Aihearkisto: Järjestystä

Mitä tiedän muuttamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
17

Kun ensimmäisen kerran muutin siten, että olin itse yksin vastuussa tavaroiden pakkaamisesta, lähestymistapa oli aika suoraviivainen. Ajattelin esimerkiksi, että vaatteet voi pakata jätesäkkeihin niin, että hylly kerrallaan vain pyyhkäistään vaatteet pussinpohjalle… Niin teinkin, mutta ei se onnistunut ihan niin kätevästi kuin olin kuvitellut. Lisäksi muistan sen hämmästyksen, kun tavaraa riitti aina vaan senkin jälkeen, kun ”kaikki” oli muka jo pakattu. Silloin en vielä osannut ottaa huomioon, että myös sellaiset paikat pitää tyhjentää, kuten vaikka tiskipöydän alla oleva kaappi tai hattuhylly. Tämä tietysti sai aikataulut venähtämään aika pahasti ja laatikot loppumaan kesken.

Tuosta muutosta on nyt kymmenisen vuotta, ja matkan varrella kokemus on karttunut aika lailla. Viikonloppuna vastasin ensimmäisen kerran yksin toisen ihmisen muutosta – mummini muutti uuteen kotiin. Tätä muuttoa helpotti se, että vanhaa asuntoa oli voitu tyhjentää vähitellen parin viime viikon aikana, joten esimerkiksi suurin osa käyttöastioista oli jo siirretty. Tavaroita oli myös karsittu etukäteen kierrätykseen, mm. vaatteita ja muutama huonekalu. Pääasiallinen pakkaaminen oli kuitenkin minun vastuullani ja Niemen pojat hoitivat sitten tavaroiden kantamisen ja siirtämisen asunnosta toiseen.

Aiemmin inhosin muuttoja sydämeni pohjasta. Se johtui siitä, etten ymmärtänyt panostaa kunnollisiin välineisiin. Jos tavarat pakataan pusseihin, nyssäköihin, eri kokoisiin pahvilaatikoihin ja kaikenkarvaisiin kasseihin, niiden siirtely on todella rasittavaa. Jos taas kaikki on siisteissä pinottavissa laatikoissa, muuttaminen on paljon helpompaa ja nopeampaa, samoin purkaminen.

Seuraavassa tärkeimmät asiat, jotka olen muuttamisesta vuosien aikana oppinut. Tämä lista edustaa henkilökohtaista näkemystäni, joka perustuu lähinnä kantapään kautta opittuihin juttuihin.

  1. Kunnon muuttolaatikot. Suosittelen sellaisten vuokraamista, jos budjetti antaa periksi. Kakkosena tulevat pahviset muuttolaatikot, mutta niiden laaduissa on eroja. Esim. Niemeltä ostettavat ovat superhyviä, Bauhausin vastaavat taas aivan höttöjä. Epämääräiset laatikot hankaloittavat muuttamista, koska niitä ei voi pinota kunnolla ja pahimmillaan ne hajoavat ennen uutta määränpäätä.
  2. Tarpeeksi monta laatikkoa. Laatikko per neliö on minimi. Ellet siis ole minimalisti, jolla ei ole mitään ylimääräistä.
  3. Runsaasti kuplamuovia, leveää maalarinteippiä, jätesäkkejä, ja vähintään yksi kunnollinen, leveä musta tussi. Suosittelen tutustumista muuttofirmojen valikoimaan. Esimerkiksi pahvilaatikot, joihin vaatteet voidaan nostaa suoraan henkareissa, ovat äärimmäisen käteviä ja lisäksi ne toimivat kausivaatteiden säilytyksessä muuton jälkeen. Tavaroiden suojaaminen kunnon materiaaleilla on todistetusti helpompaa. Olen kokeillut.
  4. Kun miettii kauanko pakkaamiseen menee, pitää muistaa myös kaikki muutkin tavarat, paitsi ne jotka ovat kaapeissa: lamput, taulut, peilit ynnä muut, jotka täytyy irroittaa ja lisäksi suojata.
  5. Ota huomioon, että myös vintti tai kellari pitää tyhjentää. Samoin parveke. Nekin tavarat on laitettava johonkin.
  6. Suljettujen laatikoiden päälle kannattaa kirjoittaa mahdollisimman isolla ja selkeästi mitä siellä on.
  7. Selkeä työnjako. Yksi ihminen vastaa yhden alueen pakkaamisesta. Tämä lisää selkeyttä ja tavarat löytyvät helpommin. Mitä useampi kokki, sen sekavampi soppa.
  8. Jos on taloudellisesti mahdollista, palkkaa ammattilaiset kantamaan. Kantaminen on rasittavaa, työlästä ja tavaroita menee helposti rikki. Itse jätän nykyisin homman suosiolla muuttofirman reippaille pojille, mutta muistan kyllä monta muuttoa, jotka tehtiin kaverivoimin. Jos pyydät kavereita apuun, pyydä mahdollisimman monta, ja tarjoa päälle kunnon juomat ja ruoat. Sillä lailla kukaan ei joudu rehkimään liikaa ja kaikille jää toivottavasti hyvä mieli.
  9. Karsi etukäteen mahdollisimman tehokkaasti. Älä muuta sellaista, mitä et käytä tai tarvitse tai halua omistaa.

