Aihearkisto: Shoppailu

Vaate- ja väripohdintoja loman jälkeen

Julkaistu , kirjoittanut
13

Vaatevarastoni pääsi pitkästä aikaa kunnon koetukselle heinäkuun aikana. Normiarjessa nimittäin pärjää farkuilla ja säästä riippuen t-paidalla tai neuleella erinomaisesti, eikä niiden farkkujenkaan tarvitse olla niin siistit. Mutta lomalla oli kaikenlaisia tilaisuuksia, joissa kaivattiin päälle muutakin kuin tuo arkinen perusvarustus. Onnistuin yleensä löytämään jotain kelvollista, mutta välillä nykyvalikoima aiheutti päänvaivaa.

Paikkailin puutteita parhaani mukaan alennusmyynneissä. Kerroinkin jo niistä iloisen kirkkaista paidoista. Sitten harhailin Marimekon aleen, ja löysin sieltä tosi kivan mekon. Pellavakangasta, ei liian räikeä printti, ja malli istui minulle tosin hyvin. Harkitsin pitkään persoonallisen oranssin ja perinteisen mustan välillä, kunnes puolison kannustuksesta ostin molemmat. Tempaisin hyllystä vielä huivinkin mukaan, ja olin tyytyväinen. Mekkoja on kovasti kehuttu päälläni, joten päätös oli oikea.

Huomaan kuitenkin, että ennakkoluulottomalla väripolitiikalla on kääntöpuolensa. Ostellessani oranssia, keltaista ja pinkkiä olen unohtanut, että mustaa ja neutraaliakin tarvitaan. Havahduin siihen tosiasiaan, että hyllystä ei löydy yhtään kunnollista mustaa yläosaa. Siis sellaista yksinkertaista mustaa perustoppia, joka menisi ihan minkä vaatteen kanssa tahansa tehden kokonaisuudesta ajattoman tyylikkään. Ne mustat joita kaapista löytyy, ovat jo kulahtaneet enemmän harmaan puolelle tai ovat kooltaan epäsopivia. Eikä muuten löydy kunnollisia siistejä farkkujakaan. (Tai löytyy muttei vielä mahdu. Niitä ei nyt tähän hätään lasketa.)

Yhdet tummansiniset kesähousut ostin, ja hyvä oli että ostinkin. Edelliset vastaavat ovat hankittu vuonna 2008, ja ne eivät enää ole ihan priimassa kunnossa. Mikä ei tosin estä minua pitämästä niitä edelleen, mutta eivät ne enää edustuskunnossa ole. Nämä uudet olivat ikäänkuin vastaavat, mutta niissä oli ongelma, joka hämmästyttää uusissa housuissa usein: lahkeet olivat älyttömän pitkät. Joko minä olen poikkeuksellisen lyhytkoipinen tai sitten housuihin tehdään tarkoituksella ylipitkiä lahkeita. Nyt nämä housut ovat kuitenkin ompelijalla lyhennettävänä. Kokeilen ensimmäistä kertaa elämässäni ompelijan palveluita. Tähän saakka apu on löytynyt kotijoukoista, mutta tällä kertaa halusin testata, miten kaupallinen taho tehtävästä suoriutuu. Vein housut eilen ja saan ne tänään, toivottavasti tulee hyvät.

Tästä seuraa siis se, että heti kun vastaan tulee, aion hankkia muutaman selkeän perusvaatteen. Mustana. Niin ihania kuin värit ovatkin, tarvitsen näköjään kuitenkin myös sitä mustaa. Nautin noista hehkuvista, iloisista väreistä hurjasti ja ne pukevat minua hyvin, mutta välillä tulee tilanteita, joissa muistuttaa mieluummin Audrey Hepburnia kuin trooppista papukaijaa. Ruskeaan en kuitenkaan aio hetkeen sortua. Joku raja sentään.

Jälleen vaatteista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Onnistuin eilen ostamaan itselleni uusia vaatteita. Ostin sitruunankeltaisen hupparin sekä kolme t-paitaa: korallinpunaisen, kirkkaan pinkin sekä haalean vaaleanpunaisen. Ne olivat 30-50% alennuksessa. Meinasin ostaa vielä mustan neuleen, mutta kun kassalla tajusin, että hinnaksi olisi vielä alennuksenkin jälkeen jäänyt yli 100€, vaate jäi kauppaan. Vaikka neule oli kiva, ei se sentään niin kiva ollut.

Tuossa shoppaillessa oli mielenkiintoista tarkastella omaa ostokäyttäytymistä. Ensinnäkään en edes vilkaissut normaalihintaisten hyllyille. Sen sijaan sovitin aikamoisen määrän alevaatteita, joista nuo neljä sitten lopulta seuloituivat. Mitä isompi aleprosentti, sitä paremmat kaupat tuntee tehneensä. Havaitsin myös, että 100€ on näköjään minulle jokin maaginen raja. Jos sitä kalliimman vaatteen saa alle satasella, se tuntuu hyvältä alennukselta. Sen sijaan jos hinta jää 50% alennuksenkin jälkeen vielä yli tuon rajan, alkaa arveluttaa. Huomasin myös, että mitä halvempi vaate, sitä enemmän on valmis tekemään myönnytyksiä laadun tai istuvuuden tai ulkonäön suhteen. Tuossa mainitussa neuleessa kaksi ensimmäistä olivat kunnossa, muta kun ulkonäössä ei ollut mitään poikkeuksellisen hienoa, joten arvioin 100€ olevan ihan liikaa ”ihan ok” -tasoisesta vaatteesta.

