Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Identiteetistä luopumisen taito

Julkaistu , kirjoittanut
12

Viime viikolla keräsin valtavan kasan vaatteita pois omasta kaapista toimittaakseni niitä myyntiin ja Fidalle. Mutta tällä kertaa prosessi oli vaikeampi kuin aiemmin. Se johtui siitä, että kaivelin kaappejani syvemmältä kuin aiemmin.

Edellisillä kerroilla olen laittanut kirppikselle vain sellaisia vaatteita, jotka ovat olleet jotenkin helppoja ja itsestäänselviä. Sellaisia, mistä luopuminen ei ole tuntunut erityisen pahalta millään mittarilla. Olen kuitenkin aiemmin jättänyt käymättä läpi sellaisia vanhoja vaatteita, joita olen epämääräisesti ajatellut ehkä pitäväni joskus. Tällä kertaa päätin, että nyt on aika käydä KAIKKI kerrostumat läpi. Ihan kaikki. Ja se olikin yllättävän vaikeaa.

Kuinka vanhasta elämästä luovutaan

Löysin vaatteita, jotka olen hankkinut itselleni yli 10 vuotta sitten. Elin silloin hyvin erilaista elämää kuin nyt: asuin ulkomailla, minulla ei ollut lapsia, kävin monta kertaa viikossa ulkona syömässä, harrastin aktiivisesti liikuntaa, matkustelin paljon ja totta kai olin myös tuon yli 10 vuotta nuorempi. Vaatteet sopivat silloiselle minälleni sekä koon että käyttötarkoituksen puolesta. Mutta hyvin pian muutin takaisin Suomeen, sain ensimmäisen lapsen ja koko elämä muuttui ihan erilaiseksi kuin se vain vähän aiemmin oli ollut. Nuo vaatteet jäivät laatikoiden pohjalle ”odottamaan” – mitä, siitä en ole ihan varma. Ehkä sitä, että kroppani ja koko elämäni palaisi joskus samaan tilanteeseen, missä olin ollut aiemmin. Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin, voin tietysti helposti tajuta että tuo odotus oli vailla realismia. Ei minusta tule parikymppistä dinkkua enää ikinä. Mutta siitä ajatuksesta on ollut yllättävän hankalaa luopua.

Tällä lailla laitetaan kengät yhteen, jotteivät parit kadota toisiaan lajittelussa.

Olen säästänyt noita vaatteita siksi, että ne ovat edustaneet niin ihanaa elämänjaksoa. En ole halunnut luopua niistä, koska olen ajatellut että samalla luopuisin mahdollisuudesta saada enää koskaan samanlaista elämää. Raatorehellisesti tunnustan, että olen haikaillut myös sitä, miltä näytin tuolloin. Vaatteista luopuminen on tuntunut siltä, että samalla luovun myös mahdollisuudesta päästä ikinä eroon niistä viimeisestä viidestä kilosta, jotka lapsien jälkeen asettuivat vyötärölle. Lyhyesti sanottuna nuo vanhat vaatteet ovat edustaneet sitä identiteettiä, joka minulla oli 10 vuotta sitten. Nyt olen tietysti ihan eri ihminen, ja identiteettikin on muuttunut. Mutta muistan edelleen elävästi, millaista oli olla aiemmin, ja siitä vanhasta minästä on ollut vaikeaa päästää irti.

Helpommin sanottu kuin tehty

Jotakin loksahti viime viikolla uuteen asentoon. Kaivoin esiin kaikki vanhoista ajoista muistuttavat vaatteet. Ne olivat priimassa kunnossa, sillä enhän aikanaan ehtinyt pitää niitä kuin muutaman kerran, jos sitäkään. Hypistelin niitä yhtä suuren haikeuden ja turhautumisen vallassa. Haikeus siitä, miten ihania ne olivat, miten muistin tarkalleen, mistä olin ne ostanut ja missä olin niitä pitänyt. Turhautuneena siihen, että ne olivat lojuneet vuosikausia käyttökelvottomina, kaapin tukkeena ja kaikenlaisia epämiellyttäviä tunnetiloja aiheuttaen. Sitten kokosin itseni, silitin vaatteet ja pakkasin ne kierrätyskassiin. Säästin yhden ainoan mekon, joka vain oli liian ihana poistettavaksi. Päätin, että jätän sen lapsilleni perinnöksi.

 

kirppikselle

Kuljetin vaatteet vaatepuilla, jotta ne eivät rypistyisi matkalla.

On hirveän helppoa antaa ohjeita vaatteiden karsimiseksi: Tuottaako se iloa? Jos ei, pois vain! Oletko käyttänyt sitä muutamaan vuoteen? Jos ei, pois pois! Entä mahtuuko se päälle? No ei, joten poistoon menee! Teoriassa siis näin. Käytännössä näiden neuvojen toteuttaminen voi olla huomattavan hankalaa. Vaate on osa identiteettiä, ja siitä luopuminen ei noin vain käykään. Olen mielestäni aika hyvä raivaamaan tarpeetonta kodistani, kirjoitinhan aiheesta jopa kirjankin. Ja siitä huolimatta ehdin lykätä tätä poistoprojektia monta vuotta. Uskokaa kun sanon, että tiedän miltä luopumisen tuska tuntuu.

Yleensä moni sanoo tällaisen raivauksen tehtyään, että tulipas kevyt ja hyvä olo. Mutta aina ei käy niin. Rationaalisesti ajatellen oli jo korkea aika laittaa nuo vaatteet kirppikselle, mutta en tunne vieläkään mitään suurta keventymisen ja vapautumisen tunnetta. Tunnen edelleen haikeutta ja turhautumista, joskin huomattavasti lievemmin kuin ennen. Toisaalta olen jo päättänyt, että voin ostaa myös uusia vaatteita itselleni tulevalla matkallani, sillä kaappiin on tullut konkreettisesti lisää tilaa. Tämä ajatus on ollut psykologisesti tärkeä. Selitän itselleni, että kun laitoin nuo kaikki vanhan elämän vaatteet pois, voin hyvällä omallatunnolla hankkia uusia, juuri tähän elämäääni sopivia ihania vaatteita. Se on tehnyt luopumisesta helpompaa.