Tätä kirjoittaessa huomasin, että onhan minulla vielä sanottavaa itse pakkaamisesta. Se tulee kuitenkin seuraavassa postauksessa, koska tämä venyy muuten liian pitkäksi.

Millaisia vinkkejä lukijakunnalla on muuttamiseen liittyen?

Muuttohommia

Julkaistu , kirjoittanut
4

Pari päivää blogihiljaisuutta johtuu siitä, että olen torstaista lähtien pakannut, siirtänyt, kantanut ja purkanut tavaroita. Toisin sanoen olen ollut päävastuussa eräästä muutosta. En ole itse muuttamassa, vaan muutan lähisukulaiseni puolesta. Aiheesta on tulossa pitempi postaus kaikkien olennaisten ohessa opittujen vinkkien kera, mutta kerronpa tässä sen tärkeimmän:

Muuttolaatikoita ei voi koskaan olla liikaa.

Ellet ole todellinen minimalisti, joka omistaa tasan yhden lautasen, haarukan ja veitsen, muuttolaatikoita menee vähintään yksi per asuinneliö. Se kuulostaa isolta määrältä, mutta uskokaa minua ja muuttofirmoja, vähemmällä ei pärjää. Tai siis pärjää tietenkin siinä tapauksessa, että tavarat pakataan miljoonaan pussiin ja nyssäkkään. Joiden kanniskelu ja siirtely on tuskaa.

Sen sijaan jos tavoitteena on, että omaisuus mahtuu laatikoihin, oikea määrä on laatikko per neliö. Ja lisäksi reilusti mustia jätesäkkejä. Mutta palaan aiheeseen maanantaina. Nyt painun takaisin purkuhommiin.

Pussinsulkijan paluu

Julkaistu , kirjoittanut
3

Anteeksi nyt vain, mutta aion vielä jatkaa niistä pussinsulkijoista. Tiedostan, että kyseessä on häviävän pieni yksityiskohta maailmankaikkeuden kannalta, ja tuntuu tosi hassulta, että kirjoitan jo toista – aika pitkää – postausta pussinsulkijoista. Mutta ei auta, tässä se nyt tulee.

Blogissa käyty keskustelu jäi vaivaamaan minua. Mietiskelin, olivatko pussinsulkijat sittenkin tarpeettomia. Pärjäisinkö yhtä hyvin pyykkipojilla ja Ekojalanjäljillä -blogissa havainnollistetulla solmimistekniikalla. Totesin, että pyykkipojat eivät meillä toimi: ensinnäkin en luota siihen että ne pitäisivät pussit tiiviisti kiinni myös laukussa tai repussa, ja toiseksi lapsi saa myös pyykkipojat auki turhan helposti. Lapsella on into availla ruokapakkauksia omin luvin aina kun silmä välttää, ja niiden sotkujen siivoilu on aika rasittavaa.

Jäljelle jäi siis solmutekniikka, josta en siis ollut koskaan ennen kuullutkaan. Siinä on ideana se, että pussin pää leikataan auki siten, että siitä jää roikkumaan suikale muovia. Sitten suu sitaistaan suppuun suikaleen avulla. Näytti kuvassa kätevältä, joskin epäilin solmun pitävyyttä. Päätin kuitenkin kokeilla ensimmäisen tilaisuuden tullen – joka tuli vastaan tänään. Kyseessä oli pienehkö pussi kuivattuja hedelmiä. Leikkasin pussin auki, ohjeen mukaan, mutta voi! Lähes täyttä pussia ei saanut suikaleella kiinni. Kaiken lisäksi koko suikale lopulta irtosi yrittäessä ja jäljellä oli vain avonainen, entistä pienempi pussi.

