Stressitön joulu?

Stressitön joulu! Kukapa sellaista ei haluaisi. Minäkin haaveilen sellaisesta, että kaikki joulujärjestelyt sujuisivat niin jouhevasti ja hienosti, ettei stressi tulisi edes mieleenkään! Jouluaattona kaikki olisi täydellisen valmista, koti kaunis, lahjat paketissa ja kaikki asiat muistettuna niin, ettei tarvisisi kuin nauttia kaikesta koko päivän ajan. Toistaiseksi en ole tähän pisteeseen vielä päässyt, mutta aloin juuri miettiä, onko tarvettakaan. En tiedä onko mahdollista selvitä kaikesta elegantisti liidelleen, mutta uskon siihen, että se vastakohtakaan ei ole välttämätön. Joulun takia ei tarvitse heittäytyä marttyyriksi, eikä raataa niin, ettei aattona enää muista omaa nimeään.

joulu

Onko stressitön joulu mahdollinen?

Mistä se stressi sitten tulee? Voin luetella omia syitäni tähän: tuntuu että aika loppuu kesken, enkä ehdi hoitaa kaikkea. Tekemistä on liikaa. Omat visiot ovat liian korkealentoisia, eikä todellisuus tunnu millään yltävän toivotulle tasolle. Liian paljon kaikkea, mitä haluaisi ehtiä tehdä ja nähdä: markkinoita, konsertteja, tapahtumia, pikkujouluja, lasten joulujuhlia ja vaikka mitä. Kuka tässä ehtii minnekään markkinoille, kun edes kauppaan ei kerkeä! Täytyy sanoa, että siinä mielessä olen kyllä onnekas, että ihmisten takia ei tarvitse stressata. En joudu riitelemään jouluisin, en varomaan vaikeita sukulaisia enkä pelkäämään, että joku käyttäytyisi huonosti. Nämä ovat sellaisia juttuja, joihin en valitettavasti osaa tarjota apua.

Mutta vaikka kyse onkin vain ”omista vaatimuksista”, se ei tarkoita sitä, etteikö niistäkin voi saada päänsäryn aikaiseksi, mutta juuri sitä on tässä tarkoitus minimoida. Minä tykkään joulusta, ja haluan myös luoda sekä itselleni että perheelleni jouluun liittyviä hyviä muistoja. Tämä tarkoittaa sitä, että teen joka vuosi niitä juuri jouluvalmisteluja, joista jotkut kehottavat luopumaan kokonaan stressittömyyden nimissä. Sanotaan, että tulee se joulu tekemättäkin ja näin tietysti onkin, mutta minusta joulu ei ole joulu ilman kaunista kotia, lahjoja kuusen alla ja perinteisiä ruokia. Olen valmis näkemään niiden eteen vaivaa, mutta tarkoitus on kuitenkin pysyä kohtuuden rajoissa kaiken suhteen.

Edellisessä podcastissa hieman kyselin, mahtaisiko jonkinlaiselle yhteiselle jouluprojektille olla kysyntää, ja koska vaikuttaa siltä että on, niin tästä alkaa uusi juttusarja Joulu järjestykseen. Jouluun on nyt neljä viikkoa aikaa, siis juuri sopivasti hoitaa kaikki tarvittava ilman massiivista stressikohtausta. Keskityn joka viikko vähän eri teemoihin, kuten ruokaan, koristeluun, siivoukseen ja niin edelleen.

Ja tässä tulee ensimmäinen tehtävä: Mikä sinulle tekee joulun? Mistä syntyy joulun tunnelma? Vastaa kommenttiboksiin, jaan omani täällä huomenna! (Ja jos on toiveita juttusarjan sisällön suhteen, niin laita mukaan nekin.)

Koulu loppuu – 5 kohdan muistilista

Suurin osa kouluista sai lukukautensa päätökseen viime viikonloppuna. Tällä tsekkauslistalla säästää itseltään sekä vaivaa että roinaa syksyn tullen!

