Vaatekaapissani on vihdoinkin väriä! Hurraa!
Kapselipukeutuminen on kiehtonut minua siitä asti, kun olen siitä kuullut. Ajatus täydellisestä vaatekaapista on hyvin houkutteleva. Samalla kuitenkin olen karsastanut kapselipukeutumiseen liittyvää rajoittamista. Projekti 333 oli ensimmäinen filosofia johon tällä saralla törmäsin. Siitä myös Rinna Saramäki puhuu kirjassaan Hyvän mielen vaatekaappi. P333:n säännöt menevät niin, että valitaan 33 vaatteen puvusto, jota käytetään kolmen kuukauden ajan. Muut vaatteet pakataan pois, ja kolmen kuukauden jälkeen vaihdetaan. P333:een lasketaan mukaan myös kengät ja asusteet, mutta ei yö-, koti- ja urheiluvaatteita.
Viime talvena osallistuin Capslookin kapselipuvustokurssille, jossa aihetta käsiteltiin monesta näkökulmasta, lähtien omasta tyylistä ja päätyen optimaaliseen vaatesäilytykseen. Tällä kurssilla ei annettu täsmällistä määrää kapselin sisältämille vaatteille, mutta kurssin vetäjä Iina kyllä vahvasti suositteli noin pariakymmentä vaatetta, poislukien jälleen nuo em. erikoisvaatteet. Tämän kurssin paras anti oli oivallus siitä, että kapseli voi liittyä muuhunkin kuin vuodenaikaan. Koostin työkapselin, joka soveltui parhaiten talviaikaan, sillä kurssi käytiin talvella ja talvivaatteet olivat esillä. Kurkkasin juuri, miten Capslookin sivuilla määritellään kapselipuvusto, ja kuvaus on P333:een verrattuna niin väljä, että siihen pääsee halutessaan sen suurempia karsimatta.
Kapselipuvuston ongelmat
Olen miettinyt, miksi kaikesta järkevyydestään huolimatta tämä kapseliajattelu jotenkin tökkii aina vaan. Vaikka olen sitä harjoitellut ja harjoittanut, en silti tunne jotenkin päässeeni täysin sinuiksi näiden tekniikoiden kanssa. Aluksi epäilin sitä, että en mitenkään saa 33 vaatteeseen mahtumaan kaikkea tarpeellista kengistä lähtien. Tämähän on ymmärrettävää sen suhteen, että pyrin aina varautumaan kaikkeen mahdolliseen, ja mietin tietenkin että MITÄ JOS kuitenkin sattuu tulemaan yllätysjuhlat, eikä puvustossa ole yhtään juhlavaatetta? Että olisipa epäkäytännöllistä. Tai että entä jos sittenkin jonain päivänä haluan laittaa korkokengät, ja ne olisivat jossain varastossa – miten hankalaa.
Toisaalta sinänsä kauteen sopivien ja käyttökelpoisten vaatteiden pakkaaminen pois tuntui minusta älyttömältä. Mihin ne oikein pitäisi laittaa? Työkapselia koostaessani huomasin taas, että monet vaatteet sopivat moneen kapseliin, eli sama mekko voisi olla tilaisuudesta riippuen joko juhlava tai työvaate. Vaikka työkapselin koostaminen oli mielestäni erittäin hyvä harjoitus, josta oli käytännössä hyötyä, kaikkien vaatteiden järjestäminen kapseleittain tuntui silti hankalalta, eikä minulla ollut myöskään mahdollisuutta muuntaa nykyisiä vaatekaappeja Iinan suosittelemaan järjestykseen. Kapselipuvuston perusidea siitä, että vaatteet muodostavat linjakkaan kokonaisuuden ja ovat helposti yhdisteltävissä, on kuitenkin edelleen mielestäni todella hyvä lähtökohta. Siihen ajatukseni täydellisestä vaatekaapista perustuu.
Arkijärjen kapselipuvusto
Olenkin tässä vuoden aikana muokannut kapselipuvuston ideaa sellaiseksi, että se palvelee juuri minua. Toisin sanoen olen poiminut kaikesta oppimastani parhaat ideat, ja soveltanut itse loput.
