Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Onko näissä vaatehaasteissa järkeä?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Eilisen raportin jälkimainingeissa katsoin omaa listaani, ja mietin mitkä olivat välttämättömiä ostoksia. Takki ja piikkikengät olivat sellaisia, jotka oli oikeastaan pakko hankkia. Palelin niin paljon, että olisi ollut hulluutta olla hankkimatta lämmintä päälle. Vanhat piikkikengät menivät rikki palveltuaan aktiivikäytössä kaksi talvea, joten nekin olivat välttämätön hankinta. En polvivamman jälkeen uskalla ottaa minkäänlaisia riskejä liukastumisesta, joten tästä hankinnasta ei ollut tinkimistä. Tämä olisi jättänyt minulle mahdollisuuden hankkia kolme sopivan kokoista kesävaatetta, jos olisin halunnut pysyä viidessä vaatteessa. Tämä kaikki tietenkin jälkiviisaana, kun tiedän millaisia hankintoja koko vuoden aikana tarvitsin.

Käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ollut kiellettyä, joten kaiken muun olisi toki voinut hankkia kirppiksiltä. Tänä vuonna en ostanut ainuttakaan vaatetta käytettynä, mikä ei kyllä johdu siitä etten olisi yrittänyt. Ei vain tullut vastaan mitään, mikä olisi sopinut, näyttänyt hyvältä tai mitä olisin tarvinnut. Tämähän se aina onkin käytettynä hankkimisen ongelma – suunnitelmallinen hankkiminen on hyvin hidasta ja hankalaa, eikä aina edes mahdollista. En ennen Singaporen matkaa tiennyt, että vanhat vaatteet ovat jääneet pieniksi, ja vaikka olisin tiennyt, ei käytettyjen kesävaatteiden valikoima ole Vapun tienoilla vielä erityisen hyvä.

Tällaisten tiukkojen haasteiden toteuttaminen onkin aina hankalaa. Niillekin, joilta se onnistuu, se vaatii luultavasti suunnittelua ja varmaan itsekuriakin. Myönnän, että minua helpotti, kun yksi haasteen alullepanijoista, Planetaarinen vaatekaappi -tiliä pitävä Aku Varamäki kertoi ostaneensa vuoden aikana käytettynä 14 vaatetta, niiden viiden uuden lisäksi. Lisäksi hän kertoi, että moni kirppisostos oli lopulta huti, ja lähtenyt jo eteenpäin. Tein tästä sen tulkinnan, että shoppailun lumosta eivät ole päässeet täysin edes supertiedostavat edelläkävijät. Vaikka vuosi vuodelta ostan vähemmän ja vähemmän vaatteita, joita en akuutisti tarvitse, ostin tänäkin vuonna muutaman kerran enemmän huvitukseksi kuin tarpeeseen. En olisi välttämättä tarvinnut punaisia ballerinoja tai villaponchoa. Jos ollaan rehellisiä, omistin niin monta huivia ennestäänkin, etten mitenkään voi perustella sen villahuivin hankintaa muulla kuin sillä, että se oli halpa ja kiva ja hauska ostaa. On kyllä ollut ihanaa kääriytyä paksuun huiviin näitä hurjina pakkasaamuina, kun kotonakin on viileää, mutta voisin tietysti kääriytyä johonkin ennestään omistamaani huiviin myös.

Olen silti sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää, vaikkei onnistuisikaan. Pelkkä tietoisuus haasteen olemassaolosta ohjaa käytöstä tiettyyn suuntaan. Ja totta on, että meidän pitäisi opetella ostamaan nimenomaan vähemmän uusia vaatteita. Käytettyjä on maailma pullollaan. Vaikka en pysynyt viidessä vaatteessa lähellekään, kokonaisvaatemäärä oli pienin koko näiden kahdeksan vuoden aikana – huolimatta niistä runsaista kesävaatteista. Selvästi haasteesta oli siis hyötyä. Siksi päätin siis pyrkiä siihen myös tänä vuonna 2024. Pyrin entistä enemmän suuntaamaan sellaista ostamisen hauskuutta käytettyihin vaatteisiin, sillä kuten viime vuonna todettiin, viidelle uudelle vaatteelle tulee luultavasti tarvetta ihan itsestään, kun jotain hajoaa tai kuluu puhki.

Uudella yrityksellä siis liikkeelle! Onko vielä muita mukana?

Vuoden 2023 vaatehankinnat

Julkaistu , kirjoittanut
3

Lähdin vuosi sitten mukaan viiden vaatteen haasteeseen. Ideana oli, että vuoden aikana saa ostaa viisi uutta vaatekappaletta, poislukien välttämättömät sukat ja alusvaatteet. Käytettyinä ostetuille vaatteille ei ollut rajoituksia. Mutta miten kävi?

Vuosi 2023 oli jo kahdeksas vuosi, kun pidin vaateostoksistani kirjaa. Huomasin vuoden aikana, että asia ei enää näin monen vuoden jälkeen ollut päällimmäisenä mielessä, ja niinpä on mahdollista, että olen unohtanut jotakin. Välillä meni useampi kuukausi, ennen kuin muistin täydentää taulukkoa. Olen kuitenkin yrittänyt miettiä tarkasti, ja arvelen, että taulukko on jokseenkin täydellinen. Kuten vuosi sitten ennakoin, ostin viime vuonna uusia alusvaatteita ja heitin rikkinäisiä pois. Olen nämä merkinnyt omaan kirjanpitooni, mutta en ole laskenut tähän raporttiin mukaan. Määrä on tosin maltillinen, 6kpl alushousuja.

Vuosi alkoi hyvin, sillä tein ensimmäisen ostoksen vasta huhtikuussa. Olin matkalla, tuli hirveän kylmä, ja oli pakko ostaa kevyt untuvatakki. Harmittelin tätä ostosta vähän, sillä sen olisi voinut välttää paremmalla suunnittelulla. Muuten meni hyvin, sillä en ”shoppaillut” reissusta yhtään mitään.

Sitten koitti toukokuu ja koko viiden vaatteen suunnitelma pamahti kerralla taivaan tuuliin. Matkustin Singaporeen, jossa vietin viikon. Siellä oli aivan käsittämättömän kuuma! Tiesin ennalta, että kesävaatteille olisi kysyntää. Ongelmaksi muodostui se, että hyvin harva olemassa olevista vaatteistani tuntui istuvan mukavasti päälle. Kaikki tuntui kiristävän, puristavan, kinnaavan ja kaikin puolin ahdistavan. Lähdin matkaan niiden vaatekappaleiden kanssa, joissa jotenkin pystyin olemaan. Paikan päällä astelin Mujiin, ja ostin kokonaisen kesävaategarderobin yhdeltä istumalta. Hankin mekon, kaksi ohutta puseroa, sortsit, hameen ja leveälahkeiset housut. Kaikki olivat Mujin hamppu-mallistoa, materiaali muistuttaa ja käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin pellava. Myöhemmin syksyllä, kun lopulta sain aikaiseksi asentaa patterit vaakaan, kävi ilmi että kiristäville kesävaatteille oli vallan hyvä syy; nimittäin 10 ylimääräistä kiloa.

