Aihearkisto: Järjestystä

Survojasta siistiksi

Julkaistu , kirjoittanut
2

Miten survojasta muututaan siistiksi? Seuraavat kolme käytännön vinkkiä ovat mahdollisimman konkreettisia. Avainsana on helppous.

1. Vähennä tavaraa. Tämän mainitsin jo viimeksi, mutta toistan: mitä vähemmän esineitä, sitä hankalampi niillä on saada sotkua aikaiseksi. Mitä enemmän tavaraa, sitä useammalle esineelle pitää keksiä toimiva säilytyspaikka. Monien tavaroiden suhteen pätee 20/80 sääntö: 80% ajasta käyttää vain 20% tavaroistaan, kuten vaatteista tai astioista. Pelkästään kunnon karsiminen voi siis parantaa tilannetta.

Ensimmäiseksi voi vaikka tarkistaa, millaista tavaraa on niissä kaapeissa ja laatikoissa, jotka ovat helpoiten käden ulottuvilla. Älä anna tarpeettoman tavaran viedä tilaa tarpeelliselta. Mieti, voitko siirtää vinttiin, kellariin tai ylähyllyille sellaisia tavaroita, joita tarvitaan vain muutaman kerran vuodessa. Luovu tavaroista, joista et pidä ja joita et käytä.

2. Pikasiivous kerran päivässä. Itse olen pikemminkin levittelijä kuin survoja. Lasken kädestäni kaikenlaista vastaantuleville tasaisille pinnoille. Pitemmän päälle tämä aiheuttaa sotkuisuutta, kun pöytien ja hyllyjen päällä on epämääräistä sälää. Olen tämän kesän aikana alkanut soveltaa vanhaa vinkkiä: käytän joka päivä 5-10 minuuttia päivässä tavaroiden palauttamiseksi paikoilleen. En ole aiemmin tätä kokeillut, mutta näyttää toimivan. Vitsi on siinä, että siivoukseen käytettävä aika on niin lyhyt, että siihen on mahdollisuus jokaisena päivänä. Minulle paras hetki on aamulla, jolloin hoidan muutkin kodin rutiinit. Samoin olen alkanut soveltaa ”tuo tullessas, vie mennessäs” -filosofiaa, eli jos silmiini sattuu vaikka lapsen lelu väärässä paikassa, nappaan sen mukaan samalla kun olen menossa lastenhuoneeseen muutenkin.

Näitä voisi soveltaa myös survomiseen: jos joka päivä käyttää pienen hetken järjestyksen palauttamiseksi, valtaisaa kaaosta ei niin helposti pääse syntymään. Uuden tavan opettelu kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi, joten laita vaikka muistutus puhelimeen. Voit myös ajastaa halutun ajan, jolloin tilanne muuttuu luonteeltaan: entisestä pakkopullasta tulee helposti kilpailu aikaa vastaan; kuinka paljon ehtii järjestää viidessä minuutissa?

3. Mahdollisimman helpoksi tehty säilytys. Helppo säilytys tarkoittaa muutakin kuin sitä, että se on kädenulottuvilla ja loogisessa paikassa. Itse suosin läpinäkyviä laatikoita, koska on kätevää kun sisällön näkee yhdellä silmäyksellä. Jos laatikosta/korista/purkista ei näe läpi, siihen kannattaa merkitä tarpeeksi näkyvästi, mitä sisällä on. Mieti myös, miten usein tavaraa tarvitaan, ja harkitse sitten onko kansi välttämätön. Esimerkiksi ruoka-astioissa usein on, muissa tavaroissa välttämättä ei.

Kannattaa myös miettiä, miten tarkasti tavaroita kannattaa lajitella. Olen huomannut, että monille tämä on kompastuskohta: tavaroita lajitellaan moneen eri alaluokkaan, ja jokaiselle ryhmälle hankitaan oma purkki tai laatikko. Mutta mitä useampia purnukoita, sen työläämmäksi järjestyksen pitäminen muuttuu. Esimerkiksi voi miettiä, miten tarkasti lelut pitää erotella toisistaan. Onko mielekästä lajitella junaradat, astiat, leikkiruoat, palapelit, rakennuspalikat, muoviukkelit, muovieläimet ja ties mitkä omiin laatikkoihinsa, vai riittäisikö lajitteluksi legot yhteen, loput toiseen laatikkoon? Lajittelun tarpeellisuuteen vaikuttaa jälleen tavaran kokonaismäärä ja -laatu. Esimerkiksi askartelutarvikkeet on loogista lajitella tarkasti, mutta eriväriset sukat erottuvat toisistaan, vaikka olisivatkin samassa korissa.

Mikä on saanut teidät vähentämään survomista? Tai mikä on siisteyden esteenä?