Minun versiossani kengät ja asusteet eivät kuulu varsinaiseen puvustoon, vaan kaikki on käytössä ympäri vuoden kaikkiin tilaisuuksiin. Minulla on paljon kenkiä, käsilaukkuja ja hirmuinen määrä huiveja. Käytän niitä kaikkia aktiivisesti, joten olisi älytöntä rajoittaa valikoimaa vain rajoittamisen ilosta. Sen sijaan filosofiani on, että haluan nauttia kaikista vaatteistani mahdollisimman täysipainoisesti. Kun olen kerran jotain ostanut, haluan myös, että sille on käyttöä. Siksi en pakkaa vaatteita pois rajoittaakseni määrää, vaan ainoastaan sään ja vuodenajan mukaan. Eli kaikki huivit ovat valittavana ympäri vuoden, mutta paksut villapaidat ja kesähameet muuttavat säilytyslaatikkoon vuorotellen.
Toiseksi olen hahmottanut tietyt vaatekappaleet, jotka ovat pukeutumiseni kulmakivi. Farkut, neuleet, t-paidat ja mekot ovat vaatteita, joita käytän jatkuvasti. Niiden lisäksi on sitten niitä säänmukaisia vaatteita, jotka vaihtuvat ajoittain. Esimerkiksi nyt on liian kuuma pitää farkkuja, joten kuljen vain mekoissa ja hameissa. Sen sijaan yhdistän hameisiin samoja t-paitoja ja toppeja kuin farkkuihinkin.
Se paljon hehkuttamani kesäpuvusto koostuu seuraavista vaatteista:
- 4 mekkoa
- 1 pellavahousut
- 2 sortsit
- 4 hametta
- 1 kevyt neule
- 5 yläosaa
Tässä on yhteensä 17 vaatetta. Se on täyttää erinomaisesti kaikki mahdolliset kapselisäännöt. Voisin vielä lisätä tähän asusteita ja kenkiä, ja koota aivan toimivan P333-puvuston. Tämä hieman hämmästyttää minua, sillä olin kuvitellun sen olevan melko utopistinen, lähinnä vannoutuneille minimalisteille sopiva tavoite.
Mutta nyt täytyy muistaa se, mitä edellä sanoin. Tuo farkuista, t-paidoista jne. koostuva peruspuvusto on kuitenkin jatkuvasti olemassa ja käytettävissä, samoin kuin kaikki asusteenikin, kuten edellä jo totesin. Jos näiden vaatteiden lukumäärä lisätään tuohon varsinaiseen kesäkapseliin, niin sitten ei kyllä 33 enää riitä mihinkään. Huiveja omistan kymmeniä, ja rehellisyyden nimissä kenkiä myös. En niitä kaikkia jatkuvasti käytä, mutta en myöskään halua niitä minnekään poistaakaan. Haluan, että mahdollisuus valita on olemassa, ja haluan käyttää kaikki vaatteitani mahdollisimman paljon. En siis voi sanoa noudattavani kapselipuvustoa siinä mielessä, että valinnanmahdollisuuksia on runsaasti enemmän, kuin mitä mikään kapseli sisältää.
Lopputulos siis on, että olen sekä omaksunut että hylännyt kapselipuvustoaatteen yhtä aikaa! Ehkä tässä on sitä, että en ole kovin hyvä noudattamaan tiukkoja ulkoapäin tulevia sääntöjä, vaan haluan aina muokata kaikki juuri itselleni sopivaksi. Kapselipuvustoajattelusta on kuitenkin ollut minulle hyötyä, vaikka en sitä kirjaimellisesti noudatakaan. Millä tavalla te olette soveltaneet? Noudattaako joku esim. P333-systeemiä ”oikein”? Tai mikä teitä kapselipukeutumisessa arveluttaa?
Tämä postaus kuuluu kesän toivesarjaan. Edelliset jaksot löytyvät täältä.
Nyt kun luin tämän kirjoituksen totesin että mulla on suurinpiirtein samanlainen lähestymistapa.
Tuossa kapselipuvustossa hiukan vierastan vuodenajoittain vaihtuvaa puvustoa. Toki kesällä ja talvella käytetään eri vaatteita, mutta minulla on paljon sellaisia vaateita joita käytän ympäri vuoden riippuen juuri säästä.