  1. Tyhjennä reppu, oma tai koululaisen. Ensinnäkin tämä varmistaa, ettei reppuun jää mitään kirjaimellisesti homehtumaan. Toiseksi syksyllä on mukavampi aloittaa, kun repusta ei ensin tarvitse kaivella edellisvuoden sälää pois. Tarkista samalla, onko reppu käyttökunnossa vielä syksyä varten, ja putsaa pohjalle levinneet pillimehut pois.
  2. Päätä, mitä teet vanhoille kirjoille. Kannattaako ne säästä vai heittää pois? Ajattelen niin, että jos on varmaa, että kirjalle on vielä käyttöä, se kannattaa säästää. Toisin sanoen niin kauan kuin lukio on kesken, ei tietenkään kannata heittää mitään pois. Mutta tarvitseeko ala-asteelta säästää jokaista täytettyä tehtäväkirjaa ja vihkoa? Koulukirjoja voi toki säästää muistoksi, mutta kun ottaa huomioon, että peruskoulu kestää yhdeksän vuotta, sinä aikana kertyvä kirjamäärä vaatii valtavasti tilaa. Käyttäisin säästämisessä malttia ja harkintaa.
  3. Päätä, mitä tehdä kuvataidetöille, käsitöille, ryhmätyötuotoksille ynnä muille vastaaville. Alakoululaiset kuskaavat kotiin toukokuun viimeisellä viikolla varsin kunnioitettavan läjän kaikenlaisia piirustuksia ja muita, mitä koulussa on vuoden aikana tehty. Näiden suhteen tilanne on sama kuin kirjojenkin. Kannattaa harkita, pitääkö kaikki säästää. Jos perheessä on tapana säästää piirustuksia ym., niin pinosta voi valita vaikkapa pari hienointa ja arkistoida ne.
  4. Päätä, missä todistuksia säilytetään. Jos sinä tai lapsesi on saanut todistuksen, päätä sille paikka, jossa se säilyy siistinä ja tallessa. Alakoulun todistuksia ei oikeastaan tarvitse mihinkään, mutta ymmärrän hyvin, että lapsen todistukset on kiva säästää muistona koulutiestä. Jos taas olet itse vastikään saanut päättötodistuksen koulusta, sen säästäminen on erittäin tarpeellista, sillä todistusta tarvitaan mm. jatko-opiskelupaikkaa tai joskus myös töitä hakiessa. Päätä siis mikä on se paikka, jonne todistukset laitetaan. Ei välttämättä ole huono idea skannata tai valokuvata todistusta samantien, jotta sen voi tallettaa digitaalisesti.
  5. Suunnittele kesäläksyt. Luulenpa, ettei kovin monesta koulusta anneta Suomessa kesäläksyä. Mikäli läksyä kuitenkin on, tai jos suunnitelmissa on itseopiskelua kesän aikana, niille kannattaa uhrata minuutti tai pari ennen kuin aivot siirtyvät lopullisesti lomamoodiin. Jos opiskelu vaatii toimia pitkin kesää, voi olla hyvä idea laittaa itsellensä muistutukset kalenteriin nyt.

Tekemätön päätös muuttuu nopeasti roinaksi.

Roina on tekemättömiä päätöksiä.

Olen oppinut tyhjentämään sekä omat että lasten reput pikimmiten. Kokemukseni mukaan juuri silloin kun se jää tekemättä, repusta löytyy kahden viikon päästä banaani tai puoliksi syöty juustovoileipä. Tuossa listassa on paljon päätöksentekoa, mutta toisaalta ylimääräiset tavarat ovat yleensä myös tekemättä jääneitä päätöksiä. Lukukauden päättyessä kotiin kulkeutuu lähes koko pulpetin sisältö, ja paljon muutakin. Nämä tavarat kannattaa käsitellä tavarataitojen mukaan: roskat suoraan roskiin, samoin kaikki se epämääräinen sälä josta kukaan ei enää muista mitä varten se oikein oli säästetty. Kirjojen suhteen tarveharkintaa. Ajattelin itse säästää hyvin vähän. Viimeistään syksyllä, kun uudet kirjat täyttävät repun, vanhat voi heittää pois. Jos näitä päätöksiä ei tee nyt, ne ovat edessä myöhemmin.

Minulla alkaa omat paperit olla jo hyvällä mallilla, mutta pähkäilen vielä, millä tavalla lasten paperi kannattaisi järjestää. Ottaisinkin mielelläni hyviä vinkkejä vastaan: millä tavalla olette säästäneet alakoululaisten todistukset sekä muut kouluun liittyvät paperit? Onko käytössä mappi, lokero vai jokin muu systeemi? Piirustukset säästää riippukansioon, mutta mihin teidän kokemuksen mukaan nämä muut kannattaisi säästää?

Lakki ja lautaset?

Ensi viikonloppuna vietetään jälleen lakkiaisia ja monenlaisia valmistujaisjuhlia. Häälahjaksi astioita annetaan usein, mutta vieläkö lautanen on kelvollinen lahja lakkiasissa? Omassa nuoruudessani 90-luvulla astiat olivat ihan normaali lahja varsinkin vähän isommissa juhlissa. Kummilapsille kerättiin hopealusikoita yksi kerrallaan vauvasta saakka. Tiedän myös kavereita, jotka saivat astioita jo rippilahjaksi.

Varsinaisesti astioiden saaminen liittyi kuitenkin ylioppilasjuhliin ja valmistujaisiin. Lautaset, tee- ja kahvikupit asetteineen ja joskus myös hienommat salaattikulhot tai kakkulautaset olivat ainakin minun nuoruudessani ihan normaaleja lahjoja. Itse en saanut koskaan lautasia, mutta kylläkin hopeisen kakkulapion ja juustohöylän. Molemmat taisivat tulla nimenomaan ylioppilaslahjaksi.

