Aihearkisto: Järjestystä

Ruokajärki on muuttanut elämääni

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikolla jätin ihan silkkaa laiskuuttani ruokasuunnittelun tekemättä viikonloppuna. Siitä huolimatta viikon ruokahommat menivät yllättävän kivuttomasti. Söimme ihan fiksuja ruokia, yhtenä päivänä oli kalaa, eikä jääkaappiin jäänyt pyörimään mitään. Enkä alkanut panikoida ruokakaupassa. Mistä tuo kaikki johtui?

Olen varma, että tästä jo syksyllä alkaneesta ruokajärki-projektista. Koska olen miettinyt ruokalistoja jo monta kuukautta, mieleen tuli ihan järkeviä ruokia ilman keittokirjojakin. Vaikka en tehnyt koko viikon listaa kerralla, mietin kuitenkin ruokia pari päivää eteenpäin, ja ennen kuin menin kauppaan. Tiedostin jo kauppaan mennessä, milloin oli seuraava kauppapäivä tiedossa, eli kuinka paljon piti kerralla ostaa. Kaiken tämän vuoksi en ahdistunut hyllyjen välissä, vaan toimin ihan rationaalisesti.

Myönnetään että kanasuikaleet ja jauheliha eivät ole luovimmasta päästä, mutta tekemällä pitsan sain fiksusti käytettyä jauhelihakastikkeen pois jääkaapista. No, toki meillä syötiin pitsaa edelliselläkin viikolla, kun kylässä oli pieniä vieraita, mutta ehkä se juuri siitä syystä muistui mieleen nytkin. Salaatteja en jaksanut väsäillä erikseen, kunhan pilkoin kurkkua ja tomaattia suoraan lautaselle. Kulunut ruokaviikko ei siis ollut mitenkään ihmeellinen, mutta järkevä ja kohtuullisen monipuolinen. Toisaalta tästä huomasi, että etukäteissuunnittelu monipuolistaa ruokalistaa ja tulee kokeiltua kaikenlaista uutta.

Viikko sitten huomasin, että jääkaapin järjestys oli päässyt lipsahtamaan epäjärjestyksen puolelle. Katselin sitä aikani, mutta kun ei se tuntunut itsekseen korjaantuvan, ryhdistäydyin  eräänä päivänä ja nakkelin kaikki taas omille paikoilleen. Olen huomannut, että tiukka järjestys jääkaapissa on edellytys sille, ettei ruokahävikkiä tule. Kaapin hyllyillä on edelleen laput, mitä minnekin kuuluu. Vaikka periaatteessa tiedän, mikä se järjestys on, laput toimivat hyvänä motivaattorina todella palauttaa kaikki paikoilleen. Eilen innostuin vielä imuroimaan kuivakaapista muruset pois. Siellä on nyt vähän tyhjempää kuin yleensä, joten oli helppo imuroida. Mutta helpoksi sen teki myös kaapissa vallitseva järjestys.

Huomasin, että olen kaikesta huolimatta oppinut uusia rutiineja. Välillä ruokalistoja rustatessa on ollut sellainen tunne, että miksi tämä on aina vaan yhtä työlästä. Toisaalta olen opetellut muuttamaan toimintatapoja, joiden mukaan olen elänyt ainakin 15 vuotta. Ei voine odottaa, että uudet tavat tarttuisivat parissa viikossa. Parasta on kuitenkin huomata, että nyt neljän tai viiden kuukauden jälkeen jotain on jo mennyt selkäytimeen, ja homma toimii jo osittain omalla painollaan. Jes! Harjoittelu ei siis ole mennyt hukkaan!

Mankelointi on mahtavaa

Julkaistu , kirjoittanut
8

Meidän taloyhtiömme pesutuvassa on mankeli. Se on sähkökäyttöinen ja isokokoinen masina, ja taatusti valmistettu hyvän matkaa viime vuosituhannen puolella. Olen opetellut käyttämään sitä kuluneen vuoden aikana, ja tullut yksinkertaiseen tulokseen: mankelointi on mahtavaa.