Esimerkkinä tästä. Olin samaisella kaoselipuvustokurssilla ja kun kevätkapselia alettiin tekemään oli vielä aivan täysi talvi. Ratkaisin asian niin että jätin paksut neuleet kapseliin ja poistin ne vasta sitten kun ilmat lämpenivöt niin paljon että niitä ei voinut käyttää. Kevätkausi jäi tänä vuonna tosi lyhyeksi koska kuumat krlit tulivat aikaisin. Minulla ainakin kävi niin että siirryin suurinpiirtein suoraan talvesta kesään..
Suomessa ei mun muelestä voi selkeästi määritellä.milloin mihinkin kauteen voi siirtyä vaan erilaisia liukumia pukeutumisessa tarvitaan. Joskus toukoukuussa tarvitaan untuvatakkia ja toisinaan bikineitä ja kaikkea siltä väliltä.
Ja lisäksi. Mulla esimerkiksi on työ jossa käytän samoja vaatteita kuin vapaalla ollessa. Joskus harvoin tarvitsen siistimpää työvaatettakuten jakkuja mutta sitä varten ei kannata erikseen työkapselia tehdä. Ja vastaavasti vapaaöla tarvitsen joskus siistiä vaatetta. Joten ratkaisu on yhdistetty työ/vapaa kapseli.
Suomen sää on tosiaan arvaamaton, eikä täällä siksi hirveän tiukat säännöt mielestäni toimikaan. Mutta sama juttu minulla, tietyt vaatteet ovat aina kaapissa. Esimerkiksi nuo farkut. Lukuunottamatta kuumimpia helteitä ja kylmimpiä pakkasia, pukeudun niihin jatkuvasti. Voi mennä koko vuosi, että minulla on joka viikko farkut jalassa ainakin kertaalleen. Nyt on poikkeustilanne, kun näiden helteiden takia ei ole tullut moneen viikkoon farkuille käyttöä.
Iäkkäänä ja jo työiän ohittaneena ihmisenä en tarvitse ainakaan työajan kapselipuvustoa. Olen oikestaan karsinut kaikki epämukavat ”viralliset asut” pois vaatteitteni joukosta, mitä nyt hautajaisasu täytyy olla. Kummenpia juhliakaan ei juuri esiinny, paitsi nuoremman suvun merkkipäiviä, lakkiaisia, ristiäisiä ym. Niistä selviää muutamalla siistillä asulla, samoin esim. oopperassa tai baletissa käynnistä.
Omat arjen mieliasuni ovat housuasuja etenkin erilaisten maripaitojen kanssa. Puuvillaisia maripaitoja olen hankkinut tosi monta vähän käytettyinä huutonetistä (hinnat aikanaan 10-20e). Ne ovat hyvin monikäyttöisiä. Lyhythihaiset kesäpaitoina, pitkähihaiset välikausina ja viileinä kesäpäivinä ja vielä erinomaisesti talvella aluspaitoina lämpimämmän puseron alla. Viihdyn niissä, koska niissä on hyvä olla, ne eivät kutise eivätkä liimaudu ihoon niinkuin keinokuituja sisältävät. Nykyajan keinokuitusekoitteisia joustavia ja pintaa nuolevia ja hiostavia puseroita inhoan. Käyttöpuseroita on niin monta kuin kahteen riviin elfa-korissa mahtuu. Ylimääräiset ovat varastolaatikossa, joskus mielialan mukaan niitä vaihtelen. Minulla on näitä paitoja useissa kesä-skaalan väreissä (oliivin-ruskean-sameat pensaanalusvärit sensijaan eivät minulle sovi). Maripaidat ovat ajattomia ja iättömiä ja minulla on täysi työ kuluttaa näitä olemassa olevia loppuun, ei ole tarvetta ainakaan arkivaatehankintoihin. Mielialaa piristävää vaihtelua tulee väreistä. Koska eri väristen kierto ja pyykkäys etenee hissuksiin, loppuun kuluminen tapahtuu hitaasti, ja yksi mieluinen pusero kestää käytössä monia vuosia.
Housukanta on ajoittain murheenkryyni, koska niitä tytyy etsimällä etsiä, ja olen lopen kyllästynyt lähes loputtomin mustien housujen rivistöihin. Iäkkään ihmisen pyöreähkölle takamukselle ei niin vain löydy istuvia housuja, enkä niissäkään tyykkää kireistä malleista, mieluummin joustavista.
