Japanilainen ”siivousihme” (mikä lienee, en tunne tätä tapausta tämän enempää) Marie Kondo kertoo miten raivata ja siivota japanilaisittain. Kymmenen kohdan listalta olen jostakin aivan samaa mieltä, jostakin taas aivan eri mieltä. Jutussa on paljon vanhaa tuttua, ja sitten taas pari uutta ideaa. Esimerkiksi, että kaikki käyttöohjeet voisi heittää pois koska ne löytää kuitenkin netistä. Melko radikaali ajatus. (MTV3)
Hesarin artikkelin mukaan suomalaiset ovat melko huolestuneita arkipäivän kemikaalikuormasta. Tämä juttu ei ole erikoisen syvällinen, mutta sisältää muutaman hyvän pointin: mitä vähemmän lastenhuoneessa on muovia, sitä pienempi kemikaalikuorma. Suosi tuotteita, joissa on lyhyt tuoteseloste. Turhia hajusteita kannattaa välttää. Voi tietysti miettiä mikä on ”turha” hajuste, mutta esimerkiksi pyykinpesussa hajusteet ovat mielestäni aivan turhia.
Loppuun vielä vinkki lapsiperheille: Riisu kurainen lapsi suoraan Ikean kassiin. Eteinen säästyy. En tosin ole itse testannut, raportoikaa kommenteissa jos tämä oikeasti toimii. (MTV3)
Kivoja vinkkejä! Itsekään en tosin luopuisi käyttöohjeista – mulla on takuukuitit niiden kanssa samassa… Vasta kun tavara lähtee, lähtee myös käyttöohjeet.
Ollos hyvä! Kiva kuulla että näitä luetaan. Pari viime viikkoa on ollut vähän hiljaista joten nyt taas laitoin kun löytyi hyviä.
Kyllä löytyy netistä. Tässä esimerkki: meillä oli yksi lasten sellainen lipas, joka oli ollut jo esikoisella kauan sitten, nyt se on kuopuksella. Kuopus sotki koodin, jolla lippaan saa auki ja kas! netistä löytyi kauan sitten kadonnut ohje!
Juuri tuon japanilaisen naisen ajatuksia luin vaatekarsinnasta, että pitäisi käydä läpi KAIKKI vaatteet kerralla. Ihan hyvä, mutta siihen kyllä tarvitsisi myös aikaa. Se oli hyvä vinkki kun täällä oli, että aloittaa vähiten merkitsevästä. Ja jos on Draama Queen, niin sitten kaikki kerralla 😉
Ja tuo Ikean kassijuttu oli kans hauska… Voisko siihen riisua miehenkin, joka tekee remonttia…
Repesin täysin tolle viimeiselle kysymykselle! Kenties sellainen jättikassi toimisi?
Siivosin vessan ja kylppärin kaapit ja ällistyin siitä, miten paljon aineita meillä on! Tuli mieleen tuo vaatteiden laskeminen, ehkä on ihan hyvä välillä laskea niin vaatteita kuin tavaroitakin, oli nimittäin aika avartavaa.
http://villasukatraitapaita.blogspot.fi/2015/03/on-putelia-on-purnukkaa.html
Jatkan vielä noista japanilaisen siivousvinkeistä. Parista kohdasta olin kyllä ihan eri mieltä, vaikka niissä yleisesti olikin musta hyvää asiaa.
Esimerkiksi kotivaatteet. Jos on työssä, jossa pitää näyttää siistiltä, ja haluaa työpäivän jälkeen/vapaapäivinä olla kotona rennosti, leikkiä lasten kanssa, laittaa ruokaa, siivota ja ylipäätään tehdä kaikenlaista normaaliin (lapsiperhe)arkeen liittyvää, niin todennäköisesti kotivaatteet ovat enemmän kuin tarpeen 🙂 Tosin rajansa tietysti silläkin, kuinka nuhjuisia viitsii kotonakaan käyttää, ja kuinka paljon kotivaatteita tarvii. Mutta jos ei ns. kotivaatteita ole ollenkaan, saattaa pian huomata, että onkin pelkkiä kotivaatteita, ja joutuu taas ostamaan uusia työvaatteita. Eli sanoisin, että voi olla jopa ekologisempaa, että on sekä koti- että työvaatteita. (kun tuo ekologisuus nyt tuntuu olevan niin hyvä peruste kaikelle 😉 )
Ja tuo paperivinkki ei ihan sovi suomalaisille siinä mielessä, että eikös meidän pidä verotuksen takia säästää 6 vuotta (muistanko oikein?) esim. kotitalousvähennykseen yms liittyvät paperit. Ihan kaikkea ei siis kannata hävittää!
Mutta kiitos viikon vinkeistä, nämä on aina kivoja! 🙂
Olen täysin samaa mieltä kotivaatteista! En voi mennä verkkareissa töihin, enkä toisaalta siisteissä villakangashousuissa hiekkalaatikolle. Kotoiluun on järkevää olla asianmukaiset varusteet myös. Tuo oli juuri yksi niistä asioista, joista olin eri mieltä.
Luulen, että tuo kotivaatekysymys on pohjimmiltaan merkki kulttuurierosta. Pidän itse kotivaatteet erillään, mutta joistakin työvaatteista tulee ajan saatossa kotivaatteita, ei kaikista.
En voisi heittä esim. opiskelumateriaaleja pois – teen koulutustyötä. En myöskään ymmärrä miksi digikuvia pitäisi karsia – eri asia on tietysti jos ottaa sata räpsyä joka päivä. Hänen tapansa muistuttaa enemmän filmikamera aikaa. Huonokin kuva voi säilyttää pienen muiston, jota ei ehkä muutoin muistaisi.
Sen sijaan tuo on hyväksi havaittu, että pitää raivata kategorioittain.
Mietin että Mariella on ilmeisesti jokin kokonaisvaltaisempi ideologia taustalla, mutta en vielä tiedä siitä ennen kuin olen lukenut kirjan. Mutta ilmeisesti hänellä on aika erityislaatuinen suhde tavaroihin.
Minusta tämä kotivaateasia on ymmärretty väärin. Linkissä ja kirjassa ei kummassakaan kielletä kotivaatteiden käyttöä. Pointti oli siinä, että kotivaatteetkaan eivät saa olla epämieluisia eli kotonakin täytyy tuntea olonsa hyväksi ja käyttää vaatteita, joissa viihtyy. Ja ettei pitkitä poistettavista vaatteista eroamista siirtämällä niitä kotikäyttöön, jos ne eivät kerran ole sopivia. 🙂
Olet oikeassa. Kirjan todellinen näkemys kotivaatteista oli aivan järkevä.