään jotenkin niin, että sinne mahtuisi myös sisään ja sieltä saisi tavaraa ulos.

Luonnoksissa odottaa runsaasti puolivalmiita tekstejä, ja lisää on tulossa. Jostain syystä inspiraatio on ollut korkealla viime aikoina ja tekstiä on syntynyt. Ongelmana on ollut ajanpuute ja flunssa, en ole ehtinyt viimeistellä juttuja julkaisukuntoon. Mutta mielen päällä on pyörinyt ajatuksia mm. leluista, palveluammateista, kynttilöistä, joten näitä postauksia on tiedossa lähiaikoina. Aion myös tehdä lisää testejä Universal Stonen käyttömahdollisuuksista, kuvamateriaalin kera. Oikeastaan olen ihan liekeissä täällä kaikista uusista ideoista. Kun vaan tämä ärsyttävä flunssa menisi ohi, että jaksaisin kunnolla ruveta hommiin. Lievä lämpö ja pää täynnä räkää ei oikein edistä raivausprojekteja.

Viikon vinkit 39/2012: vodka, vesivahinko ja uusi turhake

Julkaistu , kirjoittanut
2

Jaahas, jälleen tuote jota kukaan ei tiennyt tarvitsevansa: shampoo, jolla pestään hedelmiä.  YLEn siteeraa Eviraa, joka lyttää tuotteen turhana. Myös Kemikaalikimara-blogissa käsitellään samaa aihetta. Suosittelen muuten tuota Kemikaalikimaraa, kirjoittaja Anja Nysten kirjoittaa asiantuntevasti monista kemikaaleihin liittyvistä aiheista, erittäin arkijärkisestä näkökulmasta.

MTV3 listaa, miten vodkaa voi hyödyntää siivouksessa (juomista ei ole laskettu mukaan). Alkuperäinen Huffington Postin artikkeli löytyy täältä (englanniksi).

Isännöintiliitto uskoo toiveikkaasti, että kylpyhuonevahingot saa kuriin viestinnällä. Ajatus on kaunis, mutta arvelen että tiedon lisäksi on oltava tahtoa toimia oikein. (Talouselämä)

Tämä artikkeli menee ehkä aavistuksen blogin ydinaiheiden ohi, mutta on asia on kiinnostava joten linkitän sen siitä huolimatta. YLE kirjoittaa siitä, mistä syystä nykynuoret velkaantuvat. Mm. säästäminen koetaan vanhanaikaiseksi ja luottokortin voi saada melkein vahingossa. Mielenkiintoista.

Miten tämä on mahdollista?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vastakorjattu Mielemme on jälleen rikki. Eipä juuri naurata. Kertokaa, miten on mahdollista, että markkinoiden laadukkaimmaksi tituleerattu pesukone on hajalla kahdesti, ennen kuin kaksi viikkoa on kulunut ostohetkestä? Tänään latasin koneen täyteen pyykkiä, laitoin kannen kiinni ja painoin nappia. Ei lähde käyntiin. Tarkistin sulakkeen ja vikavirtakytkimen, ei vaikutusta asiaan. Kansi ei myöskään enää aukea. Mulla menee hermot.

Mielen asiakaspalvelu lupasi korjaajan maanantaiksi, vaikka soitin heti aamusta. Ei kuulemma kannata tulla tänään, sillä pitää ottaa varaosia mukaan ja niitä ei saa ennen maanantaita. (Mitä? Mikä on huolto jossa ei ole varaosia??) Palautteeni huoltoon oli jokseenkin kitkerää sekä selväsanaista. Pääsimme onneksi yhteisymmärrykseen siitä, että jollei kone nyt tule kuntoon, niin kolmatta kertaa ei korjata, haluan kokonaan uuden. Lupasivat hyvitykseksi hieman pesuaineita, jotka korjaaja tuo tullessaan. Ihan kiva, mutta ei paljon auta jos ei ole konetta millä pestä.

Pidin Mieleä erittäin laadukkaana merkkinä. Kieltämättä kone tekikin tosi hyvää jälkeä sen hetken, kun se suostui toimimaan. Muuten ei ole paljon hyvää sanottavaa.  Palaan aiheeseen maanantaina.

