Aihearkisto: Asuminen

Koronakaranteenista muihin katastrofeihin, miten pitäisi varautua?

Julkaistu , kirjoittanut
11

Huomaa myös uusi postaus: Näin olen käytännössä varautunut koronakaranteeniin.

Suomi on harvinaisen vakaa yhteiskunta, eikä meillä ole sotien jälkeen ollut kovin suuria katastrofeja. Ehkä siksi perusteellisempi ennalta varautuminen ei ole tuntunut kovin tärkeältä. Olen kuitenkin alkanut pohtia, onkohan tällainen vähän turhan huoletonta. Vaikkei meillä olekaan pahoja tornadoja tai maanjäristyksiä, kaikkea muuta voi aina sattua. Kymmenisen vuotta sitten inhimillinen erehdys saastutti Nokialla juomaveden, mistä seurasi paljon ongelmia. (Jos lukijoissa on nokialaisia, kertokaa ihmeessä miten arki järjestettiin!) Nyt jylläävä koronavirus ajaa ihmisiä kotikaranteeniin, jolloin kotivarasta voi olla korvaamaton apu. Tämän tapahtuma alkaa viimeaikaisten uutisten valossa näyttää entistä todennäköisemmältä, kun kokonaisia koululuokkia on kielletty tulemasta kouluun. Ja voihan sitä kaikkea muutakin tapahtua.

Kysyin keskustelupalstalla, miten ihmiset ovat varautuneet poikkeustilanteisiin, vaikutti siltä että vastaajat jakautuivat kahteen ryhmään: kaikkeen varautuneet maalla-asujat sekä huolettomat kaupunkilaiset, joilla ei toisaalta ole tilaakaan kovin kummoisille varastoille. Suurin osa kuitenkin ilmoitti varastoivansa ruokaa, mutta harva mainitsi patteriradiota, varavirtalähteitä tai vesikanistereita, retkikeittimistä puhumattakaan, joskin maalla asumisen etuna on usein myös puuhella ja oma kaivo. Minulla on vähän sama tilanne. Ruokaa (sekä lääkkeita) kyllä riittäisi koko perheelle varmasti pitkälle toista viikkoa, olettaen että hanasta tulee vettä, seinästä sähköä ja internet toimii. Mutta entäs niitä ei olisi saatavilla?

Veden ja elintarvikkeiden lisäksi olen ruvennut miettimään myös muuta varautumista. Kuinka varautua esimerkiksi siihen, ettei kännykkää saisikaan automaattisesti ladattua? Ehkäpä kannattaisi pitää kotona paria varavirtalähdettä jatkuvasti täyteen ladattuna. Tai mitä jos pankkikorttilaitteet lakkaisivat toimimasta? Pitäisikö hankkia retkikeitin? Entäpä puhdas vesi? En ole ajatellut varautua maailmanloppuun, mutta eri tahojen kotivaraneuvoja lukiessa alkaa tuntua siltä, että parantamisen varaa olisi jo siinä suositellussa 72 tunnin omavaraisuusasteessa. Suurin osa lähteistä, joihin olen tutustunut, suosittelee että kotitaloudet varautuisivat pärjäämään kolme vuorokautta myös sellaisessa poikkeustilanteessa, että esimerkiksi veden- tai sähkönjakelu katkeaa. Meillä ei ole eläimiä, mutta kotivaraan kuuluu myös lemmikkien ruoka ja vesi.

Mutta muunkinlaisia katastrofeja voi sattua. Voi vaikka käydä niin, että itse joutuu sairaalaan, ja joku muu joutuu ottamaan perheen asiat hoitoonsa. Silloin olisi hyvä olla jonkinlainen ”tärkeiden papereiden kansio”, josta löytyisi yhdessä paikassa tiedot kaikesta olennaisesta. Missä ovat vakuutukset, testamentit tai tärkeät terveyteen liittyvät dokumentit? Millaisia erikoisruokavalioita perheenjäsenillä on? Mitkä rokotukset ovat voimassa? Onko edunvalvontatestamentti tehty? Paperiasiani ovat viime vuosina kohentuneet merkittävästi, mutta ei minulla tällaista superkansiota silti ole.

Taidanpa ottaa tämän vuoden projektiksi koota kunnollinen kotivara poikkeustilanteita varten. Nykyiselläkin varustuksella pärjäisi varmaan melko hyvin, mutta organisointia se kaipaa. Olisi kätevää ja mieltärauhoittavaa tietää, että kotoa löytyy yksi laatikko, joka sisältää pätevän pärjäilypakkauksen muutamaksi päiväksi. Erilaisia listoja pakkauksen sisällöstä löytyy esimerkiksi Martoilta tai Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöltä. Niistä ajattelin hakea innoitusta, joskin varmaankin omaan tilanteeseen soveltaen. Ruokavaroja ei kannata hamstrata erikseen, vaan pitää kotona jatkuvasti sellaista määrää ruokaa, joka riittäisi muutamaksi päiväksi. Siten mikään ei mene turhaan vanhaksi jossain komeron perällä.