Tässä vaiheessa totesin, että pussinsulkijat ovat kuin ovatkin olleet loistava ostos. Ne ovat käytännöllisiä ja tarpeellisia. Noin puolet niistä on jatkuvasti käytössä. Yksikään ei ole mennyt rikki. Lapsi ei saa niitä itse auki. Ne pitävät myös kaikenlaisesta muovista tehdyt pussit tiukasti kiinni. Ne edustavat toisin sanoen täydellistä muotoilua. Kaikesta tästä johtuen totesin, että haluan ehdottomasti omistaa ne.

 

Miten sievä ja siisti!

Miten sievä ja siisti!

En kanna näistä enää pienintäkään huonoa omaatuntoa. Katri sanoo aina osuvasti, että on hedelmällisintä miettiä, mitä pystyy ja haluaa tehdä niillä resursseilla ja niistä lähtökohdista, jotka juuri sillä hetkellä on käytettävissään. Tässä elämäntilanteessa tämä on paras ratkaisu tähän (äärimmäisen triviaaliin) ongelmaan. Ajatelkaa, että pussinsulkijoista virisi yksi blogin vilkkaimmista keskusteluista viime aikoina! Tosin muovipussit tuntuvat kirivän hyvää vauhtia. Näköjään nämä arjen pienimmät yksityiskohdat herättävät yllättävän isoja ajatuksia.

Mullat vaihtoon

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tilanne on se, että lähes kaikki kukat on saatu uusiin, isompiin ruukkuihin ja kunnolliseen multaan. Yritin noudattaa teiltä saamiani ohjeita parhaani mukaan. Hiekkaista multaa en saanut, mutta luomumulta-keskustelun jälkeen hankin siis sellaista lisää. Sain ohjeen vaihtaa mullat muovipussin sisällä, ja se kyllä vähensi sotkua merkittävästi. Otin siis lattialle ison muovikassin, laitoin ruukun sen keskelle, ja kaivoin kasvin ylös. Vaihdoin tilalle isomman ruukun, tyrkkäsin kasvin takaisin ja täytin reunat uudella mullalla. Väistämättä ohi kariseva multa päätyi etupäässä pussiin eikä lattialle. Apuna oli Fiskarsin kukkalapio, joka on kieltämättä oikein hyvä tähän tarkoitukseen.

Kukkanen pesulla.

Kukkanen pesulla.

Minulla on tapana pestä kasvit mullanvaihdon yhteydessä. Oma niksini on laittaa joko juuripaakku tai koko ruukku muovipussiin ja sulkea se tiiviisti juuren ympäriltä. Sitten vain koko kukka suihkuun tai hanan alle. Hedelmäpussit toimivat tässä parhaiten, koska ne ovat ohuita ja helpot solmia. Pesen siis kirjaimellisesti kaikki pölyt pois, ja kasvitkin tuntuvat tästä tykkäävän. Mullanvaihdon jälkeen jätän ne hetkeksi kuivumaan kylppäriin, ennen kuin tuon takaisin ikkunalaudalle. Samassa yhteydessä olen pessyt myös aluslautaset ja pyyhkinyt ruukut puhtaiksi ulkopuolelta. Pinttyneisiinkin aluslautasiin tehoaa kokemukseni mukaan taikasieni.

En tänä vuonna hankkinut yhtään uutta ruukkua tai purkkia. Siirsin vain kasveja toistensa ruukkuihin, siis aina pienemmän isompaan, ja hyödynsin komerosta löytyneitä vanhoja ruukkuja. Anopinkielen jaoin kahtia, ja istutin vehreimmät varret takaisin vanhaan ruukkuun mutta uuteen multaan. Kellastuneet lehdet heitin pois. Nyt jäljellä olisi enää yksi iso posliinikukka, joka kaipaa uutta multaa muttei välttämättä uutta ruukkua. Täytyy siis jostain kehittää todella iso muovipussi, jonka sisällä mullanvaihto saataisiin tehtyä siististi, sillä tätä kasvia ei voi siirtää pois omalta paikaltaan vaihdon ajaksi.

