Aihearkisto: Viikon vinkit

Viikon vinkit: shoppailua, pyykkikoneen puhdistus ja muovia juomavedessä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Linkkaan tähän juttuun, vaikka se onkin mielestäni hiukan sekava. Siinä kuitenkin mainitaan mielenkiintoinen visio: tuleeko shoppailusta samanlainen sosiaalisesti hyljeksitty tapa kuin tupakonnista? Hirveän mielenkiintoinen visio! Toivottavasti tulee. Tupakoinnin haitat sekä ihmiselle että ympäristölle ovat laajalti tiedossa. Shoppailulla – siis sellaisella ostelulla, joka kohdistuu tavaroihin joita ei tarvitse ja jotka lisäävät poistettavien tavaroiden määrää – on yhtä lailla haittavaikutuksia molemmille. En olisi kirjoittajan tavoin huolissani siitä, mistä talouskasvu sitten syntyy. Palveluissa on tulevaisuus. (Eeva-lehti)

Jatkoa viime viikon pyykinpesujuttuun. Tämä artikkeli on jo kolme vuotta vanha, mutta ei lainkaan vanhentunut: näin pyykkäät pesukoneesi. Pyykinpesukoneet ovat aika arvokkaita, joten niitä kannattaa hoitaa oikein jotta pesutulos pysyisi hyvänä ja käyttöikä pitenisi. Lyhyesti voisi tiivistää, että vältä zeoliittia, pese tarpeeksi kuumalla säännöllisesti, jätä kansi tyhjänä auki. (YLE)

Lopuksi uutinen, jota en olisi tahtonut lukea. Vesijohtoveden mukana juomme myös muovia, joka vain on niin pieninä hiukkasina ettei sitä näe. Todennäköisimmin näin tapahtuu Amerikassa, mutta muovia on löytynyt myös europpalaisesta vesijohtovedestä. Suomen tilanteesta ei ole jutussa tietoa. Tässä kohdassa tuntuu, että muovin välttäminen kotitaloudessa tuntuu häviävän pieneltä panostukselta, kun yksi isoimmista mikromuovin lähteistä on ymmärtääkseni mm. autonrenkaat. Mutta toisaalta, jostain pitää lähteä liikkeelle. Välttäkäämme muovia aina kun voimme. (YLE)

Viikon vinkit: muoviastiat, pesulämpötilat ja tahranpoistoniksi

Julkaistu , kirjoittanut
6

Onko muoviastiat terveydelle haitallisia? Vanhat ja kuluneet eivät ole parhaasta päästä, mutta toisaalta elintarvikemuovia valvotaan EU:ssa jatkuvasti. Olen itse varovaisuusperiaatetta noudattaen siirtynyt lasisiin astioihin mahdollisuuksien mukaan, enkä koskaan lämmitä ruokaa mikrossa muoviastiassa, jos se on suinkin on vältettävissä. Toisaalta tässä mietin, että onko eroa siinä, että ruoka on pakattu muoviin kaupassa, tai että se pakataan siihen muoviin kotona? Hmmm…. (IS)

Tässä jutussa väitetään, että kuumalla ei tarvitsisi pestä, koska nykyaikaiset pesuaineet puhdistavat jopa 20 asteessa. On varmasti totta, että pesuaineet tehoavat erilaisiin tahroihin paremmin kuin ennen, mutta pisti silmään että jutussa ei puhuttu mitään bakteereista. Minun kokemukseni on, että kunnolla hikiset urheiluvaatteet eivät lähde puhtaiksi 40 asteen pesussa, vaan hajut haihtuvat vasta 60 asteessa. Entä liinavaatteet ja pyyhkeet? Lähteekö kaikki lika todella 20-30 asteessa? En usko että lähtee. Jutussa hämää, että siinä puhutaan erilaisista tahroista, jotka tosiaan usein lähtevät liottamalla tarpeeksi vahvassa pesuaineessa, mutta ”näkymättömästä liasta” ei puhuta oikeastaan mitään. Siis ihmisen eritteistä, ulosteperäisistä bakteereista, puhumattakaan ei-toivotuista ötököistä ja loisista, jotka valitettavasti myös ovat edelleen arkipäivää. Niihin ei auta kuin kuumuus. (YLE)

Lopuksi täytyy jakaa vielä niksi, joka voitti Pirkan kilpailussa pääpalkinnon: rasvatahrat lähtevät astianpesuaineen ja leivinjauheen sekoituksella. Tämä on jo niin luovaa kemiaa, että onhan tätä seuraavalla kerralla pakko kokeilla! (Iltalehti)

Viikon vinkit: mitä tapahtuu käytetyille vaatteille?