Mankeloimalla lakanat ja pöytäliinat saa ihanan sileäksi, mikä miellyttää sekä silmää että ihoa. Sen lisäksi mankeloinnilla on myös muita käytännön hyötyjä. Mankelointi ja silittäminen vähentävät tekstiilipölyä merkittävästi. Puolueettomia lukuja ei nopealla etsimisellä löytynyt, mutta UPOn nettisivujen mukaan mankelointi vähentää huonepölyä jopa 60-kertaisesti. En tiedä onko tätä tieteellisesti edes tutkittu, mutta arkikokemus kertoo samaa – pöly vähenee. Totta on myös se, että tekstiilit pysyvät puhtaina pidempään, sillä mankelointi sulkee pesussa avautuneiden kuitujen suomut, eikä lika pääse tarttumaan yhtä hyvin sileään pintaan.

Hämmästyttävintä mielestäni on, miten pieneen tilaan mankeloidut lakanat menevät. Tilantarve kutistuu merkittävästi. Tässä on kuvattu ylhäältä päin kassillinen suoraan pyykistä tulleita lakanoita. Olen juuri ja juuri saanut tungettua ne tähän kassiin.

Mankeloimattomat liinavaatteet

Mankeloimattomat liinavaatteet

Samat lakanat mankeloituina

Samat lakanat mankeloituina

Tässä alemmassa kuvassa on sama satsi samassa kassissa mankeloinnin jälkeen. Katsokaa mikä ero! Ylemmässä lakanat on todella pitänyt tunkea, ja alemmassa tilaa olisi vielä yhdelle ylimääräiselle. Sama lakanahylly  on siis mankeloinnin jälkeen huomattavasti väljempi.

Mankelointi ei ole vaikeaa, minulla se alkoi sujua parin treenikerran jälkeen. Olennaista on, ettei yritä mankeloida kuivia lakanoita. Olen kokeillut, ei toimi. En yleensä pääse pesutupaan heti silloin, kun lakanat olisivat vielä sopivan kosteita (koska pesen pyykin kotona enkä pesutuvassa), mutta sumutan ne yltä päältä vähän ennen mankeloinnin aloittamista, ja se riittää ihan hyvin. Pesutuvassa on sellainen teline, jonka avulla isonkin pussilakanan saa taiteltua ja vedettyä siististi yksin.  Marttojen sivuilta löytyy selkeät ohjeet sekä silitystä että mankelointia varten.

Jos teillä on mahdollisuus kokeilla mankelointia, suosittelen lämpimästi. Kaiken muun lisäksi mankelointi on rauhoittavaa puuhaa, siitä tulee jotenkin meditoiva fiilis. Pelkkiä hyötyjä siis.

Systeemi säästää hermoja

Julkaistu , kirjoittanut
4

Näitä pahimpia sotkupaikkoja raivatessa olen tajunnut, että niitä yhdistää yksi asia: systeemin puute. Säilytettävä tavara voi poiketa toisistaan paljon (vertaa sukat/astiat) mutta olennaista on, että kaapin tai laatikon sisältö on kasautunut tiettyyn järjestykseen evoluution, ei suunnittelun kautta. Ilmeisesti luontainen tapani säilöä asioita ei ole kovin järjestelmällinen, joten vapaasti muotoutuvat sisällöt päätyvät yleisesti ottaen sekasortoon.

Sen sijaan sellaiset säilytystilat, joiden järjestämistä olen miettinyt etukäteen, pysyvät paljon paremmassa kunnossa. Joskus käy niin, että alkuperäinen suunnitelma osoittautuu käytännössä toimimattomaksi, mutta silloin pitää vain miettiä uusi järjestys. Olennaista on, että olen miettinyt missä on kunkin tavaran tai tavararyhmän täsmällinen paikka. Pitää olla logiikka. Esimerkiksi: teekupit vasemmalla, kahvikupit oikealla. Tai sitten sukkahousut sisälaatikossa, nilkkasukat niiden vieressä. Tai että ylemmässä laatikossa säilytetään vain huiveja ja alemmassa vain hanskoja ja pipoja. Tällaisilla pienillä päätöksillä saan paikat pysymään järjestyksessä (ja myöskin tiedän missä mitäkin on).

