Aihearkisto: Arkielämä

Näin yritän selvitä omituisesta arjesta

Julkaistu , kirjoittanut
11

Arki on muuttunut aika erikoiseksi, eikä se ole pelkkää ihanaa hyggeilyä, kuten eräs lukija asian kiteytti. Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, koronaan liittyvät rajoitukset ovat tehneet elämästä monin tavoin omituista ja hankalaa, mutta eri ihmisille eri tavoilla. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että paras tapa selviytyä arjesta on pitää edes jonkinlaisia rutiineja yllä. Mikäli kotona on lapsia, sitä suuremmalla syyllä. Toisaalta omasta hyvinvoinnistakin on hyvä yrittää huolehtia niissä rajoissa kuin se on mahdollista. Tässä tasapainotellaan itsemyötätunnon ja itsekurin ristiaallokossa. Toisaalta on hyvä vähän itseään patistella, mutta toisaalta myös olla itselleen armollinen.

Olen miettinyt paljon, miten näistä erikoisista ajoista selvitään. Seuraava lista perustuu  omiin kokemuksiini näiden parin viikon ajalta, keskusteluihin muiden ihmisten kanssa sekä tähän kirjoitukseen, jossa psykologi kertoo, miten karanteenista selvitään. Nämä ovat keinoja, joilla minä yritän helpottaa omaa arkeani. (En siis yritä väittää että samat asiat toimisivat kaikilla.)

Normaali päivä- ja viikkorytmi

Olen oikein ottanut asiakseni pukeutua arkiaamuisin ”kunnon vaatteisiin”, ja vaadin samaa muiltakin. Klo 9 mennessä kaikilla pitää olla jotain muuta kuin yöpuku päällä. Sen sijaan viikonloppuisin saa löhöillä pyjamassa ja kulkea verkkareissa. Herätäämme samaan aikaan kuin yleensäkin, menemme nukkumaan ajoissa ja syödään tavalliseen aikaan. Yritän syömistenkin suhteen pysyä kutakuinkin normaalissa, vaikka se tuntuu vaikeammalta. Jälkikasvu kitisee jälkkäreitä harva se päivä, ja itse olen silloin tällöin turvautunut hätäsipsipussiin, kun kotoilu on alkanut tuntua sietämättömältä. Mutta koska ennakoin, että tätä jatkuu nyt varmasti vielä ainakin kaksi kuukautta, yritän vastedes kiinnittää ruokavalioon yhtä paljon huomiota kuin normaalistikin.

Käyn suihkussa ja kampaan tukkani joka päivä. Yleensä en arkisin meikkaa, mutta en sulje pois mahdollisuutta, että alan harrastaa sitäkin ihan vain huvikseni. Olen ottanut käyttöön parhaimmat ihonhoitotuotteeni, ne tuokoon pientä luksusta tämän omituisen arjen keskelle. Minulle on myös ollut tärkeää pitää viikonloput ja arkipäivät erossa toisistaan, eli viikonloppuna edelleenkin syödään vähän paremmin ja nukutaan pidempään kuin arkisin. Arkisin päivässä on tietty rytmi, jolloin koulutyöt, muut työt ja kotityöt asettuvat omille paikoilleen, viikonloppuisin taas tuntuu tärkeältä lomailla velvollisuuksista, niin kuin yleensäkin.

Sosiaaliset kontaktit

Olen huomannut, että nyt jos koskaan on aika soittaa kavereille. Se piristää aina, luultavasti kaveria yhtä paljon kuin minuakin. Chattailen netissä, tekstailen puhelimella ja soittelen videopuheluita lasten kanssa mummeille ja kummeille. On tietysti eri asia soitella kuin lähteä lounaalle, mutta toisaalta – ajatelkaa, millaista olisi olla karanteenissa pelkkien kirjeiden varassa. Ja muuten, niitä kirjeitäkin voisi taas kirjoittaa. Tässäpä mainio idea ajankuluksi!

Vinkkinä sanonkin, että nyt jos koskaan on oivallinen aika ottaa yhteyttä niihin sukulaisiin ja ystäviin, joihin ei normaalisti pidä tiiviisti yhteyttä. On todennäköistä, että etenkin vanhemmat ihmiset ovat nyt vailla normaaleja sosiaalisia kontakteja ja ilahtuvat yhteydenotosta. Toisaalta jos olet yksinään kotona, älä jää odottamaan muiden soittoa tai kirjettä, vaan toimi itse. Tai lähetä vaikka se postikortti! Tarvitsemme toisiamme, vaikka etäältä käsin.

Kotini on tosiaan linnani

Koska valtaosa ajasta vietetään nyt kotona, yritän oikein toden teolla panostaa siihen, että meillä on kaunista ja kodikasta. Kiinnitän huomiota siihen, ettei koti pääsisi kovin sotkuiseksi. Erityisesti yritän pitää tiskipöydän tyhjänä, raivaan ison ruokapöydän vähintään kerran päivässä (sille kinostuu nyt koulukirjoja, värikyniä ja ties mitä silppua paljon enemmän kuin normaalisti) ja koetan pitää eteistä järjestyksessä. Petaan joka päivä ja aina kun tilaisuus tulee, ostan kukkia maljakkoon. En ole lopettanut siivoojan käyntejä, vaan kävimme yhdessä hänen kanssaan läpi, miten huolehdimme hygieniasta puolin ja toisin.

Aion hankkia ruokapöydälle uuden, siistimmän vahakankaan, sillä nykyinen alkaa olla kestotahroilla ja repeytynytkin. Varaudun siihen, että kotona voi vierähtää kuukausi jos toinenkin, joten pidän kodin siistimiseen käytettyä aikaa mielekkäänä. Samoin olen ruvennut vaatimaan aika tiukkaan sävyyn, että kaikki muutkin perheenjäsenet hoitavat likaiset astiat tiskikoneeseen, roskat roskiin ja niin edelleen. En jaksa siivota muiden sotkuja, vaan kaikkien kuuluu nyt hoitaa oma osuutensa. Mielestäni kotiin panostaminen on nyt perusteltua. Minulle viihtyisyys syntyy etenkin siisteydestä ja elävistä kasveista, joten niistä pidän huolta. Mutta jos vaikka mielesi on tehnyt uutta mattoa jo monta vuotta, nyt voi olla hyvä hetki tilata se, mikäli budjetti antaa periksi. Mitä kodikkaampaa kotona on, sitä miellyttävämmin tämä karanteenikin menee.

