Kirjoittajan arkistot:Jenni / Arkijärki

Lisää kenkiä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Pikapäivitys kännykästä. Olen mökillä. Tajusin että olen etäsijoittanut kolmet kengät tänne: kahdet vanhat lenkkarit sekä yhdet vanhat kävelykengät. Näistä kävelykengät ovat aktiivisessa käytössä. Jos nämä lasketaan yhteen kotona olevien kanssa, lopputulos on 43 paria kenkiä. Kuvaavaa on, että en kotona muistanut alkuunkaan näiden olemassaoloa, ja täälläkin koko totuus paljastui vasta kun menin vinttiin ihan muissa asioissa. Mietiskelin että tässä on oivallinen esimerkki siitä, miten tavaraa kertyy, kasaantuu ja lopuksi sitä ei enää edes muista.

Viikon vinkit 29/2012

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Joka sunnuntai täällä ilmestyy lista kiinnostavista linkeistä, joiden aihepiiri tavalla tai toisella liittyy arkijärkeen.

Iltasanomat listaa lyhyesti, millaisia kesämökin remontteja kannattaa yrittää itse ja milloin on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen.

Helsingin Sanomat puolestaan kertoo, että naiset kierrättävät ahkerammin kuin miehet, mutta yllättäen tulotason kasvu ei lisää kierrättämistä.

Olen varsin keskinkertainen viherpeukalo, mutta onneksi netistä löytyy minua lahjakkaampia. Tässä linkissä yleisimmät huonekasvien hoitovirheet sekä miten ne korjataan. Tiesittekö, että myös liika kasteleminen kellastuttaa lehdet? Koska en ole puutarhuri, en pysty arvioimaan miten päteviä nämä ohjeet todellisuudessa ovat, mutta ainakin minut tämä lista vakuutti.

Kekseliäs ja hauska tapa säilyttää koruja. Tässä on arkipäivän luovuutta! (Standing in the light field -blogi)

Kuka kaveriksi?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tavaroiden karsiminen on kivempaa kaksin kuin yksin. Jos nimittäin osaa valita seuransa oikein. Ideaali karsimiskumppani on hyvällä tuulella ja hänellä on runsaasti aikaa. Hän auttaa keskittymään olennaiseen; kun oma ajatus alkaa harhailla, kaverin tehtävänä on palauttaa huomio lempeästi takaisin käsillä olevaan urakkaan. Toisaalta hän voi muistuttaa siitä, että välillä on hyvä syödä, juoda ja jaloitella. Hyvä raivauskaveri on myös hienotunteinen – kun kaapista nousee sentimentaalisista syistä säilytetty Elviira-tädin vanha yöpaita, hän ei ala päivitellä, kuinka käsittämätöntä rojua ihmiset säilyttelevät.

Raivaaminen voi olla rankkaa ja tylsää yksin. Sopiva kaveri pitää mielialaa yllä ja kaksi käsiparia on aina tehokkaampi kuin yksi. Kaksin saa siis todennäköisesti nopeammin ja enemmän aikaiseksi kuin yksin puurtaessa. Mutta älä pyydä avuksi ketä tahansa. Jos tarkoitus on karsia tavaroita niin, että iso osa niistä päätyy kierrätykseen tai roskiin, on etenkin oltava tarkkana. Sellainen ihminen, jolla on emotionaalinen side raivattaviin tavaroihin on tuskin avuksi. Sen sijaan että hän auttaisi luopumaan, voi vaikutus ollakin päinvastainen. Pahimmassa tapauksessa hyvää tarkoittava sukulainen voi suorastaan torpedoida koko hankkeen: ”Et voi heittää tuota pois! Sehän on Väiski-vaarin vanha rakas ruohonleikkuri! Sitä voi joku joskus jossain vielä käyttää!” Siksi vanhemmat, sisarukset ja muut läheiset eivät aina ole se paras vaihtoehto.

