Pari viikkoa sitten tuntui vielä siltä, että heinäkuu tulee mukavasti tasapainottamaan kesäkuun shoppailuryöpsähdystä, mutta toisin kävi. Kaikki menikin hyvin yli puolen välin, mutta sitten päädyin harrastamaan perinteistä shoppailuterapiaa, ja sinne meni se nollakuukausi. Takana oli useampi viikko ei niin rentouttavaa lomailua. Sitten yhden erityisen rankan viikon päätteeksi päädyin Kööpenhaminan keskustaan, käytössäni tunti aikaa yksin Strøgetillä. Päätin lepuuttaa hermojani vaateostoksilla.

Tämä oli nyt sitä rehellistä, ihka-aitoa shoppailua. Tarkoitus oli mennä kauppaan, löytää sieltä kivoja vaatteita, ja sitten nauttia ostotapahtuman tuomasta endorfiinipurskeesta. Yritin ensin olla fiksu, ja ostaa uusia alusvaatteita Triumphilta, mutta vierailu liikkeeseen aiheutti lähinnä ahdistusta. (Miksi sopivien alusvaatteiden löytäminen on niin vaikeaa?) Pakenin alushousujen keskeltä ja helpotuksekseni näin vähän matkan päässä Uniqlon. Se on täydellinen terapiakauppa. Hinnat ovat edullisia, valikoima laaja ja vaatteiden tyyli yleisesti ottaen minua miellyttävä. Ei mitään trendihuituloita, vaan hyviä ja simppeleitä perusvaatteita, kuten neuleita ja hameita.

Ensin tein muutaman järkihankinnan, nimittäin ostin kolme lyhythihaista ohutta aluspaitaa, sekä yhden pitkähihaisen. Näiden tarkoitus on suojata neuleita talvella hieltä ja ihon tuottamalta lialta. Olen käyttänyt neuleiden alla toppeja, mutta oikeasti hihat ovat tärkeät, sillä kainaloissa suojaa tarvitaan eniten. Pitkähihainen paita hyödyntää jotain lämpöteknologiaa, eli sen pitäisi olla lämmin mutta ohut kerros talvella muiden vaatteiden alle. Näiden ostaminen oli fiksua mutta ei kovin terapeuttista. Mistähän se johtuu, että ostoslistalta ostaminen ei tuota samaa iloa kuin löytöjen tekeminen? Onneksi tein niitäkin. Sovitin aika paljon vaatteita, ja päädyin lopulta ostamaan kesämekon ja puuvillaisen neuleen.

Tässä näkyy sekä paidan pintatekstuuri että väri. EIkö ole hieno!

Neule herätti huomion, koska se oli kirkkaanpunainen. Punainen on voimavärini, se vetää puoleensa aina ja onneksi punainen myös sopii minulle. Mitä voimakkaampi väri, sitä enemmän se houkuttelee. Materiaali oli 100% puuvillaa. Sovitin toistakin puseroa, joka oli todella halpa – ja puoliksi akryyliä. Voin tunnustaa, että harkitsin senkin ostamista, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että vaikka olisi millainen stressi, ei ole silti syytä ruveta ostelemaan akryylisiä vaatteita.

Sitten ostin hihattoman kesämekon. Se on musta, puoliksi pellavaa ja puoliksi viskoosia. A-linjainen malli ja taskut sekä irrallinen vyö samasta kankaasta. Yllättäen todella pukeva! Tämä ilahdutti ostoksista eniten. Mekko tulee kestämään aikaa ja käyttöä vuosikausia. Tykkäsin siitä niin paljon, että pistin sen päälleni pesemättä, vaikka yleensä pesen aina kaikki uudet vaatteet ennen kuin otan ne käyttöön.

Kävelin ulos liikkeestä täyden kassin kanssa ja olo keveämpänä. Terapiashoppailu täytti tehtävänsä. Olisi tietysti hienoa, jos aina ahdistuksen tullessa vetäytyisi meditoimaan ja lukemaan kohottavaa kirjallisuutta, mutta suoraan sanottuna tämä ostosreissu tehosi paljon paremmin. Loppuvuoden ennuste on seuraava: ei nollakuukausia tulossa. Tarvitsen edelleen niitä uusia alushousuja, yöpaitoja sekä uudet urheiluliivit. Nämä toki kaikki lasketaan ”välttämättömiin” ostoksiin, siis siinä mielessä, että alus- ja urheiluvaatteet ovat loppuunkuluvia tekstiilejä, joita on pakko uusia säännöllisesti. Mutta vaatteita nekin ovat yhtä kaikki, ja minun säännöillä kaikki lasketaan. Yritän nyt kuitenkin olla shoppailematta terapiatarkoituksessa loppuvuoden, niin että tosiaan en hankkisi enempää uusia vaatteita vain itseäni huvittamaan.

Heinäkuun ostokset (tähän mennessä):

• 3 lyhythihaista aluspaitaa (musta, valkoinen, ihonvärinen)
• 1 pitkähihainen lämpöaluspaita
• kesämekko
• puuvillaneule

Onko muita terapiashoppailijoita?