Iloa elämään vaikka periaatteen kustannuksella

Tämä viimeinen on yllättänyt itsenikin. Olen aina vannonut, että meille ei tulee minkäänlaista lemmikkiä – ja nyt sellainen on tulossa jo tällä viikolla, omasta aloitteestani. Tosin pieni ja helppohoitoinen, mutta kuitenkin elävä, karvainen olento, jota varten on pitänyt tehdä monenlaisia valmisteluja ja hankkia erilaisia tarvikkeita. Kirjoitan tästä aiheesta lisää heti kun hän muuttaa meille, mutta logiikka oli tämä: maailma on muuttunut, myös meidän elämä on muuttunut. Emme todennäköisesti matkusta pitkään aikaan mökkiä pidemmälle, joten lemmikin hoidon suhteen tilanne on ihan erilainen kuin puoli vuotta sitten. Lapset ovat aina halunneet lemmikkiä, ja koska kotona vietetään nyt paljon aikaa, aloin miettiä mikä kotona eniten ilahduttaisi? Päädyimme siihen johtopäätökseen, että nyt on mitä otollisin aika ottaa lemmikki. Vaikka pidän arkirutiineista kiinni kynsin hampain, kaikkea ei tarvitse pitää ennallaan. Joskus sopeutuminen sujuu parhaiten, kun jostain periaatteestaan hiukan joustaa. (Tunnustan tähän päälle, että on meillä joustettu päivittäisestä ruutuajastakin…)

Tällaisilla keinoilla yritän itse selviytyä. Kertokaa lisää omia keinojanne kommenteissa! Ja bonuskysymys: kuka arvaa, mikä eläin meille on tulossa?

Samanlaista mutta niin erilaista

Julkaistu , kirjoittanut
16

Olen viime päivinä miettinyt sitä, miten näennäisen samanlainen tilanne tarkoittaa kuitenkin ihmisille ihan eri asioita. Meitä kaikki koskee samat ohjeet valtionjohdon tasolta. Lapset ovat etupäässä kotona, kaikki kynnelle kykenevät kotitoimistoissaan myös. Yritämme vältellä kontakteja muihin ihmisiin, tilaamme ruokaa kotiin ja vahtaamme uutisia, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta kun juttelen ihmisten kanssa käy nopeasti ilmi, että näennäisesti samanlaisessa tilanteessa se käytännön kokemus voi olla todella erilainen.

Ensinnäkin on niitä, jotka edelleen menevät työpaikoilleen normaalisti, paitsi että töitä ja stressiä saattaa olla jopa enemmän kuin ennen. Sitten on niitä, jotka yrittävät tehdä töitänsä kotoa käsin, mutta onnistuminen vaihtelee merkittävästi. Ja sitten on niitä, joiden työt ovat loppuneen jo viikkoja sitten kokonaan, tai ovat vaarassa loppua milloin tahansa. Tämä johtaa siihen, että taloudellinen, emotionaalinen ja fyysinen tila on ihmisillä aivan erilainen.

Lapset ovat etäkoulussa, ja viime päivinä on paljon puhuttu siitä, että vanhempien tehtävä ei ole opettaa lapsiaan tai puuttua liikaa koulunkäyntiin. Tämä onnistuu hyvin omatoimisen ja koulumotivoituneen yläluokkalaisen kanssa, mutta kertoo vain pienen siivun todellisuudesta. Kaikki lapset eivät kykene istumaan rauhassa tehtäviensä parissa puurtaen edes koululuokassa, saati sitten kotona. Kaikkia lapsia koulu ei ylipäätään kiinnosta, ja silti heidänkin pitäisi hommansa hoitaa. Kuulin juuri teinistä, joka on siinä käsityksessä, että nyt on hyvä tilaisuus hengailla kavereiden kanssa kaupungilla koulutöiden sijasta. Opettaja ei sellaisessa tilanteessa hirveästi pysty asiaan vaikuttamaan, vaikka olisi miten hyvä ammatissaan.

Opettajien tapa huolehtia etäopetuksesta on kirjavaa. Jos opettajan ainoa kanava on wilma, niin vanhemmille ei jää juuri vaihtoehtoja. Minulla on kokemusta vain erittäin toimivasta etäopetuksesta, ja arvostukseni opettajia kohtaan on korkea, mutta tiedän ettei tilanne ole kaikkialla sama. Jos kotona on eri ikäisiä lapsia, tilanne mutkistuu entisestään. Päiväkodit ovat periaatteessa auki, mutta ainakaan itse en uskalla lasta laittaa päiväkotiin, missä lähikontakteja muiden lasten ja aikuisten välillä on mahdoton välttää. Vakava suositushan on pitää myös pienet lapset kotona, mikäli siihen suinkin on mahdollisuus. Mutta sitten kun on samassa huushollissa koululaisia, pikkulapsia ja etätöitä tekeviä aikuisia, arki käy äkkiä yllättävän kuormittavaksi.

Entäpä kodit? Mitä enemmän tilaa, sitä helpompaa on lähettää kaikki omiin nurkkiinsa tekemään omia hommiaan. Mutta kaikilla ei ole jokaiselle omaa huonetta, saati sitten erillistä työhuonetta. Sitä paitsi kaikki ovatkin jo huomanneet, että ruoan laittamiseen menee päivässä hirveästi enemmän aikaa ja rahaa kuin yleensä, kun koulu- ja työpaikkaruokailua ei ole. Jonkun täytyy ne ruuat suunnitella, ostaa ja tehdä. Kaupunkilainen tilaa kätevästi netistä, mutta tätä vaihtoehtoa ei monilla ole. Ainakin meidän perheessä ruokasuunnittelu vie kokonaisuudessaan vähintään tuplasti aikaa aiempaan verrattuna, sillä kun koko perhe on jatkuvasti kotona, kaikkea kuluu moninkertainen määrä. En ole vielä tottunut ostamaan niin paljon ruokaa kerralla, etenkin kun kauppaa pitäisi muutenkin välttää.

Jotkut meistä ovat yksin tai suorastaan yksinäisiä. Toiset kuormittuvat siksi, että kaikki ovat kotona yhtä aikaa. Toisilla on niin paljon aikaa, että siinä ehtii raivata kaappeja, sijoitella kirjoja värijärjestykseen ja vaihtaa kukkamullat moneen kertaa. Toisilla taas uudenlainen arki on vienyt kaiken ylimääräisen ajan, ja koti alkaa vähitellen kaaostua. Kaiken kaikkiaan voi siis todeta, että vaikka olisimme samassa veneessä, emme suinkaan ole samassa tilanteessa. Koronavirus voi iskeä kehen tahansa, mutta olemme varsin epätasa-arvoisissa tilanteissa sen suhteen, millaisilla resursseilla yritämme tilanteesta selvitä.

