Kirjoittajan arkistot:Jenni / Arkijärki

Arkijärki organisoituu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen eilen ja tänään siivoillut omia jälkiäni täällä blogissa. Sen seurauksena kategorioita on nyt vähemmän kuin ennen ja avainsanat ovat paremmassa ojennuksessa. Tämä toivottavasti selkeyttää sisältöä ja helpottaa juttujen etsimistä eri aihepiireistä.

Pikaopas kategorioihin:

  • Ilmoitusasioita: blogiin liittyvät muutokset ja ilmoitukset
  • Järjestystä: organisoimista, tavaroiden järjestämistä
  • Juhlat ja merkkipäivät: otsikon mukaisesti äitienpäivä, tuliaiset, lahjat yms. ja myöhemmin tänä vuonna varmasti jouluasioita jne.
  • Kierrätys: mitä, miten, missä, milloin
  • Kriittinen kuluttaja: tässä kategoriassa avaudun kaikenlaisesta, mikä kuluttajana ottaa päähän. Tähän mennessä ainakin Stockmann,Saunalahti ja Libero ovat saaneet osansa.
  • Säilytys: kaikelle oma paikka ja kaikki paikalleen.
  • Arkistointi: papereiden säilyttäminen.
  • Shoppailu: …ja mitä siitä seuraa. Shoppailun filosofiaa ja joskus vinkkejä kivoihin kauppoihin.
  • Siivous: omia kokemuksia ja hyväksi havaittuja tekniikoita ja tuotteita
  • Tavaroiden raivaaminen: lempiaiheeni! Ihmisillä on yleensä ihan liikaa tavaraa.
  • Vaatteet ja kengät: kirjoituksia niiden säilyttämisestä, kierrätyksestä ja omistamisen ilosta.
  • Viikon vinkit: sunnuntaisin ilmestyvät linkit Arkijärkeä kiinnostavista aiheista.

Kategoriat ovat ylätaso, se yhteinen nimittäjä teksteissä. Niitä on nyt vähemmän kuin ennen ja osittain nimetkin ovat vaihtuneet. Avainsanat puolestaan kertovat täsmällisesti, mistä asiasta teksti kertoo. Myös avainsanoja on nyt organisoitu uudelleen kuten kategorioitakin ja nyt lähes kaikilla postauksilla on oma(t) avainsana(t). Tämänkin tarkoitus on helpottaa etsimistä. Esimerkiksi loin uuden avainsanan muotoonommeltu lakana, vaikka sen alle kuuluvia tekstejä onkin vasta yksi, sillä se on yksi useimmin esiintyvistä hakusanoista, joilla blogiin tullaan. Toinen esimerkki muutoksista on lahjat, joka oli ennen oma kategoriansa mutta nykyisin samat tekstit löytyvät avainsanalla lahjat.

Itselleni homma näyttäytyy nyt selkeämpänä, mutta kehitysideoita otetaan vastaan. Tarkoitus tietenkin on, että Arkijärki.net on lukijalle mahdollisimman helppo. Joten kommentteja kehiin jos joku juttu tökkii.

Pikku Kööpenhamina

Julkaistu , kirjoittanut
2

Museokadulla Helsingissä sijaitsee hauska pieni lastenvaateliike, Little Copenhagen, jossa vierailin viime viikolla. Tarina kertoo, että idea kaupan perustamiseen syntyi pari vuotta sitten Kööpenhaminassa, ja siitä nimi. Jos etsii markettien ja tavaratalojen valikoimasta poikkeavia kauniita lastenvaatteita, tämä kauppa on hyvä kohde. Mutta Little Copenhagen erottuu muista myös siinä, että uusien vaatteiden lisäksi liikkeessä toteutetaan sekä kierrätystä että käsityötä todella hienosti.

Kaupan omistajat Kaisa ja Jenni (kaimani, en siis minä itse) suunnittelevat omaa lastenvaatemallistoaan, jota liikkeessä myydään. Ensimmäiset vuodet he myös ompelivat itse, mutta kysynnän kasvaessa ompelun hoitaa nykyisin sitä varten palkattu ammattilainen. Vaatteet valmistetaan edelleen Suomessa – tarkemmin sanottuna myymälän omassa ompelunurkkauksessa. Asiakkaat voivat katsella, kuinka uudet vaatteet valmistuvat.