Mitäs me survojat

Julkaistu , kirjoittanut
4

Katri kirjoitti kutri.netissä mahtavan blogikirjoituksen survomisesta. Siis siitä, kun ei laita tavaraa omalle paikalleen vaan survoo sen vain kaappiin entisten joukkoon. Itse survon nykyisin melko vähän, vaikka totta kai sitäkin tapahtuu. Suurin syy sille, miksi yritän pitää kaapit ja komerot järjestyksessä on se, että en KESTÄ sitä että tavara on hukassa. En siis oikeasti kestä. Saan sätkyn, stressin, päänsäryn ja pyörin ympäri asuntoa kuin kaistapäinen kunnes tavara löytyy. Tämä syndrooma aiheuttaa sen, että mieluummin yritän pitää paikat järjestyksessä, kuin riskeeraan sen etten löydä jotakin.

Aloin Katrin postauksen innoittamana kuitenkin analysoida survomista, ja päädyin kolmeen syyhyn:

  1. Kiire
  2. Laiskuus, väsymys ja saamattomuus
  3. Tavaralla ei ole selkeää paikkaa

1. Kiire. Joskus pitää ehtiä junaan, vastata puhelimeen, rynnätä töihin ja ylipäätään tehdä jokin asia juuri nyt. Silloin tulee survottua, sillä järjestyksessä olevat tavarat ovat toissijaisia siihen nähden, että muuten on vaarana myöhästyä. Minä syyllistyn survomiseen useimmiten kiireestä johtuen. Olen lähdössä ulos, sovittelen monia eri vaatteita ja siinä vaiheessa kun sopiva asukokonaisuus on löytynyt, on yleensä niin kiire, että loput tulee vain tungettua takaisin kaappiin. Kiiresurvominen on ymmärrettävää, mutta siinä on yksi riski: jos kaappia ei palauta järjestykseen kun kiire on ohi, on vaarana että entisten päälle survotaan lisää ja lisää, kunnes lopulta kaikki on kaaoksessa.

2. Laiskuus, väsymys ja saamattomuus. Kun ei vaan viitsi, on parempaakin tekemistä, enkä edes tiedä mihin tämä kuuluu. Tässä kohdassa on itse asiassa kaksi puolta. Jos tavaralla periaatteessa on oma paikka, mutta se ei siitä huolimatta yleensä päädy sinne, säilytyspaikka on todennäköisesti huono. Hyvä säilytyspaikka päivittäistavaroille on sellainen, että se on käden ulottuvilla. Tästä syystä liian täydet kaapit ovat hankalia; jos aina pitää nostella, pujotella tai kurkotella, tarvitaan paljon enemmän motivaatiota järjestyksen ylläpitoon kuin jos kaapissa on väljää eikä tavaroita tarvitse pinota.

Jos taas ei vaan yksinkertaisesti viitsi laittaa tavaraa paikalleen, ei ongelmaa oikeastaan ole. Tuolloin on nimittäin selvää, että tavaran paikalleen laittamisen vaiva on suurempi kuin tavaran etsimisen vaiva. Jos sotku ärsyttää, se ei selvästikään ärsytä tarpeeksi, koska sille ei ole viitsinyt tehdä mitään. Jos taas oikeasti haluaa muuttaa tilannetta, kannattaa ensimmäiseksi analysoida, onko säilytyspaikka optimaalinen.

3. Tavaralla ei ole selkeää paikkaa. Tätä sivuttiin jo äsken. Jos ei tiedä, mihin joku tavara kuuluu, sitä ei voi laittaa paikalleen, vaan se survotaan jonnekin. Jos analyysi osoittaa, että survomisen syy on tässä, asia on verrattain helppo korjata. Säilytyspaikan päättämiseen kannattaa hieman paneutua, muuten homma ei tule koskaan toimimaan. Jos  tapana on jo valmiiksi tunkea tavaroita mihin sattuu, asiaa ei paranna epäkäytännölliset säilytystilat. Oman paikan pitäisi ideaalitilanteessa on niin helppo, että tunkemisessa on suurempi vaiva kuin paikalleen laittamisessa. Mitä useammin tarvittava esine, sitä helpompi paikka.

Jos kaikki on aivan kaaoksessa, on melko mahdotonta parantaa tilannetta ilman perusteellista järjestysurakkaa. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sekaisin oleva kaappi on ensin tyhjennettävä romusta, jäljellä olevat laitettava siististi takaisin ja samalla mietittävä, missä mitäkin haluaa säilyttää.

