Tässä artikkelissa mietitään ja lasketaan, kuinka monta kappaletta mitäkin tavaraa ihminen tarvitsee. Nämä laskutoimitukset ovat mielestäni aina kiehtovia. Jutussa annetaan esimerkiksi sellainen, että miten monta asua eli erilaista yhdistelmää saa tietystä määrästä vaatteita. Ongelmana tässä on, että nämä yhdistelmät ovat kuvitteellisia, ja vaikka lopputulos olisikin laskennallisesti miljoonia, niin käytännössä niin ei ole. Esimerkiksi sortseja ei voi yhdistää kovin monen eri vaatteen kanssa, ja sama koskee muitakin kausivaatteita. Todellisuudessa yhdistelmien määrä on paljon rajallisempi. Lisäksi minusta asu, jossa on samat housut, paita ja kengät mutta erilainen huivi kaulassa, ei varsinaisesti ole uusi asu, vaan ainoastaan variaatio ensimmäisestä, eikä erilainen huivi tee asusta esimerkiksi sopivaa johonkin erilaiseen tilaisuuteen. Tämä kaikki on tietenkin nipotusta – jutun ydinhän on siinä, että pärjäämme paljon vähemmällä kuin kuvittelemme. Mutta tämä osoittaa sen, miksi tietynlainen laskeminen on turhaa, ja järkevämpää on keskittyä siihen, että tavarat mahtuvat niille varattuun tilaan, olipa lukumäärä mikä tahansa. (MTV)
EDIT: Edellisen jutun luvut ovat aivan hassuja, eivätkä pidä paikkaansa. Rinnan esimerkissä vaatekokonaisuuksia tulee reilut 600, ei yli kuutta miljoonaa. Ilanaa ei ilmeisesti ole haastateltu tähän lainkaan, vaan toimittaja lainaa hänen kirjaansa.
Ammattijärjestäjä Eveliina Lindell antaa järkevät perusohjeet siihen, kuinka karsiminen ja tavaroiden hallinta saadaan alkuun. Hyvä vinkki on mm. varautua ennalta siihen, tarvitseeko esimerkiksi kanto- tai kuljetusapua, jotta tavarat saadaan todella ulos talosta. (Pirkka)
Tässä konmari-vaikutteisessa artikkelissa toimittaja on ratkaissut omien puolipitoisten vaatteidensa ongelman. Hänen suurin oivalluksensa on itse asiassa se, mitä vaatteita ei edes tarvitse pestä. Olen periaatteessa samaa mieltä, että farkkuja on turha heittää koneeseen ennen kuin ne ovat oikeasti likaiset, esim. kurassa tai muuten tahraiset. Mutta en mielelläni laita niitä takaisin kaappiinkaan putipuhtaiden joukkoon. Niissä on kuitenkin pölyä ja muuta kuonaa, joten säilytän käytettyjä farkkuja omalla tuolillaan. Tosin minulla on aktiivikäytössä vain kahdet farkut, joten tämä ei ole sikäli ongelma. Jos kierrossa olisi esimerkiksi kahdeksan paria, tilanne olisi varmasti erilainen.
Toi Rinna Saramäen esimerkki on laskettu täysin pieleen, kuka sitten laskenutkaan…
Noh, onhan 625 lähes sama asia kuin 6,25 miljoonaa, eiksjeh?
Tuossa artikkelissa puhutaan kyllä miljoonista.
Juu, mutta se Saramäen esimerkki pitäisi olla 625 (koska 5^4=625) Niihin miljooniin päästään sitten siinä Aallon kuvaamassa tapauksessa, missä on 50 kpl kutakin vaatetta
Koomisinta on, että artikkelin lopussa lukee, että sitä on korjattu. Eli siis korjattu luku oikeasta vääräksi. Ikään kuin toimittaja ei itse osaisi lainkaan laskea. 😀
Haluan kyllä huomauttaa, että MTV on keksinyt minun laskelmaani muutaman nollan lisää, Hyvän mielen vaatekaapissa lukee (sivulla 146) ”Jos omistat vaikkapa viisi alaosaa, visi yläosaa, viidet kengät ja viisi asustetta, niistä saa jo 625 erilaista kokonaisuutta!”.
Argh, en keksi mistä lähettää palautetta artikkelista – en haluaisi, että kaikki jutun lukevat pitävät minua täysin matemaattisesti vajaakykyisenä.