Olisi kiinnostavaa tietää, onko tämä universaali ominaisuus, vai pelkästään minun juttuni? Onko olemassa ihmisiä, joilla on luontainen taju järjestyksestä, ilman että sitä tarvitsee sen kummemmin miettiä? En tietenkään ole analysoinut joka ikisen hyllyn sisältöä ja järjestystä, eikä minulla ole aikomusta edes tehdä niin. Mutta joka kerran, kun huomaan jonkun säilytystilan päätyneen ns. räjähtäneeseen tilaan, syynä on aina viime kädessä logiikan ja systeemin puute.

Itse asiassa kaikki taitaa lopultakin johtaa päätöksentekoon. Etukäteen suunniteltu systeemi tarkoittaa, että tulee tehneeksi kerralla monta pientä päätöstä. Sitten kun arjessa tulee kyseinen säilytystila vastaan, ei tarvitse enää pysähtyä päättämään mikä olisi kullekin tavaralle paras paikka. Päätös on tehty jo valmiiksi, ja se vapauttaa aivot ajattelemaan jotain ihan muuta. Tavarat menevät itsestään oikealle paikalle ja järjestys säilyy ilman stressiä. Sen sijaan näissä tiloissa joista systeemi puuttuu, pitäisi joka kerta miettiä erikseen, mihin mikäkin kannattaisi laittaa. Yleensä sillä hetkellä ei ole aikaa sen enempää kuin kiinnostustakaan ruveta pohtimaan optimaalista hyllyä, joten tavara päätyy siihen kohtaan, minne se sattuu mahtumaan.

Tässä on muuten jälleen kerran yksi syy, miksi raivaamista ja järjestämistä kannattaa tehdä lähinnä levänneenä ja hyvällä tuulella. Päätöksentekeminen on nimittäin korkeassa mielentilassa paljon helpompaa kuin kiukkuisena.

Paljon parempi!

Julkaistu , kirjoittanut
9

Nolous on kuulkaa uskomattoman tehokas motivaattori. Katsokaa nyt vaikka.

Niin paljon parempi!

Niin paljon parempi!

Tyhjensin eilen koko kauhukaapin, ja lopputulos – vaikka onkin vielä välivaiheessa – rauhoittaa mieltä kummasti. Mitä siellä sitten oli? No tosiaan vaikka mitä. Roskiin heitin useita muovisia säilytysrasioita, joille ei ollut mitään käyttöä. Siis sellaisia, mihin esimerkiksi ruokakaupan valintatiskillä laitetaan salaattia tms. Niitä olin tiskannut ja ajatellut että olisivat käteviä joskus. Kertaakaan en ollut tarvinnut, joten energiajätteeksi menivät. Lasikierrätykseen joutui kannettomia tiskattuja lasipurkkeja, jotka alunperin olivat päätyneet kaappiin samasta syystä kuin muovisetkin. Roskiin heitin myös esimerkiksi kulahtaneen tuttipullon tutin – mysteeriksi jää, miten se oli kaappiin päätynyt. Tuttipulloja ei nimittäin ole tarvittu vuosiin.

Yllättävän paljon oli sellaisia esineitä, joilla itse asiassa oli ihan oikea paikka jossain muualla. En tiedä miksi ne olivat jääneet tähän kaappiin pyörimään. Kun kaikki eksyneet esineet oli palautettu takaisin omille paikoilleen, tuntui että noin puolet sisällöstä oli kadonnut. Lopputulos oli, että kaappiin tuli valtavasti tyhjää tilaa. Sain huomata, että keittiööni mahtuu ihan hyvin kaikki mitä haluan, kun vain poistan ensin turhat roinat. Tavaroita on siis tullut karsittua, etenkin kun tästä innostuneena siivosin vielä yhden vetolaatikon, joka oli myös vähän päässyt käsistä.

