Aihearkisto: Kierrätys

Kuinka vähentää tekstiilijätettä

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tiedän lähes sadan gramman tarkkuudella, paljonko tuotan vuodessa tekstiilijätettä, sillä pari vuotta sitten punnitsin 12 kuukauden ajan kaikki roskiin heittämäni tekstiilit. Laskelmassa oli mukana sekä minun, kahden lapsen sekä kodin yhteiset tekstiilit. Lopputulos oli 4,3kg, mikä on noin kolmasosa siitä tekstiilien määrästä, mitä suomalainen keskimäärin heittää vuoden aikana roskiin (13-18kg VTT:n mukaan). Minun ei vuoden aikana tarvinnut heittää roskiin mitään muuta, kuin sellaista tekstiiliä, jonka paikka todella on roskiksessa: rikkinäisiä sukkia, alusvaatteita, kurarukkasia ja rättejä.

Nämä ovat roskaa, jota ei kannata enää erikseen kierrättää.

Kun juttelin Outi Pyyn kanssa Arkijärki-podcastissa, hän totesi että esim. kuolinpesän tyhjennyksessä tulee helposti tuo 13kg täyteen. Tai että kun ihmiset muuttavat, he tyhjentävät kaappejaan ja roudaavat sitten hirveän määrän vaatetta hyväntekeväisyyteen, tai laittavat suoraan roskikseen. Itse epäilen, että myös konmaribuumilla on tässä vaikutusta. Mariehan kehottaa kylmästi heittämään kaiken pois, mikä ei ilahduta. Vaatteiden osalta maritus on helppoa tehdä, mutta pikkuisen epäilen, jaksaako sellaisen urakan jälkeen aina kaikkia poistoja niin tarkasti lajitella.

Mutta pelkät muutot, kuolinpesät ja marittajat eivät voi olla vastuussa kaikesta poisheitetystä tekstiilistä. Vaatteita on vaikea kuluttaa loppuun, ellei satu olemaan alle kouluikäinen. Ilmeisesti ihmiset heittävät siis pois myös sellaista, joka joko on, tai josta edelleen saisi helposti vielä käyttökelpoista, joten jaan seuraavaksi omat vinkkini tekstiilijätteen vähentämiseksi. Huomautan, että en ole nollahukkailija, joten nämä ovat matalan kynnyksen toimenpiteitä. En kehota ketään ratkomaan farkuntaskuja irti ommellakseen niistä patalappuja. Jos haluat niin tehdä, niin aivan mahtavaa! Nämä minun keinoni eivät vaadi ihan niin paljon vaivaa.

  1. Korjaa pikkuviat. Jos et osaa ommella nappia, katso vaikka youtubesta ohjevideo. Itse korjaan lastenvaatteisiin tulleet rei’ät silitettävillä paikoilla. Ne eivät kestä ikuisesti, mutta korjaukseen menee pari minuuttia, eikä ompelukonetta vaadita. Youtubesta löytyy ohjeet myös mm. siihen, miten vetoketjun voi korjata itse. Usein pienet korjaukset ovat oikeasti helppo tehdä, etenkin ohjevideon avulla.
  2. Jos et itse kerta kaikkiaan osaa, pyydä ompelutaitoista tuttavaa avuksi. Tee vaikka vaihtokauppa – voit tarjoutua lastenhoitajaksi, leipoa leivän tai vaihtaa talvirenkaat korjausompelua vastaan, mikä nyt onkaan oma vahvuusalueesi. Sanon silti, että esim. napin paikalleen ompelu ei ole vaativaa. Käsittääkseni ala-asteikäisen voi olettaa suorituvan tehtävästä.
  3. Kalliimmat vaatteet, joissa on isompi ongelma, kannattaa viedä suoraan ammattitaitoiselle ompelijalle. Ompelija vaihtaa vetoketjut, lyhentää lahkeet ja voi jopa muuntaa vaatteen istuvuutta.  Tosin ompelija tekee myös pienempiä töitä, kuten korjaa revenneitä saumoja, jos siihen ei itse kerta kaikkiaan kykene.
  4. Kestotahrat saa piiloon värjäämällä. Värjäys onnistuu helposti omassa pesukoneessa. Olen kokeillut tätä pari kertaa, eikä se vaadi muuta kuin taidon käyttää pesukonetta. Tästä on tulossa ensi viikolla postaus!
  5. Työllistä ompelijan lisäksi suutaria ja pesulaa. Ostin kerran kirppikseltä hameen, joka oli pesty vesipesussa pesulapun ohjeen vastaisesti. Sen seurauksena hamekangas ja päälle ommeltu applikointi olivat kutistuneet eri tavoilla, ja hame näytti siksi oudolta. Mutta pesulassa vaate saatiin oikeanlaisella pesulla ja ammattimaisella silityksellä jälleen uudenveroiseksi.

Jos tällaisen vaatehuollon tekeminen on oikeasti täysin mahdotonta, vaatetta voi tarjota ilmaiseksi erilaisissa netin kirppis-, roskalava- ym. ryhmissä. Pikkuvikaisille vaatteille voi löytyä ottaja, jos ei tarvitse maksaa. Jos vaatteessa ei ole mitään muuta vikaa, kuin irronnut nappi, sen paikka ei todellakaan ole roskiksessa, mutta ei myöskään keräyslaatikossa. Jos napin ompelu on ylivoimainen tehtävä, pitää harkita tarkkaan, onko varaa ostaa kovin halpoja ja heikkolaatuisia vaatteita, jos siis nimittäin ei halua olla osa maailman tekstiilijäteongelmaa.

Yllämainitut toimenpiteet eivät välttämättä maksa juurikaan. Olen tänä kesänä mm. värjännyt tahraisia vaatteita, yhden väripussin hinta on alle 10 euroa, ja se riittää useamman vaatteen värjäämiseen. Liimasin itse 15 vuotta vanhojen sandaalien irvistävät pohjat kiinni kenkiin, ei maksanut mitään mutta käyttöikää tuli monta vuotta lisää. Korjautin suutarilla nahkaisen laukun, josta nahka oli ratkennut vetoketjun vierestä. Vika on rakenteellinen, eli se saattaa ilmetä korjauksesta huolimatta joskus uudestaan. Mutta silti, korjaus maksoi vain 7€. Sillä hinnalla kassi kannattaa korjauttaa vielä monta kertaa. Meidän kadun ompelija ottaa lahkeiden lyhentämisestä 15 euroa. Ei päätä huimaava summa sekään.

Kodintekstiilejä voi yleensä käyttää moniin tarkoituksiin, vaikka ne eivät enää alkuperäiseen kelpaisikaan. Rikkinäiset lakanat ja pöytäliinat ovat hyviä, kun pitää suojata auton penkkejä, huonekaluja tms. (Olen myös tehnyt vanhoista lakanoista tyynynliinoja, vaikka tämä kieltämättä vaatii jo ompelukonetta ja vähän enemmän taitoa.) Trikoovaatteet käytän yleensä loppuun siivousrätteinä. Finlayson ottaa vastaan vanhoja lakanoita ja pöytäliinoja sekä farkkuja, joista tehdään uusia tuotteita, kuten mattoja. Tällainen kierrätys erinomainen loppusijoituspaikka näille tekstiileille, ehdottomasti parempi, kuin sekajäte.

