Piti oikein kalenterista tarkistaa, montako viikkoa olen nyt ollut kosmetiikkalakossa. Aloitin lokakuun alussa, joten nyt mennään jo kahdeksatta viikkoa. Tämä on edelleen mielenkiintoista. Kirjoitin aiheesta viimeksi noin kuukausi sitten, ja sen jälkeen ei tainnut loppua muuta kuin yksi hiustenmuotoilutuote. Olisin odottanut, että loppuneita olisi tullut jo enemmän, mutta ei vaan ole. Se taas kertoo siitä, millaiset varastot minulla on erilaisia tuotteita suhteessa käytön määrään.
Kun olen kanavoinut shoppailuhimoa ja ikäkriisejä kosmetiikan ostamiseen, lopputulos on se, että kaapista löytyy ties minkälaisia pulloja ja purnukoita. Se on vähän ristiriitaista, sillä vaikka tykkään kosmetiikasta, en käytä sitä tavanomaista enempää. En esimerkiksi meikkaa kuin parina päivänä viikossa. En myöskään muista rasvata jalkoja (vaikka aihetta olisi), en koskaan ehdi laittaa hiuksiin tehohoitoja enkä muutenkaan jaksa kikkailla kosmetiikan kanssa enempää kuin on pakko. Tämä käytön maltillisuus yhdistettynä siihen, että olen tuotteiden käytössä muutenkin säästeliäs on omalta osaltaan vaikuttanut näiden varastojen kertymiseen.
Vaikka kaikkea onkin, olen silti ajoittain keksinyt ”tarpeita”, joita ilman lakkoa olisin jo hankkinut. Nyt kun ostolakko on voimassa, en ole niitä ostanut mutta se ei ole sanottavammin haitannut elämää, mistä voinee päätellä jotain näiden tarpeiden todellisesta tarpeellisuudesta. Näin äskettäin, kuinka meikkaaja levitti meikkivoidetta tietynlaisella siveltimellä. Päätin että ostan sellaisen heti tammikuussa. Sitten tulin kokeilleeksi vähän saman näköistä poskipunasivellintä, ja lopputulos oli loistava. Totesin, että pärjään ilman uutta sivellintä mainiosti.
Eilen jo kuvittelin, että palasaippuoista olisi viimeinen menossa, mutta olin jälleen väärässä. Löysin kylppärin kaapista yhden avaamattoman. Näin kävi edelliselläkin kerralla, jolloin luulin nestesaippuan loppuneen. Olen huomaamattani kehittänyt niin hyvät varastot kaikkea, että on turha kuvitella minkään loppuvan enää tämän vuoden aikana. Tämä on itse asiassa niin mielenkiintoista, että nyt jo tuntuu siltä, että taidan jatkaa tätä lakkoa vielä ensi vuoden puolella. Odotan todella sitä hetkeä, kun jokin ihan aidosti todellinen kosmetiikkatarve tulisi vastaan! Milloin tulee se hetki, että varastoista ei löydykään mitään? Juuri nyt vaikuttaa siltä, että tuota hetkeä saa vielä odotella…
Oletteko te koskaan hämmästyneet omien varastojen laajuudesta?
Kemppareiden suhteen käy pikemminkin niin, että tuote loppuu eikä ole uutta hankittuna. Raidallisia t-paitoja ja kasmirneuleita on jostain syystä kertynyt useammankin vuoden tarpeiksi, muuta en tunnusta. Vai pitäisiköhän lukemattomat kirjat lukea kirjavarastoksi… 😄
Ei puhuta niistä kirjoista… ;D
Hienoa Jenni! Luulen, että esimmäinen oikea tarve saattaa tulla shampoosta tai hammastahnasta…
Jotakin minun varastoistani kertoo sen, että lähtiessäni reissuun, käytännössä tyhjennän kylpyhuoneen peilikaapin sisällön toilettilaukkuun.
Sampoosta ei tule, sillä sitäkin on täysi pullo odottamassa, ja avattuinakin on kolme erilaista. Aika kauheaa! Tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että halusin keväällä testata curly girl -menetelmää. Ei tullut kiharoita, mutta sampoovarastot kasvoivat… Hammastahnatilanne piti käydä tarkistamassa, ja löysin yhden täyden tuubin laatikosta. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa! Puoliso haluaa käyttää nestesaippuaa, joten luulen että se loppuu ensimmäisenä. Tosin on sillä ja rajalla, voiko sitä kutsua varsinaisesti kosmetiikaksi.