Itse ihastuin ideaan kierrätysvaatteista. Puhkikuluneet farkut voidaan lyhentää shortseiksi tai muuntaa rimpsumekoksi. Asiakas voi tuoda mukanaan lapsen lempivaatteen, ja liikkeessä mietitään mitä uutta siitä voisi vielä tehdä. Lastenvaatteita on tehty myös mm. vanhoista lakanoista ja miesten paidoista.

Kierrätys konkretisoituu myös second hand -osastolla. Liikkeeseen voi tuoda lasten pieneksi jääneitä vaatteita myyntiin. Jos käytetty vaate ei mene kaupaksi, voi omistaja halutessaan luovuttaa sen hyväntekeväisyyteen. Little Copenhagen toimittaa käytetyt vaatteet eteenpäin Venäjän ja Balttian lastenkoteihin. Systeemi on mielestäni loistava! Vaatteista pääsee halutessaan kokonaan eroon, ja silti tietää niiden menevän tarpeeseen.

Vaikka kirjoitankin välillä kriittiseen sävyyn erilaisista tuoteista ja kuluttajakokemuksista, pitää kiitostakin antaa aina kun siihen on aihetta. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka tarttuvat tuumasta toimeen ja toteuttavat omia unelmiaan, kaiken päälle vielä kestävää kehitystä ajatellen. Siksi mainostan hyvillä mielin: tänään Taiteiden yönä liike on auki aamu kymmenestä klo 21.00 asti. Liikkeen nettisivut ja verkkokauppa löytyy täältä.

Turhake

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tämä on tarina suorastaan ällistyttävästä tuotteesta. Se alkaa melko tavanomaisesti, mutta päättyy vähintäänkin yllättävään lopputulokseen. Saimme sairaalasta mukaan räikeän vihreän mainoslaukun, jossa oli vaippoja ja muita vauvojen tarvikkeita. Tästä on jo muutama vuosi aikaa, mutta yksi tuote on edelleen tallella. Se on tässä:

Kaipaako vauvasi sokerijuurikasta?

Kuva on järkyttävän huono (syystä jonka tiedätte), mutta eipä ole tuotekaan häävi. Pullossa on  vauvojen sampoota. Ulkonäkö on aika vakuuttava: on söpö vauveli, on ympäristömerkki, ja tuotteen sanotaan sisältävän ”pohjoismaista sokerijuurikasuutetta”. Vastasyntyneen kanssa kotiutuvat vanhemmat lienevät oivallinen kohdemarkkina erilaisille turhakkeille, sillä siinä vaiheessa sitä on enemmän tai vähemmän pöllämystynyt kaikesta. Itsekin käytin tuotetta muutaman kerran, ennen kuin tajusin ettei siinä ole mitään järkeä.

Ensimmäinen asia tietysti on, että vauvojen ja pikkulasten tukka ei rasvoitu, joten sitä ei ole tarpeen pestä samalla tavalla säännöllisesti kuten aikuisten. Sitten tietysti tulee niitä tilanteita, kun jälkikasvu on hieronut puurot kaksin käsin hiuksiinsa, ja jonkinlainen pesuaine on tarpeen. Lapselle haluaa tietysti käyttää mahdollisimman mietoa ainetta, mutta mikä tekee Liberon shampoosta erityisen? Tämä kysymys on relevantti, koska kun vertaan tuoteselostetta eli ns. INCI-listaa omaan normaalien hiusten hajusteettomaan shampooseen, ainesosat ovat käytännössä samat. Shampoo sisältää vettä, peseviä aineita,  hiusta pehmentäviä ja hoitavia ainesosia ja vaahtoa tekeviä aineita sekä säilöntäaineita. Samaa kamaa kuin tavallinenkin shampoo.