Kesävaatteita ostaessani mietin, että sinne meni hyvät aikeet, huh hah hei. Mutta näin jälkikäteen olen pohtinut, että muuttunut vaatekoko on kyllä ihan legitiimi syy hankkia uusia vaatteita. On aika epärealistista odottaa, että vartalo pysyisi saman kokoisena ja näköisenä parikymppisestä elämän loppuun asti. Omalla kohdalla arvelen painon hiipineen hissukseen parin vuoden aikana, lähtien pahasta polvivammasta kaksi vuotta sitten, joka esti liikunnan yli vuodeksi, ja senkin jälkeen kuntoutus on ollut hidasta ja työlästä. Siihen päälle hieman iän tuomia muutoksia aineenvaihduntaan, niin ihmekös tuo. Tai mistäpä sitä tietää, ehkä olen vain nauttinut hyvästä ruuasta ja juomasta vähän turhan voimallisesti! Mutta yhtä kaikki, en varmasti ole ainoa joka vaatekoko vaihtelee elämäntilanteiden vuoksi. Yhtä hyvin sitä voi vaikka sairastua ja laihtua, ja liian isot vaatteet ovat yhtä ikäviä kuin liian pienetkin.

Täydensin kesävaatevarastoani myöhemmin vielä yhdellä pitkähihaisella pellavapaidalla, toisilla sortseilla sekä pellavahousuilla. Siinäpä sitten olikin kaikki vaatteet, joita viime kesänä käytin yli 90% ajasta. Viiden vaatteen tavoite ei siis toteutunut lähellekään, mutta toisaalta jokainen uusi kesävaate oli jatkuvassa käytössä pitkälle syyskuulle saakka. Loppuvuodesta ostin muutaman uuden vaatteen: punaiset ballerinat, lämpöiset verkkarit koiran ulkoiluttamista varten, lapaset, uudet piikkipohjakengät (vanhat hajosivat) sekä pitkän untuvatakin, jollaisesta olen haaveillut kauan. Näiden lisäksi innostuin Marja Kurjen loppuunmyynnistä, ja tilasin paitsi joululahjoja läheisille, itselleni villaisen ponchon, villaisen neulotun shaalin sekä pashminan, jota tosin en ole vielä ottanut käyttöön. Voi olla, että sekin päätyy lopulta lahjaksi jollekin.

Vuoden 2024 vaate- ja kenkähankinnat:

  • kevytuntuvatakki
  • 2 lyhythihaista kesäpaitaa
  • hame
  • pitkä kesämekko
  • 2 sortsit
  • 2 leveälahkeiset kesähousut
  • pellavainen paitapusero
  • ballerinat
  • collegehousut
  • lapaset
  • piikkipohjaiset talvikengät
  • untuvatakki
  • villaponcho
  • villahuivi
  • pashmina (toistaiseksi käyttämätön)
  • lämpölegginssit

Näiden vaatteiden lisäksi sain lahjaksi seitsemän vaatekappaletta, mm. kälyni neulomat villasukat, treenisalin mainospaidan sekä puolisolta synttärilähjoja ja tuliaisia.

Varsin kauaksi siis jäätiin viiden vaatteen tavoitteesta. Mutta jos olisin mahtunut kaikkiin vanhoihin kesävaatteisiini, tilanne ei olisi niinkään huono. Ilman niitä luku pyörisi noin kymmenen kieppeillä. Pohdiskelen tätä vaateasiaa huomenna lisää, jottei tämä postaus paisuisi niin massiiviseksi.

Onnistuiko kukaan pysyttelemään viidessä?

5 vaatteen haaste (viimeisen kerran!)

Julkaistu , kirjoittanut
2

VIIMEISEN KERRAN! Tämän tekstin julkaisu on jumittanut siihen liittämäni kuvan takia. En jaksa kirjoittaa tätä enää kolmatta kertaa alusta loppuun, joten pääpointit tässä:

  • Lähden mukaan 5 vaatteen haasteen tänä vuonna
  • Saan ostaa 5 uutta vaatetta, poislukien alusvaatteet, sukat ja sukkahousut. Käytetyt vaatteet eivät kuulu haasteen piiriin, niiden suhteen ei ole rajoituksia.
  • Olen harjoitellut harkittua ostamista jo vuosia, joten haluan kokeilla tiukempaa rajoitusta. Jos tämä ei onnistu, niin sitten ei, mutta yritän kuitenkin.
  • Tällaisten haasteiden ”ongelma” on siinä, että näihin osallistuu ihmisiä, jotka jo valmiiksi ostavat vastuullisesti. Nämä eivät houkuttele himoshoppailijoita, mikä ei ole ihme! Ja jos me vastuulliset vähennetään entisestään, kuinka sitten käy pienten kotimaisten yrittäjien?
  • Todennäköisesti en osta näitä viittä uutta vaatetta ketjuliikkeistä. Eikä kukaan ole henkilökohtaisesti vastuussa jonkun yrityksen pitämisestä hengissä. Jos kuluttajien käyttäytymistä halutaan oikeasti muokata kestävämpään suuntaan, valtion on puututtava siihen verotuksella ja muilla vastaavilla keinoilla. Alv-luokkia voisi hyvin rukata niin, että ketjuliikkeiden vaatteet kallistuisivat ja kotimaisten yrittäjien halventuisivat!
  • Tilanne tällä hetkellä: en ole ostanut uusia vaatteita tammikuun aikana. Tulen vuoden aikana varmuudella ostamaan sukkia ja alushousuja. Epäilen että hankin myös Kiedon vyön, jota en tarvitse mutta joka on ihana. Siis tämä luultavasti yksi viidestä uudesta hankinnasta.

Onko muita mukana?

Shoppailukesä -22

Julkaistu , kirjoittanut
6

Vuoden viisi ensimmäistä kuukautta kului lähes täydellisessä ostolakossa. Ostin nastakengät, toppahousut ja alkkareita, eikä tämän järkevämmäksi voi juuri vaatteiden ostelu mennä. Maalis- ja toukokuussa en ostanut mitään. Sitten alkoi kesä, ja ostolakko saa mennä.

Alkukesän matka New Yorkiin oli vielä yllättävän maltillinen. Ostin matkalta kesämekon ja mustan puseron. Jälkimmäinen oli ostettava, koska matkalaukusta (sen enempää kuin kaapistanikaan) ei löytynyt kunnollista siistiä toppia. Mutta NY oli kallis, eikä aiempien vuosien shoppailuriemua ollut tarjolla. Tarjontaa toki oli, mutta hintataso oli enimmäkseen budjetilleni liian korkea. Toppi oli Uniqlosta ja mekko J.Crew’sta, eli paikallisittain edullisemmista ketjuliikkeistä.

Kotiin palattuani luin uutisista, että maailmantilanteen aiheuttama inflaatio tulee viimeistään syksyllä vaikuttamaan vaatteiden hintoihin merkittävästi. Ostolakko lensi taivaan tuuliin, ja kesä-heinäkuun aikana shoppailin ensimmäistä kertaa samaan tahtiin kuin vuonna 2016, siis aikana ennen ostolakkoa. Koska ideana oli ostaa edullista, kaikki on outletista, alennusmyynnistä tai kirppikseltä. Olen ostanut etupäässä järkeviä asioita, mutta myönnän että pari juttua on tullut hankittua lähinnä siksi, että ne olivat kivoja ja halpoja, ei niinkään siksi että ko. asusteelle olisi ollut huutava tarve.