Jätin kuitenkin kauppaan myös halvempia juttuja, jotka eivät olleet ihan kohdallaan. Tarvetta olisi ollut pellavahousuille ja kesämekolle, mutta kun ensimmäiset olivat hiukan isot ja jälkimmäinen hiukan pieni, jätin ostamatta. Molemmat olivat sillä lailla ihan hyviä, että jos ne olisivat olleet jo valmiiksi kaapissa, niin varmasti paremman puutteessa ne olisivat pidossa. Mutta uutena haluan, että vaate on just eikä melkein. Oli kuitenkin mielenkiintoista huomata, miten hinnalla on todellakin merkitystä. En erityisesti yritä säästää rahaa vaateostoksilla, mutta saan selvästi mielihyvää siitä, että onnistun ostamaan puoleen hintaan jotain, jonka olisin luultavasti kelpuuttanut kaappiini täydelläkin hinnalla. Tosin en koskaan käy vaatekaupoissa alesesonkien ulkopuolella, koska inhoan shoppailua. Niinpä tästä säästäväisyydestä tulee hyve ihan itsestään.

Nyt olen tyytyväinen uusien värikkäiden vaatteiden omistaja. Olen ollut lopen kyllästynyt vaatekaappini sisältöön viime aikoina. Todella kivoja sekä sopivia vaatteita on tuntunut olevan hirveän vähän. Toisaalta koen, että kroppa on edelleen muutosvaiheessa, joten en haluaisi investoida hirveästi vaatteisiin, jotka jäävät liian isoiksi pian. Mutta on niiden vähän naftienkin pitäminen aika ankeaa. Taidan kitkutella tämän kesän näillä mitä on, ja tehdä vuoden vaihteessa sitten kunnon suunnitelman, miten vaatevarastoani ensi vuonna täydennän.

Mikä nyt on kallista

Julkaistu , kirjoittanut
26

Paljonko voi maksaa kivasta vaatteesta?

Tätä kysymystä ja muutenkin vaatteiden ostamista pohdittiin Saaran kirjoituksessa äskettäin. Olen huomannut, että blogimaailmassa suhtautuminen siihen, mitä kaikki maksaa, vaihtelee tosi paljon. On muotiblogeja, joissa mikä vaan voi maksaa mitä vaan, eikä vakiolukijat siitä hätkähdä. Sitten on vastakkainen maailma, jossa tavoitellaan minimalismia, ja vaatteet ostetaan mieluiten käytettyinä ja puoli-ilmaiseksi.

Mistähän johtuu, että jos blogissa puhutaan vastuullisesta kuluttamisesta tai karsimisesta, tuntuu siltä, että on myös hyve käyttää mahdollisimman vähän rahaa? Vaatteen hinta ei kerro mitään siitä, miten hyvin se sopii ostajalleen tai miten järkevästä hankinnasta on kyse. Ostosta harkitessa hinnalla on merkitystä vain siinä suhteessa, onko vaatteeseen varaa vai ei. Jos ostoksen pystyy maksamaan käteisellä, eikä kyseinen summa ole pois mistään perustarpeista, kuten asumisesta, ruuasta tai muusta vastaavasta, hinta on sopiva. Sopiva siis siinä merkityksessä, että ostajalla on siihen järkevästi katsottuna varaa.

Tämä on tietenkin eri asia sen kanssa, mitä itse kukin on valmis jostain maksamaan. Jos joku on sitä mieltä periaatteesta, että kengät eivät saa maksaa 60 euroa enempää, on kyse ihan eri asiasta kuin jos tilillä olevat rahat riittävät korkeintaan 60 euron kenkiin. Jonkinlaisia itse asetettuja rajoja lienee meillä kaikilla. En itse näe hirveästi järkeä panostaa tuhansia euroja mihinkään vaatteeseen, vaikka sellaisia maailmasta löytyykin. Mutta en näe myöskään järkeä rajoittaa budjettiani keinotekoisesti, jos siihen ei ole muuta syytä. Laatua ja/tai kotimaista saa aika harvoin kovin halvalla.

Oma kulutukseni on vaatteiden osalta harkittua. Ostan harvoin ja vähän, ja pidän vaatteitani vuosikausia. Tästä johtuen en ole katsonut tarpeelliseksi asettaa itselleni vaatebudjettia. En käytä luottokortteja tai osamaksuja, joten ostan vain sellaista, johon rahani riittävät. Palasin äsken viime tammikuun pohdintoihin, joissa harkitsin vaateostojen seuraamista. En ole sitä tehnyt, enkä tehnyt suunnitelmaa siitä, mitä tänä vuonna pitäisi ostaa. Olisi ehkä kannattanut, käytössäni olisi silloin dataa arvailujen sijasta. En siis osaa sanoa paljonko rahaa on mennyt enkä muista montako vaatekappaletta olen ostanut. Mutta kaappiin ei ole tullut tungosta eikä tilille miinusta.