Nyt on vain yksi ongelma, jonka ratkaisemiseski mielelläni ottaisin ideoita vastaan. Kuvassa alhaalla oikealla näkyy kasa tiskirättejä. Ne ovat kuivia ja puhtaita, ja odottavat vuoroaan. Käytän tuollaisia kierrätettäviä tiskirättejä, joita voidaan pestä ottaa aina uudelleen käyttöön. Olen niihin hyvin tyytyväinen, mutta miten ne voisi säilyttä siistisi? Looginen paikka on tässä kaapissa. Kuivina ne ovat aika jäykkiä kökkeröitä, ja niitä on hankala pinota. Jonkinlainen laatikko ehkä? Tai muita ideoita?

Sokea piste

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Meillä on keittiön kaapit järjestyksessä. Tässä käsityksessä olin siihen saakka, kunnes otin kuvan tiskikaapista.

Olin ihan tietoinen siitä, että jääkaappi ja ruokakaappi eivät ennen ruokajärkiprojektia olleet aina esittelykelpoisessa kunnossa, mutta ainakin astiat ja muut tavarat olivat omilla paikoillaan. (Nykyisin ruokakaapitkin pysyvät hyvällä mallilla, koska niissä on systeemi ja merkityt paikat.) Sen sijaan astiakaapeissa vallitsi kaunis järjestys, tiesin missä mitäkin on ja olin tyytyväinen tilanteeseen. En tiedä mikä sai silmäni avautumaan viime viikolla, sillä mikään ei varsinaisesti ollut muuttunut. Joka tapauksessa havahduin siihen, että olin elänyt itsepetoksessa kuukausitolkulla, ehkä pitempäänkin. En ole ihan varma kuinka kauan, koska minulla ei ole käsitystä siitä, missä vaiheessa tilanne oli päässyt näin pahaksi.

Havainnollistetaan asiaa:

asiallinen järjestys

asiallinen järjestys

Tässä on normaali kaappi. Siellä tavarat ovat paikoillaan. Näky on suorastaan rauhoittava. Ylimmältä hyllyltä puuttuu yksi kulho, siksi tyhjä tila siellä. Olin siinä uskossa, että kaikki keittiön kaapit näyttävät suunnilleen tältä, kunnes jostain syystä heräsin todellisuuteen. Itse asiassa juuri valokuvan ottaminen paljasti epäjärjestyksen saamat mittasuhteet. Seuraava kuva vaatii jonkinasteista karaisemista, että kehtaan sen tänne laittaa.

.

.

.

.

.

 

ei hyvää päivää

ei hyvää päivää

No, ainakaan tämän jälkeen kukaan ei voi väittää, että esittäisin täydellisyyttä. Tämä on tiskipöydän yläpuolella oleva kaappi, heti edellisen kaapin vieressä. Sitä voisi kuvata sanalla järkyttävä. Alin hylly on tiskien kuivausta varten, kaksi yläpuolista ovat tavallisia hyllyjä. Alimman hyllyn alle jää muutaman sentin väli ennen pohjaa, ja siellä säilytetään leikkulautoja. En rehellisesti sanottua tiedä tarkalleen, mitä kaikkea kaapissa on. Kaikenlaista, luulisin.

Olen tullut siihen tulokseen, että sekasorto johtuu suunnittelemattomuudesta. Tähän kaappiin on päätynyt kaikki sellainen, mille ei muutakaan paikkaa ole tullut mieleen. Tänne tungetaan kaikki purkit, joita ”ehkä saattaisi tarvita joskus”, mutta joiden lopullinen käyttötarkoitus on silti hämärän peitossa. Millekään esineelle ei ole mietittyä paikkaa, jonka vuoksi mitä vaan on missä vaan. Tässä havainnollistuu, miten kaaos luo lisää kaaosta. Kun ei ole mitään systeemiä, jota noudattaa, ei millään ole mitään väliä. Kun kaikki on ennestään jo sotkussa, on ihan sama minne kaikki uudet tavarat laitetaan. Olen aivan varma, että tämä pätee missä tahansa säilytystilassa.