Hankinnat:

  • 5 paria kenkiä. Näistä yhdet ovat olleet käytössä koko kesän. Yhdet kirppikseltä. Yhdet tarkoitettu syksyyn (lenkkarit) ja kaksi paria ostin etupäässä ostamisen ihanuudesta. Kaikille on tullut käyttöä, mutta toki tässä on ekstraa, eihän ihminen oikeasti tarvitse näin monia kenkiä.
  • 2 paria farkkuja, mustat ja siniset perusfarkut. Ehdottomasti tarpeelliset, käyttövaatteita joita pidän syys/talvikaudella joka päivä.
  • 3 siistiä lyhythihaista puseroa (+ jo edellä mainittu matkaostos). Näitä on kaapista puuttunut. Käytän näitä farkkujen kanssa, ja näistä on ollut kaapissa todellinen tarve. Silkkiä, merinovillaa, 100% puuvillaa; siis sellaisia vaatteita, joissa sekä näyttää että tuntuu siistiltä ja vakavasti otettavalta.
  • 3 siistiä neuletta. Nämä ovat noiden toppien pitkähihaiset vastinkappaleet. Musta palmikkoneule, sininen ohuempi pellavaneule sekä musta avokaulaisempi perusneule, käytetään farkkujen tai hameiden kanssa. En tinkinyt laadusta enkä materiaaleista.
  • Talvivaatteita: kirppikseltä merinovillainen kietaisuneuletakki, ehtaa vintagea. Tämä oli löytö! Samalta kirppikseltä ostin myöhemmin paksun neulehaalarin, jota kutsun aikuisten potkupuvuksi. Luultavasti maailman mukavin vaate, jossa ei varmasti jää seinäkukkaseksi. Jos Flow-festarit pidettäisiin tammikuussa, tämä olisi sinne täydellinen. Llapseni mielestä asu ei ole ikäiselleni sovelias julkisille paikoille, mutta tästä piittaamatta olen jo käyttänyt tätä. 26 eurolla olin valmis ottamaan riskin eikä kaduta yhtään. Lisäksi ostin uutena klassisen mustan neulemekon, siinä voi mennä konserttiin, palaveriin tai mihin vain.
  • Asusteet: oranssi kietaisuvyö, kotimaista käsityötä. Törmäsin suomalaisen Kiedon mainokseen, ja rupesin asiakkaaksi samantien. Kashmirhuivi alesta, merkkiä Balmuir. Jälkimmäinen oli todella halpa, mutta en ollut aivan tyytyväinen ostokseen: huivissa oli aivan älyttömän vahva kemikaalinen haju. Balmuirin vaatteet haisevat ylipäätään yleensä ällöttävälle liikkeissä käytettävien huonetuoksujen takia, mutta tämä ominaishaju haihtuu usein nopeasti. Tämä huivi oli nettikaupasta, enkä siis päässyt haistelemaan sitä ennen ostamista. Balmuirin ominaistuoksu haihtui parissa viikossa tuulettamalla, mutta vasta usean viikon säilytys parvekkeella poisti huuhteluaineen hajun kunnolla. Olen käyttänyt huivia päivittäin sen jälkeen, kun sain sen neutraloitua.
  • Muut ostot: urheilulegginssit, aluspaita ja yöpaita

Lukumäärällisesti siis enemmän vaatteita kuin aikapäiviin. Sanon myös tämän: olen nauttinut jokaisesta ostoksesta. Ja tehdään nyt saman tien täydellinen täydellisen avautuminen; vaatteiden lisäksi olen ostanut runsaasti kosmetiikkaa (jota hankin myös reissusta, hello Sephora!) sekä täydentänyt myös lasten vaatekaapit tulevan talven varalle – alennusmyynneistä tietenkin. Vaikka ostolakon ylläpito onkin nykyisellään jo helppoa, välillä se vaatii silti aktiivista kieltäytymistä ja itsekuria. Tänä kesänä tein tietoisen valinnan, enkä ole aktiivisesti kieltäytynyt mistään. Kesällä päätin, että kun syyskuu alkaa, ostolakko palaa normiksi. Veikkaisin, että loppuvuoden ostot tulevat olemaan samaa niukkuusluokkaa kuin keväällä.

Alkuvuoden olemattomat vaateostot

Julkaistu , kirjoittanut
2

Nyt on kuulkaa ostolakko hyvässä vauhdissa. Katsahdin juuri kirjanpitoa tältä vuodelta, ja totesin että tästä tulee koko lakkokauden paras kevät. Tässä lista ostoksista väliltä tammi-toukokuu:

  • nastakengät
  • toppahousut
  • 6 paria nilkkasukkia
  • 4 alushousut

Voiko järkevämpää listaa löytyä? Nastakengät olivat paras ostos näistä kaikista. Kipeä polvi kipeytyi liukkaalla entisestään, mutta kunnon icebugit tekivät kävelystä ja koiran ulkoiluttamisesta merkittävästi mukavampaa. Kengät maksoivat noin 120€, ja kun ottaa huomioon, että pidin niitä päivästä toiseen maaliskuun puoliväliin asti, ne maksoivat itsensä takaisin välittömästi. Plus säästyin liukastumiselta. Naurattaa vähän, sillä 10 vuotta sitten nastakengät olisivat olleet tyylillinen kauhistus. Nykyisin kiinnostaa vain se, ettei polvi hajoa uudestaan.

Toppahousut ostin mökille, jotta ei tarvitse kuskata kunnon ulkohousuja aina kaupungista maalle ja takaisin. Ostin siis viime syksynä kaupunkiin kevyet toppikset koiran ulkoilutusta varten, ja ostin mökille vielä samanlaiset.

Nilkkasukkatilanne on edelleen huono. Tilasin kuuden parin paketin Uniqlosta, mutta olen sukkiin tyytymätön. Materiaali on ok, mutta kuminauha on hirveän kiristävä. En tilaa näitä lisää, ja jatkan täydellisten sukkien etsimistä edelleen. Nilkkasukat tulevat olemaan sellainen asia, joita joudun ostamaan useita pareja vuodessa. Jos joskus vielä löydän täydelliset, ostan kerralla 50 paria, joita toivottavasti sitten käytän muutaman vuoden ajan.

Sitten on alushousuja. Yhdet olivat alusvaateliikkeen alennusmyynnistä, jossa sattui olemaan vitosella pöksyt, joihin minulla oli jo yläosa kotona. Kolmet muut olivat ns. ”menkkapikkarit”, jotka myös tilasin Uniqlolta. Niissä idea on siis se, että housut korvaavat pikkuhousunsuojat. Käyttöä on niin vähän, että en osaa antaa vielä arviota tuotteen toimivuudesta. Olen lukenut näistä paljon ja haluan kokeilla.