Jos vaatteessa on elastaania, siitä ei ole kuitukeräyksessä iloa. Siksi esim. T-paita, jossa on mukana elastaania, on minusta parempi käyttää loppuun siivousrättinä ja heittää sitten roskikseen. Eihän se tietenkään ole sama kuin kunnon mikrokuituliina, mutta erityisen likaisiin kohtiin en parhaita siivousliinoja viitsi käyttää. Auton vanteet, vessanpöntön, patterien taustat, pahat kurat, öljyt ja eritteet voi pyyhkiä tällaiseen riepuun, jonka voi sitten laittaa roskiin. Näin vaate palvelee loppuun asti, eikä tarvitse ajatella, että roskiin menisi käyttökelpoista tekstiiliä.

Kaikki edellä mainitut keinot ovat tapoja, joilla pidennetään tekstiilien käyttöikää niin, ettei roskiin menisi ainakaan mitään sellaista, mitä vielä voisi helposti käyttää. Jos ei halua olla osa ongelmaa, on oltava osa ratkaisua, ja tässä tapauksessa ratkaisu on panostaa vaatteiden huoltamiseen. Toinen osa ratkaisua on ostaa vähemmän vaatteita ja yrittää hankkia käytettyä, jotta tekstiilin määrä maailmassa ylipäätään vähenisi. Kolmas ratkaisu on ostaa mahdollisimman laadukasta, niin että vaikka vaatteeseen jonain päivänä kyllästyisi, se olisi edelleen käyttökelpoinen jollekin toiselle.

Onko teillä lisää vinkkejä? Kommenttiboksi on auki!

Afrikkaan päätynyt lumppu on meidän vika

Julkaistu , kirjoittanut
16

Luin juuri YLEn nettisivuilta jutun siitä, kuinka Fidalle lahjoitettu vaate olikin organisaation lupauksista huolimatta päätynyt Afrikkaan. Fidan keräyslaatikkoon oli jätetty vaate, johon oli kiinnetetty paikannin. Se lähetti puoli vuotta tietoa siitä, missä huppari matkasi, ja lopulta vaate päätyi Nigeriaan. UFFin laatikkoon jätetty vaate puolesta päätyi Keniaan. Sitten haastateltiin organisaatioiden johtoa, että miten tässä näin kävi, kun esimerkiksi Fida lupaa, ettei vaatteita rahdata toiselle puolelle maapalloa.

Tietysti on ikävää, ettei prosessi toiminut sataprosenttisesti. Mutta minua kiukuttaa ihan muusta syystä. Katsokaa niitä vaatteita, joita on käytetty esimerkkinä! Ne ovat rikkinäisiä, kestotahraisia, kulahtaneita, haisevia, koirankarvassa, tupakanpolttamia – siis sanalla sanoen karseita. Niiden paikka on ihan muualla, kuin yhdessäkään kierrätyslaatikossa. Täsmällisesti ottaen niiden paikka on jätekeräyksessä. Suomessa. Noiden vaatteiden ei olisi ikinä pitänyt päätyä mihinkään hyväntekeväisyyskeräykseen. Miesten pikkutakki on tahrainen, koirankarvoissa ja lisäksi nappi on irti. Sitä ei kukaan laittaisi päälleen, saati sitten sitä toista haisevaa, tupakan reijittämää takkia, tai rikkinäistä ja kestotahraista hupparia.

On aivan turhaa kauhistella sitä, että kehitysmaihin päätyy hirveää lumppua. Kuka siitä on vastuussa? No tietenkin se ihminen, joka ei ole viitsinyt itse laittaa vaatettaan roskikseen tai asianmukaiseen lumppukeräykseen, vaan sen sijaan on ulkoistanut lajittelun hyväntekeväisyysjärjestölle. Jos sinä laitat karmean rääsyn UFFin keräyslaatikkoon SINÄ olet vastuussa, jos se päätyy paikkaan, jonne et haluaisi sen päätyvän. Hyväntekeväisyysjärjestöjen tehtävä on tehdä hyväntekeväisyyttä, ei toimia jonkinlaisena ilmaisena jätelajittelukeskuksena. Kyllä meillä lahjoittajillakin on asiasta vastuuta.

Olen viime vuonna kirjoittanut selkeät ohjeet siitä, miten vaatteet lahjoitetaan oikein. Sieltä löytyy täsmälliset ohjeet mm. kenkien ja laukkujen pakkaamiseen ja vaatteiden huolittelemiseen. Tässä kuitenkin supertiivis kertaus:

  • Pakkaa kaikki vesitiiviisti, sillä keräyslaatikot eivät pidä vettä ja kastuneet vaatteet menevät suoraan roskiin. Kiinnitä kenkäparit yhteen, laita ne eri pussiin vaatteiden kanssa. Yksittäisellä kengällä ei kukaan tee mitään.
  • Vaate ei saa haista, siinä ei saa olla karvoja, se ei saa olla rikki, siinä ei saa olla tahroja. Vaatteen tulee on sellaisessa kunnossa, että sen voi laittaa suoraan päälle ja lähteä kaupungille. Jos vaate ei ole käyttökunnossa, sen paikka ei ole hyväntekeväisyyskeräykessä!
  • Ainoa poikkeus edelliseen on vintagevaatteet, eli yli 30 vuotta vanhat vaatteet. Niissä ei haittaa, jos on pikkuvikoja. 50-luvun jakkupuku, josta on nappi irti, on ok lahjoitus. Viime vuonna ostettu Zaran paitis, josta on nappi irti, ei ole.
  • Alusvaatteita ja sukkia ei voi lahjoittaa, elleivät ne ole kirjaimellisesti uutta vastaavassa kunnossa. Mieti itse, laittaisitko jonkun vanhat kulahtaneet kalsarit päällesi.

Jos emme halua, että käyttökelvotonta vaatejätettä päätyy kehitysmaiden riesaksi, meidän täytyy lakata kuskaamasta sellaista hyväntekeväisyyteen. Jos et jaksa nähdä vaivaa kunnostaaksesi vaatteen myyntikuntoon, niin tietoiskuna voin kertoa, että ei sitä tee kukaan muukaan. Järjestöt eivät pese, korjaa tai silitä saamiaan vaatelahjoituksia. Vaatteen tulee olla valmiiksi myyntikuntoinen. Jos se ei ole, niin silloin siitä valitettavasti tulee järjestölle kuluja, ei suinkaan tuottoa hyvään tarkoitukseen, kuten toiminnan ideana olisi. Samalla kasvaa riski siihen, että sinusta tulee osa maailman tekstiilijäteongelmaa. Tämän vuoksi myös vaatteiden oikeanlainen pakkaaminen on erittäin tärkeää. Joskus vaate homehtuu pilalle ennen kuin se päätyy edes lajitteluun, koska se on lahjoitettu pussissa, johon on päässyt vettä sisälle.

Outi Pyy on tehnyt oheisen kaavion, jota noudattamalla tällä hetkellä tietää toimivansa mahdollisimman oikein. Suomessa tehdään tällä hetkellä kovasti töitä tekstiilikierrätyksen edistämiseksi, ja muutaman vuoden päästä kuva näyttääkin luultavasti erilaiselta. Jo nyt pääkaupunkiseudulla on mahdollista viedä lumppua Sorttiasemille (HUOM! ei alusvaatteita eikä sukkia!), mutta kaikissa kaupungeissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Silloin Lindex, H&M tai muu vastaava keräys voi olla se ainoa mahdollisuus, mutta ei sinnekään mitä tahansa kannata kipata. Ei niitä rikkinäisiä sukkia tai tupakanpolttamia takkeja. Suosittelen muuten Outin kanavia kaikille, joita tekstiilikierrätys, vaatteiden vastuullisuus ja esimerkiksi järkevä pyykkihuolto kiinnostaa!

