Nyt on hyvä idea! Ruokakauppias torjuu ruokahävikkiä pakkaamalla nuhjaantuneet mutta täysin käyttökelpoiset hedelmät euron laatikoiksi. Menevät kuulemma kuin kuumille kiville, enkä ihmettele. Jos hieman ruskeaa väriä ottanut banaani on siellä priimojen joukossa, eihän sitä kukaan poimi koriinsa. Mutta jos sama banaani on muiden vastaavien tuotteiden kanssa puoli-ilmaiseksi tarjolla, se muuttuu välittömästi houkuttelevaksi. Minusta tämä idea on loistava: hävikki pienenee merkittävästi, tarkanmarkan kuluttaja tekee todella edullisia löytöjä, eikä kauppias tee yhtään enempää tappiota kuin ennenkään, sillä aiemmin hedelmät olisivat menneet roskiin. Lisää tällaista! (IS)
Jos haluat oikein syväpuhdistaa kotisi, tässäpä lista josta voi hakea innoitusta. Ilta-lehti listaa ”ammattisiivoojan” vinkkejä paikoista, joita ei tule puhdistettua kovin usein. Listalta löytyy kaikenlaista, kaukosäätimestä verhotankoihin. Jälkimmäinen saattaa kerätä pölyä, mutta kaukosäädin on varmasti pahempi pöpöpesä.
Tässä Hesarin artikkelissa pohditaan, ruokkiiko epäjärjestys luovuutta ja johtaako tiukka järjestys puolestaan kapeampaan ajatteluun. Kun tätä artikkelia lukee, tuntuu siltä että pieni sotku on hyvästä, mutta liika ei. Eli miten sitä sitten osaisi kulkea juuri sopivan sotkun rajalla… Minusta ongelma on vähän siinä, että jos pieniä sotkuja ei ajoissa siivoa, seuraava vaihe on iso sotku, jonka taas en usko johtavan erityiseen tuotteliaisuuteen. Toisaalta olen kyllä samaa mieltä siitäkin, että hyvin tarkan järjestyksen pitäminen lähinnä sitoo resursseja, eikä välttämättä paranna elämänlaatua.
Voi miten ihana tuo hedelmäuutinen. Ruuan poisheitto saa minut aina näkemään punaista, vaikka osaltani olen tietysti mukana tässä prosessissa sillä en minäkään mustuneita banaaneja valkkaa priimojen joukosta. Tällä tosin torjun kotini ruokahävikkiä, joka onneksi on melkein minimissä, vaikka pieniä vahinkoja edelleen sattuukin.
Tuo mustavalkoinen sotku=luovuus -ajattelu taas ärsyttää minua. Vastakkain voisi kärjistää että ei kai elämänhallinnan puute tee ihmisestä vielä luovaa. Minusta on aivan eri asia pitää asiat/tavarat järjestyksessä kuin siivota ja järjestää koko ajan. Tai pikemminkin niin että jos on jatkuva tarve järjestää niin ehkä rutiini ja järjestys eivät ole alunperinkään kovin tehokkaalla tasolla.
Ehkäpä kyse on sitten sitä mitä ”lievä epäjärjestys” tarkoittaa. En mitenkään osaa pitää epäjärjestyksenä sitä, että meneillään olevaan projektiin liittyviä papereita on pinossa pöydällä tai että kaikki kynät ovat yhdessä laatikossa sekaisin. En kai ole sotkuinen jos neuloessani minulla on lankapussi vieressäni sen sijaan että käyn vaihtamassa uuden värin joka kerta lankavarastolla? Siitä olen tietysti samaa mieltä että jos järjestelystä tulee itseisarvo ja aikaa kuluu enemmän järjestyksen ylläpitoon kuin mitä sillä säästää itse hommassa, niin silloin mennään metsään. Mutta eikös juuri tämmöisen selättämisessä arkijärjessä olekin kyse!
Ylipäätään ihmisten luokittelu siisteystason mukaan kovin jyrkästi, on minusta vähän arveluttavaa. Erittäin siisti ihminen voi olla erittäin luova, erittäin sotkuinen ihminen voi olla vain sotkuinen, eikä mitenkään erityisen luova. Minusta se kertoo enemmän siitä, millaisessa ympäristössä ihminen viihtyy. Oletan, että esimerkikis kirurgien pitää kyetä työssään luovaan ongelmanratkaisuun, mutta työstä ei tule mitään ellei tavarat ole tiukassa järjestyksessä.
Samaa mieltä, kokemukseni mukaan sotku ei mitenkään korreloi minkään hyvän kanssa. Mitähän se paljon puhuttu luovuus on? Eivätkö kodin järjestyksessä pysymiseen liittyvät oivallukset ole luovuutta.
Asuin nuorena Haukilahdessa, jossa paikallinen lähikauppa myi nahistuneelt hedelmät tarjouslaarissa, ainakin oma perheeni hyödynsi näitä tarjouksia ennen kaikkea siksi, että haluttiin pienentää hävikkiä.
Tämä saattaa olla taas sellainen kysymys, että naisten harrastama ”arkipäivän luovuus” on jotenkin vähäpätöisempää kuin Suuri Taide tms. Olen samaa mieltä siitä, että jos aikaa menee hirveästi siihen että pitää jostain todella monimutkaisesta arkistointisysteemistä, se ei välttämättä palvele tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Tuli vielä mieleeni että ainakin Ison Omenan Prismahan myy (myi?) vähän vänkyröitä tomaatteja edullisemmin nimellä ”toisenlaiset tomaatit”. Muistaakseni kurkkuja ja muitakin on tarjolla. Niitä on pakko ostaa jo symppiksen nimenkin takia, mutta ne eivät siis ole edes oikeastaan nahistuneita, ainoastaan hassun muotoisia tai erityisen pieniä yms. Tämmöisen soisi leviävän laajemminkin kaupankäyntiin.
Ihana! Minäkin ostaisin toisenlaisia tomaatteja ihan vaan periaatteesta!
Ihan just tänään kaupassa tomaatteja ottaessani mietin alelaaria hevi-osastolle. Vähän kuin ”eiliset kahvileivät” -periaatteella voisi myydä pussitettuna..?
Olen törmännyt käytäntöön myös Hakaniemen torilla, jossa on myynnissä sellaisia euron pusseja. Niissä on läpinäkyvässä muovipussissa eurolla sekalaisia vihanneksia, kuten salaattia, sipulia, porkkanaa ym. Kaikki käyttökelpoista. Olen niitä aina silloin tällöin ostanut.