Isoin syy sille, että en ole ostanut paljon mitään johtuu siitä, että elämässä on ollut niin paljon muuta mietittävää tänä keväänä, etteivät vaatteet ole olleet millään tasolla mielessä. Tämä kevät on ollut harvinaisen kuormittava monella tasolla, siihen on mahtunut niin sairauksia, läheisen menetys kuin massiivinen remonttiprojektikin. En ole tarvinnut mitään uusia vaatteita, noita nastakenkiä ja sukkia lukuunottamatta. Olen käyttänyt samoja verkkareita, farkkuja ja villapaitoja päivästä toiseen, päätavoitteena ainoastaan mukavuus ja lämpimänä pysyminen. Voitte kuvitella, etten ole mikään tyylikkyyden huipentuma tällä hetkellä.

Viimeksi ostin nämä, ja kaikki käytössä edelleen.

Ennakoin kuitenkin muutosta tilanteeseen, sillä olen lähdössä lomamatkalle kesäkuun alussa. Ensinnäkin on hauskaa leikkiä vaihteeksi tyylikästä ihmistä muutama päivä, ja aion myös käydä vaatekaupoissa. En ole menossa shoppailemaan, mutta jos näen jotain mistä pidän, aion ostaa. Viime kerralla ostin useamman vaatteen, joista kaikki edelleen käytössä, joten josko tällä kerralla samalla ajatuksella.

Kirja-arvostelu: Laura Friman – Tauko

Julkaistu , kirjoittanut
2

Millaista on elää vuosi niin, ettei osta yhtäkään uutta vaatekappaletta, ei edes sukkia? Millaista on kokeilla tätä elämää, kun on tottunut ostelemaan vaatteita lähes viikoittain, tilaamaan netistä mitä huvittaa, ja ylipäätään rakastaa vaatteita ja shoppailua? Laura Friman kokeili, ja kirjoitti vuodestaan kirjan Tauko. Sen hupaisa alaotsikko ”…jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin” kertoo, millaisessa tyylilajissa liikutaan. Kirja oli hauska, sujuva ja viihdyttävä, mutta samaan aikaan ällistyttävä sekä avartava. En tunnistanut Frimanin tekstistä itseäni juuri lainkaan, mikä oli äärimmäisen mielenkiintoista. Mutta näköjään näissä vaatekirjoissa ihmisillä voi olla hyvin erilaisia näkökulmia, sillä en oikein tunnistanut itseäni myöskään Laura Pörstin erinomaisesta kirjasta Viimeinen vuosi. (Linkki vie kirjoittamaani arvioon Pörstin kirjasta.)

Friman kuvaa suhdettaan vaatteisiin ja pukeutumiseen ihailtavalla raatorehellisyydellä. Hän pukeutuu tehdäkseen vaikutuksen, kuuluakseen joukkoon, ilmaistaakseen itseään ja shoppailee välillä vain tylsyyttä välttääkseen. Hän ei jaksa palauttaa väärän kokoisia ostoksia (joita ilmeisesti tapahtuu varsin usein), vaan sulloo hutiostot laatikon peränurkkaan ja unohtaa ne sinne. Hän kertoo auliisti, kuinka altis on mainonnalle ja kuinka hän yrittää seurata ihailemiensa ihmisten tyyliä, ja sitten häpeää kun kokeilu ei menekään putkeen.

Friman kirjoittaa niin rohkeasti, notkeasti ja humoristisesti, että jossain vaiheessa alan epäillä, että ehkä tämä ei sittenkään ole totta. Tämä ajatus jää vaivaamaan koko kirjan ajaksi. Onko kirjan teksti oikeasti totta, vai onko tämä paisuteltu versio viihteen luomiseksi? Alan epäillä siksi, että (anteeksi Laura, mutta en osaa sanoa tätä paremmin) Frimanin toiminta kuulostaa minusta välillä aivan älyttömältä. Jos oma ostokäyttäytymiseni oli mielestäni ennen ostolakkoa varsin väljää ja harkitsematonta, se vaikuttaa silti Frimanin kertomuksiin verrattuna marttamaisen järkevältä. Friman valittaa, miten vaatevuokrauksen ongelma on, että vaatteita pitäisi käsitellä varovasti, etteivät ne mene rikki tai muuten pilalle, ja pitää tätä isona ongelmana. Mutta eikö vaatteita ylipäätään yritetä pitää ehjänä ja kunnossa? En pysty ymmärtämään asennetta, että vaate on halpa, joten ei haittaa jos se menee pilalle, heitetään pois ja ostetaan uusi. Frimankin toteaa juuri tämän ajatusmaailman olevan ylikulutuksen ja monien vaateteollisuuden ongelmien takana, mutta sillä ei ole ainakaan aiemmin ollut juuri vaikutusta. Hän tietää miten pitäisi toimia, mutta ei silti toimi niin.

Koska moni kirjan jutuista kuulostaa minusta niin uskomattomalta, epäilen, että mukana aimo annos liioittelua vetävämmän tekstin aikaansaamiseksi. Jos taas kirjailija on kirjoittanut juuri niin kuin hän on toiminut ja ajatellut, on kirja mitä valaisevin kurkistus kulutusmaniasta kärsivän ihmisen ajatusmaailmaan. Toisaalta, koska maailma on siinä pisteessä kuin se on, kenties tämä edustaakin monien muidenkin ihmisten ajatusmaailmaa.  Se kyllä selittäisikin aika paljon, ja toisaalta saa pohtimaan, että emme varmaan pääse eteenpäin ilman pakollisia ostolakkoja kaikille ihmisille säännöllisin väliajoin.

Kiinnostavinta kirjassa on pohdiskelut siitä, mitä maanisen vaateshoppailun takana on. Friman palaa teinivuosiinsa ja eri elämänvaiheisiin, ja minusta lopulta kaikkea yhdistää yksi asia: epävarmuus omasta itsestä, ja arvelu siitä, että muut osaavat ja tietävät nämä vaateasiat paremmin. Hän myös kiteyttää hyvin sen dilemman, kun haluaisi yhtäaikaa pukeutua samoin kuin muutkin, mutta kuitenkin yksilöllisesti. Pitäisi osata olla persoonallinen kuin Maria Veitola, mutta jos sattumoisin siinä onnistuu, olo onkin äärimmäisen epävarma. Näihin ajatuksiin moni muukin varmaan samaistuu ja luulen, että vaatekriisimme putoaisivat radikaalisti, jos emme niin hirveästi pohtisi, mitä muut meistä ajattelevat.

Tämä kirja havainnollistaa hienosti, miten iso osa identiteettiämme vaatteet ovat. Friman kirjoittaa sivukaupalla Acnen piposta, eikä minulla ole aavistustakaan, miltä ko. pipo edes näyttää. Tästä voi päätellä, että pipoon liittyvät merkitykset menisivät minulta täysin ohi, jos nyt sattuisin sellaiseen törmäämään. Toisaalta itselleni on tärkeää, että esimerkiksi hautajaisiin ja häihin pukeudutaan ”oikein”. Karsastan sitä, että miehet kulkevat sisällä hattu päässä, tai että jollakin on iltapukujuhlissa lyhyt mekko. Tiedostan, että nämä asenteet ovat tavallaan yhtä älyttömiä, kuin merkkipiposta haaveilu, ne vain edustavat erilaista maailmankuvaa. Harva meistä on täysin vapaa ympäristön paineista ja odotuksista pukeutumisen suhteen.