Summa summarum: lumpun paikka ei ole hyväntekeväisyydessä. Se, että kehitysmaihin päätyy käyttökelpoista vaatetta ei ole vastaava ongelma, koska niillä on siellä markkinat. Ongelma on käyttökelvoton vaate, joka saattaa kirjaimellisesti päätyä katuojaan, sillä noista maista puuttuu samanlaiset jätteenkäsittelylaitokset, kuin meillä Suomessa on. Jos haluamme estää sen, ratkaisu on helppo. Ei työnnetä keräyslaatikoihin mitä tahansa riepua. Ei ulkoisteta vaatekierrätystä organisaatioille, joiden vastuulla se ei ole, vaan hoidetaan omat tekstiilijätteet itse. Tämä on helpoin ja yksinkertaisin tapa estää MOT:n dokumentissaan esittämä tilanne.

Uusi mökki, vanhat tavarat

Julkaistu , kirjoittanut
2

Meidän kesämökki laajeni tänä vuonna pienellä lisärakennuksella. Vaikka uusi rakennus on pinta-alaltaan varsin pieni, olen ollut hämmästynyt siitä, millaisen määrän tavaraa se vetää. Tässä uudessa saunamökissä on siis neljä tilaa: eteinen, sauna, kylpyhuone ja asuinhuone. Eteinen on kooltaan reilut pari neliötä, kylpyhuone pitää sisällään suihkukaapin, kuumavesiboilerin, wc-pytyn, lavuaarin ja pikkuisen jääkaapin. Asuinhuoneen pinta-ala on noin 20 neliömetriä. Mistään kartanosta ei siis todellakaan ole kyse.

Pienuudestaan huolimatta mökkiin on kuskattu uskomaton määrä kaikenlaista tarpeetonta tavaraa meiltä kotoa, jolle taas siellä on ollut tarvetta. Koska mökki pitää sisustaa alusta asti, tavaraa tietysti tarvitaankin. Asuinhuoneen lattialla on kaksi mattoa, jotka molemmat ovat olleet rullalla varastossa monta vuotta. Sohvan suojaksi heitettiin päiväpeitto, joka myös on ollut tarpeeton. Saunaa varten puolestaan on tarvittu laudeliinoja ja pyyhkeitä, eikä niitäkään ole tarvinnut ostaa. Meillä eteisremontin myötä tarpeettomaksi käynyt kenkäteline löysi paikkansa mökin ovensuusta.

Tämä nykyaikainen ”rakentaminen” on kyllä ihmeellistä. Nopeaa myös.

Mutta erikoisempiakin tavaroita mökkiin on mahtunut. Sohvalle haluttiin lisää tyynyjä, mutta vain tyynynliinat ostettiin uutena. Noiden sohvatyynyjen sisään on saatu piilotettua ainakin kaksi vauvanpeittoa, pari ikivanhaa lastentyynyä, sekä lukuisia ”vierastyynyjä”, siis sellaisia vanhoja tyynyjä, jotka oikeastaan oli jo poistettu käytöstä. Nukkumiseen liian litistynyt tyyny toimii ongelmitta sohvatyynynä edelleen. Olen vienyt myös värjääntyneitä tai rispaantuneita pikkupyyhkeitä lattiapyyhkeiksi kylpyhuoneeseen. Vanha lastenhuoneen matto, joka kulahti auringossa laikukkaaksi, toimii edelleen mainiosti terassilla. Tällaiset tavarat ovat niitä, joista minun on yleensä vaikea luopua. Periaatteessa toimiva tavara, mutta sen verran kulunut, ettei enää halua aktiiviseen käyttöön. Olen aivan onnessani, kun näitä ei tarvitsekaan heittää roskiin, vaan ne voivat palvella uudessa käyttötarkoituksessa vielä monta vuotta.

Vaikeinta minulle on luopua sellaisista kunnollisista tavaroista, joille ei enää ole käyttöä mutta jotka eivät enää omaan kotiin sovi. Esimerkiksi varastossa on ollut liinavaatteita 120-140cm leveään sänkyyn, peruina siltä ajalta kun asuimme vielä pienessä opiskelijakaksiossa. Meillä on ollut jo varmaan 15 vuotta käytössä normaali parisänky, mutta en ole halunnut luopua liian kapeista lakanoista, koska ne ovat olleet täysin käyttökelpoisia – ainoastaan väärän kokoisia. Mutta kas – uuden mökin sänky onkin vain 140cm leveä, samoin kuin vuodesohva. Kaikille vanhoille lakanoille tulikin jälleen käyttöä. Jos olisin kuskannut nämä kirppikselle tai hyväntekeväisyyteen, olisin nyt joutunut ostamaan uudet tilalle.

Ja siellä lentää sauna.

Vedän tästä johtopäätöksen, että joskus tosiaan käy niin, että aika tavaran kaupitsee. Olen voinut säästää noita kaikkia tavaroita, sillä minulla on ollut niille tilaa kotona. Jos olisin asunut ahtaammin, olisin varmasti karsinutkin ankarammin. Säilyttämisessä on siis rajansa, ja säilytettävä määrä pitää suhteuttaa käytettävissä olevaan ylimääräiseen tilaan. Mökkiä sisustaessa on kuitenkin ollut hyötyä siitä, että kotona on ollut vähän ylimääräisiä varastoja. Toisaalta on ollut hirveän hauskaa tyhjentää niitä varastoja käyttöön. Siitä on seurannut miellyttäviä ketjureaktioita kotona, kun vapautuneen tilan on saanut muuhun käyttöön.

Voisinko minäkin olla lasipurkkinainen?

Julkaistu , kirjoittanut
46

Jos ihminen on oikein todellinen nollahukka /zero waste -elämäntyyliä viettävä, hänen vuoden roskansa mahtuvat pieneen lasipurkkiin. Kun ensimmäisen kerran näin kuvia näistä lasipurkki-ihmisistä, pidin touhua todella erikoisena. Miten vaikeaksi elämä muodostuisi, jos todella yrittäisi välttää kaikkea mahdollista roskaa? Kiinnostuin kuitenkin ja luin mm. suomalaisen nollahukkaoppaan. Vaikka siinä olikin paljon mielenkiintoista asiaa, välillä minusta takerruttiin lillukanvarsiin. Esimerkiksi pohdinnat siitä, että normaalin hammaslangan sijasta käytettäisiinkin tavallista ompelulankaa ovat jääneet mieleeni. Tällainen yksityiskohtien viilaaminen hammashygienian kustannuksella tuntui minusta hassulta, ja leimasi nollahukkailun mielessäni erikoisten harrastusten joukkoon.

Sittemmin olen alkanut yhä huolestuneempana pohtia tuottamamme sekajätteen määrää.  Luin Hesarista jutun, jossa kerrottiin että suomalaiset tuottivat viime vuonna entistä enemmän jätettä. Ilmeisesti minä myös, vaikka en asiaa varmaksi tiedäkään, mutta ainakin jos on tilastoja uskominen. Sekajäte yleensä poltetaan, ja se tuottaa siten energiaa, mutta yhä kasvavat tuhka- ja kuonavuoret tuottavat pian ongelmia. Aiemmin ajattelin, että sekajäte ei ole ongelma, koska sitä ei enää haudata maahan. Nyt olen alkanut ajatella, että sekajätteen määrää pitäisi vähentään entisestään.

Elektronikkajätettä onneksi kerätään joka kevät.