Mitäs tälle nyt sitten tehdään? Aion tyhjentää jokaisen hyllyn kokonaan ja selvittää mitä kaikkea siellä on. Epäilen, että turhaa tavaraa löytyy, ja ne toimitetaan asianmukaisesti eteenpäin. Sitten pitää miettiä, mitä tässä kaapissa on järkevää säilyttää, ja laittaa jäljellä olevat takaisin paikalleen. Lopputulos esitellään tässä blogissa kuvien kera.

Ruokajärki – missä mennään?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ruokajärki-projekti on kestänyt nyt hieman yli kolme kuukautta. Viime marraskuun alussa sain tarpeekseni arkiruokaan liittyvästä stressistä ja aloin ensimmäistä kertaa analysoida asiaa tarkemmin. Sen seurauksena koko ruokasysteemi on kokenut aikamoisen mullistuksen. Olen siivonnut ja järjestänyt jääkaapin, pakastimen ja kuivakaapin. Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, kuinka ruokaa menisi entistä vähemmän roskiin. Ennen kaikkea suunnittelen nykyisin viikon ruokalistat etukäteen. Seuraavassa pieni katsaus siihen, miten homma nykyisin toimii.

Ruokasuunnittelu on osoittautunut olennaisimmaksi lenkiksi tässä kokonaisuudessa. Jos se jää tekemättä, kaikki muukin mättää. Paradoksaalista kyllä, edes kolme kuukautta ei ole riittänyt siihen, että suunnittelu hoituisi täysin automaattisesti. Tässä näkee, miten vaikeaa on muuttaa vanhoja tapojaan, vaikka motivaatio olisikin korkealla. Nykyisin teen suunnitelman kerran viikossa, yleensä maanantaina tai viimeistään tiistaina. Sunnuntaina pystyn yleensä miettimään maanantain ruoan, mikä antaa käytännössä yhden päivän armonaikaa. Tiistaina on sitten viimeistään pakko ryhdistäytyä, ja kirjoittaa loppuviikon ruoat ylös. Tällaisenaan systeemi toimii riittävän hyvin. Se ei ole ideaali, mutta helpottaa kuitenkin kaupassa käymistä ja ruoanlaittoa niin paljon, että niistä ei tarvitse juuri stressata. Jos systeemi olisi täydellinen, tekisin kahden viikon listat kerralla, mutta sitä en ole vielä saanut aikaiseksi. Suunnittelu ja siihen ryhtyminen on yllättävän työlästä, vaikka tiedän tarkalleen miten suuri hyöty siitä koituu.

Ruokahävikki sen sijaan on vähentynyt merkittävästi. Suurimmat syyt sille on juuri tuo suunnittelu, sekä – ehkä hieman yllättäen – jääkapissa vallitseva järjestys. Suunnittelu johtaa luonnostaan siihen, että ylimääräistä ruokaa tulee ostettua entistä harvemmin. Jääkaapissa tavarat ovat nyt ryhmitelty loogisesti, mistä puolestaan seuraa se, ettei takariviin pääse piiloutumaan mitään outoa. Näin jälkikäteen ajateltuna ihmettelen, miksi siedin sekasortoa niinkin pitkään, mutta menneitä on turha murehtia. Nykysysteemi joka tapauksessa takaa sen, että tiedän koko ajan purkin tarkkuudella, mitä jääkaapissa on. Edelleen haasteena ovat hedelmät ja kasvikset, jotka tuppaavat helposti pilaantumaan ennen kuin ne syödään loppuun. Tässä auttaisi lähinnä omien ruokatottumusten muuttaminen.

Järjestys kaikissa kaapeissa ei enää ole ihan niin sotilaallinen kuin alussa, mutta riittävän selkeä kuitenkin. Silloin tällöin järjestän hyllyjä, jos ne meinaavat sekaantua uudelleen. Eniten treenattavaa on edelleen annoskokojen suunnittelussa ja pakastimen hyödyntämisessä. Määriä on vaikea saada kohdalleen, koska syöjien määrä vaihtelee joskus yllättävästikin. Joskus varaudun useampaan syöjään, ja sitten tähteitä jääkin yli enemmän kuin luulin. Ne pitäisi opetella heti laittamaan pakastimeen, jotta sinne kertyisi valmiita ruokia, jotka voi ottaa nopeasti käyttöön kun on tarvis.

