Eilisen raportin jälkimainingeissa katsoin omaa listaani, ja mietin mitkä olivat välttämättömiä ostoksia. Takki ja piikkikengät olivat sellaisia, jotka oli oikeastaan pakko hankkia. Palelin niin paljon, että olisi ollut hulluutta olla hankkimatta lämmintä päälle. Vanhat piikkikengät menivät rikki palveltuaan aktiivikäytössä kaksi talvea, joten nekin olivat välttämätön hankinta. En polvivamman jälkeen uskalla ottaa minkäänlaisia riskejä liukastumisesta, joten tästä hankinnasta ei ollut tinkimistä. Tämä olisi jättänyt minulle mahdollisuuden hankkia kolme sopivan kokoista kesävaatetta, jos olisin halunnut pysyä viidessä vaatteessa. Tämä kaikki tietenkin jälkiviisaana, kun tiedän millaisia hankintoja koko vuoden aikana tarvitsin.
Käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ollut kiellettyä, joten kaiken muun olisi toki voinut hankkia kirppiksiltä. Tänä vuonna en ostanut ainuttakaan vaatetta käytettynä, mikä ei kyllä johdu siitä etten olisi yrittänyt. Ei vain tullut vastaan mitään, mikä olisi sopinut, näyttänyt hyvältä tai mitä olisin tarvinnut. Tämähän se aina onkin käytettynä hankkimisen ongelma – suunnitelmallinen hankkiminen on hyvin hidasta ja hankalaa, eikä aina edes mahdollista. En ennen Singaporen matkaa tiennyt, että vanhat vaatteet ovat jääneet pieniksi, ja vaikka olisin tiennyt, ei käytettyjen kesävaatteiden valikoima ole Vapun tienoilla vielä erityisen hyvä.
Tällaisten tiukkojen haasteiden toteuttaminen onkin aina hankalaa. Niillekin, joilta se onnistuu, se vaatii luultavasti suunnittelua ja varmaan itsekuriakin. Myönnän, että minua helpotti, kun yksi haasteen alullepanijoista, Planetaarinen vaatekaappi -tiliä pitävä Aku Varamäki kertoi ostaneensa vuoden aikana käytettynä 14 vaatetta, niiden viiden uuden lisäksi. Lisäksi hän kertoi, että moni kirppisostos oli lopulta huti, ja lähtenyt jo eteenpäin. Tein tästä sen tulkinnan, että shoppailun lumosta eivät ole päässeet täysin edes supertiedostavat edelläkävijät. Vaikka vuosi vuodelta ostan vähemmän ja vähemmän vaatteita, joita en akuutisti tarvitse, ostin tänäkin vuonna muutaman kerran enemmän huvitukseksi kuin tarpeeseen. En olisi välttämättä tarvinnut punaisia ballerinoja tai villaponchoa. Jos ollaan rehellisiä, omistin niin monta huivia ennestäänkin, etten mitenkään voi perustella sen villahuivin hankintaa muulla kuin sillä, että se oli halpa ja kiva ja hauska ostaa. On kyllä ollut ihanaa kääriytyä paksuun huiviin näitä hurjina pakkasaamuina, kun kotonakin on viileää, mutta voisin tietysti kääriytyä johonkin ennestään omistamaani huiviin myös.
Olen silti sitä mieltä, että aina kannattaa yrittää, vaikkei onnistuisikaan. Pelkkä tietoisuus haasteen olemassaolosta ohjaa käytöstä tiettyyn suuntaan. Ja totta on, että meidän pitäisi opetella ostamaan nimenomaan vähemmän uusia vaatteita. Käytettyjä on maailma pullollaan. Vaikka en pysynyt viidessä vaatteessa lähellekään, kokonaisvaatemäärä oli pienin koko näiden kahdeksan vuoden aikana – huolimatta niistä runsaista kesävaatteista. Selvästi haasteesta oli siis hyötyä. Siksi päätin siis pyrkiä siihen myös tänä vuonna 2024. Pyrin entistä enemmän suuntaamaan sellaista ostamisen hauskuutta käytettyihin vaatteisiin, sillä kuten viime vuonna todettiin, viidelle uudelle vaatteelle tulee luultavasti tarvetta ihan itsestään, kun jotain hajoaa tai kuluu puhki.
