Pohdin tänään sitä, miksi on niin vaikeaa tehdä asiat nyt eikä joskus viikkoja myöhemmin. Olen hyvin taitava vitkastelija, vaikka tiedän ihan hyvin, että siitä seuraa vain hankaluuksia arkeen. Tässä jaksossa
- mietin mistä vitkastelu johtuu
- mitä hankaluuksia siitä seuraa
- millaisia ajatusharhoja liittyy siihen, että lykkää tehtäviä
- miten vitkastelu aiheuttaa sotkua
- miten elämäni helpottuisi, jos tekisin kaikki heti enkä vasta joskus myöhemmin
Podcastin kesto on noin 20 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen. Olen jokaisesta tähdestä kiitollinen 
Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Uusin jakso on aina ylimpänä.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Asioiden välittömällä hoitamisella on toki valtavasti etuja, mutta ilmeisiä syitä vetkuttelulle on paljon. Esimerkiksi täydellinen leipiintyminen toistuviin velvoitteisiin, ja varmasti monet aiemmat kokemukset siitä kuinka ”pikku juttu, menen ja hoidan” on osoittautunut hirveäksi, pitkittyneeksi koettelemukseksi. Toisaalta jos ei ole sopivaa momentumia, itsensä pakottamiseen ja ”käynnistymiseen” menee huomattavan suuri osa asian hoitoon kuluvasta energiasta.
Riittävän sinnikkäässä lykkäämisessä voi olla sekin mahdollisuus että asioiden hoitamiselta välttyy kokonaan – ne jäävät kokonaan tekemättä ja aiheuttavat seurauksia, tai sitten eivät. Tai ”parhaassa tapauksessa” ehkä joku muu huokaisee syvään ja hoitaa asian.
Mietin tämän podcastin aikana samaa kuin viimeksi kun käsittelit muistoesineitä – ovatkohan nämä erityisesti naisten juttuja? (Lasten) vaatehuoltoon ja kodinhoitoon liittyviä metatöitä, ja muistoesineiden säilyttämisiä. En siis kritisoi sitä vaikka nämä olisivat sukupuolittuneita asioita, mutta pohdin asiaa. Taipumus vetkutteluun ei tosin todellakaan ole naisten yksinoikeus 🙂
Hyvää pohdintaa. Osut varmasti oikeaan. Tuo että joku muu hoitaa, on näissä omissa tapauksissani turha toivo, koska kukaan muu ei edes tiedä, että jotain pitäisi hoitaa. Ellen siis erikseen sano että tämä pitää tehdä. Meillä minä olen pääasiallisessa vastuussa kaikessa lastenvaatteisiin liittyvässä, ja tietysti tämä liittyy myös omiin standardeihin. Ei niitä kenkiä tietenkään olisi pakko puhdistaa, mutta minä haluan pakata kesäsäilöön vain puhtaita vaatteita. Joten tavallaan itse aiheutettua tämä on!
Uskoisin, että nämä asiat ovat tyypillisesti naisten vastuulla. En tiedä ainuttakaan miestä, joka hoitaisi lastenvaatteiden kirppisrumbaa tai korjaisi rikkinäisiä vaatteita. Epäilemättä sellaisia on, mutta en vain tunne yhtäkään, en edes sellaisissa perheissä, joissa kotityöt muuten menevät suunnilleen tasan. Minusta tuntuu, että myös muistojen säilyttäminen on nimenomaan naisten intresseissä. Meillä puoliso kyllä haluaa säilyttää juttuja, mutta minä teen lopulta päätöksen mitä ja miten säästetään. Mutta miehet varmasti vetkuttelevat heidän vastuullaan olevissa jutuissa. Juuri tuossa katsoin kun naapuri vihdoin vaihtoi kesärenkaita, mikä näin kesäkuun kynnyksellä onkin ihan paikallaan 🙂
Mulle on toiminut noissa tahravillapaidoissa, että laitan puhdistettavan paidan suihkun hengariin. Suihkuun mennessä, joudun kohtaamaan paidan ja silloin tahra tulee poistettua, koska vaihtoehto olisi, että joutuisin siirtämään hengaria. En väitä, että joka kerta olen yhtä säntillinen, mutta on kuitenkin nopeuttanut toimeen tarttumista 🙂
Mä oon ottanut näihin sellaisen positiivisen lähestymistavan. Tiedän että siitä tulee hyvä fiilis kun homman saa tehtyä ja oikeassa mielentilassa se on siis kivaa. Ihan suosiolla siis odottelen hyvää hetkeä jolloin asioiden hoitaminen tuntuu kivalta. Sellainen itsensä piiskaaminen tekee mulle ainakin asioista vaan turhaan epämiellyttäviä.
Harvoin myös asioilla on oikeasti kiire tulla tehdyksi. Sen luo useimmiten ihan itse omassa päässään.
Keskeneräisille asioille meillä perustettiin myös oma iso laatikko. Ei loju enää pitkin kämppää ja voi rauhassa odotella hyvää hetkeä.
Mulla on lapsuudessa kaikki ollut pakko ja ”pitää” ja syyllistämistä. Äiti myös teki marttyyrina kaiken lopuksi itse. Olen sen takia joutunut käytännössä itse opettelemaan saamaan aikaiseksi asioita ja tuo pakko ja syyllistäminen saa mut edelleen vaan jättämään kaiken tekemättä. Tää positiivinen suhtautumistapa on tehnyt elämästä mukavaa siitä huolimatta että saan aikaiseksi niitä ”ikäviä” hommia.
Nytkin talvivaatteet odottaa naulakossa pesua ja kaappiin laittamista mutta ei stressaa yhtään, päinvastoin odottelen vaan innolla koska olis sopiva hetki kun tulee niin kiva fiilis sitten kun ne on laitettu. Ja kun se on kivaa niin mielellään järjestän aikaa asioiden hoitamiselle.