Aloin miettiä, onko aika ajanut tästä käytännöstä ohi, vai vieläkö nuoria muistetaan hienommilla astioilla juhlapäivinä? Tiedän lähipiiristä yhden nuoren naisen, joka on kerännyt itse valitsemaansa astiasarjaa jo lukioajoista, ja hänelle olen itsekin ostanut niitä astioita, joita olen tiennyt hänen toivovan. Hän on kuitenkin ainoa. Kummilapsille ei ole lusikoita ostettu, eikä varhaisteinille tunnu luontevalta antaa mitään kartiolaseja. Mistä sitä edes tietää, millainen design vastaanottajaa miellyttäisi?

Tämän teekannun olen saanut äidiltäni lahjaksi noin 20 vuotta sitten. Käytän sitä viikoittain edelleen.

Pohdinkin tässä muutamia asioita: annetaanko astioita edelleen, tai toivovatko nuoret niitä lahjaksi? Entä annetaanko niitä sekä tytöille että pojille? Puoliso toi meidän huusholliin mukanaan omat kummilusikkansa, ja minä omani (tietenkin eri sarjaa…), mutta entäpä juuri lautaset tai mukit? Annetaanko niitä yhtä usein pojille kuin tytöille, vai ovatko astiat nimenomaan tyttöjen lahja?

Mietiskelen myös sellaista, että näinköhän tavaroista eroonhankkiutumisen trendi ja kaikenlaiset konmaritukset näkyvät myös lahjoissa. Ovatko nykynuoret niin liikkuvaisia, että lahjaksi toivotaan mieluummin jotain muuta? Jos meinaa esimerkiksi muuttaa ulkomaille, astiasarja ei ole se kätevin lahja, sen ymmärrän hyvin. Minä taas olen ehdottomasti halunnut itse valita kaikki astiasarjat, jotka meillä on käytössä. Aikoinaan sain lahjaksi pari lautasta ja kulhoa, jotka kuitenkin olivat sellaista sarjaa, että karsin ne lopulta pois. Ei tullut mieleenkään ruveta keräämään sellaista sarjaa, jonka joku muu oli valinnut puolestani.

Oletteko te saaneet tai antaneet astioita lahjaksi?

Hyvää jouluhässäkkää!

Jonakin jouluna vielä selviän ilman hässäkkää ja säätämistä. Jonakin jouluna kaikki valmistelut menevät juuri niin kuin pitää ilman kommelluksia. Jonakin jouluna vielä.

Aatto on saavutettu kaikesta huolimatta. Hulluin sekaannus oli joulukuusi. Kävin kauppiaalta varaamassa kuusen alkuviikosta. Se pantiin pussiin ja odottamaan nimellä. Sitten kun se haettiin, ihmettelin kuusen kokoa. Sitä piti lyhentää tyvestä ja latvasta, mistä seurasi erinäistä säätöä. Latva piti peittää steariinilla, mitä en ollut aiemmin tehnytkään. Keksin, että homma toimii parhaiten niin, että polttaa hetken tuikkua, niin että steariini sulaa. Sitten sammutetaan kynttilä, kiivetään tikkaille (koska latva on lähellä kattoa) ja kaadetaan sula steariini leikattuun kohtaan. Tämä täytyy tosin tehdä summamutikassa, koska eihän sinne katonrajaan näe. Onnistumistarkkuuden voi tarkistaa ottamalla latvasta valokuvan kännykällä.

Koska neulasia ei ole varissut normaalia enempää ja kuusi juo vettä minkä kerkeää, vaikuttaa siltä, että tämä kikkakolmonen toimi. Hulluinta kuitenkin on, että eilen esikoinen leikki puistossa, ja löysi sen meidän kuusen sieltä pussissa odottamassa. Kauppias oli antanut meille väärän mukaan. Eli se meidän kuusi jäi käyttämättä, ja jonkun muun kuusi seisoo nyt täydessä tällingissä meidän olohuoneessa…

Kaikenlaista muutakin pientä sattui. Tavaroita unohtui kauppaan (saatiin onneksi takaisin myöhemmin), porkkanalaatikosta tuli aika löysää, joten kuviointi ei onnistunut mutta kaipa se maistuu ihan hyvältä, toivottavasti. Pyykit eivät ehtineet kuivua pesutuvassa ja muistin eilen illalla, että servietit pitää vielä silittää jne. mutta kyllä tästä ihan hyvä joulu varmasti vielä tulee.

Olen koko joulukuun ihmtellyt tipahtaneita lukijamääriä, ja pari päivää sitten tajusin, että hakkerin jäljiltä blogissa edelleen saastunutta koodia, joka estää googlea löytämästä tänne. Olen ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, ja yritän saada kaiken korjattua joulupyhien aikana. Se vaatiin kuitenkin sellaista keskeytyksetöntä aikaa, mihin ei nyt ennen joulua ole ollut mahdollisuutta, mutta pyhinä toivottavasti on. Pitäkää peukkuja, että kaikki onnistuisi, niin että ensi vuoden alusta saisin vihdoinkin jättää nämä kaikki hankaluudet taakse.