Voisitko ajatella antavasti ylimääräisiä kosmetiikkatuotteita joululahjaksi. Jos ei läheisilläsi ole tarvetta niin ehkä esim. seurakuntien, Hurstin tai vastaavien toimijoiden kautta löytyisi kanava. Suihkusaippua tai hiuslakka voisi hyvinkin ilahduttaa vähävaraista, jonka varat eivät riitä kuin aivan välttämättömimpään.
Olen ajatellut pistää itselleni epäsopiviksi osoittauneet tuotteet kiertoon facebookin kautta, jolloin vastaanottaja voi itse valita, haluaako hän vähänkäytettyä kosmetiikkaa vai ei. Mutta ongelmana on, että nämä ovat kaikki avattuja ja puoliksi käytettyjä, eikä sellaista voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Suurin osa tuotteista tulee kyllä käytetyksi itsellä (esim sampoo ja suihkugeeli), siihen vain menee aikaa. Minusta on mukavampaa lahjoittaa uusia tuotteita vaikka Joulupuu-keräyksen kautta.
Itsellä myös löytyy varmaan vuoden varasto shampoota, meikkejä, suihkugeeliä, ihovoiteita… ym. Osittain johtuen siitä että tilasin lähes kaksi vuotta kuukausittain ilmestyvää kosmetiikkaboxia, hetken matkaa myös kahta boksia samaan aikaan 😀 ja lisäksi matkustellessani olen taxfreestä ostellut ”kun halvalla saa”. Nyt vasta jälkeenpäin ihmettelen hamstraamistani..
Varasto on aivan hävettävän suuri, mutta pysyn tiukasti lakossa, vaikka black fridayta ym. kohta pukkaa kulman takaa…
Nuo boxit ovat joskus houkutelleet, mutta hyvä havainto on että ne tuottavat aikamoisia varastoja. En ole koskaan niitä tilannut, mutta ymmärrän täysin niiden houkutuksen. Samoin nuo tax free -houkutukset ovat tuttuja. Tajusin kesällä ostaneeni ainakin yhden tuotteen, jota en oikeasti tarvitse lainkaan. Tässä on parantamisen varaa kyllä itse kullakin.
Aika mielenkiintoista että pidät paljon kosmetiikasta ja sen ostamisesta mutta kuitenkin käytät niitä aika vähän, kirjoitusten perusteella olisin kuvitellut toisin. Ostatko meikkejä sitten enemmänkin ”haave-minälle”? Itse en osta juuri meikkiä lainkaan, ei ole kiinnostusta eikä oikein taitoakaan. Pikkujouluja varten varasin meikkausajan kampaamosta. Lopputulos on varmasti parempi kuin itse tehtynä ja hintakin sellainen että muutaman tuotteen kun ostaa niin menee sama summa, ja sen jälkeen meikit makaavat käyttämättöminä kaapissa ainakin kesään asti.
Tässä on kieltämättä ristiriita. Minulla on kiinnostusta ja taitoakin, mutta viitseliäisyydestä uupuu… Olen aina ajoittain käynyt ammattilaisella meikissä myös, ja viime vuonna vihdoin löysin tosi hyvän tästä oman kodin läheltä. Mutta se on niin kallista, etten raatsi käydä kuin kerran vuodessa. Mietin tuota haaveminää, en ole ihan varma. Luulen, ettei kyse ole ehkä niinkään siitä, kuin pikemminkin sellaisesta itseni piristämisestä. Kosmetiikassa on aina lupaus arjen luksuksesta, omasta hyvinvoinnista ja hehkeästä ulkonäöstä, ja sitä on helppo ostaa. Ei vie paljoa tilaa, ja periaatteessa kuluu loppuun. Käytännössä tosin tuo viimeinen ei kovin nopeasti toteudu, mutta ostohetkellä se toimii hyvänä argumenttina. Tässä on kyllä taustalla myös erilaisia innostuksia erilaisten kosmetiikkatrendien suhteen, kuten vaikka tuo curly girl.