Kokemukseni mukaan raivauskaverista on eniten apua, kun työn alla on autotalli, lastenhuone tai vaikkapa keittiö. Yhdistävä tekijä on joka tapauksessa se, että kohteen sisältö ei ole äärettömän henkilökohtaista. Toisin sanoen riski sille, että vastaan tulisi esineitä joita et halua kenenkään näkevän, on pieni. Arvelen, että esimerkiksi vaatekaapin raivaus olisi paljon henkilökohtaisempi urakka. Tietysti silloin, kun luottamus kaveriin on ehdoton, ei henkilökohtaisten asioiden esittely ole mikään ongelma.

Loppuun haluaisin vielä lisätä, että kaverin tehtävänä ei ole tehdä päätöksiä puolestasi, ainoastaan seistä moraalisena tukena. Viime kädessä vastuu omista tavaroista on aina itsellä.

Kulisseissa tapahtuu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Postaustahti on hieman hidastunut viime viikkoina. Syynä on kesäloma ja siihen liittyvät reissut. Aina ei ehdi koneen ääreen tai pääse verkkoon sopivalla hetkellä. Arkijärki ei kuitenkaan ole hiipumassa minnekään, päinvastoin! Kulisseissa käy kova kuhina, kun valmistelen blogin siirtoa uuteen osoitteeseen. Se ottaa tosin hieman aikaa, koska en ole aiemmin laittanut pystyyn nettisivuja muutoin kuin näille ilmaispohjille. On siis mm. pitänyt tutustua webbihotellien ihmeelliseen maailmaan. Kerron muutoksista tarkemmin sitten, kun homma alkaa pelittää kunnolla.

Huomiselle on ajastettu uusi artikkeli, ja sunnuntaina ilmestyy joka tapauksessa uusi linkkilista kiinnostavista aiheista, joihin olen viime aikoina törmännyt. Päässä vilisee juttuideoita, ja voin jo luvata että elokuussa tahti taas tiivistyy. Siihen saakka siis hieman hiljaisempaa, vaikka toki artikkeleita tänne ilmestyy myös ensi viikolla.

Tavaroiden karsiminen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Blogiini tullaan usein googlen kautta. Tavaroiden karsiminen on yksi suosituimmista hakusanoista. Olen mietiskellyt tätä aihetta ja mitä siitä haluaisin sanoa. Karsiminen viittaa siihen, että jotakin on liikaa. Koska hakusanana on aina tavarat (tai joskus roina), veikkaan että kyse on jonkinlaisesta yleisfiiliksestä, ei jostain tietystä tavararyhmästä. Ilmeisesti monia vaivaa tunne, että kaikkea on liikaa.

Kokemukseni mukaan tavaroiden karsiminen sillä perusteella, onko jokin esine tarpeellinen, voi olla vaikeaa. Tarpeellisuus on hyvin rationaalinen lähtökohta, ja usein tuntuisi luontevalta lähteä siitä liikkeelle. Mutta tarpeellisuus ei aina anna selkeitä vastauksia. Ensinnäkin voi olla vaikeaa päättää, onko jokin tarpeellinen vai ei. Mistä tietää, kuinka monta paitaa, kulhoa tai vanhaa postikorttia ihminen tarvitsee? Toiseksi tarpeettomistakin esineistä voi olla iloa – esimerkiksi monet koriste-esineet eivät ole elämisen kannalta tarpeellisia, mutta ne ilahduttavat mieltä. Toisaalta voi olla vaikea luopua jostain esineestä, koska periaatteessa sitä saattaisi tarvita vielä, mutta samaan aikaan härveli vie tilaa ja harmittaa.