Meillä lajitellaan ja kierrätetään lähes kaikki mahdollinen: muovi, biojäte, lasi, metalli, pahvi, paperi, elektroniikkaromu sekä ongelmajäte. Lisäksi pantilliset pullot viedään kauppaan, ja ajoittain vien vanhoja lakanoita Finlaysonin keräyksiin. Näin toimitaan myös kesämökillä. Silti sekajätettä syntyy ainakin pussillinen viikossa. Olen tässä alkanut miettiä, että mitähän sinne sekajätteeseen oikeastaan menee? Miksi sitä tulee edelleen, vaikka kaikki edellä mainittu kierrätetään? Osittain syynä on varmasti ainakin laiskuus. Jos pakkaus on sekä muovia että pahvia, heitän sen helposti sekajätteeseen, sen sijaan että irrottaisin materiaalit toisistaan ja lajittelisin ne. Samoin välillä talouspaperi menee sekajätteeseen eikä bioon, jos biojäte on täynnä. On helpompi laittaa roska viereiseen astiaan, kuin lähteä viemään täyttä pussia ulos.

Mutta ei se nyt niin työlästä voi olla! Siksi olen päättänyt pitää seitsemän päivän tarkkailujakson: mitä sinne sekajätteeseen oikeastaan menee? Ja miten paljon vaivaa vaatisi kierrättää kaikki asianmukaisesti? Siis se, että irrottelee materiaalit toisistaan ja näkee pienempienkin roskien kanssa sen vaivan, että lajittelee ne oikein. Haluan toisin sanoen selvittää, voisiko minustakin, sittenkin, tulla lasipurkki-ihminen. Miten paljon vaivaa tarvitsisi, että minimoisin oman sekajätteen määräni? Teen niin, että tyhjennän sekajäteastian tänään. Sitten seuraan koko viikon, mitä sinne olen heittämässä, ja pidän kirjaa siitä, mitä sinne menee. Viikon päästä raportoin, miten kävi.

Kokonaan sekajätteeltä ei voi välttyä, ellei sitten todella mene äärimmäisyyksiin, ja se ei tässä kokeilussa ole tarkoitus. Hammaslankaa nyt ainakin kertyy viikon aikana. Eilen laitoin roskiin rikkinäisen sukan, tänä aamuna rikkinäisen kompassin. Tiedän, että HSY kerää nykyisin Sorttiasemilla myös tekstiilijätettä, mutta tiedän myös tarkalleen paljonko meillä syntyy tekstiiljätettä vuodessa (muutama kilo). Tekstiilin määrä on sen verran pieni, että en ole vielä ihan varma, kannattaako sitä ruveta säilömään jossain erikseen, ja sitten kerran vuodessa kuljettaa Sorttiasemalle. Sen sijaan kaiken muun sekajätteen määrä ja laatu kiinnostaa kovasti.

Mitä teillä lajitellaan? Voisitko sinä olla lasipurkki-ihminen?

Mitä tapahtuu poistetuille vaatteille?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Otetaan nyt sitten varsinainen teemaviikko, nimittäin käytettyjen vaatteiden teemaviikko. Kuten podcastissa toissa viikolla kerroin, tämän vuoden erityisen huomion kohteena on käytettyjen vaatteiden trafiikki omassa vaatekaapissani. Haluan tietää täsmälleen millaisia vaatteita karsin, minne ne päätyvät ja ylipäätään kaiken mahdollisen aiheesta.

Vuosi 2018

Vuonna 2018 joko sain käytettynä kaksi vaatetta: kotelomekon ja tuulitakin. Molemmat olivat melko uusia, mutta eivät enää entisille omistajilleen oikean kokoisia. Otin molemmat vastaan iloisena, sillä kummallekin on käyttöä. Mekkoa olen pitänyt jo kahdesti, takki odottelee hieman lämpimämpiä kevätsäitä. Käyttöön se tulee joka tapauksessa.

punainen urheilutakki
Tämän sain käytettynä lahjaksi.

En viime vuonna itse ostanut ainuttakaan käytettyä vaatetta. Kävi pari kertaa kirppiksellä, mutta koskaan ei sattunut tulemaan vastaan mitään kiehtovaa. Koska pelkkä halpa hinta ei enää nykyisin ole riittävä ostoperuste, en tuonut kotiin mitään. Olen kyllä tullut lahjavaatteidenkin kanssa tarkemmaksi. Aiemmin olen voinut ottaa vastaan jotain sellaistakin, minkä sopivuudesta vaatekaappiin en ole ollut ihan varma. Kiertoon ne ovat aina lopulta lähteneet.

En pitänyt kirjaa viime vuonna siitä, mihin kaikkialle käytettyjä mutta edelleen käyttökelpoisia vaatteitani päätyi, mutta varmuudella ainakin kahteen paikkaan: kirppikselle ja Fidalle. Myin pitkästä aikaa vaatteitani, kun lastenvaatekirppis otti myyntiin myös naistenvaatteita. Vein kassillisen kaikenlaista, ja hämmästyksekseni melkein kaikki kävi kaupaksi. Lisäksi muistan vieneeni kerran tai pari vaatteita myös Fidan liikkeeseen ja ainakin yhden kerran SPR:n Konttiin.

kierrätyskengät
Uskokaa tai älkää, mutta nämä ovat käytössä edelleen.

Miten käy tänä vuonna?

Olen nyt erittäin hyvin tietoinen siitä, kuinka monta vaatetta ostan vuodessa, ja kuinka paljon vaatteita heitän loppuun kulutettuina roskikseen. Tänä vuonna haluan tietää, paljonko poistan kaapista vaatteita, joiden arvioin vielä kelpaavan jollekin käyttöön. Aion siis pitää täsmällistä kirjanpitoa tästä aiheesta, ja raportoin siitä tänne blogiin samaan tapaan kuin ennenkin. Haluan tietää, millaisia vaatteita ja kenkiä poistan, kuinka vanhoja ne ovat, minne ne toimitan ja miksi niistä haluan luopua. Maanantain postauksen jäljiltä harkitsen myös sitä, että merkitsen muistiin, kauanko niiden kierrätyskuntoon laittamisessa ja pakkaamisessa meni aikaa. Vuoden lopussa voisi katsoa, paljonko yhdeltä ihmiseltä oikeasti menee vaatteiden kierrättämiseen aikaa. En takaa että tämä viimeinen toteutuu täydellisesti, mutta asia on kyllä erittäin kiinnostava.

Otan tähän projektiin mukaan vain omat vaatteeni. Myös puoliso lahjoittaa omia vaatteitaan aika ajoin, ja lisäksi lastenvaatteita lähtee monta kertaa vuodessa eteenpäin. Ensimmäinen ei kuitenkaan kuulu minulle, ja jälkimmäinen taas on oma kokonaisuutensa. Lastenvaatteiden hyvä puoli on se, että nyt kun onnekseni suvussa on pienempiä ihmisiä kuin omat muksut, kierrättäminen on jokseenkin helppoa.

Koska olen nyt jo pari vuotta ”kuratoinut” vaatekaappiani erilaisten kapselikokeilujen ja ostolakon seurauksena. Juuri nyt tuntuu siltä, että poistettavaa ei taida hirveästi löytyä. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että olen luultavasti väärässä. Olen kaikkien näiden seurantaprojektien alussa ollut sitä mieltä, että eihän tässä juuri raportoitavaa ole, mutta todellisuus on osoittautunut erilaiseksi. Niinpä en epäile, ettenkö tänäkin vuonna löytäisi runsaasti vaatteita, joista haluan syystä tai toisesta eroon.

Mitä mieltä olette? Kiinnostaako tällainen raportointi? Tai olisiko joku peräti lähdössä kaveriksi?