Yksi ero kuitenkin löytyy: pohjoismainen sokerijuurikasuute! Sitä ei omassa shampoossani ole. Mutta sitten herää kysymys – miksi vauvan tukka tai päänahka tarvitsisi sokerijuurikasuutetta? Lisääkö sokerijuurikasuute päänahassa lapsen hyvinvointia? Ajatus on absurdi. Entistä kummemmaksi asia muuttuu, kun alkaa lukea INCI-listaa. Siellä ei puhuta sokerijuurikasuutteesta halaistua sanaa. Voin vetää tästä ainoastaan sen johtopäätöksen, että Liberon mielestä lasten hiukset tarvitsevat mielikuvitus-sokerijuurikasuutetta. Tai sitten uutetta on tuotteessa niin häviävän vähän, ettei sitä ole tarpeen merkitä tuoteselosteeseen, mikä puolestaan johtaa takaisin samaan lähtökohtaan –  sokerijuurikasuute toimii tässä tuotteessa mielikuvituksen voimalla.

Mitä tästä opimme? Älä usko mainoksiin vaan lue tuoteseloste. Ilmainen tavara ei ole sama kuin tarpeellinen tavara. Käytä maalaisjärkeä. Loppuun voisi vielä todeta, että tämä ei todellakaan lisännyt luottamustani Liberon muita tuotteita kohtaan.

Muilla samanlaisia kokemuksia?

Pakko on paras muusa

Julkaistu , kirjoittanut
5

Kuvittele, että saat torstaina iltapäivällä tietää, että perjantaina keittiöösi tupsahtaa reilun kokoinen joukkio laittamaan ruokaa ja syömään koko illaksi. Ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet teillä, joista suurinta osaa et ole koskaan tavannutkaan. Mitä tässä tilanteessa tekee organisointiblogia pitävä henkilö, joka tajuaa että suurin osa keittiön kaapeista ei välttämättä siedä ulkopuolisten silmien tarkastelua?

Saa sätkyn.

Kyseessä ei ollut varaslähtö ravintolapäivään, vaan ”Running Dinner” eli työpaikan virkistystapahtuma. Olin toki itse luvannut, että keittiötämme saa käyttää, en vain ollut painanut päivämäärää kovin tarkasti mieleen. En myöskään ollut tullut ajatelleeksi, että vieraassa keittiössä kokkaaminen vaatii jatkuvaa kaappeihin kurkistelua, sillä eihän kukaan voi tietää missä mitäkin on. Tietysti meillä on ns. perussiistiä, mutta sanotaan vaikka niin, että ajatus keittiön joutumisesta suurennuslasin alle sai oman huomion äkkiä kiinnittymään tiettyihin yksityiskohtiin, joista ei aiemmin ollut viitsinyt stressata.

Yhtäkkiä sitä huomaa, että uunin pohjalle on palanut jotain tunnistamatonta ainetta. Että pestopurkki on kaatunut jääkaapissa, ja vihreä noro on valunut koko seinän pituudelta pohjalle saakka. Että lusikkalaatikon pohjalla on hirveästi murusia. Että ruokakaappiin on jossain vaiheessa levinnyt puoli pussia rusinoita. Että valkoisessa laminaatissa todella erottuu joka ikinen tahra… Ja muuta sen sellaista.

Niinpä organisointiblogia pitävä henkilö käyttää perjantaina pari tuntia vimmaiseen siivoamiseen. Jostain syystä kaikki astiat olivat hyvässä ojennuksessa, mutta muut tarvikkeet eivät. Tarkempi tarkastelu osoitti, että jääkaapissa oli vähän enemmänkin pyyhittävää, kuin se yksi vihreä viiva. Vetolaatikko, jossa pidän foliota, pakastepusseja yms. koki täydellisen muodonmuutoksen. (Poistin mm. kaikki tyhjät pakkaukset.) Raivasin myös ruokakaapin ja sijoitin rusinat, keksit ja kuivatut hedelmät lasipurkkeihin, jotta ne eivät jatkossa leviäisi ympäriinsä. Sen jälkeen pyyhin kaappien ovet, putsasin lieden, uunin ja mikron sekä pesin lattian.

Melkoinen urakka. Mutta olin lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Kaikki nämä jutut ovat olleet jollain epämääräisellä työlistalla vaikka kuinka kauan, mutta en ole saanut vain aikaiseksi. Mutta äkillinen visio siitä, että 15 ihmistä availee ovia uteliaana ja penkoo tavaroita, lisää kummasti motivaatiota. Keittiö kiiltää, ja ruoka oli hyvää! Toivottavasti tapahtuma uusitaan ensi vuonna, jotta saan taas hyvän syyn kuurata keittiön edustuskuntoon.