Tavarataitojen soveltaminen ei ole aina helppoa. Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Mistä on ollut vaikea luopua? Miten ratkaisitte ongelman?

Huhtikuun vaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
10

Viime kuussa meni suorastaan shoppailuksi, ja samoilla höyryillä paahdoin vielä huhtikuun alkupäivät. Ostin huhtikuussa itselleni kaksi vaatetta:

  • valkoinen t-paita
  • vaaleanpunainen huivi

T-paidan voi perustella tarpeella. Olen tarkoituksella uudistanut t-paitavarastoa tänä vuonna, ostin viime kuussa tummansinisen peruspaidan ja nyt valkoisen (jossa lukee edessä blue soul. Kornin rajamailla, mutta jotenkin tunsin, että tämän tekstin voin jollain tasolla allekirjoittaa.) Huiviahan en olisi missään nimessä tarvinnut. Minulla on noin 582 huivia omasta takaa, kaikenlaisissa väreissä ja muodoissa. Ostin nyt kuitenkin yhden lisää, enkä kyllä ole katunutkaan. Tämä on sellainen iso, ohut ja keveä, josta juuri tykkään. Väri on passeli ja olenkin käyttänyt tätä ostosta jo yli 10 kertaa. Kun vielä tingin hinnasta yli puolet pois, ja maksoin lopulta vain kympin, mitä tässä voisi katua.

Uusin huivi

Olen viime päivinä pulannut vaatteiden kanssa enemmänkin. Laitoin vihdoin talvikengät pois hyllystä, vein talvitakit vintille ja yritin ottaa kesävaatteet alas. Totesin kuitenkin sään vielä liian kylmäksi, ja laitoin ne takaisin laatikkoon. Sitten mietin, että mitäköhän sitä oikein päälleen pukisi, kun villapaita on liian paksu mutta kesähuitula liian ohut. Tajusin että täytyy koota jonkinlainen kapselin tyyppinen ratkaisu toukokuulle. Ensinnäkin siksi, että olisi pukeutuminen sujuisi ilman kriisejä, ja toiseksi siksi, että muistaisin käyttää kaikkia välikauden vaatteita, joista omistan. Se koostaminen on nimittäin todella hyödyllinen harjoitus, koska silloin täytyy etsiä kaapista esiin kaikki tarvittavat vaatteet, ja samalla muistaa mitä kaikkea omistaakaan. Kun esimerkiksi järjestin eilen kenkiäni, löysin pinkit loaferit, joiden olemassaolo ei ollut lainkaan aktiivisesti mielessä. Siis pidin niitä kyllä paljon viime kesänä, mutta talven aikana olin unohtanut ne kokonaan.

Olen keräillyt kirppikselle meneviä vaatteita pois pitovaatteiden seasta. Sain kasaan kassillisen vaatetta, josta haluan luopua. Niitä yhdistää se, että ne ovat joko väärän kokoisia, minulle huonon värisiä tai mallisia. Useimpia noista olen pitänyt paljon, paitsi sitä viime kuun poolopaitaa. Se kuivui ja kutistui, ja minun on pakko laittaa sen nyt eteenpäin. Annan itselleni sapiskaa tuosta paidasta. Kympin paita tuli todella kalliiksi! Toivottavasti joku 36-kokoinen henkilö saa siitä vielä itselleen hyvän vaatteen. Olen muuten päättänyt, että vien samalla reissulla Fidaan kaikki ne vaatteet, joita secondhand-kauppa ei ota myyntiin. En enää kanna takaisin kotiin mitään sellaista, mistä haluan oikeasti päästä eroon.

Millainen huhtikuu teillä on ollut?

Maaliskuun (runsas) ostoraportti

Julkaistu , kirjoittanut
12

Jaahas, nyt on sitten raportoitavaa oikein urakalla. Olen viime aikoina epäillyt, että nämä raportit ovat melko tylsää luettavaa, sillä ostan niin harvoin vaatteita. Kirjanpitoni mukaan olen ostanut vaatteita viimeksi joulukuussa (yhdet rintaliivit) ja sitä ennen lokakuussa, jolloin täydensin sukka- ja urheiluvaatevarastoni. Ei kovin kiinnostavaa. Listasin tietysti myös viime kuun vintageostokset (kaksi käsilaukkua ja koru), mutta kyseessä ei ollut varsinaiset vaatteet. Sitä paitsi tarkistin, että olen edellisen kerran ostanut korun maaliskuussa 2017, ja käsilaukkuja en ole kirjanpidon aikana ostanut ennen viime kuuta lainkaan.

Mutta nyt on tilanne toinen. Pitemmittä puheitta koko lista:

  • neulemekko (käytetty, sain äidiltäni)
  • 2 neuletta (sain tuliaisiksi puolisolta)
  • ulkoilutakki
  • 3 alushousut
  • t-paita
  • kesäinen hame
  • kesäinen mekko/tunika
  • poolopaita

Ensin järkiostokset: alushousut ostin korvaamaan poistettuja, ja ulkoilutakilla on sama tarkoitus. Vanha oli rikki ja rähjäinen. Halusin sadetta pitävän takin, jossa on riittävän pitkä helma, mutta joka kuitenkin menee myös kuivalla säällä, eli ei ole perinteinen sadetakki. Tämä takki korvaa siis vanhan, ja olen ostokseen tyytyväinen. Tuliaiset sain yllätyksenä, kaksi keväistä neuletta, jotka molemmat täydentävät kivasti kevään ja kesän vaatevarastoa. Näitä en suunnitellut, mutta molemmille on jo tullut käyttöä.

maaliskuun vaatteet

Kevään väripaletti on sininen ja punainen.

Sitten seuraavaksi ne rehelliset shoppailut. Menin käymään ystävämyynnissä, jossa ennen ostolakkoa vierailin useinkin, mutta viime vuosina en ole käynyt siellä lainkaan. Tarjolla oli yllättävän houkuttelevia vaatteita, ja ostin lopulta kolme. Mikään näistä ei ollut varsinaisesti välttämätön, joten siinä mielessä kyse on ihan vain huvikseen shoppailusta, vaikka keksin kyllä jälkeenpäin jokaiselle vaatteelle hyvän selityksen. Mutta jos ollaan rehellisiä, oikeastaan mille tahansa vaatteelle keksii kyllä ihan rationaalisen puolustuspuheen, jos haluaa. Nämä vaatteet eivät olleet millään ostoslistalla, joten ne ovat siis shoppailua. Ostamista, joka on tehty ensisijaisesti huvikseen, ei varsinaiseen tarpeeseen.