Siksi toinen, mielestäni yhtä hyvä lähestymistapa on kysyä itseltään, pidänkö tästä esineestä? Jos tavaroita pitää karsia, se kertoo siitä ettei niistä ainakaan ole puutetta. Silloin on ihan relevanttia miettiä, tuottaako joku esine iloa ja mielihyvää, vai ei. Autoin viikonloppuna ystävääni organisoimaan lastenhuonetta uuteen järjestykseen. Vaatekaappeja täyttäessä oli luontevaa samalla karsia niiden sisältöä. Ystäväni jäi pyörittelemään erästä paitaa kädessään – pitäisikö se säästää vai laittaa pois? Periaatteessa ihan sopiva ja ehjä, ehkä se pitäisi säästää… mutta hetken mietittyään ystäväni totesi, ettei ollut koskaan pitänyt paidasta ja nakkasi sen saman tien kierrätyspussiin. Minusta se oli juuri oikea valinta. Lapsilla oli vaatteita yllin kyllin, joten olisi ollut turhaa säästää paitaa, josta ei pidä ja jota ei tarvita. Ystäväni karsi vaatteita myös sillä perusteella, olivatko ne tarkoituksenmukaisia: liian pienet ja resuiset pantiin pois.

Kaappeja järjestäessämme pohdin, että samoja periaatteita voi noudattaa minkä tahansa tavaroiden karsimisessa. Oikeastaan koko homman voi kiteyttää kahteen kysymykseen:

  1. Pidänkö tästä?
  2. Toimiiko se?

Jos vastaus kumpaan tahansa kysymykseen on ei, on kyseessä todennäköisesti esine, josta voi luopua hyvällä omallatunnolla. Tietysti on yksittäistapauksia, jolloin ei-vastaus ei vielä suoraan johda roskakoriin. En esimerkiksi liiemmin pidä sadetakistani, mutta se toimii ja on ainoa kappale, joten en aio luopua siitä vielä hetkeen. Sen sijaan kenkäprojekti nosti esiin kenkiä jotka periaatteessa toimivat mutta joista en pitänyt, sekä kenkiä joista kyllä pidän mutta jotka eivät enää toimi. Tässä tapauksessa molemmat saavat mennä, sillä kenkiä minulla riittää.

Tämä on niin hyvä aihe, että taidanpa kirjoittaa siitä vielä lisääkin. Mutta tässä muutama ajatus näin alkuun sille joukolle, joka on halunnut lukea nimenomaan tavaroiden karsimisesta.

 

Viikon vinkit vko 28/2012

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Törmään vähän väliä kiinnostaviin sivuihin tai uutisiin, joiden aihepiiri liippaa lähetä tämän blogin sisältöä. Näin sunnuntaisin laitan linkit jakoon teille lukijoille.

Ostolakossa-blogin Virve on kirjoittanut kattavan katsauksen kosmetiikan säilyvyydestä. Jos mietit onko jokin tuote vielä käyttökelpoinen, suosittelen vilkaisemaan Virven juttua.

Real Simple -lehti neuvoo, kuinka matkalaukku pakataan ammattimaiseen tyyliin. (englanniksi)

Kaikki tuunausvinkit eivät ole turvallisia. Älä piilota modeemia kirjankansien väliin. Voit aiheuttaa tulipalon.

Neljäkymmentä

Julkaistu , kirjoittanut
5

Laskin kenkäni. Käsittääkseni omistan 40 paria kenkiä, mukaan lukien kaikki mahdolliset kengät varvastossuista kumisaappaisiin. Jos mukaan lasketaan vielä pehmeäpohjaiset lammaskarvatossut, luku on 41. Tulos vaati useamman tarkistuslaskennan, sillä kenkiä löytyi muualtakin kuin eteisestä ja kenkähyllystä, kun aloin asiaan perehtyä. Periaatteessa mahdollista, että vintissä olisi vielä joitakin pareja, joiden olemassa olon olen unohtanut. En nimittäin jaksanut mennä sinne penkomaan. (Muistelen ettei siellä pitäisi olla kenkiä.) Mutta lopputulos on, että pelkästään minun omistamiani kenkiä on meillä kotona ainakin tuo 40 paria, kaiken muun tavaran lisäksi.