Palaan siis alkuperäiseen mietteeseeni, miksi tiedostavan kuluttajan pitäisi olla säästäväinen ja pärjätä mahdollisimman pienillä summilla. Ei tarvitse. Näkisin asian melkein päinvastoin – jos kalliilla saa jotain, mikä kestää käytössä vuosikausia, hinta muuttuu peräti järkeväksi. Mieluummin kerralla hyvä kuin monet halvalla sinne päin, on minun mottoni. Liekö taustalla jokin sitkeään juurtunut protestanttinen etiikka vai perisuomalainen vaatimattomuus, mutta tunnistan tästä huolimatta Saarankin mainitseman epämääräisen nolouden tunteen, jos julkisesti (eli blogissa) pitäisi tunnustaa käyttäneensä johonkin vaatteeseen kolminumeroisen summan. Jostain syystä kalliit vaatteet ovat epäilyttäviä, olipa ostos muuten miten järkevä tahansa. Osaako joku selittää, mistä tämäkin voisi johtua? Onko se sitä, että kyseessä on vaatteet – että kehtaa panostaa omaan ulkonäköönsä niin paljon? Että onhan se aika turhamaista. Vai onko se pelkoa siitä, että jos kertoo ostaneensa jotain kalliimpaa, pidetään heti rikkaana leuhkana? Vai jotain muuta?

No juu. Kaiken tämän perimmäinen ajatus oli kuitenkin se, että ostakaa ihmiset juuri sellaisia ja sen hintaisia vaatteita, kuin teille sopii. Vaateostoksissa hinta on vain yksi osa kokonaisuudesta.

Perfektionismin parempi puoli

Julkaistu , kirjoittanut
23

Minulla on tapana tavoitella täydellisyyttä. Nouseeko lausunnosta niskakarvat pystyyn? Perfektionismilla on vähän paha kaiku. Siitä tulee mieleen sellaiset takakireät, onnettomat tyypit jotka hampaat narskuen suorittavat elämää ja tavoittelevat jotain mahdotonta, ja sitten morkkaavat itseään kun eivät sitä saavuta. Onneksi tuo kuvaus sopii minuun ainoastaan silloin, kun olen todella nälkäinen. (Alhainen verensokeri saa ihmisen sekaisin.) Haluaisin tässä tuoda esiin sen paremman puolen perfektionismista.

En harrasta sisustamista siinä mielessä, että hankkisin kotiin jatkuvasti uutta, järjestelisin sivupöydille kauniita asetelmia tai juoksisin trendimattojen perässä. Mutta olen kyllä tarkka siitä, millaisia huonekaluja meille kelpuutan. Sanoisin, että vain täydellisiä. Juuri nyt tämä on mahdollista, sillä meiltä ei oikeastaan puutu enää mitään. Se tahtoo sanoa, että huusholli toimii hyvin juuri tällä varustuksella. Siksi mikään hankinta ei ole aikakriittinen.

Kiireessä tai rajatussa ajassa on kokemukseni mukaan mahdotonta löytää täydellistä, etenkin jos täytettävänä on paljon erilaisia kriteereitä. On sattuman kauppaa, onko juuri tuolla hetkellä tarjolla olevassa valikoimassa juuri täsmälleen sellaista, mitä haetaan. Tämä koskee tietysti kaikkea muutakin kuin pelkkiä huonekaluja. Useimmille lienee tuttu se tilanne, että muutaman päivän päästä jo joku tilaisuus, johon tarvitsisi juuri tietynlaisen vaatteet. Eikä sellaisia luultavasti juuri silloin ole saatavissa, joten ihmekö tuo, jos tunnelma hieman kiristyy.

Kiireettömyys on rennon perfektionismin salaisuus. Olen suunnitellut hankkivani jossain vaiheessa yhden käytävämaton, mutta en tiedä milloin sopiva tulee vastaan. En aktiivisesti etsiskele, voin odottaa oikeaa vaikka kuinka monta vuotta. Olohuoneeseen hankittiin viime syksynä uusi jalkalamppu. Sen hankkimista oli harkittu noin neljä vuotta. Siinä ajan kuluessa mietittiin monia eri vaihtoehtoja, ja sitten kun huonekaluliikkeessä sattui alennusmyynti, ostimme uuden lampun.

Vaikka itse asiassa tuonkin lampun todellinen odotusaika oli reippaasti kymmenen vuotta. Nimittäin silloin kun ensimmäiseen yhteiseen olohuoneeseen ostettiin lamppuja, meillä oli varaa vain Ikeaan. Ikean lamppu palvelikin hienosti, mutta vuosien varrella ollaan päästy opiskelijabudjetista eteenpäin, ja oli mahdollista investoida lamppuun, jonka kanssa aion elää lopun ikäni. Tämä jos mikä on pitkän tähtäimen perfektionismia. Eikä tästä tule stressiä.

Tällainen verkkainen täydellisyyden tavoittelu on minulle luontaista. Joskus on tiennyt hankkivansa ”riittävän hyvän” väliaikaisen ratkaisun, kuten vaikka sen Ikean lampun, mutta toisaalta jos väliaika kestää sen 15 vuotta, ei voi mielestäni puhua holtittomasta shoppailusta. Suunnittelen siis kaikessa rauhassa mitä haluan, ja sitten yhtä rauhallisesti alan katsella, milloin sellainen tulisi vastaan. Kun prosessi on tällainen hidas ja harkittu, voi tehdä nopeita ostopäätöksiä, eikä silti tule huteja.