Kesäinen hame näytti kivalta päällä. Se on sifonkimaista polyesteriä, visioissani sen epäsymmetrinen helma liehuu huolettomasti kesätuulessa sandaalien ja olkihatun seurana. Kesäisen mekon ajattelen palvelevan kahdella tavalla: kesämekkona, mutta myös siistinä kotivaatteena. Olen pidempään halunnut kohentaa kotivaatteitani. Siis niin, etten hiihtele missään kammoverkkareissa vaan siisteissä mutta silti mukavissa vaatteissa kotona. Mekko voisi toimia myös sellaisena.

punainen takki

Miksi ostaa musta takki jos voi valita punaisen?

Ainoa ostos, joka ehkä hieman kaduttaa, oli tuo poolopaita. Sen hyvät puolet: väri, materiaali miellyttävä päällä, ja se maksoi vain kympin. Huono puoli on se, että epäilen ettei se kuitenkaan kestä kovin paljon pesua kulahtamatta. Olen pessyt puseron nyt kertaalleen, ja materiaali käyttäytyi erikoisesti. Katsotaan miten käy parin pesun jälkeen, mutta mikäli pelkoni osoittautuu oikeaksi, ei voi todeta muuta kuin että hintaperusteinen ostaminen on jälleen kerran todettu hölmöksi. Suurin syy ostokselle oli nimittäin tuo kymmenen euron hinta. Jos pusero olisi maksanut vaikkapa 30€, en olisi ostanut sitä. Mutta näköjään en vieläkään ole täysin immuuni näille tällaisille halvoille löydöille, joiden käytettävyys on kyseenalainen.

Näin! Vaatekaappini paisui peräti 11 uudella tai vanhalla vaatteella. Tosin tein myös poistoja. Annoin pois kahdet housut ja heitin roskiin kulahtaneita alkkareita. Tarkoitus on käydä kevään aikana vaatevarastoa läpi vielä tarkemmin, ja poistaa sieltä vaatteita, joita en enää pidä.

Miten teillä meni?

Helmikuun ostolakko: vintageksi meni

Julkaistu , kirjoittanut
12

Helmikuu on takanapäin ja minulla on pitkästä aikaa raportoitavaa vaateostosten saralla. Ensinnäkin en ostanut mitään, mitä olin alustavasti arvellut hankkivani. Uusien sukkahousujen sijaan parsin vanhat, ja olen porskutellut menemään niillä. En hankkinut myöskään talvisaappaita, joista olen vähän haaveillut.

Sen sijaan menin vanhojen tavaroiden liikkeeseen, jossa oli loppuunmyynti. Alunperin menin kysymään erään kaapin hintaa, mutta lopulta tulin ulos kahden uuden käsilaukun, yhden kaulakorun sekä kermakon ja sokerikon kanssa. Nämä viimeiset eivät kuulu minkään lakon piiriin, mutta raportoidaan nyt samaan syssyyn.

Ensimmäisen laukun valmistusajankohtaa en tiedä. Tunnistaako joku tätä tyyliä? Miltähän vuosikymmeneltä laukku voisi olla peräisin? Laukussa on lyhyt hihna, joten arvelen ettei se ole hirveän vanha. Siinä on myös magneettikiinnitys läpässä, mikä viittaisi siihen, että se on 60-luvulta aikaisintaan, tai sitten myöhemmältä ajalta. Se on strutsinnahkaa, sisältä vuoritettu, priimassa kunnossa. Tämän otan ihan arkiseen käyttöön, kun toppatakkikausi päättyy.

strutsinnahkalaukku

Sisällä ei valitettavasti ollut lappua, josta olisi voinut päätellä jotain laukun alkuperästä.

Toinen laukku oli varsinainen helmi. Se on iltalaukku 40-50 luvulta. Materiaali on kangasta ja lukon päällä on meripihkaa. Sisällä on pieni vetoketjutasku. Tämäkin ihanuus oli täysin moitteettomassa kunnossa. Tälle iltalaukulle oli jonkinlaista tarvettakin, siksi se varmaan sattui silmiin. Minulta meni rikki pari vuotta sitten yksi mieluisimmista iltalaukuistani, joten olen iloinen että löysin tämän.

40-luvun iltalaukku

Rakastan näitä yksityiskohtia!

Lisäksi ostin kaulakorun, sekin oli lukosta päätellen vanha. Minulla on visio tästä ohuen, vaalean kashmirneuleen päällä. Loppuunmyynnistä johtuen nämä aarteet maksoivat yhteensä 33 euroa. En muista, milloin olisin samalla rahalla saanut näin onnistuneita löytöjä.

kaulakoru

Tämäkin oli virheettömässä kunnossa, ja juuri omaa tyyliäni.

Kun edellisessä podcastissa puhuin siitä, miksi vanhojen vaatteiden ostaminen on minulle välillä vaikeaa, tällä kertaa mitään esteitä ei ollut. Kauppa oli niin pieni, että vaikka tavaraa oli paljon, ei valikoiman selaamiseen kauaa mennyt. Tiesin jo ennalta, että en ole etsimässä aitoa vintagemekkoa, joten suurinta osaa en edes käynyt läpi. Kengät ja laukut tarkastin huolellisesti, sillä ne kiinnostivat eniten. Vaikka koko liike oli täynnä vanhaa tavaraa, sitä ominaishajua ei ollut. Mistähän se johtuu? Sen sijaan kaikki oli kauniisti esillä ja esimerkiksi koruvalikoimaa selasin hartaasti, ennen kuin tein valinnan. Tällaisissa liikkeissä asioiminen on mukavaa, toisin kuin perinteisillä kirppiksillä.

Ps. Onneksi joku ehti ostaa sen kaapin, ennen kuin ehdin tehdä ostopäätöksen. Hinta oli halpa mutta ei sille olisi ollut mitään paikkaa. Ei pidä ostaa sellaista, mitä ei voi järkevästi sijoittaa minnekään.