Tämä kirja vahvisti ajatustani siitä, että ehdoton ostolakko on vaikea toteuttaa, vaikka hyvää viihdettä siitä toki saa. Mutta hankaamattomat alushousut ovat järkiostos, oli lakko mikä tahansa, niistä kieltäytyminen periaatteen vuoksi ei palvele muuta kuin hyvää sisältöä kirjaan. Sen sijaan turhan ostamisen lopettaminen on tehokas tapa kyseenalaistaa omia kulutustottumuksia, ja ohjata ajatuksensa uusille raiteille. Näin käy myös Frimanille, joka vuoden jälkeen huomaa päässeensä irti siitä, että uudet vaatteet pyörisivät mielessä jatkuvasti. Suosittelen kirjaa kaikille, joita aihe kiinnostaa, mutta jotka eivät jaksa aiheeseen usein liitettyä paatosta. Valtava tietopankki kirja ei ole (verrattuna vaikkapa Saramäen Hyvän mielen vaatekaappiin), mutta yksilön kokemuksen se sanoittaa erinomaisesti.

Vuoden oivallus vaatteista

Julkaistu , kirjoittanut
2

Arvatkaa mitä! Aloitin kirjoittamisen mielessä ihan toinen aihe, kun kesken kirjoittamisen oivalsin jotain olennaista. Tarkoitukseni oli kirjata, millaisin ajatuksin lähden tänä vuonna toteuttamaan ostolakkoa, mitä vaatteita ehkä vielä tarvitsisin ja minkä vaatteiden kohdalla voisin tavoitella täydellistä lakkoa. Mutta kun kirjoitin, sain sellaisen ahaa-elämyksen, että nyt on kirjoitettava koko johdanto uusiksi.

***

Olin viime tammikuussa lopettanut ostolakon, mutta olin autuaasti unohtanut koko asian. Kirjoitin vuosi sitten, että olen kyllästynyt ostolakkoon, ja aion ostaa mitä mieli tekee. Samalla arvelin, että monen vuoden harjoittelun jälkeen ostotottumukset ovat muuttuneet niin perusteellisesti, että tuskin mitään ostoräjähdystä tapahtuukaan. No, olin niin oikeassa, että maaliskuuhun mennessä olin täydellisesti unohtanut lopettaneeni lakon, ja jatkoin aivan samaan tyyliin kuin ennenkin. Hämmästyin kovasti, kun äskettäin luin vuosi sitten kirjoittamaani tekstiä.

Kun tarkastelen viime vuoden ostoksia ja hankintoja, minusta tuntuu siltä, että vaikka ostolakko tuntuukin tylsältä, se on silti oikea tapa kuluttaa. Ostolakko on tietysti väärä sana, koska en ole missään vaiheessa lopettanut ostamista kokonaan, mutta puhun nyt sellaisesta hyvin harkitusta ja tiedostavasta ostamisesta, jossa mieliteko ei automaattisesti johda hankintaan, vaan vaatteen tarpeellisuutta pohditaan huolellisesti ja mahdollisimman rehellisesti ennen sen ostamista.

Ongelma vain on, että mielitekojen ja tarpeiden erottelu on aika hähmäistä puuhaa. Milloin meillä on aidosti todellinen tarve? Sanoisin, että äärimmäisen harvoin. Minä esimerkiksi selitin uusien toppahousujen ostamista sillä, että ne jotka omistin ennestään, olivat minulle kiusallisen ahtaat. Mutta jos asiaa ajattelee, niin onko se todellinen tarve? Jos olen pitänyt niitä ahtaita housuja jo 10 vuotta, miksen voisi pitää niitä edelleenkin? Tai miksen laihduttaisi muutamaa kiloa, jotta housut muuttuisivat jälleen sopiviksi? Tämä on ääriesimerkki, ja mielestäni sopivan kokoisen vaatteen hankkiminen on yleensä järkevää, mutta haluan vain havainnollistaa sitä, että harvoin on pakko ostaa uutta. Viime vuoden ostoksista mikään ei ollut pakollinen. Edes polvileikkauksen takia hankitut housut, jotka mahtuivat orteesin päälle, eivät olleet aivan pakolliset. Olisinhan voinut lainata tarpeeksi leveitä housuja puolisolta, ja kääriä niitä vyötäröltä sopiviksi.

Toisaalta millä muulla tavalla ostoksen mielekkyyttä sitten harkitsisi? Olen tätä pohtinut jo monta vuotta. Esimerkiksi tässä tekstissä vuodelta 2018 totean, että on myös muita tarpeita kuin ne aivan perustarpeet, ja ne muutkin voivat olla nykyihmiselle täysin perusteltuja. Mutta oma vaatekaappini on niin kattava, että myös sosiaaliset tarpeet on täytetty. Minulla on asianmukaisia vaatteita kaikkiin elämän tilanteisiin. Voi olla, että Marie Kondon lanseeraama ilo on lopultakin se, mikä tässä ajassa ratkaisee. Ilahduttaako tämä vaate minua niin paljon, että haluan sen ostaa? Että se kannattaa ostaa, ottaen huomioon hinnan, huoltamiseen käytettävän ajan, ja kaapista vaatiman tilan? Tässä ollaan edetty Maslowin tarvehierarkiassa niin ylös, että korkeammalle ei pääse. Perustarpeet on vaatteiden osalta tyydytetty vuosikymmeniä sitten, nyt keskustellaan siitä, kuinka paljon uusi hankinta parantaisi jo ennestään korkeaa elämänlaatua.

On mielenkiintoista jos vaatehankinnoista poistetaan kokonaan tuo tarveajattelu. En tarvitse mitään, joten kaikki pohdinnat koskevatkin sitä, mitä minun tekee mieli. Jos jokaisen ostoksen kohdalla poistan perusteluista sen vaihtoehdon, että tarvitsen vaatetta X, päädyn aivan uudenlaisen pohdinnan äärelle. Tarve on niin hyvä perustelu. Kai nyt tarpeeseen saa ostaa? Mutta kun yrittää määritellä, mikä on oikeasti tarpeellista, joutuu  pettävään hetteikköön. Perustelulta tuntuu nopeasti putoavan pohja, mutta silti siihen haluaa nojautua, koska muuten joutuu epämiellyttävien ajatusten keskelle siitä, onko sittenkin kyse vain halusta. Ja tässä on se silmäni avannut oivallus: Kulutusvalinnoissani on kokonaan kysymys mieliteoista, ja niiden oikeutuksesta. Minun on turha yrittää perustella ainuttakaan vaateostosta tarpeella, koska sellaisia ei kerta kaikkiaan ole. Vahvasti epäilen, että sama pätee todella monen muunkin tavararyhmän suhteen.