Näin lahjoitat vaatteet oikein

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tiesitkö, että myös lahjoitettu vaate voidaan joutua laittamaan hyväntekeväisyyskirpparilla suoraan roskikseen, vaikka vaate olisi ehjä ja käyttökelpoinen? Ja vielä ihan omaa syytämme. Kylmä tosiasia on, että jopa puolet lahjoitetuista tekstiileistä ei ole myyntikuntoisia, ja ne joudutaan lajittelemaan suoraan poltettavaksi. Tästä seuraa järjestöille turhia kuluja, eikä hyvää tekeviksi tarkoitetut vaatteet auta ketään. Tämä olisi kuitenkin usein helposti vältettävissä. Lue lisää, niin kerron miten vaatteiden lahjoittaminen tehdään oikein.

vaatelahjoitus

Pakkaa huolellisesti

Tekstiili- ja vaatelahjoitukset eivät päädy hyväntekeväisyyskirppareilla (esim. Fida, SPR, UFF) suoraan myyntiin, vaan useampi työntekijä käy ensin jokaisen vaatteen läpi. Vaatteet odottelevat keräyslaatikoissa ja rullakoissa jopa viikkoja, ja tämä pitää ottaa lahjoitustekstiileitä pakatessa huomioon.

  • Pakkaa vesitiiviisti! Tämä on erityisen tärkeää, jos viet vaatteita ulkona oleviin keräyslaatikoihin. Jos ulkona on märkää, laatikon pohjalla voi olla vettä. Ylipakatuissa, avoimissa kasseissa vaatteet kastuvat, ja muuttuvat saman tien käyttökelvottomiksi. Tekstiilikeräyslaatikoihin tuodut vaatteet tulisi pakata tiiviisti kunnolliseen muovikassiin tai jätesäkkiin, ja sulkea pussit teipillä. Kestokassit (esim. Ikean kassit) ovat huonoja, koska niitä ei saa kunnolla kiinni.
  • Pakkaa kengät pareittain, erilleen vaatteista! Laita kengät omiin pusseihin. Kun lahjoituskasseja puretaan, irtokengät eivät pysy yhdessä, ja parittomalla kengällä ei tee mitään. Lisäksi käytetyt kengät vaatteiden seassa ovat ikäviä, sillä pohjat ovat aina likaisia.
  • Täytä käsilaukut sanomalehdellä! Lahjoitukset odottelevat pinoissa pitkiä aikoja. Tyhjä käsilaukku menee lopullisesti lyttyyn ja menettää muotonsa ja muuttuu myyntikelvottomaksi. Jotta laukku kestäisi säilytyksen, se pitää tunkea täyteen sanomalehteä, että laukku säilyttää muotonsa.
  • Älä pakkaa vaatteita samaan kassiin muiden tavaroiden kanssa! Monet tahot ottavat vastaan muutakin kuin vaatteita, mutta tekstiilit käsitellään erikseen. Astiat ym. kannattaa pakata sanomalehteen, ja lahjoittaa suoraan myymälään.
  • Viikkaa vaatteet siististi! Vaatteet käyvät paremmin kaupaksi, kun ne ovat henkaroitavissa myyntiin suoraan kassista. Muista, että kukaan ei halua tonkia kassia, jonka sisältö vaikuttaa jo ensivilkaisulla vastenmieliseltä.

Huolittele vaatteet ennen lahjoitusta

Lähtökohta on tietenkin se, että vaate on puhdas ja myyntiin kelpaava, sillä hyväntekeväisyysjärjestöillä ei ole mahdollisuutta vaatehuoltoon. Vaatteita ei siis lahjoiteta suoraan päältä tai kellarin perukoilta, vaan ne pitää ensin pestä ja siistiä. Pienetkin reijät tai muut virheet ovat ongelma. Jos haluat, että vaate päätyy käyttöön, tee nämä korjaukset itse ennen lahjoittamista:

  • Kiinnitä napit ja korjaa pikkuvirheet! Kukaan muu ei sitä tee, rikkinäiset vaatteet menevät suoraan roskiin. Jos vaatteen tai laukun vetoketju on rikki, älä lahjoita. Tarkista lisäksi kaulukset, hihansuut ja kainalot. Niissä ei saa olla kellastumia, tahroja tai nukkaa.
  • Lahjoita vain puhdasta ja tuoksutonta! Poista tahrat, ja pese mieluiten hajusteettomalla pesuaineella. Kaikenlaiset hajut alentavat vaatteen myyntiarvoa ja haittaavat sen myymistä. Tämä koskee niin parfyymiä kuin kellarin ummehtunutta tuoksua. Jos vaate on kestotahrainen, se päätyy jätteeksi.
  • Poista nypyt itse! Kampaa nyppykammalla tai huristele nypynpoistajalla kaikki lahjoitettavat vaatteet. Jos vaate on kovin nyppyinen, sitä ei laiteta myyntiin vaan roskikseen. Jälleen kerran – henkilökunnalla ei ole resursseja kunnostaa vaatteita, ei myöskään poistaa nyppyjä.
  • Poista kaikki karvat! Jos vaatteessa on runsaasti eläinten karvoja, hiuksia tai pölyä, sitä ei voida laittaa myyntiin. Käytetty vaate täynnä jonkun vieraan ihmisen hiuksia on suoraan sanottuna ällöttävä.

Kaksi poikkeusta sääntöihin

Edellä mainitut ohjeet koskevat kaikkia vaatelahjoituksia, lukuunottamatta kahta poikkeustapausta: yli 30 vuotta vanhoja vintagevaatteita sekä alusvaatteita.

  • Vintagevaatteen voi lahjoittaa, vaikka siinä olisi jokin pieni vika. Vintage tarkoittaa siis ennen 90-lukua tehtyjä vaatteita. Niissä menee läpi pikkuvialliset ja kuluneetkin, mutta uudemmissa, varsinkin 2000-luvulla valmistetuissa ollaan kierrätysjärjestöillä todella tarkkoja.
  • Käytettyjä sukkia, sukkahousuja tai alusvaatteita ei voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, elleivät ne ole uutta vastaavassa kunnossa. Niissä ei voi olla mitään käytön jälkiä; ei tummentuneita pohjia, nyppyjä, rispaantuneita kuminauhoja, liestynyttä elastaania tai mitään muutakaan vikaa. Vintagealusvaatteet voi lahjoittaa, jos ne ovat ehjiä.

Lahjoita vaatteet niin, että ne voisi pukea suoraan päälle

Lopputulos on tämä: jos haluat, että vaatteesi saavat vielä uuden elämän jonkun muun ihmisen päällä, tee lahjoitus huolella. Mitä paremmassa kunnossa vaate on, sitä todennäköisemmin se päätyy vielä uudelle omistajalle. Ja sama päinvastoin. Millään lahjoituksia vastaanottavalla taholla ei ole resursseja ruveta korjaamaan, puhdistamaan, siistimään tai muutenkaan käsittelemään saatuja vaatteita. Jos vaate ei ole valmiiksi käyttökunnossa, se ei todennäköisesti myöskään päädy myyntiin. Mutta priimakin vaate menee pilalle, jos se kastuu matkan varrella, tai jos kenkäparista toinen häviää. Siksi huolellinen pakkaaminen on tärkeää.

Nämä ohjeet koskevat nimenomaan sellaisia kohteita, joiden kautta vaatteiden on tarkoitus päätyä vielä jonkun uuden ihmisen päälle. Siis erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten esim. Hope, SPR tai Fida. Jos taas kyseessä on Nextiilin tyyppinen kierrätyspaja (Tampereella), voi sinne yleensä lahjoittaa myös pikkuvikaisia vaatteita, sillä vaatteista tuunataan pajassa uusia juttuja. Tarkista vaatteiden lahjoitusohjeet aina ko. tahon nettisivuilta ennen pakkaamista.