On myös fakta, että mitä vähemmän tavaroita omistaa, sitä helpompaa niille on keksiä oma paikka, ja sitä helpompaa koti on pitää järjestyksessä. Vähistä tavaroista ei kerta kaikkiaan saa aikaan kovin pahaa sotkua. Olen huomannut, että survomista tapahtuu myös silloin, kun säilytystila on säilytettäville tavaroille liian pieni. Kaikki ei yksinkertaisesti mahdu kaappiin, ja niinpä viimeiset tavarat sullotaan sisään puoliväkisin. Tällöin on joko hankittava suurempi säilytystila, tai – kuten itse suosittelisin – karsittava omaisuuttaan. Vaatteet, kirjat, astiat ja niin sanottu sälä on usein sellaista, että joukosta löytyy paljon poisheitettävää.

Yhteenveto: Jos survominen on alkanut ärsyttää, ehdotan että analysoi ensin mistä se johtuu. Jos syynä on jatkuvasti kiire, ei ongelma ole niinkään survominen, vaan toimimattomat aikataulut. Kahdessa jälkimmäisessä ensimmäinen ratkaisu on sen säilytystilan raivaaminen, jonne tavaroita yleensä survotaan. Kunnon karsiminen ja uudelleen järjestäminen tekee tavaroille omat paikat, jolloin ainakin teoriassa ne on mahdollista laittaa helposti takaisin paikalleen. Laiskuuteen auttaa lähinnä itsekuri ja uusien rutiinien opettelu. Ne taas eivät tunnetusti käy kädenkäänteessä, joten motivaation on syytä olla korkealla.

Miksi järjestys ei pysy?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mistä sitä sotkua syntyy? Olen aina pohtinut tätä kysymystä. Miksi joku huone tai tila joka on siivottu, ei pysy järjestyksessä kovin kauan? Ymmärrän, että tietenkin se johtuu siitä, että tavaroita laitetaan väärille paikoille tai niitä ei palauteta takaisin omalle paikalleen, mutta MIKSI näin tapahtuu? Siitä huolimatta, että tavoitteena on siisti koti.

Lauantaina pidettyjen juhlien seurauksena meillä oli sunnuntaina hyvin siistiä. Mitä nyt laseja ja tyhjiä pulloja ja murusia lattialla, mutta yleisvaikutelma oli todella siisti. Eikä ihmekään, sillä olinhan koko kuluneen viikon jynssännyt ja järjestänyt erittäin systemaattisesti. Mutta jo nyt, alle viikko juhlien jälkeen tasot alkavat täyttyä ja tahroja ilmestyy kuin tyhjästä.

Olenkin nyt päättänyt tietoisesti tarkkailla omaa käytöstäni, ja yrittää selvittää missä tilanteissa järjestys menee sekaisin. Oletan että viikon syväanalyysi paljastaa, missä menee pieleen. Raportoin kyllä havainnoistani.

Ensimmäisen tein eilen: tomaatti putosi keittiön lattialle, siihen tuli tahra. Totesin siinä, että jaaha, tämä pitäisi varmaan pyyhkiä, mutta en kuitenkaan pyyhkinyt. Luin juuri blogia, jossa äiti huokaili milloin lapset kasvavat niin isoiksi, ettei pöydän alta tarvitse pyyhkiä joka ruokailun jälkeen. Tämän mentaliteetin puuttuminen saattaa selittää sotkuja. Minä pyyhin yleensä vasta siinä vaiheessa, kun sotku käy sietämättömäksi, mikä ei siis tapahdu vielä yhden ruokailun jälkeen…

Tuoksuva koti

Julkaistu , kirjoittanut
8

Asuessani USAssa kävi selväksi, että amerikkalaiset rakastavat hajustaa kotiaan. Kaikessa oli jokin tuoksu: pesuaineisssa, puhdistusaineissa, kynttilöissä, kosmetiikassa ja kutakuinkin kaikessa mahdollisessa. Esimerkiksi pyykinpesussa tuntui olennaisinta olevan se, että vaatteisiin tarttuisi prosessissa mahdollisimman vahva, teollinen haju. Pesuaineet olivat hajustettuja, huuhteluaineet samoin, ja kaiken kruunasi kuivausrumpuun laitettava liina, jonka tehtävä oli poistaa sähköisyyttä – ja hajustaa vaatteita.

Tämä tuoksujen kakofonia hämmensi aluksi pohjoismaiseen neutraaliuuteen tottunutta ihmistä. Itse kun olen aina pyrkinyt siihen, ettei pyykki tuoksuisi yhtään miltään. Valitsen kaikessa tuoksuttoman vaihtoehdon. En ole koskaan käyttänyt tuoksukynttilöitä (enkä paljon muitakaan), en suitsukkeita enkä huonetuoksuja. Kerran ostin vessaan sellaisen pussukan, jossa oli jotain tuoksupalleroita sisällä, mutta eipä sitä juuri huomannut. Ainoa poikkeus on sellaiset vanhanaikaiset laventelipussukat liinavaatekaapissa. Niitä on joskus ollut, mutta niissä on sisällä vain kuivattua laventelia, ei mitään teollista.