Tämä on täysin henkilökohtainen huomio. Jos joku sanoo tarvitsevansa uuden vaatteen, en ala väittää vastaan. Mutta omalla kohdalla ymmärsin juuri, että todellisia tarpeita ei vaatekaapistani löydy ja epäilen, etten ole ainoa ihminen tässä tilanteessa. Minulla on vaatteita ja jalkineita kaikkiin mahdollisiin elämäntilanteisiin, ja yleensä lisäksi valinnanvaraa joka lajissa. Sanotaan näin, että jos omistaisin ainoastaan sandaalit, voisin sanoa että talvikengille on Suomessa todellinen tarve. Mutta en tarvitse välttämättä pitkävartisia saappaita tavallisten talvikenkien lisäksi. Voin aivan mainiosti elää ilmankin, enkä kärsi asiasta mitenkään. Pystyisin kyllä perustelemaan saappaiden oston monilla eri tavoilla: niitä tarvitaan hameiden kanssa, ne ovat lämpimät ja tyylikkäät, niissä ei mene lumi nilkasta sisälle, minulla ei vielä ole pitkävartisia talvisaappaita. Mutta tosiasiassa mikään näistä ei ole välttämätön syy hankkia saappaita.

Mitähän tästä oivalluksesta pitäisi nyt ajatella? Ainakin se johtaa pohdintoihin kohtuullisuudesta. Onko kohtuullista, että hankin jotain? Niitä uusia sukkia hankin varmuudella, ne ilahduttavat minua niin paljon, ja ne myös parantavat elämänlaatua, vaikka hienosti toki pärjäisin myös huonoilla sukilla. Sen sijaan monen muun vaatteen kohdalla uuden asusteen tuoma ilo on aika marginaalinen entisiin verrattuna. En voi mitenkään perustella uusia neuleita minkäänlaisella tarpeella, ja kuinka kohtuullista olisi hankkia uusia, jos vanhojakin on yli kymmenen? (En tiedä onko, arvioin että on.) Joka tapauksessa joudun nyt opettelemaan uudenlaista ajattelua, kun en voi enää turvautua tähän tarpeeseen. Mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tämän vuoden vaateostokset tältä pohjalta muotoutuvat.

Vuoden 2021 vaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
4

Perinteiseen tyyliin vuorossa on (pitkä) katsaus viime vuoden vaatehankintoihin. Excelissäni on rivejä vajaat 60, mutta jälleen kerran täytyy kerrata, mitkä vaatteet ”lasketaan mukaan”. Vaatekirjanpitoa tekevät määrittelevät omat sääntönsä, ja minä olen valinnut sen linjan, että kirjaan myös sellaiset vaatteet, jotka kuluvat käytössä roskiskuntoon, ja joita on sen vuoksi ostettava säännöllisesti uusia. Kaikki eivät näitä ota mukaan, mutta olen selkeyden takia halunnut aina listata kaikki. Lahjaksi saamani vaatteet olen myös kirjannut, mutta en varsinaisesti laske niitä, sillä niiden ennakoiminen on lähes mahdotonta. Joululahjaksi olin toivonut All birds -merkkisiä kenkiä, ja ne sain. Muut vaatelahjat olivat yllätyksiä, vaikkakin erittäin mieluisia.

Tarkka kirjanpito kertoo, että tänä vuonna olen ostanut

  • 17 paria nilkkasukkia
  • 3 sukkahousut
  • 11 alushousut
  • 5 rintaliivit
  • 1 yöasun

Noista nilkkasukista neljät olivat vikatikki. Ostin ne puolison yllytyksestä saadakseni alennuksen lasten kengistä… klassinen virhe. Ne ovat nättejä, mutta sellaista materiaalia, etten tykkää pitää niitä. Kaksi paria neljästä on edelleen koskematta. Olen sukkien suhteen erittäin kranttu, ja siksi niitä myös kuluu. Rakastan bambukuitua, enkä oikeastaan haluaisi käyttää mitään muuta, mutta mistä saisi hyviä bambusukkia? Ne kuluvat hirveän nopeasti puhki, mutta senkin siedän, jos löydän hyvän malliset, napakat sukat. Voguella oli, mutta valmistus on lopetettu. Ostin vuoden aikana huvikseni Happy Socksin kirjavia puuvillasukkia, mutta laatu oli surkea pettymys. Tänä vuonna ostetuista jo kahdet kuluivat puhki muutaman käyttökerran jälkeen. Vinkatkaa minulle mukavat, kestävät nilkkasukat, mieluiten mustat ja bambukuitua! Sukkatilanteeni on näistä lukuisista ostoksista huolimatta surkea.

Japanilaista kätevyyttä, jota en välttämättä olisi tarvinnut.

Muutenkin ostin alusvaatteita viime vuosiin verrattuna runsaasti. Olen vuoden aikana heittänyt rispaantuneita ja kulahtaneita alusvaatteita pois, joten mm. alushousujen kokonaismäärä ei ole oikeastaan kasvanut vuosien varrella. Syksyllä satuin lempiliikkeeni alennusmyyntiin, josta ostin kaiken, mikä itselleni sopi, niin halvalla että melkein hävettää. Vuonna 2022 ei luultavasti tähän kategoriaan tule juurikaan lisää, alusvaatetilanne on nyt niin hyvä.

Sitten muut vaatteet. Tässä on mukana sekä omat ostot että lahjat.

  • 4 kengät (ostin 2, sain lahjaksi 2)
  • 1 villamekko
  • 1 farkut
  • 3 verkkarit/kotihousut (2 ostin, 1 lahja)
  • 1 kesäiset pellavahousut
  • 2 ulkohousut/toppahousut
  • 2 uimapukua
  • 6 neuletta/puseroa (4 ostin, 2 lahjaa)
  • 2 huivia
  • 1 pipo

Kallein ostos oli Arelan kashmirvillamekko, joka maksoi 300€. Arelan vaatteet ovat ihania, mutta niin kalliita, että niitä raatsii ostaa vain alennusmyynnistä ja silloinkin tekee vähintään henkisesti tiukkaa. Välttämätön tuo mekko ei ollut, vaan sen voi laskea ylellisyysesineisiin. Olen käyttänyt sitä vuoden aikana noin 10 kertaa, samalla tahdilla mekko on kolmessa vuodessa muuttunut jokseenkin edulliseksi.

Tarpeellisia hankintoja olivat kahdet toppahousut, kahdet verkkarit, farkut ja pipo. Ensimmäiset verkkarit olivat käytössä joka päivä kaksi kuukautta putkeen jalkaleikkauksen jälkeen, kun mitkään muut housut eivät mahtuneet orteesin päälle. Paksut verkkarit ja kevyttoppahousut ostin puhtaasti koiran ulkoilutusta varten. Olen joka kerran onnellinen kulkiessani koiran kanssa ulkona säänkestävissä, lämpimissä vaatteissa ennen auringonnousua. Paksut toppahousut olivat aidosti tarpeen. Edelliset olivat vuodelta 2008, ja ne jäivät pieniksi jo 10 vuotta sitten. Olen sitkutellut niillä kaikki nämä vuodet, mutta onpahan miellyttävää käyttää vihdoinkin oikean kokoisia toppahousuja. Hukkasin sinisen myssyn, ja ostin sen tilalle uuden. Vanhat kapeat siniset farkut kuluivat polvesta puhki, joten ostin niiden tilalle uudet.