Uudella yrityksellä siis liikkeelle! Onko vielä muita mukana?
Ostin joitakin vaatteita käytettyinä 2023, mutta ei se helppoa ole enkä minäkään haluaisi käyttää vaatteiden etsimiseen kauheasti aikaa. Olen huomaavinani, että käytettyjen vaatteiden kaupassa kannattaa seurata tiettyjä merkkejä, joiden koko/ mitoitus sopii itselle. Viime vuonna totesin, että x-merkin paitapusero kokoa 42 sopii mitoitukseltaan hyvin itselle ja koska 38/40 koko ei enää käy minulle, niitä sitten ostin tilalle.
Toisaalta minun on vaikea ostaa housuja käytettyjen vaatteiden nettikaupasta. Melkein kaikki ovat mustia, kuvasta ei erotu melkein mitään ja mitoitusta on vaikea arvioida – tuntuu tyhmältä tilailla summamutikassa ja palautella. Yhdet talvihousuni ovat menossa pois käytöstä (hiutuvat rikki haaroista, korjattu on jo, joten jossain vaiheessa tarvitsen uudet).
Tähtään nyt jonkinlaiseen kapselivaatekaappiin. Tarkoitukseni on, että vaatevaraston koko pysyy jokseenkin samana. Vaatevarastossa olevia vaatteita käytetään, kunnes ne kuluvat rikki eikä niitä voi enää korjata. Sen jälkeen tilalle hankitaan jotain vastaavaa korvaamaan poistuva vaate, mieluiten käytettyä jos sellaista löytyy. Koska vaatevarastoa ei ole tarkoitus laajentaa, turhaa ostelua ei pitäisi syntyä. Tämä sopii keski-ikäiselle ihmiselle, joka ei suuremmin iloittele vaatteidensa kanssa.
Toki huomaan, että minulle sopii tämä yksien ja samojen vaatteiden käyttö silloin kun vaatteet ovat mieluisia. En minäkään halua laittaa päälleni ihan mitä hyvänsä.
Tosi kiva lukea analyysiasi viiden vaatteen vuodesta! Omani meni nappiin vuonna 2023, ostin yhteensä 4 vaatetta – ja lupasin itselleni, että sen viidennen, todella tarpeellisen ostoksen eli uudet juoksulenkkarit, saan hankkia tämän vuoden puolella sen sijaan, että olisin lähtenyt joululomalla lenkkariostoksille (koska en shoppailusta nauti, ajatus toppavaatteissa paukkupakkasilla kaupassa hikoilusta ei inspiroinut lähtemään alennusmyynteihin).
Olin viime vuonna myös selvästi aktiivisempi käytettyjen vaatteiden ostajana, käytin enemmän aikaa ja energiaa vaatteiden löytämiseen second hand -liikkeissä. Teinkin muutamia erinomaisia löytöjä, kuten mustan merinovillapoolopaidan ja mustat siistit farkut, jotka ovat olleet vakioasu töissä nyt kylminä pakkaspäivinä.
Viiden vaatteen vuosi -haasteessa on mielestäni hyvää myös se, että ainakin itse mietin vielä entistä tarkemmin sen uuden vaatteen laatua ja kestävyyttä. Koska vaatteita ”saa” ostaa vain muutaman, on niiden tärkeää olla todella laadukkaita ja mielellään toki myös monikäyttöisiä. Viime vuoden neljäs hankintani oli pitkän harkinnan jälkeen Ruskovillan villasilkki-paita, joka on ollut päällä sen jälkeen lähes päivittäin – täydellinen vaate kaltaiselleni vilukissalle näillä pakkasilla. Aiemmin omistin jo saman merkin ja materiaalin hihattoman topin, ja siitä tiesin, että vaate ei ole mennyt miksikään aktiivisessa käytössä, joten luotin samaan laatuun.
Edelleen mukana haasteessa siis tänäkin vuonna!