Mikä on teidän suhteenne täydellisyyteen, kun puhutaan kodista ja sisustamisesta?

Kirpputorikokemuksia

Julkaistu , kirjoittanut
17

Olen internetin myötä päässyt hieman sisään kirpputorien maailmaan. Olen perinteisten kirpputorien suhteen tosi huono, sekä myyjänä että ostajana. En saa mitään kaupaksi, enkä löydä mitään ostettavaa. Kaikki näyttää vain tosi nuhjuiselta ja epäkiinnostavalta. Mutta sitten liityin erääseen facebookin kierrätysryhmään, ja olen oppinut kaikenlaista.

Etenkin ostajana netti on avannut ihan uuden maailman. Ensinnäkin selaaminen on helppoa, kun epäkiinnostavat voi ohittaa yhdellä vilauksella. Kiinnostavaa tavaraa voi tutkia tarkemmin ja tarvittaessa kysellä lisätietoja. En ole juurikaan ostanut vaatteita kirppikseltä, ennen kuin löysin tämän facebook-version. Olen myös oppinut erottamaan, kenen myyjän tavaroita kannattaa seurata ja kenellä ei ole koskaan mitään kiinnostavaa.

Myymisessä taas on oma vaivansa, enkä ole edelleenkään siinä kovin aktiivinen tai hyvä. Olen kuitenkin huomannut, että olennaisinta kummaltakin kannalta on hinnoittelu. Ainakin itse olen liikkeellä sillä idealla, että kirppikseltä ostetaan halpaa. Tavara tai vaate voi olla hienokin, mutta jos sen hinta on liian lähellä uutta vastaavaa tuotetta, en näe pointtia ostaa käytettyä. Tämä ei taida olla kaikista ekologisin ajatus, mutta näin aivoni vain toimivat. Sen sijaan uudenveroinen mutta halpa saa huomioni helposti.

Tästä johtuen ihmettelen välillä monia myyjiä, jotka pitävät hintaa sellaisilla tavaroilla, joiden arvo on omasta mielestäni käytettynä nolla. Siis että niillä voi olla käyttöarvo, mutta itse en olisi valmis maksamaan ko. tavaroista mitään. Voisin ehkä ottaa vastaan ilmaiseksi mutta en maksaa. Toisaalta tuollainen kauppapaikka on lahjomaton, ja kysyntä ja tarjonta saavat hinnat kohdalleen väistämättä. Välillä naurattaa, miten pienestä voi olla kyse. Myin lasten haalaria ensin kympillä, eikä ketään kiinnostunut. Sen sijaan hinnan pudottua 8 euroon ostaja löytyi välittömästi. Olen huomannut saman myös silloin, kun itse olen ostajana. On oikeastaan aika jännä huomata, miten selkeä käsitys itsellänikin lopulta on siitä, mikä on minkäkin arvoista.

Olen myös huomannut, miten kirpputorikin voi tuottaa mielihaluja. Sitä näkee hauskoja esineitä hirveän halvalla, ja usein ensimmäinen ajatus on, että tuossapa vasta löytö, kannattaisi ostaa. Vaikka oikeasti ei tarvitse sitä mihinkään. Olen toistaiseksi onnistunut vastustamaan näitä impulsseja, mutta ne ovat selvästi olemassa. (Onneksi olen vastustanut. Muuten meillä olisi nyt tarpeettomia kulhoja ja ties mitä.)

Mutta oman kokemuksen myötä voin nykyisin ymmärtää, miksi kirppikset voivat olla jollekin vaarallinen paikka shoppailla. Toisaalta ymmärrän myös sitä, miksi kirppiksillä ei mene ns. hyväkään tavara kaupaksi. En minäkään osta sellaista mitä en tarvitse, joten jos minulla on myynnissä hieno esine, mutta ohikulkijoilla ei ole sille käyttöä, miksi he ostaisivat? Jos haluaa hankkia suurimman osan tavaroistaan tai vaatteistaan käytettyinä, se vaatii paljon enemmän vaivannäköä ja aikaa, kuin uutena ostaminen. Pitää kytätä, milloin sopiva tavara tulee myyntiin, ja siihen menee aikaa.

Paria asiaa jaksan kuitenkin ihmetellä: miksi ihmeessä ihmiset kauppaavat likaisia ja ryppyisiä vaatteita ja tekstiileitä? Ymmärrän, että esim. kengissä voi olla kulumia, ja jos tavara on käytetty, siinä on käytön jälkiä. Mutta tosi usein näkee kuvia ryppyisistä vaatteista, tai myyjä sanoo että tätä ei ole pesty, ostaja pesköön itse. En IKINÄ ostaisi mitään likaista, eikä ryppyiset vaatteet kiinnosta, vaikka olisivat mitä merkkiä. Ihan maalaisjärjellä kuvittelisin, että puhtaat, silitetyt vaatteet houkuttelevat ihmisiä enemmän kuin nuhjuiset.