Luulen, että tuoksuasiat ovat pitkälti maku- ja mielikuvakysymyksiä. Esimerkiksi amerikkalaiset selvästi pitävät voimakkaan hajuisia pesuaineita raikkaina, kun taas minusta sama haju on tunkkainen. Olen pitänyt monissa tuotteissa hajua lähinnä välttämättömänä pahana, kunnes olen löytänyt joko hajuttoman tai hyväntuoksuisen version. Hyvä esimerkki on WC:n pesuaine, joiden hajua olen aina inhonnut merkistä riippumatta, kunnes ostin Methodia, jossa olikin yllättäen aivan miellyttävä haju. Luulen, että sama ilmiö tulee vastaan muissakin pesuaineissa, kunhan vähitellen siirryn luontaistuotteiden käyttäjäksi.

Luin Gretchen Rubinin kirjan Happier at Home, joka on jatkoa ensimmäiselle onnellisuus-kirjalle. Siinä hän keskittyy nimenomaan kodin piiriin, ja pyrkii mm. tekemään omasta kodistaan mahdollisimman viihtyisän. Kirjailija innostuu hurjasti huonetuoksuista, hankkii niitä kotiinsa kymmenittäin ja tekee niistä lopulta suoranaisen asetelman kauniin tarjottimen päälle. Luin juttua silmät pyöreinä. Tavallaan ymmärrän tuoksujen houkutuksen, mutta samalla en voisi olla miettimättä, millä kemikaaleilla esimerkiksi kasteisen niityn tai pikkuleipien tuoksu olisi saatu aikaiseksi. Niinpä tyydyn tuulettamaan säännöllisesti, ja lähinnä poistamaan epätoivottuja hajuja soodalla, jos niitä ilmenee.

Luin silti äskettäin jostakin, että Suomeenkin on vähitellen rantautumassa tuoksusisustaminen. Jos laitatte sanan hakukoneeseen, käy ilmi että ainakin eräs suuri hajustevalmistaja yrittää lanseerata ilmiötä meillekin. En kiellä, etteivätkö tuoksut vaikuttaisi vahvasti alitajuntaamme. Mutta silti ajatus keinotekoisista tuoksuista tuntuu vieraalta. Laitan mieluummin ruusuja maljakkoon ja kuivaan pyykin ulkona narulla, jos tahdon erityisen tuoksuvaa, sen sijaan että sumuttelisin ilmaan jotain keinotekoista.

Entä te? Tykkäättekö kotituoksuista? Käytättekö niitä?

Kuitukasseille käyttöä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ilhaduttavasti sain paljon hyviä ideoita kassien uusiokäyttöä varten. Kaikki vinkit voit lukea tämän postauksen kommenttiosastolta, mutta myös Kulutusjuhlasta löytyy hyviä ideoita. Keskustelua herätti kassien roskiin heittäminen. En halua heittää hyviä, puhtaita ja aika sileitäkin kasseja roskikseen, koska roskapusseja kertyy aina muutenkin. Mutta siinä vaiheessa kun kassi alkaa olla kovin nuhjaantunut, ne voi käyttää energiajätteen pussiksi.

Muuten näitä neuvottiin käyttämään matkalle pakatessa, erilaisina säilytyspusseina kotona, sekä pullojen, lehtien ja muun kierrätystavaran kuljettamiseen. Kaikki oikein hyviä ehdotuksia. Näitä muuten kertyy lisää ihan huomaamatta. Meillä oli lauantaina juhlat, ja sunnuntaina löysin eteisen piirongin alta lymyilemästä yhden uuden kassin. Luulenpa, että joku vieras on tuonut siinä tuliaisia ja laskenut kassin käsistään jonnekin ennen kuin ojensi lahjan isäntäväelle. Siitä kassi on potkiutunut piirongin alle ihmisten tullessa ja mennessä, josta sen sitten seuraavana päivänä löysin.

Nyt olen keksinyt niille vähän vahingossa hyvää käyttöä kotona. Minusta tuntuu, että meillä on aina tavaroita ja kirjoja lainassa, jotka odottavat palauttamista oikealle omistajalle. Tai sitten on muuten vaan tavaroita, jotka on luvattu jollekulle, kun vaan muistaisi ottaa ne mukaan. Keksin laittaa palautettavat tavarat omiin kasseihinsa, ja työhuoneen seinälle roikkumaan. Sitten kun oikea henkilö tulee kylään tai on itse lähdössä, voi napata oikean kassin mukaan ja kaikki palautettavat ja vietävät tavarat tulevat kerralla mukaan. Yksiväriset kassit ovat siistejä kuljettaa mukana ja siistejä säilyttää kotona esillä. Olen ideaan oikein tyytyväinen!

