Olin kesäkuun lopussa auttamassa kavereita muutossa, ja sen innoittamana kävin heinäkuun aikana omaakin kotia läpi turhaa tavaraa etsien. Jälleen löytyi vaikka mitä. Tämä kesä on itse asiassa ollut oikein hyvä tavaroiden raivaamisen näkökulmasta. Ensinnäkin se meidän uusi pikkuinen mökkitupa on imenyt itseensä ihmeellisen määrän vanhoja tavaroita. Tilaa on siis tullut kotiin lisää ihan siitä syystä, että tavaroita on viety mökille.
Olen silti tehnyt ihan oikeitakin poistoja, siis sellaisia missä tavara siirtyy lopullisesti joko roskiin tai kierrätykseen. Hämmästyttävän paljon on taas löytynyt roskaa:
- vanha lelujunan vaunu, ei yhteensopiva minkään sarjan kanssa
- Pahvisia ”puita”, leikkiin tarkoitettu, ei koskaan leikitty
- Lelun ja elektronisen kuumemittarin pakkaukset
- Tunnistamattomat tarrat (?) ja lippulappusia
- 4 vanhaa pakasterasiaa, rikkinäisiä, kansineen
- muita parittomia muovikansia ja rasioita
- kolmet vanhat syömäpuikot
- Teepannun rikkinäinen kansi
- Tyhjä soijapullo
- Jonkun laitteen harja (?)
- pieni nostalginen tarjotin (rikki)
- purkki kikherneitä
- kevätrullien valmiskastike
- 2 pikkupulloa kosmetiikalle
- Lääkekaapista 3 vanhentunutta lääkettä (vein apteekkiin)
- siivoussieni
- lääkemitta
- tarpeettomia papereita
- rikkinäinen patalappu
Aikamoinen määrä sälää! Kaikkea tällaista löytyy kaapeista ja laatikoista, kun perusteellisemmin alkaa penkoa. Näiden lisäksi olen vienyt myös pienemmän pussillisen vaatteita Fidalle. Kun vuosi sitten pelasin minimalismipeliä, suurin osa poistoista oli tällaista roskikseen luokiteltavaa roinaa. Moni sitä ihmetteli, että miten tuollaista voi olla niin paljon, ja tavallaan sitä ihmettelee itsekin. Mutta ainakin minulla on taipumusta unohtaa erilaisia tavaroita, joita olen ottanut säästöön tulevaisuuden varalle. Kuten nyt vaikka tuollainen pieni lasinen soijapullo, jonka olen säästänyt sillä ajatuksella, että täytän sen ehkä myöhemmin uudelleen. Mutta olen todennut, että en ikinä täytä, ja niinpä pullo meni lasinkeräykseen. Joskus menee aikaa, että huomaa ettei tavaralle olekaan sittenkään käyttöä.
Kaikkea tällaista ihmeellistä sälää löytyi keittiön laatikoista. Heitin pois.
Tämä kesä on ollut erinomainen myös lasten lelujen ja vaatteiden kierrätyksen suhteen. Ensinnäkin sain ison muovilaatikollisen pieniä vaatteita eteenpäin sukulaislapselle, kun vihdoinkin päästiin tapaamaan rajoitusten poistuttua. Lisäksi lapset innostuivat karsimaan pehmoeläimiä, joita kertyikin iso kassillinen. Nyt pitäisi enää keksiä, mitä niille tehdään. Minne voi viedä kassillisen pestyjä, siistejä pehmoja? Pehmoja on edelleen enemmän kuin kukaan niitä voi oikeasti tarvita, mutta en jaksa taistella. Hyvä jos edes näistä muutamista maltettiin luopua. Lisäksi karsin vinon pinon palapelejä ja muita pelejä, jotka olivat jo meidän muksuille liian lapsellisia. Oli mukavaa antaa pelit eteenpäin uusia lapsia ilahduttamaan. Lisäksi pelien laatikot ovat aika isoja, joten niiltä vapautunut tilakin oli tervetullut.
Heinäkuussa poistuneet tavarat voi siis laskea kymmenissä, vaikkakin jos jokainen vaatekappale laskettaisiin erikseen, niin poistoja tuli varmasti yli sata. Yhdessä mökille vietyjen tavaroiden kanssa tämä raivaus on pitkästä aikaa tuottanut ihan konkreettista lisätilaa sekä kotiin että vintille. Mahtavaa!