Loput ovat hankintoja, jotka on ostettu lähinnä mieliteosta. Oikeastaan kaikki neljä ostamaani neuletta ovat sellaisia, samoin toinen huiveista. Musta pashmina on ollut ostoslistalla vuosia, mutta rehellisyyden nimissä olisin kyllä pystynyt elämään ilmankin. Omistin yhden uimapuvun ennestään, joten en välttämättä olisi tarvinnut kahta lisää. Toisaalta on kyllä ihan kätevää, kun voi jatkossa säilyttää uimapukua pysyvästi mökillä, eikä tarvitse kesäisin aina huolehtia, että se tulee mukaan myös kaupunkiin. Tässä asiassa myös ennakoin: tiedän kokemuksesta, että uimapuvun ostaminen on työlästä ja ikävää, ja hyvät maksavat kauheasti. Ostin uimapuvut samalla kertaa, kun haalin alusvaatteitakin.

Neuleet näyttävät olevan heikkouteni. Laitan niitä harvoin pois, koska ne eivät yleensä kulu loppuun. Toisaalta kaapissa on tilaa rajalliselle määrälle, ja minusta tuntuu, että se alkaa vähitellen täyttyä. Ei varmaan olisi huono idea kokeilla, josko pärjäisin ensi vuoden ostamatta ainuttakaan uutta villapaitaa. Tai siis totta kai pärjäisin, mutta maltanko siis vastustaa mielitekoja.

Viime vuonna vaateostosten määrä pysyi kohtuullisena, mutta mielestäni annoin vähän liian tiheästi periksi ostohaluille. En tosin kadu ostoksista mitään, paitsi kaikkia huonoja sukkia, jotka hankin. Nollakuukausia tuli kaksi, mutta helmi- ja syyskuussa ostin pelkkiä sukkia ja alusvaatteita. Jos kirjanpitoni ottaisi huomioon vain päällepäin näkyvät vaatteet, nollakuukausia olisi tuplasti. Seuraavaksi kirjoitan vaatteisiin liittyvistä tavoitteista vuonna 2022, mutta se jää seuraavaan postaukseen.

Millainen vaatevuosi teillä oli?

Vaatteiden ostolakko ei ole ratkaisu

Julkaistu , kirjoittanut
10

Vaatteiden ostolakko nousi jälleen vähäksi aikaa otsikoihin, kun Laura Frimanin kirja ostolakkovuodesta julkaistiin. Jo kirjan nimi kertoo, että tavoitteena on provosoida: Tauko, jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin. Viisas lukija ei provosoidu, koska jokainen järkevä ihminen tietää, ettei elämä pilaannu 12 kuukauden ostolakosta. En ole vielä lukenut kirjaa, vaikka aion sen totta kai tehdä. Kommentoin silti tätä aihetta, koska tällainen ostolakkopuhe on alkanut ärsyttää.

Taustaksi kerrottakoon, että aloitin oman ostolakon vuonna 2017. Olen siitä lähtien pitänyt yksityiskohtaista kirjanpitoa siitä, kuinka paljon uusia vaatteita vuosittain hankin ja saan. En ole ollut yhtäkään vuotta täydellisellä nollalinjalla, mutta juuri se on opettanut, että täydellinen vaatteiden ostolakko ei ole ratkaisu. En suosittele sitä, eikä se mielestäni ole järkevä ratkaisu muuta kuin hyvin harvoissa tilanteissa. En muuten olisi vuonna 2017 tammikuussa ikinä uskonut kirjoittavani näin. Seuraavaksi kerron, miksi ajattelen nykyisin näin.

Vaatteiden ostolakko ei ole kestävä ratkaisu, koska sitä ei voi noudattaa ikuisesti. Totta kai voisimme kaikki ruveta elämään linkolalaisittain ja paikata kalsareitamme seuraavat 80 vuotta, mutta en näe tähän välttämätöntä tarvetta. Se ei pelasta maailmaa, ei pysäytä ilmastonmuutosta eikä ratkaise tavaratulvaa kodissamme. Vaatteet ovat käyttötavaroita, jotka kuluvat. Jossain vaiheessa kulunut vaate ei enää palvele, ja on järkevää uusia se. On elämäntilanteita, jotka vaativat uusien vaatteiden hankkimista, kuten vaikka raskaus, imetys, sairastuminen, uudenlainen työ tai uusi harrastus.

Isompi ongelma, kuin se että ostaa silloin tällöin uusia vaatteita, on se että vaatteiden ostolakko on puuhastelua, joka kääntää huomion pois isommista asioista. Tarvitsemme vaatteita päivittäin, joten niihin on ehkä siitä syystä helppo kiinnittää paljon huomiota. Mutta jos ostolakkoa harrastaa nimenomaan ekologisista syistä, vaikutus on marginaalinen. Asuminen, liikenne ja ruoka ovat kerta toisensa jälkeen ne asiat, jotka asiantuntijat nostavat esiin tärkeimpinä ilmastotekoina. Mistähän johtuu, että julkisuudessa puhutaan vain lihattomasta lokakuusta, mutta en ole nähnyt kenenkään ryhtyvän vuoden kestävään vegaanihaasteeseen? Sen sijaan ostolakkoa ei lasketa ollenkaan, ellei se kestä kokonaista vuotta.

Kolmanneksi minua on ruvennut ärsyttämään näissä vaatteiden ostolakoissa, että ne ovat aina naisten projekteja. Jostain syystä naisten kuluttamiseen tartutaan hanakasti, miesten kuluttamiseen ei. Kosmetiikan mikromuovit olivat tästä hyvä esimerkki – kuorinta-aineiden mikromuovit kiellettiin, autonrenkaiden ei. Minusta on hyvä, että mikromuoveja kielletään, mutta onhan kosmetiikalla ja autonrenkailla valtava ero ongelman laajuudessa. Mistä johtuu, että yksikään mies ei ota asiakseen olla vuotta ilman uutta elektroniikkaa? Kenties teidän tuttavapiiristänne löytyy joku nainen, joka intoilee uusista televisioista, puhelimista ja äänentoistolaitteista, mutta arkikokemukseni kertoo, että tässä suhteessa vaatteiden ja elektroniikan kuluttaminen on sukupuolittunutta. Naiset huolestuvat vaateshoppailuistaan, miehet eivät stressaa elektroniikkaostoksistaan lainkaan. Kuvaavaa on, että kun Hesarissa pukeutumisestaan tarkkaa kirjaa pitävä mies kertoo, että paita kestää käyttöä alle 30 kertaa, ja että sukkiin menee kuukaudessa enemmän rahaa kuin spotify-tilaukseen, toimittaja ei sitä liiemmin ihmettele.

Minusta lakko ei ole ratkaisu, paitsi yhdessä tilanteessa, johon palaan kohta. Sen sijaan ratkaisu on tiedostava ja harkittu ostaminen. Hienosti voisi sanoa mindfulness, mutta suomen kielessä on myös hyvä sana, maltti. Täydellinen ostamattomuus ei ratkaise eko- tai tavaraongelmia. Harkittu ja tarkkaan punnittu ostaminen ratkaisee. Friman heittää, että kaikki ostavat salaa H&M:n biletoppeja hetken mielijohteesta, mutta eivät kaikki todellakaan osta. Tiedän itseni lisäksi runsaasti ihmisiä, jotka pystyvät malttamaan mielensä ja jättävät biletopin ostamatta. On jopa ihmisiä, jolle H&M:n biletopit eivät ole ollenkaan houkuttelevia.  Kuluttamisen ongelmat johtuvat pitkälti juuri noista hetken mielijohteesta ostetuista ”biletopeista” (tai mistä tahansa turhakkeesta), eivät siitä, että ostaa vuoden aikana itselleen tarpeellisia ja kestäviä vaatteita, joita käytetään vähintään sen 30 kertaa. Harkittu ja tiedostava ostaminen ei ole automaattisesti helppoa, mutta se on paljon kestävämpi ratkaisu, kuin joko-tai -jojoilu.