Osallistutko sinäkin pienen piirin ryhtiliikkeeseen?

Julkaistu , kirjoittanut
32

Parin päivän sisällä olen lukenut kaksi erittäin kiinnostavaa vaateuutista: YLE uutisoi, että ostamme vaatteita enemmän kuin vuosiin, mutta halvemmalla. Hesari taas kertoi maanantaina 18.2. että pikamuoti kasvattaa vaatealan ilmastokuormaa. (Hesarin juttua ei tätä kirjoittaessa ollut vielä netissä luettavana.) Molempien juttujen pääpointti on kuitenkin sama: ostamme paljon vaatteita, käytämme niitä vain vähän aikaa ja sitten ne heitetään pois. Tästä seuraa, että pikamuodin ilmastokuorma on jopa pahempi kuin lentämisen, eikä touhussa ole muutenkaa liiemmin järkeä.

Halvat kengät
Nämä lenkkarit maksoivat pari kymppiä. Ne kestivät aktiivista käyttöä noin yhden kesän. Huono ostos, sanoisin.

Aloin miettiä, että taidan elellä ainakin täällä blogissa jossain tiivisseinäisessä kuplassa. Olen reivannut omaa toimintaani juuri päinvastaiseen suuntaan kuin noissa uutisissa kerrotaan, ja kun luen kommentteja, en voi olla ajattelematta, että moni muu tekee aivan samoin. Arkijärkiblogin lukijakunta vaikuttaa tiedostavalta joukolta, jota kiinnostaa vaatteen laatu ja käyttöikä. Mutta toisaalta minulla ei ole syytä epäillä YLEn uutisen tietoja ja tilastoja. Jutussa todetaankin näin:

Somekeskustelu ja kampanjat eivät näy myyntitilastoissa. Osta harvoin ja laatua -kampanjointi on jäänyt jäänyt pienten piirien ryhtiliikkeeksi.

Ilmeisesti tämä blogi lukijoineen edustaa juuri tätä pienen piirin ryhtiliikettä.

Laatu vai hinta?

Toinen vaihtoehto on, että moni sanoo esimerkiksi panostavansa laatuun, mutta käytännössä hinta ratkaisee. Suomalaiset ostavat eniten vaatteita Prismasta, Citymarketista ja Tokmannilta, sekä H&M:lta ja Zalandosta. Viimeisessä hinta- ja laatuhaitari on laaja, mutta nuo neljä ensimmäistä ovat nimenomaan edullisia kauppapaikkoja.

Oma kokemukseni on se, että Prisman ja Citymarketin laatu on huonoa. Halpaa toki, mutta huonoa. Itselleni en ole vaatteita sieltä ostanut, mutta lapsille kyllä. Ne ainoat legginssit, jotka Prismasta kerran ostin, olivat kenties surkeimmat pöksyt jotka olen ikinä hankkinut. Kangas oli niin ohutta, että housut repesivät polvesta heti ensimmäisellä käyttökerralla. Citymarketin luomupuuvillasukat muuttuivat ensimmäisessä pesussa reikäisiksi. Molemmat vaatteet olivat siis ko. kauppojen omia merkkejä, ja hinta sen mukainen. Cittarista ostetut Reiman kurahousut ovat kyllä kestäneet aivan yhtä hyvin kuin merkin omasta liikkeestä ostetut.

Jos nämä kokemukset pitäisi tiivistää, sanoisin että marketista saa halpaa ja huonoa. Usein kuulee, että monilla ei ole varaa ostaa laadukasta, mutta ensimmäisellä käyttökerralla hajoava vaate se vasta kalliiksi tuleekin. Tällainen laatu selittää suoraan sitä, miksi vaatteita heitetään pois niin valtavia määriä, tai miksi yksittäistä vaatetta käytetään nykyisin vain muutama kerta verrattuna aikaisempaa. Eihän niitä voi pitää, kun ne hajoavat päälle. Ja kyllä kyllä, saattaa sieltä joskus jonkun löydönkin tehdä. Mutta jos hinta on hirveän halpa, jostain on tingitty väistämättä. Minun kokemukseni mukaan se on usein kankaan laadusta.

Laadukas käsilaukku
Laadukas käsilaukku ostettu vuonna 2008, jatkuvassa käytössä siitä lähtien ja jatkuvassa käytössä edelleen. Hyvä ostos.

Entäs sitten H&M?

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että H&M:lla on kunnianhimoinen tavoite muuntaa tuotantoketjunsa ilmastopositiiviseksi vuoteen 2040 mennessä. Tämä tapahtuisi yrityksen mukaan uusiutuvaan energiaan siirtymällä ja mm. hiilinieluhankkeita rahoittamalla. Mutta:

Vaatteiden tuotannon vähentämistä, materiaalien uusiokäyttöä tai uudenlaisia kuituja H&M ei ilmastotavoitteissaan mainitse.

Tämä vahvistaa sitä näkemystä, joka minulla on H&M:n vaatekeräyksistä ollut jo pidempään. Yritys ei tosissaan ole kiinnostunut kierrätyksestä, vaan vaatekeräykset ovat sille vain kätevä keino saada kuluttajat kauppaan tekemään lisää ostoksia alekupongin avittamina. Ei ole nähtävissä, että H&M vähentäisi tuotantoaan tai pyrkisi tekemään laadukkaampia vaatteita joita myytäisiin kalliimmalla ja vähemmän. Firman toimintalogiikka perustuu massamyyntiin ja siihen, että ostaisimme jatkuvasti uutta vanhojen tilalle.

Laatu maksaa – mutta kestää

Suomalainen on säästäväinen ja vaatteen halpuus lienee monille arvo sinänsä. Mutta haluaisin haastaa tätä ajattelua. Rinna Saramäki juuri sanoi, halvalla kannattaa ostaa vain yksinkertaisia vaatteita. Halpa ja monimutkainen johtaa auttamatta huonoon laatuun. Niinpä esimerkiksi kunnon talvitakista kannattaa mielestäni maksaa niin paljon, kuin vain oma budjetti antaa periksi.