Yhteistä lienee vain huoli siitä, miten tästä selvitään ja milloin tämä loppuu. Siihen ei osaa kukaan vastata, mutta jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Pysy itse kotona, pidä lapset pois koulusta ja päivähoidosta, pidä etäisyyttä muihin ihmisiin, pese käsiä, yski ja niistä oikein. Älä mene juhliin, älä päästä lapsia kyläilemään, jätä mökkeily myöhempään aikaan. En näe mitään syytä, miksi tauti käyttäytyisi Suomessa eri tavalla kuin muualla Euroopassa, mutta jos kaikki eristäydymme nyt parhaan kykymme vältämme ehkä ne hirvittävät tilanteet, joihin Italiassa ja Espanjassa on jouduttu. Suomi aloitti onneksi varotoimet suhteessa aiemmin kuin moni muu maa, vaikka pitkään täälläkin elettiin kummallisessa realiteetit kieltävässä tilassa. Elämme historiallisia ja vaikeita aikoja. Mutta yhdessä tästäkin selvitään.

Miten korona on vaikuttanut teidän arkeen?

Rutiinit ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan!

Julkaistu , kirjoittanut
3

Huom! Jutun kuvituksena on autenttista materiaalia kodistamme kirjoittamisen hetkellä.

Meidän perhe on elänyt nyt jo pari viikkoa poikkeustilanteessa. Puoliso jäi etätöihin jo kaksi viikkoa sitten, kuopus on ollut jo viikon pois päiväkodista flunssaoireiden takia ja esikoinen oli maanantaina viimeistä päivää koulussa. Sekä omia että lasten harrastuksia vältettiin jo viime viikolla, koska myös minä olen ollut kipeänä. Maanantai-iltana selvisi, että koko Suomi menee käytännössä kiinni, ja poikkeusolot tulevat jatkumaan vähintään kuukauden, vaikka oma arvioni on, että todellisuudessa tässä menee ainakin kesään asti.

Vähän on jäänyt sekä siivous että lukeminen kesken…

Nämä pari viikkoa ovat johtaneet siihen, että tässä on elelty jonkinlaisessa välitilassa, kun on ollut epäselvää, miten arki oikein tulee järjestymään. Olemme olleet kotona vähän kuin lomalla, vähän kuin arjessa. En ole pitänyt normaaleista arkirutiineista kovin tiukasti kiinni, ja toisaalta osa niistä on nyrjähtänyt raiteiltaan myös näiden poikkeusolojen takia. Tästä on seurannut se, että koti on nyt sotkussa, projektit levällään pitkin lattioita ja jokapäivänen ruokahuolto on muuttunut stressaavaksi, koska emme olleet sopineet, kuka on vastuussa ruuanlaitosta. Eilen totesin, että NYT on aika miettiä päivään selkeä lukujärjestys, suunnitella ateriat ja pitää entistäkin tiukemmin kiinni arkirutiineista. Jos jatkan edes kuukauden tällaisella epämääräisellä puolilomailusysteemillä, koti on pian karmeassa kunnossa, ja asukkaat entistä stressaantuneempia.

Unohdin tiskirutiinin ja tilanne on heti tämä.

Tajusin myös, että arkirutiineista tulee erilaisia kuin tavallisesti, sillä koko perhe on yhtä aikaa kotona viikkoja yhteen kyytiin. Yleensä laitan päivisin vain kevyen salaatin itselleni, mutta nyt on tehtävä lämmintä ruokaa kaksi kertaa päivässä. Sen lisäksi, että nyt voi tehdä niitä kotiprojekteja, jotka normaalissa arjessa jäävät helposti tekemättä, on lisäksi pidettävä huolta siitä, että arki rullaa muuten. Seuraava lista ei ole täydellinen, mutta arvioin, että ainakin nämä asiat ovat tärkeitä arjen sujumisen kannalta:

  • Lukujärjestys kotikoulua käyville lapsille. Vaikkei olisi lapsia, niin lukujärjestys voi silti olla hyvä idea, jotta arjessa pysyy rytmi.
  • Koko perheen ruokasuunnittelu. Tästä ei ole haittaa muillekaan, etenkin kun kaupassa ei ole nyt hyvä juosta joka päivä.
  • Välttämättömien arkirutiinien pyöritys: tiskit, pyykit, siivous
  • Jonkinlainen päivittäinen tavaroiden palauttelu paikoilleen. Kaikkien ollessa koko ajan kotona, tavarat tuntuvat leviävät ympäri kotia muutamassa minuutissa.
  • Kauppalistojen, -tilausten ja kaupassa käymisten suunnittelu. Ei rampata ihmisten ilmoilla, ellei ole pakko.

Kävely omalla vastuulla.

En ole vielä noita kaikkia toteuttanut, olen vasta tunnistanut ongelman. Muutaman päivän perusteella on kuitenkin selvää, että tässä tilanteessa fiiliksen mukaan ajelehtiminen ei ole se paras ratkaisu. Olen nähnyt myös vastakkaista linjaa, jossa ajatuksena on että ankeista poikkeusajoista selviää paremmin, kun höllää vähän kaikesta: ruutuajoista (omasta ja muiden), karkinsyönnistä, nukkumaanmenoajoista ja muista rutiineista. Tämä lienee makuasia ja persoonallisuuskysymys, mutta kokeiltuamme muutaman päivän tällaista vapaampaa menoa, olen nopeasti tullut siihen johtopäätökseen että meidän perhe hyötyy ennustettavuudesta. Päivässä pitää olla rytmi ja toistuvia rutiineja, jotta ensinnäkin kaikki tarpeellinen tulee hoidettua ja toiseki jotta koti pysyisi kaikille viihtyisänä paikkana niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kotioloissa nimittäin jatketaan vähintään huhtikuun puoleen väliin, mutta epäilen vahvasti, että Suomi olisi siinä vaiheessa vielä valmis palaamaan takaisin normaaliin. Kotiin kannattaa siis panostaa, koska siellä vietetään paljon aikaa.

Mitkä ovat niitä rutiineja, joista olette huomanneet olevan eniten hyötyä? Jakakaa parhaat vinkit kommenteissa!

HUOM! Jos kaipaat koronakaranteeniin lukemista, seuraa Arkijärki-blogia facebookissa, niin huomaat uudet päivitykset heti kun ne ilmestyvät. Kannattaa myös seurata blogin Instagram-tiliä, jonka stooriessa vinkkaan uusista postauksista, ja jossa muutenkin on materiaalia ja kuvia, joita blogissa ei välttämättä ole. 