Hyvää joulua teille kaikki ihanat lukijat! Kiitos kaikista kommenteista ja ajatuksia herättäneistä keskusteluista vuoden aikana. Ne ovat iso syy sille, miksi tämän kirjoittaminen on niin palkitsevaa. Blogi hiljenee muutamaksi päiväksi, mutta palaan taas lähempänä uutta vuotta. Instagramia päivittelen varmasti lomankin aikana, sitä seuraamalla löytää myös uudet postaukset heti. Podcast lomailee ensi viikon, mutta palaan senkin pariin heti uuden vuoden jälkeen.

Ajakaa varovasti, älkää kaatako kinkkurasvoja viemäriin ja voikaa hyvin!

Itsenäisyyspäivä kuuluu jouluun

Kuukausi sitten päivittelin, miten erilaisista asioista joulustressi voikaan eri maissa syntyä. Kuunneltuani lisää amerikkalaisia podcasteja aiheesta, haluan jakaa parhaat palat kanssanne. Esimerkiksi: tiesittekö, että on olemassa firmoja, jotka tulevat laittamaan talon jouluvalot puolestanne? Firma myös purkaa ja pakkaa valot joulun jälkeen. On kuulemma kallista, mutta täysin rahan arvoista!

Ihmettelin myös, että miten joulukoristeiden laittamiseen voi mennä niin hirveästi aikaa. Mitä ihmettä sinne kotiin viritellään, ettei siitä selviäisi alle kahden tunnin? No, nyt tuli siihenkin lisävalaistusta. Tämä aiheesta valittanut ihminen nimittäin rakentaa kotiinsa kolme joulukuusta joka vuosi. Kyse on muovikuusista, joten ne täytyy ensin rakentaa ja pystyttää, ja sitten lisätä koristeet. Suurin kuusista on liki kolme metriä korkea. Joka kuusessa on eri koristeet, joilla on oma tarinansa. Kuusien lisäksi rakennetaan vielä pari seimikuvaelmaa ja laitetaan jotain muita koristeita. Aloin kuvauksen perusteella ymmärtää, miksi tämäkin perheenäiti hyppi riemusta, kun sai kaiken pystyyn alle neljän tunnin.

Jos kaiken on oltava noin suurellista, niin saahan siihen aikaa menemään ja varmasti stressinkin kehitettyä. Kuulostaa myös siltä, että joulukoristelu tuntuu olevan erityisesti äitien harteilla. Miehet ja lapset odottavat, että koti on kuin joulun ihmemaa heti kiitospäivästä lähtien, mutta eivät viitsi osallistua rakentamiseen. Olen erittäin tyytyväinen, että meille riittää pari valaistua tähteä ikkunassa, hieman ledivaloja parvekkeella sekä yksi ainokainen kuusi keskellä olohuonetta. Kuusta lukuunottamatta nämä kaikki on jo haettu vintiltä alas, enää olisi asentaminen vuorossa. Ehkäpä otan kellosta aikaa, ja katson kauanko menee 🙂

Kirjoitan tätä Itsenäisyyspäivän aamuna, ja samalla tulin ajatelleeksi, että suomalaiset itsenäisyyspäivän perinteet liittyvät samalla jouluun – uniikkia tämäkin. Linnan juhlien tv-konseptia on turha yrittää selittää vierasmaalaiselle. Toisaalta se on älyttömyydessään niin hieno, että toivon ettei sitä koskaan muuteta. Tekeehän se ihmiselle hyvää istuutua kerrankin sellaisen ohjelman eteen, jossa ei tapahdu mitään, jossa ei kiirehditä eikä hötkyillä, jossa ei ole odotettavissa yllättäviä käänteitä, ja josta kaikki tietävät etukäteen mitä tulee tapahtumaan jokaisella hetkellä. (Itse tosin lopetan siinä vaiheessa kun kättely on ohi. Ne haastattelut ovat yleensä niin teennäisiä, etten oikein kestä katsoa niitä.)

Kello kuudelta minäkin sytytän kaksi kynttilää, otan poropaistin uunista ja alan toisella silmällä vilkuilla, millaisissa asuissa valtakunnan ansioituneimmat henkilöt kättelevät presidenttiparia. Voi olla, että tänä vuonna käymme iltakävelyllä ihailemassa juhlaliputusta ja sinivalkoisiksi valaistuja rakennuksia. Koska eihän joulu ole joulu ilman näitä traditioita.

Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotiaalle Suomelle ja kaikille suomalaisille!