Tämä uusi kassisysteemi ratkaisee myös säilytysongelman. On nimittäin vaikea keksiä hyvää paikkaa tavaralle, joka on lähdössä kotoa pois. Sen pitäisi olla näkyvillä että sen muistaa, mutta toisaalta näkyvillä tarkoittaa siis jonkun hyllyn tai pöydän päällä esillä – eikä se ole kovin siisti ratkaisu. Kun kassit vielä merkitsee nimilapulla, voi lähteissä tarkistaa vain, oliko jotain tavaraa odottamassa, ja napata kaikki valmiiksi pakattuna mukaan. Voittajaratkaisu, jos minulta kysytään!

Operaatio raivataan komero

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tiedättekö sen ilmiön, että johonkin kaappiin, komeroon tai lipastoon tungetaan tavaraa ensimmäiselle hyllylle, kunnes kaikki hyllynreunat ovat tikahtumaisillaan? Kun ei jaksa kurottaa ylähyllylle tai ei ole oikein varma missä jonkun tavaran paikka on, sen laskee ensimmäiselle vaakatasolle, joka tulee vastaan. Sitten tavaraa alkaa kerrostua kaikkien hyllyjen reunoille, eikä takaa enää erotu, mitä siellä on. Jossain vaiheessa etuimmaiset alkavat tipahdella omia aikojaan, koska on niin täyttä. Pudonneet tungetaan uudelleen johonkin tyhjään koloon. Tätä jatkuu, kunnes koko komero on niin hirveässä kaaoksessa, ettei kenelläkään ole enää käsitystä, mitä siellä on, mitä siellä pitäisi olla saati sitten missä minkäkin paikka on.

Raivasin eilen tällaisen kaaoksen meidän komerosta. Hylly kerrallaan otin kaiken ulos, järjestin, karsin ja laitoin takaisin paikalleen, osin uuteen järjestykseen. Parin tunnin uurastuksen jälkeen komerossa alkoi taas olla järkeä. Välillä kannattaa kyseenalaistaa omat järjestykset – voi huomata, että pari vuotta sitten keksitty systeemi ei enää palvele kovin hyvin. Siirsin esimerkiksi matkalaukun lattialta ylähyllylle – sitä on tyhjänä ihan helppo nostella, kun taas lattialta kaivaminen oli aina tosi hankalaa. Ryhmittelin tavaroita uudestaan, samantyyppiset samalle hyllylle. Joitain tavaroita siirsin komerosta muualle, esim. varahammasharjat tulevat varmaan paremmin käytetyiksi kylppärissä…

Yllättävän vähän meni roskikseen, mistä olin positiivisesti yllättynyt. Se kertoo nimittäin siitä, että säilön kaapissa etupäässä esineitä, joille uskon vielä tulevan käyttöä. Tyhjensin pari elektroniikkaa sisältänyttä pakkausta, ja laitoin pahvilaatikot roskiin. Niiden sisällä olleet ohjeet ja johdot säilöin omiin ziplock-pusseihinsa toisaalle, muiden vastaavien joukkoon. Löysin komerosta myös pussillisen kierrätyslaatikkoon meneviä vaatteita. Olin jossain vaiheessa unohtanut laittaneeni niitä tiettyyn pussiin, ja aloittanut uuden. Nuo vaatteet siis poistuvat vielä tämän viikon aikana taloudesta.

Alemmalla hyllyllä vasemmalta oikealle: kynttilät, patterit ja polttimot yms, varalamput, palohälyttimet ja takana jatkojohdot omassa korissaan. Ylähyllyllä on laatikossa lannoitteita, koristekiviä yms ja niiden vieressä maljakoita ja ruukkuja.

Alemmalla hyllyllä vasemmalta oikealle: kynttilät, patterit ja polttimot yms, varalamput, palohälyttimet ja takana jatkojohdot omassa korissaan. Ylähyllyllä on laatikossa lannoitteita, koristekiviä yms ja niiden vieressä maljakoita ja ruukkuja.

Yksi tärkeimmistä järjestyksen ylläpitämiseen vaikuttavista seikoista on irtonaisen tavaran minimointi. Sen vuoksi tein kaikkeni, jotta kaikki tavarat olisivat joko laatikossa, korissa tai pussissa. Luulen, että tämä tulee helpottamaan järjestyksen pitämistä jatkossa merkittävästi. Kaikki ilmapallot ja serpentiinit ovat nyt samassa pussissa, samoin kaikki pääsiäistilpehööri jne. Aiemmin nämä seikkailivat irrallaa pitkin hyllyjen reunoja, mutta nyt ne pysyvät siististi yhdessä paikassa.