Marttojen ohjeet vs. Arkijärjen menetelmät

Julkaistu , kirjoittanut
4

Luin jokunen aika sitten lehtijutun, jossa Martat ohjeistivat keraamisen lieden pesussa. Marttojen mukaan puhdistukseen riittää astianpesuaine ja mikrokuituliina. Mitään erikoisaineita ei tarvita. Arvostan Marttojen ohjeita kovasti, koska ne ovat yleensä varsin tervejärkisiä ja testattuja. Tällä kertaa kuitenkin epäilin tulisiko puhdasta, joten päätin testata asian.

Ostin aika pitkään milloin mitäkin keraamiselle tasolle tarkoitettua puhdistusainetta. Ne toimivat mielestäni kohtuullisesti, mutta eivät millään muotoa ”räjäyttäneet likaa pois”. Pesuvälineenä olin käyttänyt tavallista tiskirättiä tai talouspaperia. Näin jatkui, kunnes eräänä päivänä sain neronleimauksen ja rupesin pesemään lieden Universal Stonella. Johan rupesi tulemaan puhdasta! Piti siis testata Marttojen vinkit vastaan Arkijärjen omat konstit.

Liesi oli melko likainen. Sillä oli paljon pannulta räiskynyttä rasvaa, ja jonkin verran palaneita roiskeita. Edellisestä kunnon pesusta oli jo vierähtänyt aikaa useampi viikko. Yritin ottaa kuvia, mutta valitettavasti kännykän kameralla ei saanut kovin havainnollistavia, joten kuvamateriaali puuttuu. Lähtökohtana siis rehellisesti likainen liesi. Pesin toisen puolen normaalisti Universal Stonella, toisen puolen kimppuun kävin mikrokuituliinan ja Fairyn voimin. En liotellut pintaa kummallakaan puolella, vaan pesin kuten olisin normaalistikin tehnyt.

Mikrokuituliina tehosi paremmin kuin olisin odottanut, mutta ei vienyt kaikkea likaa. Pinnalla olevaan rasvaan se tehosi hyvin, mutta pinttyneempi lika ei irronnut. Kenties raivopäänä hinkkaamalla olisi loputkin saattaneet irrota, mutta Universal Stone pesi puhtaammaksi vähemmällä vaivalla. Tällä kertaa Marttojen ohje ei siis ollut ylivertainen. Ainakin selvästi likaisen liesitason Universal Stone puhdistaa tehokkaammin kuin Fairy ja mikrokuitu.

Siinä olen Marttojen kanssa samaa mieltä, että erilliset pesuaineet ovat turhia. Universal Stonea (kuten toki Fairyakin) voi käyttää monenmoisten pintojen puhdistamiseen. Jos sattuu olemaan reipas henkilö, joka pyyhkäisee lieden puhtaaksi jokaisen käytön jälkeen, Marttojen menetelmä on varmasti erinomainen. Samoin sitä voi kehua hellävaraiseksi, mutta yhtään likaisemman hellan kanssa saa tehdä aika paljon töitä. Jos taas kuuluu samaan sarjaan kuin minä, eikä jaksa niin systemaattisesti liettä pestä, niin Universal Stone on tehokkaampi.

Muita hyviä vinkkejä keraamisen lieden puhdistukseen?

Kuinka meille vihdoin saatiin pesukone

Julkaistu , kirjoittanut
2

Koska en ollut valmis odottamaan neljää viikkoa, oli pakko selvittää vielä kerran, saisiko koneen jostain muualta. Hakaniemen Expert oli jo testattu, sieltä ei löytynyt ainuttakaan Mieleä. Lopulta löysin Mustan Pörssin nettisivuilta haluamani koneen myynnissä. Soitto lähimpään liikkeeseen ja varmistus siitä, että koneita todellakin oli saatavilla. Yritin ostaa koneen puhelimitse, mutta se osoittautui mahdottomaksi, joten liikkeeseen oli pakko mennä. Nettikauppaa ei Mustalla Pörssillä tietenkään ollut. Suhasin äkkiä liikkeeseen, tein kaupat ja ilahduin, kun toimitus luvattiin viiden päivän päähän (välissä viikonloppu). Asennus ja kuljetus yhteishintaan 55 euroa oli minusta myös ihan reilu hinta.