Juhlien jälkeen

Tämä postaus on suoraa jatkoa viimeisimmälle podcastille, jossa puhuin juhlien valmisteluista. Sain tähän myös innostusta toisesta podcastista jota juuri kuuntelin. Siinä A Slob Comes Clean -blogin Dana puhuu vähän samasta aiheesta, nimittäin siitä, miten kodin saisi pidettyä siistinä sen jälkeen, kun se on ensin juhlia varten siivottu. Danalla oli jälleen kerran mielenkiintoinen oivallus. Ne ihmiset, joiden koti yleensäkin on ihan ok, siivoavat kotiaan etenkin juhlien jälkeen, kun taas hänen kaltaisensa ”homssantuut” stressaavat siitä, että koti olisi esittelykunnossa vieraiden saapuessa, ja juhlien jälkeen näyttää joka tapauksessa niin hyvältä, ettei siivoaminen tule mieleenkään.

En ole asiaa tullut aiemmin ajatelleeksi, mutta tietenkin juhlien jälkeen siivoaminen kuuluu olennaisesti asiaan. Juhlat ovat eräänlainen poikkeustila arjen keskellä, ja jos mielii palata hyvin rullaavaan tavalliseen elämään, juhlien jälkihoito on yhtä tärkeää kuin valmistelutkin. Mitä juhlien jälkeen siis tapahtuu?

Yhdestä asiasta olen Danan kanssa täsmälleen samaa mieltä: hoida tiskit. Jos kyseessä on illallinen tai muu juhla, jossa syödään, pyrin pitämään tiskikoneen käynnissä jatkuvasti. Eli siinä vaiheessa kun istutaan pöytään syömään, kone on täytetty ruoan valmistukseen käytetyillä astioilla, jotka peseytyvät illallisen aikana. Kun noustaan pöydästä, tyhjennän koneen ja täytän sen lautasilla ja aterimilla. Yleensä kaikki ei kuitenkaan mahdu tässä vaiheessa koneeseen, jolloin astioita jää vielä ainakin yhtä koneellista varten. Jos suinkin jaksan, tyhjennän ja täytän tiskikoneen vielä illalla viimeisenä vieraiden lähdettyä. Jos en jaksa, niin aamu alkaa sitten tällä toimenpiteellä. Myös käsitiski kannattaa hoitaa heti aamusta pois, koska kun tiskit on tehty, koko keittiö näyttää luultavasti jo aivan siedettävältä.

Sitten on aika tehdä roskakierros. Muovipussi käteen, ja huone kerrallaan kerätään kaikki mahdolliset roskat pois. Karkkipaperit, servietit, lahjakääreet, pullojen korkit, kertakäyttöastiat… mitä ikinä vastaan tulee. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän myös roskia, etenkin jos on käytetty kertakäyttöastioita tai annettu lahjoja. Sen jälkeen viedään roskat ulos sekä myös biojätteet, jos on valmistettu ruokaa. Roskien ja tiskien jälkeen palautetaan vielä huonekalut oikeille paikoilleen, ja sen jälkeen koti alkaakin jo näyttää siltä miltä normaalistikin.

Sitten on vielä yksi vaihe, joka on ainakin omasta mielestäni se kaikista tylsin. Nimittäin viritysten purkaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos on sattunut paniikkipäissään tunkemaan epämääräisiä tavaroita epämääräisiin piiloihin jotteivät vieraat törmäisi niihin, juhlien jälkeen nämä viritelmät kannattaisi purkaa. Meillä tuollainen tyypillinen piilo on työhuone, koska sinne ei kukaan vahingossa eksy ja oven saa kiinni. Sinne on siis todella kätevää viskoa mitä tahansa pois silmistä, isoja tai pienempiä esineitä. Olen myös saattanut tunkea puolipitoisi vaatteita äkkiä vaatekaappiin pois silmistä, ja syyllistynyt muihinkin pikapiiloihin, kun on tullut kauhea kiire ennen juhlia.

Olen myös kantapään kautta oppinut, että jos tilannetta ei palauta kuntoon pian juhlien jälkeen, näistä piiloista tulee ns. uusi normaali. Tästä syystä työhuone onkin niin usein karmaisevassa sotkussa. Sotku taas tunnetusti kerää lisää sotkua ympärilleen, joten jos vaatekaapissa on pusero pinon päällä mytyssä, niin ei sen päälle tule viikattua mitään, vaan mytättyä se seuraavakin. Ellei siis ota sitä ensimmäistä myttyä ensin pois laita kunnolla takaisin. Näiden viritelmien purkaminen on nähdäkseni työlästä erityisesti siksi, että silloin joutuu tekemään sellaisen työn, jota oli joka tapauksessa lykännyt jo aiemmin. Jos kaikki olisi aina omilla paikoillaan, niin eihän sille tunkemiselle olisi mitään syytä… Mutta voin iloisesti tunnustaa, että aina ei ainakaan meillä siihen pystytä.

Juhlien viimeistely on vähän tylsää hommaa, mutta siitä yksi etu: jos siivouksen hoitaa heti ensimmäisessä tilaisuudessa alta pois, saa nauttia tosi siististä kodista vielä juhlien jälkeenkin. Mitä te teette juhlien jälkeen?