Mikäli aiot ryhtyä samanlaiseen raivausurakkaan, suosittelen vielä yhtä asiaa: läpinäkyviä laatikoita ja pusseja. Minusta on korvaamattoman kätevää, että näen heti, mitä missäkin on. Visuaalisesti voisi ehkä olla hallitumman oloista, jos kaikki olisi yhtenäisen väristä ja siisti lappu kertoisi mitä missäkin on, mutta minun luonteellani helppous ajaa tyylikkyyden edelle tässä asiassa. Enkä ikinä jaksaisi askarrella niitä nimikylttejä, saati sitten tehdä uusia aina kun vaihdan jotain laatikosta toiseen… Järjestyksen pitäminen on muutenkin ihan tarpeeksi työlästä.

Lian määritelmä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Jossain (jopa tässä blogissa?) olen kuullut, että lika on materiaa väärässä paikassa. Mikä tahansa materia muuttuu liaksi, jos se on joutunut väärään paikkaan; näin käy jopa pesuaineille. Asiaa havainnollistaa tämä aavistuksen ällöttävä kuva:

Tässä sitä on, materiaa väärässä paikassa

Tässä sitä on, materiaa väärässä paikassa

Tämä on muovilaatikko, jossa säilytän normaalisti kaikkia taloutemme siivousaineita, sekä viemärinavaajaa, hopeankiillotusainetta ja sen sellaista. Rupesin viime viikolla pesemään ikkunoita, ja huomasin että pesuainepullon pohja oli oudossa ruskeassa tahmassa. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kaikki laatikossa olleet pullot olivat samassa tahmassa, sillä sitä oli noin sentin kerros laatikon pohjalla. En ole ihan varma, mitä tuo mönjä loppujen lopuksi oli, mutta epäilen, että mäntysuopaa. Ilmeisesti pullo on joskus kaatunut ja korkki vuotanut. (Nuo palikat olivat juuttuneet töhkään kiinni. Niillä kiilataan paikalleen kaatuilevia joulukuusia, ovat siis tarpeellisia.)

Onneksi sotku ei ollut lopulta ihan niin paha, miltä aluksi näytti. Tahma lähti helposti lämpimällä vedellä ja harjalla kaikista pulloista sekä pienen liottamisen jälkeen laatikon pohjastakin. Olin myös jossain käsittämättömässä viisauden puuskassa laittanut kaikki pienemmät pullot aikanaan ziplock-pusseihin (toiselta nimeltään minigrip, ja mitä näitä nyt on), joten ainoastaan pussit olivat töhnässä. Niistä tuli huuhtelun jälkeen aivan käyttökelpoisia edelleen. Laittaessani tavarat paikalleen, pistin mäntysuopapullonkin pussiin varmuuden vuoksi.

Kaiken huipuksi sain tästä hyvän syyn järjestää ”siivouskaappini”, joka siis koostuu kahdesta vastaavasta laatikosta ja yhdestä vähän pienemmästä korista. Yhdessä laatikossa on kaikki pesuaineet, toisessa kaikki siivousvälineet ja korissa kaikki rätit. Tämä systeemi on muodostunut vuosien varrella ja osoittautunut toimivimmaksi. Kaikella on paikkansa ja siivousvälineet on helppo ottaa käyttöön ja laittaa takaisin. Laatikot ovat komerossa vierekkäin, ilman kansia ja käden ulottuvilla. Noudatan tässä siis omaa ohjettani, ja olen tehnyt säilytysratkaisusta niin helpon, että järjestys pysyy ilman sen kummempaa ponnistelua.

Rasvapoltto

Julkaistu , kirjoittanut
6

Kyse ei ole laihduttamisesta vaan valurautapadan hoidosta. En ollut ikinä tehnyt rasvapolttoa, ja suhtauduin siihen asian vaatimalla ennakkoluulolla. Valurautapata oli vuosien aikana mennyt sisäpuolelta huonoon kuntoon. Se oli ikään kuin ”kuivunut”, ja hieman ruostunutkin. Pata vaati siis uudelleen rasvausta, ja sitä odotellessa se oli siirretty pois keittiöstä työhuoneen nurkkaan odottamaan.

Älkää kysykö, mikä logiikka on siirtää astia keittiöstä työhuoneeseen, jos astiaa ei voi käyttää. En osaa antaa muuta selitystä, kuin että työhuone nyt ylipäätään vetää puoleensa kaikkea käytöstä poistettua. Se ei lisää ko. huoneen viihtyisyyttä millään tasolla, mutta siitä joskus myöhemmin lisää. Pata nyt ehti joka tapauksessa odotella lattialla muovipussissa useamman kuukauden, sillä aikaa kun minä keräsin motivaatiota ja tietoa.