Toisaalta hämmästelen, kuinka paljon myynnissä on käyttämättömiä vaatteita, joissa on edelleen laput kiinni. Ilmeisesti ihmiset myyvät virheostoksiaan. Tuo lappuineen kaappiin sullominen on sellaista toimintaa, jota on tosi vaikea kuvitella. Mutta toisaalta minä inhoan shoppailua, enkä ikinä osta vahingossa mitään, koska en vahingossa päädy mihinkään kauppaankaan.

Tästä voi muuten rivien välistä lukea, että en osallistu tänä vuonna siivouspäivään myymällä mitään. Siitä on aivan liikaa vaivaa eikä kukaan osta mitään kuitenkaan. Sen sijaan tätä nettikirppistelyä aion jatkaa tasaiseen tahtiin. Entäs te muut? Houkuttaako siivouspäivä (seuraava on 23.5.-15), suositteko nettikirppiksiä vai kenties jotain muuta tapaa?

Ostohimo

Julkaistu , kirjoittanut
18

Viime viikolla teki pitkästä aikaa mieli ihan vaan shoppailla, ja vieläpä Hulluilla päivillä. Historiallinen tunnetila, joka ei ole päässyt kovin usein vaivaamaan.

Oli torstai. Keskiviikkona olin tietenkin jo klikkaillut nettikaupassa ostoskoriin kaiken tarpeellisen. En sortunut mihinkään tarpeettomaan, vaan valitsin kaikkea järkevää, mitä olisi muutenkin pitänyt hankkia. Sitten seuraavana aamuna lähdin aikataulu- ja lastenvahtioptimoidusti liikkeelle tarkoituksena ostaa kangasta, jonka halusin nähdä omin silmin ennen ostopäätöksen tekemistä.

Perille päästyäni toimin tehokkaasti ja nopeasti (en ostanut sitä mitä olin meinannut, vaan kaksi parempaa tuotetta joita ei ollut siihen vihkoon merkitty, eli olin lopputulokseen todella tyytyväinen). Määrätietoisesti kiidin osastolta toiselle lyhintä mahdollista reittiä, enkä vilkuillut sivuilleni lainkaan. Kunnes päädyin sinne Akateemisen alakertaan. Siellä oli laaritolkulla askartelutarvikkeita ja kaikkea sellaista pientä härpäkettä, josta leikki-ikäisen vanhemmilla on jatkuva puute. Siellä se sitten, iski – ostohimo. Olisin halunnut jäädä sinne haahuilemaan ja hipelöimään kaikkea sitä krääsää, ja ehkä vaellella vähän arkikosmetiikan ja kirjojen puolelle myös. Olisin voinut tehdä todellisia löytöjä!

Onneksi se ei ollut mahdollista aikataulusyistä, joten pyyhälsin lopulta tuonkin osaston läpi tehden vain kaksi suunnittelematonta ostosta, ja sitten takaisin ulos. Mutta koko loppuviikon takaraivoon jäi pyörimään ajatus, että olisipa ihanaa lähteä Hulluille päiville shoppailemaan. En päässyt tätä toivetta toteuttamaan, mutta olisin kyllä mennyt jos olisin vain ehtinyt. Samalla ihmettelin, mikä minuun oikein on mennyt.

Analysoin, että houkuttimia oli monia. Noilla osastoilla kaikki tavarat olivat selkeästi esillä, valikoimaa oli hirveästi mutta ihmisiä vähän. Olisin voinut ostella kaikessa rauhassa  varastoon kaikkea hyödyllistä, koska tykkään siitä että tietynlaisia varastoja on olemassa. On ärsyttävää lähteä etsimään synttärilahjaa tarhakaverille edellisenä päivänä – sen sijaan on hyvin kätevää vain katsoa, mitä kotoa löytyy. Tietoisuus siitä, että kaikki oli nyt aika halpaa oli vain plussaa. Mutta eniten minua veti puoleensa juuri se valikoima, että kaiken saisi kerralla samasta paikasta.

Ihanuudet jäivät nyt ostamatta, mutta tunnistin hieman omia shoppailumotivaatioitani. Halpuus on kivaa, mutta kätevyys on se juttu mikä minuun vetoaa. Haluan päästä kaupoilla mahdollisimman helpolla. Vaatteiden penkominen alerekeistä ei kiinnosta, koska siinä pitää nähdä vaivaa niin paljon. Mutta kun esillä on kymmenen erilaista värikynäsettiä joista vaan valitsee parhaan, olen ihan eri tavalla kiinnostunut.

Hyödynsittekö te viime aikojen alepäiviä?

Kosmetiikan kulutuksesta

Julkaistu , kirjoittanut
14

Aloin vaateasioiden päälle miettiä kosmetiikkaa. Sen käyttöä en ole ajatellut ruveta seuraamaan, sillä turhaa ei todellakaan tule ostettua. Käyttöni on varsin vähäistä, ja tämä on konkretisoitunut suihkugeelin myötä. Ostin 2013 joulukuussa uuden suihkugeelin. Pullossa oli 250ml. Nyt, vuoden 2015 tammikuussa siinä on jäljellä yhteen käyttökertaan. Yksi pullo on siis riittänyt noin 13 kuukautta. Olen miettinyt, käytänkö tuotetta jotenkin erityisen säästeliäästi, kun se on kestänyt noin pitkään, vai onko Body Shopin suihkugeeli jotenkin poikkeuksellisen riittoisaa. Ihmettelen tätä, sillä monia kosmetiikkablogeja lukiessa tulee tunne, että monet joutuvat hankkimaan uusia tuotteita vähän väliä edellisten loppuessa. Minulla riittää monet tuotteet koko vuodeksi. Tosin syynä voi olla lähinnä se, että tälläydyn niin harvoin.