Julkaistu , kirjoittanut
20

Tällä kertaa linkkaan kahteen Helsingin Sanomien artikkeliin, ja tiedän että niiden lukeminen voi maksumuurin takia olla vaikeaa. Suosittelen molempia silti, niiden sisältö on mielenkiintoinen. Näitä on ahkerasti jaettu myös sosiaalisessa mediassa, mutta siitä huolimatta haluan jakaa ne myös täällä.

Ensimmäinen juttu kertoo Recci-nimisen yrityksen toiminnasta. Reccillä on kaksi kirpputoria Helsingissä, joissa myydään vanhoja vaatteita ja kenkiä. Olen käynyt niistä toisessa, ja vaatteet ovat mielestäni aika tyypillistä esikarsittua kirpparikamaa; joukossa on laadukkaampia vaatteita mutta paljon myös sellaisia kammotuksia, joita kirppiksiltä yleensäkin löytyy. Jos on kirppareihin erikoistunut penkoja, tekee varmasti löytöjä. Jos taas on mukavuudenhaluinen vaeltelija kuten minä, liike ei ole mitenkään poikkeuksellisen houkutteleva.

Reccin ideana on kuitenkin se, että ne vaatteet jotka eivät mene kaupaksi tai jotka ovat liian huonokuntoisia myyntiin, kierrätetään eteenpäin. Ideana on, että poltettavaksi menee vain pienen pieni osa. Sen sijaan tekstiilimateriaali kierrätetään teollisuuden käyttöön, jossa se murskataan tai revitään, käsitellään eri tavoin ja josta se lopulta päätyy mm. eristeeksi autoihin tai kodinkoneisiin. Ajattelen niin, että tämä on erinomainen tapa käyttää tekstiilijätettä, joka ei todellakaan enää ole käyttökelpoista. Siis rikkinäiset, kulahtaneet tai muuten pilalle menneet vaatteet voi mielestäni todella hyvällä omalla tunnolla toimittaa tähän tarkoitukseen, taikka ne kamalimmat ysäriaarteet, joita kukaan ei enää kehtaa päällensä laittaa. Sen sijaan minulla on jokin henkinen este sille, että ehjiä, uudehkoja vaatteita silputtaisiin. Minusta tuntuu siltä, että sen tyyppinen kierrättäminen ei mitenkään puutu alkuperäiseen ongelmaan, että hyvää vaatetta poistetaan kaapista ja sitten ostetaan tilalle uutta.

Vaihtoehto Reccin harjoittamalle kierrätykselle vain ei ole hirveän hyvä. Tässä toisessa Hesarin artikkelissa puhutaan nimittäin siitä, että vaatteiden rahtaaminen ”hyväntekeväisyyteen” ympäri maailmaa ei ole juurikaan parempi vaihtoehto. Ensinnäkin on kyseenalaista, tarvitseeko köyhä afrikkalainen juuri sitä vaatekappaletta, jonka juuri minä tai sinä olemme päättäneet hylätä. Lisäksi käytettyjen vaatteiden raahaaminen kehitysmaihin sisältää muitakin ongelmia. Se tukahduttaa paikallisen teollisuuden eikä esimerkiksi Afrikassa ole vastaavaa jätteidenpolttosysteemiä kuten esimerkiksi Suomessa. Mitä niille vaatteille siis sitten tapahtuu, kun joku ihminen hylkää ne uudestaan toisella puolella maapalloa?