Viikon vinkit 33/2012: Koulukirjoja, raivaamista ja Netflixin jälkipyykki

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tässä Helsingin Sanomien sivuilta löytyvällä videolla ammattilainen antaa vinkkejä miten koulukirjat kannattaa päällystää, ettei niihin tule ilmakuplia kanteen. Video on lyhyt, alussa pari mainosta.

Raivaamisessa voi käyttää myös ammattilaisapua. Iltalehti kertoo aiheesta lisää. Tosin on todettava, että jutun kuvitus ei ole kovin onnistunut. Ennen ja jälkeen kuvissa yhteistä taitaa olla vain verholauta. Ammattiraivaaja tuskin maalaa ja laittaa uutta tapettia.

Päivän ruokavinkki: Säilytätkö oliiviöljyä oikein? (MTV3)

Sitten vielä jatko-osa alkuviikon Netflix-uutisoinnille. HBO nimittäin ilmoitti aloittavansa saman tyyppisen palvelun Suomessa. Asiasta uutisoi mm. Digitoday ja Digilelut.fi. Suomalaiset tv-kanavat eivät ole innostuneet kilpailijoiden saapumisesta markkinoille, eivätkä halua tehdä yhteistyöä Netflixin kanssa. HS puolestaan kertoo, että myös elokuvia tarjoavat Sonera ja Elisa eivät toistaiseksi aio muuttaa konseptejaan. Rehellisyyden nimissä ihmettelen näitä  kommentteja. Silloin kun olin Netflixin tilaaja, en katsonut sieltä mitään, mitä olisin voinut katsoa YLEltä, MTV3:lta tai Neloselta. Puhun tietysti täysin henkilökohtaisesta näkökulmasta, mutta minusta vaikuttaa siltä, että suomalaiset toimijat eivät ole tajunneet, mikä Netflixissä tai vaikkapa BBC Globalissa kiehtoo. Ne ovat kiinnostavia, koska niiden valikoimissa on elokuvia ja tv-sarjoja, joita ei ole tarjolla suomalaisessa televisiossa. Miksi maksaisin Netflixistä, jos sieltä tulisi samaa kuin tv:stä? Jos olisin kiinnostunut Maikkarin ohjelmistosta, omistaisin jo telkkarin.

Tarpeellisen tavaran taakka

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Aika usein raivaamisen esteeksi muodostuu se, että kaapeista löytyy ihan hyviä tavaroita. Ne ovat ehjiä (tai ainakin lähes ehjiä) ja käyttökepoisia. Periaatteessa niissä ei ole mitään vikaa… mutta jostain syystä ne eivät ole käytössäkään. Tässä muutama esimerkki omasta kodistani:

  • Farkut. Melko kallis merkki, erittäin hyväkuntoiset – mutta hiukan liian pienet. Käytetty muistaakseni neljä vuotta ja pari kiloa sitten.
  • Kahvinkeitin. Täysin toimiva, ei ainuttakaan vikaa – mutta täysin tarpeeton. Ei käytetty moneen vuoteen.
  • Pussilakana. Marimekkoa, saatu lahjaksi. Ehjä ja nätti – mutta hiukan väärän kokoinen, niin että peitto luisuu aina ulos. On siksi ollut käyttämättömänä useamman vuoden.

Näitä kaikkia tavaroita yhdistää se, että jos niitä tarkastelee irrallaan, ne ovat hyviä tavaroita. Ehjiä, toimivia ja vähänkäytettyjä. Mutta kun niitä katsoo osana omaa kotia, niistä kaikista löytyy jokin pieni ongelma. Juuri meidän kodissa kahvinkeitin on tarpeeton, mutta joku voisi sitä hyvin käyttää. Pussilakana on meidän peitolle vääränkokoinen, mutta varmasti on olemassa peittoja joihin se sopii. Farkut ovat aavistuksen liian pienet, mutta joku muu saisi niistä todella hyvät housut.