En osaa sanoa onko luku paljon vai vähän? Äkkiseltään sanoisin, että mikään minimalisti en kyllä tässä suhteessa ole. Omistan esimerkiksi kahdet kumisaappaat (pitkävartiset ja varrettomat), vaikka yksilläkin varmaan pärjäisi. Korkokenkiä on moneen lähtöön, samoin lenkkareita. Toisaalta Suomen sääolosuhteet aiheuttavat sen, että joka kaudelle on oltava omansa. Talvikenkiä oli kokonaismäärästä noin neljäsosa. Siksi arvelen, etten ole mikään pahimman laadun kenkähamsteri.

Merkittävä havainto oli se, että noiden joukossa on lukuisia kenkiä, joita en ole käyttänyt vuosikausiin ja joita minulla ei myöskään ole aikomus jatkossa käyttää. Joko ne ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä enää viitsi pitää missään, tai sitten ne ovat väärän kokoisia tai huonoja jalassa. Tästä seuraa looginen kysymys: mitä ihmettä ne sitten tekevät kaapeissani? Tämä kenkälaskuprojekti oli äärimmäisen hyödyllinen jo pelkästään tästä syystä. Tuohon epämääräiseen joukkoon kuuluvat mm.

  • Vanhat sandaalit, jotka majailevat parvekkeella. Kertoo jotain, että muistin niiden olemassa olon viimeisenä. En ikinä käytä niitä. Ajatus on joskus ollut, että kun menen parvekkeelle, voin potkaista sandaalit jalkaan ja jalkapohjat eivät tule likaisiksi. En kuitenkaan käytännössä koskaan tee niin, vaan sandaalit pyörivät siellä muuten vaan. Mitä tehdään? Roskiin!
  • Kauniit syyssaappaat, joista on vetoketju rikki. Jos ollaan rehellisiä, vetoketju on ollut rikki jo neljä vuotta. En vain ole saanut vieneeksi niitä suutariin, mutta koska kengät ovat lähes pitämättömät ja kauniit, en ole raaskinut heittää poiskaan. Mitä tehdään? Suutariin!
  • Vanhat lenkkarit. Näitä on kai säästelty huonon kelin juoksukengiksi. Enää pitäisi käydä lenkillä. Edes hyvällä säällä. Mitä tehdään? Säästetään rönttökengiksi kaiken varalta. (Huomatkaa hienovarainen itsepetos…)
  • Kävelykengät, jotka eivät enää ole muodissa, melko kuluneet. Olen käyttänyt näitä kenkiä todella paljon, mutta valitettavasti se alkaa myös näkyä. Siksi kengät ovat jääneet kaappiin, mutta en ole heittänyt poiskaan siksi, kun ne kerran ovat kuitenkin olleet niin hyvät kengät. Mitä tehdään? Kierrätetään pois kaapista lojumasta.
  • Käyttämättömät tennistossut. Aloitin kerran harrastuksen, loukkaannuin ennen kuin ehdin kenkiä käyttää, ja siitä asti ne ovat olleet kaapissa. Mitä tehdään? En tiedä. Toisaalta toivoisin joskus vielä aloittavani uudelleen, toisaalta realismin hengessä epäilen, ettei niin tule käymään seuraavan viiden vuoden aikana. Joten säästää vai esimerkiksi myydä? En tiedä, pitää vielä miettiä.

Toisaalta kenkiä katsellessa tuli enimmäkseen hyviä fiiliksiä. Pidän kaikista kengistäni, eikä niiden lukumäärä haittaa. Kuten olen tainnut ennenkin sanoa, pointti ei ole siinä että tavaraa on vähän. Olennaista on, että niistä tavaroista nauttii, jotka on päättänyt omistaa. Oikeastaan kenkien lukumäärä yllätti siinä mielessä, että olisin kuvitellut niitä olevan enemmänkin. Varsinkin kun nyt kesän aikana hankkiudun eroon niistä joita en käytä, jäljelle jäävillä on kaikilla oma käyttötarkoituksensa. Luulisin, että kiertoon lähtee noin viisi paria.

