Podcastimme on pitänyt hiljaiseloa kesän ajan, mutta alkaa nyt syksyn tullen jälleen pyöriä. Tässä uusimmassa jaksossa keskustelemme Katrin kanssa siitä, onko itse tehty aina paremmin tehty. Miksi Suomessa arvostetaan omin käsin tekemistä niin kovasti? Miksi itse tehty lanttulaatikko peittoaa aina kaupasta ostetun? Miksi on ihan normaalia, että tuleva morsian valvoo ilta toisensa jälkeen askartelemassa paikkakortteja häihin?
Huomatkaa, että en tuomitse itse tekemistä mitenkään! Mutta haluaisin kyseenalaistaa sen, onko itse tekeminen niin arvokasta, että sitä varten kannattaa stressata ja kasata itselleen ylimääräisiä paineita, etenkin silloin kun vaihtehtoinen kustannus ei ole merkittävän suuri.
Tuossa podcastin aikana unohtui mainita sellainen seikka, että eräs syy tähän lienee erilaiset kulttuuriset arvostukset. Meillä arvostetaan käsin tekemisen taitoa, amerikassa arvostetaan rahaa, sitä ettei joudu tekemään itse. Tässä on ainakin yksi merkittävä ero. En tiedä voiko saksalaisten ystävieni mielipiteitä yleistää koskemaan koko yhteiskuntaa vai oliko kyse vain yksilöiden mielipiteestä, mutta he puolestaan arvostivat monissa asioissa tehdasvalmisteisuutta sen vuoksi, että se takasi tasaisen korkean laadun verrattuna itse tehtyyn, joka saattaa joko onnistua tai sitten epäonnistua.
Mitä mieltä olette? Arvostetaanko meillä itse tehtyä enemmän kuin muualla? Miksi?
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Katrin isoäiti tuskin oli mikään poikkeus tuossa pulla-asiassa, vaan kyse on nähdäkseni sukupolvierosta, eli siitä, mikä on ollut ”normaalia” eri aikoina. Vanhemmille sukupolville itse tekeminen ja itse leipominen on ollut se arkinen tapa ja jopa ainoa vaihtoehto, kun valmistuotteita ei ole ollut saatavilla tai ne ovat olleet kovin kalliita. Siksi näille vanhemmille sukupolville se kaupasta ostettu pulla on jotain epätavallista ja harvinaista herkkua ja siksi juhlavaa ja hienona pidettyä. Kun taas sitten nykysukupolville kaupasta valmiina ostaminen on helppoa, arkista ja tavallista, sellaista mihin kuka vain pystyy – kun taas itse tekemisestä on tullut luksusta, merkki siitä että on aikaa ja taitoa ja siksi sitä pidetään hienona ja arvostettuna.
Tässä on varmasti järkeä. Itse tekeminen kieltämättä on luksusta silloin, kun kaikki eivät enää ”automaattisesti” osaa sitä, vrt. sukan kutominen nyt ja 50 vuotta sitten.