Jos ei halua olla osa ongelmaa, ainoa toimiva ratkaisu on muuttaa omaa toimintaansa. Suomalaiset heittävät pois kilotolkulla käytettyä tekstiiliä vuodessa. Näkisin, että tämän määrän vähentäminen on avain. Noista poistettavista vaatteista nimittäin vain pieni osa on niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelvottomia. Luulisin, että meistä moni marittaessaan tai muuten vaan kaappeja raivatessaan poistaa vaatevarastostaan paljon sellaista, joka ei enää vain miellytä silmää – ja sitten ostaa uutta tilalle. Olen itsekin sitä mieltä, että kaapissa on turha hillota niitä kolme numeroa liian pieniä tai isoja vaatteita, mutta kyllä meillä on aika usein tapana poistaa vain sellaista, joka ei vaan enää sykähdytä erityisemmin. Ainakin minä olen siihen syyllistynyt. Mutta olisiko sitä mahdollista välttää?

Olen tämän vuoden ostolakon aikana tullut siihen tulokseen, että on. Kun kesällä en saanut muutamaa vaatetta kaupaksi, päätin että otan ne takaisin käyttöön. En kierrätä, vaan keksin tapoja, joilla saan ne toimimaan. (No okei, siihen toiseen pitää kyllä laihtua pari kiloa ensin, mutta toinen on aivan kuranttia kamaa, ja jo takaisin käyttöön palautettu.) Tämä on sitä tyytymisen filosofiaa, jota olen ennenkin pohdiskellut.

Toinen asia on tietysti se, että ostaa vähemmän uutta kuin ennen. Jos vaatekaapista ei poista vaatteita jatkuvasti, ei siellä ole tilaa uudelle. Yksi sisään yksi ulos on erinomainen periaate, kun on tarkoitus pitää kodin tavaramäärä aisoissa. Mutta minne se ulos lähtevä tavara toimitetaan? Onko järkeä tehdä ok-paidasta täytettä auton kattoon, vai olisiko järkevämpää sittenkin ajatella, että kyllä tämä menee, ja käyttää paita loppuun asti? Sitten kun siinä on pari reikää, ja sillä on vielä pyyhkäisty lattialle kaatuneet maidot pois, sen voi jo mielestäni laittaa roskiinkin ilman suuria tunnontuskia.

Mitä enemmän näitä asioita ja tätä vaateongelmaa mietin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ratkaisu on meidän omissa kulutustottumuksissamme, kirjaimellisesti. Toisaalta pitää kuluttaa vähemmän, siis ostaa vähemmän uutta, ja suosia kierrätettyä aina kuin mahdollista. Toisaalta taas kuluttaa yksittäisiä vaatekappaleita paljon enemmän, että ne voi asiaa sen kummemmin problematisoimatta nakata joko poltettavaksi tai sitten toimittaa edelleen kierrätettäväksi teollisuudessa.

En väitä että oma suoritus olisi vielä täydellinen. Mutta olen kyllä tämän vuoden aikana kehittynyt hurjasti. Ylipäätään olen jotenkin herännyt tämän asian olemassaoloon ihan eri tavalla kuin ennen. Millaisia ajatuksia nuo artikkelit teissä herättivät?

Viikon vinkit: ruokahävikin torjuntaa, siivousvinkkejä ja luovaa epäjärjestystä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Nyt on hyvä idea! Ruokakauppias torjuu ruokahävikkiä pakkaamalla nuhjaantuneet mutta täysin käyttökelpoiset hedelmät euron laatikoiksi. Menevät kuulemma kuin kuumille kiville, enkä ihmettele. Jos hieman ruskeaa väriä ottanut banaani on siellä priimojen joukossa, eihän sitä kukaan poimi koriinsa. Mutta jos sama banaani on muiden vastaavien tuotteiden kanssa puoli-ilmaiseksi tarjolla, se muuttuu välittömästi houkuttelevaksi. Minusta tämä idea on loistava: hävikki pienenee merkittävästi, tarkanmarkan kuluttaja tekee todella edullisia löytöjä, eikä kauppias tee yhtään enempää tappiota kuin ennenkään, sillä aiemmin hedelmät olisivat menneet roskiin. Lisää tällaista! (IS)

Jos haluat oikein syväpuhdistaa kotisi, tässäpä lista josta voi hakea innoitusta. Ilta-lehti listaa ”ammattisiivoojan” vinkkejä paikoista, joita ei tule puhdistettua kovin usein. Listalta löytyy kaikenlaista, kaukosäätimestä verhotankoihin. Jälkimmäinen saattaa kerätä pölyä, mutta kaukosäädin on varmasti pahempi pöpöpesä.