Kaiken kaikkiaan urakka on siis lähes ohi. Multaa on riittää vielä parvekeruukkuihin, joissa tällä hetkellä retkottaa joukko äärimmäisen kulahtaneita kanervia. Tosin sitä joulumäntyäkään ei ole vielä saatu heivattua, joten parveke odottaa vielä kevätsiivousta. Meillä on parvekkeen lattialla puurallit, jotka ovat olleet talvella lumen ja jään alla, ja tällä hetkellä varsin likaiset. Sain naapurilta vinkin, että ne kannattaa pestä silloin kun sataa oikein kunnolla. Ovat nimittäin valmiiksi märät, eikä tarvitse erikseen kastella, ja huuhtelukin hoituu osittain itsestään. Odottelenkin kunnon kaatosadetta, jolloin voisin jynssätä parvekkeen lattian kuntoon.

Paras pussinsulkija (ja moraalinen ongelma)

Julkaistu , kirjoittanut
12

Kaikki tavarat eivät suinkaan ole hyödyttömiä. On ollut pitkään mielessä esitellä pieniä esineitä, jotka helpottavat elämää keittiössä. Hankin näitä noin vuosi sitten sen jälkeen, kun olin nähnyt vastaavia kaverilla käytössä.

WP_000738Eri kokoisia pussinsulkijoita! Nämä ovat muovia, mutta tosi käteviä. Ostin nämä muistaakseni Clas Ohlssonilta, mutta Ikeasta ja muista vastaavista paikoista saanee samanlaisia. Eri värit ovat eri pituisia, kaikenlaisille pusseille löytyy omansa.

WP_000739

 

Käytän näitä jatkuvasti kaikessa: pakastimessa sulkemassa vajaita pusseja (kuten kuvassa), käsilaukussa rusinat eivät leviä, kun pussi on suljettu tällä nipsulla ja kaikki kuivakaapin avatut pakkaukset pysyvät tällä kiinni. Etenkin sellaiset ärsyttävät kovasta muovista tehdyt pussit, joilla on taipumus repeillä avattaessa, saa näillä siististi nippuun. Toimii myös avattujen sipsipussien sulkijana.

Väitin juuri äskettäin, että en pidä muovista keittiössä, mutta tästä näkee ettei maailma ole mustavalkoinen. Nämä ovat ehtaa muovia ja myönnän kyllä tykkääväni. Huomaan, että blogin pitäminen alkaa aiheuttaa minulle sisäisiä ristiriitoja. Olen pitkään suunnitellut tekeväni postauksen näistä, koska ne ovat niin käteviä, mutta samalla kun kirjoitan, kyseenalaistan näiden tarpeellisuuden mielessäni. Ovatko nämä sittenkin turhia? Olenko ostanut jotain, mitä ilmankin olisin tullut ihan hyvin toimeen? Entä jos olisinkin vain säästänyt leipäpussien sulkijoita ja kumilenksuja, ja yrittänyt pärjätä niillä? Toisaalta ostos ei siinä mielessä ole ollut turha, että käytän näitä päivittäin, ja lainailen vielä kavereillekin. Mutta periaatteessa pärjäisin varmasti ilmankin.

Mikä on siis oikein? Maailma on nykyisin monimutkainen. Ehdottomaksi on vaikeaa ruveta.

Kevät. Alkoi. Nyt.

Julkaistu , kirjoittanut
6

Täysin kyllästyneenä ikuiselta tuntuvaan talveen, päätin tänä aamuna aloittaa kevään oli ilmasto mikä hyvänsä. Jossakin muistelen nähneeni uutisen, että terminen kevät olisi todella alkanut, joten siihen vedoten päätin aloittaa kesävalmistelut välittömästi.

Ensi töikseni puhdistin ja lankkasin talvikenkäni. Olen koko talven pitänyt käytännössä yksiä ja samoja kenkiä, joten ne kaipasivat hieman huoltoa ennen kuin laitan ne kesäksi säilöön. Suosittelen kaikkien, mutta etenkin nahkakenkien huoltamista säännöllisin väliajoin. Käyttöikä pitenee ja ulkonäkö paranee. Lankkaamisessa parhaat apuvälineet ovat vanhat hammasharjat sekä vanhat rikkinäiset sukat. Pesen kaikki reikäiset sukat, ja siirrän ne pussiin odottamaan kenkähuoltoa. Niillä on kätevää levittää lankki, sekä lopuksi kiillottaa kengät. Sen jälkeen heitän viimeiseen asti palvelleet sukat energiajätteeseen. Hammasharjoilla on kätevä rapsuttaa pois kuivunutta rapaa, ja ne kelpaavaat myös lankin levitykseen.