Sinänsä tykkään kosmetiikasta, en välttele sitä mitenkään periaatteesta. En vain ole siitä niin innostunut, että olisin kiinnostunut kokeilemaan kaikenlaista uutta mitä markkinoille tulee. Päinvastoin, olen yrittänyt päästä vajaista puteleista eroon (ja aika hyvin onnistunutkin) ja ostan uuden vasta, kun edellinen alkaa lähestyä loppuaan. Tässä tosin ennakoin, sillä inhoan tilannetta, että jokin olennainen tuote kuten sampoo, dödö tai hammastahna olisi päässyt kokonaan loppumaan eikä uutta olisi odottamassa. Niinpä ostin esimerkiksi joululomalla uuden dödön odottamaan sitä, että viimeinen neljännes kuluu edellisestä loppuun.

Varsinaisia meikkejä tekisi mieli välillä ihan shoppaillakin, mutta yleensä vastustan kiusausta sillä perusteella, että kotoa löytyy jo vastaava tuote. Tämä siksi, että että ne kuluvat käytössäni niin kovin hitaasti loppuun. Viime vuonna ostin ripsivärin, huulipunan ja mineraalipohjan. Ripsari oli aiheellista uusia, meikkipohja oli loppu ja huulipunan ostin juhliin, saman sävyistä ei ennestään löytynyt. Nyt voinkin ihmetellä, miten saan kokonaisen uuden huulipunan kulumaan, kun käyttöä löytyy ehkä kerran kuussa ja niitä edellisiäkin on muutama. Ostin myös pari kynsilakkaa, niitä Mavalan minikokoisia, sillä niiden voin kuvitella joskus jopa loppuvan.

On mukavaa huomata, että joku kulutuksen osa-alue on tullut kuntoon ihan itsestään, tosin varmasti blogin myötävaikutuksella.

Vaateasioita vuoden alkuun

Julkaistu , kirjoittanut
31

Olen viime päivät vaivannut päätäni vaatteilla. Kiinnostuneena olen lukenut erilaisia raportteja vuoden vaateostoksista ja -budjeteista, ja miettinyt miten voisin soveltaa samaa omassa elämässäni. Esimerkiksi tämä budjettikysymys: voin rehellisesti sanoa, että en osaisi tältä istumalta kertoa, paljonko käytin viime vuonna vaatteisiin rahaa.

Pohdiskelin tätä ääneen ja törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Kun kerroin budjettiajatuksesta ystävilleni, kaksi eri ihmistä kysyi, miksi tekisin niin. Molemmat ihmettelivät, mikä tarve minulla on seurata vaatemenojani, kun en muutenkaan tuhlaile tai shoppaile holtittomasti, enkä joudu ostamaan vaatteita viimeisillä rahoillani. Hämmästelin itse tätä hämmästelyä – tarvitseeko ihmisellä olla varsinainen ongelma, ennen kuin kulutuksen seuraaminen olisi tarpeellista? Oma motiivini on sama kuin syksyllä ruokamenojen kanssa. Haluan olla tietoisempi omista valinnoistani. Minusta olisi hyvä, että ymmärtäisin oman kulutukseni suuruusluokkia, vaikka eläisinkin kohtuullisesti.

Näiden pohdintojen seurauksena olen yrittänyt palauttaa mieleen, mitä vaatteita ostin viime vuonna. Koska en pitänyt kirjaa, olen muistin varassa enkä uskalla luvata että lista on täydellinen.

  1. Arelalizzan kashmirvillaiset irtohihat. Kuulostaa erikoiselta, mutta yksi parhaista vaateinvestoinneista ikinä. Ostin ne alesta.
  2. Alusvaatteita (normaalihintaisia)
  3. Alustoppi (samoin)
  4. Sukkia ja sukkahousuja. Olen nykyisin vannoutunut bambukuidun kannattaja sukka-asioissa, joten 7 paria sukkia ja kahdet tai kolmet sukkikset maksoivat yhteensä reilun 100€ vaikka käytinkin näihinkin 10% -alekuponkia. Toisaalta tänä vuonna ei luultavasti tarvita uusia ollenkaan.
  5. Kaksi kevytuntuvatakkia. Toinen oli ns. turha, mutta ei se paljoa kaduta vieläkään. Ja nämäkin olivat alessa.
  6. Kolmet farkut. Näistä kahdet olivat ns. äitiysmallia, ja olen jo myynyt ne eteenpäin. Yhdet alesta, kahdet normaalihinnalla eli kalliilla.
  7. 4 (äitiys/imetys) mekkoa, joista kaksi kirppikseltä ja kaksi uutena. Yksi osoittautui virheostokseksi (onneksi oli toinen kirppislöydöistä) ja on kirppispinossa. Kolme muuta aktiivikäytössä.
  8. T-paitoja (odotus/imetys) kymmenkunta. Alesta mahdollisuuksien mukaan mutta osa täydellä hinnalla.
  9. Pari metykseen sopivaa neuletta. Alesta nämäkin.
  10. Pari yöpaitaa ja pyjama, täydellä hinnalla molemmat.