Tässä Hesarin artikkelissa pohditaan, ruokkiiko epäjärjestys luovuutta ja johtaako tiukka järjestys puolestaan kapeampaan ajatteluun. Kun tätä artikkelia lukee, tuntuu siltä että pieni sotku on hyvästä, mutta liika ei. Eli miten sitä sitten osaisi kulkea juuri sopivan sotkun rajalla… Minusta ongelma on vähän siinä, että jos pieniä sotkuja ei ajoissa siivoa, seuraava vaihe on iso sotku, jonka taas en usko johtavan erityiseen tuotteliaisuuteen. Toisaalta olen kyllä samaa mieltä siitäkin, että hyvin tarkan järjestyksen pitäminen lähinnä sitoo resursseja, eikä välttämättä paranna elämänlaatua.

Viikon vinkit: vaatteiden alkuperä, kansalaistaitoja ja bakteeripesä

Julkaistu , kirjoittanut
1

Tämä Ylen artikkeli vaatteiden alkuperästä on mielenkiintoinen. Jälleen kerran on selvää, että monilla vaatemerkeillä ei ole tietoa, eikä myöskään halua kertoa kuluttajalle vaatteen alkuperää. En voi olla ajattelematta, että silloin täytyy olla jotain peiteltävää. Pienet kotimaiset yritykset tuntuvat olevan hyvin perillä tuotantoketjustaan, isot globaalit pysyvät aiheen suhteen mykkinä. Minua rasittaa, että vaatteita ostaessa pitäisi ottaa tämäkin asia huomioon, mutta pakkohan se on. Toisaalta jos ostaa vain harvoin, ja tietää mitä haluaa, niin on mahdollista paremmin rajata sitä, minkä yritysten tuotteiden joukosta vaatteitaan etsii.

Erilaisia kansalaistaitoja on monenlaisia, tässä jutussa on listattu nykyaikaan sopivia. Otsikko viittaa Suomen kesään, mutta oikeasti esimerkiksi palovaroitin ja toimivat patterit ovat halpa henkivakuutus kenelle tahansa ympäri vuoden. Jutussa mainitun tutkimuksen mukaan iso osa suomalaisista on sitä mieltä, että on paljon todennäköisempää että naapurissa syttyy tulipalo, kuin että omassa kodissa syttyisi. Tämä on aika mielenkiintoinen ajatusharha. (Aamulehti)

Tähän uutiseen olen törmännyt jo eri järjestämisryhmissä: keittiösienet ovat bakteeripesiä. En tosin tiedä, käytetäänkö Suomessa keittiössä sieniä kovin paljon, minulla ei ainakaan ole sellaista käytössä. Tiskit tiskaan harjalla, jossa on vaihtopää. Pinnat pyyhin rätillä, jonka heitän suunnilleen joka toinen päivä pesuun. Joka tapauksessa sieni ei ole hyvä väline keittiössä, koska se kerää niin paljon bakteereja.

Viikon vinkit: harhaanjohtavaa mainontaa, nanopartikkeleita ja muistovalokuvia

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kun on sellainen alennusmyynneistä ostelija niin kuin minä, tällaiset uutiset kiukuttavat. On hyvä, että harhaanjohtavasta mainonnasta sakotetaan. Toisaalta tässä  käy ilmi, että alennuksiin tuijottaminen ei välttämättä aina ole viisasta. Kuten nyt olen oppinut, on fiksumpaa asettaa itselleen budjetti, suunnitella ostokset ja sitten ostaa mitä tarvitsee, olipa tuote alessa tai ei. Olennaista on että hinta on itselle sopiva, ei se, onko tuote välttämättä alennuksessa. Mutta tämähän on helpommin sanottu kuin tehty, ja sen tiedän hyvin itsekin.  (Talouselämä)

Jatketaan urheiluasujen parissa. Tässä uutisessa puhutaan nanohopeapartikkeleista, joita käytetään mm. torjumaan hienhajua. Nanopartikkeleiden ongelma on artikkelin mukaan siinä, että niiden vaikutuksia on vaikea tutkia. Riskinä on, että hiukkaset alkavat kasaantua ravintoketjuun, jolloin vaikutukset ovat arvaamattomia. Itse en ole hopeavaatteisiin vielä törmännyt, mutta en usko, että niihin panostaminen olisi urheilussa tarpeellista tai kannattavaa. Olen huomannut, että useimmat lycra- ja muut urheilutekstiilit raikastuvat kyllä, kun ne pesee säännöllisesti 60 asteessa ja kuivattaa ilmavasti. (YLE)