Kun kengät on lankattu, tungen ne täyteen sanomalehtipaperia, joka pitää lestin muodossaan ja imee kosteuden itseensä. (On toki olemassa hienoja puisia lestejä myös, mutta sanomalehti kyllä ajaa saman asian.) Sitten pakkaan talvikengät pahvilaatikkoon odottamaan seuraavaa kautta. Kannattaa kuitenkin tarkistaa pohjat, ennen pakkaamista, jottei säilö kaapissaa vahingossa koirankakkaa tai jotain muuta epämiellyttävää. Saappaat olen pakannut pitkittäin, jolloin varsia ei tarvitse erikseen pitää ojossa. Jos säilytät saappaita pystyssä, varret pysyvät muodossaan, kun sisään kääräisee aikakauslehden. Niiden paksumpi paperi toimii tässä tarkoituksessa sanomalehtiä paremmin.

Pesin myös lapsen talvipuvun koneessa, ja päätin että tästä eteenpäin mennään välikausihaalarilla, oli keli mikä tahansa. Tarpeen vaatiessa topataan sitten alle enemmän kerroksia. Viikonlopun aikana käyn läpi talvitakkini, ja siirrän untuvatakit vinttiin ja tuon kevyemmät takin sieltä alas. Untsikka saattaa kaivata pesua, mutta luulisin sen onnistuvan myös kotona oikeanlaista ainetta käyttämällä. Samalla täytyy katsastaa takkivarastot läpi sillä silmällä, mitkä joutavat kiertoon. Ainakin yksi takki on menossa kirpparille. Sitten on vielä huivit, pipot ja hanskat, joista osa tarvitsee pesua ja osa on tullut tiensä päähän muuten vain.

Kausisäilytys on mielestäni vaihtuvan ilmaston maassa järkevä ratkaisu, sillä kaikki vaatteet eivät kuitenkaan ole koko vuotta käytössä. Kauden vaihtuessa on luonteva hetki käydä läpi ja tarvittaessa poistaa turhat vaatteet ja kengät käytöstä. Kausisäilytykseen kannattaa laittaa vain puhtaita ja ehjiä vaatekappaleita. Ensinnäkin tuore tahra lähtee taatusti helpommin kuin puoli vuotta pinttynyt. Toiseksi on paljon mukavampi kaivaa syksyn tullen esiin siistejä kenkiä ja puhtaita neuleita. Siinä vaiheessa kun vaatteita taas oikeasti tarvitsee, ei yleensä ole aikaa ruveta pesemään tai kunnostamaan niitä.

Onko lukijoilla hyviä vinkkejä kenkien tai talvivaatteiden säilytykseen?

Ruokasuunnittelu kun arki menee vaikeaksi

Julkaistu , kirjoittanut
13

Tässä on nyt sairasteltu yli kaksi viikkoa. On ollut helppo huomata, että silloin ei ruokasuunnittelu – tai ruokajärki muutenkaan – oikein toimi. Kun joku perheestä oksentelee tai viruu kuumeessa, ei arkiruokien suunnittelu ole todellakaan asioiden kärkipäässä.

Toisaalta ne, jotka eivät ole sairaina, hyötyisivät kyllä kunnollisesta ruoasta, joka valmistuisi helposti ja vaivattomasti. Toisin sanoen siitä, että pakastimesta löytyisi viikoksi vararuokia. Tällä hetkellä meiltä ei löydy, sillä pakastimen täyttö on jäänyt sattuman varaan. Siellä on kyllä raakaa lihaa, mehuja ja marjoja, sekä ehkä joku satunnainen jäätelö, mutta ei valmiita annoksia kanakeittoa tai jauhelihakastiketta.

Tämä epäkohta täytyy korjata tässä kevään aikana. Mietin mitä ruokia olisi helppo pakastaa, ja sitten suunnittelen niitä meidän ruokalistalle mutta isompina annoksina. Ylimääräiset pistän pakkaseen. Oletan, että pakastinvarastoa täytyy ylläpitää syömällä sieltä vanhimmasta päästä ja tekemällä samassa tahdissa uutta lisää. Harkitsen myös tiettyjen puolivalmisteiden varastoimista pakkaseen pahan päivän varalle: perunasipulisekoitus on esimerkiksi kokemukseni mukaan kätevä pohja monelle uuniruualle. Samoin olen oppinut pakastamaan leipää tuoreena.