Mulla kyse meikkien ostamisesta on juuri tämä haave-minä, minkä Patricia mainitsi. Mielikuvissani välillä haluaisin olla sellainen, joka käy säännöllisesti kampaajalla värjäyttämässä hiukset, meikkaa aamulla huolella rajaukset ja varjostukset ja kaikki. Tosiasiassa olen tosi käytännönläheinen ihminen. En värjää hiuksia, koska en kuitenkaan huolehdi juurikasvusta ajoissa ja se näyttää sitten pahalta. Meikkaan päivittäin, mutta vain ripsiväri ja värillinen kosteusvoide riittää, koska enempää en jaksa enkä osaa.
Tuo meikkaajalla käyminen juhlia varten on kyllä hyvä idea. Ei tarvitse ostaa itselle kaappiin tuotteita, jotka jää käyttämättä ja saa varmasti hyvän lopputuloksen. Ja palveluiden ostaminenhan on aina hyvä juttu 🙂
Kyllä, ja sitten kun löytää hyvän meikkaajan, lopputulos on aina upea! Ammattilaisen tekemä meikki myös pysyy paikallaan koko päivän, sitä ei tarvitse korjailla pitkin iltaa.
Olen ollut kosmetiikkalakossa jo jonkin aikaa ja hyvin pitää. Heikko kohtani on hajuvedet, joita olenkin hamstrannut oikein urakalla. Ovat yhdenlainen harrastus.
Lakko alkoi shokki-inventaariosta: melkein 1000 pulloa. Nyt aktiivisen vähentämisen jälkeen 700. Ristiriitaiset fiilikset: toisaalta ylpeä, toisaalta kauhistunut. Olemme rempanneet taloamme itse säästösyistä, ja kun tartuin laskimeen tuoksujen suhteen, olisimme voineet teettää kaiken remonttifirmalla. Auts, LAKKOON ja nyt joka houkutuksen hinta puskuritilille.
Kirjat ovat vähentyneet 7000 alkutilanteesta niin paljon, että nyt ”enää” reilut 3000. Kaikki siististi hyllyssä.
Muutoin sekä mieheni että minä olemme melkoisia roinakommandoja; koriste-esineitä on tasan kolme. Pianon päällä on Mozartin rintakuva, kirjahyllyssä Leninin koottujen edessä V.I. ja viisauskirjallisuuden edessä Buddha. Harrastamme molemmat varsinkin 1900-luvun aate- ja sotahistoriaa, ja ”Vilen” oli aluksi kirjojen edessä ihan tsoukilla. Ja jäi, koska nostaa aina pienen hymyn huulille.
Kirjoja tulee varmasti tälläkin juhlakaudella lisää, mutta kosmetiikkalakko pitää!
Minä en ole uskaltanut laskea kosmetiikan määrää kokonaisuudessaan. En halua tietää. Mutta toinen juttu on, että olen alkanut tässä miettiä, paljonko säästän rahaa sillä, etten osta nyt mitään. En ole pitkiin aikoihin seurannut paljonko kosmetiikkaan menee kuukaudessa rahaa, mutta jo ennen kuin tämä osteluinnostus alkoi, sitä meni muutama kymppi kuussa. Siitä tulee vuositasolla paljon, etenkin jos ostan tuotteita joita en käytä. Mikäli en olisi lakkoon mennyt, olisin aivan varmasti käyttänyt kosmetiikkaan rahaa, sekä niihin ”tarpeellisiin” tuotteisiin, että heräteostoihin. Tiedän nimittäin, että jos menen vaikka ostamaan kuivasampoota, nappaan suurella todennäköisyydellä mukaan myös pari kangasnaamiota, ihan vain huvikseni. Kertaostoksena pieni, mutta vuoden aikana näistä kertyy huomattava summa.
Katsoin juuri excelistäni, että tänä vuonna on mennyt kosmetiikkaan 505,13€ ja hygieniatuotteisiin 560,10€. Kosmetiikassa siis vain meikit ja kynsilakat, hygieniassa shampoot, hoitoaineet, suihkugeelit, kosteusvoiteet etc.