Näiden lisäksi vaihdatin talvikenkiin vetoketjut suutarilla ja muokkautin yhdet uudet tavalliset rintaliivit imetysmallisiksi (kyllä! sekin on mahdollista!). Pesetin yhden mekon pesulassa ja ostin kankaan juhlavaatteeseen, jonka äitini ompeli. Sain vuoden aikana lahjaksi oloasun ja villahuivin, jotka  molemmat ovat kovassa käytössä.

Nuo kaikki muistan, on mahdollista että joukosta puuttuu joku vaate, mutta tuossa on valtaosa vuoden vaatehankinnoista. Viime vuosi oli poikkeuksellinen, koska tarvitsin koko vuoden erilaisia odotukseen ja imetykseen sopivia vaatteita. En ostanut ”tavallisia” vaatteita juuri lainkaan, ja näiden muiden käyttöikä on verrattain lyhyt. Tänä vuonna täytyy siis varautua joka tapauksessa uusimaan osa vaatteista puolessa välissä vuotta.

Määrällisesti vaatteita tuli aika paljon. Toisaalta olen myös hankkiutunut melkein yhtä suuresta määrästä eroon. Myin kahdet farkut ja lahjoitin tuttavalle kaikki muut eli aikamoisen pinon odotusvaatteita. Kappalemääräisesti kiertoon lähti varmaan noin 10 vaatetta. Roskikseen asti kului jokunen sukkapari sekä parit sukkahousut, ja tarpeeton ja vanha toppatakki lähti kierrätykseen. Lisäksi olen lahjoittanut muutaman pieneksi jääneen vaatteen ystävälle, joka on kätevästi samoissa mitoissa kuin minä muutama vuosi sitten.

Mitä kaikki maksoi? Korjaus- ja pesulakulut olivat yhteensä noin 100€. Sen sijaan vaatteet tulivat lopulta aika kalliiksi. Luulisin että todellisuus hipoo 2000 euroa kaikkineen päivineen. (Mutta puolustaudun tällä erikoisella vuodella, jossa on erikoisia tarpeita. Yrittäkää itse ostaa laadukkaita imetysvaatteita halvalla. Ei onnistu.) Toisaalta tiedän että laadukkaat vaatteet voi myydä järkevällä hinnalla eteenpäin vielä tämän vuoden aikana, jolloin tulee tasoitusta.

Epäonnistunteita tai tarpeettomia ostoksia oli se yksi mekko (20€) ja toinen takeista, joka maksoi vajaan satasen, en muista enää tarkalleen, noin 60-80€. Eli vaikka olisin jättänyt nämä ostamatta, kokonaisbudjetti ei olisi siitä hirveästi pienentynyt. Tai siis, on tietenkin makuasia kuinka monta sukkaparia, alustoppia tai t-paitaa ihminen tarvitsee, mutta ei nyt ruveta saivartelemaan siitä. Tämän hetkinen käyttövaatevarasto täyttäisi P333-säännöt kirkkaasti, paitsi että näillä samoilla mennään jo seitsemättä kuukautta. Joten en ala tuskittelemaan näistä määristä yhtään. Mielestäni vaatteita on käytössä itselleni sopiva määrä.

Seuraavaksi haluan ennakoida, mitä vaatetarpeita tänä vuonna on tulossa sekä mahdollisesti arvioida niihin kuluvaa rahaa etukäteen. Mutta se jää seuraavaan postaukseen, tämäkin venähti jo pitkäksi. Kertokaa tekin, millaisia strategioita teillä on vaatevarastojenne suhteen? Pidättekö kirjaa ostoksista? Entä onko budjettia käytössä? Kaikki kiinnostaa!

Älä osta mitään (turhaa)

Julkaistu , kirjoittanut
8

Huomenna voi vaihtoehtoisesti viettää joko Älä osta mitään -päivää taikka sitten Mustaa Perjantaita, eli amerikkalaisittain Black Fridayta. Käsittääkseni ensimmäinen on syntynyt vastavoimaksi jälkimmäiselle. Kiitospäivän jälkeisessä ostomaniassa ei kieltämättä olekaan hirveästi järkeä. Huomasin sähköpostiin tulleesta mainoksesta, että myös Suomessa on merkkejä siitä, että tätä perinnettä aletaan ujuttaa myös meille.

Älä osta mitään -päivä on ihan hauska idea, mutta haluaisin kehittää sitä edelleen. Esimerkisi Älä osta mitään turhaa -päivä olisi minusta vielä parempi. Tai miten olisi Älä osta tavaraa -päivä? Pelkästään ostamisen kieltäminen on turhan yksinkertaista, eikä yhden päivän lakko muuta mitään, jos se vain lykkää ostohetkeä seuraavaan päivään. Sen sijaan olisi hyödyllistä herätellä ihmisiä tiedostamaan mitä he oikein ostavat ja miksi. Shoppailu voi olla tapa, sijaistoiminto, palkinto tai yritys hoitaa huonoa oloa. Minimalismin Ilo pohtii esimerkiksi tuota jälkimmäistä juuri tänään. On eri asia ostaa itselleen vaikkapa uusi vaate siksi, että on ollut niin rankka päivä, kuin ostaa uusi vaate siksi, että sattuu sellaisen tarvitsemaan.