Ongelmana on pakastimen pienuus. Se on vain jääkaapin alla oleva pieni kaappi, ei mikään kaikennielevä arkkupakastin. Mutta varmasti tällekin asialle löytyy joku ratkaisu. Niinpä käännyn jälleen teidän puoleenne: mitä teidän pakkasesta löytyy aina? Mitä ruokia on helpointa pakastaa?

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Julkaistu , kirjoittanut
14

Havahduin siihen, että maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi viikon päästä. Ei uskoisi kun katsoo ikkunasta ulos – kaikkialla näkyy vain lunta, meri on jäässä ja plussa-asteista ei ole mittarissa näkynyt. Nyt lienee silti oikea aika ryhtyä ruljanssiin, jota sanotaan multien vaihtamiseksi. Viime vuonna en jaksanut siihen ruveta, joten tänä vuonna lienee pakko, mikäli haluan että kasviparkani sinnittelevät elossa jatkossakin.

En ole erityinen viherpeukalo, mutta tykkään huonekasveista, leikkokukista ja siitä että parvekelaatikoissa kasvaa jotain kaunista. Kastelen ja hoidan kasvejani hieman kausiluontoisesti, mistä syystä muutama on heittänyt henkensä joko liiallisen tai liian vähäisen hoidon seurauksena. Parhaiten on menestynyt joulukaktus ja joku Ikeasta ostettu parin euron viherkasvi, jotka eivät ole kastelun epäsäännöllisyydestä moksiskaan. Sain pari kuukautta sitten lahjaksi upean orkidean, ja yritän kovasti pitää sitä hengissä. Olen nyt suunnilleen muistanut kastella sitä oikein, mutta yksi väli venähti vähän pitkäksi, ja lehdistä tuli sen seurauksena vähän omituiset. En tiedä saako niitä takaisin kiiltäviksi millään hoidolla.

Kukkamultien vaihto on yksi rasittavimmista kotitöistä jonka tiedän. Se on työlästä, sotkuista, aikaa vievää ja kaiken kaikkiaan hankalaa. Ensin pitää raahata painava säkki multaa kotiin, sitten etsiä sopivia ruukkuja, ja lopuksi vielä istuttaa kasvit uudelleen, minkä seurauksena joka paikka on mullassa ja kuivuneissa lehdissä. Tähän saakka olen tehnyt työn kylpyhuoneessa, joka on vuorattu sanomalehdillä. Apuna käytän tarkoitukseen valmistettua Hackmannin kukkalapiota, sillä olen kyllästynyt kaivamaan kukkia ruukusta epäsopivilla työkaluilla. (Eräänä vuonna yritin irroittaa juuttunutta kasvia puisella paistinlastalla, joka tietysti katkesi, ja kärki jäi kasvin seuraksi jumiin sinne ruukun pohjalle. Sanoinko jo, etten ole mikään hortonomi.)

Tulilatva ei ole ihan parhaimmillaan

Tulilatva ei ole ihan parhaimmillaan

Nyt olisivat siis hyvät neuvot kalliit! En ole vielä kääntynyt googlen puoleen, vaan ajattelin ensin kysyä teiltä arvoisat lukijat: miten tämä homma hoidetaan niin, ettei hermot mene aivan totaalisesti? Miten selvitään ilman hirveää sotkua? Mikä multa on parasta? Pienimmätkin vinkit otetaan ilolla vastaan. Aikaa on tämä viikko, sillä vaihdan mullat ensi viikon – toisin sanoen huhtikuun ensimmäisen viikon – aikana. Lupaan kokeilla kaikkia annettuja neuvoja, ja teen aiheesta oman postauksen (kuvien kanssa) kun urakka on ohi.

Henkilökohtainen neuroosi

Julkaistu , kirjoittanut
9

Jatkan näköjään eilen aloitetulla henkilökohtaisten paljastusten linjalla. Pidän itseäni täysjärkisenä tyyppinä. Väittäisin olevani aika rationaalinen. En hermostu herkästi, en paisko tavaroita suutuspäissäni enkä stressaa ihan pienistä. Paitsi silloin kun jotain on hukassa. En kestä sitä, etten tiedä missä joku tavara on.

Yleensä löydän etsimäni melko pienellä vaivalla. Esimerkiksi talvellakin tiedän, missä säilytän kesävaatteita ja päinvastoin. Keittiössä löydän kaikki astiat kutakuinkin heti. Tiedän missä on lapsen piirustukset, missä pieneksi käyneet vaatteet ja missä ne, jotka ovat vielä liian isoja. Vaikka arkistointi onkin heikko kohtani, tiedän suunnilleen mistä kansiosta hakea mitäkin paperia (ja nyt tuli muuten mieleen, että tämä asia on taas kerran laitettava kuntoon!). Sanalla sanoen en kovin usein hukkaa mitään.