Nyt kiinnostaa, onko teillä kotivaraa? Miten olette varautuneet odottamattomia katastrofeja varten? Ja jos tällainen pakkaus löytyy, miten olette organisoineet sen ja järjestäneet tavarat? Otan mieluusti hyviä vinkkejä vastaan, sillä alan seuraavaksi koota tällaista pakkausta. Aiheesta seuraa varmasti lisää postauksia kevään aikana.

Ja loppuun vielä ajankohtainen muistutus: MUISTAKAA PESTÄ KÄDET SAIPPUALLA MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ! Mikään käsidesi ei korvaa perusteellista käsienpesua saippualla ja kuumalla vedellä.

Mitä on minimalismi?

Julkaistu , kirjoittanut
18

Edellisen postauksen kommenteissa tuli useampi huomautus siitä, että minimalismi ei ole ainakaan pelkkää tavaroiden karsimista. Minä olen aina liittänyt minimalismiin jo sanan mukaisesti sen, että kodissa on vain vähän tavaraa. Olen ymmärtänyt, että minimalismissa koti karsitaan kaikesta turhasta jotta voidaan keskittyä olennaiseen. Saamieni kommenttien jälkeen, aloin tutkailla asiaa internetin syvyyksiä kaivellen. Mitä minimalismi oikeastaan tarkoittaa? Jos se ei ole tavaroiden vähentämistä, mitä se sitten on?

Kävi ilmi, että yksiselitteistä määritelmää ei ole. Minimalismista löytyy monenlaisia kuvauksia, joita riittää niin paljon, että jokainen löytää itselleen sopivan. Kaikki tuntuu kitetytyvän siihen, että minimalismi tarkoittaa jokaiselle ihmiselle eri asiaa. Pinnallisella tasolla se on tavaroiden määrän vähentämistä niin pieneksi kuin mahdollista, filosofisemmalla tasolla taas pohditaan sitä, että elämästä karsitaan kaikki sellainen, mikä ei ole omien arvojen mukaista, jotta voisi keskittyä niihin asioihin, jotka ovat todella tärkeitä.

Minimalismiin tuntuu olevan sisäänrakennettuna jonkinlainen paradoksi. Jos kerran kyse ei tavaroiden määrästä, silloin kaikki on ok, kunhan se tuottaa elämään iloa ja merkitystä. Mutta toisaalta kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että minimalisti ei säilytä enempää kuin tarvitsee. Näin ollen minä en ole minimalisti, koska minulla on lukumäärällisesti paljon tavaraa, jota en voi sanoa erityisesti tarvitsevani, mutta toisaalta minä juuri olen minimalisti, koska elän vahvasti omien arvojeni mukaista elämää näiden tavaroideni keskellä. Niin että mikä minä sitten olen?

Mietin edellisen postauksen kommentteja lukiessa, että olisiko niin, että minimalistilla ei ole ekstraa kotona? Noista meidän astioista voidaan ajatella, että ne eivät ole siinä mielessä ylimääräisiä, koska niitä kuitenkin käytetään säännöllisesti. Mutta entäpä vaatekaappini? Siellä kyllä on ekstraa ihan millä mittarilla tahansa. Ekstraa löytyy myös monesta muusta tavarakategoriasta, kuten kirjoista, leluista, säilytyslaatikoista, vaatteista, laudeliinoista, työkaluista, vilteistä, kengistä ja jopa matoista. Toisaalta ajattelen, että aika tavaran kaupitsee. Eiköhän näille kaikille varakappaleille löydy jossain vaiheessa järkevää käyttöä. Logiikkani menee niin, että jos hyllyllä on tilaa kahdelle, miksi luopuisin toisesta?

Palaan siis kysymykseen tavaroiden määrästä. Voiko ajatella olevansa minimalisti, joka ei lainkaan vähennä tavaroiden määrää? Kenties minimalisti voisi olla myös sellainen, joka vähentää elämästään vaikkapa turhaa nettitauhkaa, televisio-ohjelmia ja liikaa työntekoa. Kuten aiemmin todettiin, tämäkin varmaan menee minimalismin määritelmän alle. Mutta jos puhutaan minimalismista nimenomaan kodin yhteydessä, lienee tavaroiden karsiminen yksi olennaisista jutuista. Minimalisti vähentää, mutta kuinka paljon?

Minimalismi tuntuukin olevan sen verran epämääräinen käsite, että sen voi jokainen määritellä kuten haluaa. Minun mielestäni minimalisti kuitenkin omistaa keskimääräistä vähemmän tavaraa. Tähän ajatukseen pohjautui myös pohdintani siitä, että monet omista tavaroistani ovat oikeastaan ihan muiden käyttöön tarkoitettu. Tein sen johtopäätöksen, että minimalistilla on vähemmän tällaisia sosiaalisia tavaroita, kuin mitä itse säilytän. ämä minun tavaramääräni ovat sellaiset, että vaikka kuinka minimalismin käsitettä venyttäisi, en kyllä koe mitenkään edustavani sitä.

Minimalismia on siis moneen lähtöön. Olisikin kiva kuulla teiltä, jotka koette olevanne minimalisteja, miten se näkyy teidän elämässä?

