Yksi maailman parhaista fiiliksistä on tulla matkalta kotiin niin, että matkan aikana on käynyt siivooja. Siivoan aina itsekin ennen lähtöä, mutta kun sen lisäksi joku on käynyt imuroimassa, pyyhkimässä pölyt ja pesemässä vessat, niin kotiintulo on silkkaa luksusta.

Tämä kesä ei mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, ja siksi tuntuu siltä, että olen viimeisen kuukauden aikana ehtinyt käydä kotona vain kääntymässä silloin tällöin. Silloinkin kaikki aika on mennyt matkalaukkujen purkamiseen, uudelleen pakkaamiseen ja pyykin pesuun. Palasin eilen loman viimeiseltä reissulta yksin kotiin, sillä aikaa kun muu perhe jatkoi vielä mummolaan. Tällä kertaa paluu oli kuitenkin levollinen, oli suorastaan nautinnollista avata ulko-ovi ja astua sisään.

Yllättävä, täydellinen hetki arjen keskellä.

Siivooja oli meidän poissaollessa laittanut kodin tiptop. Ei hiekkaa lattialla eikä tahroja peileissä. Huonekalut juuri siellä missä niiden paikkakin on. Olin lähtöpäivänä vaihtanut valmiiksi puhtaat lakanat, mistä kiitin itseäni sydämellisesti. Oletteko huomanneet, miten puhtaat lakanat kohottavat arkisen nukkumaanmenon aivan uudelle tasolle? Purin matkakassit saman tien ja laitoin kaikki paikalleen. Sen jälkeen kaikki oli ihan yhtä siistiä ja järjestyksessä, kuin hetki aiemmin.

Tämä on harvinaista herkkua, kuten varmaan jokainen perheessä asunut tietää. Minä nimittäin jaksan kyllä siivota omat jälkeni. Laitan tiskit suoraan koneeseen, pyyhin roiskeet pöydältä, laitan roskat roskiin, tuolit takaisin pöydän viereen ja kengät eteisessä ojennukseen. Muu perhe ei ole niin jämpti näissä asioissa, ja niinpä meillä ei yleensä vallitse mikään täydellinen järjestys. Mutta nyt muutaman päivän ajan tätä rauhaa ei riko mikään. Kuljen ympäriinsä ja nautin omasta kodista. Pian alkaa taas se tavallinen arki, jolloin vaatteet, kirjat, lelut ja muut tavarat vaeltavat ympäri taloa, tiskit jäävät pöydille ja pyykkivuori kasvaa itsestään takaisin yön aikana. Mutta juuri nyt nautin siitä, miten ihanaa on olla kotona, jossa kukaan ei sotke. Seuraavan kerran kun menen kauppaan, ostan vielä tuoreita kukkia.  Sitten täällä onkin kutakuinkin täydellistä.