Minulla on aktiivisessa käytössä vuonna 2008 ostettu villakangastakki, jonka hintaa en enää muista, paitsi että kallis se oli. Olen kerran käyttänyt takkia ompelijalla, jolloin taskujen saumoja vahvistettiin. Muuten takki on edelleen siisti, toimiva ja tyylikäs. Aion käyttää sitä vielä vuosia. Käyttöä on kertynyt varmasti liki 1000 kertaa, eikä loppua näy. Takin hinta oli uutena monta sataa euroa, mutta yhdelle käyttökerralle ei ole jäänyt kovin korkeaa hintaa.

Ei ole synti ostaa kallis vaate, jos sen käytöstä nauttii vuosikausia. Suurempi paha on ostaa halpa vaate, jota ei ole tarkoituskaan käyttää kuin muutaman kerran. Eikä sellaisen vaatteen ”kierrättäminen” eli lahjoittaminen johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen ole mikään lieventävä asianhaara. Nuo järjestöt hukkuvat jo nyt huonolaatuiseen pikamuotiin, jota kukaan ei halua.

Haluatko siis tehdä ilmastoteon? Rupea vaatteiden ostolakkoon, vertaistukea saa vaikka täältä blogista kerran kuussa! Minusta on kiva kuulua pienen piirin ryhtiliikkeeseen. Vielä hauskempaa olisi, jos tämä olisi ison piirin ryhtiliike, joten liity sinäkin edelläkävijöihin. Millaisia ajatuksia nämä vaatetilastot herättivät teissä?

Tammikuu ilman vaateostoja

Julkaistu , kirjoittanut
27

Olen unohtanut kirjoittaa ostolakkoraporttia vuoden ensimmäiseltä kuukaudelta. Se saattaa johtua siitä, että impulssiostoksista kieltäytyminen on muuttunut niin automaattiseksi, etten enää edes ajattele koko asiaa. Kuten otsikko kertoo, tammikuussa en ostanut mitään uusia vaatteita. Laitoin roskiin parit rikkinäiset sukkahousut, kierrätykseen en siirtänyt mitään.

Vaikka en ostanut mitään, olen kyllä haaveillut uusista vaatteista. Olen onnistunut kuluttamaan puhki liki kaikki paksut sukkahousuni, ja niitä pitää pikapuoliin ostaa uusia. En tosin ole jaksanut enkä ehtinyt lähteä kaupoille, joten ne ovat edelleen ostamatta. Tämä on kuitenkin sellainen aito puute, joka täytyy jossain vaiheessa paikata. Hameiden kanssa tarvitsee sukkahousuja, ja talvella niiden pitää olla tarpeeksi paksuja.

Olen myös alkanut unelmoida pitkävartisista, matalapohjaisista talvisaappaista. Sellaisista, joissa olisi lämmin vuori, paksu kumipohja ja tarpeeksi pitkä varsi lämmittämään sääriä. Olen nähnyt näitä kaupoissa, ne ovat kalliita mutta todella hienoja. Periaatteessa pärjään ilmankin, mutta juuri hameiden kanssa kylmällä ilmalla tällaiset olisivat mahtavat jalassa. Ostin pari vuotta sitten perinteiset Timberlandin nilkkurit, joihin olen ollut supertyytyväinen. Niitä olenkin käyttänyt tänä talvena melkein joka päivä. Samanlaiset mutta pitkävartiset olisivat nyt siis ostoslistalla. Tosin epäilen, että hankintaan saattaa mennä vielä vuosi tai pari.

vaatteet

Muuta en ole huomannut tarvitsevani. Tämä shoppailudieetti on tehnyt hyvää monella tasolla. Kun ei osta mitä sattuu, vaatevarasto muodostuu vähitellen erittäin toimivaksi. Nämä nykyiset haaveilut ovat varsin käytännöllisiä. Tietysti ne saappaat olisivat myös hienon näköiset, mutta varsinaisesti ajatus lähti siitä, kun jalat palelivat tammikuun kylmillä pakkasilla.

Helmikuu lähestyy puolta väliä, mutta epäilen ettei vaateostoja tällekään kuukaudelle tule. Tosin jos satun sopivasti kaupungille, käyn ostamassa niitä sukkahousuja. Muuten ennakoin nollakuukautta. Seuraako siellä kukaan muu vaateostoksiaan vielä? Vai joko tämä alkaa olla mennen talven lumia?

Lahjoita vaatteita – ja aikaa

Julkaistu , kirjoittanut
13

Oletko koskaan ajatellut tekeväsi vapaaehtoistyötä? Kiinnostaako huonompiosaisten, vähävaraisten tai heikompien auttaminen? Lahjoitatko kenties rahaa silloin tällöin hyväntekeväisyyteen? Minä voisin vastata noihin kaikkiin kyllä, ja uskon että niin voisi moni muukin.

Vaatteiden lahjoittamiseen liittyvä työ on herättänyt paljon erilaisia vastauksia. Aika moni on sanonut, että lahjoitettavien vaatteiden korjaamiseen ja siistimiseen ei ole aikaa eikä resursseja. Ymmärrän tämän. Mutta aloin miettiä asiaa toisesta näkökulmasta. Mitä jos tuota omaa työpanosta alkaisikin ajatella omana lahjoituksena hyväntekeväisyyteen? Jokainen vaatekappale, joka on pesty, korjattu ja huoliteltu suoraan myyntikuntoon, on suora lahjoitus hyväntekeväisyysjärjestölle. Siitä on tuplahyöty: se säästää järjestön resursseja huomattavasti, ja maksimoi lahjoituksesta saadun hinnan.

Törmäsin pari päivää sitten tällaiseen tilanteeseen: Eräällä ihmisellä oli takki, joka oli muuten priima mutta vetoketju oli rikki. Omistaja olisi halunnut lahjoittaa sen, mutta rikkinäiselle takille ei ilmaantunut ottajia. Tällaista takkia ei myöskään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, sillä roskiin se menisi sieltäkin. Takin omistaja mietti, miten takista voisi päästä eroon ilman että sitä joutuisi laittamaan roskiin.

