Muumimukien ihmeellisyydestä

Oletteko seuranneet viime päivien uutisointia muumimukeista? Olen lukenut juttuja lievän hämmästyksen vallassa. Olen kyllä tiennyt, että mukit ovat suosittuja keräilykohteita, mutta en todellakaan tiennyt, mitä jotkut ovat valmiita tietyistä malleista maksamaan.

Mieleeni on erityisesti jäänyt juttu naisesta, jonka kokoelma taisi olla täydellinen, tai olisiko yksi tai kaksi enää joukosta puuttunut. Hänellä oli samoista mukeista tuplakappaleet: yksi käytössä, toinen alkuperäispakkauksessa jossain tallessa. Ajatus oli, että jos käyttöesine menee rikki, kokoelma ei silti muutu vajaaksi. Tavallaan äärimmäisen rationaalista, mutta samalla jotenkin hämmentävää. Tällä keräilijällä esineillä oli tavallaan kaksi arvoa, käyttöarvo ja omistusarvo, mutta ne oli erotettu toisistaan. Kumpikohan oli tärkeämpi? Jos käyttökappale menisi rikki, yrittäisikö hän etsiä tilalle vastaavan uuden?

Olen arvellut, että keräilyssä hauskinta on löytäminen ja etsiminen. Että sitten kun kaikki osat on löydetty, keräilykohde muuttuu jotenkin tylsäksi. Vähän kuin saisi palapelin valmiiksi. Hetken aikaa on hieno onnistumisen tunne, mutta valmiista palapelistä ei ole kovin pitkäksi aikaa iloa. Näitä muumimukitarinoita lukiessa tuntui kuitenkin siltä, että täydellisen kokoelman omistaminen toi jotain sellaista tyydytystä, jota en ole osannut ottaa huomioon. Koska itse en varsinaisesti keräile mitään, en oikein osaa eläytyä keräilijän ajatusmaailmaan.

Eniten jäi kuitenkin askarrauttamaan käytännön kysymys: missä kokoelmaa säilytetään? Mukeja on käsittääkseni kymmeniä erilaisia, ja vielä erisorttisia kippoja muita astioita niiden lisäksi. Pidetäänkö niitä esillä? Säilötäänkö kaappiin? Onko kodissa jossain esillä vaihtuva muumimukinäyttely? Tiedättekö te?