Tässä uutisessa kerrotaan kahdesta nuoresta suomalaisesta naisesta, jotka ovat keksineet muovia vastaavan materiaalin, joka on silti biohajoavaa. Tässä on kaikki kohdallaan! Tätä pitäisi hehkuttaa enemmänkin. Toivon sekä keksijöille että tuotteelle runsaasti rahoitusta sekä muutenkin kaikkea hyvää, juuri tällaisia innovaatioita maailmassa tarvitaan. (IL)
MeNaisten toimittaja on kirjoittanut pitkän jutun siitä, miten jokainen voi vähentää muoviroskaa omalta osaltaan. Jutussa on paljon käytännöllisiä vinkkejä, joita voi noudattaa sekä sitten pari vähän vähemmän käytännöllistä. Mietin kuitenkin esimerkiksi ruokien pakkausmateriaaleja: Helsingissä sekajäte poltetaan energiaksi. Jos siis ostaa vaikka jauhelihan irtomyynnistä ja se pakataan paperiin, se poltetaan samoin kuin tiskistä ostettu muovipakkauskin. Onko tässä hirveästi eroa? Ostan jugurttini voittopuolisesti pahvipakkauksissa, mutta koska tyhjien tölkkien peseminen on työlästä, laitan ne sekajätteeseen enkä kartonkikeräykseen. Tässä suhteessa en näe eroa muovin ja pahvipakkauksen välillä. Tässä on tietenkin sellainen kohta, jossa pitäisi taas itse ryhdistäytyä.
Eilisen jäljiltä lienee monet olohuoneet pullollaan ruusuja. Nämä vinkit ovat peräisin äitienpäivältä, mutta uskoisin että ruusun näkökulmasta on ihan sama, onko kyseessä äitienpäivä vai valmistujaisjuhlat. Näillä vinkeillä saa ruusut kestämään, jutun mukaan vaivaa nähden jopa pari viikkoa. (YLE)
Jep, hyvä keksintö tuo biohajoava muovin korvike.
Valitettavasti ko. ”nuorilta” yrittäjiltä puuttuvat käytöstavat. Eivät nimittäin vastaa sähköpostiin liittyen itse laittamaansa rekryilmoitukseen. ”Kevyet mullat” siinä suhteessa tälle yritykselle…ei anna kovin hyvää kuvaa ainakaan minun silmissäni, jos ei tällaisia asioita osata hoitaa asiallisesti.
Ääh, onpa todella tylsää! Yrityksen maine koostuu monista jutuista, ja tällaiset tiedot väistämättä heikentävät mielikuvaa, vaikka tuote olisi briljantti.
Välillä muovin välttäminen ja kierrätys menee meidän perheessä hyvin, välillä tulee takapakkia senkin edestä. Kaupan muovipusseista ollaan siinä määrin luovuttu, ettei niitä löydy kuin muutama koko talosta. Hevi ostaston vihannespusseja tulee myös vähemmän sen jälkeen kun hommasin pari kestohedelmäpussia. Lisäksi tapaan ottaa vanhoja pusseja kaapista uusiokäyttöön kauppaan mukaan (jos niitä kotoa löytyy). Eniten muovia tulee liha, leikkele, juusto- yms paketeista. Sekä pikarijogurteista joita en itse osta mutta en osaa kieltää lapsia niitä ostamasta jos haluavat. Ja mies kauppareissulla ei hirveästi mieti muovin välttämistä, esim. hevi-osastolla on paljon vaihtoehtoja joita voi ostaa joko irtomyynnistä tai valmiiseen muovirasiaan pakattuna (esim. nektariinit).
Tuorekelmupaketin vein kerran töihin kun sitä tarvittiin läksiäisiin ja unohdin sinne muutamaksi kuukaudeksi, hyvin pärjättiin ilman joten jatkossa en aio ostaa tuorekelmua.
Siltkin kaukana ollaan muovittomuudesta, mutta sitä mukaa kun sitä yrittää vähentää niin aina löytää uusia osa-alueita joissa voi parantaa tapansa.
Minä kuvittelin, että kesään mennessä meidän muovikassit olisivat myös jo lopussa. Vaan eivät ne ole vieläkään. En oikein tajua mistä se johtuu! Joku niitä meille kantaa, ja se en kyllä etupäässä ole minä. Ainoa poikkeus oli matka, jossa ei ollut juuri valinnanvaraa.
En myöskään tykkää vihannesten muovipakkauksista. Ostan aina irtomyynnistä, jos vain mahdollista, mutta aina se ei valitettavasti onnistu. Kurkut ovat muovikuoressa, tomaatit rasioissa ja viinirypäleet samoin. Tuorekelmua käytän jonkin verran, mutta sitä en koe ongelmaksi, sen verran vähän käyttöä on. Sen sijaan juuri nuo yksittäispakatut hedelmät ynnä muut rasittavat enemmän. Tähän pitäisi kyllä taas itsekin keskittyä enemmän.
Muovipakkauksen ja pahvipakkauksen ero sekajätteenä on mielestäni siinä, että puu on uusiutuva luonnonvara, mutta öljy loppuu jonain päivänä.
Kauppakassien käyttöä roskapusseina mitataan aina rahassa. Ruokakauppojen muovipussit on kuitenkin usein tehty kierrätysmuovist, kun taas se roskapussirulla on tehty uusista raaka-aineista. Kumpi siis säästää paremmin luontoa? Kerran käytettävä uusi roskapussi vai ainakin kahdesti käytettävä kierrätysmuovipussi?
Onko noin, että ostetut pussit on aina uudesta raaka-aineesta tehty? Jos on, niin silloin monta kertaa käytetty kierrätysmuovikassi on kyllä parempi vaihtoehto.
Muoviakin voidaan tehdä uusiutuvasta raaka-aineesta ihan täysin. Me Naisten -esittämän jutun pakkaus on itse asiassa juuri puukuidun ja uusiutuvan, mutta täysin teollisen polylaktidin (=muovi) yhdistelmä. Hyvin se tarinana ihmisiin uppoaa, mutta aika lailla on enemmän tarinaa kuin uusi keksintö tai parempi pakkaus, saati jokin merien pelastus.
Hyvä tarina on aina osa hyvää bisnestä 🙂 Mutta toisaalta, jos tätä voidaan valmistaa niin, ettei uusiutumattomia luonnonvaroja tarvitse käyttää, onhan se edistystä entiseen. Siis jos tuo muoviosa on kierrätettyä materiaalia?