Aloin miettiä asiaa. Pikagooglauksen perusteella pääkaupunkiseudulla takin vetoketjun vaihto maksaa 40-50 euroa. (Pienemmät korjaukset maksavat tietysti vähemmän, pitkän vetoketjun vaihtaminen on melko iso työ.) Mitä jos sen sijaan että harmittelisi korjaamiseen menevää rahaa, ajattelisi sen lahjoituksena hyväntekeväisyyteen? Tietysti ymmärrän, että kaikilla ei ole ylimääräistä, mutta suurimmalla osalla työssäkäyvistä ihmisistä liikenisi muutama kymppi vuodessa hyväntekeväisyyteen. Tietysti hinnan päälle tulee myös oma vaivannäkö, siis se että vie vaatteen ompelijalle, hakee sen sieltä ja lopuksi toimittaa haluamaansa keräykseen. Mutta entä jos tämänkin laskisi vapaaehtoistyöksi?

Vaatteiden huoltaminen
Näillä pärjää jo pitkälle.

Vaatteiden lahjoittajilla on varmasti monenlaisia syitä. Joku kenties haluaa vain vanhoista eroon mahdollisimman helposti. Joku välttää roskiin laittamista, ja lahjoittaa siksi, jotta vaate vielä päätyisi käyttöön. Mutta uskon, että monilla on ainakin osittain syynä se, että haluaa lahjoituksellaan auttaa. Joko niin, että vaate päätyisi jonkun todella tarvitsevan ylle, tai välillisesti niin että siitä saatava raha menee myöhemmin hyväntekeväisyyteen. Miltä kuulostaisi, että sen sijaan että tuskailisi sitä, miten paljon vaivaa pitää nähdä, ennen kuin vaatteet voi lahjoittaa, suhtautuisikin asiaan niin, että tämä on minun panokseni heikompien auttamiseksi?

Pari vuotta sitten sain edellisen oivalluksen hyväntekeväisyyteen liittyen. Tajusin, että ei ole kauhean loogista lahjoittaa vain huonoimpia vaatteita hyväntekeväisyyteen ja sitten yrittää itse myydä niitä parhaimpia, ja sitten kuitenkin toisaalla lahjoittaa rahaa jollekin järjestölle. Paljon loogisempaa olisi lahjoittaa ne hyvät vaatteet suoraan, jolloin itse pääsee todella paljon helpommalla, ja järjestö saa niistä oikeasti jotain tuloa. Kannattaa lukea tämä kirjoitukseni, jossa havahduin tähän epäloogisuuteen.

Tiedän omasta kokemuksesta, että etenkin ruuhkavuosina aika ja jaksaminen voi olla kortilla. Mutta yleensä itselleen tärkeille asioille löytyy resursseja. Jos muiden auttaminen, turhan jätteen vähentäminen tai molemmat ovat omassa asteikossa korkealla, voisi ajatella, että niiden vaatteiden huoltamiselle tai jopa korjauttamiselle löytyy aikaa. Etenkin, kun tällaista auttamistyötä voi tehdä juuri silloin kuin itselle parhaiten sopii, ja juuri sen verran kuin kerralla ehtii ja jaksaa. Helpoin vaihtoehto tämä ei tietenkään ole, mutta toisaalta ei tässä ole mistään kohtuuttomista vaatimuksista kyse. Sen sijaan olennaista on asenteen muutos. Kyse ei olisikaan siitä että on pakko, ja hyi miten ikävää ja hankalaa kaikki vaivannäkö onkaan. Vaan siitä, että tällä omalla panoksellani voin auttaa muita. Jälkimmäinen kuulostaa ainakin minusta paljon houkuttelevammalta. Mitä mieltä te olette?

Arkijärki-podcast 56: ”En sitten kierrätä ollenkaan, jos se kerran on noin vaikeaa!”

Julkaistu , kirjoittanut
25

Tämä podcast jatkaa edelleen aiheesta vaatteiden kierrätys ja lahjoittaminen. Tällä kertaa käsittelen (ajoittain aika painokkaastikin) näitä aiheita:

  • Miksi alunperin kirjoitin ohjeet lahjoittamiselle
  • Millaisia reaktioita kirjoitus herätti lukijoissa
  • ”Jos tämä on niin vaikeaa, niin heitän sitten suoraan roskiin” – No niinhän sille vaatteelle tapahtuisi myös lahjoitettuna! Eli lopputulos on sama.
  • Entä jos kerta kaikkiaan voimat eivät riitä, vaikka halua olisi? – Lajittelija ei voi tietää, onko huonokuntoisen vaatteen takana asenneongelma vai voimavarojen puute.
  • Arkijärjen omatkin korjauspinot kasvavat…
  • Miksi en luota H&M:n keräyksiin, enkä hirveästi muihinkaan.
  • Miksi minusta on ongelma, että länsimaista kuskataan vaatteita kehitysmaihin.
  • Miksi haluan, että omat roskani käsitellään Suomessa.
  • Tekstiilijätteen määrää pitäisi vähentää
  • Miksi pikamuoti on ongelma

Podcastin kesto on vähän yli 24 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast



Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin podcast näkyy myös muille.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Mitä tapahtuu poistetuille vaatteille?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Otetaan nyt sitten varsinainen teemaviikko, nimittäin käytettyjen vaatteiden teemaviikko. Kuten podcastissa toissa viikolla kerroin, tämän vuoden erityisen huomion kohteena on käytettyjen vaatteiden trafiikki omassa vaatekaapissani. Haluan tietää täsmälleen millaisia vaatteita karsin, minne ne päätyvät ja ylipäätään kaiken mahdollisen aiheesta.

Vuosi 2018

Vuonna 2018 joko sain käytettynä kaksi vaatetta: kotelomekon ja tuulitakin. Molemmat olivat melko uusia, mutta eivät enää entisille omistajilleen oikean kokoisia. Otin molemmat vastaan iloisena, sillä kummallekin on käyttöä. Mekkoa olen pitänyt jo kahdesti, takki odottelee hieman lämpimämpiä kevätsäitä. Käyttöön se tulee joka tapauksessa.

punainen urheilutakki
Tämän sain käytettynä lahjaksi.