No onpa tuossa nyt oiottu mutkia (mua ei ole haastateltu juttuun, muuten olisin korjannut asian). Lainaan siis Rinnan laskelmaa hieman pilke silmäkulmassa Paikka kaikelle kirjassa ja sovellan sitä Kuningaskuluttajan kyselyn keskiarvovaatekaappiin, jossa oli 280 vaatetta. Jos se koostuisi siten, että yllämainittuja vaatekappaleita olisikin viiden sijasta 50, lopputulos olisi yli 6 000 000 yhdistelmää. Taroitus on vähän herätellä ihmisiä.
– Ilana / Paikka kaikelle
Erikoista sekoilua toimituksessa. Lukija jää tosiaan epätietoisuuteen, että mitähän tässä on lopulta ajettu takaa. Toivottavasti virheet korjataan selvyyden vuoksi.
Kohtuullisen kokoisestakin vaatekaapista saa ällistyttävän määrän erilaisia vaateyhdistelmiä, jos vaihtelua kaipaa. Tietysti vaihtelevat asun osat pitää valita mahdollisimman toimiviksi. Jos Jennin esimerkin mukaan on sama t-paita, housut ja kengät, mutta beigenharmaan huivin vaihtaa harmaanbeigeksi, asu ei tosiaan merkittävästi muutu. Sen sijaan jos yhtenä päivänä on housut, paita ja kengät, sekä olkinen lierihattu pitsinauhalla, ja seuraavana muuten sama, mutta lierihatun sijaan niiteillä korustettu nahkaliivi, niin vaikutelma muuttuu huomattavasti.
Olet Rinna oikeassa, mutta tuo vaatii sellaisia stylistin taitoja, joita ainakaan minä en ole vielä itsestäni löytänyt 😀
Kriittinen juttu onkin selvittää itselleen, että jos kaipaa vaihtelua, sitä ei saa ostamalla vielä toisen tai kolmannen harmaanbeigen huivin. Aidosti vaatteiltaan vaihtelua kaipaavan ihmisen vaatekaappi kannattaa suunnitella niin, että toisistaan poikkeavat asukokonaisuusvaikutelmat saa maksimoitua. Usein minusta kyllä tuntuu, että vaihelunhalua käytetään synonyyminä shoppailunhalulle – ei tietysti aina, mutta vaihtelunhalu putkahtaa keskusteluun vähintään yhtä usein vaatteiden ostamisesta kuin niiden käyttämisestä puhuttaessa. Enkä nyt tarkoita siis sinua!
Aina otetaan pointiksi se, miten vähällä loppujen lopuksi pärjäisi, mutta onhan se nyt hemmetin tylsää jauhaa menemään koko ajan niillä samoilla vaatteilla. Mua ainakin alkaa jo talven mittaan sieppoa aina se sama untuvatakki, jos on vähänkin pidempi pakkasjakso, eikä tarkene muilla talvitakeillaan. Tätä ongelmaa ei tosin tänä talvena ole ollut. Samoin en voi käsittää, miten joku saa hoidettua kaikki tilaisuudet ja menot yhdellä ja samalla käsilaukulla. Voisinhan minäkin toki konmarittaa ne lukuisat käsilaukkuni, mutta en vaan näe mitään syytä luopua niistä ainoastaan siksi, että vähemmälläkin pärjäisi. Minusta ei kyllä saa minimalistia tekemälläkään, koska olen niin äärettömän vaihtelun haluinen. Silti haluan järkeistää ostotottumuksiani ja pitää kirjaa hankinnoistani, koska se on mielenkiintoista.
Tiettyyn pisteeseen asti ymmärrän vaihtelunhalun. En itsekään haluaisi sellaista vaatevarastoa, jossa kaikki sointuu täydellisesti toisiinsa. Joinakin päivinä haluan täysmustaa, toisina keltaiset housut ja punaisen paidan.
Mietin kuitenkin sitä, että jos vaihtelunhalu on suurta, onko kierto vaatekaapissa vilkas? Eli poistuuko sieltä toisesta päästä, jos toisesta päästä tulee jatkuvasti uutta? Nimittäin jos ei poistu, niin ainakin minulla loppuu tila kesken. Sitten mietin vaihtelunhalua siinä mielessä, että onko kyse vaihtelusta vai uutuudenkaipuusta? Nämä ovat eri asioita, eikö niin? Jos omistaa kaksi erilaista untuvatakkia, ja pitää niitä vuoropäivinä, niin vaihteluahan on runsaasti. Eli onko kyse kuitenkin siitä, että tekee mieli uusia vaatteita?