Riippuva puutarha eli kuinka sain sisustusidean

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen selvästi saanut osan normaalista syysenergiastani takaisin, sillä lähdin tänään sisustusostoksille. Tämä on jokseenkin ennenkuulumatonta. Aion silti toteuttaa – tai ainakin yrittää toteuttaa – tämän vision, jota olen kehitellyt kesästä asti. Haluaisin olohuoneeseen riippuvan puutarhan.

Minusta viherseinät ovat valtavan hienoja. Jos se olisi mahdollista, haluaisin sellaisen kotiini, mutta valitettavasti se on käytännössä mahdotonta. Tykkään viherkasveista, ja minulla onkin niitä runsaasti. Olen varma, että ne ovat monella tavalla terveellisiä ihmiselle. Ne ovat kauniita, ne puhdistavat huoneilmaa ja mielestäni voin paremmin, kun ympärillä on jotain elävää vihreää. Kaikki tietävät metsäkävelyjen laskevan verenpainetta ja rauhoittavan mieltä, ja uskon että viherkasveilla on kotona samankaltainen vaikutus, vaikka pienemmässä mittakaavassa.

Enää puuttuu multa ja kasvit.

En enää muista, missä alunperin näin tämän idean, mutta on siis sellaisia lasipalloja, jotka voi ripustaa kattoon, ja niiden sisälle voi istuttaa kasvin. Kyseessä on tavallaan yhdenlainen amppeli. Jotkut laittavat näihin lasipalloihin sellaisia mehikasveja, jotka eivät tarvitse multaa, mutta minä haluan mullassa kasvavia ja rönsyileviä. Kuvittelin vain, että tällaisia lasipalloja on vaikea löytää. Tänä aamuna aloin vihdoin googlata, ja kävi ilmi etten ole ideani kanssa yksin. Näitä saa näköjään nyt ihan helposti, joten marssin heti aamusta suoraan Clas Ohlsonille, josta sai halvimmat. Tässä taas näkee, miten vaikeaa on olla omaperäinen. Kuvittelin, että näitä pitäisi varmaa tilata ulkomailta, sillä en ole kenelläkään nähnyt tällaista, mutta todellisuudessa olenkin vain onnistunut omaksumaan muoti-ilmiön.

Nyt minulla on joka tapauksessa iso ja pieni pallo, joista puuttuu vielä multa ja kasvit. Toiseen ajattelin laittaa murattia, toisesta en ole vielä varma. Tosin pitää ostaa sitä multaa ensin, pistokkaita on omasta takaa. Kokeilen ensin näillä kahdella, ja jos tämä idea toimii ja näyttää kivalta käytännössä, ostan vielä ainakin yhden pallon lisää. Tuon lasipallon kestävyys hieman mietityttää, sillä en osaa sanoa paljonko painoa tuo kestää. Etten jonain yönä herää siihen, että pallo räsähtää kasveineen päivineen lattialle…

Laitan lisää kuvia siinä vaiheessa, kun toteutus on edistynyt. Onko teillä kellään tällaista kotona? Tai jotain muita hyviä vihersisustusideoita?

Muovipussien loppu (kirjaimellisesti)

Julkaistu , kirjoittanut
38

Nyt on käsillä historiallinen hetki. Meillä ei ole enää yhtään muovikasseja varastossa. Muovipussien laatikko näyttää tältä:

Kaikki mitä on jäljellä.

Aloitin tammikuun 2017 alussa projektin, jonka tarkoituksena oli siirtyä kokonaan kestokasseihin, ja jättää muovikassit kauppaan. Aloitushetkellä tuo sama laatikko näytti tältä:

Tältä näytti sama laatikko tammikuussa 2017

Se oli niin täynnä pusseja, että ne eivät edes mahtuneet laatikkoon kunnolla.

Aika uskomatonta, että muovikasseja riitti lähes 17 kuukauden ajaksi. Koko perhe on tällä välin siirtynyt käyttämään kaupassa lähes yksinomaan kestokasseja. Lähikaupasta tuon tavarat kevyellä apukassilla, joka mahtuu käsilaukkuun. Jos taas mennään autolla Lidliin, käytössä on Lidlin omat, isot kestokassit. Hedelmäpusseja olen ottanut, ja sen lisäksi olen hyödyntänyt leipäpusseja ja muita pakkauksia.

Nyt meillä on uusi ongelma: mistä roskapussit? Taloyhtiössä on muovinkeräys, ja lajittelemme siis muovit erikseen. Ne on myös pakattava muovipussiin, ja pussin on oltava riittävän suuri, jotta muovipakkaukset mahtuvat siihen. Minusta tuntuisi aivan älyttömältä ruveta ostamaan muovia, jonka ainoa tarkoitus on joutua suoraan roskikseen! Tämä sotii täysin ajatusmaailmaani vastaan. Mutta jos en osta muovikasseja muodossa tai toisessa, en voi myöskään kierrättää muovia. Odottamaton ongelma!