Seuraavaksi haluan uudistaa ruokien säilytykseen käytetyt astiat. Muovit saavat kyytiä ja lasia tulee tilalle. Tästä lisää myöhemmin.

Tämän viikon ruokalista on myös päivitetty.

Sukkalaatikon siivous

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jonkinlainen etappi on saavutettu, sillä sukkalaatikkoni on vihdoin ojennuksessa. Minulla on ollut erinäköisiä sukkasyndroomia, jotka ovat aiheuttaneet eriaisteista epämukavuutta arkeen. Tosi pitkään ostin halpoja ja siten huonolaatuisia nilkkasukkia, koska en halunnut käyttää rahaa sukkiin. Nehän menevät rikki ennemmin tai myöhemmin, ovat pesussa jatkuvasti ja muutenkin lähinnä välttämätön paha. Seurauksena oli, että inhosin sukkiani, jotka todellakin hajoilivat tuon tuosta, tai jos eivät hajonneet niin sitten ne tuntuivat ihoa vasten ällöttäviltä.

Tästä kierteestä pääsin eroon vasta, kun tajusin että laatuun kannattaa panostaa myös tässä asiassa. Hylkäsin keinokuituiset kammotukset, ja siirryin bambuun, villaan ja laadukkaaseen puuvillaan. Lakkasin inhoamasta sukkiani. Aloin myös soveltaa periaatetta, että kaikki rikkinäiset sukat kuuluvat roskiin. En säästele sen enempää sukkiksia kuin nilkkasukkiakaan, jos ne ovat rikki. Haluan luottaa siihen, että aina kun otan laatikosta jotain, se on sekä ehjä että puhdas.

Laatikon sisältö alkoi siis olla kunnossa, mutta järjestys puuttui. Täydellisesti. Lopulta, kun en enää löytänyt laatikosta kuin yksittäisiä parittomia sukkia vaikka tiesin siellä olevat uusia pareja useita kappaleita, minulla ns. paloi käämi. Totesin, että asialle oli korkea aika tehdä jotain. Kippasin kaiken lattialle, ja aloin lajitella.

Laatikon sekasotkun oli aiheuttanut kaksi asiaa: systeemin ja erottelun puute. Ilman sisälaatikoita kaikki sukat ja sukkikset menivät väistämättä sekaisin, ja juhlasukkahousut olivat iloisessa mylläkässä arkisten puuvillasukkien kanssa. Systeemin puute tarkoittaa sitä, että en ollut miettinyt, miten laatikko kannattaisi järjestää. Sen seurauksena heittelin sinne puhtaat parit miten sattuu, jotka hävisivätkin samantien sekamelskaan. Korjasin tilanteen ottamalla käyttöön kaksi pienempää laatikkoa, ja lajittelemalla lattialle kaadetun sisällön järkevästi.

Lajittelin erikseen villasukat, urheilusukat, varrettomat nilkkasukat, tavalliset nilkkasukat, sekä ihonväriset sukkahousut ja muut (käytännössä mustat) sukkahousut. Sijoitin ohuet ihonväriset sukkikset kannelliseen laatikkoon, sillä niitä käytän harvimmin,ja  mustat avoimeen laatikkoon, sillä ne taas ovat näin talvisin eniten käytössä. Laatikoiden taakse sijoitin harvemmin käytetyt sukat (esim. villa) ja eteen kaikki arkisukat. Tässä prosessissa löysin uudelleen parit kaikille uusi sukille, sekä suureksi hämmästyksekseni vielä kahdet käyttämättömät nilkkasukat. Loppujen lopuksi laatikosta löytyi vain kaksi yksinäisorpoa, jotka heitin muitta mutkitta roskiin.