Sovittuna aamuna kone tuotiin, asennettiin ja todettiin saman tien vialliseksi. Vesi ei edennyt letkusta koneeseen. Asentajat eivät saaneet vikaa korjattua, paikalle tarvittiin Mielen oma huolto. He lupasivat soittaa huoltoon, mutta eivät tietenkään soittaneet. Soitin siis itse liikkeeseen, valitin ongelmaa ja myyjä otti yhteyttä huoltoon. Sieltä palattiinkin minulle päin pian, mutta sain ajan vasta kahden yön päähän. No, pari päivää odoteltua korjaaja saapuikin. Osoittautui ammattilaiseksi, sillä löysi vian ja osasi korjata sen. Vedenottoventtiili oli viallinen, ja koko osa piti vaihtaa. Se onneksi onnistui, ja vihdoin kone saatiin toimintaan.

Koko prosessi oli aika rasittava. Miksi kodinkoneita on niin vaikea ostaa netissä? Miksi Mielen koneita ei tunnu saavan mistään? Miten on mahdollista, että markkinoiden laadukkaimmaksi väitetty kone on rikki ennen kuin se ehtii edes asiakkaalle?

Gigantin ja Musta Pörssin myyjillä oli asenne kohdallaan, mikä teki asioinnista miellyttävää. Expertin myyjä oli asiallinen mutta nuiva eikä kovin avulias. Mustan Pörssin kuljetuspojat eivät tehneet mitä lupasivat, mutta tästä en jotenkin jaksa edes yllättyä. Mielen korjaaja oli reipas ja asiansa osaava. Sen sijaan täydellistä kodinkoneliikettä ei taida olla olemassa. Joko niistä puuttuu kone, jonka olisin halunnut ostaa, tai jos kone oli niin sitten sitä ei voinut ostaa kätevästi kotoa käsin. En ole perehtynyt kodinkoneliikkeiden toimintaan, joten jos joku osaa valaista miksi tästä oli tehty näin vaikeaa, niin olisin kiitollinen.

Lopuksi täytyy sanoa, että nyt kun kone toimii, siinä ei ole ilmennyt valittamista. Käyttöohje oli selkeä, käyttöliittymä yksinkertainen, pesee ja linkoaa moitteettomasti ja on tosiaankin hiljainen. Iso ja ruma kuin mikä, mutta kaikkea ei kai voi saada.

 

Viikon vinkit 38/2012: verokortti, WC ynnä muuta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tälle viikolle sattui paljon pikku-uutisia, joista kiinnostuin.

Verotoimisto kehittyy, verokortin voi kohta printata itse netistä. (YLE) On muuten todettava, että vaikka veroihin liittyvä byrokratia on joskus hankalaa, verotoimistosta olen aina saanut asiallista palvelua.

Oikeasti, sinne WC-pönttöön ei kuulu laittaa mitään ylimääräistä! Vessapaperi on ok, hylsy ei. Huuhteleeko joku niitä sinne oikeasti? Miksi? Miten vaikeaa se törppö on laittaa edes roskikseen, jollei sitä jaksa pahvin kierrätykseen asti kuljettaa? Menee yli ymmärryksen. (Iltasanomat)

Huolimattomuus ruoanlaitossa aiheuttaa suurimman osan kotien tulipaloista. Itse olen aavistuksen neuroottinen levyjen tarkistelija, mutta parempi se kuin kärähtänyt koti. (MTV3)

Virallinen HBO päivitys löytyy täältä. Olennaista lienee, että kuukausihinta on niukin naukin alle 10 euroa. Kari Haakana pohdiskelee ilmiötä omassa blogissaan Ylen sivuilla, ja on tullut pitkälti samoihin johtopäätöksiin kuin minäkin.

Uniikki suomalainen keksintö: heijastin! Muistan, kuinka yritin kerran selittää ranskalaiselle kaverille, miksi ihmiset roikottivat kaikenlaisia merkkejä vaatteistaan. Konsepti oli hänelle täysin tuntematon, hän arveli merkkien osoittavan eri urheiluseurojen kannatusta. Mutta pimeä on taas täällä. Tee minimaalisella investoinnilla maksimaalinen parannus turvallisuuteesi, ja ota heijastimet taas käyttöön. (YLE)

Pesukonetta ostamassa, osa 1

Julkaistu , kirjoittanut
3

Miten yksinkertaista on ostaa uusi pesukone? Niin ”yksinkertaista”, että se vaatii kaksi postausta. Tässä ensimmäinen osa.