Kaksi minuuttia vai kaksi tuntia? Vinkkejä kotitöihin

Julkaistu , kirjoittanut
4

Silloin kun elää kiireistä arkea, silmiin sattuu kaikenlaisia tekemättömiä töitä, jotka kyllä tekisi, jos vain olisi aikaa. Sitten kun aikaa yllättäen olisi, ongelmana on, ettei enää yhtään muista, että mitä sitä oikein olikaan meinannut tehdä. Listasin muistin virkistykseksi ja yleiseksi inspiraatioksi asioita, joita voi tehdä, riippuen siitä kuinka paljon luppoaikaa on kertynyt. Nämä ovat siivous-, järjestämis- ja raivaushommia, sekä muita kotitöitä. Kodit ovat erilaisia, joten nämä ovat arvioita. Yksiössä ikkunoiden pesuun menee vain vähän aikaa, mutta omakotitalossa voi mennä vaikka koko päivä. Ei siis kannata takertua noihin aikamääreisiin pilkuntarkasti. Niiden on tarkoitus antaa osviittaa.

Silityspino odottelee parhaillaan.

Kun aikaa on pari minuuttia:

  • Desinfioi puhelin
  • Täytä ja/tai tyhjennä tiskikone
  • Siisti yksi taso mistä tahansa huoneesta
  • Järjestä kengät eteisessä
  • Vie roskat
  • Petaa sänky
  • Pyyhi kylppärin peili
  • Kastele kukat
  • Laita ajastin viideksi minuutiksi, ja palauta niin monta tavaraa paikoilleen kuin ehdit

Kun aikaa on noin vartti:

  • Taittele puhtaat pyykit kaappiin
  • Imuroi (yksi huone tai enemmän)
  • Silitä tai höyrytä vaatteita, poista nypyt, huolla kengät
  • Järjestä ja raivaa mikä tahansa hylly tai laatikko
  • Poista puhelimesta tarpeettomia kuvia, viestejä ja appeja
  • Naputtele yksittäinen tavara facebook-kirppikselle
  • Pyyhi pölyt
  • Vaihda lakanat
  • Kiinnitä taulu seinään

Kun aikaa on noin tunti:

  • Koko kodin siivous
  • Kukkamultien vaihto, parvekekukkien istutus (tähän voi mennä enemmänkin kuin tunti)
  • Lattioiden pesu
  • Kodinkoneiden puhdistus sitruunahapolla
  • Auton siivous, imurointi ja puhdistus sisäpuolelta
  • Isomman tavaramäärän lisääminen jollekin netin myyntipalstalle
  • Veroilmoituksen täyttäminen/valmistelu
  • Paperien arkistointi (saattaa kuulua myös muuhun ryhmään tilanteesta riippuen)
  • Viimeistenkin muuttolaatikoiden purkaminen
  • Kausivaatteiden pakkaaminen ja vaihto
  • Käsinpesua vaativien vaatteiden pesu

Kun aikaa on useampi tunti, tai jopa useampi päivä:

  • Ikkunoiden pesu (riippuen ikkunoiden määrästä)
  • Vaatekaapin/kirjahyllyn/muun isomman kohteen konmaritus
  • Pakastimen tai jääkaapin sulatus, pesu ja järjestäminen
  • Peittojen ja tyynyjen pesu ja kuivaus
  • Kirjahyllyn aakkostaminen (kirjahyllyn koosta riippuen)
  • Valokuva-albumien koostaminen
  • Remonttiprojektit, kuten maalaus, tapisointi, puuttuvien lattialistojen kiinnittäminen jne.

Onko teillä lisää ideoita?

Kotona ollaan, mitäs nyt?

Julkaistu , kirjoittanut
10

Minulla on ollut viime päivinä hassu tunne, kuin olisin valmistautumassa talviunille. Kotivaran kokoaminen ja kaikenlaisten tilaisuuksien peruuntuminen on saanut aikaa sellaisen tunteen, kuin tässä oltaisiin käpertymässä kiepille kotikolon perälle, tarkoituksena herätä uuteen maailmaan muutaman kuukauden päästä.

Toisaalta samaan aikaan uutiset tuntuvat masentavilta. Ihmisiä kehotetaan etätöihin, mutta se on mahdollista vain osalle. Kaupan myyjä ei voi käpertyä minnekään, jos haluaa pitää työpaikkansa. Esiintyvien taiteilijoiden tilanne on myös karu. Minun elämääni peruuntunut konsertti tuo väliaikaista harmia, muusikolle se tarkoittaa usein sitä, että palkka jää kokonaan tulematta. Sama tilanne koskee varmasti lukuisia pienyrittäjiä, joiden työt ovat kiinni siitä, että ihmiset liikkuvat kaupungilla ja ostavat palveluja. Nurinkurisesti työvuorot ovat tainneet lisääntyä vain vessapaperitehtailla. Heidän kannaltaan tietysti kiva, mutta ei siinä vessapaperimaniassa mitään järkeä kyllä ole.

Tätä työmaata riittää.

Kuitenkin vaikuttaa siltä, että ihmisten alettua kiinnittää poikkeuksellista huomiota mm. käsihygieniaan, sillä on ollut vaikutusta. Kausi-influenssa tapauksia on ollut vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen vähän, ja se saattaa ainakin osittain johtua juuri tästä. Toivoa sopii, että jos kaikki nyt vain pysyttelevät kodeissaan, tartuntojen määrä saadaan pysymään aisoissa, eikä terveydenhuollon kapasiteetti ylikuormitu. Lienee siis aika miettiä, mitä kotona voisi puuhailla sillä ajalla, joka normaalisi kuluisi työmatkoihin ja harrastuksiin.

Jos kotona on lapsia, se tietysti hankaloittaa tilannetta. Kunnon töitä on vaikea saada aikaiseksi silloin, kun jaloissa pyörii alaikäisiä. Mutta kun kotona vietetään muutenkin enemmän aikaa kuin normaalisti, olen ainakin itse ajatellut tarttua erinäisiin järjestelyprojekteihin. Ajattelin mm. organisoida lastenvaatteet. Nyt alkaa olla aika vaihtaa talvikamppeet pois ja ottaa välikausi tilalle. Kaapeista pitää karsia pieneksi jääneitä, ja tuoda vintiltä oikean kokoisia tilalle. Tämähän on melko työläs homma pari kertaa vuodessa, mutta nyt sitä voi tehdä kaikessa rauhassa. Samoin ajattelin vihdoinkin raivata lastenhuoneesta ylimääräiset lelut pois. Luulen, että pelkästään kuivahtaneilla tusseilla voisi jälleen pelata minimalismipeliä päiväkausia. Ja onhan minulla vielä se 20 asiaa vuodelle 2020 -lista, jolta voi ottaa työn alle melkein mitä tahansa. Kirjahylly on edelleen raivaamatta…

Tiedossa lienee muutama viikko, tai ehkä muutama kuukausi vähän erikoista aikaa. Vaikka asia on vakava, voi tässä silti yrittää nähdä kaiken ikävän sivutuotteena tulevia positiivisia puolia. Globaalilla tasolla päästöt ovat vähentyneet merkittävästi, kun tuotantomäärät ovat laskeneet. Tästä näkee, että kulutuksen volyymillä on merkitystä! Yksilötasolla veikkaan, että moni maritusprojekti saa kevään aikana uutta puhtia, ja kotien järjestämisestä tulee yleistä ajanvietettä. Kenties kesän kynnyksellä yllättävän monella on kaapit ja kellarit pitkästä aikaa järjestyksessä. Luulenpa myös, että aika moni havahtui täydentämään kotivaransa parempaan kuntoon kuin ennen.