Tässä voi tehdä myös sen havainnon, että kaikki raivausohjeet eivät ole kovin fiksuja. Usein neuvotaan, että sellaiset tavarat, joita ei ole vuoteen käyttänyt, kannattaa heittää pois. Tuohon 40 pariin mahtuu esimerkiksi yhden varvassandaalit, joita olen muistaakseni käyttänyt viimeksi vuonna 2010. Ohjeen mukaan ne pitäisi siis laittaa menemään, mutta en näe siinä hirveästi järkeä. Silloin tällöin läpsyt ovat kätevät, ja toisaalta niiden säilyttäminen vie niin vähän tilaa, että voin yhtä hyvin säästää ne. Sen sijaan kengät, joita olen säästänyt vaikka ne ovat huonossa kunnossa, saavat mennä. Joukossa oli myös kaksi paria muistokenkiä. Toiset ovat edelleen juhlakäytössä muistoarvosta huolimatta. Toiset taas on aikanaan ostettu ylioppilaspukua varten. Niiden muotoilu on niin ehtaa ysäriä, että vaikka ne tuolloin olivatkin ihanat, en voisi kuvitella enää kulkevani niissä missään. Mutta aion silti säästää ne aarteiden joukkoon. Saavatpahan lapsenlapset joskus ällistellä mennyttä muotia.

Ja nyt tärkeä kysymys: kuinka monta paria kenkiä omistat? Kuka uskaltaa vastata?

Juhlat ohi – paluu todellisuuteen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

2,5 päivää systemaattista siivoamista, 0,5 päivää juhlintaa, 1 päivä toipumista. Nyt olen jälleen ihmisten kirjoissa ja blogikin päivittyy. Optimistisesti lupasin teille päivityksen jo eilen, mutta huh sentään, juhlien järjestäminen ottaa joskus koville. Tarkemmin sanottuna järjestin kodissani konsertin. Olohuoneeseen piti siis mahduttaa neljän hengen bändi soittimineen, noin 25 kuulijaa sekä runsas viinitarjoilu. Ihan tavallinen siivous ei siis riittänyt, sillä tilaan piti mahduttaa lisää tuoleja ja toisaalta poistaa muutamia huonekaluja, jotka olivat tiellä. Tämän lisäksi olin siis saanut päähäni, että meillä piti näyttää erityisen hienolta. Kaikki onnistui paremmin kuin hyvin, mutta emäntä oli sunnuntaina jokseenkin naatti.

Normaalin siivouksen lisäksi pesin 10 ikkunaa ja lattian. Halusin kaikki ikkunalaudat, pöytätasot, kirjahyllyn reunat ja muut pinnat tyhjiksi sälästä. Suurimman haasteen muodosti keittiö, jossa säilytetään paljon tavaroita pöytätasojen päällä. Sen lisäksi jynssäsin 2 kpl vessoja tavallista kiiltävämpään kuntoon, samoin kuin kylppärin (koska tulossa oli myös muutama lapsivieras, arvelin että kylppäriäkin saatetaan tarvita) sekä siivosin parvekkeen. Kehittelin pari kukka-asetelmaa ja askartelin kuohuviinilasien jalkaan koristeet, joista jokainen tunnistaisi omansa.

Kun omaa kotiaan alkaa katsella todella kriittisellä silmällä, huomaa yllättäviä yksityiskohtia. Meillä on lasiovinen kirjakaappi, ja lähempi tarkastelu osoitti, että alaovet ovat sormenjäljissä sekä sisä- että ulkopuolelta. Musta kiiltävä piano vetää myös sormenjälkiä puoleensa kuin magneetti, sen putsaamiseen meni ainakin vartti. Eteisen seiniin oli ilmestynyt mustia viiruja, joihin en normaalisti ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Projekti oli omalla tavallaan antoisa, joskin myös väsyttävä. Seuraavassa havaintoja, joita tein siivoamisen ohessa:

Huipputuote on taikasieni. Se poistaa valkoisista seinistä väriliidut ja muut viirut. Samoin huonekaluista ja leluista. En enää pärjäisi ilman tätä tuotetta. Suosittelen lämpimästi!