Tämän linkin takaa löydät kattavan listauksen kohteista, jotka ottavat vastaan tekstiiliä ja vaatteita lahjoituksina. Lista koskee etenkin pääkaupunkiseutua, mutta sieltä löytyy myös valtakunnallisesti toimivia järjestöjä ja tahoja. Jos tekstiilijäte tai vaatteiden lahjoittaminen kiinnostaa enemmän, suosittelen lämpimästi Arkijärki-podcastia nro 50, jossa haastattelen Outi Pyytä. Outi on toiminut myös tämän artikkelin asiantuntijana.

Huh, tulipahan pitkä postaus! Tunnustan, että olen itse mokaillut tässä asiassa aiemmin ihan silkkaa tietämättömyyttäni. Opitteko uutta?

Kaikki palaa – vai palaako?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Olen koko viikonlopun pohtinut omia roskiani. Olen varsin ahkera lajittelija: meillä on nykyisin omat astiat muoville, biojätteelle, lasille, metallille, pahville, paperille ja sekajätteille. Lisäksi pantilliset pullot palautetaan kauppaan ja elektroniikkaromu sekä ongelmajätteet palautetaan asianmukaisiin keräyksiin kerran tai pari vuodessa. Käyttökelpoista tavaraa en laita roskiin vaan pyrin kierrättämään kirppisten tai hyväntekeväisyyden kautta. Tekstiilijäte on ainoa, jota en ole erikseen kuskannut minnekään, ensisijaisesti siksi, että en ole uskonut sen vaihtoehdon olevan yhtään polttamista parempi.

Mutta viikonloppuna luin tämän artikkelin, (jonka linkkasin myös eilen Viikon vinkeissä) jossa kerrotaan, että vaikka jätteenpolttolaitokset ovat vähentäneet kaatopaikkojen tarvetta merkittävästi, on syntynyt uusi ongelma. Polttaminen tuottaa hirmuisen määrän tuhkaa ja kuonaa, jolle pitäisi nyt keksiä jokin sijoituspaikka. Tuhkaa syntyy tietenkin kaikesta polttamisesta, mutta kuona on kaikkea sitä, mikä ei pala. Toisin sanoen materiaalia, jonka pitäisi olla jossain muualla kuin sekajätteen joukossa, kuten esimerkiksi metallia. Kovin moni heittää edelleen peltipurkit sekajätteeseen, vaikka oikea paikka olisi metallinkeräyksessä.

Sekajätteeseen heitetään myös paljon sellaista materiaalia, mikä kyllä palaa, mutta mille olisi omakin keräyksessä, kuten muovia, paperia ja pahvia. Uutisessa todetaan, että esimerkiksi jätteenpolttolaitoksessa, jossa 1,5 miljoonan eteläsuomalaisen jätteet, syntyy tuhkaa ja kuonaa 8 tonnia tunnissa. Jos lajittelisimme oikein, määrä voisi pudota puoleen. Tämän faktan ääreen on aiheellista pysähtyä hetkeksi.

Mitä minä voin tehdä?

Tätä asiaa olen siis pohtinut koko viikonlopun. Millä tavalla minä voisin tuota kasaa pienentää? Ensimmäiseksi päätin, että lakkaan fuskaamasta lajittelun suhteen. Nimittäin vaikka varmaan noin 90% roskista meneekin oikeisiin laareihin, tulee sekajätteen joukkoon silti heitettyä välillä sellaista, minkä oikeastaan voisi myös lajitella. Ihan vain laiskuuttani. Esimerkiksi likaiset jugurttitölkit – en läheskään aina jaksa niitä huuhdella, vaan survon ne sekajätteisiin. Tai katsokaa tätä alla olevaa kuvaa, siinä on hammasharjan pakkaus. Ennen tätä artikkelia olisin heittänyt tämän sekajäteroskikseen. Nyt irrotin kuitenkin muovin ja pahvin toisistaan, ja lajittelin molemmat oikein.

Ei ollut iso homma repiä pahvia muovista irti. Siitä huolimatta olisin aiemmin jättänyt sen tekemättä.

Olen myös ruvennut miettimään muovia ja lasia pakkausmateriaalina. Helsingissä lasinkeräykseen ei saa laittaa esimerkiksi lasisia kosmetiikkapakkauksia. HSY:n mukaan ne kuuluu laittaa sekajätteisiin, mutta sitten kun ne laittaa sinne, nehän eivät pala, joten niistä tulee tuota ylimääräistä kuonaa. Sen sijaan esimerkiksi muovisen dödöputelin voi lajitella muovinkeräykseen, jolloin siitä tehdään uutta muovia. Alan kallistua sille kannalle, että tässä tapauksessa muovi olisi ehkä kuitenkin parempi, jos sen pystyy lajittelemaan. Vai onko? Mistähän tämänkin saisi selville?

Näitä pohtiessa olen myös miettinyt paljon zero waste- eli nollahukkaelämäntapaa. Tähän tehokkaaseen lajitteluun nojaten olen pitänyt asiaa vähän liioitteluna, ainakin Suomessa, jossa lajittelu ja kierrätys toimivat hyvin. Mutta nyt katson asiaa vähän toiselta kantilta. Nimenomaan sekajätteen minimoimisessa on tämän artikkelin valossa kovasti järkeä. Keinoja olisi varmasti monia, mutta se aihe ansaitsee oman kirjoituksensa myöhemmin.

Tunnustaako kukaan muu joskus fuskaavansa lajittelussa? Miten te suhtaudutte lajitteluun ja jätteen polttamiseen? Entä onko täällä lukijoissa yhtään zero waste -elämää viettävää lukijaa?

Kodin kierrätysrutiinit

Julkaistu , kirjoittanut
9

Tämä on kolmanneksi viimeinen toivepostaus tänä kesänä! Edelliset jaksot löytyvät täältä, ja edessä on vielä kaksi muuta, jotka molemmat liittyvät vaatteisiin. Tänään teen selkoa siihen, miten meidän perheessä kierrätetään ja lajitellaan.

Lajittelen oikeastaan kaiken mahdollisen jätteen:

  • muovi
  • paperi
  • pahvi/kartonki
  • metalli
  • lasi
  • ongelmajätteet
  • elektroniikkaromu
  • palautuspullot
  • biojäte

Kaikki, mikä ei mene joihinkin näistä, menee lopulta sekajätteeseen. Kuten hyvin tiedätte, en erottele tekstiilijätettä sekajätteestä, sillä filosofiani on käyttää tekstiilit niin loppuun, ettei niistä ole enää kierrätettäviksi. Tätä päätöstä vahvistaa se, ettei elastaania sisältävä kuitu ole kelvollista uudelleen käytettäväksi oikein millään tavalla. Suurin osa tekstiilijätteestäni on esimerkiksi sukkia, joissa on elastaania mukana. Joten niiden paikka on sekajätteen joukossa.

Nyt on sitten esitelty myös roskis täällä julkisesti 😀 Isoin on muoville, sen päällä metalli ja lasi, yläoikealla sekajäte ja sen alla biojäte.