Tällä hetkellä luulen, että ratkaisu on palata ostamaan muovikasseja kauppakassin muodossa, mutta harkitusti. Siis sen verran, että niitä riittää roskapusseiksi, muttei kuitenkaan niin paljon, että päädytään alun tilanteeseen takaisin. Lienee ehkä järkevää ostaa myös yksi rulla roskapusseja varalle, jottei lajittelu tyssää pussin puutteeseen. Lisäksi täytyy entistä tarkemmin hyödyntää muoviset pakkaukset roskapusseina. Esim. WC-paperin muovikääreestä tulee hyvä pussi, kun sen avaa varovasti.

Muovipusseja, joskin pienempiä, tarvitaan myös muiden roskien kuljettamiseen. Pienmetallin kerään mihin tahansa pikkupussiin, joka puolestaan on samassa roska-astiassa mihin laitetaan kierrätyslasi. Pussi on välttämätön, jotta metallit ja lasit pysyisivät erillään. Biojätteet kerään paperipusseihin, mutta yleensä aina myös paperipussin ympärillä on pieni muovipussi. Biojätteet vettyvät usein paperista läpi, ja ilman muovikassia niiden kuljetus roskiin on jokseenkin hasardia. Rappuun levähtänyt biojätepussi on kokemus, jota en halua uudestaan. Myös sekajätteet ovat useimmiten muovikassissa, vaikka välillä käytän myös paperikasseja tähän.

Olenkin tässä viime aikoina miettinyt muovikassien välttämistä uudesta näkökulmasta. Jos kierto on suljettu, eli jos on 100% varmaa, ettei muovipussi päädy käytön jälkeen luontoon, vaan se joko kierrätetään uudestaan muoviksi tai poltetaan, onko muovipussien käyttö lopulta ongelma? Tietysti voisin ainakin välillä käydä kippaamassa roskia jätehuoneeseen ilman pussiakin, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla HSY nimenomaan suosittelee, että roskat pakataan jollain tavalla. Viime kädessä ratkaisu olisi tietysti siirtyä mahdollisimman vähäroskaiseen elämään, jolloin ei pussejakaan tarvittaisi niin paljon. Olemme kuitenkin nollahukkaelämästä kaukana, ja tarvitsemme muovipusseja.

Onko joku muu kohdannut saman ongelman?

Vain yksi tunti maapallolle?

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tänään vietetään Earth Hour -tapahtumaa, jolloin illalla klo 20.30 – 21.30 sammutetaan valot muistuttamaan ilmastonmuutoksen torjumisesta. Valot sammuvat lukuisista nähtävyyksistä, kuten Eiffel-tornista, ja minäkin sammutan valot meillä.

Sitä vaan tässä mietin, että miksi valot sammutetaan vain kerran vuodessa? Jos halutaan säästää energiaa, eikö tällainen tapahtuma kannattaisi järjestää kerran päivässä. Tai edes kerran viikossa? Jos rutiininomaisesti kaikki lakkaisivat käyttämästä sähkölaitteita tai edes pitämästä valoja päällä tunnin päivässä, miettikää mikä energiansäästö syntyisi vuodessa!

Tällainen olisi ihan mahdollista, jos siihen vai olisi tahtoa. Toteutustapakin voisi olla joustava. Eihän koko maan tarvisisi olla pimeänä yhtä aikaa, näitä sammutteluvuorojahan voisi jakaa vaikka kunta kerrallaan. Eikä tietenkään ole tarkoitus, että turvallisuudesta tingitään, ei ole tarkoitus, että talvipimeällä räpsäistään valot pois moottoriteiltä. Pointti on se, että mitä vaan voidaan tehdä – jos halutaan.

Sammutatko sinä tänään valot?

18 asian loppukiri

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Marraskuu on jo puolessa välissä, ja tätä vuotta siis noin kuusi viikkoa enää jäljellä. (6 viikkoa! Miten se on mahdollista?) Nyt on siis hyvä aika kurkata, miten olen onnistunut toteuttamaan tammikuussa kirjoittamaani 18 asian listaa. Ideana oli siis valita 18 asiaa vuodelle 2018, jotka halusin erityisesti hoitaa, tai joihin olen halunnut tämän vuoden aikana kiinnittää huomiota. Alla lista ja sen tilanne nyt:

  1. Vaali kauneutta.    Olen ainakin yrittänyt. 
  2. Tiskikonerutiini.    Tämä toimii! Paitsi eilen hajosi tiskikone, tulee ongelmia!
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus.   Olen tehnyt, muutaman kerran. 
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys.   Tehty!
  5. Työhuoneen muodonmuutos.    Tehty moneen kertaan. Saako siitä lisäpisteitä?
  6. Paperiarkistojen setviminen.   Tehty lähes kokonaan.
  7. Kirjahyllyn raivaus.  –
  8. Parvekekeidas   Tämä toteutui kesällä. Marraskuussa on keidas kaukana.
  9. Pakkauslistat matkoja varten.  Tehty!
  10. Lelujen sisäinen kierrätys    Saatu pikkuisen alkuun, mutta ei vielä toimi.
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi.    –
  12. Kapselipuvustojen koostaminen. Kesäkapseli onnistui.
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito.   Tämä toimii, kuten tiedätte.
  14. Arjen ateriasuunnittelu.  –
  15. Ruokahävikin minimoiminen.   Yritystä  on edelleen, menestys vaihtelee.
  16. Kukkia karkin sijasta.   Tämä on vaihdellut vuoden aikana paljon.
  17. Korjausta odottavien korjaaminen.    Melkein valmis!
  18. Sähköremontista selviäminen.   Oman asunnon kohdalla onnistui!