Tästä on olemassa ennen ja jälkeen -kuvia, mutta näköjään niiden lataaminen kestää kauemmin kuin jaksan odottaa. Lisään kuvat myöhemmin.

Hätätilanteisiin varautumisesta

Julkaistu , kirjoittanut
4

Luettuani ensimmäiset kommentit Kulutusjuhlan sivuilta, spontaani (tunnepohjainen) reaktio oli hetkellinen paniikki – apua, en ole varautunut hätätilanteisiin!! Sitten onneksi järki alkoi taas toimia ja pysytyin tarkastelemaan asiaa vähän rationaalisemmin.  Periaatteessa kaikki varautuminen on ok. Itse haluan kuitenkin tarkastella asiaa riskien ja todennäköisyyksien näkökulmasta.

Ensinnäkin on otettava huomioon, missä asuu. Suomea ei onneksi uhkaa tsunamit tai maanjäristykset, mutta kaupungissa varautuminen on ihan erilaista kuin maalla tai vaikka mökillä. Esimerkiksi mökillä on mielestäni järkevää varautua pitempiin sähkökatkoksiin ja siihen, että kulkuyhteydet katkeavat. Olen asunut vuoden kaupungissa, jossa ison maanjäristyksen riski oli arkipäivää. Silloin kotona oli aina varastossa vettä, mukana kuljetettavaa ruokaa ja suljettavia muovipusseja siltä varalta, että viemäriverkko tuhoutuu. Suomen olosuhteissa taas on vaikea visioida realistista skenaariota sille, että viemäri lakkaisi yhtäkkiä toimimasta, joten tämänkaltainen varautuminen on turhaa.

Todennäköisimmät poikkeustilanteet ovat täällä paljon arkisempia: sähkökatkoja, mahdollisia kaasuvuotoja, tulipaloja jne. Niitä varten ei tarvitse ylläpitää monen viikon säilykevarastoja. Suurin katastrofi, jonka riski on vielä jollain tasolla realistinen, on ydinonnettomuus. Siltä suojaudutaan sisätiloihin, ja silloin on oltava puhdasta vettä. Tai tarkemmin sanottuna on oltava valmius varastoida puhdasta vettä, sillä ei se laskeuma ihan välittömästi vielä ehdi saastuttaa. On myös hyvä olla joditabletteja, mutta niitäkään ei saa syödä ilman viranomaisten ohjetta, muuten voi mennä pieleen. Myös ikkunoiden ja ilmanvaihtokanavien tiivistämisestä on hyötyä. Jääkaapissa, pakastimessa ja säilykepurkeissa oleva ruoka on suojassa, muun voi pakata tiiviisti muovipusseihin.

Summa summarum: Kaupungissa asuvana katson, että kotona on patterilla toimiva radio, taskulamppuja, paristoja, leveää maalarinteippiä yms. sekä astioita, joihin vettä voi tarpeen vaatiessa valuttaa. Voisin myös tarkistaa joditablettien päiväyksen, ja hankkia uusia jos ovat menneet vanhaksi. Tämän lisäksi luotan siihen, että normaalisti varustettu kuivakaappi, jääkaappi ja täpötäysi pakastin pitävät perheen hengissä ainakin viikon, mutta todellisuudessa varmaan pidempäänkin.

On lisäksi muistettava, että monet hätätilanteet eivät suinkaan iske kuin salama kirkkaalta taivaalta. Myrskyistä varoitetaan hyvissä ajoin, eikä yleislakko taatusti ala yhtäkkiä yhdessä yössä. Uhkiin on siis mahdollista varautua enemmän silloin, kun ne alkavat näyttää todennäköisemmiltä. Jos taas Helsingin keskelle putoaa ydinpommi, parin viikon ruokavarastot lienevät jokseenkin turhia. Näin ollen keskittäisin huomion arkisiin asioihin, jotka kuitenkin lisäävät turvallisuutta merkittävästi: toimiviin palovaroittimiin, säännölliseen nuohoukseen, sähkölaitteiden ja koneiden kuntoon, auton huoltoon jne. Niistä huolehtiminen voi säästää ihmishenkiä paljon tehokkaammin, kuin kaapin täyttäminen säilykkeillä.