Kaikille noille yllämainituille lajikkeille on kodissa oma astia. Roskiskaapissa on neljä astiaa: bio, seka, muovi ja metalli+lasi. Metallit kerään esim. leipäpussiin joka on kapea, jolloin samaan astiaan mahtuu muutama lasipurkkikin. Lajittelen metalliin kaikki korkit ja kannet, sekä muut pienet metalliesineet. Vien roskiin sitä mukaa kun näitä kertyy. Meillä on pieni komero, joka toimii säilytystilana ja siivouskaappina. Sen lattialla on paperikassi, johon kerään lehdet ja muut paperit. Työhuoneessa on vielä Ikean hyllykkö, johon mahtuu neljä laatikkoa. Niiden sisällä on ikean siniset kassit, ja tähän ”kierrätyskeskukseeni” kerään palautettavat pullot, kartongin, elektroniikkaromun ja ongelmajätteet, kuten kuivahtaneet kynsilakat ja tyhjät paristot.

Koria lukuunottamatta koko setti on Ikeasta. Noissa mustissa laatikoissa on sisällä sininen kassi, joka suojaa laatikkoa lialta. Tämä hyllykkö vetää ison määrän kierrätystä odottavaa materiaalia.

Koska tilaa ei ole hirmuisesti, täytyy roskia viedä aika usein. Mutta minulla on onni asua taloyhtiössä, jonka roskakatoksesta löytyy omat astiat kaikille jakeille, joten se ei onneksi ole ongelma. Pullot vien kauppaan tai Alkoon siinä vaiheessa kun kassi alkaa täyttyä. Patterit vien samaan liikkeeseen, josta ostan uusia. Kerran vuodessa vien HSY:n kiertäville jäteautoille muut ongelmajätteet ja elektroniikkaromut. Joskus tämän lisäksi on tehtävä autolla reissu sorttiasemalle.

Kierrätys on kuitenkin muutakin kuin jätteiden lajittelua. Käyttökelpoiset tekstiilit kierrätän joko myymällä tai lahjoittamalla. Lastenvaatteet on melko helppoa loppusijoittaa (kohteena sukulaislapset tai käytettyjen vaatteiden kauppa), ja omat vaatteeni kuskaan nykyisin Fidalle. Taustalla ei ole sen kummempaa ideologiaa, mutta Fidan liike sattuu olemaan sopivan reitin varrella. Puolison vaatteita olen vienyt Fidan lisäksi kierrätyskeskukseen. Joskus harvoin, jos on ollut tarvetta luopua huonekaluista tai jostain isommasta, olen joko antanut jollekin kaverille tai myynyt ne pois. Kirjoja olen lahjoittanut samoihin kohteisiin kuin muutakin, mutta myös heittänyt roskiin. Kirjojen suhteen on oltava realisti. Aivan kaikelle ei ole lukijoita enää, vaikka miten olisi painetusta sanasta kyse.

Noin yleisesti ottaen yritän kuitenkin käyttää kaiken niin loppuun, että lopulta tavarat saa heittää roskiin täysin palvelleina. Esimerkiksi matot hyödynnän aina viimeiseksi parvekkeella. Hieman repaleinen kylppärin matto menee vielä parvekkeella mainiosti, ja talven tullen se on roskiskunnossa. Ylimääräisiä säilytyskalusteita on hyödynnetty mm. vintillä.

Kokonaisuudessaan yritän vähentää kierrätettävän tavaran määrää juuri siten, että käytän itse kaiken loppuun. Roskia taas tulee väistämättä, en ole mikään zero waste -sankari. Se on ehkä sellainen asia, johon vähitellen on ruvettava kiinnittämään enemmän huomiota. Toisaalta jos pakkausmateriaalit, joista suurin osa roskasta muodostuu, pystytään kierrättämään tehokkaasti, en näe asiaa valtavana ongelmana.

Millaisia lajittelu- ja kierrätysratkaisuja teillä on?

Miten tavaroista pääse eroon?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Raivaaminen, karsiminen, marittaminen – on monia tapoja vähentää liikoja tavaroita kodistaan. Kun vauhtiin pääsee, tavaroiden läpikäyminen alkaa sujua, ja se voi tuntua jopa keventävältä tai puhdistavalta. On ihanaa saada kaappeihin tyhjää tilaa, vaatetangolle väljyyttä ja yläkaapeista turhat pois. Tähän saakka tavaroiden vähentäminen on hauskaa, mutta sitten tulee helposti stoppi. Niistä karsituista kamoista pitäisi nimittäin päästä lopullisesti eroon. Ei riitä, että tarpeettomat tavarat pakataan laatikoihin ja kasseihin, vaan ne pitäisi vielä saada kirjaimellisesti kodista ulos, eikä vain varaston perälle vaan ihan lopullisesti jonnekin pois.

Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Poistetut tavarat voi laittaa roskikseen tai lajitella oikeaan kierrätyspaikkaan; ne voi lahjoittaa tai ne voi myydä. Käytännössä tiedän kokemuksesta, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Käyn seuraavassa nämä kaikki vaihtoehdot läpi.

Roskiin

Jos tavara on rikki tai käyttökelvoton, sen paikka on oikein lajiteltuna roskiksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhat hillopurkit lajitellaan lasinkeräykseen ja vanhat sanomalehdet paperikeräykseen. Ongelmajätteet, kuten loisteputket ja kemikaalit on toimitettava ongelmajätekeräykseen ja rikkinäiset sähkölaitteet SER-keräykseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos raivattavaa on tosi iso määrä, (esim. omakotitalon vintti tai vastaava) liian tarkkaan lajitteluun ei kannata hirttäytyä. Jos vintiltä löytyy kilotolkulla vanhoja tietosanakirjoja, on järkevämpää laittaa ne suoraan energiajätteeseen, kuin käyttää tuntikausia siihen, että irroittaa kannet sivuista voidakseen lajitella kannet pahvin- ja sivut paperinkeräykseen.

Tämä on yksi niistä keinoista, joilla tavaroista todella pääsee eroon: on ymmärrettävä omat resurssit, ja toimittava niiden mukaan. Täydellisyyden tavoittelu voi joskus olla tavaran poistumisen esteenä.

Tietenkin on tarkoituksenmukaista lajitella kaikki mahdollisimman hyvin, mutta välillä on jostain kohtaa oikaistava. Tärkeintä on, että ongelmajätteet ja elektroniikat päätyvät oikeisiin osoitteisiin, eivätkä sekajätteen joukkoon.

Myyminen

Mitä arvokkaammasta tavarasta on kyse, sitä suurempi houkutus se on myydä. Myyminen on hyvä vaihtoehto – jos siihen vain jaksaa ruveta. Myyminen on työlästä, sillä nettimyyntiä varten tavara on kuvattava ja kuvat ja tekstit ladattava myyntisivulle, tai vaihtoehtoisesti on varattava kirppispöytä, ja mentävä tavaroiden kanssa sinne paikan päälle. Astetta helpompi vaihtoehto on viedä tavarat liikkeeseen tai kirpputorille, joka myy ja hinnoittelee puolestasi, ja ottaa myyntivoitosta komission. Itse suosin lähinnä jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikäli se on mahdollista.

Myymisessä olennaista on, että siihen tosiaan ryhtyy. Mielestäni tämä pitää ottaa jo raivausvaiheessa realistisesti huomioon esimerkiksi ajankäytön suhteen. Jos aikaa on kaksi tuntia, tunti menee poistettavien tavaroiden valitsemiseen, ja toinen tunti myynti-ilmoitusten tekemiseen, kirppispöydän varaamiseen ja tavaroiden kantamiseen autoon.