Nämä esineet ovat kulkeneet mukana vuosikausia. Olen uskollisesti muuttanut ne asunnosta toiseen, vaikkei niille olekaan ollut mitään käyttöä. Syynä on juuri tuo, että niissä ei periaattessa ole mitään vikaa. Paitsi että on. Jos ei olisi, niitä käytettäisiin. Olen kuitenkin langennut siihen harhaan, että olen alkanut arvioida tavaroiden käyttökelpoisuutta yleisellä tasolla, sen sijaan että olisin miettinyt onko se minulle itselleni tarpeellinen. Tietenkään ei ole järkeä laittaa roskiin hyvää käyttökelposta tavaraa. Ongelma vaan on se, että jos kahvinkeitin majailee vuodesta toiseen kaappini perällä, kellään muulla ei ole edes teoriassa mahdollisuutta käyttää sitä.

Raivatessa ei pidä ajatella yleisellä tasolla, vaan nimenomaan henkilökohtaisella. Jos tavaroitaan haluaa karsia, tässä on erinomainen lähtökohta.  Silloin ei tarvitse säilytellä kaikkea vain siitä syystä, että periaatteessa esine on käyttökelpoinen. Oikea kysymys kuuluu, kuka tätä voisi käyttää? Jos en minä, niin kuka muu? Minne tämä tavara pitää toimittaa?

Kahvinkeitin muutti pari viikkoa sitten uuteen kotiin sukulaiselle, jolta puuttui kakkosasunnosta kahvinkeitin. Farkut laitoin kassiin, jonne kerään vaatteita jotka ovat menossa second hand -liikkeeseen myyntiin. Pussilakana ei ole vielä muuttanut minnekään, mutta koska liinavaatekaappini on varsin karsittu sisällöltään, yksi varalakana ei haittaa. Tosin keksin juuri, että ellei sitä kukaan satu tarvitsemaan, saumat voisi purkaa ja kankaasta voisi ommella esimerkiksi lastenlakanoita.

No nyt se Netflix tulee

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ajoitus oli osuva, tänään mm. Taloussanomat uutisoi, että videopalvelu lanseerataan Suomessa tämän syksyn aikana. Jos ymmärsin lehtujutun oikein, tulossa ei ole DVD-vuokrausta vaan kaikki elokuvat katsellaan netin kautta. Ylen miniuutinen puolestaan kertoo, että katselu onnistuu millä laitteella tahansa, kunhan siinä on internet-yhteys.

Muut tiedot ovat niukkoja. Hinnoittelusta, valikoiman laajuudesta tai muusta ei ole vielä annettu mitään tietoa. Jotain osviittaa antanee, että Irlannissa kuukausimaksu on seitsemän euron kieppeillä. Jos Suomen hinta on suunnilleen sama ja valikoima kunnollinen, diili kuulostaa hyvältä. Jos katsoo neljä elokuvaa kuukaudessa, tuo hinta tulee jo selvästi  edullisemmaksi kuin Makuuni. Digilelut.fi kertoo huhusta, jonka mukaan palvelu alkaisi Suomessa 15. lokakuuta 14 000 nimikkeellä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole innoissaan Netflixin saapumisesta. Ainakin MTV Media (eli arkikielellä Maikkari sisarkanavineen) on ollut uutisesta näreissään. Maikkarilla ei ilmeisesti ole otettu huomioon, että heidän tarjoamansa ohjelmat eivät välttämättä kiinnosta Netflixin käyttäjä. Tai ainakaan ne eivät kiinnosta minua. En edes omista telkkaria, enkä ole tainnut kertaakaan katsoa MTV3:n ohjelmia netistä. Sen sijaan olen BBC Globalin tyytyväinen tilaaja, eikä seitsemän euroa kuussa ole mielestäni palvelusta paha hinta. BBC:n ohjelmia tulee katsottua useampi tunti viikossa, joten katselun tuntihinta putoaa varsin alas.

Siltä varalta, että joku lukija haluaa olla Netflix-käyttäjien etujoukoissa, palvelun suomenkielisillä nettisivuilla voi jättää sähköpostiosoitteensa, jolloin tiedon aukeamisesta saa ensimmäisenä.