Tässä listassa on rohkaisevaa se, että sellaisia juttuja joita en olisi edistänyt yhtään, on vain kolme. Hurraa! Tekemättömiä on vain kirjahyllyn raivaus, vaatesäilytyksen organisointi ja arjen ateriasuunnittelu. Nyt jos ollaan ihan rehellisiä, niin kirjahyllyyn tuskin tulen tänä vuonna koskemaan. Se kaipaisi kyllä karsivaa kättä, mutta ollakseni realisti, sitä ei tule tänä vuonna tapahtumaan. Vaatesäilytyksen kohdalla täytyy tunnustaa, että en ole enää ihan varma, mitä täsmälleen ottaen ajattelin siellä uudistaa… Kapselipuvuston oppeja oli tarkoitus noudattaa (kertoo kirjoitukseni tammikuulta), mutta en kykene enää palauttamaan mieleen, mikä isompi idea tässä oli takana. Jää siis tekemättä, vaikka jonkinlaista uudelleen organisointia kyllä vaatekaapitkin tarvitsisivat. Sen sijaan en ole menettänyt toivoani ruokasuunnittelun suhteen! Vielä en ole päässyt siihen kiinni, mutta edelleen tiedän, että tämä olisi kyllä todella tarpeellinen lisäys arkirutiineihin.

Kesäkuussa parveke oli hieno!

Sen sijaan olen hirveän tyytyväinen siihen, että monta juttua on hoidettu alusta loppuun. Jopa korjausta odottavien vaatteiden kori on tyhjentynyt kovasti! Viime viikonloppuna käytin vajaat puoli tuntia siihen, että silitin taas pari polvipaikkaa ja ompelin muutaman auenneen sauman käsin kiinni. Samalla ihmettelin, miksi en tee noita korjauksia useammin, kun ei niihin kuitenkaan mene aikaa muutamaa minuuttia enempää. Silti sitä vain lykkää ja lykkää. Tämä on muuten sellainen työ, joka ei lopu koskaan. Aina tulee uutta korjattavaa, joten olisi fiksua käydä kaikki läpi vaikka kerran kuussa. Joka tapauksessa tilanne on paljon parempi kuin talvella. Korjausta odottaa enää yksi lapsen mekko ja yksi omani. Arvelen, että niiden korjaamiseen menee aikaa yhteensä 20 minuuttia. Saan varmasti tehtyä ennen joulua!

Suurin ponnistus on ollut tuo kohta 18. Sähköremontti on ollut iso projekti niin kotona kuin taloyhtiönkin tasolla. Meidän asunnossa on nyt lopulta valmista, ja koko talokin valmistuu vielä tämän syksyn aikana. Remontti on kuitenkin vaikuttanut tosi moneen listan asiaan. Mm. työhuone, joka jo pariinkin kertaan saatiin tämän vuoden aikana kivaksi ja toimivaksi, on jälleen mullin mallin. Tavoitteena laittaa se kolmannen kerran kuntoon ennen joulua. Kauneuden vaaliminen on kuitenkin ollut remontin keskellä jokseenkin haastavaa, enkä ole viitsinyt ostaa lainkaan kukkia sotkun keskelle. Joten karkkia on ostettu. Pitänee taas palata kukkasiin, kun olohuonekin näyttää taas olohuoneelta eikä varastolta!

Remontti oli aikamoinen ponnistus.

Tämän vuoden aikana aion edistää vielä näitä asioita:

  1. Työhuoneen palauttaminen toimivaksi
  2. Lelukierrätyksen organisoiminen, kun työhuone on kunnossa
  3. Paperiarkistoinnin vieminen ihan loppuun asti
  4. Vaatekaapin siivoaminen ja järjestäminen

Näille annan aikaa vuoden loppuun asti. Tammikuussa 2019 katsotaan sitten, miten tässä oikein kävi! Ja tämä on ollut niin hauska tapa pitää tehtäviä asioita mielessä, että voisin jo nyt luvata uutta listaa ensi vuodelle. Tavoitteena tietenkin se, ettei tältä listalta siirtyisi kovin montaa kohtaa ensi vuoden listalle.

Miten teillä on mennyt? Onko loppuvuodelle vielä projekteja?

Lokki, mehiläispesä ja keskiluokan kodit

Julkaistu , kirjoittanut
12

Aino-Maija Leinosen haastattelu Hesarissa oli sekä kiinnostavaa että hieman kuohuttavaa luettavaa. Siivousyrityksen pyörittämisen aiheuttaman burnoutin ohella Leinonen alkoi kyseenalaistaa ihmisten valintoja. Monen muun asian ohella Leinonen alkoi ihmetellä keskiluokkaisten kotien sisustusvalintoja. Jutussa kerrotaan:

”KUN Leinonen vielä siivosi työkseen, hän näki valtavasti ihmisten koteja. Eniten siivoojaa käyttivät ylemmän keskiluokan perheet. Leinoselle oli yllätys, miten samanlaisilta heidän kotinsa näyttivät.