Myyminen sopii niille, jotka ovat motivoituneita näkemään myymisen vaivan. Niille, jotka haaveilevat rahasta, mutta eivät saa kuitenkaan aikaiseksi toimia, suosittelen asian pohdiskelua vielä kertaalleen: onko sittenkin tärkeämpää vain saada tavarat kodista ulos, kuin surra niitä euroja, joita myymisestä mahdollisesti saisi? Kannattaa muistaa, että käytetyistä tavaroista ei välttämättä saa sellaista summaa, kuin itse toivoisi. Ihmiset ovat kovia tinkimään, eikä käytetyllä tavaralla ole suurta arvoa, kun uuttakin saa lähes samalla hinnalla. Mikäli ajatus kääntyy sittenkin luopumisen puoleen, suosittelen seuraavaa vaihtoehtoa.

Lahjoittaminen

Jos tavaraa ei halua tai ehdi myydä, mutta se ei myöskään ole roska, jäljelle jää lahjoittaminen. Lahjoittaminen on yksinkertaisin tapa päästä tavarasta eroon, ja siksi suosin sitä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Monet tahot ottavat lahjoituksia vastaan: Kierrätyskeskus, Fida, Pelastusarmeija ja Punainen risti muiden muassa. Paikallisesti voi löytyä myös monia muita kohteita, jotka ottavat lahjoituksia vastaan. Joskus vastaanottaja löytyy jopa omasta lähipiiristä. Esimerkiksi lastentarvikkeet kiertävät ahkerasti perheestä toiseen.

Lahjoittamisen suurin sudenkuoppa on, ettei erehdy pakkaamaan lahjoitettavien joukkoon tavaraa, jonka oikea paikka olisi roskiksessa.

Kun tavaroita ei haluaisi heittää roskiin, mutta niissä kokee vielä olevan käyttöarvoa jäljellä, saattaa joskus hämärtyä, millaisessa kunnossa tavara todellisuudessa on. Kannattaakin miettiä, onko tavara niin hyväkuntoinen, että sen kehtaisi antaa lahjaksi vaikkapa naapurille. Jos on, niin silloin se on luultavasti riittävän hyväkuntoinen lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen. Jos et kehtaisi lahjoittaa tavaraa läheisellesi, älä lahjoita sitä kenellekään muullekaan. Hyväntekeväisyyttä tekevät tahot eivät laita huonokuntoista tavaraa eteenpäin, vaan se päätyy joka tapauksessa roskiin. Esim. Fida ottaa myyntiin lahjoituksenaan saamaa tavaraa. Tällöin on loogista, että tavaran pitää olla niin hyvässä kunnossa, että siitä voisi jonkun kuvitella muutaman euron maksavan.

Tavara poistuu vain kantamalla

Olipa poistettavan tavaran päämääränä mikä tahansa noista edellämainituista, yksi asia on aina sama: tavara ei lähde kotoa, ellei sitä joku kanna sieltä ulos. Tämä lienee se hankalin vaihe, ja siksi suosittelen suhtautumaan siihen olennaisena osana raivaamisprosessia. Parasta on, jos valmiiksi pakatut tavarat voi kantaa suoraan autoon. Kun ne ovat siellä, on kynnys viedä ne perille jo madaltunut. Merkitse kalenteriin yksi päivä tai iltapäivä, jolloin ajat yhdellä kerralla kaikki kierrätyspaikat läpi. Siihen voi mennä pari tuntia, mutta sitten se on tehty, eikä tavaroista ole enää vaivaa. Tai vaihtoehtoisesti suunnittele kauppareissu tms. siten, että samalla matkalla kurvataan kierrätyskeskuksen tai pienjäteaseman kautta. Jos käytössä ei ole autoa, tee samanlainen suunnitelma sen mukaan, miten pääset tavaroita viemään. Kannattaa myös selvittää, onko alueellasi mitään sellaista tahoa, joka noutaisi vanhat tavarat suoraan kotoa. Pääkaupunkiseudulla mm. kierrätyskeskus noutaa huonekaluja suoraan kotoa, jolloin joku muu hoitaa kantamisen puolestasi.

Tavaroista pääse eroon pähkinänkuoressa näin

  • Ole realisti niin tavaroiden kunnon kuin omien resurssienkin suhteen
  • Tee tarvittaessa kompromisseja: lahjoita myymisen sijasta, laita roskiin, jos lajittelu tai kierrättäminen on huomattavan vaikeaa
  • Huomio tavaroiden kuljettamiseen menevä aika etukäteen
  • Älä raivaa enempää, ennen kuin vanhat tarpeettomat on kuljetettu kodista pois

Olen käsitellyt myymisen, lahjoittamisen ja roskien lajittelun ja kierrätyksen hyviä ja huonoja puolia kattavasti kirjassani Tavarataidot. (On muuten parhaillaan AdLibriksessä alessa!) Sieltä löytyy lisää käytännöllistä informaatiota mm. siitä, miten erilaiset tavarat lajitellaan, mitä eri järjestöt ottavat vastaan ja mistä tietää, kannattaako jokin tavara myydä vai lahjoittaa. Syventävää tietoa löytyy siis Tavarataidoista!

Miten te olette parhaiten päässeet tavarasta eroon?

Muovin kierrätys alkaa!

Julkaistu , kirjoittanut
18

Nyt löytyy takapihalta tällaiset:

muovinkeräys

On ne hienot!

Nyt myös meidän perheessä aletaan lajitella muoviroskat erikseen ja sekajäte erikseen. Tähän saakka olen lykännyt lajittelua sen vuoksi, että olen odottanut näitä laatikoita. Nyt kun ne löytyvät muiden roskisten vierestä, ei tekosyitä enää ole. Tämä vaatii vähän toimenpiteitä kotona, sekä uusien tapojen opettelua.

Muovin keräykseen menee siis kaikki normaali pakkausmuovi. Käytännössä se tarkoittaa elintarvikepakkauksia sekä esimerkiksi pesuaineiden ym. pakkauksia. Sen sijaan esimerkiksi rikkinäiset lelut ja muut muoviset tavarat eivät kuulu näihin keltaisiin pönttöihin. Esimerkiksi pakasterasiat eivät kuulu tänne, vaan sekajätteen joukkoon. Sama koskee hammasharjoja, kertakäyttöastioita, tiskiharjoja, ämpäreitä tai mitä tahansa muita muovisia esineitä. Niiden paikka on edelleen sekajätteen joukossa.

Meille tarvitaan nyt selkeä paikka muoviroskille ja sekajätteelle. Jälkimmäistäkin nimittäin syntyy, vaikka sen määrä tulee kyllä vähenemään merkittävästi nyt, kun pakkausmuovi seulotaan joukosta pois. Keittiön alakaapissa on jo bio-, lasi- ja metalliastiat. Nyt sinne pitäisi vielä ujuttaa oma astia muoville ja sekajätteelle. En vielä tiedä miten se tapahtuu.

Kyllä tämä varmasti hieman opettelua vaatii, mutta ei todellakaan ole mikään ylivoimainen tehtävä. Olen aika fiiliksissä siitä, että pystyn jälleen pienellä omalla panoksellani osallistumaan muoviongelman ratkaisuun. Odotan myös mielenkiinnolla, miten keräys lähtee taloyhtiössä rullaamaan. Onnistuukohan lajittelu, vai meneekö muoviroskiin kuitenkin jotain muuta sekaan?

Lajitteletteko te muovia?

HUom: podcastiin liittyvä ilmoitusasia

Tuotannollis-teknisistä syistä tällä viikolla ei ilmesty uutta podcastia! Olen pahoillani tästä odottamattomasta tauosta. En kuitenkaan halua julkaista huonolaatuista materiaalia, joten pidän mieluummin viikon tauon. Jakso 31 ilmestyy ensi viikolla.