En viime vuonna itse ostanut ainuttakaan käytettyä vaatetta. Kävi pari kertaa kirppiksellä, mutta koskaan ei sattunut tulemaan vastaan mitään kiehtovaa. Koska pelkkä halpa hinta ei enää nykyisin ole riittävä ostoperuste, en tuonut kotiin mitään. Olen kyllä tullut lahjavaatteidenkin kanssa tarkemmaksi. Aiemmin olen voinut ottaa vastaan jotain sellaistakin, minkä sopivuudesta vaatekaappiin en ole ollut ihan varma. Kiertoon ne ovat aina lopulta lähteneet.

En pitänyt kirjaa viime vuonna siitä, mihin kaikkialle käytettyjä mutta edelleen käyttökelpoisia vaatteitani päätyi, mutta varmuudella ainakin kahteen paikkaan: kirppikselle ja Fidalle. Myin pitkästä aikaa vaatteitani, kun lastenvaatekirppis otti myyntiin myös naistenvaatteita. Vein kassillisen kaikenlaista, ja hämmästyksekseni melkein kaikki kävi kaupaksi. Lisäksi muistan vieneeni kerran tai pari vaatteita myös Fidan liikkeeseen ja ainakin yhden kerran SPR:n Konttiin.

kierrätyskengät
Uskokaa tai älkää, mutta nämä ovat käytössä edelleen.

Miten käy tänä vuonna?

Olen nyt erittäin hyvin tietoinen siitä, kuinka monta vaatetta ostan vuodessa, ja kuinka paljon vaatteita heitän loppuun kulutettuina roskikseen. Tänä vuonna haluan tietää, paljonko poistan kaapista vaatteita, joiden arvioin vielä kelpaavan jollekin käyttöön. Aion siis pitää täsmällistä kirjanpitoa tästä aiheesta, ja raportoin siitä tänne blogiin samaan tapaan kuin ennenkin. Haluan tietää, millaisia vaatteita ja kenkiä poistan, kuinka vanhoja ne ovat, minne ne toimitan ja miksi niistä haluan luopua. Maanantain postauksen jäljiltä harkitsen myös sitä, että merkitsen muistiin, kauanko niiden kierrätyskuntoon laittamisessa ja pakkaamisessa meni aikaa. Vuoden lopussa voisi katsoa, paljonko yhdeltä ihmiseltä oikeasti menee vaatteiden kierrättämiseen aikaa. En takaa että tämä viimeinen toteutuu täydellisesti, mutta asia on kyllä erittäin kiinnostava.

Otan tähän projektiin mukaan vain omat vaatteeni. Myös puoliso lahjoittaa omia vaatteitaan aika ajoin, ja lisäksi lastenvaatteita lähtee monta kertaa vuodessa eteenpäin. Ensimmäinen ei kuitenkaan kuulu minulle, ja jälkimmäinen taas on oma kokonaisuutensa. Lastenvaatteiden hyvä puoli on se, että nyt kun onnekseni suvussa on pienempiä ihmisiä kuin omat muksut, kierrättäminen on jokseenkin helppoa.

Koska olen nyt jo pari vuotta ”kuratoinut” vaatekaappiani erilaisten kapselikokeilujen ja ostolakon seurauksena. Juuri nyt tuntuu siltä, että poistettavaa ei taida hirveästi löytyä. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että olen luultavasti väärässä. Olen kaikkien näiden seurantaprojektien alussa ollut sitä mieltä, että eihän tässä juuri raportoitavaa ole, mutta todellisuus on osoittautunut erilaiseksi. Niinpä en epäile, ettenkö tänäkin vuonna löytäisi runsaasti vaatteita, joista haluan syystä tai toisesta eroon.

Mitä mieltä olette? Kiinnostaako tällainen raportointi? Tai olisiko joku peräti lähdössä kaveriksi?

Näin lahjoitat vaatteet oikein

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tiesitkö, että myös lahjoitettu vaate voidaan joutua laittamaan hyväntekeväisyyskirpparilla suoraan roskikseen, vaikka vaate olisi ehjä ja käyttökelpoinen? Ja vielä ihan omaa syytämme. Kylmä tosiasia on, että jopa puolet lahjoitetuista tekstiileistä ei ole myyntikuntoisia, ja ne joudutaan lajittelemaan suoraan poltettavaksi. Tästä seuraa järjestöille turhia kuluja, eikä hyvää tekeviksi tarkoitetut vaatteet auta ketään. Tämä olisi kuitenkin usein helposti vältettävissä. Lue lisää, niin kerron miten vaatteiden lahjoittaminen tehdään oikein.

vaatelahjoitus

Pakkaa huolellisesti

Tekstiili- ja vaatelahjoitukset eivät päädy hyväntekeväisyyskirppareilla (esim. Fida, SPR, UFF) suoraan myyntiin, vaan useampi työntekijä käy ensin jokaisen vaatteen läpi. Vaatteet odottelevat keräyslaatikoissa ja rullakoissa jopa viikkoja, ja tämä pitää ottaa lahjoitustekstiileitä pakatessa huomioon.

  • Pakkaa vesitiiviisti! Tämä on erityisen tärkeää, jos viet vaatteita ulkona oleviin keräyslaatikoihin. Jos ulkona on märkää, laatikon pohjalla voi olla vettä. Ylipakatuissa, avoimissa kasseissa vaatteet kastuvat, ja muuttuvat saman tien käyttökelvottomiksi. Tekstiilikeräyslaatikoihin tuodut vaatteet tulisi pakata tiiviisti kunnolliseen muovikassiin tai jätesäkkiin, ja sulkea pussit teipillä. Kestokassit (esim. Ikean kassit) ovat huonoja, koska niitä ei saa kunnolla kiinni.
  • Pakkaa kengät pareittain, erilleen vaatteista! Laita kengät omiin pusseihin. Kun lahjoituskasseja puretaan, irtokengät eivät pysy yhdessä, ja parittomalla kengällä ei tee mitään. Lisäksi käytetyt kengät vaatteiden seassa ovat ikäviä, sillä pohjat ovat aina likaisia.
  • Täytä käsilaukut sanomalehdellä! Lahjoitukset odottelevat pinoissa pitkiä aikoja. Tyhjä käsilaukku menee lopullisesti lyttyyn ja menettää muotonsa ja muuttuu myyntikelvottomaksi. Jotta laukku kestäisi säilytyksen, se pitää tunkea täyteen sanomalehteä, että laukku säilyttää muotonsa.
  • Älä pakkaa vaatteita samaan kassiin muiden tavaroiden kanssa! Monet tahot ottavat vastaan muutakin kuin vaatteita, mutta tekstiilit käsitellään erikseen. Astiat ym. kannattaa pakata sanomalehteen, ja lahjoittaa suoraan myymälään.
  • Viikkaa vaatteet siististi! Vaatteet käyvät paremmin kaupaksi, kun ne ovat henkaroitavissa myyntiin suoraan kassista. Muista, että kukaan ei halua tonkia kassia, jonka sisältö vaikuttaa jo ensivilkaisulla vastenmieliseltä.