”Kaikkien lempiväri oli valkoinen. Ja kaikilla oli samat esineet, samat Arabian astiat ja samat valaisimet: Artekin Mehiläispesä olohuoneessa ja Lokki keittiössä.”

Hän alkoi pohtia, ovatko ne to­siaan objektiivisesti ottaen kauneimmat valaisimet mitä Suomesta löytyy. Vai pitääkö keskiluokalla vain olla samat esineet keskenään?”

 

Keskustelupalstoilla moni keskiluokkaiseksi itsensä tunnistava hermostui. Mitä vikaa Aallon huonekaluissa muka on? Taisin itsekin reagoida melko kärkkäästi. Leinosen kommentista saa sen kuvan, että yhtenäinen sisustus olisi nimenomaan keskiluokkaa leimaava ominaisuus. Että muut ihmiset kyllä osaavat tehdä persoonallisia valintoja, mutta ne keskiluokkaiset raukat vain kulkevat lauman mukana ja ostelevat mehiläispesiä olohuoneisiinsa, kun eivät muuta osaa. Onneksi tämä käsitys on täysin väärä, ja kerron seuraavaksi miksi.

Tällainen meiltä löytyy. Pääsisikö tällä mukaan Lokki- ja Mehiläispesäkerhoon?

Kyse ei nimittäin ole mistään ”keskiluokasta”, vaan kaikki suunnilleen samanlaista elämää viettävät ihmiset muistuttavat toisiaan. Puhutaan sosiaalisesta viiteryhmästä, siis siitä porukasta jonka elämä muistuttaa eniten omaani: on suunnilleen sama koulutus, tulotaso, asuinpaikka ja harrastukset. Tämä ei ole mikään keskiluokan erityisominaisuus, vaan sama koskee ihan kaikkia. Vietin lapsuuteni Itä-Suomen tehdaskaupungissa, ja kaikki kaverini olivat suunnilleen samanlaisista lähtökohdista. Kukaan ei ollut rikas, mutta ei myöskään erityisen köyhä. Kavereiden vanhemmat olivat kampaajia, paperimiehiä, kätilöitä, sihteereitä, maanviljelijöitä ja opettajia. Kaikkien kodit näyttivät ihan samanlaisilta. Lokkia ja mehiläispesää en muista nähneeni, mutta ne samat sohvat, pirtinpöydät, korituolit ja kirjahyllyt löytyivät poikkeuksetta jokaisesta kodista. Myöhemmin muutin opiskelijaksi Helsinkiin, ja jälleen kaikilla kavereilla oli saman näköistä. Pienet opiskelijaboksit, Ikean huonekalut ja Iittalan Kivi-tuikkuja ikkunalaudalla.

Nyt olen sitten päätynyt tuohon Lokki-lamppulaumaan. Meillä ei tosin ole kotona kumpaakaan noista em. valaisimista, mutta en anna sen hämätä. Kyllä minä kuulun siihen samaan porukkaan. Sen huomaa vaikkapa siitä, että kun hämärällä katselee asuintaloni ikkunoista sisälle, useampi Mehiläispesä valaisee naapureiden huoneita. Sitä paitsi anopilla on se Lokki, juurikin ruokapöydän päällä, ja minusta se näyttää oikein kivalta. Joten turha tässä on pyristellä.

Mutta kuten sanottu, tämä ei ole mikään erityinen merkki jostakin käsittämättömästä mielikuvituksen ja yksilöllisyyden puutteesta. Se on pikemminkin merkki siitä, että samanlaista elämää viettävät ihmiset arvostavat samanlaisia asioita. Jos Leinonen olisi käynyt siivoamassa duunariperheissä, hän olisi havainnut samat yhtäläisyydet. Yhtenäiset esineet vain olisivat olleet eri tavaroita. Tai jos hän olisi siivonnut opiskelijayksiöissä, jällen sieltä olisi löytynyt ne tietyt samat tavarat. Eikä tämä rajoitu vain Suomeen. Amerikkalaiset kodit muistuttavat toisiaan samalla tavalla, mutta ne näyttävät tietenkin erilaisilta kuin suomalaiset. Samoin kiinalaiset kodit, islantilaiset kodit ja nigerialaiset kodit.

Leinosen kysymykseen voi siis vastata ei. Ei, keskiluokalla ei pidä olla samanlaiset tavarat keskenään, jotta tuntisi kuuluvansa keskiluokkaan. Tai voihan olla, että joku hankki tietyn huonekalun antaakseen kodistaan tietynlaisen vaikutelman, mutta kokemukseni mukaan ihmiset sisustavat kotinsa pikemminkin niin, että se miellyttää heitä itseään. Eikä oma maku synny vakuumissa, vailla ympäristön vaikutusta. Meillä on tapana pitää tutuista tavaroista, eli niistä mitä näemme ympärillämme. Joten kaikki te valkoseinäisissä kodeissa asuvat Mehiläispesien omistajat, voitte huokaista helpotuksesta! Leinoselle oli vain tapahtunut ajatusvirhe, jota mahdollisesti Hesarin toimittaja oli vielä korostanut. Itse asiassa luulen, että  todella omaperäistä sisustusta on hyvin vaikea toteuttaa. Kaikki vaikutteet ja ideat ovat aina jostain peräisin.