Olen saanut raivattua vaatekaappini parissa vuodessa sille tolalle, että sieltä ei oikeastaan poistu enää mitään. En viitsi väkisin heittää enää mitään pois pelkästä vähentämisen ilosta, Vaatteet on käyty niin moneen kertaan läpi, että nyt vaan keskityn käyttelemään niitä siellä jo olevia tarkoin harkittuja vaatteita. Mitään oleellista tarvettakaan ei ole, joten varmaan aika helposti menee tämä vaatteiden ostolakkovuosi. Muistin eilen, että minulla on kevääksi 3 trenssiäkin, joten kevättakkiakaan en osta.
Joku varmaan nyt miettii, että mihin tarvitaan 3 trenssiä. No siihen, että ne ovat eri värisiä; musta, kameli ja roosa. Laukut sen sijaan tulevat olemaan se kompastuskivi tässä ostolakossa.
Mulla on ihan sama systeemi eli puolipitoiset vaatteet on tuolilla sängyn vieressä. Mies siitä aina välillä valittaa että vaatteet pitäisi olla kaapissa, sen oma vaatekaappi on sitten sen näköinen että minä en pysty sanomaan mitkä vaatteet on puhtaita ja mitkä puolipitoisia, kaikki samanlaisessa mytyssä. (Minä siis en palvele aikuisen miehen vaatteita pyykkinarua pitemmälle.)
Kuinka monta on tarpeeksi? Pärjään varsin hyvin kahdella käsilaukulla: toinen juhlakäyttöön, siihen mahtuu vain lompakko ja kännykkä, ja toinen arkikäyttöön ja siihen mahtuu paljon enemmän. Hyviä farkkuja riittää kierrossa kahdet, kun kotivaatteet on erikseen. Eikä tulisi mieleenikään hankkia kahta toppatakkia – yksi niin hyvä ettei siihen kyllästy.
Se mikä on tarpeeksi, on täysin yksilöllistä. Minusta kaksi laukkua olisi liian vähän, tykkään siitä, että on valinnanvaraa koon ja värin puolesta. Mutta uskon, että kahdellakin tulee erinomaisesti toimeen. Nämä riippuvat niin täysin elämäntilanteesta, tyylistä ja muista asioista. Minusta kumpikaan tapa ei ole toista parempi tai huonompi. Jos laukuille on tilaa, niin sitten niitä on sopivasti.
Tässä on myös se näkökohta, että laukut ovat joillekin ikään kuin asusteita ja siksi niitä on aika paljon eri tilanteisiin ja tarkoituksiin, kun taas joku toinen näkee ne vain puhtaasti tavarankuljetusvälineinä.
Silti jaksan joka kerta ihmetellä, kun esimerkiksi töiden jälkeisissä iltamenoissa osa porukasta ilmestyy paikalle ”käsilaukkunaan” urheilureppu :O Saatetaan olla muuten ihan fiksustikin pukeutuneita, mutta raahustetaan iltatilaisuuteen jumppareppu selässä. Ymmärtäisin vielä, jos se jätettäisiin narikkaan ja sen sisällä olisi joku pienempi väska käsilaukuksi, mutta ei; sitä isoa reppua käytetään käsilaukkuna! Nämähän ovat tietysti maku- ja tyylikysymyksiä, kuka mitenkin haluaa esiintyä ihmisten ilmoilla.
Jotkut taas käyttävät sen yhden ja ainoan käsilaukkunsa aivan riekaleiksi ja hankkivat vasta sitten tilalle uuden. Kukin tyylillään.
Itselläni on järkyttävä määrä käsilaukkuja, mutta en todellakaan aio hankkiutua niistä eroon minkään konmarin hengessä, koska ne mahtuvat hyvin niille varattuihin hyllyihin ja käytän niitä kaikkia eri tilanteissa ja nimenomaan osana asukokonaisuutta. Kun ostaa laadukkaita ja ajattomia laukkuja, niitä voi käyttää todella pitkään.