Mitä te olette ajatelleet kotona tehdä?

Näin varaudun käytännössä

Julkaistu , kirjoittanut
3

Kun kirjoitin edellisen tekstin, koronatilanne ei vielä näyttänyt Suomessa kovin pahalta. Muutamassa päivässä tilanne on kuitenkin muuttunut, ja aiemmat pohdinnat siitä, pitäisiköhän jotenkin varautua, ovat muuttuneet konkreettisiksi toimiksi. Olen vähän huolestunut, ensisijaisesti riskiryhmiin kuuluvista, mutta en ole paniikissa. Toivon ettei kukaan muukaan ole, sillä paniikki ei auta missään tilanteessa. Sen sijaan järkevä ennakointi auttaa. Tässä lista siitä, miten meillä varaudutaan.

Me ei mennä minnekään

Ensimmäinen tartunnanvälttämiskeino on pysytellä kaikessa rauhassa kotona. Olen iloinen siitä, että lapsen uimakoulu saatiin juuri päätökseen, eikä mitään lomamatkoja ole tiedossa. Ensi kesänä ei reissata ulkomaille, vaan keskitytään mökkeilyyn ja mummoloihin. Jos ei nimittäin tapaa ketään, ei voi tartuttaa eikä saada tartuntaa. Täydellinen linnoittautuminen kotiin ilman lääkärin määräämää karanteenia on ylimitoitettua, mutta toisaalta väkijoukkoja on ihan järkevää välttää, jos siihen on mahdollisuus. Jos taas karanteenikäsky tulisi, sitten sitä kyllä noudatetaan ihan täsmälleen.

Näillä mennään.

 

Käsiä pestään erittäin usein

Jos tästä jotain hyvää seuraa, niin ainakin se, että käsihygieniasta huolehtiminen on vihdoin noussut sille tasolle, jolla sen pitäisi muutenkin olla. Tutkimusten mukaan tavallinen saippua on yhtä tehokasta kuin käsidesi, eikä viruksen tappamiseen tarvita mitään erikoisia antibakteerisia aineita. Ostin vessoihin nestemäiset saippuat palasaippuiden lisäksi, ja jokaisella perheenjäsenellä kulkee käsidesi mukana, mutta sen enempää en ole hamstrannut. Olennaista on, että käsiä pestään saippualla tarpeeksi pitkään (ainakin 20 sekuntia) ja huolellisesti joka puolelta. Pelkkä huljautus veden alla ei riitä. Jos käyttää käsidesiä, sitä pitää ottaa kunnon kourallinen, eikä vain pari tippaa, ja hieroa ainetta etenkin sormenpäihin mutta myös sormien väleihin ja peukaloihin.

Muukin hygienia tehostuu

Käsien pesun lisäksi olen ruvennut vaihtamaan käsipyyhkeitä tiuhempaan tahtiin. Vaihdan pyyhkeet nyt päivän parin välein. Tulee vähän lisää pyykkiä, mutta se ei mielestäni ole kovin iso vaiva. Tilasin myös ruokaostosten mukana kertakäyttöisiä siivousliinoja ja täydensin siivousaineita. Haen myös apteekista vielä tavanomaista desinfioimisainetta, jolla voi pyyhkiä pinnat, jos kävisi niin huono tuuri, että tartunta sattuisi omalle kohdalle. Meillä on sellaista kyllä ennestäänkin, mutta täysi varapullo rauhoittaa mieltä. Edellinen pullollinen onkin kestänyt jo 10 vuotta, nyt se alkaa olla lopuillaan.

Kotivara karttuu

Meillä on aika mukavasti ruokaa kaapeissa muutenkin, mutta tein juuri täydentävän tilauksen, niin että pärjäämme mukavasti pari viikkoa, vaikka karanteeniin joutuisikin. En alkanut hamstrata säilykkeitä tai vessapaperia, vaan tilasin sellaisia elintarvikkeita, joita käytettäisiin muutenkin päivittäin: spagettia, maitoa, leipää, jugurttia, kananmunia ja niin edelleen. Lisäksi konetiskiainetta ja vessapaperia, yhdet pakkaukset molempia. Kuten sanottu, en usko hamstraamisen tarpeellisuuteen. Ja kun kerran asialla olin, niin tilasin sitten saman tien puuttuvia osia pärjäämispakkauksesta vakavampienkin katastrofien varalta. Retkikeittimiä ei saa citymarketin nettikaupasta, mutta roskapusseja, vesikanistereita ja sen sellaista saa.

Mitä jokainen voi tehdä juuri nyt?

  • Älä altista itseäsi tai muita turhalle vaaralle. Jos olo on flunssainen, on parempi pysyä kotona. Kanssakulkija bussissa ei voi olla varma, onko köhivällä vierustoverilla korona vai tavallinen kevätflunssa. Pidä flunssaiset lapsetkin kotona. Ota huomioon kaikki ne, jotka eivät voi siirtyä etätöihin. Jäämällä itse kotiin, suojelet muita.
  • Auta omaa lähipiiriä, ja huolehdi siitä että myös hankalasti liikkuvilla vanhuksilla on riittävästi ruokaa ja lääkkeitä kotona.
  • Älä sorru hysteeriseen hamstraamiseen. Sille ei ole mitään tarvetta.
  • Koronatilanne päivittyy jatkuvasti. Uutispalvelujen kyttääminen 24/7 ei kuitenkaan auta yhtään. Sillä lähinnä ruokkii omaa paniikkiaan, sillä uutisten logiikka on sellainen, että negatiiviset asiat saavat enemmän julkisuutta kuin positiiviset. Kannattaa myös harkita, millaista tietoa lähipiirissään jakaa. Lietsooko hysteriaa vai hallinnan tunnetta? Vanha iskulause Keep calm and carry on sopii erinomaisesti tähänkin tilanteeseen. Suomeksi siis pää kylmänä ja rauhassa eteenpäin.
  • Vanhemmat, aktivoikaa Wilma-tilit ja päivittäkää yhteystietonne ajan tasalle lapsen hoitopaikkoihin, kouluihin ja harrastuksiin. Wilma on käsittääkseni ykköskanava kouluista tapahtuvalle tiedotukselle, mikäli lapsen koulu esimerkiksi suljettaisiin.