Nyt sitten kiinnostaa: onko teillä samanlainen sisustus kuin kavereillakin? Riippumatta siitä, mikä lamppu katosta roikkuu!

Arkijärki-podcast 45: Pienet neliöt, vähän tavaraa?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Asun itse vanhassa kerrostalossa, jossa ei ole tuhlattu neliöitä esimerkiksi eteiseen. Vierailin vastikään ystävän luona, jolla puolestaan oli väljä omakotieteinen, jossa oli pinta-alaa ainakin tuplasti meidän eteiseen verrattuna. Hänen ja minun perheeni ovat kuitenkin hyvin samanlaiset, meillä on yhtä monta suunnilleen samanikäistä lasta ja aikuista taloudessa. Näin ollen tavaratarpeet ovat luultavasti aika samanlaiset, mutta väljemmät tilat mahdollistavat erilaiset säilytysratkaisut. Tässä podcastissa pohdinkin esimerkiksi omakotiasumisen ja kerrostaloasumisen eroja tavaroiden näkökulmasta. Tulen siihen tulokseen, että pienemmät neliöt eivät automaattisesti tarkoita vähempää tavaramäärää, mutta kylläkin sitä, että tavaroita ja niiden organisoimista on mietittävä enemmän, ja myös sitä, että iso määrä tavaraa pienemmässä tilassa vie myös enemmän aikaa. Podcastin kesto on noin 14 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä. Siellä uusin on aina ylimpänä, ensimmäinen jakso taas sivun alimpana.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Lattia, jolla ei saa kävellä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

On muuten ollut mielenkiintoinen paluu arkeen. Syyslomaviikolla lähdin lasten kanssa reissuun eri puolille Suomea, jotta kotona voitaisiin tehdä remonttia rauhassa. Koska kaikissa remonteissa kuitenkin aina tulee jotain häikkää ja hidastusta, työt ovat jatkuneet tälläkin viikolla joka päivä, vaikka olemmekin jo palanneet arkeen ja kotiin. Alkuviikossa oli kuitenkin ihan omaa jännitystä, kun eteisen lattian uusilla saumoilla ei saanut kävellä. Kuivumisaika olikin oletettua pidempi, joten maanantaina poistuin kotoa aamupäivällä, ja palasimme illalla kahdeksan aikaan. Sitten taiteilimme varpaillaan saumoja varoen ovelta sisään. Laatat nimittäin alkavat heti ulko-ovelta, ja peittävät koko eteisen.

Eikö olekin hienot! Etenkin nyt kun saa kävelläkin tuosta.

Koska eteisessä (ja vähän keittiössäkin) maalataan edelleen, meillä vallitsee poikkeustila. Eteisestä on tyhjennetty viimeisetkin tavarat, ja kaikki on jälleen kannettu olohuoneeseen, tungettu työhuoneeseen ja kaikki mikä ei niihin mahtunut, on siroteltu makuuhuoneisiin. Lattiat ovat täynnä remonttitarvikkeita, jalkalistoja, suojapahveja sun muita tavaroita. Vuoropäivinä ei saa koskea lattiaan, seiniin tai kattoon. Jääkaappi asuu edelleen työhuoneessa, ja sen vuoksi silityslauta tukkii pääsyn työpöydän ääreen. Pyykkiteline on puolestaan muuttanut sohvan eteen olkkariin.

Viikko reissussa kahden lapsen kanssa tarkoittaa sitä, että pyykkiä on matkalaukullinen. Mutta olen paluurutiineissani pahasti jäljessä kaikkien näiden erikoistilanteiden takia. Pyykkikori pursuilee siis edelleen, mutta toisaalta tässä hässäkässä se ei paljoa haittaa, joten pursuilkoon. Tosin käydessäni kylässä ystävien uudessa asunnossa, jossa oli käytännöllisesti suunniteltu kodinhoitohuone pesukoneineen ja kuivureineen huokailin kyllä hieman. Nimittäin sitä, että olisipa elämä helppoa, jos voisi omistaa kokonaisen huoneen pelkästään pyykkien organisoimiseen! Mutta kaikkea ei voi saada, joten jatkan tyytyväisenä tätä taitelua hieman pienemmissä tiloissa.