Minulla ei ole estoja käyttää monen vuoden takaisia mukavia vaatteita, koska en todellakaan rakasta hikistä hommaa etsiä sopivan näköisiä vaatteita ja sovitella niitä. Minusta mukaviksi todetut toimvat vaatteet ovat kuin ystäviä, ei mitään syytä vaihtaa tai hyljätä niitä, ennen kuin on aika sanoa hyvästit pitkän ja uskollisen kaveruuden jälkeen.
Olet selvästi löytänyt itsellesi sopivan tyylin ja vaatteet! Kunhan kirjoitan sen viimeisen osan tätä postaussarjaa, ajattelin esitellä myös vaatekaappini vanhuksia. Siis yli 10 vuotta vanhoja vaatteita, jotka edelleen ovat aktiivisesti käytössä.
Toteutin projekti 333:sen pari vuotta sitten vuoden ajan ja pääsääntöisesti se onnistui itseltäni hyvin. Nopeasti paljastui mitkä vaatteet eivät ole säilyttämisen arvoisia (väärän kokoisia, toimimattomia liikkeessä jne). Ennen kaikkea se sai ajattelemaan ”laatikon ulkopuolelta” miten yhdistellä eri vaatteita. Rajattu määrä rikasti mielikuvistusta. Sittemmin olen antanut aikarajoituksien olla ja vaihtelen vaatehuoneeni kapselia fiiliksen ja säiden mukaan. Pääsääntö kuitenkin on pyrkiä 33 vaatekappaleen valikoimaan kerralla ja olla ankara vaatteiden säilytyksen suhteen: jos se ei palvele käyttötarkoitustaan, eteenpäin joutaa.
Minä olen myös tämän ostolakkoprojektin myötä palauttanut käyttöö sellaisia vaatteita, jotka olivat jo joutuneet poistokassiin. Luovuutta käyttäen olen ottanut niitä mukaan pukeutumiseeni. Välillä minun on tosin vaikea hahmottaa, onko kyse oikeasti toimimattomasta vaatteesta, vai sittenkin siitä oman luovuuden rajoittuneisuudesta.
En ole omaksunut kapselipukeutumista mutta omat selvästi yhteen kauteen liittyvät vaatteet vien laatikon eri komeroon Esim. toppahousut ja hellemekot. Mutta mieheni vaatteiden osalta tämä ei toimi ollenkaan. Hän matkustaa työkseen paljon, joka kuukausi kaukomaille joten lämpimän sään vaatteet ovat käytössä ympäri vuoden. Tätä ei ole taidettu huomioida kapselipukeutumisessa. Toisaalta nämä matkavaatteetkaan ei voi kovin helposti kapseloida omaksi puvustoksi, sillä matkan luonteesta riippuen se voi vaatia melko rentoa tai hyvinkin formaalia pukeutumista tai sekä että.
Minä olen ruvennut ajattelemaan niin, että kapselipukeutumisen suurin anti on kyseenalaistaa paljouden tarve vaatevarastossa. Vaikka aiemmin olen ollut eri mieltä, niin näköjään huomaan omista vaatteistani, että toimivan ja vaihtelevan puvuston saa aikaan rajatulla määrällä vaatteita. Se taas on monin tavoin hyödyllistä. Sen sijaan näitä tiukkoja sääntöjä en jaksa noudattaa, koska ne tekevät juuri elämästä turhan hankalaa.
En tietysti tiedä miehesi työnkuvaa enkä reissujen luonnetta, mutta yleisesti ottaen näkisin että kapselipuvustosta voisi silti olla tässä tapauksessa paljonkin hyötyä. Oleellistahan ei ole sinänsä kapselin luonne tai tarkoitus, vaan se, että siinä olevia vaatteita on helppo yhdistellä. Yleisestikin juuri paljon matkustaessa vaatteiden muunneltavuus, yhdisteltävyys ja monikäyttöisyys on erittäin arvokas ominaisuus.
Itse toimisin varmaan niin, että työmatkoilla tarvittavat hellevaatteet olisivat selkeästi omassa osiossaan, jolloin koto-Suomessa ei tarvitse joulukuussa väistellä shortseja töihin lähtiessä. Miesten formaali pukeutuminen taitaa olla aika universaalisti puku (tai ehkä jopa frakki), se on sitten se mikä se on, heitetään laukkuun tarvittaessa.