Viime viikolla ryhdistäydyin: noudatin pääasiassa täältä saamiani ohjeita. Toimeliaisuuttani odotellessaan pannu oli päässyt sisältä tosi huonoon kuntoon, se oli aivan ruosteessa. Patapataa ei ollut, joten poistin ruosteen karkealla sienellä ja suolalla hankaamalla. En tiedä mihin vaikutus perustuu, mutta ruoste kyllä lähti tällä menetelmällä aika helposti. Lopuksi kaikki suola, ruoste ja muu lika huuhdellaan pois. Sitten kaadoin pataan reilusti ruokaöljyä, jonka levittelin padan pohjalle ja reunoille huolellisesti. Öljytty pata laitetaan uuniin 150°C asteeseen, jossa sen annetaan paistua kaksi tuntia. Otetaan pois, annetaan jäähtyä, ja pyyhitään ylimääräiset öljyt talouspaperiin.

Lopulta siis varsin helppoa ja yksinkertaista. Nyt pata on taas käyttökunnossa. Tuntuu hullulta, että haudoin sitä siellä työhuoneessa kuukausitolkulla, kun kyse ei ollut tämän vaikeammasta jutusta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jos siis valurauta-astiasi on päässyt huonoon kuntoon, älä arkaile vaan tee sille uusi rasvapoltto. Se kuulostaa paljon hankalammalta kuin onkaan.

Pientä puuhaa

Julkaistu , kirjoittanut
5

Muistatteko vielä joulumännyn? Se poistui parvekkeeltamme eilen. Tästä voi päätellä, että kevätvalmistelut eivät ole ainakaan etuajassa. Erinäistä hommaa olisi tehtävälistalla, mutta koska olen ollut sekä pahan saamattomuuden että optimismiharhan vallassa, aloittaminen on jäänyt ajatuksen asteelle. (Optimismiharha = virheellinen kuvitelma siitä, että huomenna olemme aina reippaampia, aktiiivisempia ja aikaansaavampia kuin tänään.)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja aloitin parvekkeen raivaamisen. Mänty heivattiin menemään, samoin viimeiset kanervat (!), tyhjensin vanhat mullat kukkalaatikoista ja lakaisin lattian. Meillä on lasittamaton parveke vilkkaan kadun varrella, joten noen määrä on melkoinen. Lattialla on puurallit, jotka pitäisi aivan ehdottomasti nostaa ylös, jotta lattian voisi lakaista sieltä alta. Sen jälkeen rallit pitäisi kuurata, jotta parvekkeelle voisi mennä ilman kenkiä. Sain naapurilta hyvän vinkin, että parvekkeen pesu kannattaa ajoittaa kunnon sateen aikaan. Silloin ei haittaa, että lattianraoista tippuu vettä maahan, ja huuhtelu hoituu puoliksi itsestään. Sopivaa sadetta ei ole näkynyt, joten täytynee hoitaa homma jonain iltana, jottei kovin moni ohikulkija saa päällensä saippuavettä. Sitä ennen haluan kuitenkin istuttaa kukat laatikoihin – pitäisi vain ensin saada hankituksi ne…

Parvekkeen lisäksi olisi muitakin siivous- ja raivaustöitä listalla odottamassa. Ikkunat ovat harmaat, lattiat samaten. Työhuoneen ikuisuusprojekti odottaa tekijäänsä, ja tiedän että arkistointi on pahasti päässyt taas lapasesta. Yksi iso viherkasvi pitäisi vielä vaihtaa multaan, mutta se on niin hankala projekti, että olen vain lykännyt ja lykännyt sitä. Ja lisäksi on vielä runsas määrä pienempiä juttuja, jotka olisi kiva saada tehtyä.

Nyt on kuitenkin niin, että useimmille töille on selkeä takaraja. Meillä on isot juhlat kesäkuun puolessa välissä. Eilisen kirjoituksen hengessä tiedossa on siis vieraskoreaa puunaamista. Haluan, että kun vieraat tulevat, täällä kiiltää. Joten tässä on nyt  reilut kolme viikkoa aikaa, ja kyllähän siinä ajassa pitäisi selvitä mistä vaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen oikeastaan lykännyt muutamia juttuja siksi, ettei minun tarvitsisi tehdä niitä kahteen kertaan. Esimerkiksi lattiat olisi voinut pestä jo aika päivää sitten, mutta koska joka tapauksessa pesisin ne juhlia varten, olen lykännyt moppiin tarttumista.