Nyt on tutkimuksella todistettu, että esineestä on helpompi luopua, jos siitä ottaa valokuvan. Tämähän on ammatijärjestäjien vanha tuttu kikka, jota usein ehdotetaan ratkaisuksi luopumisen tuskaan. Ilmiö tuli vastaan pari päivää sitten, kun katsoin valokuvia lasten vauva-ajoista. Siellä näkyi kummallakin käytössä ollut lelukaari, ja jokin ihmeellinen haikeus iski hetkeksi, mikä sai harmittelemaan, että olin senkin tavaran myynyt jo aikaa sitten eteenpäin. Sitten tajusin, että minullahan on siitä valokuva, ja samaan syssyyn mieleen palasi myös, että 0-8kk ikäiselle tarkoitettu tilaavievän lelun säästämisessä ei oikeasti ole mitään järkeä, ja siksihän sen myinkin. En minä sitä tavaraa lopulta haikaillut, vaan niitä söpöjä vauvanpalleroita. Joten katselin hyvillä mielin kuvaa, ja iloitsin siitä että se oli tullut otettua, ja muistot siten hyvässä tallessa.

Viikon vinkit: suomalaisten ja ruotsalaisten erot sekä itsepalvelukassat

Julkaistu , kirjoittanut
11

Törmäsin kuluneella viikolla aivan äärettömän kiinnostavaan tutkimukseen, jossa oli verrattu suomalaisia ruotsalaisia kuluttajina. Olemme todellakin eri puusta veistettyjä. Tulokset voisi kiteyttää siten, että ruotsalaiset ottavat rennosti, ovat valmiita maksamaan enemmän eivätkä ahdistu kodin tavarapaljoudesta. Suomalaiset eivät rupea vegaaneiksi, elleivät pysty sitoutumaan siihen täydellisesti, säästävät ostamalla vain halvinta ja siitä huolimatta ahdistuvat tavaroiden määrästä. Hassua, miten nämä tutkimustulokset vahvistavat niitä stereotypioita, joita suomalaisista ja ruotsalaisista ainakin minun mielessäni on. (Karjalainen)

Mitä mieltä olette itsepalvelukassoista? Alkuun ihmettelin niitä, mutta kyllähän ne nopeasti toimivat, jos ei ole paljon ostoksia. Jos mukana on vain pari tavaraa, menen itsepalvelukassalle mieluummin, kuin jonotan tavalliselle. Toisaalta tykkään siitä, että joku muu hoitaa homman silloin, kun ostoksia on paljon. YLEn jutussa ennakoidaan, että itsepalvelukassat vain lisääntyvät tulevaisuudessa.

 

 

Viikon vinkit: uusi keksintö, muovin vähentäminen ja kestävät ruusut

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tässä uutisessa kerrotaan kahdesta nuoresta suomalaisesta naisesta, jotka ovat keksineet muovia vastaavan materiaalin, joka on silti biohajoavaa. Tässä on kaikki kohdallaan! Tätä pitäisi hehkuttaa enemmänkin. Toivon sekä keksijöille että tuotteelle runsaasti rahoitusta sekä muutenkin kaikkea hyvää, juuri tällaisia innovaatioita maailmassa tarvitaan. (IL)

MeNaisten toimittaja on kirjoittanut pitkän jutun siitä, miten jokainen voi vähentää muoviroskaa omalta osaltaan. Jutussa on paljon käytännöllisiä vinkkejä, joita voi noudattaa sekä sitten pari vähän vähemmän käytännöllistä. Mietin kuitenkin esimerkiksi ruokien pakkausmateriaaleja: Helsingissä sekajäte poltetaan energiaksi. Jos siis ostaa vaikka jauhelihan irtomyynnistä ja se pakataan paperiin, se poltetaan samoin kuin tiskistä ostettu muovipakkauskin. Onko tässä hirveästi eroa? Ostan jugurttini voittopuolisesti pahvipakkauksissa, mutta koska tyhjien tölkkien peseminen on työlästä, laitan ne sekajätteeseen enkä kartonkikeräykseen. Tässä suhteessa en näe eroa muovin ja pahvipakkauksen välillä. Tässä on tietenkin sellainen kohta, jossa pitäisi taas itse ryhdistäytyä.