Tietysti toivon, että tilanne laantuisi nopeasti, ja päästäisiin pian tavalliseen elämään. Mutta sitä odotellessa lienee parasta kuitenkin varautua tolkullisessa hengessä. Sitten, jos sattuisi käymään niin, että olisi altistunut tartunnalle ja joutuisi karanteeniin, olen jo suunnitellut monenlaisia järjestelyprojekteja, joihin voisin tarttua. Mitäpä sitä muutakaan tekisi, kuin raivaisi kaappeja ja järjestäisi pieneksi jääneitä lastenvaatteita kirppiskasseihin?

Miten olette varautuneet? Toivottavasti te kaikki lukijat olette hyvässä kunnossa!

Koronakaranteenista muihin katastrofeihin, miten pitäisi varautua?

Julkaistu , kirjoittanut
11

Huomaa myös uusi postaus: Näin olen käytännössä varautunut koronakaranteeniin.

Suomi on harvinaisen vakaa yhteiskunta, eikä meillä ole sotien jälkeen ollut kovin suuria katastrofeja. Ehkä siksi perusteellisempi ennalta varautuminen ei ole tuntunut kovin tärkeältä. Olen kuitenkin alkanut pohtia, onkohan tällainen vähän turhan huoletonta. Vaikkei meillä olekaan pahoja tornadoja tai maanjäristyksiä, kaikkea muuta voi aina sattua. Kymmenisen vuotta sitten inhimillinen erehdys saastutti Nokialla juomaveden, mistä seurasi paljon ongelmia. (Jos lukijoissa on nokialaisia, kertokaa ihmeessä miten arki järjestettiin!) Nyt jylläävä koronavirus ajaa ihmisiä kotikaranteeniin, jolloin kotivarasta voi olla korvaamaton apu. Tämän tapahtuma alkaa viimeaikaisten uutisten valossa näyttää entistä todennäköisemmältä, kun kokonaisia koululuokkia on kielletty tulemasta kouluun. Ja voihan sitä kaikkea muutakin tapahtua.

Kysyin keskustelupalstalla, miten ihmiset ovat varautuneet poikkeustilanteisiin, vaikutti siltä että vastaajat jakautuivat kahteen ryhmään: kaikkeen varautuneet maalla-asujat sekä huolettomat kaupunkilaiset, joilla ei toisaalta ole tilaakaan kovin kummoisille varastoille. Suurin osa kuitenkin ilmoitti varastoivansa ruokaa, mutta harva mainitsi patteriradiota, varavirtalähteitä tai vesikanistereita, retkikeittimistä puhumattakaan, joskin maalla asumisen etuna on usein myös puuhella ja oma kaivo. Minulla on vähän sama tilanne. Ruokaa (sekä lääkkeita) kyllä riittäisi koko perheelle varmasti pitkälle toista viikkoa, olettaen että hanasta tulee vettä, seinästä sähköä ja internet toimii. Mutta entäs niitä ei olisi saatavilla?

Veden ja elintarvikkeiden lisäksi olen ruvennut miettimään myös muuta varautumista. Kuinka varautua esimerkiksi siihen, ettei kännykkää saisikaan automaattisesti ladattua? Ehkäpä kannattaisi pitää kotona paria varavirtalähdettä jatkuvasti täyteen ladattuna. Tai mitä jos pankkikorttilaitteet lakkaisivat toimimasta? Pitäisikö hankkia retkikeitin? Entäpä puhdas vesi? En ole ajatellut varautua maailmanloppuun, mutta eri tahojen kotivaraneuvoja lukiessa alkaa tuntua siltä, että parantamisen varaa olisi jo siinä suositellussa 72 tunnin omavaraisuusasteessa. Suurin osa lähteistä, joihin olen tutustunut, suosittelee että kotitaloudet varautuisivat pärjäämään kolme vuorokautta myös sellaisessa poikkeustilanteessa, että esimerkiksi veden- tai sähkönjakelu katkeaa. Meillä ei ole eläimiä, mutta kotivaraan kuuluu myös lemmikkien ruoka ja vesi.

Mutta muunkinlaisia katastrofeja voi sattua. Voi vaikka käydä niin, että itse joutuu sairaalaan, ja joku muu joutuu ottamaan perheen asiat hoitoonsa. Silloin olisi hyvä olla jonkinlainen ”tärkeiden papereiden kansio”, josta löytyisi yhdessä paikassa tiedot kaikesta olennaisesta. Missä ovat vakuutukset, testamentit tai tärkeät terveyteen liittyvät dokumentit? Millaisia erikoisruokavalioita perheenjäsenillä on? Mitkä rokotukset ovat voimassa? Onko edunvalvontatestamentti tehty? Paperiasiani ovat viime vuosina kohentuneet merkittävästi, mutta ei minulla tällaista superkansiota silti ole.

Taidanpa ottaa tämän vuoden projektiksi koota kunnollinen kotivara poikkeustilanteita varten. Nykyiselläkin varustuksella pärjäisi varmaan melko hyvin, mutta organisointia se kaipaa. Olisi kätevää ja mieltärauhoittavaa tietää, että kotoa löytyy yksi laatikko, joka sisältää pätevän pärjäilypakkauksen muutamaksi päiväksi. Erilaisia listoja pakkauksen sisällöstä löytyy esimerkiksi Martoilta tai Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöltä. Niistä ajattelin hakea innoitusta, joskin varmaankin omaan tilanteeseen soveltaen. Ruokavaroja ei kannata hamstrata erikseen, vaan pitää kotona jatkuvasti sellaista määrää ruokaa, joka riittäisi muutamaksi päiväksi. Siten mikään ei mene turhaan vanhaksi jossain komeron perällä.

Nyt kiinnostaa, onko teillä kotivaraa? Miten olette varautuneet odottamattomia katastrofeja varten? Ja jos tällainen pakkaus löytyy, miten olette organisoineet sen ja järjestäneet tavarat? Otan mieluusti hyviä vinkkejä vastaan, sillä alan seuraavaksi koota tällaista pakkausta. Aiheesta seuraa varmasti lisää postauksia kevään aikana.