Minä sovellan jonkinlaista kapselipukeutumista arjessani. Niinkuin moni muukin on kertonut, myös minulla n. 80% vaatteistani on käytössä ihan suvereenisti ympäri vuoden. Nämä vaatteet pysyvät kaapissani läpi vuoden ja muodostavat jonkinlaisen peruskapselin. Vuodenajan mukaan liikkuvat ainoastaan kepeimmät hellemekkoni, yhdet omistamani shortsit ja paksuimmat neuleeni. Suurempi hyöty minulle on juurikin siitä oivalluksesta, että tarvitsen arjessani kolmentyyppistä ei-vuodenaikariippuvaista kapselia: siistimpi työ/kotoapoistumiskapseli, sisävaatekapseli kotiin, ja ulkovaatekapseli kotiin (puutarhahommat yms). Juhlapuvut ovat kapselieni ulkopuolella, minulla on niitä tasan kaksi (tummempi ja vaaleampi) ja ne kaivan käyttööni tarvittaessa (harvoin).
Se mikä minulle on osoittautunut erittäin toimivaksi on se, että eri kapselit sijaitsevat eri paikoissa. Etenkin nämä ”puutarhavaatteet”, ne ovat käytännössä työkäytöstä poistettuja farkkuja ja paitoja, ja jos ne olisivat siistimpien vaatteideni joukossa, ne tukkisivat kaappini täysin sillä ne näyttävät pinossa edelleen samalta kuin siistimmät vaatteeni. Kapseliin kuulumattomat vaatteet pakkaan simppelisti kestokassiin vaatekaapin ylähyllylle.
Olen oikein tyytyväinen maltillisen kokoiseen ja ennen kaikkea omantyyliseen vaatekaappiini. Voisin hauskana juttuna kertoa, että minä olen todellakin pukeutunut koko viime talven töihin napsien vaatteita päälleni pimeässä makkarissa ilman suurempia ongelmia. Kaikki alusvaatteet, aluspaidat ja farkut ovat sopivia sekä sukkahousut ehjiä ja löytyvät omilta paikoiltaan. Sitten valitsen joko mekon rekiltä tai teen päätöksen kauluspaidan ja neuleen välillä. Kun vaatteita on maltillisesti, pystyn hyvin sokkonakin miettimään että haluanko tänään tumman vai vaalean, muhkean vai ohuemman yläosan.
Minä tykkäsin myös tuosta ajatuksesta, että kapseli voi olla muutakin kuin vuodenaikaan sidottu. Olen vähitellen ruvennut kasaamaan kotivaatekapselia, mikä ei olisi aiemmin tullut mieleenkään. Toisaalta tässä pois pakkaamisessa minua vähän häiritsee se, että siinä helposti unohtaa vaatteita. Että ai niin, tällainenkin oli. Ehkä sekin on ollut syynä sille, etten ole tykännyt pakata pois muita kuin sellaisia ihan selvästi väärän kauden vaatteita. Etenkin välikaudet kevät ja syksy ovat sellaisia, että käytössä voisi olla hyvinkin laaja määrä vaatteita.
Sivuhuomiona vielä, moni tuntuu kommenttien perusteella periaatteellisesti vierastavan tällaisia ulkoa tulevia määräilyjä missä joku kertoo sinulle montako vaatetta kaapissa saa olla. Minusta tällainen kapinahenki on vähän hassua, kaiken tarkoitushan on viime kädessä vain helpottaa omaa arkea. Blogin pohjana olevalla raflaavalla projektilla on oltava selkeät raamit (vaikkapa P333) mutta vaatteiden tarkka lukumäärä lienee itsessään sivuasia. Samoin kärjistäen pidän vähän hupsuna ajatusmallia että kapselipukeutuminen ei voi toimia, sillä äkillisen hautajaiskutsun saapuessa kesällä ei voi osallistua jos kapseliin ei tullut valittua yhtään tummaa vaatetta.
Olen yrittänyt luoda itselleni ranskalaista vaatekaappia, aiheesta löytyy blogeja, ja havainnut virheostosten vähentyneen. Pukeudun nyt 56-vuotiaana paljon paremmin ja jotenkin tyttömäisemmin kuin 90-luvun power suitin vuosikymmenellä. Erittäin kiinnostava esikuva on Ranskan presidentin puoliso Brigitte.
Brigitten pukeutumisessa on mielestäni kiinnostavaa se, ettei hänen tyylinsä ole erityisen naisellinen. Tykkään siitä.