Arkijärki-podcast 6: Takaperinlaskemisen taito

Tässä podcastissa juttelen juhlien järjestämisestä. Juhlien valmistelut ovat tärkeitä, mutta valmistelutkin kannattaa suunnitella etukäteen. Kerron podcastissa, miten itse ”lasken takaperin” niin, että osaan varata valmisteluihin tarpeeksi aikaa, jolloin juhlat pääsevät alkamaan juuri silloin kun on tarkoituskin. Välillä tämäkään ei auta, ja vieraat kolkuttelevat jo ovella vaikka itsellä onkin vielä jotain tekemättä… sitä tunnetta inhoan, joten yritän aina tehdä mahdollisimman paljon niin ajoissa, kuin mahdollista. Tässä jaksossa siis vinkkejä siitä, kuinka välttää liiallisen optimismin sen suhteen, paljonko mikäkin vie aikaa, ja kuinka saada kaikki valmiiksi ajoissa. 

Joulustressi on eri maissa erilaista

Olen tässä vähitellen havahtunut siihen, että elämme marraskuuta, mikä tarkoittaa että joulu lähestyy huomattavaa vauhtia. Eräässä amerikkalaisessa organisointiblogissa tuli  vastaan jouluvalmistelujen tehopäivät, ja niihin liittyviä materiaaleja lukiessa meinasin pyllähtää tuoliltani. Kulttuurierot konkretisoituivat jälleen kertaheitolla!

Nimittäin kuulkaas tätä: amerikkalainen ammattijärjestäjä ohjeistaa, että kodin koristelemiseen ei tarvitse (tai pidä) käyttää enempää aikaa kuin yksi päivä. Ne koristeet, joita ei ehdi laittaa esille yhden päivän aikana, voi lahjoittaa pois. Haluaisin tietää, onko teillä kenelläkään niin paljon joulukoristeita, ettei niitä mitenkään saisi laitettua esille yhden päivän aikana? Mikäli joulukuusen koristelua ei lasketa, kaikkineen päivineen luulisin saavani koristeluun kulumaan maksimissaan kaksi tuntia, ja siinä ajassa on jo ripustettu useammat jouluvalot ja parvekevalot ja viimeisetkin tontut, joita varastosta löytyy. Eikä siihen kuuseenkaan mene paria tuntia kauempaa, vaikka myönnänkin olevani kuusenkoristelun suhteen poikkeuksellisen fanaattinen.

Seuraava hämmästys löytyi osastolta, jossa aiheena oli ruoka. Ykkösenä ostolistalla oli nimittäin paperilautasia ja -kulhoja. Ideana on, että joulunaika on liian kiireistä, jotta tiskaamiselle olisi aikaa. Kertakäyttökulhoja kehuttiin käteviksi leivonnassa, niissä voi sekoittaa eri aineita ennen kuin ne yhdistetään taikinaan. Täytyy sanoa, että ekologinen omatunto ei selvästi kolkuta amerikkalaisilla samoin kuin täällä. Ymmärrän, että todellisissa kriisitilanteissa paperilautaset saattavat pelastaa täydelliseltä kaaokselta, mutta en pidä joulua kriisitilanteena. Sen sijaan en ymmärrä, miksi normaali tiskikonerutiini lakkaisi joulunaikaan toimimasta. Käsitiskiä syntyy jatkuvasti suunnilleen saman verran, ja kone pesee normaalit lautaset ja kulhot. Mitä lisähyötyä paperilautasista siis olisi?

Kun ei ole kuusia, pitää laittaa pallot palmuun. Tämä kuva on Kaliforniasta vanhoilta kotikulmilta.

Olen kuvitellut, että jouluvalmistelut voivat todella tuntua välillä hieman stressaavilta, mutta en ole koskaan tuskitellut esimerkiksi sitä, että joudun yksin koristelemaan koko kodin. Ei meillä myöskään ole tarpeellista suunnitella etukäteen, paljonko pitää nostaa käteistä joulunpyhiä varten pankkien ollessa kiinni, koska voin luottaa siihen, että kaikkialla käy kortti, tippejä ei tarvitse maksaa ja automaatit toimivat joulunakin.

Tällaiset kulttuurierot ovat mielestäni todella mielenkiintoisia! Voin vain kuvitella, miten noiden ohjeiden kirjoittaja hämmästelisi näitä meidän kotoisia ongelmia: esimerkiksi sitä, että joulunajan logistiikkaan tuo haastetta ruuhkaiset haustaumaat tai sen pohdinta, mennäänkö saunaan ennen vai jälkeen aterian, ja ketkä menevät missäkin järjestyksessä, vai mennäänkö ollenkaan. Vaikka nämä teemat lienevät suomalaisille tuttuakin tutumpia, niissä riittäisi varmasti eksotiikkaa jossakin muussa maassa.