Ja loppuun vielä ajankohtainen muistutus: MUISTAKAA PESTÄ KÄDET SAIPPUALLA MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ! Mikään käsidesi ei korvaa perusteellista käsienpesua saippualla ja kuumalla vedellä.

Kaikki kestokassini (ja niitä riittää)

Julkaistu , kirjoittanut
11

Oletteko huomanneet tällaista ilmiötä: kun muovista on tullut mörkö, niin sanottujen kestokassien määrä kodissa on suorastaan räjähtänyt. Näin on käynyt ainakin meillä. Kaupoissa tavalliset muovikassit ovat nykyisin useimmiten maksullisia, mutta vaihtoehdoksi tarjotaan näitä kestokasseja. Nekin ovat muovia, mutta vain huomattavasti paksumpaa ja kestävämpää muovia. Olen joskus miettinyt, että mikä lienee tuollaisen kestokassin ympäristökuorma verrattuna tavalliseen muovikassiin? Tuskin pienempi ainakaan.

Sitten jos yritys haluaa vaikuttaa oikein ekologiselta ja luonnonmukaiselta, se tarjoaa asiakkailleen puuvillakasseja, yrityksen logolla varustettuna tietenkin. Joistakin tällaisista kasseista on tullut suorastaan muodikkaita, kuten vaikka Marimekon kangaskassista, jossa on yrityksen logo mustalla printattuna. Samaan pyrki myös Stockmann uusilla värikoodatuilla kasseillaan, vaikka suunnitelma ei mennytkään ihan nappiin. YLE kuitenkin kertoo tuoreessa uutisessaan, että kangaskassin ympäristöjalanjälki on paperikassiin verrattuna valtava. Valveutuneimmat yritykset ovatkin ilmeisesti siirtymässä puuvillakasseista paperikasseihin, vaikka puuvillakassit pitävät pintansa edelleen.

Tässä vain ne, jotka eivät nyt ole aktiivisessa käytössä.

Sekä muovisissa kestokasseissa että puuvillakasseissa on se ongelma, että niiden ekologisuus on lopulta kiinni siitä, kuinka monta kertaa niitä käytetään. Tavalliset paperikassit sekä muovikassit tulevat ainakin meillä käytetyksi uudestaan väistämättä roskapusseina ja papereiden ja pahvien kierrätyksessä. Kaupan muovikasseille on muutakin käyttöä esim. uimahallireissuissa, matkalaukkujen pakkaamisessa ja niin edelleen. Mutta miten käy kestokassien? Sellaisen ostaa usein optimistisesti kaupassa, mutta muistaako sitä sitten ottaa aina mukaan?

Siivosin vastikään komeroa, ja samassa yhteydessä löysin käsittämättömän määrän kasseja: kestokasseja, kuitukasseja sekä puuvillakasseja. Meillä on niin paljon erilaisia kasseja, että en voi kuvitella tilannetta, jossa ne loppuisivat kesken. Taittelin käyttöä odottamaan 10 kestokassia; kolme ikealaista, kaksi Lidlistä sekä viisi pienempää sekalaista. Näiden lisäksi isoja kestokasseja on auton takakontissa kauppakasseina, sekä muutama on aktiivisessa säilytyskäytössä vintillä. Kuitukasseja on kymmeniä, niitä on vuosien saatossa kertynyt puolison työpaikalta. Kaikki ovat yksivärisiä, siistejä ja erittäin käyttökelpoisia. Perinteisiä puuvillakasseja löysin tyhjinä 6kpl, saman verran on käytössä ja jos oikein alkaisin etsiä, niitä löytyisi varmaan lisääkin. Osa puuvillakasseista on käyttämättömiä, osa taas ollut käytössä parikymmentä vuotta. Löysin jopa sellaisen himotun Marimekon kassin, en tiedä mistä se on meille tullut. Aloin miettiä, kannattaisikohan se myydä?

Kaikissa näissä kasseissa on se yhteinen tekijä, että ne ovat ekologisia vain, jos niitä käytetään monta vuotta. Ylen jutussa haastateltu kassiyrittäjä vierittää vastuun ekologisuudesta loppukäyttäjälle, mutta se on aivan epäreilua. Näistäkin puuvillakasseista valtaosa on tullut meille kylkiäisenä tai ties mistä, sillä tiedän etten ole yhtäkään niistä ostanut. Yritys on tavallaan tehnyt valinnan puolestani – tässäpä sinulle ”ekologinen” kassi, käytä sitä! No ihan kiva, mutta en ehdi käyttää viittätoista kassia aktiivisesti. Noista muovisista kestokasseista iso osa on ostettu itse. Ikean ja Lidlin kassit ainakin, ja muutama muukin. Jokunen pienempi on silti niistäkin tullut ostosten mukana ilmaiseksi.

Yhtä kaikki tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että ainakin osittain muovikassien välttely on johtanut ojasta allikkoon, niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. En kykene heittämään kasseja roskiin, sillä a) kestävä kassi, ei ole järkeä luopua sellaisesta ja b) sittenhän sitä vasta ympäristörikollinen onkin. Sivusilmällä olen seurannut, että en ole tämän ongelman kanssa yksin. Moni muukin tuntuu omistavan kestokasseja paljon enemmän, kuin olisi tarpeen.

Miten teillä on? Onko kasseja liikaa? Mitä te niille teette?

PS. Kuvien lataaminen tökkii, joten tsekatkaa ne instasta, @arkijarki

Lomalla rutiinit kaikkoavat

Julkaistu , kirjoittanut
9

Tulin eilen hiihtolomalta pohjoisesta. Olin varustautunut hyvin, ottanut mukaan kaikenlaista, mitä arjessa normaalisti tarvitsen. Havaitsin kuitenkin saman ilmiön, minkä olen huomannut ennenkin: lomalla rutiinit häviävät kuin tuhka tuuleen, ja ihan tavallisistakin tottumuksista on vaikea pitää kiinni. Vaikka kaikki mahdollisuudet normaaliin toimintaan olisi olemassa, en silti saa pidettyä tavoistani kiinni. Oletteko huomanneet samaa?

Otetaan esimerkki: normaalisti käytän hammaslankaa joka ilta. Lankaan hammasvälit käytännössä ihan joka päivä. Vain joskus poikkeuksellisen väsyneenä tai stressaantuneena saatan unohtaa, mutta noin yleisesti ottaen tämän rutiinin toistumisprosentti on arjessa varmaan yli 90. Nyt olin viikon lomalla, ja arvatkaa kuinka monta kertaa käytin hammaslankaa? Yhden. Olin toki pakannut hammaslangan mukaan ja pesin hampaani joka ilta, mutta siitä huolimatta lankaaminen jäi. Sama koski kaikkia muitakin arkisia rutiineja: ihonhoitoa, ruokailua, liikuntaa ja niin edelleen.