Hankaluuksia ilmenee, kun jotain ei löydykään heti. Tai oikeastaan ongelmia syntyy silloin, kun tavara ei olekaan oletetusta paikassa. Etsin ja etsin ja jos se ei löydy, hermostun ja ahdistun, ja etsin entistä kuumeisemmin. Hyvin pian alan epäillä, että joku muu on piilottanut tavaran jonnekin, eikä ole maininnut asiasta minulle, ja alan tivata kuka on nähnyt tavaraa viimeksi. Jos joudun lopettamaan etsimisen kesken kaiken, en saa rauhaa ennen kuin voin palata asian pariin uudelleen. Muutun pakkomielteiseksi ja hoen ääneen missä se voi olla, missä se voi olla, kunnes kanssaihmiset hermostuvat myöskin.

Sitten kun esine on lopulta löytynyt (niin kuin lähes aina lopulta käy), pystyn jo nauramaan kaikelle hysterialle. Mutta niin kauan kuin tavara on hukassa, on turha yrittää rauhoitella. En kuitenkaan rauhoitu, ennen kuin löydän. On muuten hassua, että tämä koskee nimenomaan kotiani. Ehkä en hukkaile tavaroita reissussa, mutta näitä paniikkeja syntyy yleensä vain kotona. Sekin on nurinkurista, että periaatteessa tiedän, että kaivattu esine on yli 90% varmuudella jossain omien seinien sisäpuolella, en vain ole varma siitä, mihin se on laitettu. Mitään hätää ei siis oikeastaan olisi, mutta jostain syystä minusta vain on sietämätöntä, jos en tiedä missä kaikki on.

Olenkin mennyt aika pitkälle välttääkseni tavaroiden hukkaamista. Ensinnäkin kaikella on paikkansa, tai oikeastaan alueensa – se on sama millä hyllyllä tavara on, kunhan tiedän mihin kaappiin se on laitettu. Mutta harvoin tarvittavia tavaroita varten minulla on oma muistikirja. Se on oikeasti aakkosellinen osoitekirja, jonka olen ottanut uuteen käyttöön. Aina kun vien jotain vinttiin tai laitan muuten ”hankalaan” paikkaan talteen, kirjoitan oikean kirjaimen kohdalle, minne olen ko. esineen säilönyt. Sitten kun en muista, voin aina tarkistaa muistikirjasta. Esimerkiksi Ä:n kohdalla lukee ”ämpärit: komerossa nurkassa vasemmalla”. Tämä kertoo minulle riittävällä tarkkuudella, mistä lähteä etsimään ämpäreitä.

Käyttääkö kukaan muu samaa keinoa? Tai saako kukaan lukijoista sätkyä, jos tavarat ovat hukassa?

Miten varustaa auto?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Aloin pohtia, millainen varustus autossa pitäisi olla, jotta matkanteko olisi sekä mukavaa että turvallista. Onneksi käännyin itseäni viisaampien puoleen, sillä opin jälleen uutta. Kun puhun tässä varusteista, tarkoitan sellaisia tavaroita kuten heijastinliivit ja taskulamppu. En nyt ota kantaa tehtaalla asennettaviin lisävarusteisiin, kuten vaikkapa vakionopeuden säädin ym. Käsittelen nyt siis niitä tavaroita, jotka jokainen voi itse hankkia autoonsa ihan tavallisista kaupoista.

Onnettomuuksien varalta autoon kannattaa printata pelastuskortti. Se antaa kullanarvoista tietoa pelastushenkilöstölle ja nopeuttaa pelastustoimia merkittävästi. Pelastuskortissa kerrotaan esimerkiksi, missä airbagit sijaitsevat, tai missä hybridiautoissa menee sähköjohtoja, joissa voi olla korkea jännite. Aiheesta voi lukea lisää tästä Savon Sanomien artikkelista. Oman auton pelastuskortin voi puolestaan etsiä täältä. Pelastuskortti oli minulle ennestään tuntematon juttu, mutta asiaan perehdyttyäni aion ehdottomasti printata sellaisen omaan autooni.