Oletteko te raivanneet loman aikana?
Facebookin roskalava-ryhmässä aina välillä joku kaipailee pehmoleluja lemmikeille. Ja kirpparilta meille päätynyt pehmoleluja (lähinnä muumeja).
Täytyykin varmaan liittyä. Lapsi voisi pitää omaa kirppispöytää seuraavalla pihakirppiksellä ja yrittää kaupata näitä. Kiitos vinkeistä.
Olen siivonnut kaappeja ja varastoja pikkuhiljaa keväällä ja kesällä. Mikään paikka ei ole ollut kauheassa kaaoksessa, mutta… Tänään ajattelin siirtää osan kansioista toiseen paikkaan, kun en ole ollut aivan tyytyväinen siihen, miten saan paperit helposti kansioihin. Availin kansioita, joissa on opiskelumaterialia ja käyttöohjeita ja lopulta tyhjensin ainakin kolme isoa kansiota kokonaan ja muistakin lähti tarpeetonta paperia. Voi valtava, miten tyytyväinen olen. Nyt tarpeelliset mapit ovat helposti saatavilla ja esim.reijitin on lähellä. Aiemmin olen saanut vietyä kasapäin vaatteita ja muuta itselle tarpeetonta kirppikselle tai hyväntekeväisyyteen. Arki helpottuu, kun saa esim. tärkeän paperin heti kansioon. Jos ensin pitää nostaa muita kansioita pois tieltä, niin kynnys asian tekemiseen heti kasvaa. En haluaisi välivarastoida mitään, vaan kaikki heti oikealle paikalle.
Turhasta paperista eroon pääseminen on todella keventävä tunne!
Olen raivannut jonkun verran. Edellisestä paperipinojen läpikäynnistä oli jo toista vuotta, joten oli jo aikakin. Nurkkia on hyvä käydä välillä läpi, sillä vaikka uutta tavaraa tulee rajallisesti, sitä kuitenkin tulee. Sellainen ajatus tässä on pohdituttanut, että olemmekohan me innokkaimmat raivaajat kerrostalojen asukkaita. Jos tilaa ja säilytystilaa olisi runsaasti, riittäisikö vähempi raivaaminen ja jos, niin täyttyisivätkö ne isot tilat jossain vaiheessa?
Tuo on hyvä havainto, ja voi hyvinkin pitää paikkansa. Omakotitaloissa, ainakin sellaisissa vanhemmissa, tuntuu olevan loputtomasti koloja ja nurkkia ja kellareita ja vinttejä, jonne voi laittaa ”talteen” kaikkea, mistä on vaikea hankkiutua eroon. Ihan konkreettisesti tietysti mitä enemmän neliöitä, sitä enemmän voi omistaa ja säilyttää tavaraa. Toisaalta kerrostalossa on vähemmän sellaisia neliöitä, jonne voi piilottaa tavaraa pois silmistä, toisin kuin omakotitaloissa. Ehkä me kerrostaloasujat raivaamme siksi useammin. Vai raivaammeko?
Asun omakotitalossa ja vähempi raivaaminen riittää tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta se on kamalaa kun huomaa ettei edes autotalliin ja varastoihin enää mahdu mitään. Se se vasta hirveä projekti onkin!
Olen vierestä seurannut tällaisia tilanteita. Aika moni autotalli on täytetty tavaralla, ei autolla 🙂 Tämä lienee maailmanlaajuinen ilmiö.
Meillä uitiin kesällä asiassa vastavirtaan ja tyhjennettiin omakotitalon autotalli autolle. 😊 Ei se täpötäynnä ollut muutenkaan, mutta meillä on suurperhe ja vähintään polkupyörät on säilöttävä muualla kuin taivasalla. Itse siis omakotitalon asukkaana siivoan kuin kerrostalon asukas. Mutta säännöllistä huomiointia ja työtä se vaatii, koska suurperhe. Vaikka ei ostelisi turhaa, väkisinkin poistoa kertyy.
2017 raivasin viimeksi. Nyt heinä-elokuun vaihteessa innostuin uudemman kerran raivaamaan. Nyt lähti kovasti tavaraa ja jäljelle jääneille löytyi paikat. Muutama komero odottaa vielä raivaamista.