Lähtötilanne oli sellainen, että käytössä oli yli 10 vuotta vanha Whirpool. Kone pesi edelleen ihan ok, mutta ikänsä puolesta siinä alkoi olla kaikenlaista kremppaa. Tiivisteet olivat tummuneet (homeessa?) niin, ettei niitä saanut enää puhtaiksi. Jalat olivat menneet rikki jo vuosikausia sitten, kone piti aina kiilata paikalleen erilaisilla pahvinpaloilla ym. virityksillä. Ulkoverhoilut irvistelivät saumoistaan ja lingotessa kone rämisi hurjalla äänellä. Olin lykännyt uuden ostamista sillä perusteella, että vanhakin vielä toimii, mutta kun lähipiiristä tuli äkkiä tarvetta mille tahansa pesukoneelle, tarjoitui hyvä tilaisuus hankkia uusi kone ja toimittaa vanha järkevästi eteenpäin.

Päältä täytettävä oli tilan vuoksi ainoa vaihtoehto, ja päädyin Mieleen lähinnä vahvan  laatumielikuvan takia. Luvattu 10 000 käyttötuntia tarkoittaisi meille noin 20 vuotta toimivaa pesukonetta, joten tämä houkutteli. Halusin kennorummun, mutta en liikaa elektronikkaa. W604 vaikutti sopivalta vaihtoehdolta.

Halusin päästä helpolla, ja yritin ostaa koneen netistä. Ei löytynyt. Tai yksi löytyi, mutta ehdot olivat huonot. Mielestäni 79€ asennuspalvelusta on yksinkertaisesti liikaa. Toiseksi arvelutti ostaa tuotetta ennestään tuntemattomasta liikkeestä. Sen jälkeen tartuin puhelimeen ja soitin Giganttiin. Tarkoitus oli selvittää, missä pääkaupunkiseudun liikkeissä olisi haluttu kone myynnissä, mutta kävi ilmi ettei missään. Lähin olisi ollut Loimaalla.

Reipas ja avulias asiakaspalvelija kuitenkin ehdotti muita Mielen koneita. Hän tarjosi uusinta uutta mallia, jota ei vielä ollut edes liikkeissä myynnissä, mutta tilaamalla sen nyt saisin samaan hintaan kuin liikkeestä löytyvän uusimman malli. Epäröin hieman, mutta ajatus todella hiljaisesta koneesta ja ekstrahienouksista alempaan hintaan houkutteli niin paljon, että pyörsin alkuperäisen päätöksen ja päätin ostaa tarjotun koneen, etenkin kun sen saattoi tehdä saman tien puhelimessa. Kaikki eteni mallikkaasti siihen saakka, kunnes alettiin keskustella siitä, milloin kone olisi meillä. Noh – noin kuukauden päästä.

Myyjä selitti, että koneen valmistus alkaa siitä, kun tilaus on tehty. Sitten kone pitää kuljettaa Suomeen, ja täällä vielä uuteen osoitteeseen. Ymmärrän, että prosessi vie aikaa, mutta ajatus kuukaudesta ilman pyykkikonetta oli aika raju. Peruin ostopuheeni ja pyysin aikalisän. Kohtelias asiakaspalvelija ei tästä hermostunut. Lupasi pitää tietoni tallella, ja toisti nimensä, jotta osaisin pyytää oikeaa henkilöä jatkamaan kauppoja, mikäli niin päättäisin.  Asiakaspalvelun asenteesta voin antaa Gigantin puhelinpalvelulle täydet pisteet. Sen sijaan kävi ilmi, että Mielen koneita ei olekaan välttämättä liikkeissä myynnissä, vaan ne tilataan tehtaalta sitä mukaa kun kauppoja tehdään. Ymmärrän tuon kauppiaan näkökulmasta, mutta asiakkaana tilanne on ärsyttävä. Jos minä haluan uuden pesukoneen, haluan sen mielellään viikon sisällä, en kuukauden. Haluaisin nykyaikana ostaa tavarat kätevästi kotisohvalta, mutta tässä tapauksessa se ei ollut mahdollista.

Seuraavassa osassa kerrotaan, kuinka apuun tuli Musta Pörssi, mutta kuinka ongelmat eivät olleet ohi.