Mutta eihän meistä kukaan ole täydellinen. Olen itsekin sortunut turhuuksiin aina välillä,  eikä tässäkään tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Silti etenkin alennusmyynneissä on aiheellista pitää pää kylmänä. Ostanko siksi, että oikeasti tavaralle olisi jotain käyttöä, vai siksi että se sattuu olemaan myynnissä niin halvalla? Haluanko todella sen mitä olen ostamassa, vai havittelenko ostamisella jotain ihan muuta? Selasin äsken parin amerikkalaisen nettikaupan sivuja. Yhdessä oli alennusmyynnit jo alkaneet, etuajassa. Vastaan tuli muutamia ”ohhoh, onpas halpaa” -tuotteita, mutta asiaa hetken pohdittuani en keksinyt niille todellista tarvetta. Saavat jäädä jonkun muun ostettaviksi.

Voikin olla, että huomenna kuitenkin vietän päiväni ostamatta mitään. Entä te? Vietättekö Älä osta mitään -päivää?

LISÄYS: Lukaisin juuri tuon pari vuotta vanhan kirjoitukseni samasta aiheesta. Nauratti. Olenpas ollut kipakalla päällä! Mutta tässä huomaa myös sen, miten ajatukset kehittyvät ajan myötä. Perusidea on edelleen sama (ostamatta jättämisessä ei ole hirveästi hyötyä, jos kokonaiskulutuksen määrä ei laske), mutta huomaan tulleeni vielä kriittisemmäksi shoppailun suhteen. Mutta täytyy sanoa, että eivät nuo tuolloin ostetut vaatteet ole hukkaan menneet, sillä kaikki ovat käytössä edelleen. Juuri eilen hain yhden mekon pesulasta, jotta voin panna sen päälleni jouluna.

Mitä kannattaa ostaa

Julkaistu , kirjoittanut
14

Aloin edelliseen tulleiden kommenttien johdosta pohtia, mitkä ovat sellaisia tavaroita, joiden shoppailu alepäiviltä kannattaa. Tässä oma listani:

  • Todelliset Löydöt. Tarkoittaa kauan etsittyä tavaraa, joka tulee täydellisenä vastaan puolella hinnalla. Kannattaa ostaa. Kyseessä voi olla mikä asia tahansa vaatteesta huonekaluun. Löytö voi olla vaikka malliparikengät, joiden kausi on vasta puolen vuoden päästä. Tyypillistä on, että nämä ovat niitä esineitä, joita ei välttämättä tulekaan uudelleen tarjolle.
  • Käyttötavarat, joita kuluu jatkuvasti ja joita siksi kannattaa ostaa varastoon halvemmalla. Esimerkkinä saippuat, pesuaineet ja vastaavat. Kuitenkin vain sen verran, että ylimääräiset mahtuvat siististi jonnekin niille varattuun säilytyspaikkaan. Tähän kategoriaan voi laskea myös esim. jotkut lastenvaatteet, joille tietää tulevan tarvetta lähikuukausien aikana ja alennus on reilu (esim. talvihaalarit), tai ruokatarjoukset.
  • Täydelliset lahjat. Osuvien lahjojen hankkiminen on aika vaikeaa minusta, joten jos joskus sattuu tulemaan jokin sellainen juttu vastaan, jonka tietää sopivan lahjaksi kuin nakutettu, se kannattaa minusta ostaa vaikka jouluun olisi vielä kuukausia aikaa.
  • Harkitut hankinnat. Vähän sama asia kuin täydelliset löydöt. Eli nämä ovat sellaisia tavaroita, joiden ostamista on suunnitellut pitkään ja joiden omistamisen uskoo lisäävän onnellisuutta tai helpottavan elämää merkittävästi. Yleensä näiden suhteen on varsin hintatietoinen, jos hankintaa on ehtinyt suunnitella pidempään. Joten jos alepäivillä tulee oikea esine vastaan, kyllä se on silloin ihan järkevää hankkia sieltä.

Niin hienoa kuin olisikin olla ikinä ostamatta mitään, se ei ole mielestäni mahdollista eikä edes tarpeen. Sen sijaan kyseenalaistan noiden alepäivien lietsoman ostohysterian, jolloin alkaa hamstrata tavaraa siinä harhaluulossa, että hammastahna loppuu maailmasta ellei sitä osta JUURI NYT. Tähän liittyy se, että mielestäni ei kannata ostaa varastoon tavaraa, jota varmuudella saa jatkossakin kun vanha loppuu, ellei alennus ole todella merkittävä. Eniten kritisoin kuitenkin sellaista shoppailua, joka tapahtuu puolihuolimattomasti siksi, ettei parempaakaan tekemistä ole. Täti täällä taas paasaa, mutta tätä mieltä nyt kuitenkin olen.