Eilisen jäljiltä lienee monet olohuoneet pullollaan ruusuja. Nämä vinkit ovat peräisin äitienpäivältä, mutta uskoisin että ruusun näkökulmasta on ihan sama, onko kyseessä äitienpäivä vai valmistujaisjuhlat. Näillä vinkeillä saa ruusut kestämään, jutun mukaan vaivaa nähden jopa pari viikkoa. (YLE)

Viikon vinkit: Meriroskis, muovinkierrätystä ja vaatekomeron järjestystä

Julkaistu , kirjoittanut
18

EDIT: Nyt myös linkki mukana! Tiesittekö, että on keksitty meriroskis, joka imee vettä sisäänsä ja siivilöi siitä muovia? Minusta on huikeaa, että tällainen keksintö on, ja että sellainen on laitettu myös Helsingin edustalle. Kaksi kappaletta tuntuu vain kovin vähältä, miten näitä voisi saada lisää? Jos systeemi toimii, voisivatko ihmiset ruveta meriroskiskummeiksi, ja osallistua näiden rahoittamiseen? Minä ainakin olisin valmis siihen. Juttu on kiinnostava muutenkin, mikäli muovijätteen vähentäminen Itämerestä kiinnostaa. (YLE)

Jatketaan muoveilla. Miksi muovin kierrättäminen on niin vaikeaa ja miten nämä haasteet ylitetään? Allekirjoitan näistä ”tekosyistä” monta, enkä tällä hetkellä kierrätä muovia. Tuntuu että siihen pitäisi taas ruveta, mutta tosiasia on että onhan se työlästä. Tosin ns. oikein tekeminen usein on. (YLE)

Tässä kuvapitoisessa jutussa on ihan käteviä vinkkejä vaatekaapin järjestämiseksi. Parhaiten näistä on hyötyä, jos käytössä on vaatekomero, tavallisessa kaapissa ei välttämättä ole näille ratkaisuille tilaa. (Iltalehti)

Viikon vinkit: Itämeren muovit, eettistä muotia sekä kirjojen kierrätystä

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kun lukee tätä YLEn uutista Itämeren mikromuovitilanteesta, tulee sekä toiveikas että epätoivoinen olo. On hienoa, että asia on ymmärretty ja sen eteen toimitaan, mutta asiat etenevät välillä hirveän hitaasti. Tämä artikkeli on hyvä yleiskatsaus tilanteeseen.

Muodin tuotannossa on vaikea sanoa, mistä vaatteet tulevat ja miten ne on tehty, sillä yritykset eivät ole kovin innokkaita paljastamaan tuotantoaan. Iltalehti referoi raporttia, joka rankkaa vaatemerkkejä sen mukaan, miten eettistä niiden tuotanto on. Mielenkiintoista on että yritys, jota pidetään usein esimerkkinä kaiseta pahasta, H&M, onkin parhaiden joukossa – mikä ei toki vielä tarkoita sitä, että yrityksen saama tulos olisi hirveän hyvä. Sen sijaan pohjalta löytyy niin halpamerkkejä kuin kalliitakin. Tämä on kuluttajan kannalta ihan älyttömän turhauttavaa. Kun edes hinta ei kerro mitään siitä, millaisissa oloissa vaatteet on tuotettu, jää vaatteiden eettisyys täysin oman aktiivisen salapoliisityön ja fiiliksen varaan. (Iltalehti)

Kirjat ovat kierrättäjän murheenkryyni, koska niitä ei meinaa saada liikkumaan millään. Tässä jutussa on hyvät perusohjeet siitä, miten kirjoja kannattaa säilyttää, sekä siitä mitkä kirjat tällä hetkellä myyvät ja mitkä eivät. Varmasti tämäkään ei ole mikään täydellinen lista, mutta suuntaviivoja ainakin saa. (Kodin Kuvalehti)