Huolittele vaatteet ennen lahjoitusta

Lähtökohta on tietenkin se, että vaate on puhdas ja myyntiin kelpaava, sillä hyväntekeväisyysjärjestöillä ei ole mahdollisuutta vaatehuoltoon. Vaatteita ei siis lahjoiteta suoraan päältä tai kellarin perukoilta, vaan ne pitää ensin pestä ja siistiä. Pienetkin reijät tai muut virheet ovat ongelma. Jos haluat, että vaate päätyy käyttöön, tee nämä korjaukset itse ennen lahjoittamista:

  • Kiinnitä napit ja korjaa pikkuvirheet! Kukaan muu ei sitä tee, rikkinäiset vaatteet menevät suoraan roskiin. Jos vaatteen tai laukun vetoketju on rikki, älä lahjoita. Tarkista lisäksi kaulukset, hihansuut ja kainalot. Niissä ei saa olla kellastumia, tahroja tai nukkaa.
  • Lahjoita vain puhdasta ja tuoksutonta! Poista tahrat, ja pese mieluiten hajusteettomalla pesuaineella. Kaikenlaiset hajut alentavat vaatteen myyntiarvoa ja haittaavat sen myymistä. Tämä koskee niin parfyymiä kuin kellarin ummehtunutta tuoksua. Jos vaate on kestotahrainen, se päätyy jätteeksi.
  • Poista nypyt itse! Kampaa nyppykammalla tai huristele nypynpoistajalla kaikki lahjoitettavat vaatteet. Jos vaate on kovin nyppyinen, sitä ei laiteta myyntiin vaan roskikseen. Jälleen kerran – henkilökunnalla ei ole resursseja kunnostaa vaatteita, ei myöskään poistaa nyppyjä.
  • Poista kaikki karvat! Jos vaatteessa on runsaasti eläinten karvoja, hiuksia tai pölyä, sitä ei voida laittaa myyntiin. Käytetty vaate täynnä jonkun vieraan ihmisen hiuksia on suoraan sanottuna ällöttävä.

Kaksi poikkeusta sääntöihin

Edellä mainitut ohjeet koskevat kaikkia vaatelahjoituksia, lukuunottamatta kahta poikkeustapausta: yli 30 vuotta vanhoja vintagevaatteita sekä alusvaatteita.

  • Vintagevaatteen voi lahjoittaa, vaikka siinä olisi jokin pieni vika. Vintage tarkoittaa siis ennen 90-lukua tehtyjä vaatteita. Niissä menee läpi pikkuvialliset ja kuluneetkin, mutta uudemmissa, varsinkin 2000-luvulla valmistetuissa ollaan kierrätysjärjestöillä todella tarkkoja.
  • Käytettyjä sukkia, sukkahousuja tai alusvaatteita ei voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, elleivät ne ole uutta vastaavassa kunnossa. Niissä ei voi olla mitään käytön jälkiä; ei tummentuneita pohjia, nyppyjä, rispaantuneita kuminauhoja, liestynyttä elastaania tai mitään muutakaan vikaa. Vintagealusvaatteet voi lahjoittaa, jos ne ovat ehjiä.

Lahjoita vaatteet niin, että ne voisi pukea suoraan päälle

Lopputulos on tämä: jos haluat, että vaatteesi saavat vielä uuden elämän jonkun muun ihmisen päällä, tee lahjoitus huolella. Mitä paremmassa kunnossa vaate on, sitä todennäköisemmin se päätyy vielä uudelle omistajalle. Ja sama päinvastoin. Millään lahjoituksia vastaanottavalla taholla ei ole resursseja ruveta korjaamaan, puhdistamaan, siistimään tai muutenkaan käsittelemään saatuja vaatteita. Jos vaate ei ole valmiiksi käyttökunnossa, se ei todennäköisesti myöskään päädy myyntiin. Mutta priimakin vaate menee pilalle, jos se kastuu matkan varrella, tai jos kenkäparista toinen häviää. Siksi huolellinen pakkaaminen on tärkeää.

Nämä ohjeet koskevat nimenomaan sellaisia kohteita, joiden kautta vaatteiden on tarkoitus päätyä vielä jonkun uuden ihmisen päälle. Siis erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten esim. Hope, SPR tai Fida. Jos taas kyseessä on Nextiilin tyyppinen kierrätyspaja (Tampereella), voi sinne yleensä lahjoittaa myös pikkuvikaisia vaatteita, sillä vaatteista tuunataan pajassa uusia juttuja. Tarkista vaatteiden lahjoitusohjeet aina ko. tahon nettisivuilta ennen pakkaamista.

Tämän linkin takaa löydät kattavan listauksen kohteista, jotka ottavat vastaan tekstiiliä ja vaatteita lahjoituksina. Lista koskee etenkin pääkaupunkiseutua, mutta sieltä löytyy myös valtakunnallisesti toimivia järjestöjä ja tahoja. Jos tekstiilijäte tai vaatteiden lahjoittaminen kiinnostaa enemmän, suosittelen lämpimästi Arkijärki-podcastia nro 50, jossa haastattelen Outi Pyytä. Outi on toiminut myös tämän artikkelin asiantuntijana.

Huh, tulipahan pitkä postaus! Tunnustan, että olen itse mokaillut tässä asiassa aiemmin ihan silkkaa tietämättömyyttäni. Opitteko uutta?