Muita tarvikkeita isompien ja pienempien onnettomuuksien varalta:

  • ensiapulaukku
  • heijastinliivit – etenkin jos auto hyytyy pimeässä maantien varteen
  • peitto/ylimääräinen takki tms – samasta syystä kuin edellinen
  • taskulamppu
  • hanskat

Tässä maassa talvea ei voi olla ottamatta huomioon. Olennaisimmat talvivarusteet ovat:

  • varrellinen lumiharja, jonka toisessa päässä raaputusosa
  • kunnon lumilapio

Kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta useamman kerran olen ikkunasta katsellut, kuinka huonosti varustautuneet kuskit yrittävät potkiskella lunta pois renkaiden edestä tai rapsuttavat ikkunoita jollain onnettomalla mainosraapalla. Minulla on autossa tukeva alumiinilapio, joka on kevyt ja kestävä, mutta joka kieltämättä vie jonkin verran tilaa takakontissa. Tämä lapio menee ainakin pieneen tilaan ja olen kuullut tästä kehuja. Olen vakavasti harkinnut myös hiekkapussin kuljettamista talvella takakontissa. Olen pari kertaa juuttunut parkkiruutuun hankalissa keliolosuhteissa, ja ilman apua en olisi päässyt liikkelle. Pari kourallista hiekoitushiekkaa renkaiden alla olisi kyllä noissa tilanteissa saattanut pelastaa, ellei ystävällisiä ohikulkijoita olisi sattunut paikalle.

Sitten on runsaasti sellaista pientä tavaraa, joka lisää lähinnä matkustusmukavuutta. Seuraava lista on todella kattava, sillä olen koonnut sinne eri puolilta saatuja ideoita. En tarkoita, että jokaisessa autossa pitäisi olla kaikki tämä (omassani ei suinkaan ole). Tarkoitus on, että tästä voi saada ideoita, jotka sopivat kunkin omaan käyttöön.

  • parkkikiekko (varsinkin sellainen, jolla voi myös raaputtaa ikkunoita)
  • navigaattori
  • hedelmäpusseja (roskapusseiksi, jos autossa esim. syödään eväitä)
  • pieni purkki pehmopaperia tai paperinenäliinoja
  • kynä
  • muistilehtiö
  • kolikoita (parkkimittariin, ostoskärryihin jne.)
  • puhelimen autolaturi
  • mittanauha (etenkin jos silloin tällöin vieraillaan huonekaluliikkeissä, tehdään juuri remonttia tms…)
  • mikrokuituliina (pintojen pyyhkimiseen, lasit puhdistuvat paremmin esim. ikkunanpesunesteellä ja talouspaperilla, sanovat asiantuntijat)
  • harsoja/riepuja (esim. meillä on lapsi, joka välillä voi pahoin autossa. Harsot ovat silloin aivan korvaamattomia.)
  • rengaspainemittari
  • alkometri (normaalisti säilytetään kotona, mutta tietyissä tilanteissa järkevä paikka on autossa; esim. pidemmällä reissulla)
  • sateenvarjo
  • aurinkolasit
  • kuormansidontaliinat
  • vanha viltti/lakana/tms suojaamista varten (jos kuskataan esim. eläimiä taikka pölyistä tai kuraista kamaa)
  • pienet ja säilyvät eväät, esim. energiapatukoita, pillimehu, rusinoita tms. (etenkin pitkille matkoille)
  • kartta

Näiden lisäksi on vielä koko joukko papereita, jotka joko pitää tai kannattaa aina kuljettaa mukana. Suosittelen irtopapereille muovitaskua.

  • jo aiemmin mainittu pelastuskortti (kuljettajan aurinkolippaan kiinnitettynä)
  • rekisteriotteen tekninen osa (ilmoitusosa kuuluu säilyttää kotona)
  • käyttöohjekirja
  • huoltokirja
  • vakuutusyhtiön vahinkoilmoituslomake sekä mahdollinen palvelunumero (lomake kannattaa printata valmiiksi netistä esimerkiksi tästä tai oman vakuutusyhtiön sivuilta)

Varusteita kertyy moneen lähtöön. Kaikki eivät suinkaan ole välttämättömiä, mutta monet noista lisäävät turvallisuutta ja mukavuutta merkittävästi. Esimerkiksi meidän autosta on puuttunut pelastuskortti, ja heijastinliivit menivät heti ostoslistalle. Oma kysymyksensä on, missä kaikki tavarat autossa säilytetään, mutta siitä ehkä oma postaus joskus myöhemmin.