Kaikki kukkakaupat olivat kiinni. Jouduin siis kehittämään ratkaisut omasta päästä. Ostin Alepasta kimpun ruusuja, leikkasin varsista puolet pois ja karsin suurimaan osan lehdistä. Saksin omasta muratista oksia ja asettelin niitä ruusujen sekaan. Jos kukkakaupat pettävät, kannattaa siis kääntyä omien viherkasvien puoleen. Samalla linjalla naamioin parvekkeella oleva tyhjän ruukun nostamalla pari viherkasvia sisältä kyseiseen ruukkuun. Alunperin siihen oli tietysti tarkoitus tulla joku upea kukkiva puska, mutta koska sitäkään ei nyt tähän hätään saanut, piti keksiä muuta. Pari vihreää joulukaktusta näytti kuitenkin paremmalta kuin tyhjä ruukku tönöttämässä parvekkeen nurkassa.

Mitä tyhjempää on, sitä siistimmältä näyttää. Tämä on aika hassu ilmiö. Vaikka kaikki tavarat olisivat omalla paikallaan, pölyt pyyhittynä ja sormenjäljet siivottuna, näyttää silti jotenkin sotkuisemmalta jos tavaroita on paljon esillä. Näin siksi paljon vaivaa ”piilotellessani” ihan tavallisia tavaroita. Kaukosäädin, johdot, tiskiharja, kalenteri, aurinkolasit, puhelimen laturi, kengät, hiusharjat… Kaikki tuiki tavallisia ja tarpeellisia esineitä, joita tarvitaan joka päivä ja jotka juuri siksi ovat yleensä jossain esillä. Mutta tässä on se sisustuslehtien salaisuus – niiden kuvista nämä tavarat on aina laitettu piiloon. Seuraavan kerran kun bongaat lehdestä eteisen, jonka naulakossa roikkuu yksi takki ja kenkätelineessä on kahdet kengät, muista että kyseessä on toinen kahdesta vaihtoehdosta: joko asunnossa asuu äärimmäinen minimalisti, tai sitten kuva on lavastettu. Meidän eteinen oli viime lauantaina lavastettu – mutta äärimmäisen siisti!

Tulossa pian…

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Terveisiä työmaalta! Arkijärki-blogi joutuu elämään pari päivää hiljaiseloa, sillä vaatimatttomana tavoitteenani on saada kotini muistuttamaan hetkeksi sisustuslehtien unelmia. Vaikka meillä onkin perussiistiä, niin siitä huolimatta helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin ilman ammattilaisten apua. Viikonloppuna on juhlatilaisuus, jolloin haluan kodin olevan kirjaimellisesti edustuskunnossa… joten nyt metsästän sitä kaikkea pientä silppua, jota on kertynyt pitkin ikkunlautoja, hyllyjä ja pöytätasoja. Koska en halua, että samainen silppu romahtaa niskaan heti, kun joku erehtyy avaamaan jonkun kaapin oven, sille on keksittävä järkeviä säilytyspaikkoja. Se taas tunnetusti vie aikaa ja energiaa. Lopputuloksena on toivottavasti avaraa selkeyttä ja harmoniaa. Tosin aion käydä myös kukkakaupassa hakemassa hieman silmänlumetta. Tuoreet kukat tekevät ihmeitä sisustukselle. Raportti onnistumisesta (tai epäonnistumisesta) seuraa alkuviikosta.

Kunhan tästä urakasta selviän tulossa on kenkäpostaus – nimenomaan määrällinen, ei laadullinen. Muistin että olen luvannut kertoa kuinka monta paria kenkiä omistan. Lopputulos on itsellenikin vielä epäselvä, mutta olen jo tehnyt yhden aiheeseen liittyvän oivalluksen. Siitä lisää siis piakkoin.

Tuohon Stockmann-aiheesseen täytyy myös palata. Olisi kiva kuulla onko jollain muulla ollut samoja kokemuksia.