Tämä tekee vajaan satasen kuussa. Onko tuo sitten paljon vai vähän, riippuu toki käyttäjästä. Tällä hetkellä tilanne on se, että seuraavaksi tarvitsen hammastahnan ja ehkä ensi kuussa kynsilakanpoistoaineen. Kaikkea muuta löytyy varakappale ja varakappaleen varakappale omasta takaa.
Olen tässä alkanut ajatella, että nämä todelliset hygieniatuotteet eli hammastahna, saippua ja sampoo ovat sellaisia, jotka voin jossain vaiheessa jättää lakon ulkopuolelle. Hammastahnaa on hyvä olla yksi varastossa, eikä ole haittaa parista varasaippuastakaan. Näitä voi perustella jo terveyssyillä. Sampoota on minulla niin monta erilaista, että niiden osalta saan jatkaa lakkoa vielä hyvän aikaa. Sitten joskus, kun varastot hupenevat, olen ajatellut että kaksi sampoota olisi hyvä: toinen hyvin mieto päivittäiseen pesuun, ja yksi sulfaatillinen ja pesevämpi niitä tilanteita varten, kun hiuksista pitää saada kaikki muotoilutuotteet kunnolla pois.
Mulla pelaa edelleen systeemi et noin kerran kuussa täydennän puuttuvat. Ja koko huushollissa. Kysyn samalla mieheltä ja tyttäreltä mitä tarvitsevat.
Käytän vain muutamia tuitteita ja joskus saatan ostaa seuraavan purkin varastoon jos alennuksella saan. Viimeksi kun menin ostamaan meikkivoiteen nin sattui olemaan käyttämäni naamarasvat 40 prossan alennuksella. Ostin siis ne myös.
Palashampoo pitää hakea seuraavan kerran kun menen keskustaan muita tarpeita ei juuri ole moneen kuukauteen.
Mulla menee ehkä 10-15 e kk rahaa kosmetiikkaan ja siinä on ihan kaikki mukana.
Kuvittelin aikanaan että mulla menisi saman verran, mutta menee paljon enemmän. Tosin nyt tulee kyllä monta sataa euroa säästöä, mitä pidempään olen lakossa. Tuo olisi tavallaan mun ideaalitilanne, että ostetaan vain tarpeeseen, mutta taidan olla liian vaihtelunhaluinen siihen. Aina tekee mieli kokeilla jotain uutta.
Mä olen pitänyt kirjaa eli tuo on todellinen summa. Mulla ei ole minkäänlaista vaihtelunhalua kosmetiikan suhteen. Käytän aina samoja hyväksi koettuja merkkejä ja tuotteita.
Mut joo ymmärrän kyllä tuon. Tyttäret meillä enemmän ostaa meikkejä…mistä lie oppineet miosen kun mulla on ihan perussetti käytössä.😊
Täällä myös tunnustaudun hirmuiseksi hamsteriksi kosmetiikan ja ylipäänsä hygieniatuotteiden kanssa. Aina mukamas joku hyvä tarjous johon pitää tarttua 😀
Vasta siivouksen yhteydessä tajusin, kuinka paljon purkkia ja putelia oikeasti omistan, näitä kun olen sujuvasti jemmannut moneen paikkaan. Kokosin kaikki yhteen ja jestas mikä määrä!
Ystäväni vinkkasi jouluavusta (auttava taho), josta löytyy vähävaraisia perheitä ja päätinkin nyt osan tuotteista lahjoittaa tuon kautta (avaamattomat purkit) noita oikeasti tarvitsevalle. Lupauduin samalla kyseiseen perheeseen viemään joulukoristeita (nämä tuntuvat lisääntyvän keskenään joka vuosi) ja hankin perheen lapselle pienen joululahjan. Meillä samanikäinen lapsi ja kun kävimme yhdessä lahjaa ostamassa niin lapsikin pysähtyi miettimään kuinka itsestäänselviä nämä tavarat ovat meillä kotona (kyse piirustus- ja askarteluvälineistä).
Oli pysähdyttävä hetki kun tuo alta kouluikäinen ymmärsi, ettei kaikilla oikeasti ole varaa ostaa kaupasta edes niitä perusjuttuja.
Uskon että menivät hyvään tarkoitukseen! On tosi kiva, että tuollaisia keräyksiä järjestetään, hienoa että osallistuit!