Tiedän että blogilla on lukijoita ympäri maailmaa, joten olisikin hauska kuulla lisää joulustressistä eri maissa! Entä mistä te stressaatte jouluvalmisteluissa, Suomessa tai muualla?

Voiko lahjan antaa takaisin?

Lahjat ovat hankalimpia tavaroita, kun pitäisi poistaa jotain. Lahjaksi saatu tavara ei nimittäin ole pelkkä tavara. Se on myös esimerkiksi osoitus ystävyydestä tai sukulaisuudesta. Se voi symboloida niin kiitollisuutta kuin katumustakin. Lahja kertoo aina paljon myös antajasta: aidosta halusta ilahduttaa, velvollisuuden tunteesta saajaa kohtaan tai jopa halusta vaikuttaa saajan elämään. Sitten kun käy kotiaan läpi ja haluaa raivata tarpeetonta pois, lahjaksi saadut tavarat aiheuttavat ongelmia.

Helposti tulee huono omatunto, jos haluaisi heittää lahjan pois. Se tunne tulee, vaikkei asiaa sen kummemmin edes pysähtyisi ajattelemaan – lahjojen poistaminen nyt vain ylipäätään tuntuu hirveän tylyltä ja kiittämättömältä. Sen lisäksi alkaa pohtia, mitä antajakin sanoisi, jos tietäisi, loukkaantuisi varmaan. Ja tuntuuhan se itsestäkin ikävältä, jos huolella valittua lahjaa kohdellaan piittaamattomasti.

Törmäsin äskettäin keskusteluun, jossa joku oli heittänyt lahjan roskiin, ja antaja oli sen kuultuaan loukkaantunut ja moittinut saajaa siitä, ettei ollut antanut lahjaa takaisin. Lahjan antaja olisi ottanut antamansa tavaran mieluummin takaisin itselleen, kuin kuullut sen joutuneen roskikseen. Tästä seurasi keskustelua siitä, pitäisikö kaikkia lahjoja tarjota aina takaisin antajalle, ennen kuin ne poistaa kotoaan? Vai kuuluuko se antajalle ylipäätään millään tavalla, mitä lahjalle sitten tapahtuu, kun saaja on sen ottanut vastaan?

Aloin tätä pohdiskella, ja ymmärrän kaikkia osapuolia. Kun raivaa kodistaan tarpeetonta – etenkin silloin kun haluaa eroon isosta määrästä tavaraa – ihan jokaisen kipon ja kupin kanssa ei voi pysähtyä. Ei vaan voi! Raivaaminen halvaantuu niille sijoilleen, jos jokaisen esineen kohdalla pitäisi käydä läpi myös antajan tunteet. Samoin olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että siinä missä lahjahevosen suuhun ei ole katsomista, ei myöskään antajalla ole enää oikeuksia tavaraan sen jälkeen, kun se on vaihtanut omistajaa.

Toisaalta ajattelen kuitenkin niin, että vaikka poistaisi kodistaan lahjaksi saatuja tavaroita, sen voi tehdä hienotunteisesti ja antajaa kunnioittaen. Ei ole tarpeen mainostaa asiaa, eikä esimerkiksi kannata lisätä esinettä sellaiselle foorumille myyntiin, jossa myös antaja on jäsenenä. En myöskään oikein ymmärrä sitä, että jos paketista paljastuu jotain epämieluisaa, sanotaan heti että onpas kamala, pidä itse tuommoinen.

Sen sijaan siinä, että antajalta tiedustelee haluaisiko hän lahjan takaisin, on itua. Minusta pointti on siinä, että niin tehdään vasta siinä vaiheessa, kun lahja on muuttunut omassa kodissa tarpeettomaksi. Tämänkin voi tehdä niin, ettei se kuulosta antajasta ikävältä. Voi esimerkiksi kertoa, ettei tavaralle ole enää meillä käyttöä eikä oikein tilaa, joten on siksi ajatellut kierrättää esineen. Mutta olisiko antajalla itsellään sille käyttöä? Jos on, niin antaisin sen mielelläni, koska on kiva tietää, että esine tulee hyvään käyttöön. Olennaista on esittää asia niin, että alkuperäiselle antajalle ei tule sellaista oloa, että joko häntä tai hänen antamaansa lahjaa ei arvostettaisi.

Tällainen palauttaminen toimii parhaiten esimerkiksi lasten tavaroiden suhteen, koska ne tosiaan jäävät ajan myötä pieniksi ja tarpeettomiksi. Olen esimerkiksi itse antanut takaisin vaatteita ja joitain tarvikkeita, joita lapset ovat saaneet lahjaksi. Siinä vaiheessa kun omat ovat kasvaneet niistä ohi, on antajalla itsellään voinut olla sopivan ikäistä jälkikasvua käyttämään samoja tavaroita. Kukaan ei ole loukkaantunut, itse olen saanut tarpeettomat tavarat hyvin kierrätettyä eteenpäin ja alkuperäiselle antajalle tulee hyvä mieli, kun oma lahja ei joudu hukkaan.