Ja vielä yksi uusi idea: sunnuntaina alkaa joka viikko päivittyvä linkkilista, jonne kerään viikon aikana Arkijärkeä, raivaamista, organisoimista yms. sivuavia uutisia pitkin nettiä. Joten pysykäähän kanavalla, uutta on tulossa heti kun näistä hommistani selviän.

Aika skarpata, Stockmann!

Julkaistu , kirjoittanut
5

Ostin Stockan verkkokaupasta pari aletuotetta. Hämmästyin pakkausta avatessani, kun sieltä puuttui osa tilauksesta. Tarkistin tilausvahvistuksen ja varmistuin: olin tilannut ja maksanut enemmän, kuin mitä paketista löytyi.

Soitin heti kanta-asiakaspalveluun ja selitin tilanteen. Linjan toisessa päässä vastasi aavistuksen masentuneen oloinen asiakaspalvelija, joka pahoitteli tapahtunutta vuolaasti. Syy tuotteen puuttumiseen oli melko mielenkiintoinen. Stockmannin verkkokauppa ei nimittäin pysy ajantasalla siitä, mitä tuotteita kaupassa on. Jos joku tavara myydään loppuun, tieto siitä ei välttämättä siirry verkkokauppaan asti, saati sitten ostajalle. Ostaja ei saa missään vaiheessa tietoa siitä, että tuote on päässyt loppumaan. Sen sijaan ostajan annetaan kaikessa rauhassa maksaa tuote, ja vastuu virheen huomaamisesta jää täysin ostajalle itselleen. Mielestäni tämä on varsin kyseenalaista toimintaa. Olkaa siis tarkkana, kun tilaatte Stockalta. Stockmann vie kyllä rahanne, muttei anna vastinetta.

Ihmettelen, miksei Stockmann ole tehnyt asialle mitään, vaikka ongelma on asiakaspalvelun mukaan tiedostettu. Tavarat pakataan joka tapauksessa käsin, ja viimeistään pakkaaja varmasti huomaa, että tuote puuttuu. Ei olisi iso vaiva sujauttaa pakettiin lappu, jossa lukisi esim. ”HUOM! Tilaamanne tuote oli loppunut! Ottakaa yhteys asiakaspalveluun!” Tämä on siis ihan minimi, mitä voisi Stockmannin kaltaiselta liikkeeltä odottaa. Asiasta pitäisi tietysti tiedottaa myös verkkokaupan sivuilla, viimeistään maksuvaiheessa. Ensisijaisesti kuitenkin odotan, että Suomen tunnetuin tavaratalo pystyisi fiksaamaan nettisivunsa siihen kuntoon, ettei tällaista pääse tapahtumaan.

Asiakaspalvelijaa kävi sääliksi, hän oli selvästi saanut näihin puheluihin vastailla jo monta kertaa. Rahat luvattiin palauttaa suoraan tilille, asiaa pahoiteltiin syvästi ja aidon kuuloisesti (tästä pisteet), ja lopuksi minulle luvattiin hyvittää seuraavan tilauksen postikulut. Kaunis ajatus, mutta kuulkaa miten se käytännössä toteutetaan: Koska nettikauppa ei nyt yksikertaisesti tue minkäänlaista asiakaspalvelua, minun täytyy itse huolehtia tästäkin. Ensi kerralla kun tilaan, minun pitää itse muistaa, että postikulut on luvattu ilmaiseksi. Tilauksen tehtyäni minun pitää soittaa asiakaspalveluun, josta he näkevät tiedoistani, että postikulut on luvattu hyvittää. Sitten siellä joku palveluhenkilö tekee jotain, joka hyvittää postikuluni. Tämä ei kuulosta mitenkään vakuuttavalta. Epäilen että postikulut varmaankin palautetaan tililleni erikseen… olettaen että homma toimii.

Stockmann! Olen uskollinen asiakkaanne. Mutta tämän tyyppinen toiminta on säälittävää pelleilyä. Ryhdistäytykää nyt, jos haluatte että ikinä enää käytän verkkokauppaanne. Kiitos.