Jos jotain olen omia vaatehankintoja vuosia seuranneena oppinut, se on se, että mitä tarkemmin valitsee, sitä parempia valintoja tekee. Rikoin omaa (ehdottomaksi tarkoitettua) ostolakkoa heti 5 viikkoa lakon alkamisen jälkeen. Ostin outletista laadukkaan, villakankaisen kotelomekon, joka on nykyisin vaatekaappini kulmakivi. Olen pitänyt sitä monissa juhlissa, yksissä hautajaisissa, esiintyessä ja ylipäätään aina, kun pitää näyttää tyylikkäältä. Ellen liho kymmentä kiloa tai sotke mekkoa peruuttamattomasti, se palvelee minua lopun ikää. Ostin mekon, vaikka olin ”ostolakossa”, mutta sen ansiosta olen jättänyt monet muut mekot ostamatta. Lakon sijaan suosittelen yksinkertaista kirjanpitoa, johon merkitsee itselleen muistiin aivan kaikki vaatteet, jotka vuoden aikana hankkii. Kun vaatteet eivät sulaudu muiden joukkoon vaan ne ovat kaikki siinä listassa esillä vuodesta toiseen, se hillitsee ostohaluja paljon enemmän kuin ehdoton vuoden kestävä lakko, jonka jälkeen sitten hankitaan kerralla kaikki ne vaatteet, jotka olisi tarvinnut jo vuoden aikana.

Sitten lopuksi se ainoa poikkeus, jolloin ehdoton ostolakko on mielestäni hyvä ratkaisu. Jos ongelma on nimenomaan holtiton ostokäyttäytyminen, olipa kohteena sitten vaatteet tai elektroniikka, ostolakko voi olla hyvä idea. Silloin tavoitteena ei oikeastaan ole ostaa vähemmän, vaan pikemminkin opettaa itselleen uusia toimintatapoja. Omia impulsseja voi olla helpompi hallita, jos kielto on ehdoton. Silloin ei tarvitse käydä joka kerran keskustelua itsensä kanssa, että onko jokin tarpeellinen vai ei. On silti hyvä tiedostaa, että täydellistä ostolakkoa ei voi ylläpitää ikuisesti, ellei sitten ole valmis tekemään isoja myönnytyksiä monien asioiden suhteen. Ostolakko voi olla tie järkevämpiin kulutustottumuksiin, mutta mikään lopullinen ratkaisu se ei ole.

Vai mitä mieltä te olette?

Kirja-arvostelu: Viimeinen vuosi

Julkaistu , kirjoittanut
4

Laura Pörstin Viimeinen vuosi – muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista on kiinnostava kirja. Se kertoo nimen perusteella vaatteista, mutta tosiasiassa kirja on paljon syvällisempi.  Vaatteiden avulla aukeaa ikkunoita suomalaiseen yhteiskuntaan, ihmisten mieliin ja identiteettiin. Vaatteitakin enemmän kirja käsittelee minusta ulkopuolisuutta: Elämistä toisessa maassa ilman paikallisia kontakteja, siitä miten lähisukulainenkin voi tuntua edustavan jotain aivan vierasta kulttuuria, ulkopuolisuutta erilaisista sosiaalisista ryhmistä. Epävarmuuden tunteita sen suhteen, onko pukeutunut oikein, ja miten omia vaatevalintoja tulkitaan. En osaa oikein luokitella, mihin genreen kirja kuuluu. Se ei ole fiktiota, mutta se ei ole puhdas tietokirjakaan. Se muistuttaa elämänkertaa, mutta kertoo alle kahden vuoden mittaisesta ajanjaksosta.

Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäinen kertoo siitä, kuinka kolmekymppinen kirjailija ajaa monta sataa kilometriä hoitamaan kuolevaa isoäitiään. Isoäiti on fyysisesti hyvin huonossa kunnossa, mutta henkisesti vielä terävä. Ongelmaksi muodostuu se, ettei lapsenlapsen ja isoäidin välille tunnu syntyvän henkistä yhteyttä. Heidän historiansa, maailmankuvansa ja arvomaailmansa ovat liian kaukana toisistaan, eikä kumpikaan ymmärrä toista. Kirjailija haluaisi selvittää, millainen ihminen isoäiti todella on, mutta isoäiti ei osaa puhua tunteistaan. Lopulta aito kontakti löytyy vanhojen vaatteiden kautta.

Toisessa osassa Pörsti muuttaa puolisonsa kanssa Pariisiin. Siellä hän tarkkailee paikallisia, heidän vaatteitaan ja sitä, mitä ne kertovat ranskalaisuudesta ja heistä ihmisinä. Kulttuurierot konkretisoituvat villasukkiin: suomalainen kutoo sukkaa vaikka unissaan, mutta itsetehty sukkapari on ranskalaiselle eksoottista. Mutta ostaisiko suomalainen käsityönä valmistetun, kalliin kenkäparin? Ulkopuolisuus on Pariisissakin läsnä, mutta eri tavalla. Kirjailija tuntuu kuitenkin pääsevän lähemmäs elegantteja pariisilaisia, kuin riuskoja kaprihousunaisia Etelä-Pohjanmaalla.

Viimeinen vuosi on monitasoinen, se onnistuu luontevasti kattamaan laajan kirjon aiheita, mutta sujuvasti toisiinsa nivoen. Minua kiehtoi se, miten tunnistin itseni pikemminkin niistä ihmisistä, joiden suhteen kirjoittaja tunsi ulkopuolisuutta. Jos en olisi näin kaupunkilainen, voisin hyvin olla topakka crocseihin pukeutuva emäntä ja kunnanyhdistyksen kantava voima. Tunsin sympatiaa isoäitiä kohtaan, joka näki ympärillään ratkaisuja, eikä juuri tuntunut problematisoivan elämäänsä. Toisaalta tunnistin myös vaatteisiin liittyvää ulkopuolisuutta. Muistan, kuinka tulin 16-vuotiaana pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin lukioon, ja olin järkyttynyt siitä, miten hienosti ihmiset kaupungilla pukeutuivat. Tunsin oloni kömpelöksi maalaisserkuksi.

Lämmin suosistus siis tälle kirjalle, joka tarjoaa monenlaista ajattelemisen aihetta. Alaotsikko kertoo, että kyseessä on muistiinpanoja muutamista vaatekappaleista, mutta mielestäni kirjassa kerrotaan paljon muustakin. Laura onnistuu sanoittamaan sekä itselleni todella tuttuja tunteita, että tutustuttamaan täysin uudenlaisiin ajatuksiin. Onko joku muu jo ehtinyt lukea tämän? Mitä piditte?