Kun näihin oman asunnon haasteisiin liitetään kriittisessä vaiheessa oleva taloyhtiön remontti, ja siihen liittyvät monet velvollisuudet, täytyy sanoa että olen muutaman viime päivän aikana käyttänyt aika paljon aikaa ja energiaa näihin asumisasioihin. Toisaalta olen ihmeellisen vähästressisessä tilassa tästä kaikesta huolimatta. Zen vallitsee, koska loppu häämöttää jo. Tämä viikko vielä, ja sitten saamme jo olohuoneesta ylimääräiset tavarat pois. Valmiiksi eteinen ei tule ennen kuin joskus marraskuun lopulla ehkä, koska en voi esimerkiksi tilata yläkaappeja ennen kuin uusi vaatekaappi on paikallaan. Muuten saattaisi käydä niin, etteivät uudet kaapit mahtuisikaan, tässä pelataan millien tarkkuudella ja vanhan talon seinät ja lattiat ovat aina vähän vinot. Mutta olen jokseenkin varma, että jo viikon päästä tilanne on täällä paljon parempi! Ja pyykitkin pesty.

Aina tulee jotain (eli kuinka varautua remonttiin)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

En ole hetkeen päivittänyt remonttitilannetta. On sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että asuntomme osalta saatiin sähkötyöt vihdoin valmiiksi, mikä tarkoittaa sitä, että varsinaista eteisremonttia päästiin aloittamaan eilen. Huono uutinen on se, että kun parkettia otettiin irti, alta paljastui vanhaa liimaa, josta on otettava asbestinäyte. On aivan mahdollista, että liimasta löytyy myös asbestia, mikä taas tarkoittaa sitä, että se muutaman neliön alue, joka nyt olisi tarkoitus laittaa, aiheuttaa paljon enemmän kustannuksia ja vaivaa, kuin etukäteen ajattelin. Tässä käy ilmi taas kaikkia remontteja koskeva sääntö: aina tulee jotain.

Näyttää vaarattomalta, mutta saattaa sisältää asbestia.

Koska olen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, koko talon remontti on myös vienyt aika paljon aikaa ja vaivaa viime aikoina. Kun kyseessä on vanha talo, rakenteista saattaa paljastua mitä tahansa – niin kuin on paljastunutkin. Seinien sisällä menee vanhoja johtoja, jotka katkeavat poratessa. Jossakin rapussa on käytetty erilaisia materiaalia kuin toisissa, ja lisähaastetta tulee taloyhtiömme erikoisista pohjaratkaisuista. Samassa linjassa olevat asunnot voivat olla huonejärjestykseltään aivan erilaisia, kantavia rakenteita myöten. Toistaiseksi remonttifirma on selvinnyt kaikesta aivan kohtuullisesti, mutta erinäiseltä soveltamiselta ei ole taloyhtiönkään tasolla kokonaan vältytty.

Näiden remonttien tuoksinnassa on jälleen konkretisoitunut se, että vaikkei remonttia tekisikään itse, paras lopputulos syntyy, mitä enemmän jaksaa itse olla paikalla ja valvoa. Vaikka ohjeet olisivat miten tarkat, ja vaikka työntekijät olisivat miten hyviä, SILTI tulee aina jotain. Pieniä väärinkäsityksiä, joiden seurauksena lopputulos ei näytäkään siltä kuin oli ajatellut. Pistorasia menee väärään paikkaan, lista päätyy vastakkaiselle seinälle kuin oli ajateltu, värisävy onkin väärä. Näitä kokemukseni mukaan käy aina, vaikka ohjeistus olisi kuinka tarkka. Siksi remonteissa kannattaa olla mahdollisimman ”kädet savessa” itsekin. Silloin mahdolliset virheet huomataan ajoissa, jolloin korjaaminen on helpompaa.

Laatat on valittu, mutta minkä värinen sauma olisi hyvä?

Olen tätä taloyhtiön remonttia navigoidessani miettinyt myös sitä, että jos taloyhtiössä on isoja remontteja tulossa tai käynnissä, hallituspaikka on paras paikka. Jos nimittäin haluaa olla itse vaikuttamassa mihinkään, kuten aikatauluihin, hintaan, toteutustapoihin tai muihin asioihin. Onhan se työlästä, mutta sitten on samalla eturivissä seuraamassa, miten työt etenevät ja tietää miksi erilaisiin ratkaisuihin on päädytty. Se vähentää aika paljon stressiä oman asunnon kohdalla, vaikka tietysti se voi lisätä sitä siinä suhteessa, että välillä on päätettävä koko taloyhtiötä koskevista asioista. Mutta toisaalta jokuhan sen päätöksen tekee joka tapauksessa. Miksi ei siis tekisi sitä itse?

Asbestinäytteiden tulokset tulevat muutaman päivän kuluttua. Sillä välin maalataan seiniä ja kattoa ja uusitaan listoja. Lattian laittoon päästään joko sitten, kun näyte on todettu puhtaaksi, tai sitten, kun asbestifirma on käynyt puhdistamassa alueen turvallisesti. Mutta tämä on kokonaisuuden kannalta vain pieni hidaste. Johan tätä on odoteltu elokuulta asti, joten pari viikkoa sinne tai tänne ei enää hetkauta millään tavalla. Ja horisontissa siintävä lopputulos motivoi. Kyllä siitä vielä tulee hieno, kunhan vain malttaa odottaa.

Sillä välin varaudutaan siihen, että aina tulee jotain.