Asiat eivät tapahdu kuin tekemällä, joten sen sijaan että valittelen täällä töiden paljoutta, olisi fiksumpaa vain kääriä hihat ja aloittaa. Mutta koska elämä on täynnä valintoja, päivitän mieluummin blogia, sillä se on hauskempaa kuin arkistointi. Seuraavaksi äänitetään tämän viikon podcast, ja jälleen aloitus lykkääntyy… Mutta ei hätää. Pakko on paras muusa, joten kyllä nämä kaikki tehdyksi tulevat.

Mitä tiedän pakkaamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
15

Vaatteet: Jos on mahdollista käyttää henkarilaatikoita, ne nopeuttavat prosessia merkittävästi sekä pakatessa että purkaessa. Muuten henkarilla roikkuvat vaatteet kannattaa pujottaa jätesäkkiin niiden vielä roikkuessa tangolla. Säkin suu suljetaan tiukasti siten, että koukut jäävät ulkopuolelle nippuun. Tällaista pakettia on helppo siirrellä ja kaikki pysyy mukana. Purkaessa koukut nostetaan tangolle, ja sitten vasta avataan pussi.

Hyllyillä olevat vaatteet voi pakata joko matkalaukkuihin tai laatikoihin. Mitä siistimmin viikattu, sen vähemmän vaate vie tilaa ja sitä enemmän niitä mahtuu yhteen laatikkoon.

Astiat: Särkyviä esineitä voi suojata monella tavalla. Yksi vaihtoehto on kääriä niitä pyyhkeisiin. Hyvä puoli tässä on se, että pyyhkeet (ja mahdolliset muut liinavaatteet) tulee muutettua hyötykäytössä. Huonoja puolia on kaksi: ensinnäkin pyyhkeet vievät laatikosta paljon tilaa, ja toiseksi ne täytyy purkamisen jälkeen vähintäänkin viikata uudelleen kaappiin, joskus jopa pestä.

Sanomalehti on perinteinen menetelmä, joka on muuten toimiva, mutta valitettavasti painomuste sotkee hyvin herkästi. Olen käyttänyt myös varsinaista pakkauspaperia, joka on vähän silkkipaperia paksumpaa mutta tavallista paperia ohuempaa ruskeaa paperia, joka on valmiiksi leikattu isoihin arkkeihin. Paperi oli erittäin kätevä ja riittoisa pakkausmateriaali, ja harkitsisin kyllä sen käyttöä uudelleenkin, jos olisi oma muutto edessä.

Kirjat: suunnilleen yksi hyllymetri kirjoja menee yhteen laatikkoon. Varmista, että laatikko kestää kirjojen painon. Jos laatikko tulee liian täyteen, siitä voi tulla liian painava liikutella.

Taulut ja peilit: mitä arvokkaampi ja painavampi, sitä enemmän kuplamuovia, teippiä ja kulmasuojia käyttöön. Suunnilleen samankokoiset taulut voi pakata yhdessä, kuvapuolet vastakkain, kuplamuoviin teipattuna.

Huonekalut: Suojaa herkät huonekalut muovilla. Sohvatyynyt yms. kannattaa pakata erikseen omiin pusseihin, sillä huonekaluja joudutaan usein esim. kääntämään pystyyn, jotta ne mahtuisivat hissiin.

Lamput kannattaa huputtaa jätesäkillä tai vanhoilla pesulan pukupusseilla. Keri jalkalampun johto nippuun ja teippaa valaisimeen kiinni.  Pöytälaatikot, kaappien ovet yms. kannattaa teipata kunnolla kiinni, etteivät ne aukeile ja putoile siirrettäessä. Pakkauskelmu on erittäin kätevä suojauksessa, se on kuin elmukelmua, mutta leveämpää ja isossa rullassa. Sillä voi suojata vaikka mitä.

Rullaa matot ja laita ne mattopusseihin tai muuhun suojamuoviin. Jos muovia ei ole, teippaa rulla tiukasti kiinni, jottei se aukea kannettaessa.

Jätä pianon siirtely suosiolla ammattilaisille.

Muuta: Pakkaa laatikot niin, että ne voi pinota päällekäin. Nokkakärryihin menee ainakin neljä laatikkoa yhtä aikaa. Pakkaa kaikki ulopäin törröttävät tavarat samaan laatikkoon, joka pinotaan päällimmäiseksi, esim. sateenvarjot yms.

Mieti kauanko pakkaamiseen menee aikaa, ja lisää siihen 50% lisää, jolloin lähestyt todellisuutta. Tämä perustuu omiin optimistisiin kuvitelmiin ja karuun todellisuuteen, mutta epäilisin, että ihmisillä on samanlainen taipumus yliarvioida omat voivat ja ajankäyttö.

Tässä parhaat vinkkini – unohtuiko jotain? Lisätkää kommentteihin!