Maisemissa ei kuitenkaan ollut valittamista.

Olen kuunnellut viime aikoina kirjaa, jossa käyttäytymistieteilijä selittää, miten tavat ja rutiinit syntyvät. Yleensä rutiini tarvitsee jonkinlaisen kimmokkeen tai ankkurin, joka muistuttaa ihmistä siitä, että nyt piti tehdä joku juttu. Se voi olla mikä vaan, tapahtuma, kellonaika tai tunnetila. Luulen, että lomalla ja erityisesti matkoilla rutiinit kaikkoavat elämästäni juuri siksi, että nuo tutut ärsykkeet puuttuvat. Kotona laitan hammasharjan pesun jälkeen kaappiin, ja hammaslanka on heti siinä harjan vieressä. Näen sen väistämättä, ja siis muistan, että lankaus kuuluu myös tehdä. Tai että arjessa tiedän ennalta ne päivät, jolloin liikunnalle on aikaa. Mutta vieraassa ympäristössä näitä kimmokkeita ei ole, joten rutiinikin katkeaa.

Tämä on minusta hyvä muistutus siitä, että vaikka johonkin olisi mahdollisuus tai valmius, se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että tapa muodostuisi. Sen tietää jokainen, joka on ostanut uudet lenkkarit siinä toivossa, että ne motivoisivat lenkille. Minäkin oikein huolella pakkasin minikokoiset versiot päivittäisistä kosmetiikkatuotteista mukaan, ja silti käytin niitä vain satunnaisesti. En jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin etsinyt paikan, jossa olisin voinut juosta muutaman kilometrin lenkin (hallissa), enkä edes muistanut ottaa rautatabletteja, vaikka ne sentään ovat lääkärin määräämiä. Matkustaminen vieraaseen paikkaan sai kerta kaikkiaan normaalit rutiinini sekaisin. Ehkä tämä on syynä myös siihen, miksi juuri lomilla kaikenlaiset ostolakot ja muutkin periaatteet haihtuvat niin helposti.

Nyt kun olen jälleen kotona, tunnen oloni jälleen normaaliksi. Hammaslanka löytyy sieltä mistä oletan sen löytyvän, lenkille pääsee kotiovelta (kiitos vähälumisen talven) ja muutenkin olen yhdessä yössä palannut kaikkien tavallisten tapojeni pariin. Oikeastaan ei ole ihme, että rakastan arkea. Olen vähän huono lomailija, koska alan yleensä muutaman päivän päästä kaivata näitä omia rutiinejani, oman kodin tuttua järjestystä ja ennakoitavuutta ylipäätään.

Miten teidän rutiineille käy lomilla?

Joulun jäänteet

Julkaistu , kirjoittanut
8

Joulutähtikin on joululta peräisin, mutta se on vielä oikein kaunis.

Tämä käy joka ikinen vuosi: pakkaan kaikki joulukoristeet huolellisesti takaisin omiin laatikoihin. Käyn kaikki huoneet läpi, ja haravoin kaikki mahdolliset koristeet talteen. Koristeet viedään vinttiin ja tilanne vaikutta hyvältä, kunnes noin kuukauden päästä jostain putkahtaa VIELÄ YKSI, joka on jäänyt alunperin huomiotta.

Unohtelu on minusta äärettömän ärsyttävää! En tajua, miten tämä tapahtuu aina! Olen edellisistä vuosista jo oppinut, että asettelen joulukoristeet tiiviisti. En siis ripottele niitä sinne tänne asuntoa, vaan teen pikemminkin asetelmia: jouluseimi yhdelle pöydälle, tontut esiin ikkunalaudalle ja himmeli aina samaan koukkuun roikkumaan. Tällä olen saanut vähennettyä näitä jälkeenjääneitä koristeita, mutta aina niitä näköjään jostain pulpahtaa. Viime vuonna se oli pussukka, jonne laitan saapuneet joulukortit, tänä vuonna näköjään tämä tonttu.

Yksittäisestä koristeesta ei toki sinänsä ole haittaa, mutta se havainnollistaa sitä ilmiötä, miten jostain tavarasta tulee kuin vahingossa häiritsevää roinaa ja sälää. Koska koristeiden paikka on vintillä, yksittäisen eksyneen palauttaminen omalle paikalleen ei käy kädenkäänteessä. En tiedä teistä, mutta minusta yhden pikkutontun takia ei oikein viitsisi lähteä vinttiin saakka. Se jää siis odottamaan, että ylös olisi muutakin vietävää. Mutta koska joulukoristeilla ei ole paikkaa alakerrassa, tällaiset jäävät pyörimään pöydille ja hyllyille. Jos ne laittaa johonkin laatikkoon, niiden olemassaoloa ei taatusti muista siinä vaiheessa, kun vinttiin lopulta olisi oikeaa asiaa. Jos niitä ei laita laatikkoon, ne ovat väärässä paikassa ja ärsyttäviä, ja saattavat sitä paitsi silti jäädä kyydistä vinttireissulta. Onneksi en ole vielä purkanut jouluvaloja parvekkeelta. Ajattelin että joskus hiihtoloman jälkeen voisi olla sopiva hetki sille, ja sitten kun vien valot vintille, muistan toivottavasti ottaa tontun mukaan.

Vaikka kyse on tällaisesta triviaalista yksityiskohdasta (voihan tuon tontun tunkea minkä tahansa laatikon pohjalle ja unohtaa sinne), se havainnollistaa hyvin, mistä sotku syntyy. Ilmestyy tavara, joka on väärässä paikassa, ja jonka laittaminen oikeaan paikkaan tuntuu liian työläältä. Sitten se jää pöydille pyörimään, ja muuttuu siis sotkuksi. Jos ongelman ohittaa survomalla tavaran jonnekin piiloon, aiheuttaa yhtä paljon sotkua, joskin tuo sotku on vain akuutisti pois silmistä. Eikä siinä mitään, jos kyseessä on vain yksi pikkuinen tavara, mutta kun on riittävän monen tavaran kohdalla ohittanut paikoilleen palauttamisen, sotkun määrä suurenee. Sitten syntyy niitä kauhukabinetteja, joiden ovea ei voi avata, jottei roinat romahtaisi niskaan, ja sellaisia tasoja, joiden päällä on keko sekalaista roinaa.

Onko kenelläkään muulla tätä viimeisen joulukoristeen ongelmaa?