 

Mikä Makuunissa mättää

Julkaistu , kirjoittanut
2

Videovuokraamot eivät ole minusta houkuttelevia. Valikoima on suppea, vanhoja elokuvia tai dokumentteja on tuskin lainkaan ja ärsyttävintä on se, ettei myymälöistä kokemukseni mukaan löydä mitään. Elokuvat ovat sikin sokin genren mukaan väljästi lajiteltuna, mutta jos etsit tiettyä elokuvaa on täysin tuurista kiinni sattuuko se silmiin. Valikoima vaihtelee myymälästä toiseen ja kaikkialla leijuu karkin haju. Oikeasti, onko kukaan koskaan nähnyt viihtyisää vuokraamoa? Ja jos sattuu löytämään mieluisensa elokuvan, se pitää palauttaa heti seuraavana päivänä, mikä on ärsyttävää.

Perinteisiin vuokraamoihin verrattuna Netflix oli äärimmäisen mukava. Jos huhu Netflixin saapumisesta Suomeen osoittautuu todeksi, olen todella innoissani. Kun asuin Jenkeissä, olin Netflixin tyytyväinen käyttäjä. Firman kautta sai vuokrata DVD-elokuvia kätevästi kotoa käsin. Jokainen käyttäjä loi itselleen netissä oman toivelistan, jolta elokuvia sai siinä järjestyksessä kuin ne vapautuivat. Oma listani taisi sisältää kolmisenkymmentä elokuvaa, joiden järjestystä vaihtelin sen mukaan, mikä sattui kulloinkin kiinnostamaan. Katsoin mm. kronologisessa järjestyksessä kaikki elokuvat, joissa Marilyn Monroe esiintyi uransa alusta lähtien.

Käyttäjäkokemuksena Netflix oli loistava. DVD:t lähetettiin kirjekuoressa. Kun elokuvan halusi palauttaa, samasta kirjekuoresta repäistiin osoitesivu pois, ja alta paljastui palautuslähetyksen osoite. Sitten vain kuori lähimpään postilaatikkoon, ja parin päivän päästä postilaatikossa oli uusi elokuva odottamassa. Elokuvia sai pitää itsellään niin kauan kuin halusi, mitään takarajaa ei ollut. Jos oli esimerkiksi kolmen leffan paketti, niin se tarkoitti sitä, että kun palautti yhden, kotiin jäi vielä kaksi ja parin päivän päästä tuli uusi elokuva kolmanneksi. Netflix piti huolen siitä, että asiakkaalla oli kerrallaan se määrä elokuvia, joista hän oli maksanut. Sillä rahalla elokuvia sai sitten kierrättää niin paljon tai vähän kuin ehti. Lisäksi elokuvia sai katsella suoraan netissä niin paljon kuin jaksoi ilman eri veloitusta.

Vähän vastaavan tyyppisiä palveluita on jo Suomessakin. Mutta testasin juuri Voddlerin hakutoiminnon, jolla löytyi kokonaista yksi kappale Marilyn-elokuvia. ViaPlay ei löytänyt ainuttakaan. Alkuperäinen huhu kertoo, että vaikka Netflix tulisikin Suomeen (jos nyt tulee edes), valikoima olisi paljon suppeampi kuin USAssa. Siitä huolimatta olen toiveikas. Jos Suomen Netflix toimisi edes puoliksi niin hyvin kuin USAssa, rupeaisin asiakkaaksi välittömästi.

Viikon vinkit 32/2012: Hamstrausta, leluja ja ehkä leffojakin

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Iltalehti uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan syy tavaroiden sairaalloiseen hamstraamiseen löytyy aivoista. Kyse on sellaisesta tilanteesta, että ihminen ei pysty heittämään pois ainuttakaan esinettä, vaikka kyse olisi roskista. Ydinsyy tuntuu olevan päätöksenteossa, tai pikemminkin sen mahdottomuudessa.

Lelukaaos lienee jokaisessa lapsiperheessä tuttu ilmiö. Helsingin Uutisten artikkeli pohtii  keinoja järjestyksen ylläpitämiseksi. Kiinnostavin osuus oli kuitenkin vinkit lelujen puhdistamiseen sekä kestävään kulutukseen myös lelujen osalta. Saman lehden aiempi artikkeli käsittelee hyviä ja huonoja leluja juuri kestävyyden näkökulmasta.