Lopuksi vielä linkkejä viranomaisten ohjeisiin:

Ruokalista jälkikäteen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Päivitin viime viikon ruoat äsken tuonne omalle sivulleen. Oli varsin kalapainotteinen viikko, ja joka päivä en tehnyt kahta ruokaa, sen sijaan syötiin sushia pariinkin otteeseen. Tämä ei ole mikään normaalikäytäntö, mutta viime viikko ei ollut ihan normaali viikkokaan.

Olen huomannut, että vaikka etukäteissuunnittelu jäisi vähäiselle, niin nykyisin mietin silti ruokia etukäteen paljon enemmän kuin ennen. Siitäkin on apua entiseen verrattuna, vaikka  toimivinta olisi edelleen suunnitella koko viikon ruoat etukäteen. Huomaan että homma horjahtelee vielä myös määrien suhteen. Usein teen isomman annoksen kuin etukäteen osaan arvioida, ja sitten joku suunniteltu ruoka jää pois. Tässä pitäisi pakastinta opetella edelleen käyttämään tehokkaammin.

Jääkaappi on palautunut normaaliin olotilaan joulun jälkeen. Olen edelleen hyvin tyytyväinen tekemääni järjestykseen, ja jos jotain on mennyt vahingossa väärälle hyllylle, huomaan että heti tulee ongelmia. Mutta jos järjestystä ei päästä lipsumaan, ruoat tulevat käytettyä ajoissa ja kaikki löytyy omilta paikoiltaan.

Josko tällä viikolla saisin suunnitelman tehtyä jo huomenna, jolloin pääsisin taas nauttimaan helposta elämästä. Tsemppaan!

Joulu paketissa

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kuusi on kärrätty ulos, kaikki koristeet kuskattu takaisin vinttiin ja tammikuu palaa normaaleihin rutiineihin huomenna tänään. Joulun pakkaaminen ei ole lempipuuhaani. Kaikkea pientä sälää on levinnyt ympäri asuntoa, ja puolet niistäkin on särkyviä. Salaiset aseeni ovat talouspaperi ja alkuperäispakkaukset.

Olen säästänyt kaikkien kuusenkoristeiden alkuperäiset laatikot, kuusenjalkaa myöten. Niihin pakattuna pallot pysyvät sekä ehjinä että järjestyksessä. Fyllaan kaikki ylimääräiset kolot talouspaperilla, joka on sopivan pehmeää ja mukautuvaa. Hopeanauhat ja tähden sujautan minigrip-pusseihin, jotta ne eivät tummuisi. En ole ihan varma, tummuisivatko nämä nykyiset nauhat samalla tavalla kuin ennen, mutta ainakin kaikki on pysynyt kauniin kirkkaina tähän asti. Joulukoristeet pakataan pahvilaatikoihin, joissa lukee päällä mitä niissä on. Vintissä ne kaikki majailevat samassa kaapissa. Sinne olen vienyt myös joulupaperit ja lahjapussit.

Vaikka joulu onkin kiva, olen oikeastaan jo iloinen, että tavallinen arki alkaa. Tykkään saada normaalit siivous- ja pyykkäysrutiinit kohdilleen. Sama koskee ruokasuunnittelua. Jääkaappi on ollut niin täynnä, että hieno järjestys on mennyt vähän sekaisin. Olen syönyt niin monta vihreää kuulaa, että seuraavan kerran niitä kaipaa varmaan vasta ensi jouluna. Tänään päästään vielä viikonlopun jämillä, mutta uusi ruokasuunnitelma täytyy tehdä pikapuoliin. Viime viikko puuttuu netistä, koska suunnitelmaa ei ollut. Söimme joka toinen päivä kylässä, ravintolassa tai edellisten päivien tähteitä jääkaapista, joten suunnitelman tekeminen ei tuntunut tarpeelliselta.