Samoin tekisin näin myös silloin, kun kyse on jonkinlaisesta perintötavarasta. Mummolan ryijyillä tai pitsiliinoilla ei ehkä ole juuri omassa kodissa käyttöä, mutta joku muu sukulainen saattaa arvostaa niitä paljonkin. Tiedättehän tilanteen, missä yksi sukulainen on laittanut menemään jonkun vanhan tavaran, ja sitten joku toinen sukulainen hermostuu, koska olisi mieluusti pelastanut kapineen omaan kotiinsa. Tässä tilanteessa kannattaa kuitenkin muistaa, että kenelläkään ei ole oikeutta määrätä toista ihmistä säilyttämään mitään omasta puolestaan. Jos kukaan muukaan ei halua säilyttää perintövaasia, sen saa vapaasti viedä kirpputorille.

Lahjan voi siis mielestäni palauttaa takaisin, tietyissä tilanteissa, ja antajaa kunnioittaen. Mitä mieltä te olette?

Aineettomista joululahjoista

Kirjoitin pari vuotta sitten uudet joululahjasäännöt, ja olen edelleen sitä mieltä, että niitä noudattamalla ei voi mennä pahasti pieleen. Meinasin tehdä postauksen aineettomista joululahjoista, mutta HSY:n lahjavinkit ovat niin kattavia, että on turha ruveta listaamaan kaikkia niitä tänne uudestaan. Alla kuitenkin muutamia yleisiä ajatuksia aineettomiin joululahjoihin liittyen.

Yleisesti ottaen tykkään aineettomista lahjoista kovasti. Niitähän on monenlaisia. Erilaiset elämykset ovat hyviä lahjoja. Voi antaa pääsylippuja eri tapahtumiin tai paikkoihin. Esimerkiksi Museokortti on mielestäni aivan loistava idea! Lapsille tai nuorille on myös sopivia kohteita. Tykkään esimerkiksi kiipeilypuistoista, mutta moni lapsi innostuu myös konsertista tai teatterista. Lahjaksi voi antaa myös esimerkiksi 10 kerran kortteja kuntosalille, uimahalliin tai muuhun harrastukseen.

Hyväntekeväisyyslahjat sopivat mielestäni parhaiten sellaisille ihmisille, joita haluaa muistaa mutta joilla on jo kaikkea. Olen itse antanut kaikenlaista puista koulupukuihin. Tässä yhteydessä on ehkä parasta, jos tuntee lahjan saajan hyvin, jotta tietää hänenkin arvostavan tällaista. Olen kuullut, että kaikkia vuohet ja lehmät jossakin kehitysmaassa eivät miellytä, mutta jos taas saaja arvostaa hyväntekeväisyyttä, nämä ovat oivallisia vaihtoehtoja.

Sanoma- ja aikakauslehdet eivät varsinaisesti ole aineettomia, mutta lasken ne kuitenkin mukaan, sillä useimmiten ne heitetään jossain vaiheessa paperikeräykseen. Samoin erilaiset nettipalvelut, kuten musiikki- tai elokuvatilaukset ovat mielestäni kivoja. Näissä kaikissa on sekin hyvä puoli, että niistä riittää iloa koko vuodeksi.

Lahjakortit ovat kelpo vaihtoehto silloin, kun saajan makua ei tunne kovin hyvin. Olen itse antanut niitä lähipiirin teineille, joiden makua ja mieltymyksiä on mahdotonta arvata. Samoin olen joskus muistanut lahjakortilla esimerkiksi meidän siivoojaa. En tiedä millainen tyyli hänellä on kotona, tai millaisista herkuista hän pitää, joten lahjakortti on turvallinen vaihtoehto.

Olen aiemmin suositellut syötäviä ja juotavia, mutta viime aikoina olen tullut varovaisemmaksi niiden suhteen. Ihmisillä on nykyisin niin paljon allergioita, ruokayliherkkyyksiä ja muuten vaan syömiseen liittyviä rajoituksia, että sopivan lahjan löytäminen voi olla vaikeaa. Uskallan kyllä edelleen antaa näitä lähipiirissäni, jossa tiedän mistä vastaanottaja pitää.

Lopuksi sanoisin, että tällaisten lahjojen etuna on joustavuus. Hintahaitari on laaja: omaa aikaa voi antaa ilmaiseksi, vaikkapa lastenhoidon tai muun ”lahjakortin” muodossa. Jos taas haluaa oikein panostaa, voi rauhassa hankkia vaikka oopperaliput ensi-iltaan. Pidän myös siitä, että aineettomiin lahjoihin liittyy yleensä yhdessäoloa. Niistä tulee parhaimmillaan yhteisiä muistoja.

Mitkä ovat teidän parhaat vinkit aineettomille lahjoille?