Nyt on kyse pelkästä huhusta, mutta innostuin tästä niin, että jaan linkin vaikkei se mitään varmaa tietoa kerrokaan. Amerikkalainen videovuokrauspalvelu Netflix laajentuu Eurooppaan tämän vuoden loppupuolella. Huhujen mukaan Suomi saattaisi olla yksi uusista maista, vaikka Netflix ei sanokaan asiaan juuta eikä jaata. Toivonpa todella, että huhu pitäisi paikkansa, sillä perinteisiin vuokraamoihin verrattuna kotisohvalta leffojen vuokraaminen on niiiiiin paljon hauskempaa. (Digitoday.)

Tiskikoneen tiskausta

Julkaistu , kirjoittanut
14

Meidän moitteettomasti toimivaan tiskikoneeseen tuli yllättäen paha haju. Arvelin että koneen sisuskalut olivat likaiset, joten peruspuhdistus oli paikallaan. Hain hieman netistä ohjeita, ja löysinkin monenlaisia. Ilmeisesti on olemassa tiskikoneen puhdistukseen tarkoitettuja aineita tai tabletteja. Sen lisäksi suositeltiin sitruunahappoa ja etikkaa. Valitsin sitruunahapon, koska sitä oli ennestään saatavilla.

Ihan ensimmäiseksi hinkkasin taikasienellä luukun reunat puhtaiksi sekä koneen että oven puolelta. Etenkin luukun alareunaan saranoiden kohdalle oli kerrostunut aika paksulti likaa. Seuraavaksi putsasin pohjassa olevat suodattimet. Se muuten kannattaa tehdä aika ajoin, oli hajuja tai ei. Suodattimet keräävät ruoantähteet, jotka voivat jäädä sinne muhimaan. Ei mikään kovin kiva skenaario… Kaikista tähän asti käyttämistäni tiskikoneista suodatin on lähtenyt hyvin helposti irti (ne on tarkoitettu puhdistettaviksi). Puhdistin ne tiskiharjalla ja fairylla kuuman veden alla. Suodattimiin jää kokemukseni mukaan ruoanpalasten lisäksi myös rasvaa. Jos esimerkiksi käytät runsaasti pestoa, tarkista suodatinten kunto. Todennäköisesti löydät tasaisen kerroksen pestoa myös suodattimesta. Myös pesuainetabletit, joiden ympärillä on vesiliukoinen kuori, jättävät jälkensä. Kuori ei nimittäin liukene täydellisesti, vaan sitä ainetta kerääntyy vähitellen suodattimen pinnalle.

Marttojen sivuilta löytyi hyvät ohjeet sitruunahapon käyttöön, joiden mukaan toimin. Latasin koneeseen ensin noin 25g sitruunahappoa, pistin 30min/60° ohjelman päälle, ja sen perään vielä pelkän huuhtelun. Tämä ei kuitenkaan vienyt haisua kokonaan pois, joten tein uuden käsittelyn. Tällä kertaa 50g sitruunahappoa, ja perään sama pesuohjelma + huuhtelu. Sen jälkeen laitoin normaalisti tiskit koneeseen pesuaineen kera, ja valitsin tehokkaimman ohjelman, joka pesee 70 asteessa. Kun ohjelma loppui, avasin luukun ja annoin tuulettua huolella. Nyt kone ei enää haise.

Syy, miksen heti laittanut kuuminta ohjelmaa oli se, että siihen kuuluu myös kuivausvaihe, jonka sanottiin ohjeissa olevan pahasta. Kuuma ja kuiva voi ilmeisesti tuottaa epätoivotun tuloksen ”polttamalla” sakat koneeseen kiinni. Tuloksen kannalta olennaista oli ilmeisesti riittävän suuri annos sitruunahappoa, sekä lopuksi tehty normaali pesu teho-ohjelmalla, joka ilmeisesti vei viimeisetkin ryönät mennessään.

Olisi kiva kuulla, millaisia tuloksia etikalla on saatu. Millainen annostus on hyvä? Onko muita hyviä vinkkejä? Epäilen hieman itse etikan käyttöä sen voimakkaan hajun vuoksi. Jääkö koneeseen etikan haju käsittelyn jälkeen? Sitruunahapon hyvä puoli on se, että se on itsessään täysin hajutonta.